Pahoittelen hieman sekavaa jäsentelyä ja mahdollisia kirjoitusvirheitä kun hieman kiireessä tätä kirjoitan mutta kysyn tätä ihan vakavissani: Kuinka kukaan voi uskoa Raamattuun ja muuhun vastaavaan Jumalan sanana tai ylipäätään, kun kyseessä eri ihmisten eri aikakausilla kirjoittama sarja tekstejä, joita ilmeisesti muuteltukin matkan varrella jotta saadaan yhtenäinen kokoelma, jossa tosin ristiriitaisuuksia vaikka muille jakaa? Ja välissä historian tutkijoiden mukaan tarinat ja turinat selkeästikin muutettu sen ajan oloihin, jolloin kirjoitettu vaikka itse kertomus olisi aieammalta ajalta? Ja miten kukaan (veeällät, itse ex) voi uskoa että yksi ainut usko olisi se oikea, kun siitä Raamatun sillisalaatista voi poimia minkälaisia kombinaatioita vain tietämättä edes mitkä säännöt ja määräykset riippuivat "vain" sen ajan kulttuurista ja mikä oikeasti määriteltiin synniksi.
En ollut aiemmin koskaan perehtynyt tällaiseen Raamatun historian ja loogisuuden tutkintaan vai miksi tätä kutsuisi mutta nyt kesälomalla asioihin paneuduttuani en yhtään ihmettele, miten Raamatusta löytyy lähes uskonnolle kuin uskonnolle sopivia pätkiä, kun sopivat kohdat vain valitsee ja sopivalta pituudelta, jos esim jo seuraava jae kumoaisikin sen mitä juuri esim vl-saarnaaja puheessaan väitti. Noh, nyt asiaan perehdyttyäni ainakin tajuan miksi uskonnot yleensä eivät pahemmin pistä riviuskovaisia Raamattua lukemaan. Siinähän voisi vaikka tajuta, että eihän tässä ole järjen hiventä. Jumalakin kuvattu niin monella eri tavalla että. Ja tietysti se peruslogiikkakin jo kaihertaa: Jumala on meidät luonut ja suuressa hyvyydessään (?) hän suo meille taivaspaikan, jos elämme juuri niin kuin haluaa? Mikä tuossa on kiittämisen arvoista ja mikä hyvä Jumala se sellainen on, joka hankkii itselleen pelinappuloita "kärsimään maanpäälliselle vaellukselle", jotta sitten ehkä sen jälkeen pääsee paratiisiin "jos Jumala suo"? En vain tajua. Mielestäni tuo on lähempänä uhkailua ja kiristystä kuin mitään hyvyyttä. Toki koko juttu onkin huomattavasti todennäköisemmin keksittyä kuin joku todellinen asia eli että tuolla jossain oikeasti olisi joku, joka meitä "pelastaa" tai jättää pelastamatta.
Ja sekin kuinka "Jumala uhrasi ainoan poikansa meidän tähtemme". Huhhuh, miksi se piti uhrata? Ja miksi vain yksi ainoa poika oli? Eikös se ole Jumala, joka päättää mukamas meidän kaikkien lasten määrän? Todennäköisesti silloin omienkin lastensa määrän? Ja millä tavalla uhrasi? Eikös Jeesus tarinan mukaan sinne Taivaaseen päässyt eli mikäs uhraus toi nyt oli? "uhrasi" ottamalla luokseen Taivaaseen, joka meillä taas on PALKINTONA oikeassa uskossa elämisestä. Hohhoijaa.
Ajatuksia?
Kuinka Raamattuun voi uskoa?
10
447
Vastaukset
- voi jokainen
ihminen synnyttää, kuten haluaa. Tämä on siis mielestäsi ihan ok. Eikö siis myös Jumalalla ole oikeus tahtoon, joka hänellä on? Riippumatta siitä, uskotko hänen olevan olemassa vai et.
Jos ajattelet, että Jumala poistuu elämästäsi siten, että et usko hänen olevan olemassa, erehdyt. Yhtä vähän on kuin on Sinulla mahdollisuus luoda elämää, yhtä vähän on Sinulla mahdollisuus poistaa elämästäsi sitä, mikä tuota elämää luo ja ylläpitää.
