mikä mulla on?:(

ahdistunut

en tiiä mitä on tapahtunut, oon ennenkin ollut ujo ja jännittänyt aina sosiaalisia tilanteita (asiointi jossain virastoissa yms), mut nykyään saan ihme kohtauksia, oon kaupassa töissä ja kun oon kassalla niin välillä kun huomaan että ihmiset tuijottaa jonossa, tulee heikko oli, kädet tärisee, naamaa kuumottaa ja hikoilen, kerran tuntui että pyörryn :( En ymmärrä mistä tuo on saanut alkunsa, koska oon ollut siellä jo vuoden töissä ja tää alkoi vasta pari kk sitten. Ahdistaa mennä töihin, kun pelkään että taas sekoan siellä kassalla. Lisäksi kun oon käynyt itse kaupassa tms niin jännitän niin paljon että muutun kans ihan punaiseksi ja naama hikoilee jne, tekee mieli vaan mennä jonnekin piiloon :( Mikä mua vaivaa? Tää rajoittaa niin paljon mun elämää, tuntuu et oon alkanut pelkäämään ihmisiä, kamalaa :(

Aika sekava kirjoitus, mut jos joku osais neuvoa?

11

1264

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sirunen

      Oletko kuullut ikinä puhuttavan paniikkihäiriöstä? ei siinä mittään, minulla on kans aivan samanlaisia oireita ja välillä ne vain pahenee..

    • parantunut

      Paniikkihäiriötä ilmiselvään. Minulla kohtaukset alkoi parikymppisenä (nyt olen yli 40 v.). Oli aikoja jolloin en käynyt missään, eli sairaus alkoi rajoittamaan todella paljon. Olin lääkkeitä vastaan, mutta kun sain ne viitisen vuotta sitten muuttui elämäni aivan toisenlaiseksi. Toisilla ihmisillä paniikkihäiriö näyttää korjaantuvan aivan itsekseen, kun ei liikaa jää pelkäämään milloin seuraava kohtaus iskee..mutta minä olen sitkeämpi tapaus, ja kun elämässäni on paljon stressiä niin lääkitys on paikallaan.

    • tilanteeseen liittyy

      jokin ahdistusta aiheuttava tekijä, se voi kytkeytyä johonkin alitajuiseen traumaan ja alkaa tuottamaan stressihormonia kun olet sen kanssa jatkuvasti vastakkain.

      Tilannetta auttaa vatsahengitys, hengitä nenän kautta syvään keuhkojen alaosalla ja keskitä tietoisuutesi siihen hengittämiseen.

      Jos haluat tietää mistä traumasta on kysymys, liikuta silmiäsi nopeasti sivuttain vasemmalta oikealle, tämä katkaisee stressiprosessin ja voi tuoda alitajunnasta esille muiston joka liittyy johonkin traumaattiseen tapahtumaan.

      Lääkitys ei paranna mitään, se vain pitää sinut puuduksissa henkisesti niin kauan kuin käytät niitä.

    • miimu

      Tervetuloa PP:seen eli paniikkiporukkaan! Ok, ei naurata yhtään, tiedetään. Oon kans kärsiny paniikkihäiriöstä eli ahdistushäiriöstä ihan muksusta asti. Mulla alko just paha jakso 3 päivää sitten. Nyt olen siinä pisteessä että pelkään sekoavani. Tuota sosiaalisten tilanteiden pelkoa on myös ollu joskus. Kävin koko viime kevään psykoterapeutilla ja voin lainata sulle sen sanoja: "lääkitys tulee aloittaa kun ei pysty menemään töihin". Mulla pahat jaksot liittyy aina johonkin stressaavaan tilanteeseen. Pahoja jaksoja on ollu mm. pikkusiskon sairastuttua syöpään ja isän aivoinfarktin jälkeen. Nyt syynä taitaa olla koulunalkuun liittyvä stressi. Onko sulla elämässä tapahtunu nyt jotain tollasta? Mun mielialaa auttaa se kun tunnistan oireet ja tiedän yhdistää ne vaikeaan elämäntilanteeseen. Ja aina soitan äidille!=) Olis hyvä kun vois jollekin aina kohtauksen pelossa tai tullessa soittaa. Ahdistushäiriön kanssa on vaan opittava elämään. Ja pahat jaksot kuuluvan taudin kuvaan. Minä en myöskään haluaisi lääkitystä mutta psykon vinkistä olen nyt muutaman kuukauden syönyt tyrnikapseleita. Niistä on ollu jonkin verran apua!
      Itse yritän itseäni psyykata aina ajattelemalla, että ilman kamalia hetkiä, ei ne ihanatkaan maistuis miltään. Mut voimia sulle. Et oo yksin!

