Jatkaako vai ei?

Tähtisumua

Elämä on sitten ihmeellistä väliä.
Joku on tyytymätön asioihin jotka toiselle voivat olla ihan merkityksettömiä -

minulla tilanne se, että piiiiiitkä avioliitto takana -
tulevaisuus?
tuntuu - ettei mitään
pelkkää turruttavaa tyhjyyttä.

miksi?
olemme kaksi niin täydellisen erilaista luonnetta.
minä haluaisin sosiaalisia kontakteja -
kun ikääntyy sellaiset asiat ovat tärkeitä

jos ei nyt luo niitä yhteyksiä - turha enää 70 kymppisenä suu mutrulla miettiä, miksi on yksin?

hän:
mikään ei kiinnosta
puhumaton ( ollut tietysti aina)
kunhan telkkari pauhaa kaikki ok

tilanne muuttui kun lapset muuttivat pois kotoa
tyhjän pesän syndroomaa - joo - mutta kun se jatkuu ja jatkuu

luulin, että kun olemme molemmat eläkkeellä aikaa olisi vaikka mihin rientoihin
no, luulin siis väärin

joku kehoittaa tietysti minua menemään yksin?
ei ihan onnaa, asumme niin järkyttävässä paikassa ettei edes linja-autokyyti ole mahdollinen kuin rajallisin vuoroihin eli
illalla voi päästä kylille - takaisin sitten ei -
koko himskatin kesä bussit kulkee vain harvakseltaan ja kun koulut alkaa niin vähän tiheämmin, mutta ei mitenkään hyvin

minulla ei ole ajokorttia
minulla on ollut aivoinfarkti
se jos mikä, pisti miettimään asioita

näinkö minä haluan elää lopun elämääni
kuin vapaaehtoinen vanki joka tosin muista ne akan velvollisuudet eli huushollin puunaamiset ja ruuan laitot ja pyykit ja ja ja

olen yrittänyt puhua hänelle -
ei mitään vastakaikua
MEILLÄHÄN ON KAIKKI HYVIN
no, kun ei ole
mietin, onkohan edes koskaan ollut

kun lapset olivat pieniä elämä meni sitä rataa kun lapsiperheessä tuppaa menemään
ei liioin ehtinyt kamalasti miettiä olenko onnellinen vai ei?

sitten vaihtoehdot:
onko avioero 60 iässä ainoa vaihtoehto ?
yhteisiä vuosia on koht 40 - siitä voi vetää johtopäätöksiä

hän on kotoisin " oikealta " maalta eli ajatukset, arvomaailma järkyttävän vanhanaikaista kepulais-toimintaa
on katkera ties mistä
kaikki on " herrojen syytä "

taloudellisesti pärjäämme, oma talo autot yms.
mutta mitäpä se auttaa elämän suureen tyhjyyteen
ja joo, tiedän, ettei hän ole velvollinen sitä tyhjyyttä täyttämään

olen vain yrittänyt ajatella, että jos vielä jaksaisi, jos eroamme myös lapsenlapsilta menee mummola

yhdessähän voi olla vaikkei oltaisi mummolassa
mutta jotenkin - kun katselen lasten touhua pihamaalla tuntuu, ettei ole oikein viedä sitä heiltä.

naisia kun näköjään on tosiaan opettettu ajattelemaan ensi toisia - sitten itseään

mies on reippaasti vanhempi
minun vanhempani aikanaan sanoivat, että jos miehen otan siitä seuraa joskus ongelmia - no koskas ne lapset vanhempiaan ovat " totelleet" puolisovalinnoissa? .. .

9

1465

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tiltaltti

      Sä taidat olla vain hieman jumissa, mutta kun otat suunnan esim kiilopään retkeilykeskukseen ja liityt jäseneksi ja lähdet viikkoreissuun, ukkosi vie sinut vr asemalle ja hakee sitten taas pois, kun kerroit että rahat ovat kunnossa, niin lähde menee ruskaretkelle ensin, ja sitten hiihtoretkelle ja kevät retkelle jne. siellä on monia samassa tilanteessa, haluavat liikkua jossakin mutta jäärä on kotona, ja sinne sitten taas palaa retken jälkeen, koska lapsenlapset tarvitsee isovanhempia jne, se ei ole ratkaisu että ero tehdään, sillä on monta mukavaa syytä olla yhdessä. Nyt vain irtiottoja reilusti niin sitten jaksat taas arkeasi.
      Toisaalta mikset lähtisi tatralle Slovakiaan tms kunhan rohkeutesi lähtemiseen kasvaa.

