Hei kaikki yksinhuoltajat/yksin lapsen hankkineet. Haluaisin kuulla juuri teidän kokemuksia lapsen kanssa pärjäämisestä. Olen lähes 3-kymppinen nainen. En elä parisuhteessa. Vakituinen työpaikka on, mutta teen vuorotyötä. Asuntolainaa on - aika paljon. Ja siis vauva tuloillaan. (Isä ei halua lasta) Oliko ratkaisunne aivan selvä, että pidätte lapsen kaikesta huolimatta vaikka tiesitte että mies ei halua olla kuvioissa? Kuinka pärjäsitte taloudellisesti? Saako lapsen hoidon järjestymään myös vuorotyöläinen yms. ? Kuinka pienenä lapsi hoitoon? (jos tilanne olisi toinen - hoitaisin mielelläni mahdollisimman pitkään kotona )Kertokaa ja auttakaa. Selviäisinkö sittenkin yksin? Mä inhoan ajatusta abortista - mutta siihen mua painostetaan..
Please
vaikuttakaa minuun!!
19
1387
Vastaukset
- oman elämänsä emäntä
Itse jäin yksinhuoltajaksi ekan ollessa reilun vuoden ja odotin toista lasta miehelle, joka sattui löytmään suuren rakkautensa tokan odotusvaiheessa.
Ja oma asennehan on lopujen lopuksi, se tärkäien pärjäämisen edellytys. Meillä on ympärillä aika vankka tukiverkosto. Sukulaiset ja ystävät ympärillä auttaneet. Ja se lasten isäkin sitten loppujen lopuksi kypsyi ja aikustui lapsille isäksi, kun se rakkaus sitten ollutkaan niin suurta, että olisi lasten edelle mennyt.
Opiskelmaan lähdin toisen ollessa reilun vuoden, koska koin, että opiskelija elämä on joustavampaa kuin työelämä. Taloudellisestihan silloin oli rankaa, mutta kekseliäisyydellä, sitä oppi pärjäämään.
Lasten tullessa koulu ikään, olin työelämässä siinä asemassa, että pärjään vähemmällä työn teolla ja voin olla kotona antamassa henkistä tukea koulu maailmaan, joka on tärkeämpää kouluikäisellä lapsella kuin päiväkoti ikäisellä joka kaipaa enemmän fyysistä hoivaa.
Aluksi pelotti, että miten sitä oikein pärjää, mutta hyvinhän, sitä pärjäsi kun ei jäänyt omaan pieneen piiriinsä pyörimään vaan otti rohkeasti vastuun. Eikö edes yrittänyt olla hyvä äiti vaan paras niille omille lapsilleen. Ja rohekeasti pyysi apua silloin kuin sitä tarvitsi. Eikä lähtenyt niin suurin odotuksin eteen päin. - Yopapu66
Samassa jamassa,
odotanm ekaa lastani, menossa raskausviikko 31 - ilam 'isää' . Mutkikas tarina - tai tavallinen.
Jos paikkakunnallasi on Tuike mee mukaan , siellä meitä on muitakin - selkärankaisia ja vastuunsa kantavia naisia, eri ammateista jne - ja ihania vauvoja. ja näitä mutkaisia tarinoita.
http://voimakirja.vuodatus.net/
Toimintaa Tre, Oulu, Hki ja Kni.
Mun masussa kasvaa tyttö, luulen :)
Osoilta osin olen onnelinen :)
'Isä' vaan on se murheekryyni, asiat vaan seleveni niin paljon nyt, etten enää uhraa sille asialle ajatuksia, erittäin hyvistä syistä.
Jos haluat voin kirjoitella maililla ja antaa tarkempia tietoja, tällä palstalla tulee enempi lynkatuksi , kuin saa tukea.
Aika yllättävääkin välillä miten ihmsillä on hupia raskaana olevan ja vaikeassa tilanteessa olevan nitistämisestä.
Oikeassa elämässä on helpompaa , ja oon sannut ja sinäkin saat varmaan lähes pelkkää tukea, lämpöä ja hyväksyntää. Onneksi !
