Millainen on synnytys isän kannalta katsottuna? Entä muuttuuko suhtautuminen vaimoon ja petipuuhiin synnytyksen näkemisen jälkeen? Voiko sitä vähään aikaan edes ajatella seksiä kun on ollut mukana synnytyksessä, ne repeämät ja kaikki? Esikoinen tulee kohta maailmaan ja mietin vielä mennäkö mukaan vai jäädäkö kotiin...?
Synnytyskokemus?
*iiro*
43
9831
Vastaukset
- vaimo ja mutsi
meillä oli alusta asti selvää, että mies halusi tulla mukaan synnytykseen. ja vaikka itseäni hieman jännitti juuri tuo, miten hän näkee mun naisena kyseisen tapahtuman jälkeen, niin seksuaalisiin haluihinsa se ei ole vaikuttanut mitenkään.
mies on synnyttävälle tärkeä tukihenkilö, ainakin itselleni miehen läsnäolosta oli enemmän apua kuin kivunlievityksistä. ja toisaalta, uskon että synnytyksen katsominen on kamalampaa kuin itse synnytys. siinä itse kumminkin tuntee, missä mennään. isä on kuitenkin enempi puulla päähän lyötynä.
ja tosiaan, mies näkee siinä "kaiken", repeämiset sun muut, mutta suurempi haitta siinäkin yleensä on tuska puolison kivun puolesta, harva varmasti siinä tilanteessa tulee miettineeksi seksiä.
ja kun koittaa "eka kerta" synnytyksen jälkeen, niin uskon että mies joka on nähnyt synnytyksen, osaa olla hellempi, kun tajuaa mitä vaimo on kokenut. hellyys on etenkin ekalla kerralla synnytyksen jälkeen tärkeää, ettei seksi ala naista pelottaa ja seksielämä laimistuisi.
itseäni jännitti "eka kerta", mutta se oli loppujen lopuksi todella mukavaa molemmille! se oli n. 5 viikkoa synnytyksestä
oma neuvoni olisi, että mee mukaan vain!- taasakka
että noin naisena päätit sitten kertoa, millainen se synnytys on miehen kannalta.
- Juuso
taasakka kirjoitti:
että noin naisena päätit sitten kertoa, millainen se synnytys on miehen kannalta.
Sitä vaan kommentoin, että jos pelottaa näkevänsä "liikaa" synnytyksessä (repeämiset tms), niin eihän toki sinne jalkopäähän ole pakko mennä kurkkimaan. Meillä ainakin vaimo kielsi menemästä navan alapuolella ponnistusvaiheen alettua ja olin siis tukena ja turvana siellä vaimon pään puolella. En jättäisi kokemusta pois mistään hinnasta, vaikka vaimon kärsimys olikin kauheaa katseltavaa. Oman esikoisen ensi hetket kuitenkin kuittasi kaiken (ja tietty se, että sain olla vaimon tukena).
- vaimo ja mutsi
taasakka kirjoitti:
että noin naisena päätit sitten kertoa, millainen se synnytys on miehen kannalta.
kyllä mä yritin kertoa sen miehen kannalta. usko tai älä - jotkut miehet kertovat ajatuksistaan myös vaimoilleen!
sitä paitsi mun mielestä se oli tulevalle isälle varteenotettava pointti, että hänestä on paljon apua vaimolleen. paitsi on tietysti naisia jotka ei miestä edes halua mukaan. kannattanee vaimoltakin vähän kysellä, kumpaa mieltä tämä on. - toinen äiti
näitä juttuja mielenkiinnosta, mutta ihmettelen, miksi naisten (äitien) tarvitsee tunkea joka paikkaan.
Annetaan miehillekin puheenvuoro, jookos?
- riimu
Itse olen ollut molempien muksujen synnytyksessä. Eipä siinä juuri mitään ihmettä ole. Jokainen kai suhtautuu tavallaan. Meillä oli minusta apua vaan siinä alussa, mutta sitten kun itse synnytys alkoi, ei vaimo joutanut mulle ruikuttamaan.
Meillä ei ole kyllä ollu vaikutusta mihinkään touhuihin(siis paranemisen jälkeen)
Ota vaikka vähän viinaa ja mene mukaan(ei liikaa) jos hirvittää, ei jää sitten kaduttamaan.
itse olin selvinpäin tosin, se synnytyksen odottaminen oli paljon hirvittävämpää kuin se synnytyksessä mukana olo. Siinä kun on ammatti-ihmiset lähellä, senkun itse vain odottaa.- riimu
Mikä pakko sinne alapäähän on mennä kurkkimaan! Itse en ainakaan halunnut, sen näkeminen olis ties vaikka jotai vaikuttanu.
- Isä synnyttää
riimu kirjoitti:
Mikä pakko sinne alapäähän on mennä kurkkimaan! Itse en ainakaan halunnut, sen näkeminen olis ties vaikka jotai vaikuttanu.
Minusta synnytyksen näkeminen ei seksuaalisuuteen minulla ainakaan vaikuttanut. No lapsi tosin syntyi leikkaussalissa keisarinleikkauksella ja olin koko ajan mukana, kun ihana pikkuinen nostettiin viillosta ylös ja sain hänet syliini elämä oli juhlaa meille molemmille. Suosittelen.
- nauraisko.........
Miten joku voi edes ajatella, että ei lähtisi mukaan synnytykseen. Ensin "kynnetään vakoa ja kylvetään siemenet", nainen kantaa hedelmää 9kk:ta ja lopuksi pitäisi vielä mennä yksin synnyttämään kun mies onkin arkajalka....
