aikana? Vai oletko joutunut toisten kolareihin?
Oletko selvinnyt niiden jälkimainingeista?
Minä jouduin toisten tekemään kolariin ja sain niskani kipeäksi.
Minkälaisia kolareita olet tehnyt elämäsi
angi
53
2477
Vastaukset
- KristaTee
kolarin kolaria, ainakaan vielä. Ihme sinänsä, koska olen joutunut ajamaan hyvinkin paljon. Vuosikausia 5 päivää viikossa 125 km töihin ja tietysti saman verran takaisin kotiin.
Muutenkin täällä on välimatkat pitkät, joyen kilometrejä kertyy.- Angi *
Olet ollut tosi tuuri ihminen. Et edes ole joutunut muiden tekemiin kolareihin. Se muuten on hurja näky kun henkilöauto ajaa reken takapyöriin. Kun vähänkin ajattelen asiaa niin näen silmissäni hidastettussa filmissä lentävän saabin tavaratelineet meidän tuulilasia kohti onneksi lensi ikkunan pieleen eikä mieheni päälle, kuten ensin luulin. Meillä oli suojelusenkelit mukana.
- *nainen*
Ajoin autolla kolarin mopopojan kanssa ja Hän vammautui pyörätuoliin loppuelämäkseen. Poika oli tuolloin 15 vuotias, ajoi ilman kypärää ja viritetyllä mopollansa autoni kylkeen suoraan metsäpolulta, kaupunkialueella.
Minä en saanut edes sakkoja varomattomuudesta liikenteessä, koska edes ylinopeutta ei onneksi ollut. Oma lapseni oli takapenkillä vaununkopassa, hän silloin 4 kk vanha ja hänelle ei sattunut mitään onneksi, koska koppa oli takapenkillä kiinni vöillä.
Tapaus oli kamala ja se ei jää mielestäni koskaan,muistan loppuikäni tiellä verissään makaavan lapsen.
Meni pitkään, ennenkuin elämä palasi raiteilleen,olin itse tuolloin 30 vuotias ja nyt 51 vee.
Elämä on jatkunut kaikesta huolimatta, mutta pojan elämä meni pilalle kertaheitolla, valitettavasti !!!- paitsi
Mulla oli vuoden vanha kortti ja ajoin myös mopon kans yhteen tai se törmäs muhun.Nuori mies,tuli ylinopeutta,mut lensi tuulilasin yli törmäten ensin pelkääjän puoleiseen oveen,taitekohtaan.Koirani istui siinä joka lensi jalkoihini ja itse iskin pääni peiliin.
Koko elämä vilahti silmieni edessä,samoin kauhu,mitä sanoo miesystäväni,jonka auto se oli!!
Auto meni korjaamolle,sain roimat sakot,mun virhe kääntyä eteen,ei todistajia.
Pelkään ajamista ja en uskaltais kaupungissa ajaakaan,maalla kyllä kun on rauhallisempaa.
Hermostun. - angi
Voin vaan kuvitella missä piinassa elit niinkauan kuin sait asian sulatettua. Tiedän ettet koskaan pääse siitä ylitse kokonaan. Sinä olet toinen uhri. Saitko mitään hoitoa tapahtuman jälkeen?
- angi
paitsi kirjoitti:
Mulla oli vuoden vanha kortti ja ajoin myös mopon kans yhteen tai se törmäs muhun.Nuori mies,tuli ylinopeutta,mut lensi tuulilasin yli törmäten ensin pelkääjän puoleiseen oveen,taitekohtaan.Koirani istui siinä joka lensi jalkoihini ja itse iskin pääni peiliin.
Koko elämä vilahti silmieni edessä,samoin kauhu,mitä sanoo miesystäväni,jonka auto se oli!!
Auto meni korjaamolle,sain roimat sakot,mun virhe kääntyä eteen,ei todistajia.
Pelkään ajamista ja en uskaltais kaupungissa ajaakaan,maalla kyllä kun on rauhallisempaa.
Hermostun.heti tapahtuman jälkeen kaupunkiin, koska se on pelolle periksi antamista jos ei tee jotain asioita mitä on joskus pelästynyt. Voin kyllä ymmärtää sinua mutta, olen hyvin tietoinen että pelko paranee uusinta yrityksellä.
