sairaslomaa koira huomenna piikille

ajattelinkin että töissä ajattelisi vaan työtä mutta eipä sitä surusena huvita töissäkään liikkua,

pyydä palkatonta lomaa.

Siis sairaslomaa,jonkun rakin takia, anna mun kaikki kestää.Mitähän sitten tarvitkaan, jos joku ihminen kuolee.

vai ei mitään lomia kirjoitti:

Siis sairaslomaa,jonkun rakin takia, anna mun kaikki kestää.Mitähän sitten tarvitkaan, jos joku ihminen kuolee.

Hyi sinua. Mene pois täältä ja häpeä.

vai ei mitään lomia kirjoitti:

Siis sairaslomaa,jonkun rakin takia, anna mun kaikki kestää.Mitähän sitten tarvitkaan, jos joku ihminen kuolee.

kappas,taas joku tunteeton paska tänne kirjoittelee....

vai ei mitään lomia kirjoitti:

Siis sairaslomaa,jonkun rakin takia, anna mun kaikki kestää.Mitähän sitten tarvitkaan, jos joku ihminen kuolee.

Että sä olet urpo. Mä suren enemmän muurahaisen poismenoa kuin sun kaltaisen ihmisen. Silloin juhlisin.

Joo mutta ei kai nyt sentaan ole kyse palkallisesta sairauslomasta???

Nimittain minulle ilmaistiin liitosta, etta vaikka laakari kirjoittaisikin sairaslomaa, niin palkkaa ei ajalta heru jos syyna on esimerkiksi tyouupumus, abortti ilman laaketieteellista pakkoa, burnout, kriisi- tai surutilanteet.. Kyseessa oli Palvelualojen liitto.

Eli kaytannossa kyse olisi silloin omasta lomasta laakarin todistuksen kera. Niin ei kai nyt hyvanen aika joillain aloilla palkkaa saa jos pitaa `sairaslomaa` lemmikin kuoleman vuoksi?? En vahattele kenenkaan surua, mutta ihan oikeasti. Mina surin ja olin masentunut tehtyani abortin, makasin sangyssa, ja vastaus oli tyly, abortti ei oikeuta palkalliseen sairaslomaan.

mita ihmetta??? kirjoitti:

Joo mutta ei kai nyt sentaan ole kyse palkallisesta sairauslomasta???

Nimittain minulle ilmaistiin liitosta, etta vaikka laakari kirjoittaisikin sairaslomaa, niin palkkaa ei ajalta heru jos syyna on esimerkiksi tyouupumus, abortti ilman laaketieteellista pakkoa, burnout, kriisi- tai surutilanteet.. Kyseessa oli Palvelualojen liitto.

Eli kaytannossa kyse olisi silloin omasta lomasta laakarin todistuksen kera. Niin ei kai nyt hyvanen aika joillain aloilla palkkaa saa jos pitaa `sairaslomaa` lemmikin kuoleman vuoksi?? En vahattele kenenkaan surua, mutta ihan oikeasti. Mina surin ja olin masentunut tehtyani abortin, makasin sangyssa, ja vastaus oli tyly, abortti ei oikeuta palkalliseen sairaslomaan.

Lue lisää

Niin... Sairasloma-aikani oli palkatonta siitakin huolimatta, etta minut nukutettiin toimenpiteen ajaksi, olin paivakirurgisella osastolla vuorokauden, ja nukutuksen jalkaan sairaslomaa laakarit laittavat automaattisesti.

Jotenkin olen nyt hieman tuohtunut... Ihme perusteilla taalla suomessa sairaslomat jaetaan........

lisays kirjoitti:

Niin... Sairasloma-aikani oli palkatonta siitakin huolimatta, etta minut nukutettiin toimenpiteen ajaksi, olin paivakirurgisella osastolla vuorokauden, ja nukutuksen jalkaan sairaslomaa laakarit laittavat automaattisesti.

Jotenkin olen nyt hieman tuohtunut... Ihme perusteilla taalla suomessa sairaslomat jaetaan........

Lue lisää

Sairasloman palkallisuus riippuu siitä mikä ICD10-koodi sairaslomatodistukseen on kirjattu. Jos alkaa Z-kirjaimella niin ei oo palkallista. Jos on pelkkä sanallinen selitys niin työnanataja saa tulkita miten haluaa.

Ja tosi hysteerinen sekopää täytyy olla että lääkäri kirjottaa sairaslomaa lemmikin kuoleman takia, edes sillä stressireaktiolla.

ICD10 kirjoitti:

Sairasloman palkallisuus riippuu siitä mikä ICD10-koodi sairaslomatodistukseen on kirjattu. Jos alkaa Z-kirjaimella niin ei oo palkallista. Jos on pelkkä sanallinen selitys niin työnanataja saa tulkita miten haluaa.

Ja tosi hysteerinen sekopää täytyy olla että lääkäri kirjottaa sairaslomaa lemmikin kuoleman takia, edes sillä stressireaktiolla.

Lue lisää

no kyllä sentään onneksi suomessa on inhimillisiä lääkäreitäkin vielä!
Ja erilaisia ihmisiä. Toisille Elämä on pyhä asia, ja myös Vastuullisuus, kun on oma rakas eläin josta on huolehtinut ja johon on ystävystynyt. Kukaan jolla ei ole omaa rakasta eläintä ei voi ymmärtää mitä kiintymys ja ystävyys voi olla eläimen kanssa.

