Halusin herätellä keskustelua, eli aavistitko olevasi vakavasti sairas, jo ennen diagnoosia. Itselläni on pitkään ollut tunne, että en ole kunnossa, vaikka punakka ja reipas olenkin. Sain dignoosin veritaudista, alempi ketju.
Siis tiesitkö jo ennen diagnoosia?
Aavistitko sairautesi
12
1492
Vastaukset
- muumiaitee
sinulle! Minun täytyy sanoa että en aavistanut,ei tullut mieleenikään.Jälkeen päin kyllä ajattelin,että muutamia kuukausia ennen syövän löytymistä olin jotenkin hyvin väsynyt.Laitoin sen kuitenkin 3.vuorotyön piikkiin.Siskoni olivat sairastaneet rintasyövän,ja heiltä löytyi se brca2.geenivirhe.Jossain vaiheessa aloin vähän miettiä,että mitenköhän mun kanssa.Sitten olin ihan muusta syystä työterv,lääkärillä,puhuin tästä asiasta.Mun rinnassahan oli semmonen luumupatti,mutta en silti tajunnut,että minullakin olis syöpä.Työterv.lääkäri lähetti heti mammoon ja ultraan.No,siinä vaiheessa kyllä aavistin,että se on sitä,mitä ei voi ylittää,ei alittaa,ei kiertää,vaan on mentävä läpi,,niinkuin Tässä ja nyt sanoo.
- Punakka
Muumiaitee, viestisi ovat aina kannustavia ja lempeitä, niitä on mukava lukea. Minun tautini tosiaan "hämäsi" monia, koska tähän tautiin kuuluu, verihiutaleiden, punasolujen ja leukosyyttien huomattavan korkeat määrät, ja polysytemia potilaat ovat usein punakoita ja näyttävät erehdyttävän terveiltä, onneksi tauti paljastui verikokeissa ja luuydinnäytteessä.
- muumiaitee
Punakka kirjoitti:
Muumiaitee, viestisi ovat aina kannustavia ja lempeitä, niitä on mukava lukea. Minun tautini tosiaan "hämäsi" monia, koska tähän tautiin kuuluu, verihiutaleiden, punasolujen ja leukosyyttien huomattavan korkeat määrät, ja polysytemia potilaat ovat usein punakoita ja näyttävät erehdyttävän terveiltä, onneksi tauti paljastui verikokeissa ja luuydinnäytteessä.
sinulle!Minulle tuo iloa,jos pidät kirjoituksestani!Kirjoittele sinä myös useamminkin tänne!Hyvä yötä!
- Raspikurkku
Diagnoosi tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Pitkään jatkuneen äänen käheyden takia tehtiin kurkunpään tähystys, mikä tehdään narkoosissa. Otettiin koepala kun jotakin oli näkyvissä ja lääkäri totesi että yhdeksässä tapauksessa kymmenestä kyseessä on polyyppi. Minä olin sitten se kymmenes tapaus.
Homma meni vielä niin mukavasti että tuli pieni informaatiokatkos tuloksista. Eräänä kauniina päivänä oli postilaatikossa ilmoitus että minulla on aika OYS:n KNK-polille. Silloin jo aloin aavistella että jotakin vakavampaa on tulossa mutta syöpä ei käynyt silloinkaan mielessä. Seuraavana päivänä oli aika lääkärille joka sitten valitteli että ei ollut saanut minua puhelimitse kiinni ja tietoa välitetyksi (sen kurkunpään operaation takia olin kaksi viikkoa puhumiskiellossa joten en vastaillut puhelimeen). Ja tieto oli: pahanlaatuinen kasvain eli ihan sitä itseään. Ja minä kuvittelin koko ajan että kyseessä on vain pitkittynyt flunssan jälkioire. Vaikka minulla on taipumus huonomuistisuuteen niin luulenpa että noita hetkiä en unohda. Ja tästä on nyt taas tulossa romaani. Miksiköhän meikäläinen ei osaa kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi pelkkää asiaa ? - "löysässä hirressä ole...
Kuuteenkymmeneen ikävuoteen mennessä minulla on jo ollut yhtä ja toista sairautta - vakaviakin. Tätäkin tutkittiin oireiden perusteella puolitoista vuotta ja lääkäri levitteli käsiään rtg-kuvaa katsoessaan ja sanoi että "ihan selvästi teillä on jotain mutta emme tiedä mitä". Lopulta luubiopsiasta selvisi: parantumaton, äärettömän harvinainen syöpä, johon ei ole muuta hoitoa olemassa kuin leikkaus - minua ei vaan leikata.
Koska olen äärettömän allerginen, niin olin tuudittautunut sellaiseen uskoon etten minä saa koskaan syöpää. Allergia- ja astmalehdessä on nimittäin ollut joskus artikkeli, joka kertoi "allergian suojaavan syövältä". Eli sellaista - shokkina tuli tieto. - koska tunsin etten ok
no oikeastaan en tiedä mitä se 'aavistaminen' tarkoittaa... paitsi ehkä just mitä itse tein.