Mitä tulee Jumalan sanan syntyyn ja sen sisällön ymmärtämiseen, tähän tarvitaan Pyhän Hengen viisautta, jonka Pyhän Hengen Jumala on voimallinen lahjoittamaan niille, jotka häneen kaikesta sydämestään uskovat. - Joosua
Raamattua pitää lukea "rivien välistä". Minun mielestäni Raamattu ei ole Jumalan sanaa sen kummenmmin kuin muutkaan vanhat tai uudet kirjoitukset, jotka käsittelevät ihmisen Ja Jumalan suhdetta. Jumala on niissä kirjoituksissa läsnä samalla tavalla kuin meidan nykyihmisten kirjoituksissakin.
Kun minä nyt kirjoitan tässä tätä viestiäni, Jumala toimii ajatusteni taustalla. Itseasiassa osallistun parhaillaan raamatunkirjoitukseen kertomalla käsityksiäni Jumalasta. Niin tekivät myös Matteus, Markus Luukas ja muut kirjoittajat aikanaan. Niin tekevät myös esim. admata, x-vl, sectori, JaniS, Hynde kuin Pakkulakin, mikäli kirjoitukset säilyvät arkistoissa tuleville polville. Melko ristiriitaisia kirjoituksia on meidänkin näppäimistöiltämme jälkipolville syntynyt. Siinäpähän sitten totuutta etsivät jälkipolvet sitten riidelköön, kenen kirjoituksissa piilee totuuden siementä.
Meillä kaikilla on oma käsityksemme Jumalasta maailmankaikkeuden synnyttäjänä ja ylläpitäjänä. Täällä länsimaissa kai voinemme puhua Jumalasta. Meillä jokaisella on oma Jumalasuhteemme, kaikilla ainakin jossan määrin erilainen, mikäli se on saanut vapaasti muodostua. Valitettavasti uskonnot pyrkivät omilla opeillaan estämmään ihmisten luonnollisen jumalasuhteen syntymisen.
Tuossa alla mielenkiintoinen linkki raamatunkirjoituksesta ja -tutkimuksesta.
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=57- voi olla
Jumalan sanaa, jos se on ihmisajatusten summa tai uskomusten neliöjuuri! Eikö mielestäsi Jumalalla ole sen vertaa "älliä", että osaisi aivan itsenäisesti ajatella?
- Joosua
voi olla kirjoitti:
Jumalan sanaa, jos se on ihmisajatusten summa tai uskomusten neliöjuuri! Eikö mielestäsi Jumalalla ole sen vertaa "älliä", että osaisi aivan itsenäisesti ajatella?
Mitähän mahdoit tarkoittaa?
Ajatteleminen on inhimillinen toiminto, enkä voi kuvitella Jumalan edes ajattelevan. Ihmisillä on taipumus oman rajallisen käsityskykynsä vuoksi inhimillistää myös Jumala kaltaisekseen ajattelevaksi ja järjelliseksi.
Näinhän ei kuitenkaan ole, eikä voikaan olla. Jumala on kaikkivaltias, itseasiassa kaikkeus. Jumala on kaikkialla. Jumala ei tarvitse meitä, vaan me tarvitsemme Jumalaa tai oikeastaan tietoisuuden ja sisäisen ymmärryksen Jumalasta.
Monet sanovat, että Jumala on rakkaus. Tavallaan näin onkin, koska oikean Jumalan ymmärryksen saanut ihminen ajattelee ja toimii aina rakkaudellisesti suhteessa läheisiinsä ja ympäristöönsä, koska tietoisuus Jumalasta (omatunto/Pyhä henki?) kehottaa toimimaan näin. - sellainen Jumala
Joosua kirjoitti:
Mitähän mahdoit tarkoittaa?
Ajatteleminen on inhimillinen toiminto, enkä voi kuvitella Jumalan edes ajattelevan. Ihmisillä on taipumus oman rajallisen käsityskykynsä vuoksi inhimillistää myös Jumala kaltaisekseen ajattelevaksi ja järjelliseksi.
