Kesätreenien kovuus?

"me ollaan harjoiteltu" siks, kun tätä poika nimenomaan haluaa ja kyselee yhtenään mua kaveriks lenkille, salille tai laukausharjoitteluun. Oltais varmaan treenattu paljon enemmänkin, mut mun tarttee tehdä muutakin.

Ymmärrän kyl, et tosta tekstistä voi saada myös sellasen kuvan, et patistan poikaa omien tavoitteiden saavuttamiseksi, mut siitä ei kyl ole kyse. Poika on itte aivan armoton jäkisfani ja on 6-vuotiaasta asti sanonut haluavansa tulla NHL-pelaajaksi. Pitäiskö mun silloin huijata häntä ja vetää löysin rantein ku se on hauskempaa? Ei, mä en vois pettää pojan luottamusta, joten kerron rehellisesti mitä tavoitteen saavuttaminen edellyttää ja tuen siinä kaikin mahdollisin keinoin.

On niin helppo arvostella, mut kuinkahan moni isä lähtee oikeesti klo 06:30 aamulenkille poikansa kanssa sen sijaan, et huutaa kurkku suorana tuolla kaukalon laidalla?

-Iskä- kirjoitti:

"me ollaan harjoiteltu" siks, kun tätä poika nimenomaan haluaa ja kyselee yhtenään mua kaveriks lenkille, salille tai laukausharjoitteluun. Oltais varmaan treenattu paljon enemmänkin, mut mun tarttee tehdä muutakin.

Ymmärrän kyl, et tosta tekstistä voi saada myös sellasen kuvan, et patistan poikaa omien tavoitteiden saavuttamiseksi, mut siitä ei kyl ole kyse. Poika on itte aivan armoton jäkisfani ja on 6-vuotiaasta asti sanonut haluavansa tulla NHL-pelaajaksi. Pitäiskö mun silloin huijata häntä ja vetää löysin rantein ku se on hauskempaa? Ei, mä en vois pettää pojan luottamusta, joten kerron rehellisesti mitä tavoitteen saavuttaminen edellyttää ja tuen siinä kaikin mahdollisin keinoin.

On niin helppo arvostella, mut kuinkahan moni isä lähtee oikeesti klo 06:30 aamulenkille poikansa kanssa sen sijaan, et huutaa kurkku suorana tuolla kaukalon laidalla?

Lue lisää

Kuulostaa hiukkasen liian kovalta treeniltä 13-vuotiaalle.Tuollaista yleensä vasta C- tai jopa B-ikäisissä. Punttia ei kuntosalilla ainakaan kannata nostaa kuin jollain 7-10 kilon tangolla pojan painosta riippuen. NHL-pelaajaksi ei pääse vain kovalla harjoittelu määrällä. Vaatii spesiaali lahjoja, kaiken osumista kohdalleen sekä yleensä lisäksi geenejä, joilla kasvaa riittävän isoksi. Luistelutekniikka on ykkönen. Noista juoksutestein tuloksista sen verran, että 3300 riittää hyvin ihan maajoukkueeseen saakka, mutta pelit tietysti pelataan jäällä ja kestävyys jäällä on eri asia kuin juoksukestävyys. Jääkiekkoliiton sivulta ja Kiekko lehdestä on löydettävissä Pohjola leirin testituloksien keskiarvoja ja maksimeita (15-vuotiaíta). Oma kokemukseni laukausten harjoittelusta on, että se on yhtä tyhjän kanssa. Laukaisuvoima ja tarkkuus kehittyvät ihan tarpeeksi muun harjoittelun ohella. Ja tässäkin toiset ovat "luonnostaan" parempia kuin toiset eikä harjoittelu juurikaan auta. Tietysti kovasti harjoittelemalla varmaan pysyy ikäluokkansa kärjessä tiettyyn pisteeseen saakka, mutta luonnollinen kasvu ja kehitys tasaa harjoittelulla saavutetun edun. En tiedä miksi aina hoetaan,että pitää harjoitella ekstraa?Varsinkin tätä toistavat 50-60 -vuotiaat ex-kiekkoilijat. Mutta tällöin on hyvä muistaa, että nykyisin mailta (komposiitti) ja organisoitu harjoitusmäärä on ihan toista kuin heidän lapsuudessaan. Helpointa on kehittää fysiikkaa ja siksi siihen tuijotetaan liikaa. Tärkein on kuitenkin tekniikka, pelisilmä ja -käsitys, jotka ovatkin jo sitten paljon luonnonsuomia ja vaikeammin kehitettävissä olevia ominaisuuksia. Myös junnuvalmentajat hakevat sulkaa hattuunsa järkevän yksilön kehittämisen sijaan, kehittämällä joukkueen pelistrategioita ja lisäämällä voima sekä kuntoharjoittelua aivan liian varhain ohjelmaan. Näin voi voittaa ikäluiokan mestaruuksia ja turnauksia, mutta se ei välttämättä ole junnupelaajan kehityksen kannalta parasta. Vanhemman olisi hyvä muistaa, että usein lepoa tarvitaan enemmän kuin arvellaankaan, jotta treeni hyödyntyisi.Joskus lenkin väliin jättäminen hyödyttää enemmän kuin lenkillä käynti. Ja on paljon tapauksia, että liian varhainen ja kova voimaharjoittelu on katkaissut pituuskasvun ja särkenyt selät yms.,jolloin haaveet NHL:stä ovat katkenneet. Vanhemman on myös muistettava (vaikka poika ei aina muista),että NHL:ään menevillä on aina kaikki ominaisuudet ykkösluokkaa. Lisäksi heillä on kaikilla joku erikoislahjakkuus, joka erottaa heidät muista yhtä paljon tai enemmän harjoittelevista. Mieti lisäksi vastausta kysymykseen, että miksi en pääse joukkeeseen/maajoukkueeseen/SM-liigaan/NHL:ään, vaikka harjoittelin koko lapsuuteni enemmän kuin muut? Onnea matkaan kuitenkin!!!

Kaipainen#26 kirjoitti:

Kuulostaa hiukkasen liian kovalta treeniltä 13-vuotiaalle.Tuollaista yleensä vasta C- tai jopa B-ikäisissä. Punttia ei kuntosalilla ainakaan kannata nostaa kuin jollain 7-10 kilon tangolla pojan painosta riippuen. NHL-pelaajaksi ei pääse vain kovalla harjoittelu määrällä. Vaatii spesiaali lahjoja, kaiken osumista kohdalleen sekä yleensä lisäksi geenejä, joilla kasvaa riittävän isoksi. Luistelutekniikka on ykkönen. Noista juoksutestein tuloksista sen verran, että 3300 riittää hyvin ihan maajoukkueeseen saakka, mutta pelit tietysti pelataan jäällä ja kestävyys jäällä on eri asia kuin juoksukestävyys. Jääkiekkoliiton sivulta ja Kiekko lehdestä on löydettävissä Pohjola leirin testituloksien keskiarvoja ja maksimeita (15-vuotiaíta). Oma kokemukseni laukausten harjoittelusta on, että se on yhtä tyhjän kanssa. Laukaisuvoima ja tarkkuus kehittyvät ihan tarpeeksi muun harjoittelun ohella. Ja tässäkin toiset ovat "luonnostaan" parempia kuin toiset eikä harjoittelu juurikaan auta. Tietysti kovasti harjoittelemalla varmaan pysyy ikäluokkansa kärjessä tiettyyn pisteeseen saakka, mutta luonnollinen kasvu ja kehitys tasaa harjoittelulla saavutetun edun. En tiedä miksi aina hoetaan,että pitää harjoitella ekstraa?Varsinkin tätä toistavat 50-60 -vuotiaat ex-kiekkoilijat. Mutta tällöin on hyvä muistaa, että nykyisin mailta (komposiitti) ja organisoitu harjoitusmäärä on ihan toista kuin heidän lapsuudessaan. Helpointa on kehittää fysiikkaa ja siksi siihen tuijotetaan liikaa. Tärkein on kuitenkin tekniikka, pelisilmä ja -käsitys, jotka ovatkin jo sitten paljon luonnonsuomia ja vaikeammin kehitettävissä olevia ominaisuuksia. Myös junnuvalmentajat hakevat sulkaa hattuunsa järkevän yksilön kehittämisen sijaan, kehittämällä joukkueen pelistrategioita ja lisäämällä voima sekä kuntoharjoittelua aivan liian varhain ohjelmaan. Näin voi voittaa ikäluiokan mestaruuksia ja turnauksia, mutta se ei välttämättä ole junnupelaajan kehityksen kannalta parasta. Vanhemman olisi hyvä muistaa, että usein lepoa tarvitaan enemmän kuin arvellaankaan, jotta treeni hyödyntyisi.Joskus lenkin väliin jättäminen hyödyttää enemmän kuin lenkillä käynti. Ja on paljon tapauksia, että liian varhainen ja kova voimaharjoittelu on katkaissut pituuskasvun ja särkenyt selät yms.,jolloin haaveet NHL:stä ovat katkenneet. Vanhemman on myös muistettava (vaikka poika ei aina muista),että NHL:ään menevillä on aina kaikki ominaisuudet ykkösluokkaa. Lisäksi heillä on kaikilla joku erikoislahjakkuus, joka erottaa heidät muista yhtä paljon tai enemmän harjoittelevista. Mieti lisäksi vastausta kysymykseen, että miksi en pääse joukkeeseen/maajoukkueeseen/SM-liigaan/NHL:ään, vaikka harjoittelin koko lapsuuteni enemmän kuin muut? Onnea matkaan kuitenkin!!!