- *nainen*
angi kirjoitti:
Voin vaan kuvitella missä piinassa elit niinkauan kuin sait asian sulatettua. Tiedän ettet koskaan pääse siitä ylitse kokonaan. Sinä olet toinen uhri. Saitko mitään hoitoa tapahtuman jälkeen?
Niin, ei siihen aikaan tunnettu oikein tuota kriisiapua, itse oli vain palikoita kasattava paikalleen.
Olihan se kamalaa olla kaiken maailman poliisikuulusteluissakin,tunsin itseni rikolliseksi.
Onneksi todistajana oli takana olleen auton naiskuski, joka näki koko tilanteen, koska minä en edes tajunnut mistä oli kyse, mopo tuli auton kylkeen ns.kuoleesta kulmasta, tosiaan suoraan metsäpolulta.
Pojan vanhemmat yritti saada minusta myös maksumiestä tapaturmalle, mutta onneksi olin täysin syytön tapahtuneeseen ja minulle ei tullut siitä taloudellisia seuraamuksia.
Mutta olet oikeassa siinä, että tapaus ei lähde koskaan mielestäni, sen kanssa on ollut vain elettävä. - angi
*nainen* kirjoitti:
Niin, ei siihen aikaan tunnettu oikein tuota kriisiapua, itse oli vain palikoita kasattava paikalleen.
Olihan se kamalaa olla kaiken maailman poliisikuulusteluissakin,tunsin itseni rikolliseksi.
Onneksi todistajana oli takana olleen auton naiskuski, joka näki koko tilanteen, koska minä en edes tajunnut mistä oli kyse, mopo tuli auton kylkeen ns.kuoleesta kulmasta, tosiaan suoraan metsäpolulta.
Pojan vanhemmat yritti saada minusta myös maksumiestä tapaturmalle, mutta onneksi olin täysin syytön tapahtuneeseen ja minulle ei tullut siitä taloudellisia seuraamuksia.
Mutta olet oikeassa siinä, että tapaus ei lähde koskaan mielestäni, sen kanssa on ollut vain elettävä.Ne kun aina yrittävät että autoilijassa on vika kun lapset koheltaa. Mutta tässä tapauksessa oli onni sinun puolellasi, että mopoilija tuli kylkeesi. Aattele miten paljon nykyisin mopoilijat vahingoittavat itseään tai jopa tappavat itsensä pelkän huolimattomuuden tähden. Minun mielestäni mopo kuuluu vanhemmalle ihmiselle kuin lapsille.
- tuntuupa siltä
että tämä nykynuoriso kuvittelee olevansa kuolemattomia, kaikista tämänkin päivän uutisista ajatellen. Liian hyvät autot, eikä mitään muuta kun että kyllä minä haltsaan, homma kun homma, itse olen aiheuttanut yhden kolarin ja senkin peruuttamalla toisen auton etuosaan, vielä huonossa kelissä ja pimeässä, ahtaassa paikassa. Kolme kertaa on tönitty kerran jopa auton ollessa parkissa. Sitten kaksi peräänajoa joista toinen toissa viikolla. Eikä auto ollut edes oma. 18 vuotiaana ajokortin saanut ja myös ajanut tosi huonoissa keleissä eikä ollut katumaastureita.
- angi
tässä on vain se ero että nykyään on paljon enemmän nuorisoa autojen ratissa. Sekä mc:n ohjauksissa.
olen päässyt. Ojaan olen kerran liukkaalla kelillä ajanut, silloin vähän auton kylki naarmuuntui. Kortti oli ollut muutaman kuukauden ja syksyn ensimmäiset liukkaat. Vauhtia ei voinut silloin syyttää, syy oli kokemattomuudessa.
Kerran on joku pakittanut takalokasuojan ryttyyn - siinä ne!- KristaTee
olen minäkin kerran käynyt. Nukahdin. Ei siinä kuinkaan käynyt. Ei autolle eikä minulle. Ukko tuli toisen auton kanssa vetämään kuiville. Ei ollut edes vihainen. Kauniisti sanoi, ettei autolla väliä ole, kunhan akka vain on kunnossa.