    • jatka vaan liittoa

      Hei!
      Vaikka itse olen vasta vajaat nelikymppinen,eikä omaa liittoa ole menossa kuin kymmenkunta vuotta niin haluaisin silti kertoa jotain.
      Minulla on tuttavapariskunta,mies70-v ,nainen 66-v.
      Olen seurannut heidän liitoansa viitisentoista vuotta.Kovasti on ollut ylä-ja alamäkiä.
      Nainen oli siinä perheessä "enkeli" ja mies oli paha suustaan...ei kuitenkaan väkivaltainen ruumiillisesti.
      Kunnes eräänä päivänä nainen sai aivoverenvuodon ja sen seurauksena muuttui aivan toiseksi ihmiseksi jonka olin aiemmin tuntenut.Edelleenkin hän on se sama "enkeli" kuin ennen muttei pysty enää aktiivisesti osallistumaan mihinkään ilman miehensä apua.
      Hän on siis miehensä varassa niin lääkkeiden oton ja ruoan tuputtamisen suhteen.Kun ei muisti enää pelaa.
      Tätä naista harmittaa kovasti se että ei pysty olemaan enää se "oma iloinen ja räiskyvä itsensä"..Tuntee itsensä kiviriipaksi lähes kaikille.
      Miehensä todellakin hoitaa häntä hyvin vaikka onkin joskus paha suustaan kun voimat loppuu.Olenkin ollut miehen hyvinvoinnista myös huolissani,ja senpä vuoksi olen ottanut joskus vaimoansa meille kotiin "hoitoon",että mies pääsee pikkasen lomalle.Asiaa vaikeuttaa kuitenkin se että he asuvat toisessa maassa,joten kyläilyreissut eivät hoidu ihan tuosta vain.
      Heillä on nyt takanaan n.45-vuoden avioliitto ja väsymyksestään huolimatta mies on sanonut että hoitaa vaimoaan "loppuun asti" kun on hänet vaimokseen ottanut.
      Elikkä sinulle ystäväin,koittaisit vaan jaksaa liitossanne miehesi kanssa äläkä eroa.Jos miehesi on tupajäärä ja haluaa olla omassa rauhassaan niin tee ihmeessä niinkuin edellinen kirjoittaja sanoi,mene vaikka patikoimaan ja muihin kivoihin rientoihin.Tämä minun tuttu pariskuntakin ovat puhuneet siitä että jospa olisi vielä ehtinyt tehdä yhdessä tahi erikseen jotain kivaa...Enää se ei ole mahdollista kun toinen on niin sairas.
      Käytä hyvä ihminen mahdollisuutesi nyt kun vielä voit tehdä vaikka mitä.Ja kun siitä omasta sairaudestasikin selvisit.Koskaan ei tiedä milloin on liian myöhäistä.
      ystävällisin terveisin:sinuun nähden kovin nuori ,mutta paljon nähnyt.
      Hyvää loppukesää...ja tulevaisuutta:!

    • tuntuu

      turhan valittamiselta tuo sinun kirjoittelusi. Kun kaikki asiat ovat kunnossa, meillä ihmisillä on monesti tapana vähän niin kuin pitkästyä. Loppujenlopuksi me olemme kuitenkin itse vastuussa viihtymisestämme. Sinulla on kaikki mahdollisuudet saada arkeesi ilonhetkiä. Minä olen eronnut muutamavuosi sitten pitkästä liitosta, kun miehelläni oli rinnakkaissuhde. Ja voin kertoa sinulle, että täällä sinkkujen maailmassa on kovat lait. Ei ole mitenkään helppoa löytää uutta kumppania, sellaista kunnollista ja luotettavaa miestä, jonka kanssa voisi yhdessä viettää aikaa. Joten monet, monet eronneetkin ovat todella yksin. Ei ole sitä kumppania, joka edes telkkaria katselisi sohvalla löhöillen. Jos miehesi on muuten kiltti, niin ei kannata erota.

      • Nimetön

        Monet miehethän ovat kuulemma kilttejä jopa ! perheen kissalle - eli mikä on se kiltteyden määritelmä?
        Elämä yhdessä pelkästään sen tähden ettei mies ole hakkaava juoppolalli ?
        Eikä se ole turhaa valittamista.
        Kun sivulliset eivät voi tietää kaikkea eikä edes tänne voi kaikkea kirjoittaa.
        Kyllä elämän rosoisuus paljastuu monessa asiassa.

        Pitääkö olla miehen kaa " jos tämä on muuten kiltti?"

        ja siitä uudesta kumppanista:
        sanon hiukan toisin sanoin kuin Brita Kekkonen - että jokaisen naisen pitäisi saada elää muutama vuosi ilman miestä.
        Hänellä tosin puoliso kuoli.

