Millaiset ikäerot teidän lapsilla? Itsellä 9 kk ikäinen vauveliini ja huomasin että olen raskaana , tosin en tiedä vielä miten pitkällä...toivottu on, mutta en osannut odottaa että ihan näin "heti" "nappaisi" kun ei aimminkaan ole ihan ensi yrittämällä raskaaksi tultu, muutama vuosi mennyt kuitenkin...=)Miten on arki mennyt kahden pienokaisen kanssa??=)
Millaiset ikäerot lapsilla?
28
2160
Vastaukset
- :) .... (:
Onnea vaan toisenkin lapsen johdosta :) !!
Mulla ja mun veljellä on 4 vuoden ikä ero, siis olen nyt 14 vuotias :) - raskasta alussa
Itselläni syntyi 11/05 lapsi ja 11/06 kaksoset. Eli vuoden ikäinen ei osannnut edes kävellä/puhua kun pikkusiskot jo syntyivät eikä kuivana olemisesta puhettakaan. Tai itse syömisestä. Eli olihan se tosi raskasta sen ensimmäiset 4kk. Sitten kun poika jo itse söi (n. 1v 4kk ikäisenä) ainakin joten kuten ja käveli niin helpottui homma huomattavasti. Kantoliina oli tarpeen, muuten ei olisi kädet riittäneet alkuvaiheessa. Onhan meillä vieläkin aika vipinää kun kaksoset konttaa jne. mutta on pikkumies jo kuitenkin iso.
Eli kyllä se siitä lähtee. Alussa on totuttelemista. - satu40
juuri tuo 1 v ja 8 kk ikäeroa kahden ensimmäisen välillä. En kokenut rankaksi.
Kolmas tytär syntyi sitten kaksi vuotta myöhemmin.
Ja esikoispoika jälleen kaksi vuotta myöhemmin.
Sitten elämä päätti hidastaa perhenkasvumme tahtia.
Viiden lapsemme syntyi vasta neljä vuotta myöhemmin.
Kuudes vuotta ja 2 kuukautta sen jälkeen (keskosena, mutta syy ei ollut lyhyessä ikäerossa vaan ihan muualla)
Reilut kaksi vuotta sen jälkeen syntyi seitsemäs.
Ja sitten olikin pitkä tauko - 9 vuoden mittainen.
Kahdella nuorimmaisellani on sitten vuoden ja 3 kuukauden ikäero ja hyvin on homma toiminut, vaikka talossa on ajoittain muitakin suunnilleen saman ikäisiä pienokaisia - nimittäin lapsenlapsiani.
Minun mieheni tapasi sanoa että kahden hoitaa siinä missä yhdenkin, kolme siinä missä kaksikin, neljä siinä missä kolme jne.
Se tuntui todelle, joskin jossain kohdin ketjua on epäilemättä jonkinlainen virhe, koskapa ainakin useimmat taitavat olla sitä mieltä että vaikkapa 12 lapsen kasvattaminen aikuiseksi on isompi homma kuin yhden.
;-)
Onnellista odotusta. - äiti vm.60
Minulla on 3 lasta ja jokaisen lapsen ikäero seuraavaan on 3v2kk. Tarkoituksella ei näin ole, mutta jostain kumman syystä näin on tapahtunut.
Tuolla jossain on tiedetty vanhan äidin voimavarat. Ikäero on ollut mielestäni sopiva. Edellinen on ollut jo "iso", kun seuraava on syntynyt. Leikkiseuraa lapsille ei toisistaan ole paljon ollut koska lähinnä syntynyt on aina eri sukupuolta. - annette27
Saanko tiedustaa, että millainen tämä 9-kuukautinen esikoisesi on ollut? Onko viihtynyt yksikseen? Onko nukkunut hyvin? Miten odotuksesi ja synnytyksesi meni aikanaan?
Mulla oli raskauspahoinvointia loppumetreille saakka ja synnytyksestä toipuminen vei aikansa. Vauva oli alusta lähtien seuraa kaipaava, eikä häntä voinut laskea ensimmäiseen puoleen vuoteen juurikaan sylistä. Tyttö oli myös itkuinen ja masuvaivoja kesti neljä kuukautta. Aamuyölle valvottiin ja kannettiin typykkää. Nyt lapseni 9 kk on koko ajan joka paikassa. Konttaa, nousee tukea vasten, kävelee tukea vasten ja seisoo itse asiassa ilman tukeakin aika hyvin.