On myös muita hieman lämpimämpiä vertaitukipalstoja , voin vinkata niitäkin...
Voimia ...
terkuin,
papu & masuvauva Rv 31 Ja se kuuluisa haikara toi lapsen ja vielä tuossa iässä. Pyydä nyt äkkiä yhteiskunnalta rahaa .
- antaisin muutaman
Eli älä helkutissakaan tee aborttia jos vähänkin epäröit. Lapsi voi mennä hoitoon yleensä täytettyään 1-v. Vuorohoitopaikka järjestyy, mikäli sinulla on yksinhuoltajuus. Nimittäin jos teillä olisi lapsen isän kanssa yhteishuoltajuus ja isällä päivätyö, niin silloin odotetaan isän hoitavan lasta kun äiti on vaikkapas yö-vuorossa. Mut ymmärsin ettei isä halua lasta. Äläkä välitä noista haikara jutuista, odotettu "vahinko" on itsellänikin vatsassa.
- Justiina-70
Meillä on yhteishuoltajuus ja olen saanut lapselle vuorohoidon järjestettyä ilman mitään mutinoita.
Lapsen isä ei voi ottaa lasta aina iltaisin, mutta sitä ei edes kysytty hoitopaikkaa hakiessa, ainoastaan omia työaikojani.
Samoin lapsen sairaudet hoidan aina halutessani minä, ei kysellä lapsen isästä töissä mitään kuten ydinperheiden äideiltä, tosin olemme vuorotelleet lapsen kanssa kotona sairastelemiset jos on ollut mahdollista.
Aloittajalle sanoisin, että kyllä sitä pärjää ihan hyvin vaikka vuorotyössä kävisikin.
Yksinodottaja en ole ollut, mutta erottiin kun poika oli vielä melko pieni.
Olen vienyt pojan hoitoon vähän yli vuoden vanhana ja vuorohoidossa on ollut koko ajan. Aluksi tein lyhennettyä työpäivää, eikä mitään yövuoroja ole tarvinnut tehdä.
Nyt sain itselleni joustavan työajan iltavuoroihin, eli pääsen kotiin jo ihmisten ajoissa.
Kun poika menee eskariin vuoden päästä, alan tekemään taas lyhennettyä työpäivää (6h)ja yhtä vuoroa, saa olla sitten kotona kun lähtee eskariin, eikä tarvitse iltapäivähoitoihin viedä.
Kannattaa kysellä työnantajalta joustoa työaikoihin ja ehkä mahdollisesti tehdä sitä lyhennettyä työpäivää. Käteen jäävässä palkassahan se ei paljon mitään vaikuta, tekeekö 6 vai 8h työpäiviä.
Asuntolainan kanssa olen pärjännyt ihan hyvin, välissä suoritettu täysipäiväinen opiskelu opintovapaalla kuitenkin meinasi vetää loppuvaiheessa vähän tiukille rahallisesti kun pelkällä opintorahalla piti pärjätä, mutta kyllä siitäkin selvittiin.
Kyllä sinä selviät jos vain tahdot
Ja mikalle tiedoksi. Olen myös pariin otteeseen ollut psykologisissa testeissä ja tulokset olivat kyllä ihan puuta heinää. Äitini sai mahtavat naurut tulokset luettuaan, samoin ystävät, mutta jospa niiden perusteella onkin sitten ihmisellä piileviä kykyjä eikä luonnettakaan opi tuntemaan edes 35 vuoden kokemuksella, vaan psykologit tietävät paremmin.. Justiina-70 kirjoitti:
Meillä on yhteishuoltajuus ja olen saanut lapselle vuorohoidon järjestettyä ilman mitään mutinoita.
Lapsen isä ei voi ottaa lasta aina iltaisin, mutta sitä ei edes kysytty hoitopaikkaa hakiessa, ainoastaan omia työaikojani.
Samoin lapsen sairaudet hoidan aina halutessani minä, ei kysellä lapsen isästä töissä mitään kuten ydinperheiden äideiltä, tosin olemme vuorotelleet lapsen kanssa kotona sairastelemiset jos on ollut mahdollista.
