Isätön?

viime hetket

Löytyiskö täältä apua.. Harkitsen aborttia.Olen 35v. ja äiti,rakastan lapsiani, mutta tässä tilanteessa joutuisin odottamaan ja kasvattamaan tulokkaan yksin. En tiedä jaksanko? Onko lapsellekaan oikein että sillä ei olisi isää ollenkaan..? Ja vanhemmille lapsillekin olisin varmasti vähemmän hyvä äiti.. Tähän asti raskauteni ovat olleet vaikeita, joten en tiedä selviäisinkö yksin edes raskaus ajasta..? Nyt on viimeiset hetket tehdä abortti jos siihen päädyn... ratkaisu pitäisi tehdä pikaisesti, mutta mistä voimia...

36

2283

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • avunsaamiseksi

      vain sinä tiedät, jaksatko/pystytkö/haluatko lapsen hoitaa ja kasvattaa, kukaan muu ei sitä voi sanoa. Mielipiteitä toki voit odottaa. Itse en lähtisi lasta isättömänä synnyttämään ja kasvattamaan, jos minulla ei olisi hyvää tukiverkostoa. Voimia ratkaisusi kanssa, oli se mikä tahansa!

    • Tristar

      Käytät jatkuvasti sanoja "ehkä" ja "en tiedä". Haluatko todella aborttia vai tunnetko sen olevan helppo ratkaisu ongelmaan? Koska helppo se harvoin on, vaikka ongelman ratkaisisikin.

      Itse asiassa pitkäaikaisten seurantatutkimusten perusteella isätön lapsi ei eroa mitenkään isällisestä myöhemmin elämässä. Kysymys lapsen kasvatuksessa on vanhempi-lapsi -suhteen laadusta, ei vanhempien lukumäärästä tai sukupuolesta :D

      Moni nianen odottaa ja synnyttää yksin, ja ja moni tekee sen omasta halustaan. Kyse sinun tilanteessasi on ainoastaan siitä Haluatko sinä tämän lapsen vai et, ei mistään muusta. Mitään ulkopuolista syytä sille ei tarvitse keksiä.

      Jos tahtoisit tämän lapsen mutta selviäminen pelottaa, on monta tahoa joilta voisit apua saada, ja noista mahdollisuuksista voit ottaa selvää jo etukäteen.

      Mitä ajatuksia?

      ***

      • viime hetket

        Kiitos,
        Näinhän se on. Minä yksin ratkaisun tiedän..

        Asian tekee vaikeaksi se että tulokkaan isä haluaisi olla meidän kanssa, mutta hänen elämäntapansa (liikaa viinaa..) ei sovi lapsiperheeseen. Pelkään osittain myös sitä että hän vaatii oikeuksiaan ja tulee häiritsemään lapsen normaalia/turvallista elämää alkoholiongelmansa kanssa.. Jos voisin olla varma että perheeseemme tulisi yksi lapsi lisää, eikä sen kummempaa, en aborttia edes miettisi. Tämän holtittoman isän takia vain. Pelkään että hän saastuttaa koko perheen elämän.. Ajattelen että pääsen hänestä kyllä eroon ilman lasta, mutta pääsenkö ikinä jos teen hänelle lapsen?!?

        Tiedän että jostainhan sitä apuakin saa, mutta oma tukiverkkoni on olematon, siksihän tännekin kirjoittelen kun en kenellekään voi puhua..


      • Tristar
        viime hetket kirjoitti:

        Kiitos,
        Näinhän se on. Minä yksin ratkaisun tiedän..

        Asian tekee vaikeaksi se että tulokkaan isä haluaisi olla meidän kanssa, mutta hänen elämäntapansa (liikaa viinaa..) ei sovi lapsiperheeseen. Pelkään osittain myös sitä että hän vaatii oikeuksiaan ja tulee häiritsemään lapsen normaalia/turvallista elämää alkoholiongelmansa kanssa.. Jos voisin olla varma että perheeseemme tulisi yksi lapsi lisää, eikä sen kummempaa, en aborttia edes miettisi. Tämän holtittoman isän takia vain. Pelkään että hän saastuttaa koko perheen elämän.. Ajattelen että pääsen hänestä kyllä eroon ilman lasta, mutta pääsenkö ikinä jos teen hänelle lapsen?!?

        Tiedän että jostainhan sitä apuakin saa, mutta oma tukiverkkoni on olematon, siksihän tännekin kirjoittelen kun en kenellekään voi puhua..

        Mutta toisaalta, annatko itsellesi anteeksi sen että keskeytät raskauden miehen pelossa?

        Itse asiassa, jos miehellä alkoholiongelma on ja voit sen jo etukäteen sosiaaliviranomaisille todentaa, hän ei tule saamaan lapseesi oikeuksia kuin sen mitä turvalliseksi koetaan. Sinun ei ole pakko antaa periksi tässä, niinkauan kuin on lasten turvallisuudesta kyse, ovat kaikki keinot sallittuja, omasta mielestäni. Tuo mies tulisi aina olemaan isä lapsellesi biologisesti, ja mikäli hän tapansa parantaisi, myös isä sosiaalisesti, mutta alkoholismin kanssa ei tarvitse teidänkään elää. Valvotut tapaamiset, ja elatusmaksu lapsesta, siinä hänen oikeutensa ja velvollisuutensa jos hän on lapselle ja teille vaaraksi tai edes epävarmuudeksi.

        Viranomainen ei ole vain peikko vaan myös ystävä toisinaan :D

        Olematon tukiverkko on ongelma. Mutta toki ratkaistavissa; eläthän koko ajan. Ja elämässä kaikki muuttuu, uusia ihmisiä tulee ja yhteiskutnakin tulee bvastaan. Riippuen paikakkunanstasi ja sen resursseista, sinulla on mahdollisuus paitsi keskusteluapuun, myös kodinhoitoapuun, ystävätoimintaan, virkistysmatkoihin muiden lapsiperheiden kanssa, päivähoitoon... omasta neuvolastasi saat kattavan katsauksen siitä mihin kaupunki ja sosiaalitoimi antaa myöden. Myös suoraan "sossutantoille" yhteyttä ottamalla saat neuvoja ja tietoa mahdollisuuksistasi. Tukiperhe voisi olla kullanarvoinen!

        ***


      • viime hetket
        Tristar kirjoitti:

        Mutta toisaalta, annatko itsellesi anteeksi sen että keskeytät raskauden miehen pelossa?

        Itse asiassa, jos miehellä alkoholiongelma on ja voit sen jo etukäteen sosiaaliviranomaisille todentaa, hän ei tule saamaan lapseesi oikeuksia kuin sen mitä turvalliseksi koetaan. Sinun ei ole pakko antaa periksi tässä, niinkauan kuin on lasten turvallisuudesta kyse, ovat kaikki keinot sallittuja, omasta mielestäni. Tuo mies tulisi aina olemaan isä lapsellesi biologisesti, ja mikäli hän tapansa parantaisi, myös isä sosiaalisesti, mutta alkoholismin kanssa ei tarvitse teidänkään elää. Valvotut tapaamiset, ja elatusmaksu lapsesta, siinä hänen oikeutensa ja velvollisuutensa jos hän on lapselle ja teille vaaraksi tai edes epävarmuudeksi.