Vaikka lapseni on ihana, niin joskus olen miettinyt, että milloinhan olen niin virkeä, että jaksan ajatellakaan toista vauvaa. Haluan ehdottomasti lisää ja jos sattuisin olemaan nyt raskaana (ehkäisy pettäisi), lapsi olisi siinä tapauksessa tervetullut lahja.
Uskon, että pitkälti kokemukset ensimmäisestä lapsesta ratkaisee pikkukakkosen haluaminen ajankohdan. Minusta tuntuu, että olen niin armottoman poikki ja ylityöllistetty. Ja joskus kyllästyttää, kun lapseni raivostuu jo pelkästä vaipan vaihtamisesta. Toisaalta en iänkään vuoksi haluaisi pitkittää toisen tilaamista.
Sori, toivottavasti en aiheuttanut sulle nyt mitään tulevaisuuskauhua. Lähes kaikki tuttuni, jotka ovat lapsensa saaneet, kehuvat tilanteen helppoutta lasten ollessa leikki-ikäisiä. Ovathan tuollaiset lähekkäin syntyneet aivan erottamattomat!
Kaikkea hyvää odotukseesi!- 4:n äiti
" Ovathan tuollaiset lähekkäin syntyneet aivan erottamattomat! "
Niin ovat. Jatkuvasti tappelemassa. Tosin meidän kahdella nuorimmalla on ikäeroa 3v5kk, ja siltikin minulla on täysi työ pitää heidät erossa toisistaan, kun pienin joutuu aina alakynteen. Mutta voihan olla että elämä helpottuu kun tuo kuopus vähän kasvaa ja alkaa pyöritellä isoja siskojaan miten tykkää. - meillä
4:n äiti kirjoitti:
" Ovathan tuollaiset lähekkäin syntyneet aivan erottamattomat! "
Niin ovat. Jatkuvasti tappelemassa. Tosin meidän kahdella nuorimmalla on ikäeroa 3v5kk, ja siltikin minulla on täysi työ pitää heidät erossa toisistaan, kun pienin joutuu aina alakynteen. Mutta voihan olla että elämä helpottuu kun tuo kuopus vähän kasvaa ja alkaa pyöritellä isoja siskojaan miten tykkää.Meillä on ensimmäisen ja toisen väli 1v3kk,toisen ja kolmanen väli 2v7kk,kolmannen ja neljännen väli 2v.Eli meillä on neljä lasta syntynyt 5v11kuukauden sisällä.
- böörnbaby
Tämä meidän vauveliini raivoaa kun puetaan vaatteita päälle ( mutta huijaan tilannetta sitten kiinnittämällä huomion johonkin muuhun) ja vaipan vaihtokin joskus ärsyttää...Rattaat ärsyttää kanssa, mutta niin myös minuakin( tosi epäkäytännölliset , joten olen liikkunut rintarepun kanssa ja kantoreppu aikomus hankkia...)Oma raskauteni meni hyvin huomasin vasta yli puolessa välissä kun olin raskaana, ja vähän sama homma nytkin... ;) Synnytys oli liian helppo...=) Sitten sitä kanniskeltiin ja yritettiin saada vielä yöunille puoli viiden aikaan, (annoin varmaan liikaa nukkua päivisin, näin jälkiviisaana...=)Sen kolmen kuukauden jälkeen rupesi helpottamaan, niinkuin yleensä, kun tuo elimistö alkaa kehittyä ja ei ole niin paljon niitä masuvaivoja..Kovasti juttelee jo sanojaa, puuhakas, leluihin kyllästyy äkkiä, kylässä aina mukavaa...=)Imettelen vielä jonkun verran ja mukista juo lisämaitoa...Symppis tyyppi=)Yöt nukkuu hyvin minun vieressä....;)Alkuhan siis mullakin oli hankalaa, mutta ajattelee, että se on vain se tietty ajanjakso elämästä jne..ja näin varmaan parempi...ei tarvitse viiden vuoden päästä miettiä että josko sitä niitä lapsia taas...vaan molemmat jo suht isoja melkein pieniä koulukkaita...=)
- aika pieni ikäero
Toinen lapsemme on siis syntymässä marraskuussa ja esikoinen on 1v ja 5kk. Olimme ajatelleet hieman suurempaa ikäeroa, mutta nappasi heti kun annoimme mahdollisuuden. Alku saattaa olla rankkaa, mutta varmasti sitten helpottaa. Näin pieni ikäro varmistaa sen, että leikkikaveri on valmiiksi kotona. Minua huolettaa miten esikoinen ottaa tulevan perheenjäsenen, onhan hän nyt saanut kaiken huomion.
