Esiintymiskammo

Itse kärsin myös jännitysoireista, mutta taistelen niitä vastaan muilla keinoilla kuin lääkkeillä. Lääkkeet eivät ole keino parantaa jnnitystä; ne kyllä voivat lieventää oireita, mutta ne eivät poista sitä syytä, miksi sinua jännittää. Lisäksi lääkkeistä jää usein riippuvaiseksi ja niillä on sivuvaikutuksia. Itse olen kokenut parhaaksi tavaksi keskustella asiasta ja olen myös saanut apua itsesuggestioista. Olen siis itse lähtenyt poistamaan pelkojani tunnustamalla ne ja etsimällä syitä niihin. Itsetunto pitää vain saada kohdalleen ja uskoa, että päivä päivältä ja joka suhteessa tulen yhä paremmaksi ja paremmaksi (Emile Coué (1927). Suosittelen, että luet Couén kirjan "Kuinka parannan itseni suggestiolla?" Se auttaa sinua ymmärtämään ihmisen suunnattomat mahdollisuudet vaikuttaa itse omaan kehoonsa ja mieleensä ilman lääkkeitä.

h.m kirjoitti:

Itse kärsin myös jännitysoireista, mutta taistelen niitä vastaan muilla keinoilla kuin lääkkeillä. Lääkkeet eivät ole keino parantaa jnnitystä; ne kyllä voivat lieventää oireita, mutta ne eivät poista sitä syytä, miksi sinua jännittää. Lisäksi lääkkeistä jää usein riippuvaiseksi ja niillä on sivuvaikutuksia. Itse olen kokenut parhaaksi tavaksi keskustella asiasta ja olen myös saanut apua itsesuggestioista. Olen siis itse lähtenyt poistamaan pelkojani tunnustamalla ne ja etsimällä syitä niihin. Itsetunto pitää vain saada kohdalleen ja uskoa, että päivä päivältä ja joka suhteessa tulen yhä paremmaksi ja paremmaksi (Emile Coué (1927). Suosittelen, että luet Couén kirjan "Kuinka parannan itseni suggestiolla?" Se auttaa sinua ymmärtämään ihmisen suunnattomat mahdollisuudet vaikuttaa itse omaan kehoonsa ja mieleensä ilman lääkkeitä.

Lue lisää

Propralista ei tule riippuvaiseksi. Se on fakta.
itselläni ko. lääke on vaikuttanut niin, että sitä jonkin aikaa käytettyäni itsetuntoni jo koheni niin, että esiintyminen ei enää jännittänyt ja nykyisin voin esiintyä suurellekin väkijoukolle ja jopa nautin siitä.
Suggestoterapiasta taas EI ollut itselleni apua!
Jokainen meistä on yksilö ja jännitysasiassa on syytä kokeilla molemmat keinot.
Propralista saat reseptin ihan tavalliselta terveyskeskuslääkäriltä, tms.
Lykkyä pyttyyn!

ex jännittäjä kirjoitti:

Propralista ei tule riippuvaiseksi. Se on fakta.
itselläni ko. lääke on vaikuttanut niin, että sitä jonkin aikaa käytettyäni itsetuntoni jo koheni niin, että esiintyminen ei enää jännittänyt ja nykyisin voin esiintyä suurellekin väkijoukolle ja jopa nautin siitä.
Suggestoterapiasta taas EI ollut itselleni apua!
Jokainen meistä on yksilö ja jännitysasiassa on syytä kokeilla molemmat keinot.
Propralista saat reseptin ihan tavalliselta terveyskeskuslääkäriltä, tms.
Lykkyä pyttyyn!