Joku voi vaan räyhätä toisten sairaslomista vaikka just makaa sängyssä abortin takia. Sehän on sentään tapettu ihmisen alku..,. sori vaan sinä abortin käynyt. Pitäsi vaan mennä omaan itseen. Lääkäri kai katsoi ettei se ollut sinulle emotionaalisesti kummempaa kuin hampaan puudutus ja poisto. Tarviiko siitä sairaslomaa? Ei.

On ehkä vielä hyviä työnantajia´kin olemassa. Sellaisia että jos lääkäri on kirjoittanut sairaslomaa, sen lääkärin ammattitaidolla nähdyn jutun voi hyväksyä ilman kummempaa mietettä. Näin varmaan tekee hyvä pomo.

mita ihmetta??? kirjoitti:

Joo mutta ei kai nyt sentaan ole kyse palkallisesta sairauslomasta???

Nimittain minulle ilmaistiin liitosta, etta vaikka laakari kirjoittaisikin sairaslomaa, niin palkkaa ei ajalta heru jos syyna on esimerkiksi tyouupumus, abortti ilman laaketieteellista pakkoa, burnout, kriisi- tai surutilanteet.. Kyseessa oli Palvelualojen liitto.

Eli kaytannossa kyse olisi silloin omasta lomasta laakarin todistuksen kera. Niin ei kai nyt hyvanen aika joillain aloilla palkkaa saa jos pitaa `sairaslomaa` lemmikin kuoleman vuoksi?? En vahattele kenenkaan surua, mutta ihan oikeasti. Mina surin ja olin masentunut tehtyani abortin, makasin sangyssa, ja vastaus oli tyly, abortti ei oikeuta palkalliseen sairaslomaan.

Lue lisää

Mä kestin abortin kevyesti. Koiran menetettyäni harkitsin kuukausia itsemurhaa.

Omainen ja läheinenhän se lemmikkikin tavallaan on. Kyllä minä ainakin surisin yhtä lailla perheemme koiran kuolemaa kuin nyt suren edesmennyttä setäänikin. On se mussukka vaan niin rakas...

veljentyttö kirjoitti:

Omainen ja läheinenhän se lemmikkikin tavallaan on. Kyllä minä ainakin surisin yhtä lailla perheemme koiran kuolemaa kuin nyt suren edesmennyttä setäänikin. On se mussukka vaan niin rakas...

Lue lisää

Todellakin eläimet ovat eriarvoisia.

Todellakin otan osaa aloittajan lemmikin menettämiseen, ja suren toki eläimiäkin. Mutta olisi kiva jos eläimet ja ihmiset pidettäisin erillään näissä asioissa.

veljentyttö kirjoitti:

Omainen ja läheinenhän se lemmikkikin tavallaan on. Kyllä minä ainakin surisin yhtä lailla perheemme koiran kuolemaa kuin nyt suren edesmennyttä setäänikin. On se mussukka vaan niin rakas...

Lue lisää

Hei, vaikka elaimet kuinKA ihania ja rakkaita olisivatkin, niin ihan oikeasti - kun eletaan aikuisten maailmassa niin ei todellakaan kuulu lemmikin lopettaminen sairausloman syyksi! Piste.

Missä sanotaan, että tämä palsta on vain omaisensa menettäneille. Palstan otsikko on KUOLEMA JA SURU

Suurta surua voi tuntea myös lemminkinsä menettämisestä, monelle lemmikki on se ainoa ja läheisin, eikä se pitäisi ketään haitata jos ilmaisee siitä surunsa, saatikka loukkaantua.

Itseäni ei koskisi yhtään jos sisareni kuolisi, melkeimpä olisin iloinen, niin paljon on vaikeuttanut elämääni ja pahaa tehnyt minulle ja perheelleni. Mutta jos pikkuinen silkkiterrierini kuolisi, en selviäisi siitä ikinä. Hän on aina iloisena minua vastassa ja voimme tehdä kaikkea kivaa yhdessä, emme loukkaa toisiamme. Silkki on minulle tosi rakas.

Eikä tästä nyt pidä kenenkään loukkaantua, asia vaan on näin.

...tyontekoon liittyvista a... kirjoitti:

Hei, vaikka elaimet kuinKA ihania ja rakkaita olisivatkin, niin ihan oikeasti - kun eletaan aikuisten maailmassa niin ei todellakaan kuulu lemmikin lopettaminen sairausloman syyksi! Piste.

Lue lisää

Senhän päättää lääkäri ja potilas yhdessä onko potilas työkuntoinen. Eikä sairasloman syytä tarvitse työnantajalle ilmoittaa, koska se ei hänelle kuulu.

kenenkään surua kirjoitti:

Missä sanotaan, että tämä palsta on vain omaisensa menettäneille. Palstan otsikko on KUOLEMA JA SURU

Suurta surua voi tuntea myös lemminkinsä menettämisestä, monelle lemmikki on se ainoa ja läheisin, eikä se pitäisi ketään haitata jos ilmaisee siitä surunsa, saatikka loukkaantua.

Itseäni ei koskisi yhtään jos sisareni kuolisi, melkeimpä olisin iloinen, niin paljon on vaikeuttanut elämääni ja pahaa tehnyt minulle ja perheelleni. Mutta jos pikkuinen silkkiterrierini kuolisi, en selviäisi siitä ikinä. Hän on aina iloisena minua vastassa ja voimme tehdä kaikkea kivaa yhdessä, emme loukkaa toisiamme. Silkki on minulle tosi rakas.

Eikä tästä nyt pidä kenenkään loukkaantua, asia vaan on näin.