- angi
KristaTee kirjoitti:
olen minäkin kerran käynyt. Nukahdin. Ei siinä kuinkaan käynyt. Ei autolle eikä minulle. Ukko tuli toisen auton kanssa vetämään kuiville. Ei ollut edes vihainen. Kauniisti sanoi, ettei autolla väliä ole, kunhan akka vain on kunnossa.
voinut vaikka kuolla ulos ajossa.
- angi
vähällä päässyt. Niitä on monta jotka eivät pääse edes tänne kirjoittelemaan kun ovat vahingoittuneet niin pahoin että ovat toisten armoilla loppu ikänsä.
- ¹²³
kahdesti on väistetty pellolle,
muuttoman km perässä ollut joutui sairaalaan, kun taasen sama ajoneuvo ajautui vasemmalle puolelle.
Pahiten on käynyt, kun katselin edessäni kolarointia,
se oli todella hurjaa,
unohdin että olen autossa, silloin meni peltiä ryppyyn aivan turhaan- angi
kun joku toinen koheltaa. Ja kun saamme sokin niin unohdamme itse ajavamme autoa. Siksi teillä on nämä merkinnät että miten pitkä väli olisi hyvä pitää edelliseen autoon, että keritään jarruttaan ajoissa.
- ja paremmaksi tullaan
Mehän ollaan oikein "viisasten kerho"
- angi
jäljessä. Ollaan vain iloisia että olemme täällä muistelemassa tapahtumia. Koska tiedän aivan varmasti. "Että yksi on joukosta poissa" Vaikkei hänen järjessään mitään vikaa ollut. Eikä ajo tyylissäkään. Hän ehkä oli jotenkin toisin epävireessä.
- meikä.
meikä ajoi toisen uuden autonsa aivan rusinaksi,
mutta eipä olut kovin kallista korjata,
maksoi 980 mk, joka puolelta piti oikoa ja maalata koko auto,
On se ihme, kun kukaan muu ei ole rypynnyt,
vaikka silloin rypyttiin monta kertaa enemmän,
vaikka, autoja oli neljäsosa nykyisestä.
Autoillessa oli useamman kerran paikalla, ennen ambulanssia,
nykyään en ole nähnyt yhtään kolarin jälkitilanneitakaan.
niin 1960 luvulla.- angi
jollet ole mitään nähnyt enään niin se voi olla lähitulevaisuudessa edessäsi ja näet mitä nyt väität ettet ole nähnyt.
- meikä.
angi kirjoitti:
jollet ole mitään nähnyt enään niin se voi olla lähitulevaisuudessa edessäsi ja näet mitä nyt väität ettet ole nähnyt.
Yritetään olla, yli 40 vuotta on päästy jo kolhutta ja naarmutta.
- Maija-L
ajoi sen jälkeen jokeen. Onneksi se oli niin jyrkkä mäki että auto jäi nokalleen pystyyn. Jos auto olisi mennyt jokeen niin me oltaisiin voitu hukkua. Siitä näin kauan painajaisunia.
- Maija-L
Junan edestä kaverit työnsivät auton pois radalta viimehetkessä missä poikamme istui sohkissa.. Olemme loppuelämämme kiitollisuuden velassa näille nuorille jotka ottivat riskin, oman henkensä uhalla.
- angi
onneksi olkoon. Oli todella taivaallinen tuuri että autonne pysähtyi kesken matkan. Kaippa se oli lahja miehellesi, kun väisti, luojan luomaa oman henkensä uhalla?
- angi
Maija-L kirjoitti:
Junan edestä kaverit työnsivät auton pois radalta viimehetkessä missä poikamme istui sohkissa.. Olemme loppuelämämme kiitollisuuden velassa näille nuorille jotka ottivat riskin, oman henkensä uhalla.
sinä olet sama jolle tapahtui koiran väistö?
Tuohon kiitollisuuden velkaan ei kai liity mitään korvauksia tai muita myönnytyksiä? Me emme voi koko ikäämme olla kiitollisuuden velassa kenellekkään. Riittää kun poikanne kiittelee heitä ja on itse yhtä auttavainen jos kohdalle sattuu. Sinäpäivänä kun poikanne auttaa jotakuta hädässä olevaa on hän maksanut velkansa kokonaan.