- ja 11 kk
että silleen meillä. Isoveli on innokas hoitaja ja hoivaaja..
Väli nyt ei mikään kauhean pieni ole..:) - aika tiuhaan
eka satsi siis tyttö ja poika 1v6kk,sitten seuraavaan 4v ja kun tyttömme syntyi maaliskuussa -00,niin seuraava tyttö syntyi maaliskuussa-01 eli kahden nuorimman välistä ikäeroa on 1v12pv voin sanoa,että oli rankkaa kun oli kaksi vauvaa,ekaluokkalainen ja eskarilainen,joka oli vielä juuri samaanaikaan dignosoitu ADHD lapseksi.
- harkitusti
6v ja nyt lapset 7v ja 13v. Halusimme ison ikäeron, koska mielestäni esikoiseni kaipasi vielä leikki-ikäisenäkin paljon syliä ja vanhempien huomiota, itse en olisi myöskään jaksanut yövalvomisia ja uhmaikäistä joten tämä 6v ikäero on sopinut meidän perheelle. Jokaisessa ikäerossa varmaan omat hyvät puolensa. Ja esikoisen sain 20v, niin ei biologinenkellokaan tikittänyt, vaan oli aikaa harkita koska sopiva ajankohta...
- kuulostaa
mielestäni järkevältä...
miksi pitää olla aina niin sairas kiire?
minun mielestäni jokaisen lapsen kuuluisi saada sitä 'itsekästä' vauva-aikaa, ja sitä ei saa jos heti pukkaa toista...
itse haluaisin viettää rauhassa jokaisen uuden tulokkaan kanssa aikaa. en ole hevosen selässä. 1-2 vuotta on niin pieni ikäero, että siinä jää esikoinen heti jalkoihin kun tulee uusi vauva.
kyllä ne sitten oppii vanhempana sitä huomiota jakamaan ja keskenään leikkimään. haluan vaan itse tutustua kunnolla jokaiseen uuteen tulokkaaseen ja viettää kunnolla aikaa sen ensimmäisen kanssa.
en oikein ymmärrä miksi lapset on tehtävä sarjatyönä?? - ei vain
kuulostaa kirjoitti:
mielestäni järkevältä...
miksi pitää olla aina niin sairas kiire?
minun mielestäni jokaisen lapsen kuuluisi saada sitä 'itsekästä' vauva-aikaa, ja sitä ei saa jos heti pukkaa toista...
itse haluaisin viettää rauhassa jokaisen uuden tulokkaan kanssa aikaa. en ole hevosen selässä. 1-2 vuotta on niin pieni ikäero, että siinä jää esikoinen heti jalkoihin kun tulee uusi vauva.
kyllä ne sitten oppii vanhempana sitä huomiota jakamaan ja keskenään leikkimään. haluan vaan itse tutustua kunnolla jokaiseen uuteen tulokkaaseen ja viettää kunnolla aikaa sen ensimmäisen kanssa.
en oikein ymmärrä miksi lapset on tehtävä sarjatyönä??ole niin,että voisi valita.
Meillä huomasin odottavani neljättämme kun kolmonen oli 4kk.
Sai tulla ja oli raskasta,mutta nyt tämä kuopuskin on jo 6v.