Lue lisää

Tuon kirjoituksesi perustella voitkin mennä sinne eläinpuolelle,jos haluat siskosi kuolemaa enemmän kuin jonkin karvaturrin.

kenenkään surua kirjoitti:

Missä sanotaan, että tämä palsta on vain omaisensa menettäneille. Palstan otsikko on KUOLEMA JA SURU

Suurta surua voi tuntea myös lemminkinsä menettämisestä, monelle lemmikki on se ainoa ja läheisin, eikä se pitäisi ketään haitata jos ilmaisee siitä surunsa, saatikka loukkaantua.

Itseäni ei koskisi yhtään jos sisareni kuolisi, melkeimpä olisin iloinen, niin paljon on vaikeuttanut elämääni ja pahaa tehnyt minulle ja perheelleni. Mutta jos pikkuinen silkkiterrierini kuolisi, en selviäisi siitä ikinä. Hän on aina iloisena minua vastassa ja voimme tehdä kaikkea kivaa yhdessä, emme loukkaa toisiamme. Silkki on minulle tosi rakas.

Eikä tästä nyt pidä kenenkään loukkaantua, asia vaan on näin.

Lue lisää

SINÄ et surisi jos SINUN siskosi kuolisi. Mutta voisit ajatella MUITAKIN. Täällä on ihmisiä, jotka ovat menettäneet rakkaitaan. Vanhempiaan, ystäviään, puolisoitaan, sisaruksiaan, isovanhempiaan ja muita. Sitten jotkut tulevat nurisemaan että "Multa kuoli hamsteri omg!"

Anteeksi vaan, mutta se loukkaa. Oman ystäväni hautajaiset olivat tasan kaksi kuukautta sitten. Minulla on myös kolme rakasta kissaa, ja totta kai suren sitten kun ne kuolevat. Mutta silti, ihminen on eri asia. Ystäväni kanssa pystyi puhumaan, keskustelemaan, häneltä sai myötätuntoa ja piti minua myös ystävänään. Saatika miltä heistä tuntuu, jotka ovat menettäneet perheenjäsenen. Onhan eläinkin sitä, tavallaan, mutta ei samalla tasolla kuin ihminen.

Vaikka joillekin se koira tai kissa tai mikä lie olisi tärkein elämässä, pitäisi silti osata kunnioittaa ja arvostaa muita ihmisiä, jotka täällä surevat omaisiaan.

yksityinen asia kirjoitti:

Senhän päättää lääkäri ja potilas yhdessä onko potilas työkuntoinen. Eikä sairasloman syytä tarvitse työnantajalle ilmoittaa, koska se ei hänelle kuulu.

Niinhän sitä voisi ajatella. Mutta kuten ylempänä kirjoitin työuupumuksesta, abortin tekemisestä jne - on olemassa syitä joiden perusteella työnantaja voi työehtosopimusten nojalla kieltäytyä maksamasta palkkaa - vaikka sinulla olisi lääkärin allekirjoittama todistus työkyvyttömyydestä. Ainakin näin on palvelualoilla. Tämä on ihan liitosta tarkistettu juttu... Ja lyön vaikka pääni vetoa, että koiran lopettaminen ei PAM:n mukaan oikeuta palkalliseen sairaslomaan.

kissaliisa87 kirjoitti:

SINÄ et surisi jos SINUN siskosi kuolisi. Mutta voisit ajatella MUITAKIN. Täällä on ihmisiä, jotka ovat menettäneet rakkaitaan. Vanhempiaan, ystäviään, puolisoitaan, sisaruksiaan, isovanhempiaan ja muita. Sitten jotkut tulevat nurisemaan että "Multa kuoli hamsteri omg!"

Anteeksi vaan, mutta se loukkaa. Oman ystäväni hautajaiset olivat tasan kaksi kuukautta sitten. Minulla on myös kolme rakasta kissaa, ja totta kai suren sitten kun ne kuolevat. Mutta silti, ihminen on eri asia. Ystäväni kanssa pystyi puhumaan, keskustelemaan, häneltä sai myötätuntoa ja piti minua myös ystävänään. Saatika miltä heistä tuntuu, jotka ovat menettäneet perheenjäsenen. Onhan eläinkin sitä, tavallaan, mutta ei samalla tasolla kuin ihminen.

Vaikka joillekin se koira tai kissa tai mikä lie olisi tärkein elämässä, pitäisi silti osata kunnioittaa ja arvostaa muita ihmisiä, jotka täällä surevat omaisiaan.

Lue lisää

Sanoin ettei kenenkään pidä loukkaantua. Mielipiteeni on omani, ja tiedän etten ole ainoa joka on samaa mieltä.
Minä en todellakaan surisi sisartani ollenkaan. En väkisinkään suostu suremaan, kun ei sureta.

Meillä ihmisillä kun on niin monenlaisia omaisia ja voin olla rehellinen mielipiteesssäni. Miksi minun pitäisi läsyttää jostain surusta jos en sitä tunne.

Te jotka aidosti surette omaistanne on teidän tapanne käsitellä suruanne. On myös toisenlainen tapa, on yhtä aitoa on olla surematta, jos ei sureta. Sen kun ymmärtää voi sanoa kunnioittavansa toisen ihmisen mielipidettä.

Kyllä minä tiedän mitä suru on. Olen menettänyt sellaisia läheisiä joita todella surin. He olivat kyllä muutenkin elämässäni tärkeitä ihmisiä, mitä en voi sanoa siskostani.