        Viranomainen ei ole vain peikko vaan myös ystävä toisinaan :D

        Olematon tukiverkko on ongelma. Mutta toki ratkaistavissa; eläthän koko ajan. Ja elämässä kaikki muuttuu, uusia ihmisiä tulee ja yhteiskutnakin tulee bvastaan. Riippuen paikakkunanstasi ja sen resursseista, sinulla on mahdollisuus paitsi keskusteluapuun, myös kodinhoitoapuun, ystävätoimintaan, virkistysmatkoihin muiden lapsiperheiden kanssa, päivähoitoon... omasta neuvolastasi saat kattavan katsauksen siitä mihin kaupunki ja sosiaalitoimi antaa myöden. Myös suoraan "sossutantoille" yhteyttä ottamalla saat neuvoja ja tietoa mahdollisuuksistasi. Tukiperhe voisi olla kullanarvoinen!

        ***

        Asiaa kirjoitat.Muutama "mutta" vain mielessäni pyörii.
        Itse olen aikoinani tehnyt perhetukityötä ja tiedän että vanhempien oikeudet lapsiinsa ovat (toki äidillä paremmat) melko hurjat, tuntuu että lapsen oikeutta tavata vanhemapaansa vähennetään tai rajataan vasta kun jotain on tapahtunut. Jotain konkreettista lasta henkisesti tai fyysisesti satuttanutta. Oletuksien perusteella ei toimenpiteisiin ryhdytä.
        Mitään en tuon miehen kohdalta pysty todentamaan, on vain minun sanani vastaan hänen sanansa... Toki hänen ulosottokierteensä ja ehkä jokunen yhteys poliisin kanssa ovat todistettavia asioita, mutta mitään lapseen/perheeseen liittyvää ei ole. Eihän hänellä ole koskaan ollut perhettä.

        Mielessäni pyörii kylmä ajatus siitä että abortti poistasi ongelmat minun ja lapsieni elämästä, voisimme jatkaa rauhallista, turvallista elämäämme ja unohtaa että koskaan tapasimme tuon miehen.. mutta toisaalta mietin pystynkö elämään itseni kanssa jos teen abortin.. surenko sitä lopun ikääni... ja taas toisaalta onhan minulla vielä (ehkä?) mahdollisuus tehdä lapsi, jos kohdalle asiallinen isäehdokas sattuu... toisaalta olenhan lapsia jo tehnyt, eikö pitäisi keskittyä turvaamaan näiden jo olemassa olevien tasapainoinen kehitys...? ja kuitenkin mietin miten ihanaa se pienen vauvan hoitaminen on, sen ihmeen katseleminen...

        Että sekaisin on ajatukset... toivon että jos vain tapahtuisi jotain joka tönäisisi suuntaan tai toiseen.. Mietin jopa että ehkä niskapoimu-ultrassa ei olekaan kaikki ok ja ratkaisuni helpottuu...

        Pelkään kohta jo omia ajatuksiani.


      • Tristar
        viime hetket kirjoitti:

        Asiaa kirjoitat.Muutama "mutta" vain mielessäni pyörii.
        Itse olen aikoinani tehnyt perhetukityötä ja tiedän että vanhempien oikeudet lapsiinsa ovat (toki äidillä paremmat) melko hurjat, tuntuu että lapsen oikeutta tavata vanhemapaansa vähennetään tai rajataan vasta kun jotain on tapahtunut. Jotain konkreettista lasta henkisesti tai fyysisesti satuttanutta. Oletuksien perusteella ei toimenpiteisiin ryhdytä.
        Mitään en tuon miehen kohdalta pysty todentamaan, on vain minun sanani vastaan hänen sanansa... Toki hänen ulosottokierteensä ja ehkä jokunen yhteys poliisin kanssa ovat todistettavia asioita, mutta mitään lapseen/perheeseen liittyvää ei ole. Eihän hänellä ole koskaan ollut perhettä.

        Mielessäni pyörii kylmä ajatus siitä että abortti poistasi ongelmat minun ja lapsieni elämästä, voisimme jatkaa rauhallista, turvallista elämäämme ja unohtaa että koskaan tapasimme tuon miehen.. mutta toisaalta mietin pystynkö elämään itseni kanssa jos teen abortin.. surenko sitä lopun ikääni... ja taas toisaalta onhan minulla vielä (ehkä?) mahdollisuus tehdä lapsi, jos kohdalle asiallinen isäehdokas sattuu... toisaalta olenhan lapsia jo tehnyt, eikö pitäisi keskittyä turvaamaan näiden jo olemassa olevien tasapainoinen kehitys...? ja kuitenkin mietin miten ihanaa se pienen vauvan hoitaminen on, sen ihmeen katseleminen...

        Että sekaisin on ajatukset... toivon että jos vain tapahtuisi jotain joka tönäisisi suuntaan tai toiseen.. Mietin jopa että ehkä niskapoimu-ultrassa ei olekaan kaikki ok ja ratkaisuni helpottuu...

        Pelkään kohta jo omia ajatuksiani.

        jokainen niistä on täysin normaali ja ymmärrettävä tilanteessasi. Tunnen todellakin nyt melkoista... noh, empatiaa, olet tilanteessasi ja ajatuksissasi hirveässä solmussa. Turhaudun tässä kun en voi mitenkään auttaa!

        Nyt ei voi kuin todeta että sinä tiedät oletko sellainen ihminen joka pystyy elämään abortin kanssa, vai et. Muista kuitenkin että vaikka abortin valitsisit, velvollisuutesi ei ole selvitä siitä yksin. Tulea saat myös sen läpikäymiseen ja siitä yli päsemiseen. Liian moni jo kärsii päätöksestään yksin voimatta tehdä asialle mitään.

        Tuo ajatus jonkin kohtalon oikun päättämisestä on myös käsittääkseni yleinen tapa ajatella ;D niin itsekin joskus teen, tavallaan välttelen ongelmaa kunnes jokin pakottaa tiettyyn suuntaan. Tässä todennäköisin seuraus on se että raskaus jatkuu niin pitkälle mietiessä että vaihtoehdot vähenevät ja loppuvat kokonaan, miltä se ajatus tuntuu? Helpotusta ehkä?

        ***


      • viime hetket
        Tristar kirjoitti:

        jokainen niistä on täysin normaali ja ymmärrettävä tilanteessasi. Tunnen todellakin nyt melkoista... noh, empatiaa, olet tilanteessasi ja ajatuksissasi hirveässä solmussa. Turhaudun tässä kun en voi mitenkään auttaa!