No kyllä muuttuu suhtautuminen vaimoon, sen urakan jälkeen kunnioittaa toista taatusti aivan älyttömästi ja sydän täyttyy entistä enempi rakkaudella.
Ei siellä synnytyksessä tarvitse sitä alapäätä vahdata vaan siellä keskitytään vaimon tukemiseen ja ottamaan vastaan oma lapsi!
Vaimo kenties repeilee ja sinä et voi ajatella seksiä? Kuule, luuletko todella , että seksi on vaimosi mielessä heti kun kotiudutaan. Tuskin.
Ja vaikka synnytys olisikin helppo, niin pieni vauva valvottaa öisin ja tarvitsee teitä muutenkin 24/7 joten eipä siinä ihan heti edes jaksa mitään puuhailla.
Sen vaan sanon, että mies joka ei mene mukaan synnytykseen pitäisi viedä nurkan taakse ja kutsua paikalle trio niskalaukaus!- ainakaan
Ei meillä ainakaan ollut mitään vaikutusta haluihin, päinvastoin, pipari paranee joka synnytyksen jälkeen .Syyksi vaimo sanoo että oman kropan tuntee paremmin synnytyksen jälkeen, kaikki lihakset oppii löytämään.
Se synnytystilanne on se tilanne ja sekstaaminen taas niin toisesta maailmasta.
Ei siinä synnytyksessä tule mieleen muuta kuin että vaimo selviää ja lapsi. - meillä
ainakaan kirjoitti:
Ei meillä ainakaan ollut mitään vaikutusta haluihin, päinvastoin, pipari paranee joka synnytyksen jälkeen .Syyksi vaimo sanoo että oman kropan tuntee paremmin synnytyksen jälkeen, kaikki lihakset oppii löytämään.
Se synnytystilanne on se tilanne ja sekstaaminen taas niin toisesta maailmasta.
Ei siinä synnytyksessä tule mieleen muuta kuin että vaimo selviää ja lapsi.Vaimo on alkanut saada orgasmeja säännöllisesti joka kerran, kunhan ensin kävi pukkaamassa esikoisen alakautta pihalle. Ennen sitä vaimon orkut harvinaisempaa herkkua kovasta yrityksestä huolimatta. Katsoin koko synnytyksen lähietäistyydeltä, todella pahoine repeämineen (kätilön arvio) ja toki jaksoin odotella pimpan paranemista, mutta ei se siitä huonontunut. Ja kyllä haluttaa edelleen.
- Alexanderi
Synnytys on hienoin tähän mennessä kokemani tapahtuma. Avovaimooni suhtautuminen muuttui paljon synnytyksen jälkeen, arvostan ja kunnioitan häntä vieläkin enemmän kuin aikaisemmin.
Petipuuhiin synnytyksen näkeminen ei vaikuttanut mitenkään, mutta ei seksiä heti voi harrastaa tietenkään.
Mene ihmeessä mukaan jos siltä tuntuu, meillä ainakin vahvistui rakkaus potenssiin tuhat. Tyttö on nyt 7 kk, valvottihan tuo pikkuneiti alussa paljonkin, mutta on kaikki joka sekunnin arvoista.
Niin ja seksi on nykyisin parempaa kuin ikinä. - villi veikkaus
...että ole noin 19-vuotias.... tai sitten muuten vain vähän surkea tapaus.
Jos sinua noin jännittää petipuuhien puolesta, niin ehkä parempi, että jäät kotiin. Uskoisin, että vaimollasikin on helpompaa kun et ole vieressä kitisemässä. - mukaan!
itsellä synnytys lähestymässä ja mieheni on ilmoittanut, ettei aijo tulla mukaan. Okei se on hänen päätöksensä ja mun hyväksyttävä se, mutta painaa kyllä mieltä TOSI paljon.Yhdessä tää on alulle saatukin, niin saatettas homma loppuunkin yhessä ja on se hetki jossa kaikki mahd. tuki varmasti on tervetullutta.
Mietin kyllä itsekin että mitä jos mies mukana, niin kuinka suhtautuisi muhun ja sexiin synnytyksen jälkeen...mene ja tiedä...- iskä eilen
Ite olin tänään (anteeks, siis eilen tarkkaanottaen) mukana, ja ymmärrän kyllä jos joku ei halua tulla mukaan. Onhan tuo henkisesti aika kova, vaikkakin hieno kokemus.
Suosittelisin itte, että pyydät sen miehesi mukaan sinne supistusten ajaksi tueksi ja jos alkaa pahalta tuntumaan, niin ovihan on vieressä ;-) Ei sitä ponnistusvaihetta tartte mennä alapäähän kurkkimaan, jos ei halua. Ja meilläkin oli sopimus että tuun mukaan siksi aikaa kun supistelee ja ponnistamisvaiheessa joko meen pihalle, tai oon mukana. Jäin kuitenkin paikalle, kun ei se sitten loppujen lopuksi niin kummallista ollutkaan. (tosin kankkusta EI KANNATA hankkia ennen h-hetkeä).
Itte kattelin ponnistuksen aikana vaimoa silmiin ja yritin pitää häntä tolkuissaan, vaikkakin itte taisin olla enempi pihalla kuin vaimo :D - faija
iskä eilen kirjoitti:
Ite olin tänään (anteeks, siis eilen tarkkaanottaen) mukana, ja ymmärrän kyllä jos joku ei halua tulla mukaan. Onhan tuo henkisesti aika kova, vaikkakin hieno kokemus.