        En tiedä, ei tämä tunnu hyvältä - tulevaisuutta ajatellen..
        ja sitä yksinäisyyttä voi oppia sietämään -
        periaatteessa olen nytkin yksin - että yksi tuhisee aivastelee piereskelee sohvalla ei kovin paljon mieltä ylennä...


      • Eron tuskassa
        Nimetön kirjoitti:

        Monet miehethän ovat kuulemma kilttejä jopa ! perheen kissalle - eli mikä on se kiltteyden määritelmä?
        Elämä yhdessä pelkästään sen tähden ettei mies ole hakkaava juoppolalli ?
        Eikä se ole turhaa valittamista.
        Kun sivulliset eivät voi tietää kaikkea eikä edes tänne voi kaikkea kirjoittaa.
        Kyllä elämän rosoisuus paljastuu monessa asiassa.

        Pitääkö olla miehen kaa " jos tämä on muuten kiltti?"

        ja siitä uudesta kumppanista:
        sanon hiukan toisin sanoin kuin Brita Kekkonen - että jokaisen naisen pitäisi saada elää muutama vuosi ilman miestä.
        Hänellä tosin puoliso kuoli.

        En tiedä, ei tämä tunnu hyvältä - tulevaisuutta ajatellen..
        ja sitä yksinäisyyttä voi oppia sietämään -
        periaatteessa olen nytkin yksin - että yksi tuhisee aivastelee piereskelee sohvalla ei kovin paljon mieltä ylennä...

        Minun exmies oli erittäin ilkeä minulle ja ankara lapsilleen,muille kuin "enkeli".Henkisesti elin todella ahdistavassa liitossa,ei ollut edes tunnetta olevansa ihminen.Naisena hän löi minut täysin nollaksi.Henkinen väkivalta onkin erittäin salakavalaa ja traumatisoivaa,varsinkin kun kukaan ei näe eikä kuule totuutta.Vain minun vanhempani ja ihan läheisimmät ystäväni tiesivät,mitä kärsin,20v!Vähemmän läheisille tuttaville ja sukulaisille eromme oli shokki.Vaikka ero oli erittäin suuri helpotus,olen katunut ja kaivannut takaisin.Mies on kuitenkin jo uuden löytänyt.Toivon vain,että on ottanut opikseen ja kohtelee uutta kihlattuaan paremmmin kuin minua,lastemme vuoksi.
        Kun on 20v ollut tiiviissä parisuhteessa,on totuttelua olla yksin.Vielä en osaa kunnolla nauttia yksinolosta,mutta olen erittäin tyytyväinen,etten ole enää kenenkään määräysvallan ja kyttäyksen alainen:)Exmiehen mielestä meillä oli kaikki hyvin:O


      • se siitä
        Eron tuskassa kirjoitti:

        Minun exmies oli erittäin ilkeä minulle ja ankara lapsilleen,muille kuin "enkeli".Henkisesti elin todella ahdistavassa liitossa,ei ollut edes tunnetta olevansa ihminen.Naisena hän löi minut täysin nollaksi.Henkinen väkivalta onkin erittäin salakavalaa ja traumatisoivaa,varsinkin kun kukaan ei näe eikä kuule totuutta.Vain minun vanhempani ja ihan läheisimmät ystäväni tiesivät,mitä kärsin,20v!Vähemmän läheisille tuttaville ja sukulaisille eromme oli shokki.Vaikka ero oli erittäin suuri helpotus,olen katunut ja kaivannut takaisin.Mies on kuitenkin jo uuden löytänyt.Toivon vain,että on ottanut opikseen ja kohtelee uutta kihlattuaan paremmmin kuin minua,lastemme vuoksi.
        Kun on 20v ollut tiiviissä parisuhteessa,on totuttelua olla yksin.Vielä en osaa kunnolla nauttia yksinolosta,mutta olen erittäin tyytyväinen,etten ole enää kenenkään määräysvallan ja kyttäyksen alainen:)Exmiehen mielestä meillä oli kaikki hyvin:O

        ja siksi pitäs jatkaa avioliittoa vaikka toinen ei anna mitään arvoa,pettää ja hakkaa.

        Muiden mielestä tosi kiltti sillä hän olikin muille kiltti, mutta ei omalle perhelleen.

        Tietysti sitä kaipaa takaisin välillä mutta ei siihen ihmis-suhteeseen.


