Millä

tästä

vihan tunteesta pääsee eroon?
Kahdeksan kuukautta sitten tuli todella pahasti takkiin. Menetin täysin uskon itseeni ja muihin ihmisiin. Jäi vaan syvä viha ja katkeruus.
En keksi mitään muuta syytä elämälleni, kun lapseni. Mikään asia ei kiinnosta yhtään. Kaikki tekeminen tuntuu turhalle.
Tiedän hyvin, ettei vihaaminen kannata, mutta sitä en tiedä, miten siitä tunteesta pääsen eroon.

5

662

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ...

      tapahtui mullekin samalla tavalla. En ole ollut oma itseni sen jälkeen. Mua ahdistaa, kaikki tuntuu ihan turhalta. Kellekään ei voi puhua. Tuntuu, kuin sisälläni olisi ihan tyhjää.

      En osaa tuntea edes vihaa. Sekin olisi parempi kuin tämä kun ei tunne mitään. Paitsi pelkoa ja ahdistusta. Sydän lyö epätahtiin ja on univaikeuksia. Nukun ehkä 3-4h yön aikana tai vaihtoehtoisesti kellon ympäri tai ylikin. Jos joku puhuu siitä miehestä nousee siitäkin melkein heti pala kurkkuun. Pahinta ettei saa näyttää muille mitään, pitäisi kaikille vaan esittää että kaikki on ihan hyvin, eikä tunnu missään.

      Onko sinulla edes joku jonka kanssa voit puhua, siis luottamuksellisesti? Tee se, jos sulla on mahdollisuus.

      • ajatuksista.

        En pysty puhumaan tuosta asiasta kenenkään kanssa.
        Ei ole ketään niin luottamuksellista henkilöä.
        Ei ketään kenelle haluaisin puhua.
        Jossain vaiheessa ajattelin ulkopuolista apua, mutta koin senkin huonoksi ajatukseksi. En usko, että saan siitä apua. Tiedän melko tarkkaan asiat, mitä kuulisin, eikä se vaan auta.

        Minäkään en pysty nukkumaan. Asiat pyörii yöt mielessä ja aamut on todella pahoja. Ei ole ollut hyvä herätä.
        Tuo kun kirjoitit, että pahinta on kun ei saa näyttää muille mitään, vaan pitäisi näyttää kaiken olevan ihan hyvin.
        Se on todella rankkaa. Ihmiset tuntuu nykyään muutenkin tosi vierailta ja raadollisilta.
        Näen kaikissa nykyään potentiaalisen selkäänpuukottajan.


      • ...
        ajatuksista. kirjoitti:

        En pysty puhumaan tuosta asiasta kenenkään kanssa.
        Ei ole ketään niin luottamuksellista henkilöä.
        Ei ketään kenelle haluaisin puhua.
        Jossain vaiheessa ajattelin ulkopuolista apua, mutta koin senkin huonoksi ajatukseksi. En usko, että saan siitä apua. Tiedän melko tarkkaan asiat, mitä kuulisin, eikä se vaan auta.

        Minäkään en pysty nukkumaan. Asiat pyörii yöt mielessä ja aamut on todella pahoja. Ei ole ollut hyvä herätä.
        Tuo kun kirjoitit, että pahinta on kun ei saa näyttää muille mitään, vaan pitäisi näyttää kaiken olevan ihan hyvin.
        Se on todella rankkaa. Ihmiset tuntuu nykyään muutenkin tosi vierailta ja raadollisilta.
        Näen kaikissa nykyään potentiaalisen selkäänpuukottajan.

        itsekään puhumaan kellekään. Kukaan ei ymmärtäisi. Kukaan ei koskaan edes tainnut tietää, mistä on kyse. Ja koska omassa tapauksessa ihmiset on liikaa samassa piirissä, niin sen tietää, että jos sanoo yhdelle jotain niin sen tietää kohta kaikki. Ei keneenkään näköjään pysty ihan täysin luottamaan. Itselläsikin varmaan jotain huonoja kokemuksia, niin on mullakin.

        Oli kuitenkin aika jolloin pystyin tämän kyseisen miehen kanssa puhumaan ihan kaksistaan, mutta enää se ei ole mahdollista. Hän on tietääkseni jo uudessa suhteessa toisen kanssa.

        Olen miettinyt, kuinka kauan ihminen pystyy peittämään oman pahan olonsa ja esittämään jotain muuta. Kai siihen joskus joku raja tulee vastaan. En vaan tiedä, enkä edes halua ajatella mitä siitä sitten seuraa.