Lue lisää

..ihan terveellä järjellä tässä ollaan mukana ja salilla treenataan tosiaan mahdollisimman pienillä painoilla, ei jalkaprässiä ollenkaan ja painopiste on keski- ja ylävartalon lihasten treenaamisessa. Pururadalla/hiekkakuopalla tapahtuva mäkijuoksu on mielestäni paljon parempi tapa treenata kasvavan nuoren jalkojen lihaskuntoa liikkeen luonnollisuuden takia. Salilla olemme tehneet jalkojen osalla ainoastaan näitä lähentäjä- ja loitontajalihasten treenejä, jotta kauden alussa paikat eivät ole sitten niin kovilla.

Aloin muuten illalla epäillä tämän 3300 metrin totuudenmukaisuutta, koska se tuli hieman liian helpolla (toppuuttelin pojan vauhtia, ettei vedä hapoille). Siksi tsekkasin sen juoksuradan pituuden ja se olikin yllättäen 300m, joten cooperin tulokseksi tuli uskottavampi 2500m. Poika ei tietenkään ollut moisesta mielissään, joten teemme tänään testin uudelleen ja tavoitteena 2800m, joka on tuonikäiselle ihan hyvä. Enkä oikein pidä mahdottomuutena, etteikö se 3000m rikkoontuisi ennen Joulua, koska tämä säännöllinen lenkkeily on kuulunut ohjelmaan vasta suht' pienen aikaa. Ainakin mun vakaa käsitys on, että hyvä aerobinen kunto lisää harjoitettavuutta ja tulevalla kaudella poijan ei tartte tulla ensimmäisten joukossa vaihtoon.

Noista laukausharjoitteista sen verran, että pojan veto on parantunut aivan sairaasti kevään jälkeen, joka jo silloinkin oli yksi joukkueen parhaista. Kiekon nopeutta en osaa sanoa, mutta kevään tasosta parannusta on tullut vähintään kolmannes. Parhaimmillaan kiekko pitää sellaista inhottavaa lentomelua (virisee) ja on vaikea uskoa, että kukaan junnu menee sen vedon eteen ainakaan tahallaan.

En nyt oikein ole samaa mieltä noista geeneistä, koska esimerkiksi Jutila ei ainakaan mun mittapuun mukaan ole olemukseltaan "huippu-urheilija" ja silti omaa maailmanmestaruuden. Ihan tavallisesta kaverista voi tulla melkein mitä vaan, kunhan uskoo asiaan tarpeeksi ja on valmis tekemään töitä sen eteen. Ja mikäli näistä NHL-tähdistä pitää nimetä yksi yhteinen piirre, se on eittämättä vintin toiminta, koska sieltä lähtee se yksilön kyky korjata/keskittyä niihin asioihin, joita tossa hommassa eniten tarvitaan.

Se tossa junnutouhussa on kaikkein hölmöintä, että moni joukkue panostaa liikaa voittamiseen (TPS) ja pelaajat eivät saa kokeilla kikkojaan. Pojan joukkue on onneksi piristävä poikkeus vallitsevaan tilanteeseen ja on kiva nähdä pojan nauttivan pelaamisesta, kun saa rauhassa luritella vastustajia kaffeelle. Kädet pojalla on salibandyharrastuksen jäljiltä hyvät (siis oikeesti mahtavat) ja, kun tuo luistelutekniikka saadaan kohdilleen yhdessä lihaskunnon kanssa, ni paketti alkaa olla kasassa juuri sopivaan aikaan, kun ne oikeat pelit alkavat joskus parin-kolmen vuoden kuluttua. Eli aikaa vielä on, mutta töitä on tehtävä, jotta saadaan kiinni ne, jotka ovat harrastaneet tätä lajia pienestä pitäen.

-Iskä- kirjoitti:

..ihan terveellä järjellä tässä ollaan mukana ja salilla treenataan tosiaan mahdollisimman pienillä painoilla, ei jalkaprässiä ollenkaan ja painopiste on keski- ja ylävartalon lihasten treenaamisessa. Pururadalla/hiekkakuopalla tapahtuva mäkijuoksu on mielestäni paljon parempi tapa treenata kasvavan nuoren jalkojen lihaskuntoa liikkeen luonnollisuuden takia. Salilla olemme tehneet jalkojen osalla ainoastaan näitä lähentäjä- ja loitontajalihasten treenejä, jotta kauden alussa paikat eivät ole sitten niin kovilla.

Aloin muuten illalla epäillä tämän 3300 metrin totuudenmukaisuutta, koska se tuli hieman liian helpolla (toppuuttelin pojan vauhtia, ettei vedä hapoille). Siksi tsekkasin sen juoksuradan pituuden ja se olikin yllättäen 300m, joten cooperin tulokseksi tuli uskottavampi 2500m. Poika ei tietenkään ollut moisesta mielissään, joten teemme tänään testin uudelleen ja tavoitteena 2800m, joka on tuonikäiselle ihan hyvä. Enkä oikein pidä mahdottomuutena, etteikö se 3000m rikkoontuisi ennen Joulua, koska tämä säännöllinen lenkkeily on kuulunut ohjelmaan vasta suht' pienen aikaa. Ainakin mun vakaa käsitys on, että hyvä aerobinen kunto lisää harjoitettavuutta ja tulevalla kaudella poijan ei tartte tulla ensimmäisten joukossa vaihtoon.

Noista laukausharjoitteista sen verran, että pojan veto on parantunut aivan sairaasti kevään jälkeen, joka jo silloinkin oli yksi joukkueen parhaista. Kiekon nopeutta en osaa sanoa, mutta kevään tasosta parannusta on tullut vähintään kolmannes. Parhaimmillaan kiekko pitää sellaista inhottavaa lentomelua (virisee) ja on vaikea uskoa, että kukaan junnu menee sen vedon eteen ainakaan tahallaan.

En nyt oikein ole samaa mieltä noista geeneistä, koska esimerkiksi Jutila ei ainakaan mun mittapuun mukaan ole olemukseltaan "huippu-urheilija" ja silti omaa maailmanmestaruuden. Ihan tavallisesta kaverista voi tulla melkein mitä vaan, kunhan uskoo asiaan tarpeeksi ja on valmis tekemään töitä sen eteen. Ja mikäli näistä NHL-tähdistä pitää nimetä yksi yhteinen piirre, se on eittämättä vintin toiminta, koska sieltä lähtee se yksilön kyky korjata/keskittyä niihin asioihin, joita tossa hommassa eniten tarvitaan.

Se tossa junnutouhussa on kaikkein hölmöintä, että moni joukkue panostaa liikaa voittamiseen (TPS) ja pelaajat eivät saa kokeilla kikkojaan. Pojan joukkue on onneksi piristävä poikkeus vallitsevaan tilanteeseen ja on kiva nähdä pojan nauttivan pelaamisesta, kun saa rauhassa luritella vastustajia kaffeelle. Kädet pojalla on salibandyharrastuksen jäljiltä hyvät (siis oikeesti mahtavat) ja, kun tuo luistelutekniikka saadaan kohdilleen yhdessä lihaskunnon kanssa, ni paketti alkaa olla kasassa juuri sopivaan aikaan, kun ne oikeat pelit alkavat joskus parin-kolmen vuoden kuluttua. Eli aikaa vielä on, mutta töitä on tehtävä, jotta saadaan kiinni ne, jotka ovat harrastaneet tätä lajia pienestä pitäen.