Aloittajalle sanoisin, että kyllä sitä pärjää ihan hyvin vaikka vuorotyössä kävisikin.
Yksinodottaja en ole ollut, mutta erottiin kun poika oli vielä melko pieni.
Olen vienyt pojan hoitoon vähän yli vuoden vanhana ja vuorohoidossa on ollut koko ajan. Aluksi tein lyhennettyä työpäivää, eikä mitään yövuoroja ole tarvinnut tehdä.
Nyt sain itselleni joustavan työajan iltavuoroihin, eli pääsen kotiin jo ihmisten ajoissa.
Kun poika menee eskariin vuoden päästä, alan tekemään taas lyhennettyä työpäivää (6h)ja yhtä vuoroa, saa olla sitten kotona kun lähtee eskariin, eikä tarvitse iltapäivähoitoihin viedä.
Kannattaa kysellä työnantajalta joustoa työaikoihin ja ehkä mahdollisesti tehdä sitä lyhennettyä työpäivää. Käteen jäävässä palkassahan se ei paljon mitään vaikuta, tekeekö 6 vai 8h työpäiviä.
Asuntolainan kanssa olen pärjännyt ihan hyvin, välissä suoritettu täysipäiväinen opiskelu opintovapaalla kuitenkin meinasi vetää loppuvaiheessa vähän tiukille rahallisesti kun pelkällä opintorahalla piti pärjätä, mutta kyllä siitäkin selvittiin.
Kyllä sinä selviät jos vain tahdot
Ja mikalle tiedoksi. Olen myös pariin otteeseen ollut psykologisissa testeissä ja tulokset olivat kyllä ihan puuta heinää. Äitini sai mahtavat naurut tulokset luettuaan, samoin ystävät, mutta jospa niiden perusteella onkin sitten ihmisellä piileviä kykyjä eikä luonnettakaan opi tuntemaan edes 35 vuoden kokemuksella, vaan psykologit tietävät paremmin..On mielenkiintoista lukea näitä juttuja. Naiset ovat kyllä harvinaisen monipuolisia järjestämään itselleen vaikeuksia.Eräs on kaksinnaimisissa Serbialaismisten kanssa ja sitten haukutaan ulkomaalaisvirastoa siitä asiasta. Toinen ihmettelee lasten tuloa maailmaan lähes kolmikymppisenä. ja taas pyydetään neuvoja. Eräs on vääntänyt syyttömän miehen isäksi ja nyt haluaa perua sen. Joku on taas perehtynyt tekemään lapsia oikein suurperhe mittakaavassa eri miesten kanssa. Kun minulle selitettäisiin asiallisesti miksi pitää tahallaan tehdä tällaista ? Meillä miehilla ovat tyrimiset selkeitä ja ennaltanähtävissä. Niitä ovat alkoholismi, pettäminen, väkivaltaisuus ja naisen objektina pitäminen.
- Justiina-70
mikaml kirjoitti:
On mielenkiintoista lukea näitä juttuja. Naiset ovat kyllä harvinaisen monipuolisia järjestämään itselleen vaikeuksia.Eräs on kaksinnaimisissa Serbialaismisten kanssa ja sitten haukutaan ulkomaalaisvirastoa siitä asiasta. Toinen ihmettelee lasten tuloa maailmaan lähes kolmikymppisenä. ja taas pyydetään neuvoja. Eräs on vääntänyt syyttömän miehen isäksi ja nyt haluaa perua sen. Joku on taas perehtynyt tekemään lapsia oikein suurperhe mittakaavassa eri miesten kanssa. Kun minulle selitettäisiin asiallisesti miksi pitää tahallaan tehdä tällaista ? Meillä miehilla ovat tyrimiset selkeitä ja ennaltanähtävissä. Niitä ovat alkoholismi, pettäminen, väkivaltaisuus ja naisen objektina pitäminen.
Sellaisia me kaikki yh-äidit olemme, ei me voida itsellemme mitään... valitan.
