Yksinäisyydestä selviäminen

Lonely Rider N

Olemme eroamassa.

Olen huolissani siitä, että miten jaksan henkisesti yksin niinä viikkoina kun lapset eivät ole kanssani.

En niinkään tarkoita sitä, ettenkö kestäisi olla ilman lapsiani, vaan että kaatuvatko seinät päälleni kun olen yksin. Ystäväni ovat perheellisinä niin kiireisiä, että harvat ehtivät kylään. Vanhempani asuvat kaukana. Sisaruksia minulla ei ole.

Onko teillä kokemuksia siitä, että miten tähän tottuu ja miten tule sopeutumaan uuteen tilanteeseen.

Minulle on sanottu, että voinhan lukea kirjoja, lehtiä, katsoa elokuvia, käydä shoppailemassa jne. Mutta ne ovat kaikki asioita joita teen yksin. Miten kestän kaiken tämän yksinäisyyden?

12

1858

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • yksiöllistä on

      Toiset kestävät yksinäisyyttä paremmin kuin toiset. Minä kestän sitä huonosti, mutta siitä huolimatta olen ollut jo monta vuotta yksin. Kaiken lisäksi olen joutunut olemaan sairaslomalla pitkään (3 vuotta), joten sosiaaliset suhteet katkesivat myös sieltä...

      Joskus seinät kaatuu päälle, mutta sitten voi ottaa luurin käteen ja soitella ystäville...

    • aaaaarrrrpiii

      on olla yksin. Se vaan pitää kestää. Uusiaharrastuksia, siivoomista, lenkkeilyä jne. Pitää vaan yrittää keksiä itelleen tekemistä joka päiväkis. Joka päivä jotain semmosta että joutuu käymään mökistä ulkona ja niin että joutuu laittaa meikit naamaan ja pitään ittestänsä huolen. Kavereihin pitää pitää yhteytttä ( melkein kiusaksi asti) ja jos ei oo kavereita pitää kehittää niitä jostain. Jok atoinen viikonloppu pakottaa ittensä baariin mieluiten kaverin kaa mutta myös yksin jotta löytys niitä uusiaki kavereita. Pääasia että on hauskaa edes joskus vaikka väkisin :) niin ettei kokoajan tartte murehtia sitä omaa yksinäisyyttä.

      • se on mahdollista

        Toinen vaihtoehto on opetella nauttimaan omasta seurastaan, se ei välttämättä ole yksinäisyyttä.


      • eronnut myös
        se on mahdollista kirjoitti:

        Toinen vaihtoehto on opetella nauttimaan omasta seurastaan, se ei välttämättä ole yksinäisyyttä.

        Nauti hyvä ihminen jos sinulla on mahdollisuus siihen!! Minun tilanne on sellainen että erosin 3 vuotta sitten, mies ei olisi halunnut eroa, joten nyt kostaa kaikin tavoin sen kun uskalsin hänestä erota! Eli ei tapaa lapsiaan ollenkaan!! Vaikkakin ovat jo isoja,murkkuja, toivoisin silti että saisin joskus minäkin vähän hengähtää ja joku toinen valvoisi missä menevät ja mitä tekevät. Minä olen tästä hyvin ahdistunut ja todella väsynyt! Eli kaikki te eronneet äidit joiden ex-miehet sentään ovat lastenne kanssa, olkaa tyytyväisiä ja onnellisia!!! Minulla ei mitkään keinot tunnu auttavan tässä asiassa, pattitilanne jolle en voi yhtään mitään! Mikään taho ei voi tälläisessa asiassa auttaa, olen kyllä selvittänyt ja kysellyt, aloite voi tulla vain ja ainoastaan lasten isältä, ei keltään muulta koska mikään taho ei voi häntä pakottaa tapaamaan lapsiaan!! Ja meillä mukamas yhteishuoltajuus, olen täysin yksin vastuussa näistä kahdesta nuoresta ja heidän asioistaan! Raskasta on, mutta eroa en ole katunut päivääkään! Tässäkin mies vaan näyttää luonteensa ja tyhmyytensä, kostamalla muka minulle,kostaa omille lapsilleen!! Ja ei ole ainut mies, moni muukin on kertonut samaa!


      • ghajk

        Tosi vaikeaa se on ollut. Varsinkin nyt kun jäin hetkeksi pois töistä. Kaikkein vaikeimmaksi sen tekee kun lapset ovat nyt molemmat murkkuiässä, eikä heitä näy oikein edes niinä viikkoina kun he ovat minulla. Ystäviä, harrastuksia kai on se repsepti, mutta kun eihän kaikki noin vaan kädenkäänteessä käy.


    • nautin sydämeni pohjasta

      Varaa itsellesi mieleistä tekemistä, mitä se sitten onkin. Mun vakikaava:

      Siivoa talo, käy saunassa/suihkussa, tee hyvää ruokaa, syö, lue ja nauti pullo punkkua puhtaassa, kauniissa, rauhallisessa talossa ilman vaativaa miestä ja kiukuttelevia lapsia. Soita parille kaverille ja puhu pitkä puhelu. Katso telkkarista mieliohjelmiasi tai vuokraa DVD. Käy lenkillä/kuntosalilla/näyttelyssä/museossa/kirjastossa/mistä tykkäät.