Lue lisää

On hyvä, jos olet löytänyt jännitykseesi apua kyseisestä lääkkeestä ja harmi, ettet kokenut suggestioterapian auttavan. Itelläni on vain niin vahva käsitys siitä, ettei lääkkeet ole todellinen tie ongelmien ratkaisuun ja sitä kautta itsetunnon kohottamiseen. Lääkkeet vähentävät jännityksen oireita, kuten käsien tärinää ja sydämen sykettä, mutta eivät kuitenkaan poista jännityksen tunnetta. Haluaisin tietää teiltä, jotka käytätte lääkkeitä apuna tällaisiin ongelmiin sitä, että oletteko valmiita syömään näitä lääkkeitä koko elämänne? Uskallatteko jossain elämänvaiheessa jättäää lääkityksen ja kiivetä lavalle ilman niitä? Onko itsetuntonne todella kohonnut lääkityksen myötä, vai onko se kenties täysin riippuvainen lääkkeestä? Vaikka Proprali ei aiheuttaisikaan suoraan riippuvuutta, eikö ihminen ole siihen todellisuudessa kuitenkin koukussa, jos sen yhtäkkinen lopettaminen saattaa jopa pahentaa sairauden/ongelman oireita. Jos olette ajatelleet syövänne lääkettä koko elämänne, eivätkö edes lääkkeen tavallisimmat sivuvaikutukset häiritse teitä (unettomuus ja painajaisunet (joskus hallusinaatiomaiset), impotenssi, huimaus, pahoinvointi ja ripuli sekä raajojen verenkierto- häiriöt)? Vai, onko todella niin, ettei lääkityksestä ole mitään muuta kuin hyötyä?

h.m kirjoitti:

Itse kärsin myös jännitysoireista, mutta taistelen niitä vastaan muilla keinoilla kuin lääkkeillä. Lääkkeet eivät ole keino parantaa jnnitystä; ne kyllä voivat lieventää oireita, mutta ne eivät poista sitä syytä, miksi sinua jännittää. Lisäksi lääkkeistä jää usein riippuvaiseksi ja niillä on sivuvaikutuksia. Itse olen kokenut parhaaksi tavaksi keskustella asiasta ja olen myös saanut apua itsesuggestioista. Olen siis itse lähtenyt poistamaan pelkojani tunnustamalla ne ja etsimällä syitä niihin. Itsetunto pitää vain saada kohdalleen ja uskoa, että päivä päivältä ja joka suhteessa tulen yhä paremmaksi ja paremmaksi (Emile Coué (1927). Suosittelen, että luet Couén kirjan "Kuinka parannan itseni suggestiolla?" Se auttaa sinua ymmärtämään ihmisen suunnattomat mahdollisuudet vaikuttaa itse omaan kehoonsa ja mieleensä ilman lääkkeitä.

Lue lisää

Ihan oikeesti - ainakin minua.
Sain vinkin, että olemalla mahdollisimman paljon ilman vaatteita ennen esiintymistä, pystyy ikäänkuin "pukeutumaan haarniskaan" pistämällä ykköset niskaan ja menemään yleisön eteen.
Ainakin minulle se toimii ja käytän sitä aina kun vain voin.
Otan esim. hotellihuoneen tai olen kotona ed. vuorokaudesta mahd. paljon alasti ja aivan viime tingassa pukeudun ja "sotisopaan".
Mielestäni "tämä kuuri" on kaiken kaikkiaan vähentänyt jännitystäni.
Jos taas en pysty "naturoimaan" pelkojani pois. Kuvittelen yleisön eteen mennessäni, että yleisö on vaatteitta ja "nolona" - sekin auttaa ja olen varmempi.
Kait tää on kuiteskin jotain menttaalista harjotusta.
Kokeile!

Yki kirjoitti:

Ihan oikeesti - ainakin minua.
Sain vinkin, että olemalla mahdollisimman paljon ilman vaatteita ennen esiintymistä, pystyy ikäänkuin "pukeutumaan haarniskaan" pistämällä ykköset niskaan ja menemään yleisön eteen.
Ainakin minulle se toimii ja käytän sitä aina kun vain voin.
Otan esim. hotellihuoneen tai olen kotona ed. vuorokaudesta mahd. paljon alasti ja aivan viime tingassa pukeudun ja "sotisopaan".
Mielestäni "tämä kuuri" on kaiken kaikkiaan vähentänyt jännitystäni.
Jos taas en pysty "naturoimaan" pelkojani pois. Kuvittelen yleisön eteen mennessäni, että yleisö on vaatteitta ja "nolona" - sekin auttaa ja olen varmempi.
Kait tää on kuiteskin jotain menttaalista harjotusta.
Kokeile!