        Nyt ei voi kuin todeta että sinä tiedät oletko sellainen ihminen joka pystyy elämään abortin kanssa, vai et. Muista kuitenkin että vaikka abortin valitsisit, velvollisuutesi ei ole selvitä siitä yksin. Tulea saat myös sen läpikäymiseen ja siitä yli päsemiseen. Liian moni jo kärsii päätöksestään yksin voimatta tehdä asialle mitään.

        Tuo ajatus jonkin kohtalon oikun päättämisestä on myös käsittääkseni yleinen tapa ajatella ;D niin itsekin joskus teen, tavallaan välttelen ongelmaa kunnes jokin pakottaa tiettyyn suuntaan. Tässä todennäköisin seuraus on se että raskaus jatkuu niin pitkälle mietiessä että vaihtoehdot vähenevät ja loppuvat kokonaan, miltä se ajatus tuntuu? Helpotusta ehkä?

        ***

        toisaalta kun 12 viikkoa tulee täyteen, sittenhän ei enää tarvitse miettiä, mutta toisaalta... päätös pitäisi tehdä ennen sitä, etten sitten kadu...

        Tässä on sellainenkin pointti, että miehen sukulaiset pitävät minua hirviönä jos teen abortin. Tiedän että he eivät tule päästämään minua helpolla.. Heidän mielestään minun pitäisi (niin luulen) ottaa tuo mies, paapoa ja hoivata, kustantaa ja katsella kaikki temput.. ihan vain siksi että hän on parempi kuin minä! Järkyttävä ajatus..

        Omat vanhempani eivät tilanteesta edes tiedä ja uskon että tukevat, minkä voivat, tein sitten minkä ratkaisun tahansa. Äitini on jo aika vanha ja sairastelee, joten en raaski hänelle murheitani purkaa..

        On tämä raskas tilanne. Ajattelen nyt että asetan itselleni aikarajan. (pakkokin viikkojen takia..) Varaan ajan naisten poliklinikalle aborttia varten ja tunnustelen itsessäni miltä se tuntuu.. jos ajauts abortista vähän kokretisoituu. Ainahan voin jättää menemättä jos tuntuu ylivoimaiselta..

        Kiitos kaikista vastauksistasi. Mieltäni keventää kun saan tänne kirjoitella ja joku vastaakin.. :-)


      • Tristar
        viime hetket kirjoitti:

        toisaalta kun 12 viikkoa tulee täyteen, sittenhän ei enää tarvitse miettiä, mutta toisaalta... päätös pitäisi tehdä ennen sitä, etten sitten kadu...

        Tässä on sellainenkin pointti, että miehen sukulaiset pitävät minua hirviönä jos teen abortin. Tiedän että he eivät tule päästämään minua helpolla.. Heidän mielestään minun pitäisi (niin luulen) ottaa tuo mies, paapoa ja hoivata, kustantaa ja katsella kaikki temput.. ihan vain siksi että hän on parempi kuin minä! Järkyttävä ajatus..

        Omat vanhempani eivät tilanteesta edes tiedä ja uskon että tukevat, minkä voivat, tein sitten minkä ratkaisun tahansa. Äitini on jo aika vanha ja sairastelee, joten en raaski hänelle murheitani purkaa..

        On tämä raskas tilanne. Ajattelen nyt että asetan itselleni aikarajan. (pakkokin viikkojen takia..) Varaan ajan naisten poliklinikalle aborttia varten ja tunnustelen itsessäni miltä se tuntuu.. jos ajauts abortista vähän kokretisoituu. Ainahan voin jättää menemättä jos tuntuu ylivoimaiselta..

        Kiitos kaikista vastauksistasi. Mieltäni keventää kun saan tänne kirjoitella ja joku vastaakin.. :-)

        Meinaan toimia sijaisena mielenkeventäjänä :D toivoisin ettei kenenkään tarvitsisi painia noiden ajatusten kanssa yksin. Joskus tekee suunnattoman hyvää vain saada ne edes ulos ja katsoa miten niihin reagoidaan...

        Miehen sukulaiset kuulostavat juuri sellaiselta porukalta kuin voisi odottaakin. Hei, harvemmin loistavasta pohjasta kasvaa kieroja ihmisiä? Kärjistys. Olet myös hyvin ajattelevainen kun et halua purkaa huoliasi äidillesi, pistää vain miettimään, hänellä voi olla jotain yllättävääkin sanottavaa aiheesta, ties vaikka kokemustakin. Mene ja tiedä. Ylipäätään sairasteleva vanha ihminen joka voi helposti tuntea olonsa hyödyttömäksi (hyvin rankkaa spekulaatiota tässä), kokee hyvänä sen että hänen neuvoaan ja tukeaan haetaan elämän tärkeissä päätöksissä. Se voi antaa hänelle tunteen siitä että on avuksi ja hyödyllinen, parhaassa tapauksessa, vanhuus ei tarkoita sitä että pitäisi suojella elämältä :D

        En tosin väitä tuntevani äitiäsi tai elämäänn, mutta tämä oli se mitä minulle tuli mieleen. Joskus osuu, joskus ei.

        Suunnitelmasi voi toimiakin, kun ajatus abortista on konkreettisempi ja pääset siitä hoitohenkilökunnan kanssa puhumaan, voi oma mielipiteesi siitä tulla selkeämmäksi. Toivotaan niin.

        ***


      • minullakin
        viime hetket kirjoitti:

        Asiaa kirjoitat.Muutama "mutta" vain mielessäni pyörii.
        Itse olen aikoinani tehnyt perhetukityötä ja tiedän että vanhempien oikeudet lapsiinsa ovat (toki äidillä paremmat) melko hurjat, tuntuu että lapsen oikeutta tavata vanhemapaansa vähennetään tai rajataan vasta kun jotain on tapahtunut. Jotain konkreettista lasta henkisesti tai fyysisesti satuttanutta. Oletuksien perusteella ei toimenpiteisiin ryhdytä.
        Mitään en tuon miehen kohdalta pysty todentamaan, on vain minun sanani vastaan hänen sanansa... Toki hänen ulosottokierteensä ja ehkä jokunen yhteys poliisin kanssa ovat todistettavia asioita, mutta mitään lapseen/perheeseen liittyvää ei ole. Eihän hänellä ole koskaan ollut perhettä.

        Mielessäni pyörii kylmä ajatus siitä että abortti poistasi ongelmat minun ja lapsieni elämästä, voisimme jatkaa rauhallista, turvallista elämäämme ja unohtaa että koskaan tapasimme tuon miehen.. mutta toisaalta mietin pystynkö elämään itseni kanssa jos teen abortin.. surenko sitä lopun ikääni... ja taas toisaalta onhan minulla vielä (ehkä?) mahdollisuus tehdä lapsi, jos kohdalle asiallinen isäehdokas sattuu... toisaalta olenhan lapsia jo tehnyt, eikö pitäisi keskittyä turvaamaan näiden jo olemassa olevien tasapainoinen kehitys...? ja kuitenkin mietin miten ihanaa se pienen vauvan hoitaminen on, sen ihmeen katseleminen...