Lue lisää

Geenit tarkoittavat enemmän kuin ulkoinen olemus tai nopeus. Ja kyllä nekin olivat Jutilalla aika ajoin kohdallaan. Kuten sanoin laukauksesta, että sitä voi harjoitella, mutta viimeistään vanhemmassa Ceessä myös muut saavat voimaa ja heidän laukaus kehittyy poikasi laukauksen tasolle eli saavutettu etumatka katoaa. Tietysti peliaika esim ylivoimiin jaetaan tällä kaudella tämän hetkisen laukauksen mukaan, joten mahdollisuus kehittää itseä kasvaa pojallasi lisääntyneen peliajan myötä. Mutta voin sanoa, että kyllä ne vastustajat menevät sen poikasi laukauksen eteen. Sairaan hyvillä käsillä ei vielä pitkälle pötkitä. Jalat, ne jalat. Ja sittenkin vielä kovaa luistelevia laitureita riittää, mutta hyvän "pään" omaavia pakkeja ja senttereitä löytyy vähemmän. Lopuksi oikeista peleistä ja paketin kuntoon saamisesta sen verran, että motorisen kypsymisen kannalta ovat poikasi kohdalta aivat viimeiset hetket meneillään. Toivon mukaan luistelutekniikassa ei enää ole paljon korjattavaa, koska kohta se on auttamatta myöhässä ellei jo ole. Vanhemmasta Ceestä lähtien pääpaino alkaa siirtyä voiman hankintaa ja pelisysteemien oppimista kohti, vaikka toki edelleen luistelutekniikkaakin voidaan jossain määrin parantaa. Ja jos kysyt alkavatko oikeat pelit C- tai B-peleissä (sinun mukaasi 2-3 vuoden päästä) niin totean, että silloin mietitte taas 2-3 vuoden päähän, jolloin vasta mielestänne alkavat tärkeät pelit. Eli tuo tie on päättymätön. Jääkiekossa on aina tärkein peli ja kausi juuri nyt. Siksi poikasi kannattaa nyt nauttia hyvästä laukauksestaan ja käsistään, koska loukkaantumisen tai muiden puuttuvien ominaisuuksien takia voi olla, ettei hän enää pelaa huipputasolla 2-3 vuoden päästä. Koska poikasi on aloittanut kilpakiekon muita myöhemmin, voi tienne huipulle olla ohdakkeisempi kuin muilla.

-Iskä- kirjoitti:

..ihan terveellä järjellä tässä ollaan mukana ja salilla treenataan tosiaan mahdollisimman pienillä painoilla, ei jalkaprässiä ollenkaan ja painopiste on keski- ja ylävartalon lihasten treenaamisessa. Pururadalla/hiekkakuopalla tapahtuva mäkijuoksu on mielestäni paljon parempi tapa treenata kasvavan nuoren jalkojen lihaskuntoa liikkeen luonnollisuuden takia. Salilla olemme tehneet jalkojen osalla ainoastaan näitä lähentäjä- ja loitontajalihasten treenejä, jotta kauden alussa paikat eivät ole sitten niin kovilla.

Aloin muuten illalla epäillä tämän 3300 metrin totuudenmukaisuutta, koska se tuli hieman liian helpolla (toppuuttelin pojan vauhtia, ettei vedä hapoille). Siksi tsekkasin sen juoksuradan pituuden ja se olikin yllättäen 300m, joten cooperin tulokseksi tuli uskottavampi 2500m. Poika ei tietenkään ollut moisesta mielissään, joten teemme tänään testin uudelleen ja tavoitteena 2800m, joka on tuonikäiselle ihan hyvä. Enkä oikein pidä mahdottomuutena, etteikö se 3000m rikkoontuisi ennen Joulua, koska tämä säännöllinen lenkkeily on kuulunut ohjelmaan vasta suht' pienen aikaa. Ainakin mun vakaa käsitys on, että hyvä aerobinen kunto lisää harjoitettavuutta ja tulevalla kaudella poijan ei tartte tulla ensimmäisten joukossa vaihtoon.

Noista laukausharjoitteista sen verran, että pojan veto on parantunut aivan sairaasti kevään jälkeen, joka jo silloinkin oli yksi joukkueen parhaista. Kiekon nopeutta en osaa sanoa, mutta kevään tasosta parannusta on tullut vähintään kolmannes. Parhaimmillaan kiekko pitää sellaista inhottavaa lentomelua (virisee) ja on vaikea uskoa, että kukaan junnu menee sen vedon eteen ainakaan tahallaan.

En nyt oikein ole samaa mieltä noista geeneistä, koska esimerkiksi Jutila ei ainakaan mun mittapuun mukaan ole olemukseltaan "huippu-urheilija" ja silti omaa maailmanmestaruuden. Ihan tavallisesta kaverista voi tulla melkein mitä vaan, kunhan uskoo asiaan tarpeeksi ja on valmis tekemään töitä sen eteen. Ja mikäli näistä NHL-tähdistä pitää nimetä yksi yhteinen piirre, se on eittämättä vintin toiminta, koska sieltä lähtee se yksilön kyky korjata/keskittyä niihin asioihin, joita tossa hommassa eniten tarvitaan.

Se tossa junnutouhussa on kaikkein hölmöintä, että moni joukkue panostaa liikaa voittamiseen (TPS) ja pelaajat eivät saa kokeilla kikkojaan. Pojan joukkue on onneksi piristävä poikkeus vallitsevaan tilanteeseen ja on kiva nähdä pojan nauttivan pelaamisesta, kun saa rauhassa luritella vastustajia kaffeelle. Kädet pojalla on salibandyharrastuksen jäljiltä hyvät (siis oikeesti mahtavat) ja, kun tuo luistelutekniikka saadaan kohdilleen yhdessä lihaskunnon kanssa, ni paketti alkaa olla kasassa juuri sopivaan aikaan, kun ne oikeat pelit alkavat joskus parin-kolmen vuoden kuluttua. Eli aikaa vielä on, mutta töitä on tehtävä, jotta saadaan kiinni ne, jotka ovat harrastaneet tätä lajia pienestä pitäen.

Lue lisää

Eihän sulla vaan nyt oo joku pakkomielle tosta pojastasi ja naamioit sen "pojan NHL-haaveiden" taakse... Joskus aikoinaan työpaikallani oli eräs isä joka puhui aivan samoja juttuja pojastaan, josta ei oikeasti koskaan tullut mitään. Ja isäkin hiljeni kun poikaansa kehuskeli ja joku totesi että yleensä ne parhaiden nimet löytyy lehdistä...Onko vielä niinkin ettei poikasi mahdu TPS:n joukkueeseen, vai mistä nuo kommentit?

kuulostaa kirjoitti:

Eihän sulla vaan nyt oo joku pakkomielle tosta pojastasi ja naamioit sen "pojan NHL-haaveiden" taakse... Joskus aikoinaan työpaikallani oli eräs isä joka puhui aivan samoja juttuja pojastaan, josta ei oikeasti koskaan tullut mitään. Ja isäkin hiljeni kun poikaansa kehuskeli ja joku totesi että yleensä ne parhaiden nimet löytyy lehdistä...Onko vielä niinkin ettei poikasi mahdu TPS:n joukkueeseen, vai mistä nuo kommentit?

Lue lisää

Eiköhän tuo mun "pakkomielle" ole enempi perua siitä syyllisyydestä, kun en päästänyt poikaa aiemmin jääkiekon pariin lajin väkivaltaisuuden takia. Salibandyaikana poika kuitenkin sairastui flunssan jälkitautiin (lonkkatulehdus), joka äityi niin pahkasi, että koko talvi meni kävelykeppien kanssa. TYKS:ssä sitten lupasin, että parannuttuaan saa pelata jääkiekkoa, vaikka se tarkoittaisi sitä, että joku kusipääkiekkoilija hakkaa häneltä paikat paskaksi erotuomarin katsoessa muualle. Samalla lupasin täyden tukeni, että aloitettuaan muita myöhemmin, mahdollisuudet nousta pinnalle ovat niin hyvät kuin mahdollista.