Suosittelisin itte, että pyydät sen miehesi mukaan sinne supistusten ajaksi tueksi ja jos alkaa pahalta tuntumaan, niin ovihan on vieressä ;-) Ei sitä ponnistusvaihetta tartte mennä alapäähän kurkkimaan, jos ei halua. Ja meilläkin oli sopimus että tuun mukaan siksi aikaa kun supistelee ja ponnistamisvaiheessa joko meen pihalle, tai oon mukana. Jäin kuitenkin paikalle, kun ei se sitten loppujen lopuksi niin kummallista ollutkaan. (tosin kankkusta EI KANNATA hankkia ennen h-hetkeä).
Itte kattelin ponnistuksen aikana vaimoa silmiin ja yritin pitää häntä tolkuissaan, vaikkakin itte taisin olla enempi pihalla kuin vaimo :DJos uuden lapsen syntymä on henkisesti kova, niin miten kovalta mahtaakaan elämä ylipäätään tuntua.
Voi veikkoset, synnytys on leppoisa juttu kaiken sen rinnalla, mitä elämä vielä tuo tullessaan.
Jos joku kokee että ei "selviä" oman lapsensa syntymästä, niin siinäpä olisi oiva hetki kasvaa aikuiseksi. Ei aikuinen, vanhempi, voi valita elämänsä tapahtumia. Asioita tulee ja tapahtuu, ja niistä on selvittävä.
Vaikeuksien pakeneminen on joillekin ihmisille ominaista, mutta ei oikein sovi suomalaiselle miehelle ja perheenisälle. - riimu
faija kirjoitti:
Jos uuden lapsen syntymä on henkisesti kova, niin miten kovalta mahtaakaan elämä ylipäätään tuntua.
Voi veikkoset, synnytys on leppoisa juttu kaiken sen rinnalla, mitä elämä vielä tuo tullessaan.
Jos joku kokee että ei "selviä" oman lapsensa syntymästä, niin siinäpä olisi oiva hetki kasvaa aikuiseksi. Ei aikuinen, vanhempi, voi valita elämänsä tapahtumia. Asioita tulee ja tapahtuu, ja niistä on selvittävä.
Vaikeuksien pakeneminen on joillekin ihmisille ominaista, mutta ei oikein sovi suomalaiselle miehelle ja perheenisälle.Narsistiselle kuulostaa.
- faija
riimu kirjoitti:
Narsistiselle kuulostaa.
Mahtoikohan vastaus mennä väärään ketjuun?
On niin paljon helpompaa katsoa simpsoneita kotona dvd:ltä kuin olla sairaalassa mukana synnytyksessä. Hautajaistenkin aikaan olisi paljon kivempi olla terassilla bissellä kuin kantamassa arkkua. Olisi mukavampaa olla Lapissa kaveriporukalla kuin pestä lapsen ripulipyykkiä kotona.
Kuka on sanonut, että elämä on tai että sen pitäisi olla helppoa ja hauskaa, aina?
Itse olen yrittänyt elää koko elämäni, sellaisena kuin se on tullut vastaan, syntymineen ja kuolemineen. En ole vain poiminut rusinoita pullasta. - ....
faija kirjoitti:
Jos uuden lapsen syntymä on henkisesti kova, niin miten kovalta mahtaakaan elämä ylipäätään tuntua.
Voi veikkoset, synnytys on leppoisa juttu kaiken sen rinnalla, mitä elämä vielä tuo tullessaan.
Jos joku kokee että ei "selviä" oman lapsensa syntymästä, niin siinäpä olisi oiva hetki kasvaa aikuiseksi. Ei aikuinen, vanhempi, voi valita elämänsä tapahtumia. Asioita tulee ja tapahtuu, ja niistä on selvittävä.
Vaikeuksien pakeneminen on joillekin ihmisille ominaista, mutta ei oikein sovi suomalaiselle miehelle ja perheenisälle.Jos maailman tärkein ihminen huutaa kuin syötävä ja vuotaa vertaa ja muita eritteitä.. Tuosta esiin putkahtaa toinen (tai kolmas.. tai ihan mones vaan) maailman tärkeimmäksi muodostuva ihminen huudon, kyynelten ja naurun saattelemena.. niin on se nyt ihme jos se ei ole henkisesti kova paikka.
Mutta totta, se hetki kasvattaa aikuiseksi, mitä karuimmalla tavalla. Niinku kirjoitit asioita tulee ja niistä on selvittävä. Kaikista ei vain ole synnytyksessä mukana oloon ja ymmärrän niitä hyvin. On miehen työ tunnistaa omat heikkoutensa, eikä kätilön, kun elvyttää "superiskää" synnärin lattialta. - Psyk. Opisk.
faija kirjoitti:
Mahtoikohan vastaus mennä väärään ketjuun?
On niin paljon helpompaa katsoa simpsoneita kotona dvd:ltä kuin olla sairaalassa mukana synnytyksessä. Hautajaistenkin aikaan olisi paljon kivempi olla terassilla bissellä kuin kantamassa arkkua. Olisi mukavampaa olla Lapissa kaveriporukalla kuin pestä lapsen ripulipyykkiä kotona.
Kuka on sanonut, että elämä on tai että sen pitäisi olla helppoa ja hauskaa, aina?
Itse olen yrittänyt elää koko elämäni, sellaisena kuin se on tullut vastaan, syntymineen ja kuolemineen. En ole vain poiminut rusinoita pullasta.Viestisi ja mieti olisiko sinulla todellakin tuollaisen persoonallisuushäiriön oireita.
"Minä olen oikeassa" "Vain minä tiedän ja teen oikein"
Samalla keräät hyväksyntää haukkuen muita ihmisiä.