- hyvin
saa aloitukseensa vastauksia, kun vastaa jokaiselle kirjoittajalle.
parhaimmillaan, kun aloittaja vastailee kirjoituksiin!
Angi on hyvä emäntä, kohtelee vieraitaan hienosti :O- angi
jos sinä kirjoitat minun ketjuun niin olisin aika töykeä sinulle jos jättäisin sinulle vastaamatta. Ymmärrät varmaan että se rupeisi tuntumaan syrjimiseltä. Ei kenenkään ole pakko kirjoittaa jos ei halua, sittenpä ei tartte pelätä että minä vastaan hänelle? Kyllä minä ainakin tykkaan itse että mulle vastataan kuten on usein käynytkin. Siinä voi syntyä vuorokeskustelua joka on myös mukavaa. Minä aina sanon tuolla ulkonakin jotain kilttiä vastaantulevalle ja olen miljoonat kerrat saanut monen kasvot kirkastumaan ja oman apean oloni myös hyväksi. Kokeileppas sinäkin olen varma että teet itsellesi oikein hyvän palveluksen.
- angi
A..N..N..A kirjoitti:
parhaimmillaan, kun aloittaja vastailee kirjoituksiin!
Angi on hyvä emäntä, kohtelee vieraitaan hienosti :OPositiivinen palaute antaa voimia.
- juuliska
Kolmesti olen 43 vuoden ajokorttiaikanani joutunut peräänajon uhriksi, muita kolareita ei onneksi ole ollut vaikka olen ajanut päivittäin ja todella paljon.
Ensimmäinen tapahtui – 69 liikenneympyrässä vesisateessa. Paikallinen kansanedustaja ajoi perään ja väitti vielä, että minulla ei ollut vilkku päällä. Hänen ikäväksi yllätykseksi poliisi ajoi meidän perässä ja autoni vilkku oli juuttunut niin, että sitä ei edes saanut enää pois päältä. Auton, Morris Minin runko vääntyi ja auto meni lunastukseen. Itse selvisin niskan retkahduksella ja viikon sairaslomalla, kansanedustajan vakuutus maksoi.
Toinen oli vuonna -78 kun olimme tulossa marjametsältä. Volkkarissa olin minä kuskina, mieheni ja kaksi lastamme, koira ja kolme puolukkaämpäriä. Taksi ajoi perään liikennevaloissa, meille kyllä paloi punainen. Puolukat lentelivät ympäri autoa, niiden keräämisessä oli aikamoinen työ. Taksikuski maksoi käteisellä takapuskurin lommot. Henkilövahinkoja ei tullut.
Kolmas tapahtui -90 kun jäin risteyksessä pikku sitikan kanssa Bemarin jalkoihin, eli Bemari ajoi päälle takaa. Bemarikuski oli juuri saanut autonsa maalattu edellisen, kuudennen (!) peräänajon jäljiltä. Hän tiesi miten toimia, eli körötimme peräkkäin vakuutusyhtiölle ja asiat hoituvat siellä, mies ei missään nimessä halunnut poliisia paikalle. Sitikkani oli vanha ja ruosteinen siitä ei enää kalua tullut, vaan se meni lunastukseen. Niska taas retkahti ja olin pari viikkoa sairaslomalla, onneksi siitä ei ole ollut mitään jälkiseurauksia.- angi
väliajoin kolareita. Oleppas varovainen nyt kun rupeaa tulemaan taas aika että, joku ajaa päällesi.
- helpottaa
angi kirjoitti:
väliajoin kolareita. Oleppas varovainen nyt kun rupeaa tulemaan taas aika että, joku ajaa päällesi.
Onko kukaan ollut itse syyllinen esimerkiksi kuolokolarissa, jonka on jo kärsinyt rangaistuksen,että uskaltaa kirjoittaa siitä, kirjoittaminenkin helpottaa pahaa oloa.
- Angi*
helpottaa kirjoitti:
Onko kukaan ollut itse syyllinen esimerkiksi kuolokolarissa, jonka on jo kärsinyt rangaistuksen,että uskaltaa kirjoittaa siitä, kirjoittaminenkin helpottaa pahaa oloa.