Näinhän ei kuitenkaan ole, eikä voikaan olla. Jumala on kaikkivaltias, itseasiassa kaikkeus. Jumala on kaikkialla. Jumala ei tarvitse meitä, vaan me tarvitsemme Jumalaa tai oikeastaan tietoisuuden ja sisäisen ymmärryksen Jumalasta.
Monet sanovat, että Jumala on rakkaus. Tavallaan näin onkin, koska oikean Jumalan ymmärryksen saanut ihminen ajattelee ja toimii aina rakkaudellisesti suhteessa läheisiinsä ja ympäristöönsä, koska tietoisuus Jumalasta (omatunto/Pyhä henki?) kehottaa toimimaan näin.joka käyttää sanoja niitä lainkaan ajattelematta?
Jumalan sanat ovat aivan loogisia niille, jotka uskovat. Eri asia on se, mitä Jumala on. Tähän ei ihmisen ajatukset yllä. - Joosua
sellainen Jumala kirjoitti:
joka käyttää sanoja niitä lainkaan ajattelematta?
Jumalan sanat ovat aivan loogisia niille, jotka uskovat. Eri asia on se, mitä Jumala on. Tähän ei ihmisen ajatukset yllä."Mikä on sellainen Jumala, joka käyttää sanoja niitä lainkaan ajattelematta?"
Ei se olekaan mikään Jumala, joka käyttää sanoja.
Jumalan sanalla tarkoitetaan ymmärtääkseni niitä Jumalan tietoisuuden ihmisessä synnyttämiä sisäisiä tuntemuksia, jotka on pakko muuttaa sanoiksi jos aikoo niistä toisille kertoa. Näin ovat joutuneet ihmiset aina tekemään profeetoista ja apostoleista lähtien.
"Jumalan sanat ovat aivan loogisia niille, jotka uskovat. Eri asia on se, mitä Jumala on. Tähän ei ihmisen ajatukset yllä."
Juuri näin. Tähän ei myöskään ihmisen sanat yllä.
- Sectori
Hyviä kysymyksiä teit. Heti alkuun täytyy mainita, etten osaa edes vastata sinulle, mutta ajattelin lohduttaa sillä seikalla, että Jumala ja Hänen Poikansa kyllä kestävät meidän kyselymme, kiukuttelumme ja epäilymme. Ainoa asia, mistä Hän on antanut ehdottoman ohjeen, on Pyhän Hengen pilkka, jota ei anteeksi anneta, ei tässä ajassa eikä tulevaisessa.
Tuohon viimeiseen lauseeseen liittyen olen joskus kehottanut kyselijää miettimään sitä, mikä on ihmisen maanpäällisen vaelluksen määränpää. Jos sieltä paljastuu vain sydämenlyöntien loppuminen, ja hengityskeskuksen lamaantuminen, ei taida olla syytä jatkaa keskustelua uskosta. Mutta jos sieltä paljastuukin jotakin muuta, on mahdollista alkaa miettiä, olisiko jokin voima kuitenkin ohjaamassa meitä ihmisiä täällä. Silloin puhutaankin jo uskosta. - samoq
Kysymyksesi ovat erittäin mielenkiintoisia. Itse mietin ihan samoja, samantyyppisiä asioita.
Itse en usko enää sellaiseen uskoon, missä pitää tyytyä johonkin, tai missä täytyisi vaientaa kysymykset. En voi uskoa Jumalaan, jota ei voisi etsiä koko järjellä ja sydämellä ja kaikella mitä minussa on.
Raamattu on käsittämättömän ristiriitainen kirja. Eniten itseäni sapettaa rivienvälistä paistava tai suorastaan loistava hengellisen vallan käyttö. Valta perustuu siihen, että saadaan joku ihminen uskomaan siihen mihin minä uskon ja mihin ne muut (seurakunta) uskovat. Ja näin omasta uskosta (uskomuksesta?) tulee vankempi ja varmempi koska muutkin uskovat niin. Vaikka itseasiassa kukaan ei silloin usko ihan pohjia myöten, vaan tyydytään kompromissiuskoon.