"Vaikka joillekin se koira tai kissa tai mikä lie olisi tärkein elämässä, pitäisi silti osata kunnioittaa ja arvostaa muita ihmisiä, jotka täällä surevat omaisiaan."

Tähän sanoisin: "Pitää osata kunnioittaa toisen ihmisen tunteita, myös surua, katsomatta mitä ihminen suree. Sillä kuka sen voi päättää mitä voi surra ja mitä ei kuin sureva itse."

jutella siellä kirjoitti:

Tuon kirjoituksesi perustella voitkin mennä sinne eläinpuolelle,jos haluat siskosi kuolemaa enemmän kuin jonkin karvaturrin.

Sanoin etten surisi siskoni kuolemaa ollenkaan, mutta lemmikkini menetyksestä en selviäisi ikinä. Niin se vaan on.

ei todellakaan! kirjoitti:

Niinhän sitä voisi ajatella. Mutta kuten ylempänä kirjoitin työuupumuksesta, abortin tekemisestä jne - on olemassa syitä joiden perusteella työnantaja voi työehtosopimusten nojalla kieltäytyä maksamasta palkkaa - vaikka sinulla olisi lääkärin allekirjoittama todistus työkyvyttömyydestä. Ainakin näin on palvelualoilla. Tämä on ihan liitosta tarkistettu juttu... Ja lyön vaikka pääni vetoa, että koiran lopettaminen ei PAM:n mukaan oikeuta palkalliseen sairaslomaan.

Lue lisää

työntekijän sairasloman syytä.

tietää kirjoitti:

työntekijän sairasloman syytä.

Nyt on sotkettu kaksi asiaa, sairaus ja lääkärintodistus työkyvyttömyydestä.
Monella alalla on ihan työehtosopimuksissa että työntekijän SAIRAUDEN ajalta maksetaan palkkaa siten ja siten... Työnantajan on siis tiedettävä poissaolon laatu eli kyettävä toteamaan tila sairaudeksi että palkkaa maksetaan. Jos tilannetta ei voi todeta sairaudeksi niin palkkaa ei tarvitse maksaa. Esimerkiksi jos joku menee kauneusleikkaukseen joka ei ole terveydelle oleellinen toimenpide niin siltä poissaoloajalta ei tarvitse maksaa palkkaa. Eikä muuten Kelakaan maksa sairaspäivärahaa.

tietää kirjoitti:

työntekijän sairasloman syytä.

On tainnut alkuperäisen kirjoittajan koira kuolla ja kuopattu kauan sitten. Mutta kun joku on tämän esiin nostanut niin kerronpahan vaan että työnantajalla on oikeus pyytää sairaslomatodistusta vaikka yhdeltä päivältä ja työnantaja näkee sairaslomatodistuksen ICD 10-koodista mistä on kyse. Sillä perusteella työnantaja päättää onko palkallista vai palkatonta. Jos on Z-koodi niin on palkatonta. Ja jos todistukseen ei ole kirjoitettu ICD-koodia niin työnantajan ei tarvitse hyväksyä todistusta.

Muuten hyvä, mutta on ihan tieteellisestikin todistettu eläimen menetyksen suru voi olla syvempi kuin ihmisen. Paras ystävä, perheenjäsen on menehtynyt. Koiran menetys on ollut kovin paikka elämässäni ihan kevyesti.

"Sellaiset ihmiset joilla ei ole ollut ikinä koiraa ei tajua sitä tuskaa. "

Minulla on ollut koira, papillon nimeltään Tupu. Se kuoli, surin sitä. Minulta on myös kuollut rakas hevoseni Vesku. Lisäksi minulta on kuollut ystäväni Heidi. Onko sinulta koskaan kuollut kukaan läheinen IHMINEN?

Minulla on hevosia, koira ja kissoja. Menetin "elämäni koiran" 6 vuotta sitten. Koirani eli 13-vuotiaaksi. Surin jo etukäteen koirani kuolemaa, sillä tiesin, että koirallani oli syöpä. Itkin kovasti....

Rakas poikani kuoli 5 kuukautta sitten. Vaikka olen eläinteni kanssa tekemisissä joka päivä, niihin on oma suhde, ne ovat persoonia, olen kiintynyt niihin jne... en voi kuitenkaan verrata "elämäni koiran" menetystä poikani menetykseen.

Rakkaan poikani menetys on niin suuri ja olen niin surua ja tuskaa täynnä. Murehdin ja suren joka päivä poikaani. Sanoinkin kriisiavun ihmiselle, että jos saisin poikani takaisin, luopuisin eläimistäni. Siihen jatkoin, että en voi asettaa ketään läheistäni (ihmistä) siihen asemaan, että miettisin kenet tahtoisin "vaihtaa" poikaani, vaikka kieltämättä, olen käynyt ajatuksissani kuoleman kanssa vaihtokauppaa.

Heti poikani kuoleman jälkeen mietin jo eläimistäni luopumista, mutta eläimeni tuovat kuitenkin elämääni sitä jokapäiväistä rutiinia. Huomaan, että ajatukset ovat välillä muuallakin kuin poikani menetyksessä. Eilen illalla ratsastin ja ratsastuksen jälkeen pesin hevostani ja itkin poikani menetystä. Ratsastuksen aikani ajatukseni olivat kuitenkin keskittyneet siihen ratsastussuoritukseen ja sain tavallaan lepoa, etteivät ajatukseni ole koko ajan poikani menetyksessä.