Minä olen samaa mieltä että kirjoittaminen helpottaa ja saa apua, minä voin kyllä jutella sellaistenkin kanssa jotka ovat syyllisä olleet ja nyt ovat vapaita.
- seuraisi
helpottaa kirjoitti:
Onko kukaan ollut itse syyllinen esimerkiksi kuolokolarissa, jonka on jo kärsinyt rangaistuksen,että uskaltaa kirjoittaa siitä, kirjoittaminenkin helpottaa pahaa oloa.
Voin vain kuvitella minkä tuskan sellainen tilanne aiheuttaisi. Olin vuosia sitten vähällä ajaa lapsen yli. Kapealla mutkaisella tiellä pensasaidan takaa juoksi lapsi tielle suoraan auton eteen. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin väistämään. Jouduin kyllä pysähtymään hetkeksi tien poskeen, vapisin niin, että en olisi pystynyt ajamaan enää metriäkään.
Perääni on tultu kahdesti.
Kolme peltikolaria joissa yhdessä olen ollut syypää.
Kovin kolaus tapahtui aivan "omin nokin".
1964 Södertäljessä.
Olin juuri muuttanut Sölvesborgista, asuin poikamiesparakissa enkä tuntenut kaupunkia.
Minä onneton suostuin jouluaattona kännipäissäni naapurikämpän kavereiden kuskiksi.
Vein veitikat kaupungille naisiin ja ajaessani takaisin huomasin pääkadulla liian myöhään kielletyn ajosuunnan.
Vasemman puoleinen liikenne.
Väänsi Saabista kaikki vasempaan ja suoraan liikennemerkkiin.
Konepelti pamahti pystyyn ja ensimmäinen reaktio oli näköni menetys.
Klo 20.00.
Selvisin pois paikalta. Harhailin ympäri kaupunkia määrittelemättömän ajan.
Sammuin autoon jossa heräsin klo. 2:n tietämissä rautatiesillan alta.
Parakille matkaa noin 200m.
Hirveässä krapulassa pelkäsin pollareiden tuloa.
Eivät tulleet. Maksoin auton keulan.
Oli mieleen painuvin joulu jollaista en soisi edes vihamiehilleni.- angi
tietty ollut mikään vitsi. Oli sulla kokemus totta tosiaan.
- angi
päissäsi auton ratissa. Oli mulla naurussa pitelemistä vaikkei ollutkaan vitsi. Onneksi siitä on aikaa jo yli 43 vuotta. Onneksi et vahinkoittanut ihmisiä.
angi kirjoitti:
päissäsi auton ratissa. Oli mulla naurussa pitelemistä vaikkei ollutkaan vitsi. Onneksi siitä on aikaa jo yli 43 vuotta. Onneksi et vahinkoittanut ihmisiä.
Jos koskaan ei ole keljua niin ei ole kivaakaan!
Tuon joulun jälkeen olen osannut arvostaa "tasapaksumpiakin" juhlapyhiä.
Myös työssä viettyjä jouluja.
Jälkimainingit.
1. Joskus olen varmaan ajanut krapulassa, en kuitenkaan tietoisesti kännissä.
2. Yksityistä autoa en ole lainannut. Vain vuokraamojen vehkeitä.
Joten ei siitä vaurioitta selvitty!- Angi *
laiska-lasse kirjoitti:
Jos koskaan ei ole keljua niin ei ole kivaakaan!
Tuon joulun jälkeen olen osannut arvostaa "tasapaksumpiakin" juhlapyhiä.
Myös työssä viettyjä jouluja.
Jälkimainingit.
1. Joskus olen varmaan ajanut krapulassa, en kuitenkaan tietoisesti kännissä.
2. Yksityistä autoa en ole lainannut. Vain vuokraamojen vehkeitä.
Joten ei siitä vaurioitta selvitty!aina pienen mustelman ihmisen sieluun joka joskus aina pulpahtelee esiin kuten nytkin tämän minun kysymykseni myötä.
- marjapensas evk
en ole onneksi aiheuttanut yhtään, vaikka läheltä piti tilanteita on joskus ollut.
Kerran erään tavaratalon parkkipaikalta, peruutti auto vauhdilla kylkeen,
ei minulle käynyt kuinkaan, mutta auto joutui autotohtorille.- Angi *
vähällä piti tapauksia on miljoonittain. Samoin näitä peruutus juttuja kanssa. Vaikka kaikki tapaukset yksitellen on karmeita heille joille se on sattunut.