Mulla ei ole mitään muuta TPS:n joukkuetta vastaan kuin se, että niiden junnuja käy oikeesti sääliksi, kun valmentajat haluaa voittaa melkeinpä hinnalla millä hyvänsä. Tuollaisessa joukkueessa myöhemmin aloittava pelaaja ei saa koskaan tasavertaista mahdollisuutta, koska vaihtoaitiossa kehittyminen on tunnetusti hidasta. Toi TPS:n tyyli pelata on muutenkin sellaista paskakiekkoa, joka perustuu mielettömään mailahäirintään ja fyysiseen kovuuteen. Osin tätä varten haen pojalle lisää lähtonopeutta, jotta kaverit ei pääse niin helposti iholle ja mailataituruus nousee oikeuksiinsa.

Kaipainen#26 kirjoitti:

Geenit tarkoittavat enemmän kuin ulkoinen olemus tai nopeus. Ja kyllä nekin olivat Jutilalla aika ajoin kohdallaan. Kuten sanoin laukauksesta, että sitä voi harjoitella, mutta viimeistään vanhemmassa Ceessä myös muut saavat voimaa ja heidän laukaus kehittyy poikasi laukauksen tasolle eli saavutettu etumatka katoaa. Tietysti peliaika esim ylivoimiin jaetaan tällä kaudella tämän hetkisen laukauksen mukaan, joten mahdollisuus kehittää itseä kasvaa pojallasi lisääntyneen peliajan myötä. Mutta voin sanoa, että kyllä ne vastustajat menevät sen poikasi laukauksen eteen. Sairaan hyvillä käsillä ei vielä pitkälle pötkitä. Jalat, ne jalat. Ja sittenkin vielä kovaa luistelevia laitureita riittää, mutta hyvän "pään" omaavia pakkeja ja senttereitä löytyy vähemmän. Lopuksi oikeista peleistä ja paketin kuntoon saamisesta sen verran, että motorisen kypsymisen kannalta ovat poikasi kohdalta aivat viimeiset hetket meneillään. Toivon mukaan luistelutekniikassa ei enää ole paljon korjattavaa, koska kohta se on auttamatta myöhässä ellei jo ole. Vanhemmasta Ceestä lähtien pääpaino alkaa siirtyä voiman hankintaa ja pelisysteemien oppimista kohti, vaikka toki edelleen luistelutekniikkaakin voidaan jossain määrin parantaa. Ja jos kysyt alkavatko oikeat pelit C- tai B-peleissä (sinun mukaasi 2-3 vuoden päästä) niin totean, että silloin mietitte taas 2-3 vuoden päähän, jolloin vasta mielestänne alkavat tärkeät pelit. Eli tuo tie on päättymätön. Jääkiekossa on aina tärkein peli ja kausi juuri nyt. Siksi poikasi kannattaa nyt nauttia hyvästä laukauksestaan ja käsistään, koska loukkaantumisen tai muiden puuttuvien ominaisuuksien takia voi olla, ettei hän enää pelaa huipputasolla 2-3 vuoden päästä. Koska poikasi on aloittanut kilpakiekon muita myöhemmin, voi tienne huipulle olla ohdakkeisempi kuin muilla.

Lue lisää

Luistelutekniikassa ei ole onneksi paljoa korjattavaa ja suurinpiirtein tiedetään mihin pitää keskittyä, jotta kaikki luistelun työkalut saadaan käyttöön.

Tärkein asia on tosiaan nyt se, että poika saa tarpeeksi peliaikaa, jota auttaa hyvä aerobinen kunto (pidemmät vaihdot) ja hyvän laukauksen kautta kasvaneet mahdollisuudet onnistua maalinteossa.

Se on ihan totta, että myöhemmin aloittanut joutuu kovempaa prässiin, mutta ei ole helppoa noilla vanhoillakaan, kun taustalta tulee kaveri, joka on täynnä virtaa. Parhaiten sitä ehkä kuvaa pojan lause: "Älä huoli iskä, mä otan ne kyllä kiinni".

Eli, mitäpä muutakaan tuohon voisi lisätä kuin, että laitetaan pökköä pesään ja pidetään vilkku päällä!

Täysin samaa mieltä! Selityksensä vaan todistavat tämän yhä enemmän.

Tässä muutama kommentti siitä millaiseksi koen tämä kolmen K:n ohjeen elävässä elämässä. Nämä kaksi "kuljettaa" ja "kustantaa" on ne helpoimmat toteuttaa, koska ilman niitä koko harrastus ei ole edes mahdollista.

Tämä "kannustaminen" on sitävastoin jo hieman monimutkaisempi juttu, koska tapoja on monia. Itse olen ottanut sen tavan, että pyrin olemaan mahdollisimman paljon pojan kanssa, koska esimerkisi tuon vaaditun 10000 kiekon ampuminen on ilman seuraa aika kypsää hommaa. Kokeilkaa vaikka ampua sata laukausta ni saatte hieman esimakua siitä urakasta. Ja sit, kun poimitte vielä niitä kiekkoja sieltä naapurin tontilta ni tajuatte, ettei koko hommasta edes tule mitään, jos maalin takana ei ole suojaverkkoa, joka pysäyttää kiekot siihen paikkaan. Eli, kannustaminen on myös sitä, että rakentaa ympäristön sellaiseksi, jossa vaadittu harjoittelu on ylipäätään mahdollista.

Valmentajat myös edellyttävät, että pojat pitävät kesäkaudella kuntoa yllä, mutta moniko poika oikeesti harrastaa sen vaaditun 15 tuntia liikuntaa viikossa? Ei varmaan monikaan, koska oma iskä on sellainen sohvaperuna, josta ei ole kaveriksi lenkkipolulle tai näyttämään esimerkkiä miten kuntosalin laitteita käytetään.

Siinä kirjoittaja on ihan oikeassa, että jääkiekossa lapsen harrastuksesta tulee helposti koko perheen harrastus, koska se sitouttaa niin paljon. Se mitä taas itse toivoisin näkeväni enemmän, on juuri vanhempien osallistuminen terveisiin elintapoihin ja kuntoiluun, koska kannustaminen on mitä suuremmissa määrin myös esimerkin näyttämistä. Ei se omena kovin kauas puusta putoa.

-Iskä- kirjoitti:

Tässä muutama kommentti siitä millaiseksi koen tämä kolmen K:n ohjeen elävässä elämässä. Nämä kaksi "kuljettaa" ja "kustantaa" on ne helpoimmat toteuttaa, koska ilman niitä koko harrastus ei ole edes mahdollista.

Tämä "kannustaminen" on sitävastoin jo hieman monimutkaisempi juttu, koska tapoja on monia. Itse olen ottanut sen tavan, että pyrin olemaan mahdollisimman paljon pojan kanssa, koska esimerkisi tuon vaaditun 10000 kiekon ampuminen on ilman seuraa aika kypsää hommaa. Kokeilkaa vaikka ampua sata laukausta ni saatte hieman esimakua siitä urakasta. Ja sit, kun poimitte vielä niitä kiekkoja sieltä naapurin tontilta ni tajuatte, ettei koko hommasta edes tule mitään, jos maalin takana ei ole suojaverkkoa, joka pysäyttää kiekot siihen paikkaan. Eli, kannustaminen on myös sitä, että rakentaa ympäristön sellaiseksi, jossa vaadittu harjoittelu on ylipäätään mahdollista.

Valmentajat myös edellyttävät, että pojat pitävät kesäkaudella kuntoa yllä, mutta moniko poika oikeesti harrastaa sen vaaditun 15 tuntia liikuntaa viikossa? Ei varmaan monikaan, koska oma iskä on sellainen sohvaperuna, josta ei ole kaveriksi lenkkipolulle tai näyttämään esimerkkiä miten kuntosalin laitteita käytetään.

Siinä kirjoittaja on ihan oikeassa, että jääkiekossa lapsen harrastuksesta tulee helposti koko perheen harrastus, koska se sitouttaa niin paljon. Se mitä taas itse toivoisin näkeväni enemmän, on juuri vanhempien osallistuminen terveisiin elintapoihin ja kuntoiluun, koska kannustaminen on mitä suuremmissa määrin myös esimerkin näyttämistä. Ei se omena kovin kauas puusta putoa.

Lue lisää

Itse olisin kyllä tuon Edmontonin kannalla. Parasta pysyä pois ja olkoon laukomatta, jos ei jaksa koko 10000. Kun kirjoitit aloituksessasi, että on nimenomaan pojan haave kehittyä ja tulla Änäri pelaajaksi, niin silloin luulisi ettei sinun tarvitse varmistaa sitä, että jaksaako poika laukoa tarpeeksi ja juosta riittävästi. motivaation luulisi tulevan pojan sisältä. Olisiko toiminnassasi kuitenkin nähtävissä poikasi ulkoaohjautuvuus ja sinun ambitiosi sekä pelkosi?