Etkö käsitä että jokainen tekee omat päätöksensä ja se sinun elämäntapasi ja päätöksesi eivät ole välttämättä oikeita.-Yhtäkaikki, varmaa on että sinulla ei ole kaikki kunnossa, minkähänlainen tyranni olet perheellesi "kaikkitietävä". - faija
Psyk. Opisk. kirjoitti:
Viestisi ja mieti olisiko sinulla todellakin tuollaisen persoonallisuushäiriön oireita.
"Minä olen oikeassa" "Vain minä tiedän ja teen oikein"
Samalla keräät hyväksyntää haukkuen muita ihmisiä.
Etkö käsitä että jokainen tekee omat päätöksensä ja se sinun elämäntapasi ja päätöksesi eivät ole välttämättä oikeita.-Yhtäkaikki, varmaa on että sinulla ei ole kaikki kunnossa, minkähänlainen tyranni olet perheellesi "kaikkitietävä".Psyk. Opisk. kannattanee jatkaa syksyllä opintojaan.
Missä viestissä haukun muita ihmisiä? Missä kerään hyväksyntää?
Mutta siinä olet oikeassa, minulla ei ole kaikki kunnossa: olen nimittäin väsynyt ihmisten itsekeskeisyyteen. Olen väsynyt siihen, että ihmiset kuvittelevat voivansa oman nautinnon, mukavuudenhalun ja mielitekojen takia toimia miten tahansa.
Ymmärräthän, että tuleva isä ei tee enää päätöksiä vain "omasta puolestaan", vaan ne vaikuttavat koko perheeseen. Kenen kannalta synnytyksestä pois jäänti on perusteltua? Isän? Mitä mieltä asiasta on äiti? Tai syntyvä lapsi? Ajatteleeko tuleva isä perhettään vai itseään? Vanhemmuus ja isyys on sitä, että osaa ajatella ja tehdä (ja tekee!) asioita myös muiden näkökulmia ajatellen.
Kuulin tänään tarinan, miten varusmies haettiin leiriltä puolustusvoimien helikopterilla, jotta hän ehtisi mukaan synnytykseen. Mieti miten väkevästi, ja millaisella symboliikalla, isyys hänen kohdallaan alkoi.
Kun em. isän lapsi vanhempana kysyy: "Isi, mitä teit kun synnyin?" Isä voi vastata: "Kultaseni, lensin luoksesi."
Perhe muodostuu konkreettisesti sillä hetkellä kun esikoinen syntyy. Itse olen ollut läsnä oman perheeni syntyessä ja kasvaessa; läsnäolo tekee muodostuvista siteistä vahvoja. - Psyk. Opisk.
faija kirjoitti:
Psyk. Opisk. kannattanee jatkaa syksyllä opintojaan.
Missä viestissä haukun muita ihmisiä? Missä kerään hyväksyntää?
Mutta siinä olet oikeassa, minulla ei ole kaikki kunnossa: olen nimittäin väsynyt ihmisten itsekeskeisyyteen. Olen väsynyt siihen, että ihmiset kuvittelevat voivansa oman nautinnon, mukavuudenhalun ja mielitekojen takia toimia miten tahansa.
Ymmärräthän, että tuleva isä ei tee enää päätöksiä vain "omasta puolestaan", vaan ne vaikuttavat koko perheeseen. Kenen kannalta synnytyksestä pois jäänti on perusteltua? Isän? Mitä mieltä asiasta on äiti? Tai syntyvä lapsi? Ajatteleeko tuleva isä perhettään vai itseään? Vanhemmuus ja isyys on sitä, että osaa ajatella ja tehdä (ja tekee!) asioita myös muiden näkökulmia ajatellen.
Kuulin tänään tarinan, miten varusmies haettiin leiriltä puolustusvoimien helikopterilla, jotta hän ehtisi mukaan synnytykseen. Mieti miten väkevästi, ja millaisella symboliikalla, isyys hänen kohdallaan alkoi.
Kun em. isän lapsi vanhempana kysyy: "Isi, mitä teit kun synnyin?" Isä voi vastata: "Kultaseni, lensin luoksesi."
Perhe muodostuu konkreettisesti sillä hetkellä kun esikoinen syntyy. Itse olen ollut läsnä oman perheeni syntyessä ja kasvaessa; läsnäolo tekee muodostuvista siteistä vahvoja.Määritelmään kuuluu myös ettei hän tunnista itseään.
kuka on arvostellut toisia. Kuka on sanonut miten asiat tulee mennä, miten asioitten tulee olla.
Mikä oikeuttaa sinut arvostelemaan toisia? mikä on se tekijä? totuushan on, että tällaisissa asioissa ei voi kukaan toista sormella osoittaa. Mennään ns. Henkilökohataiselle alueelle, joka on narsistille tuntematon käsite. - Psyk hoitajana 3 v
Psyk. Opisk. kirjoitti:
Määritelmään kuuluu myös ettei hän tunnista itseään.
kuka on arvostellut toisia. Kuka on sanonut miten asiat tulee mennä, miten asioitten tulee olla.
Mikä oikeuttaa sinut arvostelemaan toisia? mikä on se tekijä? totuushan on, että tällaisissa asioissa ei voi kukaan toista sormella osoittaa. Mennään ns. Henkilökohataiselle alueelle, joka on narsistille tuntematon käsite.Kuuleppa psyk opiskelija, miten kauan olet opiskellut alaa? kommenttisi kuulostaa kuin suoraan oppikirjasta kopioidulta.
- 2 synnytystä takana
Ensiksi, jos suurin huolesi on seksielämän muutos ja sen erilaisuus, ovat huolesi todella pieniä. Niihin ei muutosta nimittäin tule. Enemmänkin siihen, mihin aikaan kaikki tulee tapahtumaan. Meillä meni vaimon kanssa perhe-elämää harjoitellessa esikoisen kanssa, kunnes alkoi rakastelu kiinnostamaan.
