Tämänkin uutisen voi ymmärtää hyvinkin monella

mutta se mistä uutinen "haluaa" kertoa on
että lapset ja nuoret ovat häiriintyneempiä ja henkisesti sairaampia kuin ennen.
Mutta em. syythän voivat esimerkiksi yli 12 vuotiaillakin johtua myös ihan muista syistä kuin kotootaan saaduista .....


sata/100
muutakin syytä eikä vain ja aina
ne vanhemmat siellä kotona.
mutta sehän on helppoa laittaa
aina ja kaikki vanhempien syyksi.
säästyy moni virkamies siltä omalta peiliin katsomiselta ....
josko sellainen virkapaikka jossa ollaan
lasten ja nuorten kanssa työtä tekemässä
on edes kunnassa täytettynä......

....... kirjoitti:

mutta se mistä uutinen "haluaa" kertoa on
että lapset ja nuoret ovat häiriintyneempiä ja henkisesti sairaampia kuin ennen.
Mutta em. syythän voivat esimerkiksi yli 12 vuotiaillakin johtua myös ihan muista syistä kuin kotootaan saaduista .....


sata/100
muutakin syytä eikä vain ja aina
ne vanhemmat siellä kotona.
mutta sehän on helppoa laittaa
aina ja kaikki vanhempien syyksi.
säästyy moni virkamies siltä omalta peiliin katsomiselta ....
josko sellainen virkapaikka jossa ollaan
lasten ja nuorten kanssa työtä tekemässä
on edes kunnassa täytettynä......

Lue lisää

Tunteiden myllerrys

Tunteiden kirjo on suuri. Joka tilanteeseen löytyy omanlaisensa tuntemus. Joskus erilaisia tunteita ja tuntemuksia on vaikea tunnistaa ja ymmärtää. Etenkin murrosikävaiheessa koetaan uudenlaisia voimakkaita tunteita ja tuntemuksia. Iloisia, ahdistavia, kiihottavia, pelottavia.

Moni kokee yksinäisyys erilaisuuden tunteesta. Kaikkia epäilyttää, pelotta, mutta kuitenkin kiinnostaa seksuaalisuuteen liittyvät asiat. Kuinka usein sitä huutaakin itsekseen: "Kukaan ei ymmärrä minua! " Ja ehkä ei aina itsekään en ymmärrä itseään. Jokainen haluaa olla normaali, mutta kokee olevansa erilainen tai poikkeava.

Mielialan vaihtelut saattavat ajoittain rajoittaa elämistä, sillä ne kulkevat äärilaidoissa. Välillä tekee mieli olla se lapsi, joka menee äidin syliin. Välillä tekee mieli haistattaa ”peet” koko maailmalle. Tämä suuri ristiriitaisuus on rankaa niin nuorelle itselleen kuin vanhemmillekin, mutta kuuluu nuoruuteen ja on onneksi ohimenevää.

Jokainen kokee eri tilanteissa asiat omalla tavallaan ja niihin tilanteisiin liittyvät tunteet on hyvä oppia tunnistamaan. Olisi hyvä kuulostella itseään ja tunteitaan; mistä kokee ja mitä kokee, miltä ne tuntuu ja kuinka ne käsittelee. Usein ei koeta äärimmäisiä tunteita kuten murhe ja riemu, vaan oleskellaan ns. välitilassa, jossa ei tunnu oikeastaan miltään.

Tunteiden tukahduttaminen ei koskaan johda hyvään lopputulokseen. On hienoa, että voi tuntea ja kokea erilaisia tunteita; niille täytyy vain antaa ”lupa olla olemassa”, kokea ne täysillä ja tarvittaessa purkaa ne itselleen hyväksi havaitsemalla tavalla.

Nuorten kokemia tunteita:

"Olen erilainen kuin kukaan muu" "Kukaan ei ole samanlainen" "Olen epänormaali" "Kukaan ei ymmärrä minua, enhän ymmärrä itsekään" "Aikuisilla ei ole mitään käsitystä murkkuna olemisesta" "Välillä on pakko olla vanhemmille ilkeä, vaikka kuinka tekee pahaa" "Miksi minä nauran usein kun pitäisi itkeä ja toisin päin" "Jos tää seurustelu loppuu, mun elämä loppuu" "Mä olen yksin koko maailmassa" "Onneksi mun vanhemmat jaksaa mua"

Uskalla olla nuori. Uskalla olla arka, ujo ja haavoittuva. Uskalla olla keskeneräinen ja ylpeä siitä!