Aikaisemmin ennen poikani menetystä mietin, miten kestän vanhempieni menetyksen. Vanhempani elävät yhä, mutta poikani on kuollut. Poikani kuoleman jälkeen kenenkään läheisen menetys ei tule olemaan yhtä vaikeaa, saati sitten eläimen menetys. Minulla on niin suunnaton ikävä poikaani.

En väheksy aloittajan enkä kenenkään kirjoittajan eläimen menetystä, mutta teille, eläimenne menettäneille löytynee omat sivunne.

menettäneet läheisiään ovat nii hupsuja, että kuvittelevat koiran menettämistä suruksi.

jotka eivät ole kirjoitti:

menettäneet läheisiään ovat nii hupsuja, että kuvittelevat koiran menettämistä suruksi.

jokainen suree laillansa. Ei voi lähteä vertailemaan kenen suru on vaikein.

Taatusti on yhtä suuri suru kuoleeko puoliso, vanhemmat, sisaruksista joku, oma lapsi, lemmikki tai isovanhemmat.

Riippuu siitä suhteesta kuolleeseen ja tilanteestakin kuinka kuolema tulee.

Minua loukkaa äärettömästi, kun väheksytään lemmikin kuolemaa, katsotaan ihmisen kuolema jotenkin arvokkaammaksi. Kukaan ei voi tietää sitä ikävää ja kaipuuta mitä tuntee, kun tärkeä osa elämästä poistuu sen lemmikin myötä.

Tällä palstalla on lupa käsitellä kuolemaa ja surua. Loppuviimeksi sillä ei ole merkitystä sureeko ihmistä tai lemmikkiä, surun käsittely on samaa.

Aikaisemmin joku kirjoitti kuinka paljon lemmikit ja heidän kanssaan tekemiset on pitänyt ajatukset pois toisesta menetyksestä. Onko niin, että lemmikeiltä voi vain ottaa, mutta ei antaa. Niitä ei ole asiallista surra kun ne kuolevat, vaikka ovat aikanaan auttaneet ja kantaneet vaikean ajan yli, kuten hyvä ystävä.

Kuka kenellekin on tärkeä, kunnioittakaa toki toistenkin surua.

niin on kirjoitti:

jokainen suree laillansa. Ei voi lähteä vertailemaan kenen suru on vaikein.

Taatusti on yhtä suuri suru kuoleeko puoliso, vanhemmat, sisaruksista joku, oma lapsi, lemmikki tai isovanhemmat.

Riippuu siitä suhteesta kuolleeseen ja tilanteestakin kuinka kuolema tulee.

Minua loukkaa äärettömästi, kun väheksytään lemmikin kuolemaa, katsotaan ihmisen kuolema jotenkin arvokkaammaksi. Kukaan ei voi tietää sitä ikävää ja kaipuuta mitä tuntee, kun tärkeä osa elämästä poistuu sen lemmikin myötä.

Tällä palstalla on lupa käsitellä kuolemaa ja surua. Loppuviimeksi sillä ei ole merkitystä sureeko ihmistä tai lemmikkiä, surun käsittely on samaa.

Aikaisemmin joku kirjoitti kuinka paljon lemmikit ja heidän kanssaan tekemiset on pitänyt ajatukset pois toisesta menetyksestä. Onko niin, että lemmikeiltä voi vain ottaa, mutta ei antaa. Niitä ei ole asiallista surra kun ne kuolevat, vaikka ovat aikanaan auttaneet ja kantaneet vaikean ajan yli, kuten hyvä ystävä.

Kuka kenellekin on tärkeä, kunnioittakaa toki toistenkin surua.

Lue lisää

"Taatusti on yhtä suuri suru kuoleeko puoliso, vanhemmat, sisaruksista joku, oma lapsi, lemmikki tai isovanhemmat."

Palataan asiaan kun olet saanut vähän elämänkokemusta muualtakin kuin tynnyristä.

niin on kirjoitti:

jokainen suree laillansa. Ei voi lähteä vertailemaan kenen suru on vaikein.

Taatusti on yhtä suuri suru kuoleeko puoliso, vanhemmat, sisaruksista joku, oma lapsi, lemmikki tai isovanhemmat.

Riippuu siitä suhteesta kuolleeseen ja tilanteestakin kuinka kuolema tulee.

Minua loukkaa äärettömästi, kun väheksytään lemmikin kuolemaa, katsotaan ihmisen kuolema jotenkin arvokkaammaksi. Kukaan ei voi tietää sitä ikävää ja kaipuuta mitä tuntee, kun tärkeä osa elämästä poistuu sen lemmikin myötä.

Tällä palstalla on lupa käsitellä kuolemaa ja surua. Loppuviimeksi sillä ei ole merkitystä sureeko ihmistä tai lemmikkiä, surun käsittely on samaa.

Aikaisemmin joku kirjoitti kuinka paljon lemmikit ja heidän kanssaan tekemiset on pitänyt ajatukset pois toisesta menetyksestä. Onko niin, että lemmikeiltä voi vain ottaa, mutta ei antaa. Niitä ei ole asiallista surra kun ne kuolevat, vaikka ovat aikanaan auttaneet ja kantaneet vaikean ajan yli, kuten hyvä ystävä.

Kuka kenellekin on tärkeä, kunnioittakaa toki toistenkin surua.