Heinäkuun lussa sain tietää olevani raskaana ja en pitänyt sitä lasta,koska en enää jaksa näin monen vuoden jälkeen vauva-aikaa ja kaikkea sitä mitä vauvoihin ja leikki-ikäisiin liittyy.
Olen jo päässyt pahimman vaiheen yli ja mielestäni minulla on nyt mahdollisuus nauttia muustakin kuin jatkuvasta lastenhoidosta.
Olen todella itsekäs ja ehkäisystä huolimatta tulin raskaaksi,joten ei meillä pelkän tuurin varassa seksiä harrasteta.
Yhdelle sopii yksi malli ja toiselle toinen,meille ei enää vauva sopinut elämäämme ja olenkin varannut ajan sterilisaatioon. - satu40
kuulostaa kirjoitti:
mielestäni järkevältä...
miksi pitää olla aina niin sairas kiire?
minun mielestäni jokaisen lapsen kuuluisi saada sitä 'itsekästä' vauva-aikaa, ja sitä ei saa jos heti pukkaa toista...
itse haluaisin viettää rauhassa jokaisen uuden tulokkaan kanssa aikaa. en ole hevosen selässä. 1-2 vuotta on niin pieni ikäero, että siinä jää esikoinen heti jalkoihin kun tulee uusi vauva.
kyllä ne sitten oppii vanhempana sitä huomiota jakamaan ja keskenään leikkimään. haluan vaan itse tutustua kunnolla jokaiseen uuteen tulokkaaseen ja viettää kunnolla aikaa sen ensimmäisen kanssa.
en oikein ymmärrä miksi lapset on tehtävä sarjatyönä??halunnut lapsilleni lyhyet ikäerot, koska koen perheen funktionaalisemmaksi siten.
Isoilla ikäeroilla (jos välillä ei ole monia sisaruksia) on riski että lapset jäävät aina jossain määrin vieraiksi toisilleen.
Ei ole ikinä ollut oloa ettenkö olisi ehtinyt tutustumaan jokaiseen lapseeni tai viettämään aikaa hänen kanssaan.
Eikä kukaan vanhemmista lapsistani ole millään tavalla ilmaissut että kokisi itsensä vieraaksi tai laiminlyödyksi. (Pienimmät eivät moista verbaalisesti osaa vielä arvioidakaan)
Toisaalta en erityisesti arvosta "itsekkyyttä" tavoiteltavana luonteenpiirteenä edes pienillä lapsilla. Näen ettei lapsi millään lailla vanhingoitu vaan voi vain paremmin ja kasvaa ehjemmäksi siitä, jos oppii jakamaan ja leikkimään ja ennenkaikkea alusta asti oivaltamaan että maailmassa todellakin on yksi luonnonvara joka vain lisääntyy siitä mitä uurretammin sitä jakaa - nimittäin rakkaus.
Mutta kaikki olemme erilaisia.
Se mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille.
Jokaisen tulee löytää oma tapansa.
Ja hyvä niin. - lai-ne
satu40 kirjoitti:
halunnut lapsilleni lyhyet ikäerot, koska koen perheen funktionaalisemmaksi siten.
Isoilla ikäeroilla (jos välillä ei ole monia sisaruksia) on riski että lapset jäävät aina jossain määrin vieraiksi toisilleen.
Ei ole ikinä ollut oloa ettenkö olisi ehtinyt tutustumaan jokaiseen lapseeni tai viettämään aikaa hänen kanssaan.
Eikä kukaan vanhemmista lapsistani ole millään tavalla ilmaissut että kokisi itsensä vieraaksi tai laiminlyödyksi. (Pienimmät eivät moista verbaalisesti osaa vielä arvioidakaan)
Toisaalta en erityisesti arvosta "itsekkyyttä" tavoiteltavana luonteenpiirteenä edes pienillä lapsilla. Näen ettei lapsi millään lailla vanhingoitu vaan voi vain paremmin ja kasvaa ehjemmäksi siitä, jos oppii jakamaan ja leikkimään ja ennenkaikkea alusta asti oivaltamaan että maailmassa todellakin on yksi luonnonvara joka vain lisääntyy siitä mitä uurretammin sitä jakaa - nimittäin rakkaus.
Mutta kaikki olemme erilaisia.
