eron jälkeinen yksinäisyys

vm68

Mies otti ja läksi kolmisen vuotta sitten ja tämä jätti syvät haavat. Nyt alan mielestäni olla toipunut asiasta.

Nyt on alkanut tämä yksinäisyys ottaa rankasti päähän.
Ja ennen kaikkea on tullut valtava kaipuu löytää mies, joka olisi enemmänkin kuin vain ystävä.

Tarjonta on todella vähäistä tällä kylällä ja vielä kun on lapset jarruna iltamenoille.

Nyt olen huomannut sen, että ihastun heti, kun vain vastaan tulee ihan kuka tahansa sopivan ikäinen ja vapaa mies. Pelkään arvostelukykyni pettäneen ja että ihastun ihan vääriin ihmisiin, väärillä perusteilla. (niinkuin on käynytkin, onneksi ihastukset kuivui pian kasaan)

Ihon ikävää pahentaa vielä se, että tänä kesänä vietin yhden ihanan illan (ja yön) erään miehen kanssa. Se juttu tyssäsi siihen saman tien.
Sain hetken maistaa sitä mitä on kaivannut kolme vuotta ja se otettiin saman tien pois.

Toisaalta on ollut ihana olla vaihteeksi taas ihastunut johonkin ihan oikeaan ihmiseen. Jostain syystä vasta nyt näitä ihastuksen kohteita on alkanut tulla vastaan. Missä lie aiemmin luuranneet kaikki potentiaaliset ihastumisen kohteet? Tai ehkä vasta nyt olen eron jälkeen valmis siirtymään tällä saralla eteenpäin.

11

2017

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Nimetön

      Hei tiedän tunteen kun alkaa kauheesti haluttaan olla jonkun kainalossa. Ei niinkään seksiä siis vaan ihan jonkun toisen läheisyyttä. Kannattaa nyt aluksi vierailla sivuilla kaalimato.com ja tilata vemputin itelleen. Ja oikeesti KANNATTAA ODOTTAA eikä huolia eronnieta ja karanneita, siis niitä säälittäviä tapauksia joista ei ole pitemmän päälle mihinkään.
      Sullahan on jo lapsetkin tehtynä että ei ole edes mikään kiire.
      Mutta tideän kyllä mikä tuo tunne on! Kannattaa yrittää miettiä jotain harrastusta johon voisit intohimoisesti uppoutua ja saada ajtukset pois välillä asiasta.
      Myöskin 4 h tai mannerheimin lastensuojeluliiton kautta kannattaa hankkia lastenkaitsijoita jotta pääsee vähän välillä tuulettumaan.Mutta harkitse tarkoin kenet vaivoiksisi huolit.Ensimmäistä vastaantulijaa ei kannata ottaa !!

      • vm68

        se kaalimato kun ei anna sitä henkistä lämpöä ja täytä hellyyden tarvetta. Valitettavasti:(

        Toivottavasti järki pysyy päässä, kun joku olisi tyrkyllä. Vaikka totta puhuen suurempi riski mulla on siinä, että kukaan ei kelpaa. Taidan pohjimmiltani olla aika kranttu

        Kolme vuotta meni ihan hyvin, ilman että tämä yksinäisyys oli ongelma.


      • lämpöä ja läheisyyttä
        vm68 kirjoitti:

        se kaalimato kun ei anna sitä henkistä lämpöä ja täytä hellyyden tarvetta. Valitettavasti:(

        Toivottavasti järki pysyy päässä, kun joku olisi tyrkyllä. Vaikka totta puhuen suurempi riski mulla on siinä, että kukaan ei kelpaa. Taidan pohjimmiltani olla aika kranttu

        Kolme vuotta meni ihan hyvin, ilman että tämä yksinäisyys oli ongelma.

        voi antaa ja saada vaikka ei heti yhteistä hautakiveä olisikaan hankkimassa. Siitä vaan, rohkeasti.. Eihän siinä mitään menetä.


      • petetty ja jätetty
        lämpöä ja läheisyyttä kirjoitti:

        voi antaa ja saada vaikka ei heti yhteistä hautakiveä olisikaan hankkimassa. Siitä vaan, rohkeasti.. Eihän siinä mitään menetä.

        Minä haluaisin vain hetkeksi miehen läheisyyttä ja seksiä mutta eipä sitä ole tarjolla. En todellakaan kaipaa mitään seurustelua tositarkoituksella vaan hetken hurmaa. Mutta tässä kylässä sitä ei ole näköjään tarjolla enkä tiedä mistä lähtisin iloa elämään hakemaan. Vemputtimet eivät todellakaan korvaa toisen ihmisen läheisyyttä ja lämpöä. Haluaisin vielä kerran elämässäni kokea olevani nainen, jota joku mies haluaa ihan oikeasti. Mutta taitaa olla turhia haaveita.