Lue lisää

Pelkohan on korvien välissä.
Siellä on jotain joka estää järkevän käyttäytymisen.
"Alastomuushoito" (höh) tarkoittaa suomeksi, että korvien väliin siirretään ajatus jalkovälistä. SouWat! Jos se toimii, niin on se ainakin parempi kuin lääkkeet.
Muistaakseni sodan aikana kuulusteltiin vankeja riisumalla heidät alasti.
Parhaiten kuulusteluista selvinneet sanoivat ajatelleensa koko ajan olevansa ainoita pukeutuneita huoneessa tai että alastomuus on normaalia ja pukeutuminen noloa
ja säilyttäneensä siten johdonmukaisuutensa.

h.m kirjoitti:

On hyvä, jos olet löytänyt jännitykseesi apua kyseisestä lääkkeestä ja harmi, ettet kokenut suggestioterapian auttavan. Itelläni on vain niin vahva käsitys siitä, ettei lääkkeet ole todellinen tie ongelmien ratkaisuun ja sitä kautta itsetunnon kohottamiseen. Lääkkeet vähentävät jännityksen oireita, kuten käsien tärinää ja sydämen sykettä, mutta eivät kuitenkaan poista jännityksen tunnetta. Haluaisin tietää teiltä, jotka käytätte lääkkeitä apuna tällaisiin ongelmiin sitä, että oletteko valmiita syömään näitä lääkkeitä koko elämänne? Uskallatteko jossain elämänvaiheessa jättäää lääkityksen ja kiivetä lavalle ilman niitä? Onko itsetuntonne todella kohonnut lääkityksen myötä, vai onko se kenties täysin riippuvainen lääkkeestä? Vaikka Proprali ei aiheuttaisikaan suoraan riippuvuutta, eikö ihminen ole siihen todellisuudessa kuitenkin koukussa, jos sen yhtäkkinen lopettaminen saattaa jopa pahentaa sairauden/ongelman oireita. Jos olette ajatelleet syövänne lääkettä koko elämänne, eivätkö edes lääkkeen tavallisimmat sivuvaikutukset häiritse teitä (unettomuus ja painajaisunet (joskus hallusinaatiomaiset), impotenssi, huimaus, pahoinvointi ja ripuli sekä raajojen verenkierto- häiriöt)? Vai, onko todella niin, ettei lääkityksestä ole mitään muuta kuin hyötyä?

Lue lisää

Just esmes beetasalpaajat auttavat esiintymisjännityksiin. Mutta olen samaa mieltä siitä, etteivät lääkkeet missään tapauksessa auta varsinaiseen ongelmaan, ainoastaan helpottavat oireita. Ja ihan varmasti ihminen jää koukkuun ihan mihin tahansa, vaikka hookooblööhön. Psykologinen koukku on huomattavasti vahvempi kuin fyysinen, aina.

Kannattaa huomioida sekin, että esiintyjä voi (ja hänen tulisi) myös käyttää esiintymisjännitystä hyväkseen. Tietty määrä sitä pitää skarppina stagella :-)

h.m kirjoitti:

On hyvä, jos olet löytänyt jännitykseesi apua kyseisestä lääkkeestä ja harmi, ettet kokenut suggestioterapian auttavan. Itelläni on vain niin vahva käsitys siitä, ettei lääkkeet ole todellinen tie ongelmien ratkaisuun ja sitä kautta itsetunnon kohottamiseen. Lääkkeet vähentävät jännityksen oireita, kuten käsien tärinää ja sydämen sykettä, mutta eivät kuitenkaan poista jännityksen tunnetta. Haluaisin tietää teiltä, jotka käytätte lääkkeitä apuna tällaisiin ongelmiin sitä, että oletteko valmiita syömään näitä lääkkeitä koko elämänne? Uskallatteko jossain elämänvaiheessa jättäää lääkityksen ja kiivetä lavalle ilman niitä? Onko itsetuntonne todella kohonnut lääkityksen myötä, vai onko se kenties täysin riippuvainen lääkkeestä? Vaikka Proprali ei aiheuttaisikaan suoraan riippuvuutta, eikö ihminen ole siihen todellisuudessa kuitenkin koukussa, jos sen yhtäkkinen lopettaminen saattaa jopa pahentaa sairauden/ongelman oireita. Jos olette ajatelleet syövänne lääkettä koko elämänne, eivätkö edes lääkkeen tavallisimmat sivuvaikutukset häiritse teitä (unettomuus ja painajaisunet (joskus hallusinaatiomaiset), impotenssi, huimaus, pahoinvointi ja ripuli sekä raajojen verenkierto- häiriöt)? Vai, onko todella niin, ettei lääkityksestä ole mitään muuta kuin hyötyä?