Se mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille.
Jokaisen tulee löytää oma tapansa.
Ja hyvä niin.en tietoisesti suunnitellut miten lapseni saisin, sillä toinen lapsi oli täysi yllätys:) ikäeroa pojilleni tuli 4v 5kk.
en tiedä mitä tarkoitit suurella ikäerolla, mutta nämä minun kaksi ikäerostaan huolimatta (tai siitä johtuen :) ) ovat todella läheiset ja leikkivät aina yhdessä kotona, eivät riitele oikeastaan koskaan. tietenkään kyseessä ei ole kahden samantasoisen leikit ja muut jutut vaan vanhempi , kohta 7 v, on selkeästi usein auttavan ja opettavan isoveljen roolissa pienempää 2,5 v kohtaan. vaikka vanhemmalla on paljon omia kavereita hän haluaa itse aina ottaa pienemmän mukaan vaikka koetan välillä sanoa, että ei tarvitse aina pikkuveljen kanssa olla. olen lopettanut jo sanomisen, koska huomasin, että vanhempi katsoi minua aina ihmeissään ja sanoi jotain "miten niin?" eli ei selvästikään voinut ajatella että rakas pikkuveli ei saisi olla mukana. joskus huomaan kyllä isoveljen joitain kavereita vähän harmittavan kun tämä pieni on koko ajan mukana.
eli meidän perheessä tämä suurehko ikäero ei ole ollut haitaksi ollenkaan. mielestäni minun tapauksessa oli hyvä, että vanhempi oli jo 4,5 v kun pienempi syntyi niin ymmärsi alusta asti jo "järjellä" mitä tarkoittaa, että perheeseemme tulee vauva. mustasukkaisuutta ei ole ollut, isoveli on osallistunut alusta asti pienemmän hoitamiseen.
itsekkyys: en usko, että itsekkyyden synty on liittyväinen siihen onko lapsi ainoa lapsi pitkään vai lyhyen ajan tai aina. tuollaiset luonneasiat syntyvät muilla tavoin ja mielestäni vanhemmat pystyvät esimerkillään vaikuttamaan paljonkin siihen, kuinka lapsi toimii toisten ihmisten kanssa eli jakaako omastaan, ottaa muut huomioon jne. vaikka vanhempi poikani olikin ainokainen 4,5 vuotta en ole hänessä itsekkyyden piirteitä havainnut.
poikani olivat juuri viisi päivää erossa ja juoksivat suoraan toistensa kaulaan halaamaan pienemmän päiväkodin pihalla eilen ja kyllä siinä kaksi hoitajaakin totesi iloisena, että uskomatonta miten läheisiä ovat.
täysin samaa mieltä olen siinä, että yksi tapa sopii yhdelle ja toinen toiselle, tärkeintä on löytää/sopeutua siihen, mikä omaksi "tavaksi" muotoutuu.
sitten vielä kommentti sinulle satu: olen lukenut viipaleita maaliskuun lopusta asti ja myös kaiken mitä arkistossa on. olet hämmästyttävä ja viisas ihminen, arvostan sinua todella paljon. - satu40
lai-ne kirjoitti:
en tietoisesti suunnitellut miten lapseni saisin, sillä toinen lapsi oli täysi yllätys:) ikäeroa pojilleni tuli 4v 5kk.
en tiedä mitä tarkoitit suurella ikäerolla, mutta nämä minun kaksi ikäerostaan huolimatta (tai siitä johtuen :) ) ovat todella läheiset ja leikkivät aina yhdessä kotona, eivät riitele oikeastaan koskaan. tietenkään kyseessä ei ole kahden samantasoisen leikit ja muut jutut vaan vanhempi , kohta 7 v, on selkeästi usein auttavan ja opettavan isoveljen roolissa pienempää 2,5 v kohtaan. vaikka vanhemmalla on paljon omia kavereita hän haluaa itse aina ottaa pienemmän mukaan vaikka koetan välillä sanoa, että ei tarvitse aina pikkuveljen kanssa olla. olen lopettanut jo sanomisen, koska huomasin, että vanhempi katsoi minua aina ihmeissään ja sanoi jotain "miten niin?" eli ei selvästikään voinut ajatella että rakas pikkuveli ei saisi olla mukana. joskus huomaan kyllä isoveljen joitain kavereita vähän harmittavan kun tämä pieni on koko ajan mukana.