      • ahdistunut

        en vaan ymmärrä mistä ne on saanut alkunsa, siis vasta tän kesän alussa alkoi, vaikka oon ollut asiakaspalvelussakin töissä jo yli vuoden. Ennen kun jännitin niin ääni vaan tärisi ja kädet, mut nyt tulee niin huono olo et haluaa vaan mennä jonnekin piiloon. Töihin kyllä voin mennä ja välillä menee ihan ok, mut välillä taas iskee paniikki. Voisin kuvitella että se liittyy siihen että en viihdy siellä töissä ja jopa häpeän omaa työpaikkaa ja tuommonen kohtaus iski kerran kun tapasin töissä sattumalta vanhan koulu"kaverin" (kenen kaa en ees ollut tekemisissä ikinä). Uuttaa työpaikkaa oon etsinyt, mut ei löydy, kun on opiskelutkin kesken (kaupan ala tietenkin, miten siel oikein pärjään!?). En halua lääkkeitä syödä, kun oon muutenkin syönyt paljon lääkkeitä elämäni aikana. Lääkärille hävettäis puhua tästä, ehkä äidille voisin kertoa, mutta miten se auttaisi..


      • ahdistunut
        ahdistunut kirjoitti:

        en vaan ymmärrä mistä ne on saanut alkunsa, siis vasta tän kesän alussa alkoi, vaikka oon ollut asiakaspalvelussakin töissä jo yli vuoden. Ennen kun jännitin niin ääni vaan tärisi ja kädet, mut nyt tulee niin huono olo et haluaa vaan mennä jonnekin piiloon. Töihin kyllä voin mennä ja välillä menee ihan ok, mut välillä taas iskee paniikki. Voisin kuvitella että se liittyy siihen että en viihdy siellä töissä ja jopa häpeän omaa työpaikkaa ja tuommonen kohtaus iski kerran kun tapasin töissä sattumalta vanhan koulu"kaverin" (kenen kaa en ees ollut tekemisissä ikinä). Uuttaa työpaikkaa oon etsinyt, mut ei löydy, kun on opiskelutkin kesken (kaupan ala tietenkin, miten siel oikein pärjään!?). En halua lääkkeitä syödä, kun oon muutenkin syönyt paljon lääkkeitä elämäni aikana. Lääkärille hävettäis puhua tästä, ehkä äidille voisin kertoa, mutta miten se auttaisi..

        voiskohan mua auttaa esim. apteekista ilman reseptiä saatavat tuotteen, kuten joku Anti Stress (jännittämiseen yms)? Koska en sa kohtauksia edes joka päivä, mut esim. kun on joku jännittävä tilanne kuten koulussa esitelmät pitäminen tai työhaastattelu? Töissä niitä sattuu kans välillä eikä voi ikinä tietää milloin, joten en halua turhaankaan ottaa mitään lääkettä. Onko joku kokeillut näitä apteekin lääkkeitä?