        Että sekaisin on ajatukset... toivon että jos vain tapahtuisi jotain joka tönäisisi suuntaan tai toiseen.. Mietin jopa että ehkä niskapoimu-ultrassa ei olekaan kaikki ok ja ratkaisuni helpottuu...

        Pelkään kohta jo omia ajatuksiani.

        Samanlaisten ajatusten kanssa joudun painiskelemaan kuin sinäkin. Kyseessä on kyllä ensimmäinen raskauteni. Se ei ollut vahinko, mutta suhteeni mieheni kanssa on kovin epävarma vaikka ollaan seurusteltu jo 4 votta. Ilman tätä lasta voisin aloittaa uuden elämän ja ilman epäluotettavaa miestäni. Tiedän, että jossain vaiheessa varmasti löytyisi joku uusi rakas, olenhan kohta vasta 24v. Viikkoja on vain kertynyt jo 11 ja abortin saaminen hankaloittuu jo ensi viikolla. Olen miettinyt, että keskenmeno olisi kaikista kivuttomin ratkaisu, mutta eipä taida keskenmenoa enää tulla. Nyt mielessäni on samat ajatukset kuin sinullakin; jospa niskaturvotusseulonnassa näkyisi jotain poikkeavaa... En osaa sanoa minkäänlaista neuvoa sinulle, mutta ehkä se lohduttaa vähän, kun on joku muukin joka miettii samoja asioita. Toivottavasti taivaalta tulee joku salama, joka iskee meihin oikean /parhaan ratkaisun, tai edes johdattaa johonkin suuntaan.


      • viime hetket
        minullakin kirjoitti:

        Samanlaisten ajatusten kanssa joudun painiskelemaan kuin sinäkin. Kyseessä on kyllä ensimmäinen raskauteni. Se ei ollut vahinko, mutta suhteeni mieheni kanssa on kovin epävarma vaikka ollaan seurusteltu jo 4 votta. Ilman tätä lasta voisin aloittaa uuden elämän ja ilman epäluotettavaa miestäni. Tiedän, että jossain vaiheessa varmasti löytyisi joku uusi rakas, olenhan kohta vasta 24v. Viikkoja on vain kertynyt jo 11 ja abortin saaminen hankaloittuu jo ensi viikolla. Olen miettinyt, että keskenmeno olisi kaikista kivuttomin ratkaisu, mutta eipä taida keskenmenoa enää tulla. Nyt mielessäni on samat ajatukset kuin sinullakin; jospa niskaturvotusseulonnassa näkyisi jotain poikkeavaa... En osaa sanoa minkäänlaista neuvoa sinulle, mutta ehkä se lohduttaa vähän, kun on joku muukin joka miettii samoja asioita. Toivottavasti taivaalta tulee joku salama, joka iskee meihin oikean /parhaan ratkaisun, tai edes johdattaa johonkin suuntaan.

        Tuntuu niin epäreilulta joutua tällaiseen tilanteeseen. Koen itseni hyväuskoiseksi kakaraksi, vaikka olenkin jo paljon elämää kokenut keski-ikäinen nainen.

        Vaikka olemme erilaisessa elämäntilanteessa, uskon että meillä molemmilla on vielä monta uutta mahdollisuutta ilman epäluotettavia renttu miehiä ja abortin jälkeenkin..

        En halua yllyttää aborttiin, mutta olisiko hyvä miettiä: jos nyt et olisi raskaana, haluaisitko näillä tiedoilla miehestäsi hankkiutua raskaaksi? Itse ajattelen että jos en nyt olisi raskaana, käyttäisin kyllä kaikki mahdolliset ehkäisyt, joten... hekä päätökseni on siinä. Ja kuitenkin vielä mietin... huomiseen asti aikaa..

        Kyllä se salama jostain meihin iskee ja kertoo miten tehdä! ja jos ei iske niin me itsenäiset fiksut naiset osaamme tehdä oikean ratkaisun, vai mitä? :-)


      • sinulla
        viime hetket kirjoitti:

        Tuntuu niin epäreilulta joutua tällaiseen tilanteeseen. Koen itseni hyväuskoiseksi kakaraksi, vaikka olenkin jo paljon elämää kokenut keski-ikäinen nainen.

        Vaikka olemme erilaisessa elämäntilanteessa, uskon että meillä molemmilla on vielä monta uutta mahdollisuutta ilman epäluotettavia renttu miehiä ja abortin jälkeenkin..

        En halua yllyttää aborttiin, mutta olisiko hyvä miettiä: jos nyt et olisi raskaana, haluaisitko näillä tiedoilla miehestäsi hankkiutua raskaaksi? Itse ajattelen että jos en nyt olisi raskaana, käyttäisin kyllä kaikki mahdolliset ehkäisyt, joten... hekä päätökseni on siinä. Ja kuitenkin vielä mietin... huomiseen asti aikaa..

        Kyllä se salama jostain meihin iskee ja kertoo miten tehdä! ja jos ei iske niin me itsenäiset fiksut naiset osaamme tehdä oikean ratkaisun, vai mitä? :-)

        olisit ottanut miehestä selvää ennenkuin menit sänkyyn jos et halunnut alttiiksi sille mahdollisuudelle, että tulisit raskaaksi.

        Onhan tuo miehen väärinkäyttöä, miltähän hänestä
        mahtaa tuntua olla pelkkä seksilelu.


      • siellä vaakkuu?
        sinulla kirjoitti:

        olisit ottanut miehestä selvää ennenkuin menit sänkyyn jos et halunnut alttiiksi sille mahdollisuudelle, että tulisit raskaaksi.

        Onhan tuo miehen väärinkäyttöä, miltähän hänestä
        mahtaa tuntua olla pelkkä seksilelu.

        Olisit ottanut selvää, on typerintä mitä voi sanoa, koska toista ei opi tuntemaan, kuin vuosien kuluessa, jos kunnolla silloinkaan.


      • tarvitse
        siellä vaakkuu? kirjoitti:

        Olisit ottanut selvää, on typerintä mitä voi sanoa, koska toista ei opi tuntemaan, kuin vuosien kuluessa, jos kunnolla silloinkaan.

        antaa itsestään niin kaunista kuvaa ja laittaa miehen viaksi kaikkea.


      • puolestapuhuja=)
        tarvitse kirjoitti:

        antaa itsestään niin kaunista kuvaa ja laittaa miehen viaksi kaikkea.

        ei tarvitse vai, kuule se on sinun mielipiteesi, eikä mikään fiksu sellainen..


