masennuksesta

tietoa

sairastuin lievään masennukseen.. nyt mietin että omasta mielestä olisin melkein normaali niin epäilen että muut eivät usko että olisin ja kysyttäessä lähimmäiset vie vain huumorilla sen asian.. joten asia vaivaa voinko kuvitella vain oman olotilan ja muiden käsitykset.. en tiedä mikä on sit normaalia..
olisiko kenelläkään kokemusta vastaavasta?

13

773

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • princess65

      epäilen että olen myös sairastanut lievää masennusta ajoittain jo muutaman vuoden.läheisilleni en ole kertonut eikä kukaan ole huomannut mitään...ehkä...itku tilee herkästi yksin eikä mitään saa tehtyä...oletko käynyt lääkärissä tai ajatellut meneväsi?

      • lygia.lith

        Puhu asiasta, jos jaksat, jollekin luotettavalle ihmiselle. Jos tiiät jonkun hyvän terveyskeskuslääkärin, mene ensiksi hänen juttusilleen, joissakin terveyskekskuksissa on myös psykiatrian sairaanhoitajia, joille voi tilata keskusteluajan.
        Tää ei tarkoita, että tarttisit kättelyssä lääkitystä tai ollenkaan mutta varmaan juttelua jonkun kanssa. Terv.asemalta saa lähetteen terv.keskuspsykologille.
        Mutta psykologina voi tietty toimia kuka tahansa ihminen , joka haluaa kuunnella ja ymmärtää.
        Netis on keskustelufoorumeita ja on vertaistukiryhmiä.
        Ajattelin, että,juttelu vois auttaa, ettei olosi pahentuisi.


    • lygia.lith

      Kuka meistä on ihan normaali, ei kukaan. Jos joku väittää toista, ei oo elämästä viel mitään oppinut, koska vaikeudet tulevat jokaisen eteen ennemmin ja myöhemmin.
      Jokaisen masennus on ihmisen itsensä näköinen ja aivan normaalia reagointia, syy masennukseen voi olla hyvinkin erilainen, paineet, elämän muutokset, häiriöt kehon aineenvaihdunnassa, kriisit, kehitysvaiheesta toiseen siirtyminen jne.
      Älä anna kenenkään kuitata asiaa liian köykäisesti, mutta tosiasia on, että valitettavan moni on niin kypsymätön, ettei kestä aiheesta jutella, siinä mitataan ihmisen sivistyksen ja lähimmäisyyden laatu.
      Mut on se niinkin, ettei masennusta käsitä, ellei itse ole sitä kokenut.
      Olen aiheeesta kirjaillu tänne aika paljon, on kokemusta omista depiksistä, eri-asteisista ja muiden ihmisten, tosi vaikeita juttuja.
      Jostain luin, että pinnallinen ihminen ei ole masentunut, siihen tarvitaan syvällisyyttä.
      Kumpaa haluaisimme olla : mieleltämme tyhjiä vai syvällisiä? Pahassa depiksessä kyl toivois olevansa tosi pinnallinen.
      Edesmennyt, viisas äitini sanoi, että vain tyhmillä on helppoa aina. Tietenkään ei oo mikään ideaali kärsiä itsetarkoituksellisesti, mutta tasapaino olis kiva löytää ja mielenrauha.
      Mutta ei sun tartte asiasta kavereilles kertoa, jos olet epävarma, mieti rauhassa asiaa.
      Aiheesta on valtavasti hyvää kirjallisuutta, aihe on vuosia ollut mediassa, ns. julkkiksetkin ovat kertoneet pahasta olostaan, tuntuu olevan trendikästäkin kokea depistä ja burn outia, mutta jos todella kokee, siitä ei kevyttä juttua voi heittää.