    • sussu43

      olen ihan samassa veneessä. mutta minun mieheni on alkoholisti ja en jaksa elää hänen kanssaan kun hän juo kaiket päivät. hän muuttaa omaan kämppään kohta, mutta se on taas niin pieni että tiedän attä hän ei tule ottamaan lapsiamme sinne ollenkaan. lapset tässä myös kärsii, mutta hän ei näytä välittävän ollenkaan. yksinäisyys tulee silti olemaan kova paikka. olen tosin ajatellut että ajan myötä tässä selvitään. yritä hakea jotain josta olet kiinnostunut esim. kuntosali, tai jotain iltakursseja- sieltä löytää aina uusia kontakteja.

    • kyllä.

      Kyllä ne seinät kaatuu päälle. 8 kk olen nyt ollut yksin vaimon lähdettyä lapsen kanssa. Tytärtä näen kerran kahdessa viikossa tai harvemmin. Muuten vietän aikani yksin, paitsi töissä. Ei tähän totu ja ajatus, että tää jatkuu loppuelämän näin on pahin painajainen.

      • astu ulos ovesta

        Seinät kaatuu ihan varmasti päälle, jos et lähde liikkeelle. Töistä kotiin, jotain ruokaa suuhun, 10 min torkut sohvalla ja sitten ulos. Lenkkarit jalkaan ja metsään taikka kravatti kaulaan ja johonkin semmoiseen paikkaan missä et ole ennemmin ollut. Elämä on ihmeellistä, maailma hieno ja ihmiset mukavia.

        Sulla on nyt semmoinen tilanne elämässäsi, että olet ihan itse vastuussa omasta hyvinvoinnistasi; kukaan ei käske, kukaan ei kiellä. Ota kaikki hyöty tästä huikeesta tilanteesta.


      • yksinolija
        astu ulos ovesta kirjoitti:

        Seinät kaatuu ihan varmasti päälle, jos et lähde liikkeelle. Töistä kotiin, jotain ruokaa suuhun, 10 min torkut sohvalla ja sitten ulos. Lenkkarit jalkaan ja metsään taikka kravatti kaulaan ja johonkin semmoiseen paikkaan missä et ole ennemmin ollut. Elämä on ihmeellistä, maailma hieno ja ihmiset mukavia.

        Sulla on nyt semmoinen tilanne elämässäsi, että olet ihan itse vastuussa omasta hyvinvoinnistasi; kukaan ei käske, kukaan ei kiellä. Ota kaikki hyöty tästä huikeesta tilanteesta.

        Onhan tilanne huikea, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa että menee 2-3 vuotta ennenkuin seinät lakkaavat kaatumasta päälle (jatkuvasti). Toinen juttu on se että yksineläjä jää isojen velkojen ja monesti pienien tulojen kanssa kitkuttelemaan. Jokainen päivä on oikeastaan vain selviytymistaistelua, joten ei siinä paljon maailman ihanuuksia jaksa miettiä.

        Mutta kun alkaa päästä pahimman yli, on taatusti entistä vahvempi maailman kolhuja vastaan. Kunhan vaan yrittää päästä asiasta yli ilman "laastarisuhteita" ja kyynistymistä.


      • vastaan pitää
        yksinolija kirjoitti:

        Onhan tilanne huikea, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa että menee 2-3 vuotta ennenkuin seinät lakkaavat kaatumasta päälle (jatkuvasti). Toinen juttu on se että yksineläjä jää isojen velkojen ja monesti pienien tulojen kanssa kitkuttelemaan. Jokainen päivä on oikeastaan vain selviytymistaistelua, joten ei siinä paljon maailman ihanuuksia jaksa miettiä.

        Mutta kun alkaa päästä pahimman yli, on taatusti entistä vahvempi maailman kolhuja vastaan. Kunhan vaan yrittää päästä asiasta yli ilman "laastarisuhteita" ja kyynistymistä.

        taistella kynsin ja hampain, siis kyynisyyttä ja vääristä syistä solmittuja ihmissuhteita. Ootko ajatellut, että mikä sua siinä yksinäisyydessä eniten painaa? Onko ne ne käytännön huolet eli rajoitetut rahalliset resurssit vai mitkä? Onko ne semmoisia, ettei niille voi tehdä mitään.


    • olen aina yksin

      Olen avioliitossa ja olen aina yksin. Mies kulkee päivät töissä ja viikonloput menee huoratessa (viimeiset kaksi vuotta, sitten käräytin) venäläisen akan kanssa josta ei näy loppua tulevan vaikka lupasi lopettaa. Joten minulle on sama olla yksin kuin huonon kaverin kanssa. joten olen tottunut tähän. Ja avioero on edessä eikä sekään pelota.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4225
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3455
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1803
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1673
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      298
      1433
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      933
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      861
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      842
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      809
    Aihe