      • vm73
        vm68 kirjoitti:

        se kaalimato kun ei anna sitä henkistä lämpöä ja täytä hellyyden tarvetta. Valitettavasti:(

        Toivottavasti järki pysyy päässä, kun joku olisi tyrkyllä. Vaikka totta puhuen suurempi riski mulla on siinä, että kukaan ei kelpaa. Taidan pohjimmiltani olla aika kranttu

        Kolme vuotta meni ihan hyvin, ilman että tämä yksinäisyys oli ongelma.

        Olen kanssasi aika samassa tilanteessa. Mulla vaan yksinäisyyden tunne ja kainalon/läheisyyden/seksin tarve tuntuu hyökänneen päälle jo kolmen kuukauden yksinolon jälkeen. Tätä tosin edelsi vuoden lähes kosketukseton aika. Sinä sen sijaan olet jaksanut tosi pitkään yksin! Mulla on erosta sen verran vähän aikaa, etten tiedä, olisinko valmis oikeaan suhteeseen, mutta mietin, miksei läheisyyden tarvetta voisi tyydyttää välillä jonkun mukavan tyrkyllä olevan kanssa. Tosin yhden yön suhteet ei kiinnosta. Tietysti pitkän päälle olisi kiva, kun olisi joku ihan oikea, mutta sellaista odotellessa mietin, onko jotain välimuotoa..

        Ajattelen, että jos etsii tositarkoituksella ihmistä elämäänsä pitääkin olla vähän kranttu. Enkä tarkoita sillä sitä, että pitää etsimällä etsiä vikoja tai tekosyitä. Täydellisiä ihmisiä ei ole, enkä usko, että sellaista etsitkään. Oma onnellisuus ja tyytyväisyys on kuitenkin tärkeää, siitä ei pidä tinkiä. Joku sanoi kivasti, että tätä elämää eletään kuitenkin itselle, ei muille.

        Tahdon uskoa, että asioilla on taipumus järjestyä parhain päin. Varmasti hellyyden ja läheisyyden tarve tulee tyydytettyä, ennemmin tai myöhemmin. Sitä ennen on keksittävä muita asioita, jotka tuottavat tyydytystä ja iloa elämään. Mulle liikunta on ollut tosi tärkeää. Säännöllinen harrastus ilman lapsia on ollut ns. henkireikä. Eikä liikunnan tuomat endorfiinitkaan ole varmaan pahasta ;)


      • vm68
        lämpöä ja läheisyyttä kirjoitti:

        voi antaa ja saada vaikka ei heti yhteistä hautakiveä olisikaan hankkimassa. Siitä vaan, rohkeasti.. Eihän siinä mitään menetä.

        Niistä saa hetken ilon, mutta sen jälkeen on jossain määrin vielä pahempi olo.

        Tosin tämän kesän jutun jälkeen piti vähän tarkistaa tätä mielipidettäni. Teki hemmetin hyvää ja olo oli hyvä vielä sen jälkeenkin. Emme menneet "loppuun saakka" vaan enemmänkin se oli sellaista toisen läheisyydestä nauttimista.

        Tämän kolmen vuoden hiljaiselon jälkeen tuntui ihanalta, että "kelpasin" jollekulle läskeistäkin huolimatta.

        Silti edelleenkin haluaisin, että löytyisi suhde, jolla olisi edes jossain määrin mahdollisuus vaikkapa siihen yhteiseen hautakiveen. Mitä suotta hypätä suhteeseen, josta todennäköisesti jo saman tien tietää että se ei tule kestämään.


      • vm69 mies
        vm68 kirjoitti:

        Niistä saa hetken ilon, mutta sen jälkeen on jossain määrin vielä pahempi olo.

        Tosin tämän kesän jutun jälkeen piti vähän tarkistaa tätä mielipidettäni. Teki hemmetin hyvää ja olo oli hyvä vielä sen jälkeenkin. Emme menneet "loppuun saakka" vaan enemmänkin se oli sellaista toisen läheisyydestä nauttimista.

        Tämän kolmen vuoden hiljaiselon jälkeen tuntui ihanalta, että "kelpasin" jollekulle läskeistäkin huolimatta.

        Silti edelleenkin haluaisin, että löytyisi suhde, jolla olisi edes jossain määrin mahdollisuus vaikkapa siihen yhteiseen hautakiveen. Mitä suotta hypätä suhteeseen, josta todennäköisesti jo saman tien tietää että se ei tule kestämään.

        Sama fiilis on täälläkin.Tammikuussa loppui 18vuoden suhde, ja nyt kaipaa ihoa omaa vasten(ei pelkkää seksiä), mut omatunto on maassa vielä, vaikka olen ihan hauskan näköinen mies, ja ottajia löytyis mutta vaikea luottaa ihan noin vaan taas uudestaan,,,mutta yksinäisyys repii rintaa kyllä aika kovin, ja saa surulliseksi välillä.