Synnytykseen kannattaa sen takia mennä mukaan, koska siellä se sinun sydän käpysesi näyttää viimein kaapin paikan parisuhteessa. Minun naarasleijonani hoiti hommat melkein luomuna. Tutustui hänen sisukkaaseen luonteeseen ensimmäisen kerran siellä salissa ja arvostus häntä kohtaan nousi pilviin.
Se on myös sinun ja esikoisesi ja perhe-elämäsi alkumatka. Se hetki jolloin kaikki saa viimein alkunsa. Se on se hetki, jolloin se pieni, siro, poikanen tai tyttönen kurtistaa otsaa ja luo sen katseen kohti tuttua isin ääntä. Sen pienen murto-osan takia kannattaa mennä mukaan, ja sen jälkeen kannattaa jakaa jokainen jaettavissa oleva sekunti tämän luonnon ihmeen kanssa.
Minun kohdallani ikävintä oli se odotus. Olen hoitoalalla tehnyt töitä parivuotta ja ne kuviot ovat tuttuja, ja luotin henkilökuntaan täysin. Joten odotuksesta oli jännityskin poissa. Sitä joutui 8 tuntia istumaan tuolissa, kuluttamaan aikaansa ja katsomaan sivusta vaimon aherrusta supistusten kanssa.
Parasta oli ponnistusvaihe. Ensimmäisessä synnytyksessä jouduin avustamaan jalkopäässä, kun toinen kätilö ei kiireissä joutanut mukaan. Minulle ei nähtävästi nämä asiat tee heikkoa, mutta oli mukavaa olla todella hyödyksi ponnistusvaiheessa. Toisella kerralla myös autoin jalkopäässä, koska ei ollut toista kätilöä jostain syystä. Jotenkin se on minulle luonnollinen paikka auttaa synnytyksessä. Tosiaan ponnistus vaihe kestää n. 30 min ensikertalaiselle ja siinä voit olla se suurin kannuste rakkaallesi.
Mene ihmeessä mukaan siis synnytykseen ja nauti! Menkää taksilla synnarille tai sitten jos menette omalla autolla, älä hyppää auton rattiin synnytyksen jälkeen. Vasta seuraavana päivänä. - tämä nyt voi
olla totta, että sä mietit tommosia, kun oot esikoises saamassa... koitahan olla mies ja ota se pää pois perseestä! Mieti mitä vaimos käy läpi, mä en voi kun kuvitella, miten vaikeaa ja tuskaista se synnyttäminen on ja ukko kitisee tommosta. Mietit eukkos laittavas yksin kärsimään sinne ne synnytystuskat ilman sun tukea ihan vaan sen takia, että sua huolestuttaa petipuuhat... Vau! Kaikea sitä saa ihminen lukea, ku vanhaks elää!
- kisu_liini
Meidän tuleva isi empii tuloaan myös. Itselleni on ollut aina selvää että tottakai se yhdessä tähän maailmaan tuodaan kun alullekin on saatettu. No asia ei niin yksinkertaista sitten olekaan ja naisena on pakko myös hyväksyä jos sitä omaa kultaa ei synnytyssaliin saakaan. Miten on? Onko iseillä "oikeus" kieltäytyä kun ei meillä naisillakaan sitä kieltäytymisoikeutta ole vaikka kuinka pelottaisi?
- faija
Mistä muusta voi kieltäytyä? Siivoamisesta? Ruuanlaitosta? Työstä? Verojen maksusta?
Elämäänsä voi vaikuttaa tekemällä valintoja, mutta ongelmien tai vaikeiden tilanteiden välttely ei ole sellainen valinta.
Kukaan ei voi "valita" elävänsä pumpulissa. Tai jos sitä yrittää, elämä on harhaa: pumpulissa eläminen ei ole oikeata elämää. - 2 synnytystä takana
Kyllä sitä voi kieltäytyä jos oikeasti pelkää. Tiedän ainakin yhden miehen jolle jo pelkkä sairaalan näkeminen aiheuttaa hirveän pelkotilan. Hän sitten vaimonsa kanssa pikku hiljaa totutteli sairaalaan, kävi siis ensiksi ovella, sitten vaimonsa kanssa kahvilla, sitten kuntoilemassa vaimonsa kanssa joka oli sairaanhoitajana kyseisessä sairaalassa. Kolmannen lapsen synnyttyä mies uskalsi tulla isien odotushuoneeseen, mutta synnytyssaliin jäi menemättä. Joillekin se vain tekee heikkoa kohdata näitä asioita. Ihmisiä me kaikki olemme.
- riimu
Ole mitään pakkoa! Eihän sinullakaan ole pakkoa Tulla raskaaksi ja synnyttää. Loppukviimeksihän se lapsensaanti on naisen valinta. Nainen päättää abortistakin, vaikka mies olisi vastaan.
Mietippä oikein tarkkaan mitä velvollisuuksia naisilla on Suomessa? Niinpä, ei mitään ja silti ruikutetaan.
- Daddy Jay
En kyllä näe mitään muuta syytä isän jäädä synnytyksestä pois kuin korkeintaan ehkä sen, että isä on niin herkkä, ettei kestä katsoa vierestä.
Itse ainakaan en olisi jäänyt pois mistään hinnasta. Voimathan siinä kyllä meinasi isältäkin loppua, äidistä puhumattakaan, kun synnytys kesti vajaa vuorokauden.
Rohkeasti vain mukaan! - Mukaan vaan.