- 1943
joskus 1970-luvulla ensimmäisellä autollani. Oli liukas ja pitkä ylämäki. Katselin jotain kauempana vasemmalla ja olinkin yhtäkkiä vastaantulevien kaistalla. Jarrutin liian voimakkaasti, auto pyörähti keula tulosuuntaan ja liukui kauniisti perä edellä ojaan, missä ei onneksi ollut kiveä tai puuta. TVH:n hiekka-auto veti auton tielle. Opin, että pitää keskittyä ajamiseen. Kerran oli läheltäpiti-tilanne lasten ollessa pieniä. Pitkällä suoralla olin kääntymässä vasemmalle ja yhtäkkiä edessä oli punainen urheiluauto. Sen kuljettaja hallitsi tilanteen ja väisti nopeasti viereiselle kaistalle omalla puolellaan. Autolla oli paljon ylinopeutta, siksi se tuli niin nopeasti eteeni. Mieheni olisi menettänyt koko perheensä. Pari vuotta sitten menetimme hänet, kun liukkaassa mutkassa vastaantulija ajoi suoraan. Tiedon saatuani vapisin ja olin vetelä kuin keitetty spagetti.
- Angi *
takansai. Tässtä sen näkee että ei pidä olla liian luottavainen maantiellä. Sinulla oli itselläsi enkelivahdit ettet joutunut perheinesi lähtemään näistä maallisista maisemista pois. Mutta miehelläsi ei ollut ainakaan pelastuksen enkeleitä. Oli hänelläkin enkelit mutta ne jotka ottivat vastaan.
- 1943
Angi * kirjoitti:
takansai. Tässtä sen näkee että ei pidä olla liian luottavainen maantiellä. Sinulla oli itselläsi enkelivahdit ettet joutunut perheinesi lähtemään näistä maallisista maisemista pois. Mutta miehelläsi ei ollut ainakaan pelastuksen enkeleitä. Oli hänelläkin enkelit mutta ne jotka ottivat vastaan.
asioita. Peruspositiivisena ihmisenä näen jotain myönteistä tässäkin tapahtumassa. Esim. sen, että lähtö oli nopea. Oma isäni joutui elämään 30 vuotta toisten avustamana. Tapahtuma ei koskaan unohdu, mutta esim. asiat, jotka pystytään ratkomaan rahalla, ovat minulle pieniä. En ole ainoa, jolle näin on käynyt. Esim. hiljattain nuori isä menetti koko perheensä.
- angi
1943 kirjoitti:
asioita. Peruspositiivisena ihmisenä näen jotain myönteistä tässäkin tapahtumassa. Esim. sen, että lähtö oli nopea. Oma isäni joutui elämään 30 vuotta toisten avustamana. Tapahtuma ei koskaan unohdu, mutta esim. asiat, jotka pystytään ratkomaan rahalla, ovat minulle pieniä. En ole ainoa, jolle näin on käynyt. Esim. hiljattain nuori isä menetti koko perheensä.
moni muukin. Ei mikään muu varmastikkaan ole ihmiselle kurjinta kuin olla täysin toisten armoilla. Se ei ole mitään ihmisarvoista elämää.
pahassa kolarissa -90 luvun alussa.
Olimme menossa Lappiin lomalle kun vastaantuleva auto joutui vesiliirtoon ja tuli suoraan päälle, ja takana tuleva auto tuli takaa päälle.
Olin pitkään teholla tajuttomana ja pitkään myös sairaalassa.
Lääkäreiden mukaan oli epätodennäköistä että jäisin henkiin.
Mutta ei ollut vielä minun aikani lähteä.
Nyt olen sairauseläkkeellä, mutta pärjään silti hyvin.
PS. Rattiin menin heti kun kunto sen salli.- Angi *
kuinka kamala onnettomuus se oli.
Siinä teit itsellesi palvelukksen kun aloit heti ajamaan kun pystyit. Muuten et ikinä olisi pystynyt siihen. Se on mentävä sutta vastaan jos aikoo onnistua.