Pointti "ei omena kauas puusta putoa" on pötyä urheilusta puhuttaessa. Kyllä pojat ovat omia yksilöitä ja saavat myös itse tiensä valita. Olen nähnyt monen "tavis" isän pojasta tulevan hyviä urheilijoita ja päinvastoin huippu-urheilijoiden lapsista sohvaperunoita. Niinpä moni nuori on kasvanut huippu-urheilijaksi riippumatta vanhempiensa esimerkistä. Jääkiekko on tietysti laji, jota ei seuratoiminnassa mukana ollen harrasteta ilman vanhempien satsauksia ja päätöksiä. Kaiketi vain Ice Hearts hakee lapset kotoa?? Lukemattomia ovat kuitenkin ne pojat, jotka lopettavat murrosiän itsenäistymiskapinassaan vanhempiensa heille "tyrkyttämät harrastukset ja ammatit". Tietysti itse positiivisesti urheiluun suhtautuvat tai ainakin lapselleen tukeaan antavat vanhemmat noudattavat KKK kehotusta.

-Iskä- kirjoitti:

Tässä muutama kommentti siitä millaiseksi koen tämä kolmen K:n ohjeen elävässä elämässä. Nämä kaksi "kuljettaa" ja "kustantaa" on ne helpoimmat toteuttaa, koska ilman niitä koko harrastus ei ole edes mahdollista.

Tämä "kannustaminen" on sitävastoin jo hieman monimutkaisempi juttu, koska tapoja on monia. Itse olen ottanut sen tavan, että pyrin olemaan mahdollisimman paljon pojan kanssa, koska esimerkisi tuon vaaditun 10000 kiekon ampuminen on ilman seuraa aika kypsää hommaa. Kokeilkaa vaikka ampua sata laukausta ni saatte hieman esimakua siitä urakasta. Ja sit, kun poimitte vielä niitä kiekkoja sieltä naapurin tontilta ni tajuatte, ettei koko hommasta edes tule mitään, jos maalin takana ei ole suojaverkkoa, joka pysäyttää kiekot siihen paikkaan. Eli, kannustaminen on myös sitä, että rakentaa ympäristön sellaiseksi, jossa vaadittu harjoittelu on ylipäätään mahdollista.

Valmentajat myös edellyttävät, että pojat pitävät kesäkaudella kuntoa yllä, mutta moniko poika oikeesti harrastaa sen vaaditun 15 tuntia liikuntaa viikossa? Ei varmaan monikaan, koska oma iskä on sellainen sohvaperuna, josta ei ole kaveriksi lenkkipolulle tai näyttämään esimerkkiä miten kuntosalin laitteita käytetään.

Siinä kirjoittaja on ihan oikeassa, että jääkiekossa lapsen harrastuksesta tulee helposti koko perheen harrastus, koska se sitouttaa niin paljon. Se mitä taas itse toivoisin näkeväni enemmän, on juuri vanhempien osallistuminen terveisiin elintapoihin ja kuntoiluun, koska kannustaminen on mitä suuremmissa määrin myös esimerkin näyttämistä. Ei se omena kovin kauas puusta putoa.

Lue lisää

Kiinnostaisi kovasti tietää, millä sarjatasolla poikasi pelaa tällä hetkellä?

nyt vielä kirjoitti:

Kiinnostaisi kovasti tietää, millä sarjatasolla poikasi pelaa tällä hetkellä?

...amatööripyskologi-touhu alkaa kyrpiä ihan oikeesti. Poika pelaa just siinä kolmen A:n porukassa.

Kaipainen#26 kirjoitti:

Itse olisin kyllä tuon Edmontonin kannalla. Parasta pysyä pois ja olkoon laukomatta, jos ei jaksa koko 10000. Kun kirjoitit aloituksessasi, että on nimenomaan pojan haave kehittyä ja tulla Änäri pelaajaksi, niin silloin luulisi ettei sinun tarvitse varmistaa sitä, että jaksaako poika laukoa tarpeeksi ja juosta riittävästi. motivaation luulisi tulevan pojan sisältä. Olisiko toiminnassasi kuitenkin nähtävissä poikasi ulkoaohjautuvuus ja sinun ambitiosi sekä pelkosi?

Pointti "ei omena kauas puusta putoa" on pötyä urheilusta puhuttaessa. Kyllä pojat ovat omia yksilöitä ja saavat myös itse tiensä valita. Olen nähnyt monen "tavis" isän pojasta tulevan hyviä urheilijoita ja päinvastoin huippu-urheilijoiden lapsista sohvaperunoita. Niinpä moni nuori on kasvanut huippu-urheilijaksi riippumatta vanhempiensa esimerkistä. Jääkiekko on tietysti laji, jota ei seuratoiminnassa mukana ollen harrasteta ilman vanhempien satsauksia ja päätöksiä. Kaiketi vain Ice Hearts hakee lapset kotoa?? Lukemattomia ovat kuitenkin ne pojat, jotka lopettavat murrosiän itsenäistymiskapinassaan vanhempiensa heille "tyrkyttämät harrastukset ja ammatit". Tietysti itse positiivisesti urheiluun suhtautuvat tai ainakin lapselleen tukeaan antavat vanhemmat noudattavat KKK kehotusta.

Lue lisää

...että pojan lenkkeilystä suurin tapahtuu täysin omatoimisesti, ilman minkäänlaista patistamista. Sit taas, kun meillä on yhteistä aikaa, esimerkiksi ennen koulu-/työpäivää, me voidaan tehdä/tehdään lenkki yhdessä.

Samaa voidaan sanoa noista laukomisista, joista ehkä 80% on tapahtunut täysin omatoimisesti ja toisen 20% aikana olen paikalla lähinnä asettelemassa joitain maaleja, tai muuten vaan katselemassa hienoja vetoja.

Mäkijuoksun ja kuntosalin kohdalla olen ollut aina paikalla, koska harrastan tätä (kuntosalilla käyntiä) myös itse ja se edellyttää auton käyttöä.

Kyllä tämän homman voi tässä meidän tapauksessa kääntää niinpäin, että poika kyselee milloin tehdään mitäkin ja mä yritän järkätä aikaa sen toteuttamiseen. Mun ei siis tarvii millään tavalla varmistaa, että hän harjoittelee riittävästi, koska poika alkaa olla jo nyt aika hyvin hajulla siitä mitä pitää tehdä, miten ja kuinka paljon tullakseen ammattilaiseksi.

Olisin paljon enemmän huolissani niistä lapsista, jotka kuvitelee, että pelkkä harkoissa käynti riittää jääkiekkouraan. Nelosdivariin ehkä, mutta ei sen pidemmälle.

-Iskä- kirjoitti:

...että pojan lenkkeilystä suurin tapahtuu täysin omatoimisesti, ilman minkäänlaista patistamista. Sit taas, kun meillä on yhteistä aikaa, esimerkiksi ennen koulu-/työpäivää, me voidaan tehdä/tehdään lenkki yhdessä.

Samaa voidaan sanoa noista laukomisista, joista ehkä 80% on tapahtunut täysin omatoimisesti ja toisen 20% aikana olen paikalla lähinnä asettelemassa joitain maaleja, tai muuten vaan katselemassa hienoja vetoja.

Mäkijuoksun ja kuntosalin kohdalla olen ollut aina paikalla, koska harrastan tätä (kuntosalilla käyntiä) myös itse ja se edellyttää auton käyttöä.

Kyllä tämän homman voi tässä meidän tapauksessa kääntää niinpäin, että poika kyselee milloin tehdään mitäkin ja mä yritän järkätä aikaa sen toteuttamiseen. Mun ei siis tarvii millään tavalla varmistaa, että hän harjoittelee riittävästi, koska poika alkaa olla jo nyt aika hyvin hajulla siitä mitä pitää tehdä, miten ja kuinka paljon tullakseen ammattilaiseksi.

Olisin paljon enemmän huolissani niistä lapsista, jotka kuvitelee, että pelkkä harkoissa käynti riittää jääkiekkouraan. Nelosdivariin ehkä, mutta ei sen pidemmälle.