Jaa.. mitäpä tuohon sanoisi. Tässä minun kommenttini:
Meillä oli ihan normisynnytys..
Verta, kusta, paskaa, hikeä.. eli kaikki eritteet mitä ihmisestä voi lähteä. Siihen lisättynä huutoa, sekamelskaa, epätietoisuutta.. ja aivan hirvittävä haju... ja lopulta uskomattomat ilon kyyneleet.
Niin.. loistava kokemus, josta ei todellakaan kannata jäädä pois. Kerranhan sitä vain eletään.. tosimies ei ole se, joka nostaa 110 kg penkiltä.. vaan se joka pysyy rakkaansa tukena ja turvana myös synnytyksessä.
Ja mitä seksiin ja parisuhteeseen muuten tulee.. meillä ainakin parani uskomattomasti.. tuli paljon avoimempaan, kun oltiin yhdessä koettu tuokin tapahtuma.- Daddy Jay
Kyllä vähän ihmetyttää ne miehet, jotka aivan tarkoituksella jättäytyy pois synnytyksestä. On kai niitäkin naisia, jotka eivät halua miestään mukaan ja eihän siinä nyt varmaan kannata alkaa vääntämään kättä. Mutta siis mitä ihmettä, mieluummin jää kotiin tai lähtee baariin tms. kuin tulee mukaan synnytykseen, en voi ymmärtää!
Itse en kyllä haistanut mitään erityisiä aromeja synnytyksen aikana. Ehkä mulla on hajuaisti mennyt. Nopeasti se kätilö kaikki eritteet korjasi pois. En niitä edes ehtinyt näkemään, vaikka niitä kyllä oli. - Psyk. Opisk.
Daddy Jay kirjoitti:
Kyllä vähän ihmetyttää ne miehet, jotka aivan tarkoituksella jättäytyy pois synnytyksestä. On kai niitäkin naisia, jotka eivät halua miestään mukaan ja eihän siinä nyt varmaan kannata alkaa vääntämään kättä. Mutta siis mitä ihmettä, mieluummin jää kotiin tai lähtee baariin tms. kuin tulee mukaan synnytykseen, en voi ymmärtää!
Itse en kyllä haistanut mitään erityisiä aromeja synnytyksen aikana. Ehkä mulla on hajuaisti mennyt. Nopeasti se kätilö kaikki eritteet korjasi pois. En niitä edes ehtinyt näkemään, vaikka niitä kyllä oli.Ei tullut kusta saati paskaa koko toimituksen aikana, tietääkseni.
Ja minusta se ei ollut mitään ihmeellistä maailmaa järisyttävää. Herraisa! Kaikkihan me on joskus synnytty! Sehän on maailman LUONNOLLISIN tapahtuma! - faija
Psyk. Opisk. kirjoitti:
Ei tullut kusta saati paskaa koko toimituksen aikana, tietääkseni.
Ja minusta se ei ollut mitään ihmeellistä maailmaa järisyttävää. Herraisa! Kaikkihan me on joskus synnytty! Sehän on maailman LUONNOLLISIN tapahtuma!Monet miehet kokevat etenkin ensimmäisen synnytyksen erittäin vahvasti ja liikuttavana. Onhan kyseessä ainutlaatuinen tapahtuma kolmen ihmisen elämässä. Juuri sillä hetkellä, juuri heille, tilanne on mullistava. Synnytyksen melskeessä se voi jäädä sillä hetkellä huomaamatta, mutta myöhemmin ajateltuna se on silti ollut sitä.
Toisilta ihmisiltä taas puuttuu kyky aistia tunteita ja kokea empatiaa.
Oletko kertonut vaimollesi, että: "synnytyksesi ei ollut ihmeellistä maailmaa järisyttävää"? Ja lisännyt siihen perään, että: "Sehän on maailman luonnollisin asia". Tosiaan, kaikki maailman äidithän ovat tehneet saman.
Mutta nyt herra Psyk. Opisk., nyt on se hetki: analysoi edellisen kommenttisi perusteella sen kirjoittajan luonne. - Psyk. Opisk.
faija kirjoitti:
Monet miehet kokevat etenkin ensimmäisen synnytyksen erittäin vahvasti ja liikuttavana. Onhan kyseessä ainutlaatuinen tapahtuma kolmen ihmisen elämässä. Juuri sillä hetkellä, juuri heille, tilanne on mullistava. Synnytyksen melskeessä se voi jäädä sillä hetkellä huomaamatta, mutta myöhemmin ajateltuna se on silti ollut sitä.
Toisilta ihmisiltä taas puuttuu kyky aistia tunteita ja kokea empatiaa.
Oletko kertonut vaimollesi, että: "synnytyksesi ei ollut ihmeellistä maailmaa järisyttävää"? Ja lisännyt siihen perään, että: "Sehän on maailman luonnollisin asia". Tosiaan, kaikki maailman äidithän ovat tehneet saman.
Mutta nyt herra Psyk. Opisk., nyt on se hetki: analysoi edellisen kommenttisi perusteella sen kirjoittajan luonne.Itsestäni. Huomaa sana "MINUSTA".
Joillekkin voi olla ja saa olla. Vaimollenikaan kumpikaan synnytyksestä ei ollut mikään järistys. Toisillehan se on niin suuri asia että aivan masentuvat jne.
Ihmiset on erilaisia ja saavat tuntea eritavalla, eikä sinun pidä lähteä arvostelemaan sitä mitä joku ihminen tuntee.