eli meidän perheessä tämä suurehko ikäero ei ole ollut haitaksi ollenkaan. mielestäni minun tapauksessa oli hyvä, että vanhempi oli jo 4,5 v kun pienempi syntyi niin ymmärsi alusta asti jo "järjellä" mitä tarkoittaa, että perheeseemme tulee vauva. mustasukkaisuutta ei ole ollut, isoveli on osallistunut alusta asti pienemmän hoitamiseen.
itsekkyys: en usko, että itsekkyyden synty on liittyväinen siihen onko lapsi ainoa lapsi pitkään vai lyhyen ajan tai aina. tuollaiset luonneasiat syntyvät muilla tavoin ja mielestäni vanhemmat pystyvät esimerkillään vaikuttamaan paljonkin siihen, kuinka lapsi toimii toisten ihmisten kanssa eli jakaako omastaan, ottaa muut huomioon jne. vaikka vanhempi poikani olikin ainokainen 4,5 vuotta en ole hänessä itsekkyyden piirteitä havainnut.
poikani olivat juuri viisi päivää erossa ja juoksivat suoraan toistensa kaulaan halaamaan pienemmän päiväkodin pihalla eilen ja kyllä siinä kaksi hoitajaakin totesi iloisena, että uskomatonta miten läheisiä ovat.
täysin samaa mieltä olen siinä, että yksi tapa sopii yhdelle ja toinen toiselle, tärkeintä on löytää/sopeutua siihen, mikä omaksi "tavaksi" muotoutuu.
sitten vielä kommentti sinulle satu: olen lukenut viipaleita maaliskuun lopusta asti ja myös kaiken mitä arkistossa on. olet hämmästyttävä ja viisas ihminen, arvostan sinua todella paljon.Punastuisin , jos osaisin.
;-)
- mapee
kahden pienen kanssa on rankkaa ja samalla oikein ihanaa. Väsymys on ainakin usein vieraana ja sitä kuuluisaa omaa aikaa ei vuoteen juuri ole kummallakaan jne.
Silti en tekisi toisin vaan edelleen peräkkäisille vuosille buukkaisin nuo kaksi ensimmäistä lasta.
Meillä kun ovat vielä molemmat tyttöjä niin ovat siinä samalal kasvaneet ystävinä ja vihamiehinä päivästä riippuen. Kuitenkin se on heille selvä rikkaus, eikä taakka.
Jos ekalla ja tokalla on pitkä väli niin siinä on kyllä iso mahdollisuus lelliä se eka ihan piloille tavallaanhan se on se ainoa lapsi joista sanotaan vaikka mitä.. Lisäksi mitä isompi ikäero on niin sitä selvempää on lapselle mitä se uusi tulokas häneltä riistää. kaikenhan joutuu äkkiä jakamaan puoliksi..
Jos onnistut niin yritä päästä isommalla vaipoista eroon ennen seuraavan syntymistä vaikka aika pienihän tuo on nykymittareilla.. Vaipparalli on uuvuttava, mutta kestettävissä. Jos on tuttipulloja käytössä niin tee selvä ero vauvan ja vanhemman välille niissä esim koolla tai värillä. Meillä isommalal oli pienet pullot koska ei juuri siitä juonut ja koska silloin tuttipulloon oli olemassa kahvat ja juomanokka joka teki siitä ensimukin. Loogistahan olisi toisinpäin..
Myös vauvalle siirtyvät tarvikkeet kannattaa ajoissa vapauttaa isomman käytöstä eli jos pinnasänky on siirtymässä niin ajoissa se pois hetkeksi ja sitten laittakaa se odottamaan uutta käyttäjää paikalleen. Meillä oli uudelle kehto joten tuota pinnisongelmaa ei ollut, tarpeeksi sitä on nimittäin muualla nähty..
Tarpeeton ja itseltä pois ollut ei vaivaa isomman mieltä, mutta jos vauva kaappaa ne suoraan niin johan siinä rauhallisempikin tulee kateelliseksi.