Toivotan sulle suojelusenkeleitä tiellesi missä nyt milloinkin kuljet autolla tai jalan. Angi * kirjoitti:
kuinka kamala onnettomuus se oli.
Siinä teit itsellesi palvelukksen kun aloit heti ajamaan kun pystyit. Muuten et ikinä olisi pystynyt siihen. Se on mentävä sutta vastaan jos aikoo onnistua.
Toivotan sulle suojelusenkeleitä tiellesi missä nyt milloinkin kuljet autolla tai jalan.Onneksi en muista siitä kolarista mitään, siksi ei tullut traumojakaan. Omaisille varmasti kovempi paikka. Kuntoitus ihan sitten eri asia.
Nyt on mieheni varmaan suojelusenkelinä.- angi
tiisamummi kirjoitti:
Onneksi en muista siitä kolarista mitään, siksi ei tullut traumojakaan. Omaisille varmasti kovempi paikka. Kuntoitus ihan sitten eri asia.
Nyt on mieheni varmaan suojelusenkelinä.Hyvä ettet muista mitään onnettomuudesta.
- Anu.1
angi kirjoitti:
Hyvä ettet muista mitään onnettomuudesta.
Se kolari puhututti mikä tapahtui
melkein nenämme edessä,kun palasimme
lapista.
Olin vielä järkyttynyt kotiin
tultuani.
Nuorukaiset rattijupot,voi miten meni
hänellä elämä pilalle.
Olisimme kaiketi olleet samassa
rytäkässä, jos ei minun pitänyt
käydä siinä baarissa,poika kun ei
antanut periksi,pysähtyi vain siihen pihaan
ja mentävä minun oli.
Samassa siinä oli kuin kilpa-ajajat,
ja sitten rytisi.Nuori poika nyt vangittuna,
eikä varmaan vapaaksi pääse
vähään aikaan,siinä vanhemmat tavallaan
menettivät lapsensa vaikkakin linnaan. aivankuin
pienilapsi menetti isänsä
kuolemalle. - angi
Anu.1 kirjoitti:
Se kolari puhututti mikä tapahtui
melkein nenämme edessä,kun palasimme
lapista.
Olin vielä järkyttynyt kotiin
tultuani.
Nuorukaiset rattijupot,voi miten meni
hänellä elämä pilalle.
Olisimme kaiketi olleet samassa
rytäkässä, jos ei minun pitänyt
käydä siinä baarissa,poika kun ei
antanut periksi,pysähtyi vain siihen pihaan
ja mentävä minun oli.
Samassa siinä oli kuin kilpa-ajajat,
ja sitten rytisi.Nuori poika nyt vangittuna,
eikä varmaan vapaaksi pääse
vähään aikaan,siinä vanhemmat tavallaan
menettivät lapsensa vaikkakin linnaan. aivankuin
pienilapsi menetti isänsä
kuolemalle.kanssasi. Poika menetti vapautensa ja vanhemmat poikansa ainakin toistaiseksi.
- Tanja - Liina
Peten kanssa. Meidän ovet jysähti ristivedon ansiosta valtavalla voimalla toisiaan vasten, vaikka olimme laittaneet jo muutamavuosi sitten sellaiset jännät tyynyt niihin kohtiin jotka koskettavat jos osuvat. Nyt sitten jysähti niin rajusti ettemme meinanneet saada ovia toisistaan irti. Jollen minä olisi jo avioliitossa niin olisin varmaan uskonut että ovet symboloi meidän yhteen liittymistämme, vaikka Pete onkin mua 4vuotta nuorempi.
- Angi *
Mitähän se sitten muuta tarkoitti? Kun ette avioon voi mennä. No jospa se meinasi sitä ettei pidä jättää ovia auki yhtäaikaa..?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo747624Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per583193- 372476
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj82092Osuuspankki Kuhmo!
Ei pysty pitämään yhtä Otto pankkiautomaattia toiminnassa Ksupermarketin kanssa,20 vuotta sitten Kuhmossa oli neljä auto342034- 221978
- 131887
Rakkaalleni!
Halusin tulla kertomaan, että sinua ajattelen ja ikävöin vaikka olen sukuloimassa. Meinasin herkistyä, kun tykkään sinus151673- 611611
- 181589