    • Tukea

      Olen aika varma siitä että sinulle aletaan täällä toitottaa että kyllä ne asiat järjestyy, tottakai ne järjetyy mutta miten.
      Nyt on kyse siitä mitä sinä haluat, koska se sanelee sen miten kaikki sujuu tai ei suju. Vaakakupissa asioita joita pohdit. Nyt mielestäni tärkeintä sinun jaksaminen! Tottakai abortti on ikävä, ainahan se on! Nyt kuitenkin päällimmäinen on sinun halusi, miten se vaikuttaa elämääsi kaikenkaikkiaan?
      Pystytkö hyväksymään abortin noin yleensä? Kuka on lapsen isä ja miten hän suhtautuu asiaan, kirjoituksestasi ei käynyt ilmi tietääkö isä mitään raskaudestasi? Haluaako isä kenties myöhemmin suhdetta lapseen?

    • Olen

      itse 35v ja juuri abortin tehnyt neljän lapsen äiti ja naimisissa.
      Rakastan olemassa olevia lapsiani,mutta minulla nyt ensisijaisesti abortin saneli oma terveydellinen syy.
      Mutta toiseksi,kun aloin miettimään asiaa siltä kantilta,että mikäli raskaudesta ei olisi vaaraa itselleni tai lapselle jaksaisinko siitäkään huolimatta viidettä lähes kuuden vuoden jälkeen edellisestä?!
      Todennäköisesti olisin joka tapauksessa tehnyt abortin,sillä en yksinkertaisesti enää jaksa vauvaelämää,olen mieheni työn vuoksi kasvattanut lähestulkoon yksin nämäkin neljä,josita yksi on vielä henkisestisairas lapsi,joten olisin ollut itsekäs ja valinnut tämän nykytilanteen joka tapauksessa.
      Omat voimavarani vie kokonaan tämä perheemme sairaslapsi ja olen itsekkin sairastunut tuki-ja liikuntaelinsairauteen viime talvena,joten olihan siinä syytä kerrakseen.
      Tietysti nämä asiat helpottivat sitä päätöstä todellisuudessa,mutta mielestäni jokaisen pitää toimia niiden resurssien puitteissa,jotka meille on annettu.
      Yleensä abortinvastustajat ovat niitä,jotka omaavat ihanteellisen tukiverkon ympärillään,kotka auttavat lastehoidossa.
      Minulla sitäkään verkostoa ei ole,sillä asumme molempien sukulaisista 600km päässä.
      Kummitkin asuvat siis kaukana ja täällä olevilla tuttavaperheillä on omat lapsensa ja työkuvionsa.
      Joten mieti tarkkaan omaa jaksamistasi,ja eihän abortti koskaan ole helppo valinta en minä sitä halua toitottaa,mutta joskus se on se ainoa oikea kaikesta huolimatta.

    • mutta..

      yhtä hyvin saattaa jäädä yh.ks lapsen synnyttyäkin, ja ehtii saada vielä vaikka kuinka hyviä miehiä joille lapset on pelkkää plussaa. Ei se yksinhuoltajuus mikään lopullinen tila oo, toisin ku lapsen menetys abortissa.
      Miehiä tulee ja menee, tämän lapsen ja ihmisen tilaisuus on vain tämän kerran!

      • on hei

        ihmisiä joilla on vaan yks elämä.Samalla lailla alkioita tulee ja menee.
        Vai millä lailla alkio ja täysikasvuinen ihminen muka eroavat toisistaan? Onko alkiolla vain yksi elämä mutta tällä naisella joka sitä kantaa on sitten useampi? Että jos elämä meneekin pieleen niin voi alottaa uuden ilman näitä ongelmia?

        Hmmm...ei se yksinhuoltajuus mitään kovin kaksista elämää oo.Eiköhän jokainen sen tiedä ja sen perusteella sitten valitse suuntaan tai toiseen.


      • olen itse

        ollut yksinhuoltaja, vain yhden lapsen, ja pelkäsin uutta suhdetta siksi, että jos tulen taas raskaaksi ja jos taas käy niin, että tulee ero ja jään lapsen kanssa yksin.

        Koska minulle on tehty 1 abortti ennen ensimmäisen lapsen syntymää ja se oli minun päätökseni siitä
        syystä etten tiennyt oliko lapsi tulevan mieheni.
        Hän ilmeisesti petti minua ja minä yhden kerran häntä, ja tulin heti raskaaksi, enkä tiennyt kenen lapsi oli. Ja halusin lapsen vain hänen kanssaan.

        Ja kun lapsi (abortin jälkeen tullut raskaus) syntyi, tulikin ero.

        Sitten tapasin naisen, jolle ei ole tehty koskaan aborttia, mutta jolle oli käynyt juuri niin kuin minä eniten pelkäsin minulle käyvän. Hän oli yksinhuoltaja, jonka ensimmäinen lapsi oli jo iso, ja elämään tuli rakkaus ja sen myötä kas kummaa tulikin taas raskaaksi. Hän synnytti ja lapsi oli pieni, kun mies lähtikin, siis tuli jälleen ero ja hän jäi yksin toisen lapsen kanssa.

        Mutta lapsi on sanonut hänelle, että hän halusi juuri sinut äidiksi ja kaikki on sitten järjestynyt hyvin.

        Olen oppinut ainakin sen, ettei kannata tehdä aborttia. Jos nyt olisin nuoruuden tilanteessa, synnyttäisin huolimatta siitä, kenen lapsi paljastuu olevan.

        Älkää kirjoittako ettenkö osaa ehkäistä, se ei aina onnistu.

        Jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta voin sanoa, että nuoruuden abortti on painanut minua paljon.


      • vanhemmat
        olen itse kirjoitti:

        ollut yksinhuoltaja, vain yhden lapsen, ja pelkäsin uutta suhdetta siksi, että jos tulen taas raskaaksi ja jos taas käy niin, että tulee ero ja jään lapsen kanssa yksin.

        Koska minulle on tehty 1 abortti ennen ensimmäisen lapsen syntymää ja se oli minun päätökseni siitä
        syystä etten tiennyt oliko lapsi tulevan mieheni.
        Hän ilmeisesti petti minua ja minä yhden kerran häntä, ja tulin heti raskaaksi, enkä tiennyt kenen lapsi oli. Ja halusin lapsen vain hänen kanssaan.

        Ja kun lapsi (abortin jälkeen tullut raskaus) syntyi, tulikin ero.

        Sitten tapasin naisen, jolle ei ole tehty koskaan aborttia, mutta jolle oli käynyt juuri niin kuin minä eniten pelkäsin minulle käyvän. Hän oli yksinhuoltaja, jonka ensimmäinen lapsi oli jo iso, ja elämään tuli rakkaus ja sen myötä kas kummaa tulikin taas raskaaksi. Hän synnytti ja lapsi oli pieni, kun mies lähtikin, siis tuli jälleen ero ja hän jäi yksin toisen lapsen kanssa.