    • pohtija

      Olen 55v.työssäkäyvä nainen.Mieheni raju alkon käyttö rassaa minua.Itse olen alkoton,muutamaa punaviiniä vuodessa laskematta.Ajattelen myös että lähtöni veisi mummolan.Tänään havahduin ettei minun teheäväni ole pitää koko elämää kasassa,kyllä vaari on edelleen jos tätä haluaa.Meillä myös n.40v avioliittoa kohta takana.Tämän hetkiseen selviytymiseen auttaa,että olen vakaasti harkinnut eroa ensivuoden alusta ellei ennen sitä löydetä pelisääntöjä jotka molemmat hyväksyvät.En kiellä mieheltäni kunnon ryyppäämistäkään kunhan se ei jakuisi aamusta iltaan ja illasta aamuun viikkoa kerrallaan.Taitaapa täysin alkoton päivä olla yhden käden sormilla laskettavissa tältä vuodelta.Ensi vuonna olen vapaa,sitä odotellessa nautin elämästä.Onneksi olen työelämässä joka tuo paljon sosiaalista kanssakäymistä myös työn ulkopuolelta.Eronneet väittävät,että sen tuntee kun aika on kypsä?

      • .................sama.........

        Onhan se aika järkyttävää kun ajattelee = pitkä yhteinen elämä ja sitten pam!
        Se onkin loppumassa.
        Eri syistä eri ihmisillä.

        Itse olen kyllä lähtökuopissa, olen yrittänyt ja yrittänyt ja yrittänyt ja yrittänyt mutta on kuin seinälle puhuisi -
        meillä on kaikki hyvin, ei mitään hätää!

        No, kaikki ei todella ole hyvin.
        Yksinäistä / itsenäistä elämää mietin:
        millaista se sitten on?
        Ja olen samaa mieltä, ei meidän mummojen tarvitse ihan viimeiseen hengenvetoon AINA ENSIN AJATELLA MUITA ! Eivät muut sitä tee.

        Kyllä olen sitä mieltä, että mummola on siellä missä mummo on - olkoon puitteet erilaiset vaan.
        Kirjoittele, miten jakselet ja mitä ajattelet, ihanaa että on samanikäinen nainen joka tuntee näköjään ihan samoin avioliiton suhteen.
        Tsemppiä - meille molemmille!


      • pohtija
        .................sama......... kirjoitti:

        Onhan se aika järkyttävää kun ajattelee = pitkä yhteinen elämä ja sitten pam!
        Se onkin loppumassa.
        Eri syistä eri ihmisillä.

        Itse olen kyllä lähtökuopissa, olen yrittänyt ja yrittänyt ja yrittänyt ja yrittänyt mutta on kuin seinälle puhuisi -
        meillä on kaikki hyvin, ei mitään hätää!

        No, kaikki ei todella ole hyvin.
        Yksinäistä / itsenäistä elämää mietin:
        millaista se sitten on?
        Ja olen samaa mieltä, ei meidän mummojen tarvitse ihan viimeiseen hengenvetoon AINA ENSIN AJATELLA MUITA ! Eivät muut sitä tee.

        Kyllä olen sitä mieltä, että mummola on siellä missä mummo on - olkoon puitteet erilaiset vaan.
        Kirjoittele, miten jakselet ja mitä ajattelet, ihanaa että on samanikäinen nainen joka tuntee näköjään ihan samoin avioliiton suhteen.
        Tsemppiä - meille molemmille!

        No,juomista jatkunut jo 10 pv.eikä loppua näy.Soittelin äsken miehelleni,on mökillä,aamurapuloissa on ja tietysti haluaa jatkaa elämää kanssani.Pyysin että menee ja tuijottaa peiliin ja katsoo onko siellä mies joka hän haluaa olla.Kerroin myös etten aio ottaa yhtään hänen ryyppyään omalletunolleni.Tuhannen ja monennen kerran sanoin jälleen että valinta on hänen.Tunnen ihmeellistä rauhaa ja luulen sen johtuvan itselleni antamsta lupauksesta että tämä jatkuva taistelu loppuu ensi vuonna.
        Haluan kertoa kuitenkin mikä tämän tekee vaikeaksi,mieheni on ahkera ja kiltti ihminen,entinen urheilija.Kuitenkin tyyliä,minä olen oikeassa ja muut väärässä.Olen pettänyt häntä ja jäänyt kiinni ulkop.suhteesta.Juominen alkoi kuitenkin jo ennen sitä ja ehkä se oli syykin rakkauden kaipuuni,olen kokenut etten ole hänelle rakas.No,katsotaan mitä tuleman pitää


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      262
      4341
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3538
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      159
      1861
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1734
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      299
      1457
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      989
    7. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      896
    8. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      869
    9. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      862
    Aihe