Pienellä erolla on sekin etu, että isompi on vielä sen verran vauva ettei mustasukkaisuutta pitäisi olla. Tosin sen kääntöpuolena on sitten se ettei tuota ymmärrystä ole kamalasti vaan kun omia tarpeita ei heti tyydytetä niin odottaminen on vaikeaa jne. Tätäkin voi ajoissa trenata vähän vitkuttelemalla ja sanomalla kohta tulen jne. äkkiä lapsi oppii ettei vanhempi pommpaakaan heti kun inahtaa.
Ja aika apitää muistaa jakaa kaikille tasan. Vaikka tuo msutasukkaisuus jääkin varsinaisesti niin vanhempi voi olla kade tai tuntea itsensä hylätyksi kun toisen ympärillä vain pyöritään. Varsinkin kun vauvaa tullaan katsomaan ja lirkuttamaan. Ihana aon jos muistaa ottaa isomman mukaan ja anta ahänelle tilaisuuden esitellä tulokas jos lapsi tahtoo tehdä niin. Viisaat aikuisethan myös osaavat käyttäytyä niin että isompi huomioidaan myös koko jan, onhan hänellä uusi rooli myös. Kahdenkeskistä aika akannattaa tietoisesti myös toteuttaa eli kun vauva nukkuu niin silloin voi olla kahden sen isomman kanssa jollain tapa akuten on ollut aina ennenkin eli jos vaikka on ollut tapana istua ja lukea tai makoilla sängyllä tms niin silloin tekee niin, ajan ei tarvitse olla iso vaan kyse on asiasta joka ei muutu vaikka talossa on uusi vauva.
Tässä joitakin neuvoja tilanteen hoitamiseksi kunnialla. Sen voi sanoa vielä että päivä menee todella nopeaan ja jos yöllä ei saa nukkua niin sekin menee ikävän nopeaan..- Voi kun olis tienny..
kirjoitettu.Mielestäni ei kannata jättää ikäeroa liian isoksi.Meillä viisi vuotta ja isommasta on tullut todella pirullinen.Meillä on mennyt tappelematta ainoastaan ihan vauva-aika.Nyt kun vauva on puolen vuoden niin isompi ajaa mut kyllä raivon partaalle.Syynä tosin sekin,että anoppi ja appiukko vielä lietsoo tätä prinsessa kuviota.Mutta jokaiselle sopii eri jutut,mut jos saisin uudelleen valita niin meille olis tullu pienemmällä ikäerolla lapset.
- laija61
1,5 vuotta,2 vuotta,8 vuotta(vanhempien opiskelutauko ja ei silloin kai enää kuviteltu hankkivamme lapsia),1,5 vuotta.Pienistä ikäeroista on siis kokemusta.Aika menee kuin siivillä,mutta lapsista on sitten seuraa toisilleen.Meillä on siis ollut isot ja pienet ja ovat hiukan eri tavalla läheisiä nämä suuremman ikäeron omaavat.
- viidennestä haaveileva
Kolme ekaa tuli pienillä ikäeroilla, ja kolmannen vauva-aina oli todella rankkaa kun oli 3 alle 4-vuotiasta. Kolmannen ja neljännen ikäeroksi tulikin sitten 3v5kk.Ilisin halunnut hänelle "kaverin" heti perään, eli alle 2v ikäerolla. Nyt on kuitenkin tasan 2 vuotta kulunut siitä kun viimeksi tein positiivisen raskaustestin, ja minulla on juuri nyt kuukautiset. Eli ei ainakaan alle 2v ikäerolla taida aseuraava tulla. Mutta toivottavasti joskus.