      • lygia.lith

        -post scriptum: masennus on sairaus kuten flunssa ja vaatii asianmukaista hoitoa, rohkeasti vaan lääkärille, joka voi arvioida lääkityksen ja keskusteluhoidon tarpeen tai laittaa lähetteen psykiatrian polille, siel rampaa ihan tavallisia ihmisiä, ei mitään hävettävää, siel on erityislääkäreitä ja psykologeja
        -apua siis saa myös kirjoista, tiedon etsintä tärkeetä, huomaa, että näinhän se on muillakin ollut
        -liikunta ja luonnossa oleminen ja eläinten kanssa puuhailu lievittävät masennusta, samoin kaikki, mistä saa virkistystä, ystävät, leffat, kirjat
        -paitsi että jos on oikein depikses, mikään ei kiinnosta, mutta lievemmäs vaiheessa kantsii tehä jotain, josta pitää, ettei tila pahenisi


      • flunssaan verrattava
        lygia.lith kirjoitti:

        -post scriptum: masennus on sairaus kuten flunssa ja vaatii asianmukaista hoitoa, rohkeasti vaan lääkärille, joka voi arvioida lääkityksen ja keskusteluhoidon tarpeen tai laittaa lähetteen psykiatrian polille, siel rampaa ihan tavallisia ihmisiä, ei mitään hävettävää, siel on erityislääkäreitä ja psykologeja
        -apua siis saa myös kirjoista, tiedon etsintä tärkeetä, huomaa, että näinhän se on muillakin ollut
        -liikunta ja luonnossa oleminen ja eläinten kanssa puuhailu lievittävät masennusta, samoin kaikki, mistä saa virkistystä, ystävät, leffat, kirjat
        -paitsi että jos on oikein depikses, mikään ei kiinnosta, mutta lievemmäs vaiheessa kantsii tehä jotain, josta pitää, ettei tila pahenisi

        sairaus, itse en pidä sitä sairautena ensinkään vaan pelkkänä varoituksena siitä että ihminen yrittää elää sellaista elämää mikä ei hänen persoonallisuudelleen sovi. Eri aiheista johtuvaa stressiä ei osata käsitellä ja tämä muuttaa aivojen kemiallista tasapainoa siten että masennuksen oireet alkavat näyttäytyä.

        "Lääkitys" on useimmiten vain keino tehdä masennuksesta oireeton, vuosikausia kestävä tila, se siis ylläpitää masennuksen kemiallista perustaa, ei korjaa sitä kuten lääketeollisuuden markkinointislogan esittää.

        Masennuksen lopettamisen keinot oppii jopa muutamassa minuutissa ja jos omalle tilalleen todella omistautuu, pääsee masennuksesta irti hyvin nopeasti.


      • mutta ehkä ei ihan ...
        flunssaan verrattava kirjoitti:

        sairaus, itse en pidä sitä sairautena ensinkään vaan pelkkänä varoituksena siitä että ihminen yrittää elää sellaista elämää mikä ei hänen persoonallisuudelleen sovi. Eri aiheista johtuvaa stressiä ei osata käsitellä ja tämä muuttaa aivojen kemiallista tasapainoa siten että masennuksen oireet alkavat näyttäytyä.

        "Lääkitys" on useimmiten vain keino tehdä masennuksesta oireeton, vuosikausia kestävä tila, se siis ylläpitää masennuksen kemiallista perustaa, ei korjaa sitä kuten lääketeollisuuden markkinointislogan esittää.

        Masennuksen lopettamisen keinot oppii jopa muutamassa minuutissa ja jos omalle tilalleen todella omistautuu, pääsee masennuksesta irti hyvin nopeasti.

        Olen samaa mieltä kanssasi siitä, ettei masennus ole flunssaan verrattava sairaus. Tämän lisäksi kirjoitit paljon sellaisia asioita / väittämiä, joita saisit mielestäni argumentoida huomattavasti paremmin. Sen verran kovia väitteitä esitit.

        Jos masennuksen lopettamisen keinot oppii jopa muutamassa minuutissa, niin kirjoitahan ohjeet tänne ja lupaan ihan vakavissani kokeilla - vaikka keinojen oppiminen veisi useita tunteja!

        Jään odottelemaan tarkempia ohjeitasi.