Lue lisää

Suru, oli se sitten läheisen ihmisen menetys tai eläimen menetys, on omakohtaista. Kuinka suurta suru on, riippuu siitä, millainen suhde surijalla on ollut läheiseen ihmiseen tai eläimeen. Tuossa aikaisemmin kerroin, että surin kovasti "elämäni koiran" menetystä. Vieläkin muistelen koiraani.

En halua lähteä vertaamaan, mikä suru on vaikein. Onko se puolison, vanhemman, lapsen, sisaruksen vai eläimen/lemmikin menetys.

Hevosteni ja muiden eläinteni kanssa touhuaminen pitää ajatukset välillä pois poikani menetyksestä. En voi sanoa, että ajatukset ovat paljon poissa. Tunnen kuitenkin tarvitsevani
vähän hengähdystaukoa. Eläimeni antavat sen mahdollisuuden ja olen siitä kiitollinen. Eläimeni ovat tärkeitä minulle ja varmasti tulen suremaan jokaisen eläimeni menetystä.

Silti, poikani oli tärkeintä elämässäni. Koen, että poikani menetys oli ja on edelleen niin suuri, ettei tämän jälkeen mikään menetys ole niin vaikeaa, oli se sitten läheisen ihmisen tai eläimen menetys.

sairaita ajatuksia kirjoitti:

"Taatusti on yhtä suuri suru kuoleeko puoliso, vanhemmat, sisaruksista joku, oma lapsi, lemmikki tai isovanhemmat."

Palataan asiaan kun olet saanut vähän elämänkokemusta muualtakin kuin tynnyristä.

Lue lisää

Jos et ymmärtänyt kirjoitustani, voit pitää sen omana tietonasi. Täältä löytyy kyllä ihmisiä jotka sen ymmäsivät ja siitä voip tulla hyväkin keskustelu, jonka myötä sinäkin pääset jyvälle.

Nimenomaan, kun en ole saanut elämänkokemustani tynnyrissä, on minulla laaja tietämys surusta. Se voi hieman hämmentää, kun kuulee ensikerran, että surraan muitakin menetyksiä kuin ihmisen.

Tule sinäkin pumpulinsuojaamasta tynnyristäsi katsomaan tätä maailmaa ja huomaat, niin on monta mieltä, kuin on ihmistäkin. Kuka on se viisas joka sanoo toisen olevan väärässä ja toisen oikeessa. Kaikki mikä poikkee sinun maailmastasi on mielestäsi sairasta, mutta ei sekään ole niin.

eläinten ystävä kirjoitti:

Suru, oli se sitten läheisen ihmisen menetys tai eläimen menetys, on omakohtaista. Kuinka suurta suru on, riippuu siitä, millainen suhde surijalla on ollut läheiseen ihmiseen tai eläimeen. Tuossa aikaisemmin kerroin, että surin kovasti "elämäni koiran" menetystä. Vieläkin muistelen koiraani.

En halua lähteä vertaamaan, mikä suru on vaikein. Onko se puolison, vanhemman, lapsen, sisaruksen vai eläimen/lemmikin menetys.

Hevosteni ja muiden eläinteni kanssa touhuaminen pitää ajatukset välillä pois poikani menetyksestä. En voi sanoa, että ajatukset ovat paljon poissa. Tunnen kuitenkin tarvitsevani
vähän hengähdystaukoa. Eläimeni antavat sen mahdollisuuden ja olen siitä kiitollinen. Eläimeni ovat tärkeitä minulle ja varmasti tulen suremaan jokaisen eläimeni menetystä.

Silti, poikani oli tärkeintä elämässäni. Koen, että poikani menetys oli ja on edelleen niin suuri, ettei tämän jälkeen mikään menetys ole niin vaikeaa, oli se sitten läheisen ihmisen tai eläimen menetys.

Lue lisää

Nimen omaan surun kokeminen on omakohtaista, eikä kukaan voi sanoa mikä suru on vaikein. Se on sille ihmiselle vaikein minkä kokee vaikeimmaksi.

Sinulla on vaikein poikasi menetys, jollekin toiselle jonkun muun menetys. Voi ajatella ettei voi olla mitään pahempaa, ei mikään voi olla enää vaikeampaa, kunnes tulee eteen vielä jotain vaikeampaa.

Jokaiselle tietenkin se oma suru on vaikein ja ihmetellään miksi nyt surra jotain noin vähäpätöistä kuin toi toinen suree, mutta se suru on kummallakin yhtä "arvokas" ja se pitää surra pois.

sait ajtuksestani kiinni kirjoitti:

Nimen omaan surun kokeminen on omakohtaista, eikä kukaan voi sanoa mikä suru on vaikein. Se on sille ihmiselle vaikein minkä kokee vaikeimmaksi.

Sinulla on vaikein poikasi menetys, jollekin toiselle jonkun muun menetys. Voi ajatella ettei voi olla mitään pahempaa, ei mikään voi olla enää vaikeampaa, kunnes tulee eteen vielä jotain vaikeampaa.

Jokaiselle tietenkin se oma suru on vaikein ja ihmetellään miksi nyt surra jotain noin vähäpätöistä kuin toi toinen suree, mutta se suru on kummallakin yhtä "arvokas" ja se pitää surra pois.

Lue lisää

niin olin silloin sellaisella kurssilla, josta sai ansiosidonnaisen jne, ja niistä saikkupäivistä maksettiin ihan normaalisti. Joku ääliö tuolla jo sekopäiseksi epäili, mutta ihan asiallisesti siä käyttäydyin, itketti toki ja lääkäri katsoi aiheelliseksi kirjoittaa noinkin pitkän ajan. Ja turha semmosten mussuttaa, keillä ei ole omaa rakasta koiraa ollu. On niitäkin, ketkä ei ees välitä jos oma veli, isä tms kuolee.

