Mistä saatte voimia ,iloa ja elämänhalua päiviinne?

sairastuin vakavasti,ja nyt kuljen päivän kerrallaan.Merenrannalla istumisesta,mansikoista,lapsista,lukemisesta,pieneistä hetkistä se onni koostuu.

asioista: auringon noususta, sateesta, luonnosta, ystävällisestä hymystä, hyvistä ihmisistä, onnistumisen elämyksistä, ihmisten epäitsekkyydestä ja ystävällisyydestä, odottamattomasta avusta, hauskasta viestistä, läheisten onnesta, hemmottelusta, hellästä kosketuksesta, lämpimästä halauksesta, toisten onnesta, vastoinkäymisten voittamisesta, ystävistä, terveydestä, mielenkiintoisesta työstä, harrastuksista, uusista mielenkiintoisista asioista, elämyksistä ja mahdollisuuksista, kaikenlaisista pienistä asioista ja siitä, että olen oppinut pysähtymään hyvistä hetkistä nauttiakseni enkä enää ihan koko ajan riennä kiireesti kilpaa kellon kanssa sekä monista, monista muista asioista.

Onneni koostuu useimmiten pienen pienistä pipanoista, joita olen jossain elämänvaiheessa oppinut suurennuslasilla etsimään ja siksi niitä on helppo havaita jo paljaallakin silmällä. Olen tietysti valmis ottamaan vastaan isompiakin. ;))

tuovat iloa kuten puhelinsoitto, kortti, kirje. Ynnä se, että saa tehdyksi jotain. Minulla on tapana palkita itseni, kun olen saanut jonkin ikävämmän homman tehtyä. Viime kesänä maalasin kesämökin. En niin hirveästi pitänyt tästä puuhasta. Kun olin saanut osaurakan valmiiksi, palkitsin itseni raivaamalla oksasaksilla lähimetsän taimikkoa, mistä puuhasta pidän.

saan iloa ja voimia orastavasta ihanasta ihmissuhteesta.Vuosien yksinäisyyden jälkeen...

Minäpä kerron oman onneni lähteet.
Ensiksi olen hyvin onnellinen siitä, että olen elävässä yhteydessä Jumalaani. Hän on aina lähelläni ja kerron huoleni ja iloni Hänelle. Olen turvallisella mielellä.
Toiseksi olen onnellinen siitä, että on hyviä ystäviä, joiden kanssa olemme samalla aaltopituudella ja pidämme paljon yhteyttä keskenämme.
Kolmanneksi on läheisiä sukulaisia, tunnen kuuluvani porukkaan, olen tärkeä monelle.
Neljänneksi olen iloinen ja kiitollinen siitä, että olen terve.
Viidenneksi voin nauttia siitä, että talousasiat on reilassaan ja voin aika lähiaikoina jäädä nauttimaan eläkepäivistä ja iloitsen myös siitä, että jos tekee mieli voin palata töihinkin, jonne lupauduin tarpeen vaatiessa.
Kaikista pienista asioista iloitsen päivittäin. Naapurin hymystä, koiran kiintymyksestä, auringosta ja sateesta. Kasvattamistani kukista ja niiden tuoksusta. Kaikesta kauniista...

ovat tällä hetkellä pienet pojantyttäreni ja erittäin onnellinen olen siitä, että he ovat terveitä lapsia.
Itselläni kun on kehitysvammainen tytär, niin kyllä sitä eri tavalla tulee seurattua näiden kehitystä.

Näistä sitä elämän haluakin tulee ja toivoo, että saisi nähdä heidän varttumisensa.
Voimia on tarvittu ja jostain sitä on aina tullut, että aikoinaan jaksoi oman kehitysvammaisensa kanssa ja sai hänelle ne elämän eväät mitä hänellä nyt on.

ilosta en tiedä, koti on aina jatkuvassa muutossa,
eli tavaraa täynnä.
Joulunakin on pari huonetta tavaraa täynnä, vain sänky on siellä käytössä.

Kun lapset lähtivät opiskelun tielle,
on se ollut jatkuvaa muuttoa.

Ensin lapsoset toivat tavaroita säilytyksen kun heillä oli välillä 3h k, välillä vain yksiö.

Siten lähtivät vaihto-oppilaaksi,
kaikki tavarat ja vaatteet kotiin, kun tulivat takaisin,
ostivat lähes kaikki uusia, meille jäi romut.

Ja tätä teki kaikki vuorollaan.

Ja minä kun ole vanha, pystyn heittämään vain yhden tavaran kk roskiin, pitkän harkinnan jälkeen.


Nyt pitää säätää pinnasänkyjä, ym lastenkalusteita, jos joskus tarvittaisiin vielä.

Toki on autotallikin romuille, mutta nyt korottui vuokra 25 €/kk, pikkusen mietityttää kannattavuus.

Ennen oli 2 mk - 2 €/kk.

Suomalaisen naisen luonnollisuus,kauneus,hellyys ja
lämpö,antaa minulle joka päivä iloa ja uskoa,jaksamista, elää.

Voisin laulaa, mutta en kykene kyllin elämää kiittämään. Olen kunnossa, ei vakavia sairauksia, suhteet läheisiin ja ystäviin kunnossa, miksi elämässä olisi valittamista.

Lisäksi monen vuoden suunnitelmani on toteutumassa, muutan ja aloitan ihan oman elämän. En jaksa olla aina "´sen leski" tai "kahvilantäti" vaan haluan olla ja elää omilla ehdoillani, luoda uuteen asuinyhteisööni suhteeni vain itseni kautta ja avulla, omana rehellisenä minänä jolla ei ole luurankoja kaapissa nyt eikä tulevaisuudessa, mutta joka on kuin toisen kautta elänyt menneet vuodet, muistoissa joissa on menneisyys, mutta joissa ei ole koskaan huomisia.

Nyt sanon: "Tervetuloa elämän huominen. Tuo turvaa harteillas, lömpöä sylissäs ja rakkautta sanoissas."

Kun lintu rakentaa uuden pesän, se kohoaa oksalle ja virittää kiitos laulun. Niin myös... kunhan se uusi pesäni on valmis ja vain minua varten rakennettu, oma, uusi elämä odottaa. Silloin kutsun luokseni ystäviä juhlistamaan toiveeni toteutumista... iloitsemaan kanssani siitä uudesta mitä kohti olen tietä etsinyt ja vajonnut yhä syvemmälle pelkkien eilisten nieluihin. Se on vihdoinkin totta!

Jokaiseen tulevaankin päivään saa voimaa kun uskaltaa heittää kärrynpyörää, vaikka nyt sitten vatsalleenkin kaatuen.