Lue lisää

Muistaakseni ainakin 25 vuotta olen käyttänyt betasalpaajia. Viime vuosina en edes joka vuosi, koska isoille ryhmille ei ole ollut esiintymisiä.

Jos kyseessä on joku riippuvuus, mielelläni kestän sen koko elämäni :-).

Aikanaan, kun aloin käyttää, tarvitsin niitä jo melko pienissä ryhmissä, jos kyseessä oli nimenomaisesti esiintyminen.

Kokemus onnistuneesta esiintymisestä antaa mahtavan tunteen: ei enää tarvitse pelätä esiintymistä.
Mikään ei mielestäni ole parempi terapeuttinen kokemus, kuin onnistunut esiintyminen.

Varsinainen esiintymisjännitys ei vähene, joten jännityksen antamaa potkua riittää.

Lääkkeen sivuvaikutuksista on aivan turha ottaa murheita syistä, että annostus on selvästi alle normaalin sydänvaivoihin annettujen annostelun ja näitähän käytetään tässä tapauksessa vain ja ainoastaan tarvittaessa. Siis vain 1-10 tablettia vuodessa ehkä.

Betasalpaajan yhteyessä voi huoletta käyttää usein tilaisuuteen liittyvää alkoholia ilman, että siitä on mitään haittaa.

Yhden tabletin vaikutushan on enintään pari tuntia, joten niitä voi popsia myös peräkkäin, jos on pidempi tilaisuus.

En todella koskaan ole havainnut mitään muita kuin positiivisia asioita betasalpaajien käytöstä.

h.m kirjoitti:

On hyvä, jos olet löytänyt jännitykseesi apua kyseisestä lääkkeestä ja harmi, ettet kokenut suggestioterapian auttavan. Itelläni on vain niin vahva käsitys siitä, ettei lääkkeet ole todellinen tie ongelmien ratkaisuun ja sitä kautta itsetunnon kohottamiseen. Lääkkeet vähentävät jännityksen oireita, kuten käsien tärinää ja sydämen sykettä, mutta eivät kuitenkaan poista jännityksen tunnetta. Haluaisin tietää teiltä, jotka käytätte lääkkeitä apuna tällaisiin ongelmiin sitä, että oletteko valmiita syömään näitä lääkkeitä koko elämänne? Uskallatteko jossain elämänvaiheessa jättäää lääkityksen ja kiivetä lavalle ilman niitä? Onko itsetuntonne todella kohonnut lääkityksen myötä, vai onko se kenties täysin riippuvainen lääkkeestä? Vaikka Proprali ei aiheuttaisikaan suoraan riippuvuutta, eikö ihminen ole siihen todellisuudessa kuitenkin koukussa, jos sen yhtäkkinen lopettaminen saattaa jopa pahentaa sairauden/ongelman oireita. Jos olette ajatelleet syövänne lääkettä koko elämänne, eivätkö edes lääkkeen tavallisimmat sivuvaikutukset häiritse teitä (unettomuus ja painajaisunet (joskus hallusinaatiomaiset), impotenssi, huimaus, pahoinvointi ja ripuli sekä raajojen verenkierto- häiriöt)? Vai, onko todella niin, ettei lääkityksestä ole mitään muuta kuin hyötyä?

Lue lisää

betasalpaajan vaikutus. Siis kyseessä ei ole mikään psyykelääke tai vastaava. Siksi sitä ei popsita jatkuvasti. Betasalpaaja vain estää sydämen lyömästä nopeasti, jolloin tarpeenmukainen lääkitys riittää.