"ma-pe" kirjoitti:

niin olin silloin sellaisella kurssilla, josta sai ansiosidonnaisen jne, ja niistä saikkupäivistä maksettiin ihan normaalisti. Joku ääliö tuolla jo sekopäiseksi epäili, mutta ihan asiallisesti siä käyttäydyin, itketti toki ja lääkäri katsoi aiheelliseksi kirjoittaa noinkin pitkän ajan. Ja turha semmosten mussuttaa, keillä ei ole omaa rakasta koiraa ollu. On niitäkin, ketkä ei ees välitä jos oma veli, isä tms kuolee.

Lue lisää

Ei sllainen ihminen joka ei ole kokenut samaa voikkan ymmärtää.

Lapsettomalle on turhaa puhua oman lapsensa kuolemasta, eihän hän voi sitä ymmärtää omakohtaisen kokemuksen puuttuessa.

Minulle on turhaa puhua kuinka ihania ovat matelijat, en ymmärrä mitä ihanaa niisäkin voi olla.

Olen omia omaisiani ja ystäviäni sekä lemmikkejäni menettänyt kuolemalle. En silti voi sanoa ymmärtäväni toisen surua. Kokemusteni pohjalta tiedän mistä hän puhuu, mutta hänen surunsa on vain hänen tiedossaan, niinkuin minunkin suruni on vain minun tiedossani.

rumasti kirjoitti:

Jos et ymmärtänyt kirjoitustani, voit pitää sen omana tietonasi. Täältä löytyy kyllä ihmisiä jotka sen ymmäsivät ja siitä voip tulla hyväkin keskustelu, jonka myötä sinäkin pääset jyvälle.

Nimenomaan, kun en ole saanut elämänkokemustani tynnyrissä, on minulla laaja tietämys surusta. Se voi hieman hämmentää, kun kuulee ensikerran, että surraan muitakin menetyksiä kuin ihmisen.

Tule sinäkin pumpulinsuojaamasta tynnyristäsi katsomaan tätä maailmaa ja huomaat, niin on monta mieltä, kuin on ihmistäkin. Kuka on se viisas joka sanoo toisen olevan väärässä ja toisen oikeessa. Kaikki mikä poikkee sinun maailmastasi on mielestäsi sairasta, mutta ei sekään ole niin.

Lue lisää

jokainen tekstiäsi lukenut että sinä ET ole menettänyt lasta tai lapsia.
Jos olisit niin sinulle ei tulisi mieleenkään verrata sitä isovanhempien tai koiran menettämiseen.

Itse tiedät samoin kuin kirjoitti:

jokainen tekstiäsi lukenut että sinä ET ole menettänyt lasta tai lapsia.
Jos olisit niin sinulle ei tulisi mieleenkään verrata sitä isovanhempien tai koiran menettämiseen.

Lue lisää

Eikö mielestäsi muiden surulla ole merkitystä, kuin lapsensa menettäneiden.

Lohdutatko surevaa ihmistä sanomalla "Voi eihän toi vielä mitään, kun et ole lastasi mnettänyt"

Yritä edes ymmärtää, että toiseen sattuu eri asiat kuin toiseen. Toinen kestää enemmän kuin toinen. Toinen myös selviää surustaan nopeammin kuin toinen, silti ne asiat ovat yhtä merkittäviä ja ainutkertaisia kokevalle.

Tarkennuksena vaan, nimenomaan en ole verrannut eri menetyksiä, koska suru on suru, suree ketä/mitä hyvänsä.

Se mitä sinä tunnet ei ole kaikkien tuntemus. Me ihmiset olemme, yllätys yllätys erilaisia.

surua ei voi vertailla kirjoitti:

Eikö mielestäsi muiden surulla ole merkitystä, kuin lapsensa menettäneiden.

Lohdutatko surevaa ihmistä sanomalla "Voi eihän toi vielä mitään, kun et ole lastasi mnettänyt"

Yritä edes ymmärtää, että toiseen sattuu eri asiat kuin toiseen. Toinen kestää enemmän kuin toinen. Toinen myös selviää surustaan nopeammin kuin toinen, silti ne asiat ovat yhtä merkittäviä ja ainutkertaisia kokevalle.

Tarkennuksena vaan, nimenomaan en ole verrannut eri menetyksiä, koska suru on suru, suree ketä/mitä hyvänsä.

Se mitä sinä tunnet ei ole kaikkien tuntemus. Me ihmiset olemme, yllätys yllätys erilaisia.

Lue lisää

ovat niin lapsellisia, tunnottomia ja omanapaisia että vertaavat lapsen menetystä koiran kuolemaan, eivätkä tajua edes hävetä.

ja jotkut kirjoitti:

ovat niin lapsellisia, tunnottomia ja omanapaisia että vertaavat lapsen menetystä koiran kuolemaan, eivätkä tajua edes hävetä.

Jos toi oli tarkoitettu vastaukseksi sille, että me ihmiset olemme erlaisia. On onni, että olemme erilaisia.

Niitä lapsellisia, tunnottomia, omanapaisia näköjään mahtuu joukkoon. Mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia. Jos ei tajua, niin ei tajua, minkä sellaiselle tekee.

Vielä kerran yritän selvittää, ettei menetystä tai surua voi verreta. Kaikkien menetykset ja surut ovat samanarvoisia.