        Mutta lapsi on sanonut hänelle, että hän halusi juuri sinut äidiksi ja kaikki on sitten järjestynyt hyvin.

        Olen oppinut ainakin sen, ettei kannata tehdä aborttia. Jos nyt olisin nuoruuden tilanteessa, synnyttäisin huolimatta siitä, kenen lapsi paljastuu olevan.

        Älkää kirjoittako ettenkö osaa ehkäistä, se ei aina onnistu.

        Jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta voin sanoa, että nuoruuden abortti on painanut minua paljon.

        lapsesi auttavat sinua vauvan hoitamisessa ja annat heille hyvän mallin.


      • se että
        vanhemmat kirjoitti:

        lapsesi auttavat sinua vauvan hoitamisessa ja annat heille hyvän mallin.

        lapseni isä on alkoholin väärinkäyttäjä ja oli jo nuorena ja on ollut vaikeaa kun hänestä ei ole ollut tukea, mutta olen antanut anteeksi hänen heikkoutensa ja isällä on nykyisin hyvä suhde lapseensa (poika) ja hän alkoi tavata lasta joka toisena viikonloppuna omien vanhempiensa luona 2 vuotiaasta ja myöhemmin yksin.

        Joskus oli sellaista, että hän ei tullut hakemaan
        vaikka oli sovittu ja olin aluksi vihainen ja katkera esim. kun hän ei kantanut rahallistakaan
        vastuutaan, mutta mutta

        suurinpiirtein samoihin aikoihin kun työskentelin anteeksiantamisen kanssa, hänkin muuttui

        ja alkoi puhua, että rakastaa lastaan (noin 10 v.
        silloin).

        Emme enää pitkään aikaan ole riidelleet ja asiat ovat ok, vaikka tietenkään en palaa siihen liittoon.

        Ainoa asia mikä surettaa, on se ettei lapsella ole
        sisaruksia. Muuten hän on fiksu ja kaikki on kunnossa nytkin lukiolaisena.

        kun lapsi oli


      • ehkäisy ei
        olen itse kirjoitti:

        ollut yksinhuoltaja, vain yhden lapsen, ja pelkäsin uutta suhdetta siksi, että jos tulen taas raskaaksi ja jos taas käy niin, että tulee ero ja jään lapsen kanssa yksin.

        Koska minulle on tehty 1 abortti ennen ensimmäisen lapsen syntymää ja se oli minun päätökseni siitä
        syystä etten tiennyt oliko lapsi tulevan mieheni.
        Hän ilmeisesti petti minua ja minä yhden kerran häntä, ja tulin heti raskaaksi, enkä tiennyt kenen lapsi oli. Ja halusin lapsen vain hänen kanssaan.

        Ja kun lapsi (abortin jälkeen tullut raskaus) syntyi, tulikin ero.

        Sitten tapasin naisen, jolle ei ole tehty koskaan aborttia, mutta jolle oli käynyt juuri niin kuin minä eniten pelkäsin minulle käyvän. Hän oli yksinhuoltaja, jonka ensimmäinen lapsi oli jo iso, ja elämään tuli rakkaus ja sen myötä kas kummaa tulikin taas raskaaksi. Hän synnytti ja lapsi oli pieni, kun mies lähtikin, siis tuli jälleen ero ja hän jäi yksin toisen lapsen kanssa.

        Mutta lapsi on sanonut hänelle, että hän halusi juuri sinut äidiksi ja kaikki on sitten järjestynyt hyvin.

        Olen oppinut ainakin sen, ettei kannata tehdä aborttia. Jos nyt olisin nuoruuden tilanteessa, synnyttäisin huolimatta siitä, kenen lapsi paljastuu olevan.

        Älkää kirjoittako ettenkö osaa ehkäistä, se ei aina onnistu.

        Jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta voin sanoa, että nuoruuden abortti on painanut minua paljon.

        aina onnistu, oletko yrittänyt? Ei pahalla mutta tekstistäsi näkee ettet ihan penaalin terävin kynä ole...

        "lapsi on sanonut hänelle että hän halusi juuri sinut äidiksi"

        Minun lapseni on sanonut minulle että hänen huoneessaan käy joka yö Hämähäkkimies, että taivaalla lentää pääsiäisenä noita-akkoja ja että pippeli on sama asia kuin pimppi.

        Vaikka olisi mahdollista että alkiolla olisi aivotoimintaa ja jos olisi hänen ajatuksiaan pystyisi kääntämään minun kuultavakseni ja se sanoisi että haluaa minut äidikseen niin silti keskeyttäisin raskauden.
        Pyytäähän lapset päästä joka päivä visulahteen ja karkkia pitäis syödä joka aterialla jne, aikuiset ne päätökset tekee ei lapset.


      • tarkasti
        ehkäisy ei kirjoitti:

        aina onnistu, oletko yrittänyt? Ei pahalla mutta tekstistäsi näkee ettet ihan penaalin terävin kynä ole...

        "lapsi on sanonut hänelle että hän halusi juuri sinut äidiksi"

        Minun lapseni on sanonut minulle että hänen huoneessaan käy joka yö Hämähäkkimies, että taivaalla lentää pääsiäisenä noita-akkoja ja että pippeli on sama asia kuin pimppi.

        Vaikka olisi mahdollista että alkiolla olisi aivotoimintaa ja jos olisi hänen ajatuksiaan pystyisi kääntämään minun kuultavakseni ja se sanoisi että haluaa minut äidikseen niin silti keskeyttäisin raskauden.
        Pyytäähän lapset päästä joka päivä visulahteen ja karkkia pitäis syödä joka aterialla jne, aikuiset ne päätökset tekee ei lapset.

        kerroin kyseisessä kappaleessa tapaamastani
        naisesta, eli mitä toinen yksinhuoltajaäiti kertoi minulle, siis hänen (esikouluikäinen) lapsensa oli sanonut hänelle niin.

        Tuossa kappaleessa en puhunut omasta lapsestani mitään.

        Olisit lukenut kirjoitukseni ajatuksen kanssa ennenkuin vastaat.

        Ehkäisy voi joskus pettää. Jos et tiennyt.


    • viime hetket

      No ei tämä voi näin vaikeaa olla!
      Yhtäkkiä tuntuu niin yksinkertaiselta. Lapsenhan nainen tekee vain jos sen itse todella haluaa. Vain jos tuntee että lapsen on hyvä syntyä tähän perheeseen ja tämänhetkiseen maailmaan. Sen takiahan nyky-yhteiskunnassa abortti on mahdollinen, että voimme valita, että yhtään sellaista lasta ei syntyisi jota ei ole haluttu, jotta kaikki syntyvät lapset saisivat rajatonta rakkautta osakseen, sehän lapsien oikeus on!!

      Ja äidin rakkautta on ymmärtää myös milloin ei ole oikea aika saada lasta. Äidinrakkautta on tehdä lapsi vain jos haluaa sitä enemmän kuin mitään muuta!

