Luin tuosta alempaa vanhan viestiketjun melkein samalla otsikolla kuin tämä. Olen itsekin ajatellut juuri samoin kuin tämä kirjoittaja:
"Voi olla, että luovat ja herkät yksilöivät reagoivat ensimmäisenä; yhteiskunta kuitenkin jatkaa kiihtyvällä syöksykierteellä ärsykkeiden eskaloituvaa ja eskapistista kiitorataa - joten pikkuhiljaa jatkuva syöttö käy muidenkin keskittymiskyvylle ja asteittain muutkin ihmisryhmät seuraavat perästä."
Kirjoitin mielipiteestäni tarkkaavaisuushäiriöpalstalle kerran ja sain yhtä äkäisen vastauksen kuin ylläolevan lainauksen laatija smalat gepardilta. Ihmettelen kovasti ko. huoltajan halua suojella adhd:ta ja pitää kiinni uskostaan, että hänen lapsensa kärsivät sen nimisestä häiriöstä.
No, enpä epäilekään, etteivätkö kärsisi ja kaikki kunnia huoltajille, jotka jaksavat pitää lapsiaan koulun ja kulutusyhteiskunnan tarkoissa normeissa jopa lääkityksen avulla. Ymmärrän täysin, että katsoo parhaaksi antaa lapselle hyvät mahdollisuudet selvitä tästä "sairaudesta tai häiriöstä" huolimatta.
Mutta sitä en ymmärrä, miksi pitää väkisin saada nähdä oma lapsi jotenkin vioittuneena sen sijaan, että avaisi silmänsä ja näkisi sen, että oikeasti, lapsen ei kuulu olla se, jonka mieltä muokataan, vaan kuta useampi lapsi tähän tilanteeseen ajautuu, sitä voimakkaammin meidän ajattelevien aikuisten tulisi työntää kehityksen rattaisiin paksuja klapeja ja suojella lapsen omalaatuisuutta!
Kaiekella kunnioituksella, tämä vastaaja suhtautuu adhd:hen jotenkin suojelevan omistavasti ja vähättelee toisten tietoja. Entäs jos me muutkin olemme asian kanssa tuttuja ja tiedämme, mitä se todellisuus asian kanssa on?
Edelleen lainaan aiemmin kiittämäni kirjoittajan sanoja, joihin yhdyn täysin ja toivon, että yhä useampi tajuaa lähteä puolustamaan lapsen oikeutta olla ihan oma itsensä, luonnolliseksi syntynyt, herkkänä havainnoisijana tarpeellinen olento, joka ilmoittaa meille hädästä. Miksi me turrutamme nämä avunhuudot????
"Kohta me kaikki olemme ADHD-tapauksia. Olisiko yhteiskuntaa ja meidän elinympäristöämme syytä muuttaa ihmisille sopivammaksi vai ihmisiä sopeuttaa keinotekoiseen kontekstiin lääkkeillä ja turruttamalla heidän kykynsä aistia ja tuntea,
----
Olisikin ehkä syytä miettiä nykyisen yhteiskuntamme arvoja tai arvotyhjiöitä, nykyisen elämämme menoa ja syvempää tyydytystä kokonaisvaltaisempaa ihmisenä oloa,"
Täsmälleen. On meitä ainakin kaksi, joita ei tässä asiassa vedätetä.
Yhteiskunta juuri sitä aiheuttaa
8
843
Vastaukset
- minäpä minä
Samoilla linjoilla ollaan... Yhteiskunnan kovat arvot asettavat ihmisen tarkkaan muottiin ja kaikenlainen poikkeava tuomitaan välittömästi...
Erilaisuus ei ole enää rikkaus vaan se tulee taltuttaa lääkkeillä niinkuin useista tämän palstan kirjoituksista tulee ilmi. - miettinyt!!!
että yhteiskunta? antaa meille "muotin" jo syntymästä asti, eli neuvolasta jo alkaa se vertailu että kuulutko/sovitko annettuun malliin, vai oletko erilainen? ja jos olet erilainen sussa on jotain vikaa...