Lue lisää

Omakohtainen jääkiekon harrastus A-junnuihin saakka SM-tasolla sekä 2. valmentaja toimiminen on saanut minut ajattelemaan, että B-junnuissakin voi vielä pärjätä SM-tasolla pelkkiin joukkueharjoituksiin osallistumalla. Eli huippujoukkueessa on kärkiryhmässä poikia, jotka eivät treenaa yhtään omatoimisesti. Ja tämä on taivaan tosi. En tosin ihaile moistakaan mentaliteettia. Ja uraan nyt harva yltää varsinaisesti, jois uraksi lasketaan miesten SM-sarjaan pääsy. Junnusarjat on erikseen ja sillä pärjää aika pitkälle lahjoilla.

Kaipainen#26 kirjoitti:

Omakohtainen jääkiekon harrastus A-junnuihin saakka SM-tasolla sekä 2. valmentaja toimiminen on saanut minut ajattelemaan, että B-junnuissakin voi vielä pärjätä SM-tasolla pelkkiin joukkueharjoituksiin osallistumalla. Eli huippujoukkueessa on kärkiryhmässä poikia, jotka eivät treenaa yhtään omatoimisesti. Ja tämä on taivaan tosi. En tosin ihaile moistakaan mentaliteettia. Ja uraan nyt harva yltää varsinaisesti, jois uraksi lasketaan miesten SM-sarjaan pääsy. Junnusarjat on erikseen ja sillä pärjää aika pitkälle lahjoilla.

Lue lisää

...mun kirjoituksen saamassa palautteessa on kyllä aika mielenkiintoista, että me vain noudatetaan valmentajien antamia ohjeita omatoimisen harjoittelun osalta. Ehkä tämä pitää lukea niin, että ihannetapauksessa näin toimitaan, mutta tosielämässä vain harva on valmis tähän. Pojan kannalta se on hyvä asia, koska se antaa hänelle tarvittavan keinon kuroa muiden etumatka kiinni.

Olen muuten aivan satavarma, että melkein kuka tahansa ja tarpeeksi päättäväinen kaveri voisi aloittaa jaakiekon pelaamisen vaikka 20-vuotiaana. Se tietty vaatisi parin vuoden sapatti-vapaata ja omistautumista pelkästään urheilulle, mutta onnistuu, kunhan uskoa vaan riittää. Valmennus Suomessa, ja muuallakaan, ei vaan tue tätä moodia, koska jokainen katsoo, että tuossa iässä perusasiat (luistelu, mailankäsittely, jne) pitää olla hanskassa. Motorisen herkkyyden ja parhaan liikkuvuuden aikakausi on toki takana, mutta ei se sitä tarkoita, ettei niitä asioita voisi oppia. Toki se on vaikeampaa ja vaatii enemmän töitä, mutta onnistuu ihan satavarmasti. Esimerkiksi mun kuntoilu-ura alkoi vasta 35-vuotiaana ja siitä huolimatta olen notkeampi kuin yksikään erään junnufutisjoukkueen pelaajista, jotka pelaavat sentään futista korkeimmalla sarjaportaalla.

Se mihin sunkin junnuvalmentajana pitäisi varmaan panostaa paljon nykyistä enemmän, on juuri liikkuvuus, koska se ratkaisee monasti kuka laittaa kiekon pömpeliin siinä kaikkein tiukimmassa paikassa. Mä olen tossa hallilla katsellut aika paljon miten noi pojat venyttelee pelin/harkan jälkeen ja ihmettelen miksi valmentajat eivät ole mukana näyttämässä miten homma kuuluu oikeesti tehdä? Yli 90% huijaa aivan surutta, kun eivät mitä ilmeisemmin tiedä miksi tätä hommaa tehdään ja ole sitä kautta motivoitunut kestämään pientä kipua.

-Iskä- kirjoitti:

...mun kirjoituksen saamassa palautteessa on kyllä aika mielenkiintoista, että me vain noudatetaan valmentajien antamia ohjeita omatoimisen harjoittelun osalta. Ehkä tämä pitää lukea niin, että ihannetapauksessa näin toimitaan, mutta tosielämässä vain harva on valmis tähän. Pojan kannalta se on hyvä asia, koska se antaa hänelle tarvittavan keinon kuroa muiden etumatka kiinni.

Olen muuten aivan satavarma, että melkein kuka tahansa ja tarpeeksi päättäväinen kaveri voisi aloittaa jaakiekon pelaamisen vaikka 20-vuotiaana. Se tietty vaatisi parin vuoden sapatti-vapaata ja omistautumista pelkästään urheilulle, mutta onnistuu, kunhan uskoa vaan riittää. Valmennus Suomessa, ja muuallakaan, ei vaan tue tätä moodia, koska jokainen katsoo, että tuossa iässä perusasiat (luistelu, mailankäsittely, jne) pitää olla hanskassa. Motorisen herkkyyden ja parhaan liikkuvuuden aikakausi on toki takana, mutta ei se sitä tarkoita, ettei niitä asioita voisi oppia. Toki se on vaikeampaa ja vaatii enemmän töitä, mutta onnistuu ihan satavarmasti. Esimerkiksi mun kuntoilu-ura alkoi vasta 35-vuotiaana ja siitä huolimatta olen notkeampi kuin yksikään erään junnufutisjoukkueen pelaajista, jotka pelaavat sentään futista korkeimmalla sarjaportaalla.

Se mihin sunkin junnuvalmentajana pitäisi varmaan panostaa paljon nykyistä enemmän, on juuri liikkuvuus, koska se ratkaisee monasti kuka laittaa kiekon pömpeliin siinä kaikkein tiukimmassa paikassa. Mä olen tossa hallilla katsellut aika paljon miten noi pojat venyttelee pelin/harkan jälkeen ja ihmettelen miksi valmentajat eivät ole mukana näyttämässä miten homma kuuluu oikeesti tehdä? Yli 90% huijaa aivan surutta, kun eivät mitä ilmeisemmin tiedä miksi tätä hommaa tehdään ja ole sitä kautta motivoitunut kestämään pientä kipua.

Lue lisää

Yhtämieltä sen kanssa,että venyttelyyn käytetään liian vähän aikaa ja että valmentajat ovat liian laiskoja/piittaamattomia vahtiakseen venyttelyjen suoritusta. Yleensähän jääkiekkoilijoiden jäykkyydelle vain naureskellaan hyvän tahtoisesti. Jos vanhemmat maksavat palkan valmentajalle, voisivat he periaatteessa vaatia valmentajalta. Käytännössä ei.

Erimieltä sen kanssa,että notkeimmat tekisivät maalit. Maalinteko on "jumalten lahja" ja moni kategoriaan "hyvin laiska ja jäykkä" kuuluva pelaaja on joukkueidensa parhaita maalintekijöitä. Muut usein tekevät taustatyön ja puolustamisen. Nämä jätkät latovat jumalten armosta maaleja. Samaa mieltä siitä,etteivät pojat ymmärrä ihan oikeasti venyttelyn ja tasapainoharjoittelun merkitystä.

Samaa mieltä sen kanssa, että suurin osa pojista ei tee läheskään valmentajien omatoimisten harjoitusohjelmien mukaisesti. Syitä erilaisia (laiskuus, motivaation puute, matkustelu jne). Jos poikasi tekee, hän saa etumatkaa arviolta 80% pelikavereista verrattuna. Tunnollisia ohjelman noudattajia on varmaan korkeintaan 10%. Itse luulen, että 1-1,5kk omatoimisen harjoittelun aikana voi tosin hiukan laistaakin eikä vahinkoa tapahdu.Ihannetapaushan vaihtelee valmentajan ja aikakausien mukaan. On mainittava, että Kanadassa pidetään aivan outona näitä meidän alku- ja loppuverryttelyjä. Heillä treenaaminen perustuu pitkälti pelkkään pelaamiseen. Ja tällä valtavalla pelien määrällä he saavuttavat (varsinkin junnuina) paremman fyysisen pelikunnon ja taidon kuin Suomessa saavutetaan. pitäisikö Suomessakin vähentää juoksua yms. oheistreeniä ja pelata 4-5 ottelua viikossa? Tällöin jääharjoituksia olisi 1-4 ikäluokasta riippuen.

Täysin erimieltä siitä, että 20-vuotiaana voisi aloittaa ja pärjätä. Motorinen kehitys ja pelin sisäistäminen mahdotonta. Venyvyys ja notkeus on taas eri asia kuin futiksen tai jääkiekon pelaaminen. Sinälläänhän aika rapakuntoiset ja luistelutaidoiltaan heikot 40 v. miehet voittavat vielä tuommoiset 13-vuotiaat kilpakiekkoilijat, kun vain pelaavat järjellä. Mutta se ei todista, että heistä tulisi yhtä hyviä kiekkoilijoita.