7 kk ennen mun munasarjasyöpää kävin hakemassa yksityisestä lähetettä ultraan. oli turvotusta ja sellaista, hengästyin kovin ihan pienestäkin. Se tuntui kummalta ja oudolta, mutta yritin laittaa iän syyksi.
En kuulemma pääsisi kuin yksityisterv.asemalle ultraan,,, ja lähete oli vain ylävatsan ultraan.
ultraava lääkäri tutki ja sanoi että kunnossa oli, mutta ei hän tuosta alavatsasta tiedä. Että gynen kautta sitä tutkitaan. No, olin vähän huolestunut, mutta "menin kotiin" noin puoleksi vuodeksi.
Koko ajan oli pelko ja 'aavistus' että tää kuitenkin voi olla syöpää.
Ja olihan se. meninkö sittenkin liian myöhään todella asian kanssa lääkäriin, sen näyttää aika eli 5 vuoden päähän leikkauksesta ja siellä tulee vapahdus huolesta.
en tiedä aavistinko. Pelkäsin ihan hirveästi että mulla on syöpä. Jopa niin hirveästi että lykkäsin (!!!) lääkärille menoa tutkimuksiin. Toivon että tyhmyyteni ei koidu kuolemaksi...
tässä eletään nöyränä päivästä päivään. Teen aina välillä pelko-suursiivousta mielessäni.
Ihmisen elimistö mielestäni kertoo kyllä ihmiselle olotilastaan. Pitää vaan uskoa mitä se sanoo ja kertoo, toimia sitten.- jatkoelämä
Aavistin jo kauan, etten ole kunnossa. Vuosi ennen dignoosia reumatutkimuksissa sanoin, että en jaksa enää olla näin sairas ja kivulias. Vuosi kului ja jouduin tt-lääkärille 3. kerran peräkkäin kipujen vuoksi. Hän lähetti keskussairalaan. Siinä ambulanssia odotellessa sanoin, että syöpähän se minua vaivaa.. ja niin kävi. Aavistin kauan...
- Vilma-t
sinulta tuo, että elimistömme kertoo tavalla tai toisella sen, että kaikki ei ole kunnossa. En minäkään syöpääni mitenkään "aavistanut", vaikka alkuvuodesta olin totaalisen väsynyt.
Talvilomaviikko meni nukkuessa ja kun palasin töihin, niin elämä oli kuin tervassa tarpomista. Itkin ilman mitään tiedostettavaa syytä, kyyneleet vaan valui niin töissä, kuin aamulla bussissakin. Jalat kieltäytyivät kulkemasta kohti työpaikkaa ja olo oli tosi tuskainen. En todellakaan käsittänyt mikä minulla oli, sillä aina olen tykännyt työstäni ja ihmisistä siellä. Sairaslomilla en ole aiemmin ollut, pienet flunssatkin ovat menneet työn ohessa.
Kun se olotila ei helpottanut, niin laitoin työpaikkalääkärille sähköpostia ja kerroin, että "nyt viiraa päästä". Vastaanotolla todettiin verenpaineen nousseen tähtitieteellisiin lukemiin (aina aikaisemmin ollut enemmänkin alhainen verenpaine). Sain ähetteen täydellisiin labrakokeisiin ja keuhkokuvaan, sekä viikon saikkaria ja käskyn levätä. Kaikki labra-arvot olivat kuitenkin viitearvojen ylärajalla, joten mitään hälyyttävää ei löytynyt ja se pään viirauskin meni työstressin piikkiin.
Rintasyöpä löytyikin sitten kuukautta myöhemmin joukkotarkastuksessa, joten taaksepäin ajatellen se minun elimistö hälyytti jo alkuvuodesta hakemaan apua. Tosin ilman tuota samaan aikaan sattunutta seulontakutsua se syöpä olisi saanut rauhassa muhia ja levitä, sillä mitään patteja tai tunnusteltavia kasvaimia ei ollut. - Ira¤
Vilma-t kirjoitti:
sinulta tuo, että elimistömme kertoo tavalla tai toisella sen, että kaikki ei ole kunnossa. En minäkään syöpääni mitenkään "aavistanut", vaikka alkuvuodesta olin totaalisen väsynyt.
Talvilomaviikko meni nukkuessa ja kun palasin töihin, niin elämä oli kuin tervassa tarpomista. Itkin ilman mitään tiedostettavaa syytä, kyyneleet vaan valui niin töissä, kuin aamulla bussissakin. Jalat kieltäytyivät kulkemasta kohti työpaikkaa ja olo oli tosi tuskainen. En todellakaan käsittänyt mikä minulla oli, sillä aina olen tykännyt työstäni ja ihmisistä siellä. Sairaslomilla en ole aiemmin ollut, pienet flunssatkin ovat menneet työn ohessa.