Tämäkin synnytysasia sivuaa "luonnosta vieraantumista". Mutta se on seikka sinänsä eikä kuulu henkilön luonteeseen, vaan opittuihin tapoihin. - nainenxx
Psyk. Opisk. kirjoitti:
Itsestäni. Huomaa sana "MINUSTA".
Joillekkin voi olla ja saa olla. Vaimollenikaan kumpikaan synnytyksestä ei ollut mikään järistys. Toisillehan se on niin suuri asia että aivan masentuvat jne.
Ihmiset on erilaisia ja saavat tuntea eritavalla, eikä sinun pidä lähteä arvostelemaan sitä mitä joku ihminen tuntee.
Tämäkin synnytysasia sivuaa "luonnosta vieraantumista". Mutta se on seikka sinänsä eikä kuulu henkilön luonteeseen, vaan opittuihin tapoihin.Anteeksi,
mutta pakko kommentoida ... nyt ei ole tämä edllinen raapustelija kyllä psykologiaa nähnytkään :9 Vinkki se ei ole syötävää , eikä juotavaa...
Psykolgiaan taitaisi kuulua ampatiaa, tunne-elämän ymmärrystä, ihmismielen tarkastelua, tunnetilojen arvostusta ja tutkimista.
Tuolainen insinöörimäinen elämän peruasioiden ja elämänsynnyn vähättely ei kyllä kuulosta vähääkään psykologiselta analyysilta...
Että opiskelepa nyt vielä toinenkin sivu ....
Ja kannattaisiko vielä harkita alan vaihtoakin - taitaisit psykologina saada tuolla asenteella aikaan paljonlaisesti tuhoja.
teisitkö muuten, että ammattietiikka myös yleensä velvoittaa - terveydenhuoltomammattilaisilla on velvollisuus pelastaa ihmishenkiä ? Samoin milestäni mielenterveysalan ammattilaisilla on velvollisuus käyttätytyä elämää suojelevasti ja monenlaisia asioita kunnioittavasti ?
Kaikkea hyvää,
-n - Psyk. Opisk.
nainenxx kirjoitti:
Anteeksi,
mutta pakko kommentoida ... nyt ei ole tämä edllinen raapustelija kyllä psykologiaa nähnytkään :9 Vinkki se ei ole syötävää , eikä juotavaa...
Psykolgiaan taitaisi kuulua ampatiaa, tunne-elämän ymmärrystä, ihmismielen tarkastelua, tunnetilojen arvostusta ja tutkimista.
Tuolainen insinöörimäinen elämän peruasioiden ja elämänsynnyn vähättely ei kyllä kuulosta vähääkään psykologiselta analyysilta...
Että opiskelepa nyt vielä toinenkin sivu ....
Ja kannattaisiko vielä harkita alan vaihtoakin - taitaisit psykologina saada tuolla asenteella aikaan paljonlaisesti tuhoja.
teisitkö muuten, että ammattietiikka myös yleensä velvoittaa - terveydenhuoltomammattilaisilla on velvollisuus pelastaa ihmishenkiä ? Samoin milestäni mielenterveysalan ammattilaisilla on velvollisuus käyttätytyä elämää suojelevasti ja monenlaisia asioita kunnioittavasti ?
Kaikkea hyvää,
-nOlen vähätellyt elämää? Syntymää? Ketä en ole arvostanut? Mitä en ole arvostanut? Tulkitset minut täysin väärin.
Psykologin kuuluu kyetä ymmärtämään kaikenlaisia ihmisiä. Minä en ole tässä se, joka on tuominnut.
Synnytykseen meneminen vain on jokaisen miehen henkilökohtainen päätös. Toiset menevät, toiset eivät halua. Ymmärrän hyvin myös niitä jotka eivät uskalla mennä mukaan. Myös niitä jotka eivät halua vaikka uskaltaisivat. Taustalla on aina jotakin.
Ja Psykologiasta on vielä pitkä matka Psykiatriaan, joten siltäosin ja muiltakaan osin en voi pitää itseäni mitenkään tietäjänä, mutta perusasiat ja asenne on kunnossa. - "psykologi"
Psyk. Opisk. kirjoitti:
Olen vähätellyt elämää? Syntymää? Ketä en ole arvostanut? Mitä en ole arvostanut? Tulkitset minut täysin väärin.
Psykologin kuuluu kyetä ymmärtämään kaikenlaisia ihmisiä. Minä en ole tässä se, joka on tuominnut.
Synnytykseen meneminen vain on jokaisen miehen henkilökohtainen päätös. Toiset menevät, toiset eivät halua. Ymmärrän hyvin myös niitä jotka eivät uskalla mennä mukaan. Myös niitä jotka eivät halua vaikka uskaltaisivat. Taustalla on aina jotakin.
Ja Psykologiasta on vielä pitkä matka Psykiatriaan, joten siltäosin ja muiltakaan osin en voi pitää itseäni mitenkään tietäjänä, mutta perusasiat ja asenne on kunnossa.Ai nyt sitä ollaan jo psykologi, eikös ne opinnot olekkaan kesken?
- ihnehmoinen
Psyk. Opisk. kirjoitti:
Olen vähätellyt elämää? Syntymää? Ketä en ole arvostanut? Mitä en ole arvostanut? Tulkitset minut täysin väärin.
Psykologin kuuluu kyetä ymmärtämään kaikenlaisia ihmisiä. Minä en ole tässä se, joka on tuominnut.
Synnytykseen meneminen vain on jokaisen miehen henkilökohtainen päätös. Toiset menevät, toiset eivät halua. Ymmärrän hyvin myös niitä jotka eivät uskalla mennä mukaan. Myös niitä jotka eivät halua vaikka uskaltaisivat. Taustalla on aina jotakin.