............
Myrskyisä murrosikä

19.4.2004

Murrosikä ei koputtele ovilla vaan paiskoo niitä! Lapsen kehitysvaihe koettelee koko perheen jaksamista.

Siinä missä tytöt antavat maailman kuulla kunniansa, pojat saattavat sulkeutua puhumattomina muuriensa uumeniin. Murrosikä on erilainen kaikilla lapsilla – myös samassa perheessä.Vaikeista vaiheista selvitään kuitenkin usein hyvin ja lapsista kasvaa kunnon kansalaisia, kertovat vanhemmat ja nuoret.

Murrosikäisen vanhempi joutuu varaamaan pitkää pinnaa ja jaksamista oikuttelevan nuoren kanssa eläessään. Ailahtelu, vastaanhangoittelu ja riidat ovat arkipäivää, eikä yhteisymmärrystä tai edes yhteistä päämäärää tunnu löytyvän. Läksyjen merkitys unohtuu, rahankäyttö on holtitonta ja omat menot maailman tärkein asia. Myös kaikenlaiset kokeilut sekoittavat kuvioita. Yksinäisyys ja identiteetin etsiminen kumpuavat nuoresta ulos usein kaikin muin paitsi rakentavin tavoin.

Asenteestaan huolimatta nuoret usein kaipaavat rakkautta ja rajoja, joita heille pitäisi aina vain jaksaa antaa. Keskustelu on hyvä apu tässäkin asiassa, vaikka välillä tuntuukin, etteivät ajatukset kohtaa lainkaan. Määrätietoisen otteen ohella vanhemman pitäisi kyetä säilyttämään malttinsa ja rauhallisuutensa sekä aikuisen kypsä asennoituminen.
...........
Murrosikä, 11-12 vuodesta alkaen

Lapsen seuraava kehitysvaihe alkaa murrosiän alkaessa, yleisimmin lapsen ollessa 11-12 -vuotias. Murrosiässä tapahtuva hormonaalinen muutos johtaa paitsi kehon kasvuun ja muuttumiseen, myös muutoksiin aivojen toiminnassa ja organisoitumisessa. Aivoissa tapahtuvat muutokset ovat osaltaan aiheuttamassa murrosiälle tyypillistä tunteiden ja mielialan ailahtelevuutta yhdessä ympäristön muuttuvien vaatimusten kanssa. Lapsi irrottautuu asteittainen vanhemmista ja pyrkii suurempaan itsenäisyyteen. Yhtenä keinona tähän toimii ystävien ja harrastusten parissa vietettävän ajan lisääminen. Vanhemmista irtaantuminen, tunteiden ailahtelevuus ja oman seksuaalisuuden muutos saavat lapsen toisinaan kokemaan turvattomuutta ja yksinäisyyden tunnetta. Muutoksista johtuen lapsi tarvitsee ajoittain suurestikin ympäröivien aikuisten tarjoamaa tukea tunne-elämänsä ja käyttäytymisensä säätelyyn.

hoidon saamisesta ei välttämättä kukaan huolehdi, voitaisiinkin nostaa yhdeksi kampanjakohteeksi näissä lasten oikeusasioissa.

Sijaisperheet tietysti mielellään hakevat rankkoja psykiatrisia diagnooseja korotettujen hoitotukien saamiseksi ja pitävät suurta haloota lasten tarvitsemasta terapiasta.

Mutta kokemukseni mukaan liian monta lasta hoidetaan pelkästään psykiatrisena potilaana, vaikka hän ei psykiatrian puolelle välttämättä kuuluisi. Ja sitten nuo lastensuojelulaitosten "hoito"tavat ovat enemmän kuin arveluttavia ja puutteellisia ja tulevat silti yhteiskunnalle paljon kalliimmiksi kuin asianmukaisesti järjestetty sairaalahoito tai avokuntoutus.

Lapsihan usein kiertää erilaisia laitoksia, ennen perhesijoitusta. Jos hän on ollut niissä hoidollisilla osastoilla, evätäänkö oikea hoito siitä eteenpäin, vaikka lapsi pääsisi myöhemmin perheeseen?

Katsotaanko tilanteen olevan se, että "hän on saanut niin ja niin paljon jo erilaista hoitoa - eikä mikään auttanut"?