- Yopapu66
mikaml kirjoitti:
On mielenkiintoista lukea näitä juttuja. Naiset ovat kyllä harvinaisen monipuolisia järjestämään itselleen vaikeuksia.Eräs on kaksinnaimisissa Serbialaismisten kanssa ja sitten haukutaan ulkomaalaisvirastoa siitä asiasta. Toinen ihmettelee lasten tuloa maailmaan lähes kolmikymppisenä. ja taas pyydetään neuvoja. Eräs on vääntänyt syyttömän miehen isäksi ja nyt haluaa perua sen. Joku on taas perehtynyt tekemään lapsia oikein suurperhe mittakaavassa eri miesten kanssa. Kun minulle selitettäisiin asiallisesti miksi pitää tahallaan tehdä tällaista ? Meillä miehilla ovat tyrimiset selkeitä ja ennaltanähtävissä. Niitä ovat alkoholismi, pettäminen, väkivaltaisuus ja naisen objektina pitäminen.
Mika,
raskaana olevan naisen kimppuun hyökkääminen ei ole miehekästä.
Heikomassa asemassa aolevan kimppuun hyökkääminen ei ole miehekästä.
Molemmat teot ja sanat ovat alhaisia.
Niin teit nyt !
Oletko ylpeä?
Tuliko miehekäs olo?
oon ollut nuorena tyttönä kesätöissä vankilassa, ja muistelen niiden juttujen perusteella - että jopa roistojen keskuudessa kategoriat menevät siten, että lapsiinsekaantujat ovat ihan alinta kastia, seuraavina vaikka just raskaana olevia hakkaavat, kiusaavat ja tökkivät.
Siis joissain ihmisisää on noin paljon pahuutta ja julmuutta ... Esitä mielipiteesi niille ja seillä missä saata vertaistasi vastuuta - älä hyökkää heikompasi kimppuun.
Etkö oikeasti näe mikä peilistä katsoo ...
- vauva masussa ... - Jossu¤
Justiina-70 kirjoitti:
Meillä on yhteishuoltajuus ja olen saanut lapselle vuorohoidon järjestettyä ilman mitään mutinoita.
Lapsen isä ei voi ottaa lasta aina iltaisin, mutta sitä ei edes kysytty hoitopaikkaa hakiessa, ainoastaan omia työaikojani.
Samoin lapsen sairaudet hoidan aina halutessani minä, ei kysellä lapsen isästä töissä mitään kuten ydinperheiden äideiltä, tosin olemme vuorotelleet lapsen kanssa kotona sairastelemiset jos on ollut mahdollista.
Aloittajalle sanoisin, että kyllä sitä pärjää ihan hyvin vaikka vuorotyössä kävisikin.
Yksinodottaja en ole ollut, mutta erottiin kun poika oli vielä melko pieni.
Olen vienyt pojan hoitoon vähän yli vuoden vanhana ja vuorohoidossa on ollut koko ajan. Aluksi tein lyhennettyä työpäivää, eikä mitään yövuoroja ole tarvinnut tehdä.
Nyt sain itselleni joustavan työajan iltavuoroihin, eli pääsen kotiin jo ihmisten ajoissa.
Kun poika menee eskariin vuoden päästä, alan tekemään taas lyhennettyä työpäivää (6h)ja yhtä vuoroa, saa olla sitten kotona kun lähtee eskariin, eikä tarvitse iltapäivähoitoihin viedä.
Kannattaa kysellä työnantajalta joustoa työaikoihin ja ehkä mahdollisesti tehdä sitä lyhennettyä työpäivää. Käteen jäävässä palkassahan se ei paljon mitään vaikuta, tekeekö 6 vai 8h työpäiviä.
Asuntolainan kanssa olen pärjännyt ihan hyvin, välissä suoritettu täysipäiväinen opiskelu opintovapaalla kuitenkin meinasi vetää loppuvaiheessa vähän tiukille rahallisesti kun pelkällä opintorahalla piti pärjätä, mutta kyllä siitäkin selvittiin.