      • lygia.lith
        mutta ehkä ei ihan ... kirjoitti:

        Olen samaa mieltä kanssasi siitä, ettei masennus ole flunssaan verrattava sairaus. Tämän lisäksi kirjoitit paljon sellaisia asioita / väittämiä, joita saisit mielestäni argumentoida huomattavasti paremmin. Sen verran kovia väitteitä esitit.

        Jos masennuksen lopettamisen keinot oppii jopa muutamassa minuutissa, niin kirjoitahan ohjeet tänne ja lupaan ihan vakavissani kokeilla - vaikka keinojen oppiminen veisi useita tunteja!

        Jään odottelemaan tarkempia ohjeitasi.

        Väitteeni, että masennus on flunssaan verrattava sairaus oli ehkä kömpelö, mutta tarkoitin sitä, että niin kuin flunssaakaan emme voi loputtomasti torjua, niin masennuskin voi iskeä keneen tahansa.
        Masennus on sairaus tai sairauden kaltainen tila ja paljon pahempi kuin fyysiset kivut: luin kirjan vaikeaa fyysistä sairautta sairastavasta naisesta , joka sanoi, että mikään fyysinen kipu, kärsimys ei ollut mitään verrattuna masennuksen pimeyteen, joka vei kaiken elämänhalun ja halusi vein kuolla.
        Miten vaikea-asteisesta masennuksesta voisi muutaman minuutin meditaatiolla parantua, tai vaikka väite tarkoitti sitä, että täytyy opppia lievät depikset muutamassa minuutissa hoitelemaan, niin ei tule pahempia, niin ei pidä paikkaansa kaikkien kohdalla.
        Hyvä , jos joku pärjää noin köykäisin eväin, mutta miten neuvo auttaa todella masentuneita, se aiheuttaa vain syyllllisyyttä ja lisää pahaa mieltä. Ja väite ylimielinen:" Minä tainnutan depiksen muutamassa minuutissa." Minä ja minä, nykyajan vitsaus.
        Totta kai on hyvä osata asennoitua myönteisesti ja hallita ajatuksiaan, mutta yltiöpositivismin keinoin emme todella kärsiviä pysty auttamaan.
        Ön tieteellisesti todettu, etttä positiivinen ajattelu ei pysty syvälle mieleen tunkeutumaan ja muuttamaan ihmisen oloa ja käytöstä ja auttaa vain suhteellisen pinnallisten ja pienten ongelmien kanssa kamppailevia ihmisä
        Se on totta , että lääkitystä on liikaa ja liian pitkäksi aikaa usein, mutta joskus oikea lääke tietyn rajoitetun ajan käytettynä on ratkaisevan tärkeä. Resurssien pienuuden takia ihmiset eivät saa keskusteluapua tarpeeksi, lääkärit tarttuvat resepteihin liiankin innokkaasti. Mutta uuden ajan masennuslääkkeet vaikuttavat aivojen välittäjäaineisiin korjaten aineiden tasapainoa, on kokemusta, kuinka oikea lääke on todella auttanut. Jatkuva, väärä, turha lääkitys on asia erikseen.


      • jotain muuta
        lygia.lith kirjoitti:

        Väitteeni, että masennus on flunssaan verrattava sairaus oli ehkä kömpelö, mutta tarkoitin sitä, että niin kuin flunssaakaan emme voi loputtomasti torjua, niin masennuskin voi iskeä keneen tahansa.
        Masennus on sairaus tai sairauden kaltainen tila ja paljon pahempi kuin fyysiset kivut: luin kirjan vaikeaa fyysistä sairautta sairastavasta naisesta , joka sanoi, että mikään fyysinen kipu, kärsimys ei ollut mitään verrattuna masennuksen pimeyteen, joka vei kaiken elämänhalun ja halusi vein kuolla.
        Miten vaikea-asteisesta masennuksesta voisi muutaman minuutin meditaatiolla parantua, tai vaikka väite tarkoitti sitä, että täytyy opppia lievät depikset muutamassa minuutissa hoitelemaan, niin ei tule pahempia, niin ei pidä paikkaansa kaikkien kohdalla.
        Hyvä , jos joku pärjää noin köykäisin eväin, mutta miten neuvo auttaa todella masentuneita, se aiheuttaa vain syyllllisyyttä ja lisää pahaa mieltä. Ja väite ylimielinen:" Minä tainnutan depiksen muutamassa minuutissa." Minä ja minä, nykyajan vitsaus.
        Totta kai on hyvä osata asennoitua myönteisesti ja hallita ajatuksiaan, mutta yltiöpositivismin keinoin emme todella kärsiviä pysty auttamaan.
        Ön tieteellisesti todettu, etttä positiivinen ajattelu ei pysty syvälle mieleen tunkeutumaan ja muuttamaan ihmisen oloa ja käytöstä ja auttaa vain suhteellisen pinnallisten ja pienten ongelmien kanssa kamppailevia ihmisä
        Se on totta , että lääkitystä on liikaa ja liian pitkäksi aikaa usein, mutta joskus oikea lääke tietyn rajoitetun ajan käytettynä on ratkaisevan tärkeä. Resurssien pienuuden takia ihmiset eivät saa keskusteluapua tarpeeksi, lääkärit tarttuvat resepteihin liiankin innokkaasti. Mutta uuden ajan masennuslääkkeet vaikuttavat aivojen välittäjäaineisiin korjaten aineiden tasapainoa, on kokemusta, kuinka oikea lääke on todella auttanut. Jatkuva, väärä, turha lääkitys on asia erikseen.

        kuin positiivista ajattelua, ei siinäkään tosin mitään vikaa ole.

        Itse, vaikean, hoidolle resistentin masennuksen lataamokeikkoineen ja itsetuhoisuuksineen läpikäyneenä, olen kyllä perillä mitä masennus voi olla pahimmillaan.

        Kun lääkkeet ja terapia eivät auttaneet, aika meni peiton alla itkiessä ja vaikea paniikkihäiriö lopetti kaiken sosiaalisen elämän vuosiksi, oli pakko tehdä itse jotain.

        Joogaan ja meditaatioon perustuvat keholliset harjoitukset katkaisivat häiriöitä ylläpitävät prosessit ja aivot alkoivat palauttamaan normaalia kemiallista tasapainoa kun itse ylläpidetty stressi loppui.

        Ensimmäisellä kerralla hommaan meni vuosi mutta siihen liittyi vieroitus bentsoista ja tavattoman vaikea elämäntilanne, jolle en voinut tehdä yhtään mitään. Toisella kerralla riitti viikko ja nyt työstän vanhoja traumoja tietoisesti silmänliiketerapian avulla aina kun tulee vastaan jokin ahdistusta aiheuttava ilmiö.

        Nämä vaivat pystyy todella katkaisemaan muutamassa minuutissa mutta siihen liittyy myös pitkäjänteisempi elämän kokonaistilanteen korjaaminen ryhtymällä määrätietoisesti aktiiviseksi samantien kun paine helpottaa. Kaiken taustalla olevat traumat on myös selvitettävä, joko itse tai sitten henkilökohtaisesti parhaiten soveltuvan terapian ja terapeutin kanssa.

        Masennuksen serotoniiniteoria on täyttä pseudotieteellistä humpuukia, se on pelkkä markkinointi-iskulause jolle ei löydy tieteellistä näyttöä. Itse asiassa tiede on todistanut sen paikkansapitämättömäksi moneen kertaa.

        Lääkkeet eivät korjaa kemiallista tasapainoa, ne ylläpitävät häiriöitä, joissakin tapauksissa tosin oireettomina, ja estävät useimmiten parantumista.

        Aivot ovat suunnattoman paljon monimutkaisempi kokoelma kemiallisia prosesseja, yhden aineen nostaminen pöydälle on rikollista yksinkertaistamista jonka ainoa tavoite on rahan tekeminen kärsivien ihmisten selkänahasta.