Voitko esimerkiksi väittää ettei meihin sattusi yhtä paljon, jos meiltä kummaltakin menisi jalka poikki.
Vai väittäisitkö sinun kivun olevan suurempi ja merkityksellisempi.

selvää asiaa kirjoitti:

Jos toi oli tarkoitettu vastaukseksi sille, että me ihmiset olemme erlaisia. On onni, että olemme erilaisia.

Niitä lapsellisia, tunnottomia, omanapaisia näköjään mahtuu joukkoon. Mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia. Jos ei tajua, niin ei tajua, minkä sellaiselle tekee.

Vielä kerran yritän selvittää, ettei menetystä tai surua voi verreta. Kaikkien menetykset ja surut ovat samanarvoisia.

Voitko esimerkiksi väittää ettei meihin sattusi yhtä paljon, jos meiltä kummaltakin menisi jalka poikki.
Vai väittäisitkö sinun kivun olevan suurempi ja merkityksellisempi.

Lue lisää

jotka oikeasti kehtaavat ja pystyvät pitämään omaa katkennutta kynttään suurempana tuskana kuin toisen amputoitua raajaa - juuri siksi ettei tuskaa muka voi verrata.
Ja sitten vielä sitäkin törkeämpiä ihmisiä, jotka vertaavat oman koiransa tai akvaariokalansa kuolemaa toisen lapsen kuolemaan.
Sama ajatusmaailma.

surua ei voi vertailla kirjoitti:

Eikö mielestäsi muiden surulla ole merkitystä, kuin lapsensa menettäneiden.

Lohdutatko surevaa ihmistä sanomalla "Voi eihän toi vielä mitään, kun et ole lastasi mnettänyt"

Yritä edes ymmärtää, että toiseen sattuu eri asiat kuin toiseen. Toinen kestää enemmän kuin toinen. Toinen myös selviää surustaan nopeammin kuin toinen, silti ne asiat ovat yhtä merkittäviä ja ainutkertaisia kokevalle.

Tarkennuksena vaan, nimenomaan en ole verrannut eri menetyksiä, koska suru on suru, suree ketä/mitä hyvänsä.

Se mitä sinä tunnet ei ole kaikkien tuntemus. Me ihmiset olemme, yllätys yllätys erilaisia.

Lue lisää

Itse en vähättele muiden suruja,kun kyseessä rakkaan menetys,eläin tai ihminen....mutta....on pakko tähän väliin tuoda oma kokemus:Omasta elämästäni ovat nukkuneet pois ainut lapseni ja siitä vajaa 2 vuotta,meille molemmille niin rakas koira.Koiravanhus jaksoi lohduttaa minua vanhoilla päivillään ja itki kanssani ikävää.Joku varmasti hymähtää,mutta lapseni nimen mainitseminen sai koiramme reakoimaan monin eritavoin.Koirani kuvalle juttelen kirjahyllyssä ja muistelen nauraen sitä huippu hellyyttävää"räksyttäjää",jonka lähtö oli helppo hyväksyä.Lastani suren hiljaa,lähes yksin,kuvia en kykene katsomaan,elämäni ei koskaan tule ennalleen,en kovin edes mieti tulevaa,sillä siellä tuskin on mitään parempaa....Elikkä,kun on kokenut itselleen sen kamalimman,kaikki muu tuntuu helpommin kestettävältä.

rumasti kirjoitti:

Jos et ymmärtänyt kirjoitustani, voit pitää sen omana tietonasi. Täältä löytyy kyllä ihmisiä jotka sen ymmäsivät ja siitä voip tulla hyväkin keskustelu, jonka myötä sinäkin pääset jyvälle.

Nimenomaan, kun en ole saanut elämänkokemustani tynnyrissä, on minulla laaja tietämys surusta. Se voi hieman hämmentää, kun kuulee ensikerran, että surraan muitakin menetyksiä kuin ihmisen.

Tule sinäkin pumpulinsuojaamasta tynnyristäsi katsomaan tätä maailmaa ja huomaat, niin on monta mieltä, kuin on ihmistäkin. Kuka on se viisas joka sanoo toisen olevan väärässä ja toisen oikeessa. Kaikki mikä poikkee sinun maailmastasi on mielestäsi sairasta, mutta ei sekään ole niin.

Lue lisää

''töihin
Kirjoittanut: vai ei mitään lomia 13.8.2007 klo 18.42

   Siis sairaslomaa,jonkun rakin takia, anna mun kaikki kestää.Mitähän sitten tarvitkaan, jos joku ihminen kuolee.''

Itseltäni ajelehti koira tuntemattomille maisemille perjantaina 28.3.2008.. eli pari päivää mennyt siitä.. ymmärrän tuskan ja olen itsekkin ajatellut pitää lomaa.. mutta kun luin tuon kommentin niin kieltämättä olis hauska vähän pistää nyrkillä parisen kertaa naamaan ihan sinun koirasi jonka takia olet hakemassa sairaslomaa ja oman koirani puolesta

Minusta ainoat kommentit jotka tänne ei kuulu on nuo valitukset??? Kaikki suree mitä suree.... Minä henkiökohtaisesti voin sanoa rakkaan ystävän menetyksen jälkeen että kyllä surisin todella paljon koirani poismenoa mutta ei se vältämättä ystävän menetyksen tuskan kanssa tasoihin pääsisi. TÄYSIN OMA MIELIPITEENI, niin eikän vaan pidetä muutkin mielipiteet vaan omina ja lopeteta se toisten mollaaminen