Ainakin itselläni pulssi nousi niin nopeaksi, että hengitys vaikeutui, josta syystä hiki nousi pintaan, enkä pystynyt puhumaan änkyttämättä.
Ja tilanne ei helpotu esityksen kestäessä kuten toisin kuin joillain muilla, joilla on ongelmia vain esityksen alussa.

Kaikki arvostus ja kunnia kaikille kallonkutistusmenetelmille ratkaista ongelma, mutta on todettava, ettei mitään ongelmaa enää ole, kun kerran käyttää betasalpaajaa.

Siis ei ole mitään esiintymiskammoa :-).

oho kirjoitti:

betasalpaajan vaikutus. Siis kyseessä ei ole mikään psyykelääke tai vastaava. Siksi sitä ei popsita jatkuvasti. Betasalpaaja vain estää sydämen lyömästä nopeasti, jolloin tarpeenmukainen lääkitys riittää.

Ainakin itselläni pulssi nousi niin nopeaksi, että hengitys vaikeutui, josta syystä hiki nousi pintaan, enkä pystynyt puhumaan änkyttämättä.
Ja tilanne ei helpotu esityksen kestäessä kuten toisin kuin joillain muilla, joilla on ongelmia vain esityksen alussa.

Kaikki arvostus ja kunnia kaikille kallonkutistusmenetelmille ratkaista ongelma, mutta on todettava, ettei mitään ongelmaa enää ole, kun kerran käyttää betasalpaajaa.

Siis ei ole mitään esiintymiskammoa :-).

Lue lisää

Olen kuukauden lueskellut maidän masentuneiden kirjoituksia eri otsikoiden alla. Ihmisten hätä on hirmuinen. Itse olen jo vankasti keski-käinen ja taustani rankka, masennus oli pitkällä, ennen kin nöyrryin hakemaan apua.
Kun hätä on suuri, ei pohdi vaihtoehtoja kun apu ilmaantuu. Olen niitä onnellisia, jonka terapia toimi, paransi, söin masennuslääkkeet ja Propralit
ja löysin itseni. TOSIASIASSAHAN ME KAIKKI OLLAAN IHAN KELVOLLISIA, ptää vain raivata niskastaan elämän kehittämät valheet.
Esiintymisessä, kaikessa näkyville asettumisessahan on kyse siitä riitänkö itselleni. Mokaaminen on ihmisen osa joskus, suostunko olemaan ihminen. Voisiko olla niin, että me, joilla on voimakas esiintymisvietti, karismaattiset esiintyjät, jännitämme useimmin, koska on suuri tarve onnistua, ottaa yleisönsä. Eikö niin, että jännittäjä takuulla valmistaa esityksensä hyvin?
Samassa ammatissa toimiva bestikseni, jännittäjä myöskin, ei ole hoidattanut itseään, popsinut vain Propralia, jaksaa nyt itsensä kassa paljon huonommin kuin minä. Parannuin niin, että rakastan tilanteita kun saan avata suuni jonkun asian puolesta.
Olisko meitä kahta sorttia: niitä joilla on pelkkä kramppikuume, ja meitä muita, jotka ollaan sisältä enemmän tai vähemmän kippeitä.

oho kirjoitti:

betasalpaajan vaikutus. Siis kyseessä ei ole mikään psyykelääke tai vastaava. Siksi sitä ei popsita jatkuvasti. Betasalpaaja vain estää sydämen lyömästä nopeasti, jolloin tarpeenmukainen lääkitys riittää.

Ainakin itselläni pulssi nousi niin nopeaksi, että hengitys vaikeutui, josta syystä hiki nousi pintaan, enkä pystynyt puhumaan änkyttämättä.
Ja tilanne ei helpotu esityksen kestäessä kuten toisin kuin joillain muilla, joilla on ongelmia vain esityksen alussa.

Kaikki arvostus ja kunnia kaikille kallonkutistusmenetelmille ratkaista ongelma, mutta on todettava, ettei mitään ongelmaa enää ole, kun kerran käyttää betasalpaajaa.

Siis ei ole mitään esiintymiskammoa :-).