Kyllä sinä selviät jos vain tahdot
Ja mikalle tiedoksi. Olen myös pariin otteeseen ollut psykologisissa testeissä ja tulokset olivat kyllä ihan puuta heinää. Äitini sai mahtavat naurut tulokset luettuaan, samoin ystävät, mutta jospa niiden perusteella onkin sitten ihmisellä piileviä kykyjä eikä luonnettakaan opi tuntemaan edes 35 vuoden kokemuksella, vaan psykologit tietävät paremmin..Samanlaiset fiilikset tuli minullekin psyk-testeistä, kun käväisin psykologin ja psykiatrin arvioitavana duunia varten. Teki mieleni kysyä psykiatrilta, että olisiko sinulla jotain sydämellä, jonka haluaisit vapauttaa, minulla on kyllä aikaa kuunnella :D
Olin todella vaikeassa elämäntilanteessa huoltajuuskiistan alkumetreillä, epävarma ja ihan kadoksissa, ja ammatti-ihmisen mielestä olin hyvin tasapainoinen ja tyyni, rauhallinen ja varma itsestäni. Oli pakko lukea lausunto pariin kertaan että ymmärsin mitä soopaa siinä luki. Heidän testaamilla ja antamillaan älykkyysprossilla minun pitäisi olla Swiss UBS:n pääjohtajana.
Voihan nenä, loistava tulevaisuus takanapäin? :D - Justiina-70
Jossu¤ kirjoitti:
Samanlaiset fiilikset tuli minullekin psyk-testeistä, kun käväisin psykologin ja psykiatrin arvioitavana duunia varten. Teki mieleni kysyä psykiatrilta, että olisiko sinulla jotain sydämellä, jonka haluaisit vapauttaa, minulla on kyllä aikaa kuunnella :D
Olin todella vaikeassa elämäntilanteessa huoltajuuskiistan alkumetreillä, epävarma ja ihan kadoksissa, ja ammatti-ihmisen mielestä olin hyvin tasapainoinen ja tyyni, rauhallinen ja varma itsestäni. Oli pakko lukea lausunto pariin kertaan että ymmärsin mitä soopaa siinä luki. Heidän testaamilla ja antamillaan älykkyysprossilla minun pitäisi olla Swiss UBS:n pääjohtajana.
Voihan nenä, loistava tulevaisuus takanapäin? :DMinäkin olin matemaattisesti erittäin lahjakas, tosiasiassa matikassa olen ollut aina surkea ja siitä on koulussakin ollut aina kaikkista huonoin numero todistuksessa.
Sitten olin ujo ja vaatimaton.
Tälle on saanut usea ihminen naureskella, ihan ei pidä paikkansa, mutta kai ne psykiatrit/psykologit sitten tietävät paremmin... ;o)
Vaan kyllähän siinä ihmisen todellinen luonne tulee esille kun kysellään mikä on saksan pääkaupunki ja oletko koskaan nähnyt oikeaa ihmistä esittävää patsasta, tykkäätkö hypellä lehtikasoissa, laitetaan piirtämään t-kirjaimia A4:n täyteen jne. Yopapu66 kirjoitti:
Mika,
raskaana olevan naisen kimppuun hyökkääminen ei ole miehekästä.
Heikomassa asemassa aolevan kimppuun hyökkääminen ei ole miehekästä.
Molemmat teot ja sanat ovat alhaisia.
Niin teit nyt !
Oletko ylpeä?
Tuliko miehekäs olo?
oon ollut nuorena tyttönä kesätöissä vankilassa, ja muistelen niiden juttujen perusteella - että jopa roistojen keskuudessa kategoriat menevät siten, että lapsiinsekaantujat ovat ihan alinta kastia, seuraavina vaikka just raskaana olevia hakkaavat, kiusaavat ja tökkivät.
Siis joissain ihmisisää on noin paljon pahuutta ja julmuutta ... Esitä mielipiteesi niille ja seillä missä saata vertaistasi vastuuta - älä hyökkää heikompasi kimppuun.
Etkö oikeasti näe mikä peilistä katsoo ...