Ajatko takaa sanontaa: Antaa kaikkien kukkien kukkia. -Etpä tietenkään, silloinhan hyväksyisit adhd olemassaolon.- mutta silti
hyväksyn adhd:n olemassaolon, mutta kritisoin/epäilen suuresti hoitomenetelmiä. Palsta on täynnä hurmoshenkisiä kirjoituksia lääkkeiden vaikutuksista:
"kun nappaa 50mg A:ta, 100mg B:tä ja 25mg c:tä, niin taas elämä hymyilee"
"vuosikausia tiesin että minulla on adhd mutta lääkäri ei sitä myöntänyt, lopulta lääkäri totesi että olen adhd ja SAIN lääkityksen"
Jopa tavallisella päänsärkypillerillä on sivuvaikutuksia. ADHD-lääkitys ei pitkäaikaisena voi olla täysin ilman sivuvaikutuksia... - kyllä mäkin
mutta silti kirjoitti:
hyväksyn adhd:n olemassaolon, mutta kritisoin/epäilen suuresti hoitomenetelmiä. Palsta on täynnä hurmoshenkisiä kirjoituksia lääkkeiden vaikutuksista:
"kun nappaa 50mg A:ta, 100mg B:tä ja 25mg c:tä, niin taas elämä hymyilee"
"vuosikausia tiesin että minulla on adhd mutta lääkäri ei sitä myöntänyt, lopulta lääkäri totesi että olen adhd ja SAIN lääkityksen"
Jopa tavallisella päänsärkypillerillä on sivuvaikutuksia. ADHD-lääkitys ei pitkäaikaisena voi olla täysin ilman sivuvaikutuksia...ihmettelen tuota lääkkeiden kirjoa ja määrää jotka tällä palstaööa tulevat esiin.
Herääkin kysymys, eikö adhd "laimenekkaan" iän myötä kuten lääkärit antaa ymmärtää? Tarkoitan tällä että ihminen niinkun sopeutuu? asiaan vuosien kuluessa.
Vaiko onko niin että mitä myöhemmällä ikää diagnoosin saat, sitä varmemmin lääkitys napsahtaa?
Aikanaan kun lapseni sai adhd-dg:n lääkäri (lasten neuroloogi) painotti juuri sitä, että Suomessa turvaudutaan vain ääritapauksissa. -Tosi paljon näyttää kummiskin näitä ääritapauksia olevan... - oli sormi...
kyllä mäkin kirjoitti:
ihmettelen tuota lääkkeiden kirjoa ja määrää jotka tällä palstaööa tulevat esiin.
Herääkin kysymys, eikö adhd "laimenekkaan" iän myötä kuten lääkärit antaa ymmärtää? Tarkoitan tällä että ihminen niinkun sopeutuu? asiaan vuosien kuluessa.
Vaiko onko niin että mitä myöhemmällä ikää diagnoosin saat, sitä varmemmin lääkitys napsahtaa?
Aikanaan kun lapseni sai adhd-dg:n lääkäri (lasten neuroloogi) painotti juuri sitä, että Suomessa turvaudutaan vain ääritapauksissa. -Tosi paljon näyttää kummiskin näitä ääritapauksia olevan...nopeampi kuin silmä :) siis jäi tuolta tokavika lauseesta pois että lääkkeisiin turvaudutaan Suomessa vain ääritapauksissa.
- värinääjahälyytyksiä
oli sormi... kirjoitti:
nopeampi kuin silmä :) siis jäi tuolta tokavika lauseesta pois että lääkkeisiin turvaudutaan Suomessa vain ääritapauksissa.
En ollenkaan sanonut, että adhd-vanhemmat jotenkin _kuvittelisivat_ tai _luulisivat_ lastensa olevan poikkeavia. Päinvastoin, tilanne on tietysti täyttä totta, arki taiteilua, tottakai haaste on kova ja hirveät paineet kodeilla saada lapsi pysymään "sopivana", että saa koulut läpi ja pärjää päiväkodissa ja selviytyy hyvin aikuisuuteenkin. Ja kaikilla on nämä pyrkimykset omien lastensa suhteen.
Mutta kuten eräs kirjoittaja tuossa jo huomautti, yhteiskunta tulee vastaan jo neuvolassa: on yhteisesti sovittu, että jotkin asiat ovat normaaleja ja toiset huolestuttavia. Ja tietysti siinä on puolensa - siihen ei tarvitse mennä sen enempää.
Eli en tarkoita, että esim. eduskunta olisi jotenkin säätänyt, että tällainen ei saa lapsi sitten tästedes olla. Ehkä pitäisi puhua pikemminkin ympäristöstä.
Esimerkiksi se, että aamuisin lähdetään kiireellä töihin ja illalla palataan väsyneinä kotiin ei ole mikään luonnonluoma välttämättömyys, toki useimmille meistä arjen onni/pakko/tavoittelemisen arvoinen asia. Mutta luonnollista se ei ole ja voi tarkkaavaisuudeltaan poikkeavalle olla hirmuisen ponnistelujen takana pelkästään aloittaa joka aamu tietoisena siitä että taas on pystyttävä toimimaan tietysssä ajassa, etsittävä laukku, ehdittävä bussiin, muistettava laittaa sitä ja tätä--
Kun tähän lisätään se, että tahti - jopa puheen tahti - on nopeutunut viime vuosikymmeninä ja se, että joillekin esim. kaikki hajuärsykkeet (pesuaineet, shampoot, pihlajankukat, autovaha, lietelantala, pakokaasu--)- kuuloaistimukset (liikenne, radio, tv, ruohonleikkuri, tiskikone, kahvinkeitin, katupora, hälytysajoneuvot, tekstiviestit___) ovat voimakkaampia ja matalamman ärsykekynnyksen takana, niin voimme kaiketi ymmärtää, että yli menee joillakin ja lujaa.