Lue lisää

Minulla on juuri kertomasikaltaisia oireita. Kun tarpeeksi pulssi kiihtyy, esiintymisestä tulee aivan mahdotonta. Tämä aiheuttaa tietysti kiusallisia ja ikäviä tilanteita minulle ja mikä pahinta, vaikeuttaa aina vaan tulevia esiintymistilanteita. Antaakohan lääkäri reseptin beetasalpaajaan helposti vai pitääkö siihen tehdä jotain testejä yms.?

Pelkuri kirjoitti:

Minulla on juuri kertomasikaltaisia oireita. Kun tarpeeksi pulssi kiihtyy, esiintymisestä tulee aivan mahdotonta. Tämä aiheuttaa tietysti kiusallisia ja ikäviä tilanteita minulle ja mikä pahinta, vaikeuttaa aina vaan tulevia esiintymistilanteita. Antaakohan lääkäri reseptin beetasalpaajaan helposti vai pitääkö siihen tehdä jotain testejä yms.?

Lue lisää

minä olen saanut lääkkeet vuosien varrella keltä tahansa terveyskeskusläääkäriltä, kun olen kertonut, mistä on kysymys.

Mitään testejä ei tarvita, koska annostus on pieni ja käyttö satunnaista eikä haittavaikutuksia ole.

Kameleontti kirjoitti:

Olen kuukauden lueskellut maidän masentuneiden kirjoituksia eri otsikoiden alla. Ihmisten hätä on hirmuinen. Itse olen jo vankasti keski-käinen ja taustani rankka, masennus oli pitkällä, ennen kin nöyrryin hakemaan apua.
Kun hätä on suuri, ei pohdi vaihtoehtoja kun apu ilmaantuu. Olen niitä onnellisia, jonka terapia toimi, paransi, söin masennuslääkkeet ja Propralit
ja löysin itseni. TOSIASIASSAHAN ME KAIKKI OLLAAN IHAN KELVOLLISIA, ptää vain raivata niskastaan elämän kehittämät valheet.
Esiintymisessä, kaikessa näkyville asettumisessahan on kyse siitä riitänkö itselleni. Mokaaminen on ihmisen osa joskus, suostunko olemaan ihminen. Voisiko olla niin, että me, joilla on voimakas esiintymisvietti, karismaattiset esiintyjät, jännitämme useimmin, koska on suuri tarve onnistua, ottaa yleisönsä. Eikö niin, että jännittäjä takuulla valmistaa esityksensä hyvin?
Samassa ammatissa toimiva bestikseni, jännittäjä myöskin, ei ole hoidattanut itseään, popsinut vain Propralia, jaksaa nyt itsensä kassa paljon huonommin kuin minä. Parannuin niin, että rakastan tilanteita kun saan avata suuni jonkun asian puolesta.
Olisko meitä kahta sorttia: niitä joilla on pelkkä kramppikuume, ja meitä muita, jotka ollaan sisältä enemmän tai vähemmän kippeitä.

Lue lisää

Itse en tunnista, että olisin aikanani tarvinnut tai etsinyt apua masennukseen, vaan ainoastaan esiintymisongelmaan.

En myöskään ole tunnistanut, että pelkäisin riitänkö yleisölleni tai itselleni siinä, mitä esitän.

Yksilöitähän me kaikki olemme, enemmän tai vähemmän kipeitä, mutta en sotkisi tuota esiintymisasiaa muihín ongelmiin. Ainakin minulle se on ollut yksittäinen ongelma, joka on ratkennut betasalpaajan avulla ja jota siten ei enää ole.

Saat ihan "normaalilta lääkäriltä", on beetasalpaaja, joka auttaa rytmihäiriöissä, verenpaineen laskussa ja sitä määrätään juuri jännitykseen, koska se poistaa tai livittää mainitsemiasi oireita!!

Ei todellakaan tee riippuvaiseksi ja et ole yhtään sen huonompi ihminen kuin muutkaan, jos käytät sitä jännitykseesi. Toivottavasti saat avun!

Pelkuri kirjoitti:

Minulla on juuri kertomasikaltaisia oireita. Kun tarpeeksi pulssi kiihtyy, esiintymisestä tulee aivan mahdotonta. Tämä aiheuttaa tietysti kiusallisia ja ikäviä tilanteita minulle ja mikä pahinta, vaikeuttaa aina vaan tulevia esiintymistilanteita. Antaakohan lääkäri reseptin beetasalpaajaan helposti vai pitääkö siihen tehdä jotain testejä yms.?