- vauva masussa ...Nyt jo minua toimitetaan vankilaan. Hierarkia siellä on varmaankin kerrotunlainen. En ole hyökännyt kenenkään kimppuun, olen vain pyytänyt harkintaa ja yksinselviytymistä elämästä. Eivät kaikki naisetkaan ole eri mieltä kanssani. Varsinkin yllytettynä te naiset olette paljon raaempia kuin me miehet. Olen vahvasti sitä mieltä, että varsinkin abortti on ehdottomasti naisen päätäntävallassa, ja siihen ei kenelläkään ole mitään nokan koputtamista.
- Jossu¤
Teillä ei ole mitään hätää.
Taloudellisesti tulet toimeen ihan hyvin. Pankki joustaa tarvittaessa ja äitiys- ja vanhempainvapaan aikana lapsen kulutus on pientä, et mene bankrottiin.
Hoitopaikka-anomus kannattaa laittaa vetämään hyvissä ajoin. Heti lapsen synnyttyä, mikäli asut helsinginseudulla. Ihminen kasvaa tilanteisiin. Huomaat, että pärjäät aina uusissa ja uusissa tilanteissa. Mieti aikaa taaksepäin; 10 vuotta meni huomaamattasi, samoin käy seuravalle 10:lle :)
Ystävättäreni vei lapsensa hoitoon jo 6kk ikäisenä, itse hoidin viimeiseni 2v saakka kotona. Kaksivuotias kaipaa jo kavereita ja haasteita, joten valinta oli "lapsen" (ja minäkin kaipasin työyhteisöä). Valtaosa naisista, joilla on työpaikka, vievät lapsensa vuoden ikäisinä hoitoon.
Onko sinulla äitiä, mummoa, ystävättäriä tai-mitä-tahansa tukijoukkoa takanasi? Ehdit sellaisen vielä keräämään, parista muusta yksinodottavasta tai jo lapsensa isoksi saattaneesta pariskunnasta.
Itse löysin sydänystäväni synnytyssairaalasta -99. Äitiyspolilta jäi mukaan toinen vuonna -90 :)
http://voimakirja.vuodatus.net/blog/237017
Linkissä lisälinkkejä ja voimia sinulle :)
Lähes kaikki nuoruudenaikaiset ystävättäreni ovat lapsettomia. Ikinä en vaihtaisi paikkaa heidän kanssaan, vaikka heidän elämänsä on helpompaa ja kaikin tavoin "tyylikkäämpää ja menevämpää" kuin omani. E n i k i n ä !
Sanoo 4-lapsen 40v yh-äiti, joka on ollut sitä käytännössä aina :)Ovatko muuten kaikki lapset eri isistä ? Perhesuunnittelusi on varmasti herättänyt muidenkin huomiota kuin minun.
- Jossu¤
mikaml kirjoitti:
Ovatko muuten kaikki lapset eri isistä ? Perhesuunnittelusi on varmasti herättänyt muidenkin huomiota kuin minun.
Kyllä. Eri värisiä, eri yhteiskuntaluokista. Rikkain on etelä-afrikkalainen kahvipapumassa. Ikähaarukkakin on 18-64v, osa ei osaa lukea (viitt. kulttuuriset erot) ja hassuinta, kaikki neljä eri uskoisia. Ajattele!
Sinä ja sinun perhesuunnitteluhuomiosi *NAURAN*...
sinun aikasi oli ja meni, sinusta tuli lapseton vanhapoika, jonka elämäntehtävä on puolusta maata vapaaehtoisena, kun palkolliseksi ei kelpuutettu. Sinulle jäi vain rahojesi varjelu, (pienten tienestiesi) joita et mukaasi saa ja tod.näk. aikanaan kodittomat kissat perivät pikkuruiset säästösi. Hyi, kisuemo joka lisääntyy ties minkälaisten hampuusikollien kanssa, hyh hyh :D:D:D:D Jossu¤ kirjoitti:
Kyllä. Eri värisiä, eri yhteiskuntaluokista. Rikkain on etelä-afrikkalainen kahvipapumassa. Ikähaarukkakin on 18-64v, osa ei osaa lukea (viitt. kulttuuriset erot) ja hassuinta, kaikki neljä eri uskoisia. Ajattele!