      • Erittäin
        ... kirjoitti:

        itsekään puhumaan kellekään. Kukaan ei ymmärtäisi. Kukaan ei koskaan edes tainnut tietää, mistä on kyse. Ja koska omassa tapauksessa ihmiset on liikaa samassa piirissä, niin sen tietää, että jos sanoo yhdelle jotain niin sen tietää kohta kaikki. Ei keneenkään näköjään pysty ihan täysin luottamaan. Itselläsikin varmaan jotain huonoja kokemuksia, niin on mullakin.

        Oli kuitenkin aika jolloin pystyin tämän kyseisen miehen kanssa puhumaan ihan kaksistaan, mutta enää se ei ole mahdollista. Hän on tietääkseni jo uudessa suhteessa toisen kanssa.

        Olen miettinyt, kuinka kauan ihminen pystyy peittämään oman pahan olonsa ja esittämään jotain muuta. Kai siihen joskus joku raja tulee vastaan. En vaan tiedä, enkä edes halua ajatella mitä siitä sitten seuraa.

        huonoja kokemuksia.
        Luotin aiemmin sentään aina itseeni, mutta nykyään en luota. Pelkään sitä, mitä mulle tapahtuu.
        Tässä on kuitenkin jo lähemmäs vuosi aikaa, eikä olo ole helpottunut juurikaan.
        Jotenkin täysin nujerrettu olotila.
        Tuntuu mahdottomalta selvitä tästä katkeruuden tunteesta ja löytää joku reitti johonkin, kun mikään ei kiinnosta enää.
        En pysty tajuamaan, miten näin on mennyt.

        Varmaan sitä jollain tavalla pystyy peittämään pahan olonsa aina.
        Minä tosin olen omissa ajatuksissani nykyään tosi paljon, mutta huonolla tuulella.
        En varmasti kovin hyvää seuraa kenellekään.


      • Nimetön
        ... kirjoitti:

        itsekään puhumaan kellekään. Kukaan ei ymmärtäisi. Kukaan ei koskaan edes tainnut tietää, mistä on kyse. Ja koska omassa tapauksessa ihmiset on liikaa samassa piirissä, niin sen tietää, että jos sanoo yhdelle jotain niin sen tietää kohta kaikki. Ei keneenkään näköjään pysty ihan täysin luottamaan. Itselläsikin varmaan jotain huonoja kokemuksia, niin on mullakin.

        Oli kuitenkin aika jolloin pystyin tämän kyseisen miehen kanssa puhumaan ihan kaksistaan, mutta enää se ei ole mahdollista. Hän on tietääkseni jo uudessa suhteessa toisen kanssa.

        Olen miettinyt, kuinka kauan ihminen pystyy peittämään oman pahan olonsa ja esittämään jotain muuta. Kai siihen joskus joku raja tulee vastaan. En vaan tiedä, enkä edes halua ajatella mitä siitä sitten seuraa.

        ..jos vaikka muut tietää, ettei sulla mene amerikan malliin? Me ollaan ihmisiä kaikki, jokaisella on jotakin.. Mä kävin tänään suomentamassa exälleni ( halusi eroa vappuna, kuitenkin piti peliä koko kesän, lue;pimppiä halutessaan) pahaa oloani. Hän on löytänyt uuden, halusi olla vain ystävä, en pysty siihen, joten laitoin täysin poikki...
        Vihan tunteet nousivat pintaan, joten pakko oli sanoa kasvotusten, miltä minusta tuntuu! Nyt on melkoisen paljon kevyempi taakka.. Tunteiden kanssa on vaan elettävä, helpottaa ajan myötä.
        Bruce Fisherin Jälleenrakennus on kirja joka auttaa!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa

      Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h
      Maailman menoa
      35
      2875
    2. Jos vedetään mutkat suoraksi?

      Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar
      Sinkut
      106
      2681
    3. Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan

      Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv
      Maailman menoa
      32
      2403
    4. Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia

      Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.
      Maailman menoa
      49
      1914
    5. Kuka paiskasi vauvan betoniin Oulussa?

      Nimi esiin.....
      Oulu
      27
      1559
    6. Anteeksipyyntöni

      Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska
      Järki ja tunteet
      14
      1513
    7. Miten must tuntuu

      et sä ajattelet mua just nyt
      Ikävä
      32
      1473
    8. Sydämeni valtiaalle

      En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden
      Ikävä
      102
      1203
    9. Kun et vain tajua että

      sua lähestytään feikkiprofiililla :D Hanki aivot :D m-n
      Ikävä
      177
      1183
    10. En vain unohda

      Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.
      Ikävä
      71
      1025
    Aihe