      • ei ole

        koskaan diagnosoitu että olis paniikkihäiriötä, mutta luulisin että kärsin,lievästi, sellaisesta. Oireet ovat aikalailla samat kuin edellä mainituilla ja on välillä jopa vuosia välissä ettei ole mitään oireita. Mulla nämä oireet alkavat, kun olen väsynyt, pelkään jotain tiettyä tilannetta tai joku toinen on loukannut tunteitani, saa tuntemaan itseni huonoksi.


      • miimu
        ei ole kirjoitti:

        koskaan diagnosoitu että olis paniikkihäiriötä, mutta luulisin että kärsin,lievästi, sellaisesta. Oireet ovat aikalailla samat kuin edellä mainituilla ja on välillä jopa vuosia välissä ettei ole mitään oireita. Mulla nämä oireet alkavat, kun olen väsynyt, pelkään jotain tiettyä tilannetta tai joku toinen on loukannut tunteitani, saa tuntemaan itseni huonoksi.

        Tunnistan itseni taas aika pahasti. Välillä voi olla monta vuotta ihan oireetonta aikaa mutta kun sattuu jotain odottamatonta pahaa niin tiedän jo alkaa odottamaan kohtausten alkua. Paha jakso kestää yleensä 0.5-1 vuotta. Ja pahan jakson sisälläkin on vielä pahoja jaksoja...=)
        Mä en kyllä kauheesti luottais noihin luontaistuote-juttuihin. Musta ne on aika moista krääsää. Kannattaa melkein käydä lääkärissä ja pyytää jotain sellasia pillereitä, joita vois ottaa kun tuntuu, että tulee kohtaus. Mä olen vuosien varrella aika hyvin saanu itteni psyykattua noiden kohtausten tullessa. Vaikka tekis mieli käpertyä nurkkaan niin kannattaa lähteä ulos heti kun siltä tuntuu! Ja kun tuntuu, että kuolee tai sekoaa niin harja käteen ja tiskaamaan ja musiikki täysille. Täytyy opetella keinot jolla saa ajatukset muualle vaikka se kohtauksen tullessa on vaikeaa. Mä olen kans lähtenyt joskus töistä työterveyteen kun en muka saanut henkeä. Siellä lääkäri vaan tutkimusten jälkeen totes, että neiti taitaa vähän turhaan nyt panikoida. Sillon ei saa pyytää mitään saikkua vaan heti takaisin töihin! Muuten voi alkaa pelätä töihin menoa. Tää on kyllä ihan hullu vika. Hyvä esimerkki on kun tää espoon lapsisurma paljastui niin aloin välittömästi pelkäämään sitä, että mitä jos joskus olen samassa tilanteessa ja teen jotain yhtä hirveää. Oikeassa mielentilassa paniikin saa aikaiseksi melkein mistä vaan. Kannattaa kyllä kertoa läheisille! Se helpottaa omaa oloa kun saa avautua ja auttaa toisia suhtautumaan suhun kun kohtaus tulee. Mä olen poikaystävälle antanut ihan simppelin neuvon: Halaa kun mä sanon et mua ahdistaa.


      • miimu
        miimu kirjoitti:

        Tunnistan itseni taas aika pahasti. Välillä voi olla monta vuotta ihan oireetonta aikaa mutta kun sattuu jotain odottamatonta pahaa niin tiedän jo alkaa odottamaan kohtausten alkua. Paha jakso kestää yleensä 0.5-1 vuotta. Ja pahan jakson sisälläkin on vielä pahoja jaksoja...=)
        Mä en kyllä kauheesti luottais noihin luontaistuote-juttuihin. Musta ne on aika moista krääsää. Kannattaa melkein käydä lääkärissä ja pyytää jotain sellasia pillereitä, joita vois ottaa kun tuntuu, että tulee kohtaus. Mä olen vuosien varrella aika hyvin saanu itteni psyykattua noiden kohtausten tullessa. Vaikka tekis mieli käpertyä nurkkaan niin kannattaa lähteä ulos heti kun siltä tuntuu! Ja kun tuntuu, että kuolee tai sekoaa niin harja käteen ja tiskaamaan ja musiikki täysille. Täytyy opetella keinot jolla saa ajatukset muualle vaikka se kohtauksen tullessa on vaikeaa. Mä olen kans lähtenyt joskus töistä työterveyteen kun en muka saanut henkeä. Siellä lääkäri vaan tutkimusten jälkeen totes, että neiti taitaa vähän turhaan nyt panikoida. Sillon ei saa pyytää mitään saikkua vaan heti takaisin töihin! Muuten voi alkaa pelätä töihin menoa. Tää on kyllä ihan hullu vika. Hyvä esimerkki on kun tää espoon lapsisurma paljastui niin aloin välittömästi pelkäämään sitä, että mitä jos joskus olen samassa tilanteessa ja teen jotain yhtä hirveää. Oikeassa mielentilassa paniikin saa aikaiseksi melkein mistä vaan. Kannattaa kyllä kertoa läheisille! Se helpottaa omaa oloa kun saa avautua ja auttaa toisia suhtautumaan suhun kun kohtaus tulee. Mä olen poikaystävälle antanut ihan simppelin neuvon: Halaa kun mä sanon et mua ahdistaa.

        ...onhan nuo mun syömät tyrnikapselit myös luontaistuotteita. Psyko kehoitti syömään niitä, koska epäili, että mulla on häikkää rasvojen saannissa. Ekana vähän kapinoin, että en varmana syö. Sitten lupasin kokeilla ja nyt olen taas saanut nukuttua kun aloitin niiden popsimisen (koputtaa puuta)


      • miimu
        miimu kirjoitti:

        ...onhan nuo mun syömät tyrnikapselit myös luontaistuotteita. Psyko kehoitti syömään niitä, koska epäili, että mulla on häikkää rasvojen saannissa. Ekana vähän kapinoin, että en varmana syö. Sitten lupasin kokeilla ja nyt olen taas saanut nukuttua kun aloitin niiden popsimisen (koputtaa puuta)

        Meillä ainakin on paniikkia suvussa. Isä ja mummu on molemmat nuorempana kärsinyt samoista oireista. Eli kannattaa kysästä vanhemmilta asiasta! Musta tuntuu, että tää liittyy sellaseen muita suurempaan empatian määrään. Kun kantaa omien huolien lisäksi kaikkien muiden huolia niin ahdistuu ja kääntää ne helposti koskemaan itseään.
        Hyi, pelkkä puhuminen asiasta saa sydämen tykyttämään ja kädet hikoamaan!


      • mun kokemuksen mukaan
        ahdistunut kirjoitti:

        voiskohan mua auttaa esim. apteekista ilman reseptiä saatavat tuotteen, kuten joku Anti Stress (jännittämiseen yms)? Koska en sa kohtauksia edes joka päivä, mut esim. kun on joku jännittävä tilanne kuten koulussa esitelmät pitäminen tai työhaastattelu? Töissä niitä sattuu kans välillä eikä voi ikinä tietää milloin, joten en halua turhaankaan ottaa mitään lääkettä. Onko joku kokeillut näitä apteekin lääkkeitä?

        E-Epa 1 aamulla ja illalla, L-karnosiini 2 aamulla ja illalla, B-monivitamiini, magnesium.

        Tuolla kuurilla pitäis helpottaa 1-2 viikossa, lisäksi voi käyttää vatsahengitystä ja keskittymistä siihen hengittämiseen. EMDR-terapian silmänliike on hyvä paniikin katkaisija, liikutat vaan katsetta sivusuunnassa nopeasti edestakaisin ja keskityt siihe. Kukaan ei osaa selittää miksi tuo katkiasee paniikin ja ahdistuneisuuden mutta se toimii, käytetään psykoterapiassa tuomaan esille ttraumoja alitajunnasta.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4225
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3455
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1803
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1673
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      298
      1433
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      933
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      861
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      842
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      809
    Aihe