Ja Psykologiasta on vielä pitkä matka Psykiatriaan, joten siltäosin ja muiltakaan osin en voi pitää itseäni mitenkään tietäjänä, mutta perusasiat ja asenne on kunnossa.Sinä se kyllä vaikutat itse persoonallisuushäiriöiseltä tai vähintäänkin tunnevammaiselta. Luonnolliset asiat kuten syntymä, rakastuminen, sairaus, kuolema jne. ovat normaalilla psyykellä varustetulle ihmiselle mitä järisyttävimpiä kokemuksia. Miksi vain "luonnottomat" asiat voisivat olla järisyttäviä?
Suhtaudun varsin skeptisesti siihen, että olet psykan opiskelija, ainakaan viestiesi kirjoitusasu ei kieli kovin korkeasta akateemisuudesta. Jos todella suunnittelet uraa toisten ihmisten tunne-elämän tukijana, olen huolestunut.
Mitään sen suurempaa ei voi ihmiselle tapahtua kuin olla paikalla ja osallisena uuden elämän syntyessä tai olla saattamassa rakastaan rajan toiselle puolelle. Niissä hetkissä on se, mistä elämässä on kysymys. Säälittävä on se, joka ei pysty näkemään ja kokemaan näiden asioiden suuruutta. - Psyk. Opisk.
"psykologi" kirjoitti:
Ai nyt sitä ollaan jo psykologi, eikös ne opinnot olekkaan kesken?
Kirjoitukseni menevät sokeille silmille.
Elämässä on muutakin kuin se ura. Sitä eivät monet käsitä. Siksi esim. Lestadiolaisille synnytys ja lapsenteko ovat mitä luonnollisimpia asioita. Syntymä, kuolema, naimisiinmeno... Ne eivät ole ihmeitä. Sääli herättää sinut todellisuuteen.
Keskustelu kanssasi loppuu tähän. - inehmoinen.
Psyk. Opisk. kirjoitti:
Kirjoitukseni menevät sokeille silmille.
Elämässä on muutakin kuin se ura. Sitä eivät monet käsitä. Siksi esim. Lestadiolaisille synnytys ja lapsenteko ovat mitä luonnollisimpia asioita. Syntymä, kuolema, naimisiinmeno... Ne eivät ole ihmeitä. Sääli herättää sinut todellisuuteen.
Keskustelu kanssasi loppuu tähän.No nyt selvisi, miksi olet niin outo: kirjoittelet jostain ihan omasta maailmankuvastasi käsin... Sinulla tai lestadiolaiskavereillasi ei ole yksinoikeutta määritellä sitä, mikä on ihme tai mikä on järisyttävä kokemus. Anna arvo muidenkin kokemuksille, koska heille ne ovat tosia kuten omasi sinulle.
Sinä voit tietysti odotella tapaavasi vaikka puhuvan pensaan, ennen kuin voit kokea olleesi pyhän äärellä, me muut nautimme sillä aikaa tästä ihan oikeasta elämästä ihmeineen.
Kuka tahansa edes lukion käynyt, yliopisto-opiskelijasta puhumattakaan, tietää, että uskonnot kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Joten hyvää jatkoa opinnoille, matka lienee vielä pitkä. Ai niin, kannattaa ehkä mainita, että monetkaan eivät sitten pidä Raamatun lukua psykologian opiskeluna.
- sektiollatuhottu
KIITOS VITUSTI TEILLE SAATANAN ÄÄLIÖPASKIAISET.
Mä jouduin sektioon ja nyt tietysti mies ei rakasta mua eikä arvosta eikä kunnioita tai mitään. Ei niin koska en synnyttänytkään. - alissa_holm
No, miten meni? Näin yhdeksän vuoden jälkeen. Esikoinen koulussa ja näin? Mites ne seksiasiat?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vakava rikosepäily Seinäjoella
Ilkka ei taaskaan tiedä mitään mutta hesalaiset kertoo: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010959325.html412591Mitä on woketus?
Täälläkin hoetaan usein sanaa "woketus". Mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa? Ilmeisesti sen käyttäjät ymmärtävät sen k3952090Olet saanut kyllä tunnisteita
Itsestäsi ja meistä. Mutta mikä siinä on, ettet kirjoita etkä anna itsestäsi merkkejä. Ellei ole kysymys siitä, mikä ens201832Oletko jo luovuttanut?
Joko olet luovuttanut kaivatun suhteen ja hyväksynyt, että mitään ei tule?1381714Ikääntyvien tilanne Suomessa on järkyttävä - Hoivakotiin ei pääse, vaan joutuu selviytymään yksin
Ikääntyvien tilanne Suomessa on järkyttävä… Hoivakoteihin sijoittamista vältellään, koska hoito on kallista ja hyvinvoin1191583Mies pakko olla rehellinen
Kiinnostuin koska olet tosi komea ja sulla on ihana puheääni. Olen aika pinnallinen sitten kai... 😓 kyllä olet tosi rau151511Hirvenmaitojuusto
Olin Prisman juustohyllyllä kun vierestä alkoi kuulua kamala paapatus. Siinä oli vanha muori, joka räyhäsi raivokkaasti,01112Kristo Salminen, 52, riisuutui - Paljasti Iso-Börjen tatuoinnit - Somekansan tuomio yksimielinen
Iso-Börje, tuo iso, tatuoitu, yltiöromanttinen ja aika kuuma rikollispomo - vai mitä mieltä sinä olet? Lue lisää ja kat211093- 731005
Kerro mulle miksi juuri me
Kohdattiin? Tässä elämässä. Vaikka ollaan edelleen tutut tuntemattomat. Se on omituinen tunne.63915