      Näin olen edellisten lapsieni kohdalla ajatellut, olisin ollut valmis luopumaan mistä tahansa ja tarkoitan ihan mistä tahansa ja silmääkään räpäyttämättä lapseni vuoksi.

      Tällä kertaa sellaista tunnetta ei ole... ei vain ole. Tilanne on muutoin niin katastrofaalinen että en pysty sellaiseen tunteeseen.

      Tiedän nyt että pystyn elämään abortin kanssa, sain selitettyä sen itselleni niin päin että on itsekästä tehdä lapsi huonoihin olosuhteisiin vain sen takia että tuntisi pahaa mieltä abortista. Yksinkertaista. Ja uskon että voin rakastaa jo olemassa olevia lapsiani tämän jälkeen entistäkin täydemmältä sydämeltä ja muistan heidän ainutkertaisuutensa paremmin.

      On se hyvä että tällainen palsta on olemassa, minä ainakin sain pääni selväksi näitä lukemalla, eikä tarvinnut lukea kuin koko päivä... ;-)

      • Tristar

        "Yhtäkkiä tuntuu niin yksinkertaiselta. Lapsenhan nainen tekee vain jos sen itse todella haluaa. Vain jos tuntee että lapsen on hyvä syntyä tähän perheeseen ja tämänhetkiseen maailmaan."

        Täsmälleen sitä mieltä minäkin olen. Siksi keskeytyksen mahdollisuus on olemassa, että jokainen lapsi olisi toivottu ja saisi elämälleen alun jonka jokainen syntyvä lapsi ansaitsee, ei vain riippana elämässä vaan haluttuna ja toivottuna lisänä perheeseen.

        Kuulostaa siltä että olet tehnyt päätöksesi. Muista ettei sinun tarvitse jäädä sen kanssa yksin, vaan apua saa pyytää jos ongelmia tulee. Kuten on todettu, syyllisyydentunteet niin kuin kaikki muutkin tunteet kuuluvat asiaan kun kyseessä on noinkin merkittävä asia kuin raskauden keskeytys, ja niitä on syytä odottaakin. Mitäpä me olemme muuta kuin ihmisisä jotka miettivät päätöksiään jälkiviisaina useammankin kerran...

        Odotan tässä nyt taas herjauksia "abortti-vertaistuesta" ja kuinka olen suostutellut sinut nyt abortin tekemään tai muuta :D mutta älä lotkauta korvaasi. Se on tämän palstan arkipäivää...

        ***


      • kolmena
        Tristar kirjoitti:

        "Yhtäkkiä tuntuu niin yksinkertaiselta. Lapsenhan nainen tekee vain jos sen itse todella haluaa. Vain jos tuntee että lapsen on hyvä syntyä tähän perheeseen ja tämänhetkiseen maailmaan."

        Täsmälleen sitä mieltä minäkin olen. Siksi keskeytyksen mahdollisuus on olemassa, että jokainen lapsi olisi toivottu ja saisi elämälleen alun jonka jokainen syntyvä lapsi ansaitsee, ei vain riippana elämässä vaan haluttuna ja toivottuna lisänä perheeseen.

        Kuulostaa siltä että olet tehnyt päätöksesi. Muista ettei sinun tarvitse jäädä sen kanssa yksin, vaan apua saa pyytää jos ongelmia tulee. Kuten on todettu, syyllisyydentunteet niin kuin kaikki muutkin tunteet kuuluvat asiaan kun kyseessä on noinkin merkittävä asia kuin raskauden keskeytys, ja niitä on syytä odottaakin. Mitäpä me olemme muuta kuin ihmisisä jotka miettivät päätöksiään jälkiviisaina useammankin kerran...

        Odotan tässä nyt taas herjauksia "abortti-vertaistuesta" ja kuinka olen suostutellut sinut nyt abortin tekemään tai muuta :D mutta älä lotkauta korvaasi. Se on tämän palstan arkipäivää...

        ***

        osana tuohon hiukan ylemmäksi juuri äsken. En maininnut kaikkia asioita heti ensimmäisessä vastauksessani, koska en ollut lukenut ketjua tarkasti.

        Isän alkoholiongelma on iso ongelma, mutta siitä voi olla loppujen lopuksi lapselle paljon hyötyä. Lapsesta voi kasvaa hyvin fiksu ja vastuuntuntoinen ja todella osata suhtautua alkoholin käyttöön itse oikein.

        Kaikki riippuu äidistä, koska lapsen/lasten suhtautuminen asioihin ja isään riippuu äidin suhtautumisesta. Alkoholin väärinkäytön
        vihaaminen ei johda mihinkään, yhtä vähän
        kuin alkoholistin passaaminen. Se on hänen vastuullaan, jos hän haluaa juoda. Jos ihminen haluaa vaikka tappaa itsensä, niin eihän sitäkään
        voi estää.

        Kuulun abortin vastustajiin. Mutta kysehän on vain omasta mielipiteestäni. Ja jos minulla ei olisi
        niitä elämänkokemuksia, että olen ollut alkoholin
        väärinkäyttäjän lapsen yksinhuoltaja, paljon olisi jäänyt oppimatta. Olen siis kiitollinen!

        Ainoa mikä harmittaa, on abortti ja se ettei lapsella ole sisaruksia.


      • shittiä..

        sitähän samaa saatkin selitellä ittelles sit loppuikäs...Abortti - suurta rakkautta lasta kohtaan!!! Siis voi hyvää päivää! Äärimmäisintä ITSErakkautta on mieluummin tappaa lapsi kuin antaa sen elämän jatkua jossain muualla. Äidinrakkutta..joopajoo. Byäks mitä kuvottavaa tekopyhyyttä. Tuskin tiedät mitä rakkaus edes tarkottaa.


      • se voisi saada
        Tristar kirjoitti:

        "Yhtäkkiä tuntuu niin yksinkertaiselta. Lapsenhan nainen tekee vain jos sen itse todella haluaa. Vain jos tuntee että lapsen on hyvä syntyä tähän perheeseen ja tämänhetkiseen maailmaan."

        Täsmälleen sitä mieltä minäkin olen. Siksi keskeytyksen mahdollisuus on olemassa, että jokainen lapsi olisi toivottu ja saisi elämälleen alun jonka jokainen syntyvä lapsi ansaitsee, ei vain riippana elämässä vaan haluttuna ja toivottuna lisänä perheeseen.

        Kuulostaa siltä että olet tehnyt päätöksesi. Muista ettei sinun tarvitse jäädä sen kanssa yksin, vaan apua saa pyytää jos ongelmia tulee. Kuten on todettu, syyllisyydentunteet niin kuin kaikki muutkin tunteet kuuluvat asiaan kun kyseessä on noinkin merkittävä asia kuin raskauden keskeytys, ja niitä on syytä odottaakin. Mitäpä me olemme muuta kuin ihmisisä jotka miettivät päätöksiään jälkiviisaina useammankin kerran...