Kompromissiuskosta on kysymys aina uskonoppeihin perustuvissa valtavirtauskonnoissa. Kristinuskomme "uskontunnustus" kolminaisuusoppeineen on hyvä esimerkki kompromissin luomisesta. Itseasiassa samalla on tuotu ikävällä ja näkyvällä tavalla esiin ristiriidat joita raamatun kertomus Jumalasta ja Jumalan "töistä" sisältää.
Todellinen usko ei voi olla uskoa oppeihin, uskontunnustuksiin tai katekismuksiin. Ei edes raamattuun. Minulle todellinen usko on etsimistä, kysymistä. Minun Kristus oli ihminen, joka ymmärsi ihmisen tuskaa ja ahdistusta ja halusi silti olla ihminen. En ymmärrä miksi hänen piti kuolla, miksi piti kuolla sen suuren sielun joka sanoi: "Syytön heittäköön ensimmäisen kiven"
En ymmärrä. Onko Jumala sadisti? Vai oliko kaikki sittenkin ihmisen työtä? Me emme kestä totuuden puhujia keskellämme, sillä sitähän Jeesus oli, vaikka hänen suuhunsa on varmasti laitettu myös ahdasmielisten seuraajiensa itsekeskeisiä ajatuksia. Ihana mies oli Jeesus: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni." Ei noita sanoja voi olla ihailematta, rakastamatta. :)- Joosua
Voin yhtyä pohdiskeluusi melko suurelta osin. Kun olen viisikymmentä vuotta pohdiskellut näitä asioita, olen päätynyt tuokaltaisiin ajatuksiin mitä sinäkin kirjoitit. Ajattelin kommentoida muutamaa kohtaa.
>>>"Raamattu on käsittämättömän ristiriitainen kirja. Eniten itseäni sapettaa rivienvälistä paistava tai suorastaan loistava hengellisen vallan käyttö. Valta perustuu siihen, että saadaan joku ihminen uskomaan siihen mihin minä uskon ja mihin ne muut (seurakunta) uskovat. Ja näin omasta uskosta (uskomuksesta?) tulee vankempi ja varmempi koska muutkin uskovat niin. Vaikka itseasiassa kukaan ei silloin usko ihan pohjia myöten, vaan tyydytään kompromissiuskoon.">"Todellinen usko ei voi olla uskoa oppeihin, uskontunnustuksiin tai katekismuksiin. Ei edes raamattuun. Minulle todellinen usko on etsimistä, kysymistä. Minun Kristus oli ihminen, joka ymmärsi ihmisen tuskaa ja ahdistusta ja halusi silti olla ihminen. En ymmärrä miksi hänen piti kuolla, miksi piti kuolla sen suuren sielun joka sanoi: "Syytön heittäköön ensimmäisen kiven" >"En ymmärrä. Onko Jumala sadisti? Vai oliko kaikki sittenkin ihmisen työtä? Me emme kestä totuuden puhujia keskellämme, sillä sitähän Jeesus oli, vaikka hänen suuhunsa on varmasti laitettu myös ahdasmielisten seuraajiensa itsekeskeisiä ajatuksia. Ihana mies oli Jeesus: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni." Ei noita sanoja voi olla ihailematta, rakastamatta."
- on jyse
Miksi raamattu on niin sekava? Oisko sillä siihen vaikutusta että kyseisen kirjan on kirjoittanut ihminen eli paljon tarinoita jotka on kulkenut ihmisten mielissä vuosisatoja ja aikanaan niitä on alettu kirjata ylös kun on keksitty tapa tehdä se.
Mitä tulee itse tarninoihin mieti miten asiat/tarinat "kehittyvät" kun niitä kerrotaan sukupolvilta toisille, mikä oli alkuperäinen tarina ja miten se muuttui kun se kirjattiin ylös vuosia kun siinä välissä saattaapi olla jokunen.
Luulen et tarinat jutut kehkeytyivät varsin samanlaisesti kuin vaikka kalevala, ihmisillä kun oli aikaa iskeä juttua ja jutut kehittyivä siten mitä "rikkaampi" mielikuvitus kertojalla oli.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614192Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653423Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541785Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251640Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2961417Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132923Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235855en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115822Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe17785