Kun se olotila ei helpottanut, niin laitoin työpaikkalääkärille sähköpostia ja kerroin, että "nyt viiraa päästä". Vastaanotolla todettiin verenpaineen nousseen tähtitieteellisiin lukemiin (aina aikaisemmin ollut enemmänkin alhainen verenpaine). Sain ähetteen täydellisiin labrakokeisiin ja keuhkokuvaan, sekä viikon saikkaria ja käskyn levätä. Kaikki labra-arvot olivat kuitenkin viitearvojen ylärajalla, joten mitään hälyyttävää ei löytynyt ja se pään viirauskin meni työstressin piikkiin.
Rintasyöpä löytyikin sitten kuukautta myöhemmin joukkotarkastuksessa, joten taaksepäin ajatellen se minun elimistö hälyytti jo alkuvuodesta hakemaan apua. Tosin ilman tuota samaan aikaan sattunutta seulontakutsua se syöpä olisi saanut rauhassa muhia ja levitä, sillä mitään patteja tai tunnusteltavia kasvaimia ei ollut.Vuoden verran ennen diagnoosia oli kummallisen levoton olla,laihduin sen vuoden aikana 20 kg.
- Vipsu
aavistinko. Siis en muista epäilleeni mitään erikoista, mutta pitkän infektiokierteen ja lisääntyneen mustelmataipumuksen ja huimailujen jälkeen tieto leukemiasta ei oikeastaan yllättänyt. Jotenkin muistelisin, että kun työterv.lääkäriltä olin menossa polille, tiesin että vakavasta asiasta on kyse ja kun lääkäri polilla sanoi sanan leukemiaepäily, se ei kummemmin yllättänyt. Jotenkin ihan eka ajautus oli myös, että tätä varmaan osataan jo hoitaa ja tästä selvitään. Myöhemmin tietysti on tullut hetkellisiä epätoivon hetkiä, vaikka Glivecin kanssa olen jo melkein pari vuotta elellyt ja suunta on ollut koko ajan parempaan päin.
- mitään
ennenkuin löysin patin rinnasta pesulla käydessäni. Sen jälkeen olinkin asiasta melko varma, vaikka toivoin epäilyni osoittautuvan joksikin muuksi. Lopullinen diagnoosi ei siis yllättänyt.
Jälkeenpäin tosin olen pohtinut, että elimistö kyllä antoi merkkejään. Vastustuskykyni oli heikentynyt ja olin sairastanut edellisen puolen vuoden aikana flunssan kolmeen kertaan, mitä ei muistini mukaan ollut koskaan ennen tapahtunut. Ei nuo lääkäritkään mitään kuitenkaan epäilleet, tavanomainen flunssan hoito.
Jos olisin itse asiaa osannut epäillä, niin olisivatkohan lääkärit edes ottaneet epäilyjä tosissaan, sillä voihan tuo flunssa kai ilman syöpääkin olla sitkeää ja joskus uusiakin. - Janett
mutta alitajunnassa oli tieto vakavasta sairaudesta, vaikken tiennyt mikä se on. Itse olin tietoisesti sitä mieltä, että läskiähän siltä mahasta vaan löytyykin vaikka alitajunnassa tunsin, ettei kaikki suinkaan ollut hyvin. Ajattelin jo viime jouluna kun kaikki oli pitkästä aikaa hyvin, että tämä on viimeinen jouluni jne.
Ja pääsiäistä pelkäsin hirveesti, muutenkin, kuin sitä, että joudun viettämään monta pyhää yksin. Niinhän minä sitten pääsiäisviikolla keskiviikkona sain lymfoomadiagnoosin ja olin koko pääsiäisen keskussairaalassa, osin komplikaation seurauksena niin pitkään. Mutta KIIRAStorstai oli kyllä kiirastorstai kun näytteenottoneula osui verisuoneen ja verenpaineet hävisi ja menihän siinä varmaan vuorokausi ennen kuin kaikki alkoi olla kunnossa. Viisi pussia sain nestettä. PITKÄperjantai oli myös tosi pitkä. Lauantaina sain kaksi pussia verta. Ja tiistaina pääsin vähäksi aikaa kotiin ennen hoitojen aloitusta.
En siis itse tosiaan uskonut, että mitään löytyy, mutta alitajunnassa se oli niin voimakkaasti, että olin edellisen viikonlopun niin ahdistunut, koetin saada vaikka ketä ystävää kiinni, kukaan ei vastannut, hädissäni etsin virsikirjoja avuksi.
Onneksi alitajunta ohjaksi minut hoitoihin. Nyt on sytot ohi, kasvaimet pienentyneet ja toivottavasti häviävät edes muutamaksi vuodeksi, että saisin välillä elää terveenäkin, tämä tauti kun on herkkä uusimaan.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614206Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653435Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541792Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251657Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2971424Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132925Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235856en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115828Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe17797