Kaipainen#26 kirjoitti:

Yhtämieltä sen kanssa,että venyttelyyn käytetään liian vähän aikaa ja että valmentajat ovat liian laiskoja/piittaamattomia vahtiakseen venyttelyjen suoritusta. Yleensähän jääkiekkoilijoiden jäykkyydelle vain naureskellaan hyvän tahtoisesti. Jos vanhemmat maksavat palkan valmentajalle, voisivat he periaatteessa vaatia valmentajalta. Käytännössä ei.

Erimieltä sen kanssa,että notkeimmat tekisivät maalit. Maalinteko on "jumalten lahja" ja moni kategoriaan "hyvin laiska ja jäykkä" kuuluva pelaaja on joukkueidensa parhaita maalintekijöitä. Muut usein tekevät taustatyön ja puolustamisen. Nämä jätkät latovat jumalten armosta maaleja. Samaa mieltä siitä,etteivät pojat ymmärrä ihan oikeasti venyttelyn ja tasapainoharjoittelun merkitystä.

Samaa mieltä sen kanssa, että suurin osa pojista ei tee läheskään valmentajien omatoimisten harjoitusohjelmien mukaisesti. Syitä erilaisia (laiskuus, motivaation puute, matkustelu jne). Jos poikasi tekee, hän saa etumatkaa arviolta 80% pelikavereista verrattuna. Tunnollisia ohjelman noudattajia on varmaan korkeintaan 10%. Itse luulen, että 1-1,5kk omatoimisen harjoittelun aikana voi tosin hiukan laistaakin eikä vahinkoa tapahdu.Ihannetapaushan vaihtelee valmentajan ja aikakausien mukaan. On mainittava, että Kanadassa pidetään aivan outona näitä meidän alku- ja loppuverryttelyjä. Heillä treenaaminen perustuu pitkälti pelkkään pelaamiseen. Ja tällä valtavalla pelien määrällä he saavuttavat (varsinkin junnuina) paremman fyysisen pelikunnon ja taidon kuin Suomessa saavutetaan. pitäisikö Suomessakin vähentää juoksua yms. oheistreeniä ja pelata 4-5 ottelua viikossa? Tällöin jääharjoituksia olisi 1-4 ikäluokasta riippuen.

Täysin erimieltä siitä, että 20-vuotiaana voisi aloittaa ja pärjätä. Motorinen kehitys ja pelin sisäistäminen mahdotonta. Venyvyys ja notkeus on taas eri asia kuin futiksen tai jääkiekon pelaaminen. Sinälläänhän aika rapakuntoiset ja luistelutaidoiltaan heikot 40 v. miehet voittavat vielä tuommoiset 13-vuotiaat kilpakiekkoilijat, kun vain pelaavat järjellä. Mutta se ei todista, että heistä tulisi yhtä hyviä kiekkoilijoita.

Lue lisää

...joukkue oli muuten jäällä ekaa kertaa tauon jälkeen ja ainakin spurttilähtöjen perusteella joukueen nopeusjärjestys näyttää menneen uusiksi.

Tosta venyttelystä sen verran, että valmentajan tehtävä ei ole valvoa venyttelyä, koska se on melkein sama kuin "ketjulla työntäisi". Paljon parempi on kertoa miksi venyttelyä tarvitaan, jolloin halu venytellä tunnollisesti lähtee pelaajista itsestään. Ja valmentajan pitää itse uskoa asiaansa, koska lapset kyllä vaistoo, jos valmentaja ei edes itse pidä sitä tärkeänä.

Olen osittain samaa mieltä siitä, että pelaamisen määrää tulisi lisätä, mutta silloin maalinteko ei saa olla se pääasia, jotta pelaajat uskaltavat kokeilla sellaisia asioita, joiden onnistuminen ei ole aivan satavarmaa. Salibändyssä vedän harkkoja välillä siten, että maalit nostetaan pois kentältä ja joukkueen tehtävä on pitää palloa hallussa mahdollismman kauan. Tällöin syöttöpeli, liike ja etenkin alaspäin pelaaminen alkaa toimia paljon paremmin.

Olisi muuten hienoa, jos Suomessa tehtäisiin sellainen kokeilu, että tavallisesta 20-vuotiaasta kaverista rakennettaisiin sm-tason jääkiekkoilija ns. personal trainerin toimesta. Olen nimittäin edelleen sitä mieltä, että homma onnistuisi aivan varmasti, jos kaveri olisi ollut edes vähääkään luistimien päällä lapsuutensa aikana. Meinaan, että mikäli kehittyminen olisi mahdotonta, niin 20-ikävuoden jälkeen ei kannattaisi enää harjoitella ja riittäsi, kun pitää kunnostaan riittävää huolta. Homma ei kuitenkaan mene niin ja varmasti jokainen urheilija myöntää kehittyvänsä jatkuvasti jokaisella osa-alueella. Tietyn osaamiskypsyystason saavutettuaan kehittyminen on hitaampaa, joka varmasti osaltaan luo tunteen, ettei kehittyminen ole mahdollista. Ja tähän, kun lisätään "modernin valmennusdoktriinin" väärinymmärrys otollisesta motoriikan harjoituskaudesta, on anti-motivaatio valmis. Meinaan, että vaikka motorisen harjoitettavuuden paras oppimisaika on ohi, oppiminen on mahdollista suuremman työmäärän kautta. Esimerkiksi lapsi voi oppia taaksepäin sirklaamisen jo muutaman tunnin harjoittelun jälkeen, kun taas 20-vuotiaalta saman tason saavuttamiseen menee pari-kolme päivää.

Valmentajana sunkin kannattaa joskus pysähtyä miettimään sellaista asiaa, että miksi noinkin yksinkertaiselta näyttävän lajin kuin jääkiekon, oppimiseen menee koko nuoruus? Eli, miten harjoitteita voitaisiin kehittää, jotta vältytään esimerkiksi sellaisesta tilanteelta, että laukausharjoituksessa suurin osa ajasta käytettään kiekkojen etsimiseen naapurin tontilta? Entä mailatekniikka, ymmärtävätkö pelaajat aikuisen oikeasti ne fysikaaliset ilmiöt mitä kiekon käsittelyn aikana tapahtuu? On nimittäin melko huvittavaa seurata joidenkin junnujen epätoivoisia yrityksiä nostaa kiekko rystyllä maalin kattoon, kun kaverit eivät tajua miten kiekon liikettä voidaan käyttää hyväksi kiekon sitomiseksi hetkellisesti lavan pintaan. Oppiminen yritys/erehdys-kokeilujen kautta on varmasti hitaampaa kuin, että kerrotaan miksi mikäkin mailan liike tulee tehdä ja miten se vaikuttaa suorituksen onnistumiseen.

Asiallinen kirjoitus. Lepo ja ravinto tärkeitä! Olen nähnyt monia myöhemmin joukkueessa aloittaneita, jotka pärjänneet hyvin juuri tuon luonnonjää taustan ansiosta. Valitettavasti harva pärjää jääkiekkoilijana kovin pitkälle kuitenkaan olipa se aloitettu koska hyvänsä. Tai en tiedä onko se niin valitettavaa. Tarkoitan että vanhempien olisi hyvä tiedostaa jääkiekko "vain" harrastukseksi eikä ottaa sitä niin kovin vakavasti.Sama pätee niihin vanhempiin, jotka vievät lapsensa jo neljän ikäisinä kiekkokouluihin ja uskovat sillä tavalla uran urkenevan. Ei auta. Mutta mahdollisuus on silloin kuitenkin paljon parempi kuin 10-vuotiaana aloittavalla. Veikkaisin 95% poikasi C-ikäisistä tovereista olevan niitä, jotka aloittivat kiekon 5-7 vuoden iässä. Ja 20 vuotiaana ei kukaan enää voi aloittaa kiekkoa sillä tavoitteella, että oikeaa kilpakiekkoa pelaisi. Paras oppi kiekkoon (ja muuhunkin) tulee oman oivalluksen kautta. Sen takia kaikkea ei pidä vanhempien tai valmentajien keksiä. Sitä kautta kaikista luovimmat löytävät jopa oman harhautuksensa. Onnea matkaan!