Lue lisää

jos sinulla ei ole liian alhainen verenpaine.
Sehän voidaan mitata samantien.

h.m kirjoitti:

On hyvä, jos olet löytänyt jännitykseesi apua kyseisestä lääkkeestä ja harmi, ettet kokenut suggestioterapian auttavan. Itelläni on vain niin vahva käsitys siitä, ettei lääkkeet ole todellinen tie ongelmien ratkaisuun ja sitä kautta itsetunnon kohottamiseen. Lääkkeet vähentävät jännityksen oireita, kuten käsien tärinää ja sydämen sykettä, mutta eivät kuitenkaan poista jännityksen tunnetta. Haluaisin tietää teiltä, jotka käytätte lääkkeitä apuna tällaisiin ongelmiin sitä, että oletteko valmiita syömään näitä lääkkeitä koko elämänne? Uskallatteko jossain elämänvaiheessa jättäää lääkityksen ja kiivetä lavalle ilman niitä? Onko itsetuntonne todella kohonnut lääkityksen myötä, vai onko se kenties täysin riippuvainen lääkkeestä? Vaikka Proprali ei aiheuttaisikaan suoraan riippuvuutta, eikö ihminen ole siihen todellisuudessa kuitenkin koukussa, jos sen yhtäkkinen lopettaminen saattaa jopa pahentaa sairauden/ongelman oireita. Jos olette ajatelleet syövänne lääkettä koko elämänne, eivätkö edes lääkkeen tavallisimmat sivuvaikutukset häiritse teitä (unettomuus ja painajaisunet (joskus hallusinaatiomaiset), impotenssi, huimaus, pahoinvointi ja ripuli sekä raajojen verenkierto- häiriöt)? Vai, onko todella niin, ettei lääkityksestä ole mitään muuta kuin hyötyä?

Lue lisää

En maininnut ed. tekstissäni sitä tärkeintä, että enää en tarvitse lääkettä esiintymiseen. Käytin Propralia muutamia vuosia, ja nyt olen jo niin "konkari" julkisissa tilanteissa, että tarve on poistunut - eli sain suggestoterapian hyödyn kemiallisesta aineesta!!
Beetasalpaajasta minulle ainoa haittavaikutus vuosien aikana oli se, että lääkkeen ottopäivänä en jaksanut lähteä juoksulenkille. En ole nähnyt painajaisia, tms.
Annokseni oli vielä aika kova - olen 3-kymppinen nainen, tavallisen kokoinen ja mg määrät olivat 80 - 120 mg!
Keskustelu aiheesta on hyvä - itse toivon avoimmuutta myös lääkkeitä kohtaan, eikä vain niin, että että aina ensin tulisi kokeilla jotain ei-lääkkeellistä.
Hoitoalan ihmisenä näen muutoinkin niistä lääkkeistä saatavaa hyötyä joka päivä - syöpäpotilaat paranevat useimmiten lääkkeiden ansiosta!! Ja SIIHEN ei mikään terapia auta.

minäkin koen olevani ainut jännittäjä,
huonompi kuin muut.
jännitän lähes kaikkia sosiaalisia tilanteita,työkaverijuttelusta lähtien.
silmät ja kasvot ovat ongelmallisimmat.
propralia käytän tarvittaessa, ohje on 1-2 tabl.
10 mg . vaikeissa tilanteissa otan 3 ja joten kuten selviän.
kuulostaa isolta 2x40mg.

Ovetko muut huomanneet ongelmaa, että on hieman "sumuinen olo" propralin takia? Mulle lääkäri määräsi 40 mg tabuja kun kerroin hurjasta jännityksestäni. Lääkäri sanoi että kokeile nyt kerran ennen kuin menet esiintymään, ja ota puolikas, jos pää tuntuu erityisen kevyeltä. Ja tuntuihan se. Otan nykyään 1/4 pilleristä (aika nyhjäämistä), mutta aiheuttaa aavistuksen verran "tokkuraa". Toki se on 100 x parempi kuin aiempi jännitys ja kauhu.