      • kuvailla hieman
        mutta ehkä ei ihan ... kirjoitti:

        Olen samaa mieltä kanssasi siitä, ettei masennus ole flunssaan verrattava sairaus. Tämän lisäksi kirjoitit paljon sellaisia asioita / väittämiä, joita saisit mielestäni argumentoida huomattavasti paremmin. Sen verran kovia väitteitä esitit.

        Jos masennuksen lopettamisen keinot oppii jopa muutamassa minuutissa, niin kirjoitahan ohjeet tänne ja lupaan ihan vakavissani kokeilla - vaikka keinojen oppiminen veisi useita tunteja!

        Jään odottelemaan tarkempia ohjeitasi.

        paniikkipalstalla tuota omaa menetelmääni, se perustuu masisajatteluprosessien katkaisemiseen suuntaamalla tietoisuus täydellisesti omaan kehoon, aluksi fyysisin harjoituksin ja sen jälkeen pelkällä tahdonvoimalla.

        On vain hiukan vaikea kuvailla sitä tunnetta jota pitäisi tavoitella, nykyään pystyn itse saavuttamaan sen tunteen keskittymällä kutakuinkin tilanteesa kuin tilanteessa ilman mitään fyysisiä toimenpiteitä.

        Silmänliikemenetelmällä olen löytänyt vanhoja traumoja viimeksi kaksi päivää sitten kun tapasinkahvilassa erään tuttavani ja juttelimme niitä, näitä.

        Tuttavani kertoi eräästä tilanteesta ja rupesin tuntemaan pientä ahdistusta, aloin liikutella silmiäni tietoisesti sivusuunnassa vasemmalta oikealle ja samantien mieleeni pamahti eräs erittäin traumaattinen kokemus omasta elämästäni niin elävästi kuin se olisi tapahtunut siinä paikassa. Tuotahan harjoitetaan EMDR-terapeutin kanssa mutta nähtävästi sitä voi käyttää itsekseenkin.

        Tässä linkki siihen ketjuun jossa yritän kuvailla tuota omaa metodiani.

        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000405&posting=22000000028119650


      • lygia.lith
        jotain muuta kirjoitti:

        kuin positiivista ajattelua, ei siinäkään tosin mitään vikaa ole.

        Itse, vaikean, hoidolle resistentin masennuksen lataamokeikkoineen ja itsetuhoisuuksineen läpikäyneenä, olen kyllä perillä mitä masennus voi olla pahimmillaan.

        Kun lääkkeet ja terapia eivät auttaneet, aika meni peiton alla itkiessä ja vaikea paniikkihäiriö lopetti kaiken sosiaalisen elämän vuosiksi, oli pakko tehdä itse jotain.

        Joogaan ja meditaatioon perustuvat keholliset harjoitukset katkaisivat häiriöitä ylläpitävät prosessit ja aivot alkoivat palauttamaan normaalia kemiallista tasapainoa kun itse ylläpidetty stressi loppui.

        Ensimmäisellä kerralla hommaan meni vuosi mutta siihen liittyi vieroitus bentsoista ja tavattoman vaikea elämäntilanne, jolle en voinut tehdä yhtään mitään. Toisella kerralla riitti viikko ja nyt työstän vanhoja traumoja tietoisesti silmänliiketerapian avulla aina kun tulee vastaan jokin ahdistusta aiheuttava ilmiö.

        Nämä vaivat pystyy todella katkaisemaan muutamassa minuutissa mutta siihen liittyy myös pitkäjänteisempi elämän kokonaistilanteen korjaaminen ryhtymällä määrätietoisesti aktiiviseksi samantien kun paine helpottaa. Kaiken taustalla olevat traumat on myös selvitettävä, joko itse tai sitten henkilökohtaisesti parhaiten soveltuvan terapian ja terapeutin kanssa.

        Masennuksen serotoniiniteoria on täyttä pseudotieteellistä humpuukia, se on pelkkä markkinointi-iskulause jolle ei löydy tieteellistä näyttöä. Itse asiassa tiede on todistanut sen paikkansapitämättömäksi moneen kertaa.

        Lääkkeet eivät korjaa kemiallista tasapainoa, ne ylläpitävät häiriöitä, joissakin tapauksissa tosin oireettomina, ja estävät useimmiten parantumista.