...kuullut muiltakin samanlaisia juttuja, että "takaa" tullaan niin kovaa, että aiemmin joukkueen "huipulla" olleet suorastaan masentuvat nähdessään kaverin nousevan takaa heidän edelleen. Siksi ei ehkä ole pelaajan kannalta edes hyvä nousta "pinnalle" liian aikaisin, jolloin kaikki tulee uran kannalta liian aikaisin ja palkinto yhä kovemmasta rääkistä jää tavallaan saamatta.

Noi meidän aamulenkit kuulostaa varmaan aika hurjalta, mutta poika ymmärtää vallan hyvin, että se on jotain sellaista, johon muut hänen kaverinsa eivät ole valmiit ja, joka parantaa hänen mahdollisuuksiaan entistä enemmän. Eikä me väenväksin sinne lenkille mennä, jos fiilis on väsynyt tai keli sellainen, ettei hommassa ole mieltä. Sanotaan vaikka, että laittamalla itsensä peliin ja juoksemalla tämän ikäisenä tuollaisen 13-vuotiaan pojan kanssa, huomaa kyllä levon tarpeen ja ymmärtää milloin päivä mikroautoradalla on paljon parempi vaihtoehto kuin härkäpäinen treeniohjelman noudattaminen.

Se mitä kuitenkin haluan korostaa tässä treenaamisessa on se, että opettakaa lapsellenne heti pienestä pitäen lihashuollon merkitys ja oman elimistön "kuunteleminen". Sitä parempi, mitä aikaisemassa vaiheessa urheilija oppii oman kehonsa, koska sitä turvallisemmilla vesillä ollaan. Venyttely ennen ja jälkeen suorituksen on se, josta urheilija tunnetaan. Kärjistetysti voisi sanoa, että ihminen, joka ei venyttele, on kuin maalari, joka jättää maalin sekoittamatta ja pensselin pesemättä. Tee siinä sitten töitä seuraavana päivänä, kun sivellin on tönkkö ja maali ei pysy seinällä, kyllä kivistää...

Kaipainen#26 kirjoitti:

Asiallinen kirjoitus. Lepo ja ravinto tärkeitä! Olen nähnyt monia myöhemmin joukkueessa aloittaneita, jotka pärjänneet hyvin juuri tuon luonnonjää taustan ansiosta. Valitettavasti harva pärjää jääkiekkoilijana kovin pitkälle kuitenkaan olipa se aloitettu koska hyvänsä. Tai en tiedä onko se niin valitettavaa. Tarkoitan että vanhempien olisi hyvä tiedostaa jääkiekko "vain" harrastukseksi eikä ottaa sitä niin kovin vakavasti.Sama pätee niihin vanhempiin, jotka vievät lapsensa jo neljän ikäisinä kiekkokouluihin ja uskovat sillä tavalla uran urkenevan. Ei auta. Mutta mahdollisuus on silloin kuitenkin paljon parempi kuin 10-vuotiaana aloittavalla. Veikkaisin 95% poikasi C-ikäisistä tovereista olevan niitä, jotka aloittivat kiekon 5-7 vuoden iässä. Ja 20 vuotiaana ei kukaan enää voi aloittaa kiekkoa sillä tavoitteella, että oikeaa kilpakiekkoa pelaisi. Paras oppi kiekkoon (ja muuhunkin) tulee oman oivalluksen kautta. Sen takia kaikkea ei pidä vanhempien tai valmentajien keksiä. Sitä kautta kaikista luovimmat löytävät jopa oman harhautuksensa. Onnea matkaan!

Lue lisää

...mutta haluan kuitenkin muistuttaa George Clooneyn eräässä haastattelussa antamasta vastauksesta, jossa häneltä kysyttiin mitä varasuunnitelmia hänellä oli siltä varalta, ettei hänestä tulisikaan näyttelijää:

- "Jos mulla olisi ollut varasuunnitelma, musta ei olisi koskaan tullut näyttelijää."

Millä vitulla pojat enään omalla ajalla treena ,kun ovat aina joukkuunsa treneissä
Opeta se poikas ensimmäisenä luistelemaan ,sitä ei vanhana enään opi.
Pidä huoli ettei vaan itse ajattele mitään ,kyllä valmentaja sitten sanoo mitä viivaa myöten sitten kentällä koohottaa päästäpäähän
Kentällä kun ei saa itse ajatella mitään
Junnuistakin tehdään jo ns.roolipelaajia .Nää saatanan valmentaja mulkut kun sitten käyttää pojan yhtä ominaisuutta pelissä.esim ylivoimaa
Poika oppii vain sen taidon eikä mitään muuta .
Kyllä noin mulkut valmentajat pilaavat monta hyvää junnua .
On aivan turha NHL kuvitella pääsevänsä yhdellä taidolla
Nykyiset valmentajien kannattaisi ruveta juoksu ,tai painonnostovalmentajaksi tai jopa ravivalmentajaksi
Liitto kun antaa valmennusohjeet nyky valmentajille.
Näkeehän se että pieleen menee kun seuraa maajoukkuita kaikissa ikäryhmissä
Tampereenkin junnut juoksevat Pyynikinportaita ylös niin että oksennuslentää toisilta suustaan ,Talvella istutaan viltissä kun valmentajan suosikit pelaavat
Se siitä kesän treeneistä,kyllä motivoi

Onko sellainen valmentaja hyvä,jonka appiukko on entinen pelimies

Ja turha valittaa liian kovasta reenistä kunhan huoltaa kehon ja lihakset kuntoon jo nuoresta pitäen. Luuletteko ettei Nhl huippu nimet ole reenanneet tuon ikäisenä vielä kovempaakin..? urpot.

fgfhgfjhg kirjoitti:

Ja turha valittaa liian kovasta reenistä kunhan huoltaa kehon ja lihakset kuntoon jo nuoresta pitäen. Luuletteko ettei Nhl huippu nimet ole reenanneet tuon ikäisenä vielä kovempaakin..? urpot.

Lue lisää

Kyllä. Mutta ei isän kanssa aamulenkkejä juosten;) Meillä tunnit tulevat huomaamatta: korista/salibändyä ulkona tai kaverin autotallissa, fudista, fillarointia reeneihin/kavereille, joukkuereenejä jäällä/oheisia, juoksulenkkejä, vetoja..Tunteja/kilometrejä/vetoja tulee paljon, mutta niitä ei kirjata etukäteen suoritteiksi vaan kaikki muu paitsi joukkueen treenit tapahtuvat omaehtoisesti fiilispohjalta!

fgfhgfjhg kirjoitti:

Ja turha valittaa liian kovasta reenistä kunhan huoltaa kehon ja lihakset kuntoon jo nuoresta pitäen. Luuletteko ettei Nhl huippu nimet ole reenanneet tuon ikäisenä vielä kovempaakin..? urpot.

Lue lisää

Nhl:ssä pelaa maailman lahjakkaimmat pelaajat, ei koviten treenaavat. Kyllä se suurin urpo löytyy sulla sieltä peilistä, jos luulet että kovalla treenillä pääsee nhl:ään. Kerro ihmeessä, mikä Kurrin, Sakun, Selänteen, Granlundin tai Vatasen fysiikasta tekee niin erikoisen???

Hetkinen herra. Meinaaks kölveistä tehdä nyrkeilijöitä vai kiekkolijoita.
Tuntuisi vaan näin nopeasti ,että mahdatkos olla oikealla sivulla neuvomassa

ON ON !! SYÖTE

Tuo stadin isän kirjoitus oli hyvä. Minunkin mielestä nykyään harjoitellaan määrällisesti etenkin nuoremmissa ikäluokissa liian vähän. Kyllä esim 12 vuotiaat vovati harjoitella 6 kertaa viikossa aivan hyvin. Minun nuoruudessa jo pelkkiin koulumatkoihin kului kävellen,pyöräillen ja hiihtäen joka arki monta tuntia. Pullamössövalmentajat ja pullamössövanhemmat jotka arvostelivat esim tämän ketjun avaajaa ovat pahasti hakoteillä. Miten ne pojat myöhemminkään oppii harjoittelemaan kovaa jolleivat tee sitä jo nuorempina ? Ei ihme että huippuja ei juuri tule. Taitoluistelijatytötkin harjoittelee enemmän ja kovempaa kuin samanikäiset pojat.

Ei tullut ei. Mutta ei ole Ipassa tullut muitakaan kiekkoilijoita tällä touhulla, eikä tule

Änärissä nykyään. Tilillä mijuunia....