        Odotan tässä nyt taas herjauksia "abortti-vertaistuesta" ja kuinka olen suostutellut sinut nyt abortin tekemään tai muuta :D mutta älä lotkauta korvaasi. Se on tämän palstan arkipäivää...

        ***

        "että jokainen lapsi olisi toivottu ja saisi elämälleen alun jonka jokainen syntyvä lapsi ansaitsee, ei vain riippana elämässä vaan haluttuna ja toivottuna lisänä perheeseen."

        ...muuallakin kuin biologisen äidin luona.

        Eipä juuri oksettavampaa tekopyhyyttä ole kuin nämä aborttisyyt 'rakkaudesta lapseen'.. toihan on täysin absurdia mutta eihän nämä tällä syyllä tekoonsa oikeuttelijat sitä edes tajua. Kai se on aivopestävä psyykensä tohon niin ittellä ja omallatunnolla ois helpompi olla, tuntuu se vaikeeta olevan myöntää että tein sen ihan itsekkyydestä ja itserakkaudesta..


      • Tristar
        se voisi saada kirjoitti:

        "että jokainen lapsi olisi toivottu ja saisi elämälleen alun jonka jokainen syntyvä lapsi ansaitsee, ei vain riippana elämässä vaan haluttuna ja toivottuna lisänä perheeseen."

        ...muuallakin kuin biologisen äidin luona.

        Eipä juuri oksettavampaa tekopyhyyttä ole kuin nämä aborttisyyt 'rakkaudesta lapseen'.. toihan on täysin absurdia mutta eihän nämä tällä syyllä tekoonsa oikeuttelijat sitä edes tajua. Kai se on aivopestävä psyykensä tohon niin ittellä ja omallatunnolla ois helpompi olla, tuntuu se vaikeeta olevan myöntää että tein sen ihan itsekkyydestä ja itserakkaudesta..

        Puhuin lähinnä synnyttäjän näkökulmasta, vastantahtoiselle synnyttäjälle on aivan sama saako lapsi sen rakkauden ja hyvän alun muualla vai ei, häneltä itseltään sitä rakkautta ei silloin löydy.

        "Eipä juuri oksettavampaa tekopyhyyttä ole kuin nämä aborttisyyt 'rakkaudesta lapseen'.. "

        Juurihan sanoin että kun sitä rakkautta ei ole, piruako sitä raskautta pakolla jatkamaan, eikö? Sekoitat nyt argumentin toiseensa.

        "tuntuu se vaikeeta olevan myöntää että tein sen ihan itsekkyydestä ja itserakkaudesta.."

        Kumma juttu, on se sanottu täällä tuhanteen ja yhteen kertaan mutta ei lukutaito riitä sen huomaamiseen. Katsos kaiki eivät pidä itsekkyyttä näin suurissa elämää koskevissa päätöksissä lainkaan pahana asiana.

        ***


      • ymmärtää
        Tristar kirjoitti:

        Puhuin lähinnä synnyttäjän näkökulmasta, vastantahtoiselle synnyttäjälle on aivan sama saako lapsi sen rakkauden ja hyvän alun muualla vai ei, häneltä itseltään sitä rakkautta ei silloin löydy.

        "Eipä juuri oksettavampaa tekopyhyyttä ole kuin nämä aborttisyyt 'rakkaudesta lapseen'.. "

        Juurihan sanoin että kun sitä rakkautta ei ole, piruako sitä raskautta pakolla jatkamaan, eikö? Sekoitat nyt argumentin toiseensa.

        "tuntuu se vaikeeta olevan myöntää että tein sen ihan itsekkyydestä ja itserakkaudesta.."

        Kumma juttu, on se sanottu täällä tuhanteen ja yhteen kertaan mutta ei lukutaito riitä sen huomaamiseen. Katsos kaiki eivät pidä itsekkyyttä näin suurissa elämää koskevissa päätöksissä lainkaan pahana asiana.

        ***

        aborttiin houkuttelijaksi.


      • sitten
        shittiä.. kirjoitti:

        sitähän samaa saatkin selitellä ittelles sit loppuikäs...Abortti - suurta rakkautta lasta kohtaan!!! Siis voi hyvää päivää! Äärimmäisintä ITSErakkautta on mieluummin tappaa lapsi kuin antaa sen elämän jatkua jossain muualla. Äidinrakkutta..joopajoo. Byäks mitä kuvottavaa tekopyhyyttä. Tuskin tiedät mitä rakkaus edes tarkottaa.

        ymmärrät jos joudut itse samaan tilanteeseen????


      • Tristar
        ymmärtää kirjoitti:

        aborttiin houkuttelijaksi.

        Sinä pienessä päässäsi voit ymmärtää ihan mitä lystäät, muut sentään osaavat lukea.

        ***


      • ollutkin.
        sitten kirjoitti:

        ymmärrät jos joudut itse samaan tilanteeseen????

        Kovasti yritin vakuutella itselleni kuinka pieni ja ei-ihmismäinen alkio vielä on, ja onhan mulla siihen laillinen oikeuskin, ja se on muutenki parempi sen kannalta(?!!), pian se on ohi jne. joten no big deal!

        No, enhän mä sit kuitenka siihen kyenny. Onneks.


      • kyenny.
        ollutkin. kirjoitti:

        Kovasti yritin vakuutella itselleni kuinka pieni ja ei-ihmismäinen alkio vielä on, ja onhan mulla siihen laillinen oikeuskin, ja se on muutenki parempi sen kannalta(?!!), pian se on ohi jne. joten no big deal!

        No, enhän mä sit kuitenka siihen kyenny. Onneks.

        Ja onneks moni kykenee.


      • minä taas
        ollutkin. kirjoitti:

        Kovasti yritin vakuutella itselleni kuinka pieni ja ei-ihmismäinen alkio vielä on, ja onhan mulla siihen laillinen oikeuskin, ja se on muutenki parempi sen kannalta(?!!), pian se on ohi jne. joten no big deal!

        No, enhän mä sit kuitenka siihen kyenny. Onneks.

        kykenin.
        Just tänään rannalla sanoin miehelle,kun niitä räkää ja muuta eritettä valuvia kiljukauloja juoksi siinä pitkin rantaa,et onneks ei omisteta tollasta!
        Kamalia nuo kakarat kiljumaan ja käskettään vanhempiaan.
        Onneks en pitänyt kersaa,sillä nyt joutusin juoksemaan ittekkin samalla tavalla kuin ne äidit!


    • 0livia

      Nauratti ja itketti tää lause : Onko lapsellekkaan oikein ettei sillä ois isää ollenkaan? Kysy mieluummin: Onko lapselle oikein että se tapetaan jo ennen syntymää?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      262
      4303
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3506
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      155
      1829
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1714
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      299
      1447
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      957
    7. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      865
    8. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      864
    9. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      855
    Aihe