        Aivot ovat suunnattoman paljon monimutkaisempi kokoelma kemiallisia prosesseja, yhden aineen nostaminen pöydälle on rikollista yksinkertaistamista jonka ainoa tavoite on rahan tekeminen kärsivien ihmisten selkänahasta.

        Kiitos, kun jaksoit kuvata tilannettasi ja perustella väitteesi. Nyt ymmärtää, että on vaatinut paljon työtä oppia tekniikka, tai tekniikoita, joilla saada masennus hallintaan nopeasti.
        Hienoa, että olet löytänyt avun, joka sinua auttaa.
        Minulla on kokemusta serotoniinilääkkeestä, joka todella auttoi valtavan paljon, mutta myös kokemusta väärästä ja valvomattomasta lääkityksestä, joka jatkui ja jatkui, kun muuhun apuun kunnallisella puolella ei varoja ollut ja yksityiselle ei varaa mennä.
        Silti en menis kaikkea depressiolääkitystä pseudotieteelliseksi hömpäksi leimaaamaan.
        Kerro jonkin konkreettinen tutkimuksen nimi, jossa todistetaan antidepressiiviset turhiksi? Toki olen sitä mieltä, että lääkefirmat repivät hirveitä voittoja ja ihmisten kärsimyksellä rahastetaan ja lääkitystä määrätään turhaan lukemattomalle joukolle ihmisiä.
        Joogaa ei kiitos, mutta kiinnostais noi hengitys- ja rentoutussmenetelmät, Pilate-syvähengitys Alexander-tekniikka yms. ja se on varmaa, että yleensä liikkuminen, hikoilu, varsinkin ulkona lievitttää depistä, kun kehon omat endorfiinit alkavt vaikuttaa.
        Mutta kuka tosi masentunut jaksaa raahautua ulos ja ei ulkoilukaan aina auta. Toi silmänliike-metodi kuulostaa kiinnostavalta, täytyy tutustua.
        Psykoterapiaan olen täysin pettynyt ja asenne kyyninen, aloin voida huonommin sen johdosta, depis tarttui terapeuttiin, joka lipsautti syövänsä masennuslääkkeitä, syytti minua asioiden älyllistämisestä ja transsendentaalisen todellisuuden jatkuvasta pohdinnasta, totesi, että hengellisyys on kuitenkin sua koossa pitävä voima. Mutta korosti itse olevansa humanisti. Ihan kuin mie en olis.
        Mut kait on terapeutist kiinni, toimiiko terapia vai ei. Mut ei tartte miettiä, koska ikänä enää ei tuu oleen edes varaa moiseen. Terapeutit nostavat huikeita palkkioita, ei paljon auta kelan korvausosuus.
        Kuka tahansa lähimmäinen voi toimia kuuntelijana, jos jaksaa eikä ota maksua. Terapeutit ne myös rahastavat ihmisen kärsimyksellä


      • on todellakin
        lygia.lith kirjoitti:

        Kiitos, kun jaksoit kuvata tilannettasi ja perustella väitteesi. Nyt ymmärtää, että on vaatinut paljon työtä oppia tekniikka, tai tekniikoita, joilla saada masennus hallintaan nopeasti.
        Hienoa, että olet löytänyt avun, joka sinua auttaa.
        Minulla on kokemusta serotoniinilääkkeestä, joka todella auttoi valtavan paljon, mutta myös kokemusta väärästä ja valvomattomasta lääkityksestä, joka jatkui ja jatkui, kun muuhun apuun kunnallisella puolella ei varoja ollut ja yksityiselle ei varaa mennä.
        Silti en menis kaikkea depressiolääkitystä pseudotieteelliseksi hömpäksi leimaaamaan.
        Kerro jonkin konkreettinen tutkimuksen nimi, jossa todistetaan antidepressiiviset turhiksi? Toki olen sitä mieltä, että lääkefirmat repivät hirveitä voittoja ja ihmisten kärsimyksellä rahastetaan ja lääkitystä määrätään turhaan lukemattomalle joukolle ihmisiä.
        Joogaa ei kiitos, mutta kiinnostais noi hengitys- ja rentoutussmenetelmät, Pilate-syvähengitys Alexander-tekniikka yms. ja se on varmaa, että yleensä liikkuminen, hikoilu, varsinkin ulkona lievitttää depistä, kun kehon omat endorfiinit alkavt vaikuttaa.
        Mutta kuka tosi masentunut jaksaa raahautua ulos ja ei ulkoilukaan aina auta. Toi silmänliike-metodi kuulostaa kiinnostavalta, täytyy tutustua.
        Psykoterapiaan olen täysin pettynyt ja asenne kyyninen, aloin voida huonommin sen johdosta, depis tarttui terapeuttiin, joka lipsautti syövänsä masennuslääkkeitä, syytti minua asioiden älyllistämisestä ja transsendentaalisen todellisuuden jatkuvasta pohdinnasta, totesi, että hengellisyys on kuitenkin sua koossa pitävä voima. Mutta korosti itse olevansa humanisti. Ihan kuin mie en olis.
        Mut kait on terapeutist kiinni, toimiiko terapia vai ei. Mut ei tartte miettiä, koska ikänä enää ei tuu oleen edes varaa moiseen. Terapeutit nostavat huikeita palkkioita, ei paljon auta kelan korvausosuus.
        Kuka tahansa lähimmäinen voi toimia kuuntelijana, jos jaksaa eikä ota maksua. Terapeutit ne myös rahastavat ihmisen kärsimyksellä

        pseudotiedettä, myös alkoholi, heroiini, kokaiini ja amfetamiini helpottavat masennusoireita, kukaan ei kuitenkaan väitä että masennus johtuu näiden aineiden alhaisesta pitoisuudesta aivoissa.

        SSRE-kemia toimii täysin päin vastoin kuin SSRI, kuitenkin sen vaikutus masennukseen on tasan sama vaikka serotoniiniteorian mukaan sen pitäisi *aiheuttaa* masennusoireita.

        Masennusoireita ei ole saatu aikaiseksi myöskään laskemalla serotoniinitasoa oireettomalla koehenkilöllä, nykytutkimus lähteekin siitä että masennus aiheuttaa serotoniinitason laskun, eikä päin vastoin.

        Tässä muutama artikkeli aiheesta, kannattaa lukea tarkkaan jos asia kiinnostaa.

        http://medicine.plosjournals.org/perlserv/?request=get-document&doi=10.1371/journal.pmed.0020392&ct=1&SESSID=173389d6c18ed3d297f1d4e99daf39aa

        http://psychologytoday.com/articles/index.php?term=pto-525.html&fromMod=popular_depression

        Tutkimus on kiinnostunut nykyään masennuksessa laskeneisiin GABA-pitoisuuksiin, joogan on todettu nostavan tätä n. 27% jo tunnin session aikana.

        http://www.sciencedaily.com/releases/2007/05/070521145516.htm

        http://www.yoga10.com/WordPress/


    • käynyt

      lääkärissä ja olen ollut sairaslomallakin muutaman kuukauden ja pahin alkaa olla mielestäni ohi. käyn myöskin ammatti-ihmisen luona juttelemassa. mutta lääkitystä en ole aloittanut vaikka monet sitä suositteli siinä pahimmassa vaiheessa.. itsestäni siis tuntuu että olisin ihan ok jo mutta.. muiden reaktiot vain epäilyttää..

      • lygia.lith

        Luota vain itseesi tuntemuksissasi. Hyvä, että olet saanut apua ja voit paremmin. En tiiä mitä tarkoitat toisten reaktioilla sitä että kertoako vai ei vai mitä, mutta tee ihan niin kuin ite katsot hyväksi. Tosi ystävä kyllä ymmärtää tai jos ei niin ees haluaa ymmärtää.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      262
      4341
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3538
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      159
      1861
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1734
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      299
      1457
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      989
    7. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      896
    8. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      869
    9. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      862
    Aihe