    • myösminäkin

      Pelkään että olen suhteessa vääristä syistä. Mistä sitä tietää mitä se rakkaus on? Tiedän että mies rakastaa minua, on ihan lääpällään kaikkeen minussa ja sietää keskeneräisyyttäni, osaa riidellä, seksi on mahtavaa, mutta rakkaus.

      Ovatko tunteeni aitoja ja syviä vai vain tilanteessa jossa kaipaan ihmistä syntyneitä varjoja toisen osapuolen tunteista.

      Huh huh että elämä on vaikeaa. Eilen itkeskelin miehelle, etten voi luvat yhtään mitään, kun en tiedä tunteistani. Mies toteaa kerta toisensa jälkeen että tuntee kyllä minun tunteeni kun lähelle pääsee, kosketuksesta, katseista, äänenpainoista, kaikesta? Mutta onko tuo totta, vai rakentamani harha?

      Mitä rakkaus on? Mistä voi olla varma että tunne minun puoleltani olisi rakkautta?

      Pahinta/parasta on, että tiedän kyllä voivani elää tämän miehen kanssa elämäni onnellisena loppuun saakka ja yhteiseen hautakiveen ynnä lisätä sukua runsaalla joukolla lapsia, mutta entä ne minun tunteeni?

      Olenko tässä siksi että rakastan miestä, vai siksi että saan sitä kaikkea mitä liitossa vaille jäin parikymmentä vuotta?

      Kaikki unelmani, kaikki toiveeni voivat toteutua tämän miehen kanssa, kaikki on hyvää/hyvin, vain minä olen epävarma, koska tämä suhde ei alkanut järisyttävällä ihastumisella. Tämä kaikki alkoi järjellä, pistin rohkeasti lusikkani soppaan joka ei näyttänyt lainkaan sopaltani.

      Eli otin miehen joka oli täysin jotain muuta kuin "tyyppini" yleensä on.

      Mikä minua epäilyttää? Ehkä se että henkisesti olen fiksumpi, osaan verbaalisesti suoria tunteeni, tekemiseni, ailahteluni ja noin pelkään että saan miehen harhautettua ohi todellisuuden. Jos haluan saada hänet uskomaan jotain, saan hänet uskomaan, vaikken itse uskoisikaan, vaan pelkästään "haluaisin uskoa" kuten nyt esimerkiksi rakkauteen.

      Tuo "haluaisin uskoa" on se vaarallinen kohta jossa saatan valehdella itselleni rankastikin, päästäkseni ohi totuuden.

      Eli kanssamatkaajat, te jotka olette jo selvillä vesillä, uusissa suhteissa, selveneekö pääni tämän osalta kun aikaa kuluu? Nyt ollaan kohdassa vuosi erosta. Viime vuonna tänä päivänä ymmärsin että se missä elin ei ollut sitä missä kuvittelin eläväni.

      Erosin erittäin vauhdikkaasti, koska ymmärsin että se oli ainut keino selvitä elämään. Tuolloin en voinut käsitellä asioita, koska ero vei kaikki voimani, lasten elämän järjetäminen ja uuden "turvallisen" ympäristön luominen ei jättänyt mitään tilaa vihan, katkeruuden, surun tunteille.

      Nyt käyn tuon kaiken läpi, kun elämä on rauhallista, tasaista ja hyvää ja on se olkapää jota vasten itkeä.

      Mutta kestääkö tämä suhde? Olenko kohta taas naimisissa, ja vasta kirkon ovien kolahdettua kehtaan myöntää itselleni etten sitä halunnutkaan?

      Ivatkaapa nyt urakalla, kiusatkaa sanoilla ja kertokaa mikä on sokeapisteeni jota en suostu näkemään itsessäni. Mikä on se kardinaalivirhe, jonka olen tekemässä koska en uskalla itseäni katsoa.

      • suhteesta

        mutta älä sitoudu. Saattaa ne tunteet jossain vaiheessa vahvistua tai sitten ei. Ehkä et ole vielä valmis uusiin muutoksiin, vanhoissa muutoksissakin riittänee vielä sulateltavaa. Aika näyttää, onko tämä laastarisuhde vaiko ei. Onhan sinulla nyt hyvä olkapää ja hyvää seksiä, nauti niistä mutta ole rehellinen. Älä sano että rakastat jos et rakasta.


      • ............

        kuin minun kirjoittamani. Paitsi että olen mies. Käyn läpi tarkalleen samoja asioita. Ja olen niistä kyllä suoraan naiselle kertonut,uskomattoman pitkämielinen ja kärsivällinen nainen.Ja se kai kertoo hänen tunteistaan minua kohtaan. Kun vain sais varmuuden itsestään. Kamalalta tuntuisi uhrata tämä suhde oman epävarmuuden takia. Täytyis uskaltaa katsoa rauhallisesti loppuun saakka...


      • löytyi samankaltainen

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      265
      4364
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3546
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      159
      1869
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1746
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      299
      1462
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      995
    7. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      909
    8. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      869
    9. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      867
    Aihe