- näin,,,
lapsilla on 11 kk ikäeroa,toimii loistavasti!
ovat kuin kaksoset ja mitään mustasukkaisuus draamaa ei alussakaan ilmeny lainkaan.Jos kolmas raskauteni olisi saanut mennä loppuun asti,olisi ikäeroa isompiin ollut n.13 vuotta.
itse lapsena kaipasin kovasti samanikäistä sisarusta,veljeni kun on 9 vuotta vanhempi,niin meillä oli aivan eri hommat.
nyt vasta aikuisena ikä-ero on kuroutunut mitättömäksi. - böörnbaby
näin,,, kirjoitti:
lapsilla on 11 kk ikäeroa,toimii loistavasti!
ovat kuin kaksoset ja mitään mustasukkaisuus draamaa ei alussakaan ilmeny lainkaan.Jos kolmas raskauteni olisi saanut mennä loppuun asti,olisi ikäeroa isompiin ollut n.13 vuotta.
itse lapsena kaipasin kovasti samanikäistä sisarusta,veljeni kun on 9 vuotta vanhempi,niin meillä oli aivan eri hommat.
nyt vasta aikuisena ikä-ero on kuroutunut mitättömäksi.Niin, minulla siis taustalla kuitenkin sellaista että en ole ihan heti ensiyrittämällä raskaaksi tullut, ja lääkärin mukaan toisen ollessa harkinnassa synnytyksen jälkeinen aika on otollisin hedelmöittymiselle. Joten päätös tehtiin näin, mutta silti yllätyin että kuitenkin näin ( nopeasti meidän tapauksessa) tulin raskaaksi. Ikäeroksi varmistui vuosi ja vähän päälle, ajattelen asian niin että tulee nyt tämä "projekti" hoidettua pois alta ja enää ei tarvitse viiden vuoden päästä miettiä josko sitä rupeaisi toista taas yrittämään, silloin nämä ovat jo melkein kouluikäisiä ja sopivasti kehittyvät suht´samaan aikaan jne... Tämä nyt näyttäisi sopivan meidän perheelle... Onnea ja menestystä kaikille...=)
- on...
esikoisella ja toisella lapsella ikä ero 1v6kk, esikoinen 4½v, 3v ja nyt vauva 4kk.
- ...
3,5 vuotta ja seuraavaan 3.
Kyllähän tossa tilanteessa vaan on pärjättävä, rankkaa toki voi olla.
Itse yhdyn muutamiin aikaisempiin kirjoittajiin siinä, että kyllä halusin nauttia jokaisen vauva-ajasta ilman toista 'niin pientä'. Varsinkin esikoisen kanssa oli kiva ottaa rauhassa ja tutustua maailmaan ennen kuin hirveellä hädällä toista.
Kylläpä ovat silti kaikki keskenään leikkineet ja kaikki ovat saaneet kunnolla sitä omaa aikaa! - yhn31vsa
vanhemmilla lapsilla on viikko vajaa vuosi ikäeroa. nyt täyttävät 9 ja 8. tyttö osas kävellä jo kun poika syntyi mikä tavallaan helpotti tilannetta mut toisaalta ei. ku syötin niin tyttö teki pahojansa.
sit pienin on 3v et vähä enemmän ikäeroa. pienin sit kiusaa isompia ja väliin on ilman leikkikaveria.
vanhemmat tenavat on kuin paita ja peppu =) - tsaidu
Meillä 1. ja 2. ikäero 1v.8kk. ja 2. ja 3. ikäero 1v.1,5kk.Eli kolme ekaa synty 3vuoden sisään.Rankkaa oli.En juuri muista vuosista mitään.Mutta pois en vaihtais.Nyt lapsilla kaveria toisistaan.4. lapsi syntyi reilu 3vuotta 3. jälkeen ja aikalailla "yksinäinen susi".5.lapsi syntyi 5vuotta 4.jälkeen.Ja tää vasta yksinäinen varmaan tulee oleenki!Esikoinen jo 12vee ja nuorin nyt vuoden.Aikamoinen ikäero.Ollaan naurettuki että kun nuorin menee kouluun niin isoveikka voi viedä hänet autolla sinne.;0)
Mä olen sitä mieltä että JOS Jumala suo lapsia pienellä ikäerolla niin siittä vaan!Aikaa myöden se on musta niin mukavampaa ja onpa naperoilla toisistaan seuraa...:o)
Onnea sulle odotukseesi!!! - äityli67
vanhin 14v,tuli ero,nuorempi 1.7v uuden kumppanin kaa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614267Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653477Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541812Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251698Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981439Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?133945Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235862en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115848Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18839