Tätä tarkoitan yhteiskunnalla. Jos käy luonnon keskellä istumassa päivän hiljaisuudella, voi ymmärtää, miten hirveässä kaaoksessa päivittäin elämme.
Tätä ympäröivien ärsykkeiden ja vauhdin määrää voisimme mielestäni voimakkaasti vähnetää ja yhdessä pyrkiä tekemään elämästä kaikinpuolin helpompaa, karsitumpaa. Sekin helpottaisi lasten elämää.
En väheksy sitä vaikeaa taakkaa, joka adhd-lapsilla ja -perheillä on. Mutta niin kauan kuin hyväksymme sen, että ennemmin lääkitään lapsia yhteiskuntaan sopiviksi kuin muutetaan elämänmenoa lapsille sopivaksi, niin kauan olemme väärällä polulla ja annamme tilanteen vain kiristyä. Ja tämä on todella meidän kaikkien yhteinen asiamme. Siksi tätä keskustelua on tärkeää käydä.
Että monet asiat voisivat olla toisinkin, ei kyseenalaistaminen ole väärin. - ADHDADHD
Lapsen lääkitys on ennalta ehkäsevää. Tutkimuksissa on todettu että lapsena aloitettu hoito vähentää ongelmia aikuisiällä, vaikka oli se lääkehoito.
Itse elin lääkevastaisena yli 30v. Nyt olen toista mieltä, toki aina pienellä varauksella.
On aivan mahtaavaa seurata kuinka ihmisiä pistää vihaksi tämä kirjanyhdistelmä ADHD. Hauskaa kun kaikki itse opinneet netti filosofit ja lääkärit pätee ja tietää asioista paremmin kuin oikeat alaa ja asiaa opiskelleet/tutkineet ammattilaiset.
- hyväksykäämeidät
Olen täysin samaa mieltä. ADHD:tahan on ollut oikeasti jo kauan ihmisillä, mutta aiemmin siitä ei ole ollut niin paljoa haittaa, koska yhteiskunta oli erilainen. Puuhattiin omissa puutarhoissa ja sikaloissa, sai olla juuri sitä mitä halusi. Nyky yhteiskunta keskittyy siihen, että olet tuottava työntekijä. Kaikki maksaa. On lähes pakko asua kaupungissa, jollei ole varaa asua maalla tai autoa jolla siellä voisi liikkua. Poikkeuksia katsotaan kieroon.
Minullekin lääkäri sanoi lääkereseptin annettuaan kouraan, että kyllä susta vielä yhteiskuntakelpoinen ja työssä käyvä vielä saadaan :-) No, napsin concertaa ja rauhoitun todella. Niin paljon, etten kokenut olevani ollenkaan oma itseni sen takia. No ympärillä olevat ihmiset tykkäsivät, kun ei hölise ja saa naurukohtauksia vaan istuu paikallaan hiljaa. Päätin että mun oma kokemus on asiasta tärkeämpää, kuin se mitä he musta ajattelevat. Haluaisin olla oma itseni, mutta sitten yhteiskunta ja muut ihmiset tuomitsevat mut. Ei ole sopivaa olla epäkorrekti, hullutella jos ei ole ottanut päihteitä ja sitä rataa. Itsetunto on välillä todella pohjalla tämän adhd-ominaisuuden vuoksi. Välillä niin, että itken pienistäkin hajamielisyyksistä tai siitä kun en vain pysty keskittymään jonkun helpon asian lukemiseen tms. Muut ihmiset tuovat vielä lisäpaineita, nyt pitää keskittyä ja olla hyvä ettei pidetä vajaaälyisenä. Harmi sinänsä, etten voi vaan päättää että nyt keskityn. Jossain vaiheessa mietin, että ehkä pystyn keskittymään kun vain oikein päätän ja ns. pidän itsekuria sen asian kanssa. Katsottiin sitten illalla elokuvaa. "Nyt mä keskityn tähän". Huomasin tunnin aikana miettinineeni pääasiassa sitä keskittymistä ja siitä poukkoilevia asioita. Sitten ystävällisesti koitin palauttaa itseni elokuvan pariin. Sekunti ja olin taas ajatuksissani.
Nykyään toki älypuhelimet ja muut vaikuttavat ihmisiin niin, että tulee keskittymiskyvyttömyyttä lisää normaaleillekin. Monelle lapselle varmaan tulee näitä epäilyjä, kun ovat pienestä asti olleet älypuhelinten ääressä ja ovat tottuneet että kokoajan on näprättävää. Ja kännykkää pitää tsekata etc. Saa nähdä mitä tästäkin tulee.
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1293267
- 1091311
Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht2671285Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.651096Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt791061Kalateltta fiasko
Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr141056IS Viikonloppu 20.-21.7.2024
Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku57979- 30976
Ikävöimäsi henkilön ikä
Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie42944- 46854