Sinä ja sinun perhesuunnitteluhuomiosi *NAURAN*...
sinun aikasi oli ja meni, sinusta tuli lapseton vanhapoika, jonka elämäntehtävä on puolusta maata vapaaehtoisena, kun palkolliseksi ei kelpuutettu. Sinulle jäi vain rahojesi varjelu, (pienten tienestiesi) joita et mukaasi saa ja tod.näk. aikanaan kodittomat kissat perivät pikkuruiset säästösi. Hyi, kisuemo joka lisääntyy ties minkälaisten hampuusikollien kanssa, hyh hyh :D:D:D:DOnko kahvipapumassa se lentokoneella saapuva mies, joka peukalonliikkeellä teki plantaasityöntekijät hurraaviksi.Niin ainakin erään hedelmäyhtiön televisiomainoksessa näytettiin. Se oli sitä aikaa, kun asioista voitiin puhua niiden omilla nimillä.
- kamelia
Itselläni oli sama tilanne - en voinut ajatellakaan aborttia siitä huolimatta, että lapsia ei enempää pitänyt tehdä. Kaksi jo oli (12v ja 11v) Tällä hetkellä olen hoitovapaalla. Poika on nyt vuoden ja aion olla kotona vielä pari vuotta. Maksan myöskin asuntolainaa koko ajan ja teen vuorotyötä - kunhan siis palaan töihin ; ) hoitopaikkana tulee olemaan ympärivuorokautinen päiväkoti. Eli siis kyllä sitä pärjää yksinkin...
- yh isä
Kadut varmasti,jos suostut painostuksen alla aborttiin.Muista että se pikkuinen lapsen alku on sinun ja sinä päätät sen tulevaisuudesta ja elämästä.Ole vahva ja anna hänelle oikeus
syntymään ja elämään.Ei se tule aina helppoa olemaan,mutta arvaa onko helppoa,jos suostut
aborttiin painostuksesta?Oletko valmis luopumaan
lämpöisen kätösen pikku puristuksesta poskellesi,kun hän näyttää sillä miten tärkeä olet?En ikinä
voi uskoa että siitä ihanasta tunteesta taistelematta luovut.Sillä et taistelle aivan
pikku asiasta. Taistelet yhden pikkuisen elämän
ja elämisen oikeudesta. - vaikutusta?
kaiken saa järjestymään. Abortti ei ole ratkaisu,. ainakaan jos tuntee haluavansa lapsen, päinvastoin. Sitä ei pidä tehdä jos sen voi välttää.
Yh:n elämä on rankaan, mutta myös antoisaa. Jos rakastat lastasi ja tiedät haluavasi sen tiedät myös pärjääväsi.
Vuorotyöläisille on ympärivuorokautisia päiväkoteja ja jos ei suju riittävän hyvin on mahdollisuus kouluttautua niin, että voi tehdä päivätyötä. Kaikki on mahdollista.
Itse olen suurperheen yh. Osa on jo aikuistunut ja osa lähestymässä täysi-ikäisyyttä.
Aluksi tein vuorotyötä ja pian opiskelin samaan aikaan. Nyt olen päivätyössä ja makselen, kuten sinäkin, suurta asuntolainaa. Talous on tiukkaa, mutta koskaan en ole katunut päätöstäni jäädä yh:ksi katastrofaalisen liiton jälkeen. Lapset antavat iloa arkeen ja elämä on rikasta ja muutenkin mallillaan.
Se on vähän niin, että kun edeltä käsin asioita tuumailee ne tuntuvat pelottavilta ja mahdottomiltakin, mutta arki on lopulta aina aika samanlaista. Se asettuu kohdalleen ja kun itse yrittää ja tekee asioiden eteen jotain elämästä tulee oikein hyää.
Tsemppiä sinulle. Kyllä se siitä. Yhden lapsen kanssa elät ihan mukavasti ja tulet kokemaan monia onnen hetkiä.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h82768Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062611Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv182307Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.491894Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska141463- 321453
- 1771173
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1011154En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.70986Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?81948