Olen kiinnostunut ortodoksisuudesta ja olen jopa harkinnut kääntymistä luterilaisesta uskostani ortodoksiksi. En siis ole himouskovainen, mutta koen ortodoksisuuden läheisemmäksi kuin evankelisluterilaisuuden josta tunnen etääntyväni koko ajan.
Nyt minua kiinnostaisi tietää miten ortodoksisuus näkyy teidän kodissanne? Miten juhlitte kirkkovuoden pyhiä? Mitkä ovat teille ortodoksisuuden läheisimmät arvot? Mikä on kirkkonne osuus elämässänne, mitä koette siitä tärkeänä? Kuinka aktiivisesti osallistutte ortodoksisiin jumalanpalveluksiin (käytetäänkö tätä nimitystä?) niin vapaaehtoisesti kuin häiden tai ristiäisten myötä.
Tässä muutamia päätäni polttelevia kysymyksiä, mutta kertokaa myöskin vapaasti omia tuntemuksianne. Kukaan tuntemani henkilö ei ole ortodoksi, joten en voi aiheesta keskustella muuten kuin ottamalla itse selvää. Selittäisiköhän pohjanmaalaisuuteni tätä tilannetta lain. :) Kiitokset.
Arkea ortodoksina
18
1576
Vastaukset
- Kesä_keikkuen_tulevi
Minua on ortodoksisuus kiinnostanut aina. Ensimmäisen kerran tunsin kiinnostusta, kun uskonnontunnilla ala-asteella sivumennen käsiteltiin ei kirkkokuntia. Tästä on nyt parikymmentä vuotta! Aikuisiällä jokunen vuosi sitten harkitsin vakavasti ortodoksiseen kirkkoon liittymistä. Luin innokkaasti ortodoksista kirjallisuutta, osallistuin jumalanpalveluksiin ja juttelin ortodoksipapin kanssa. Jotenkin tuo sitten laimeni, kun en muutenkaan mitenkään yli-innokas uskovainen ole. Käyn silti edelleen mielelläni ortodoksijumalanpalveluksissa ja luen edelleen mm. isien kirjoittamia elämänviisauksia. Minulle kirkon vaihtaminen ei ole niin tärkeää. Ehtoollisella käyn ev.lut kirkossa (ortodoksiselle ehtoollisellehan pääsevät vain ortodoksit). Vaikuttavinta ortodoksisuudessa on mielestäni jumalanpalvelusten rauhallisuus ja se että jokainen pystyy osallistumaan niihin enemmän kuin luterilaisessa penkissä napotetaan vain paikoillaan (tosin sekin sopii minulle välillä! =) ). Pidän myös siitä, että ortodoksinen kirkko sanoo jotenkin selkeämmin miten se uskoo ja mitä mieltä se on asioista. Se ei siis sievistele eri ihmisten mielipiteiden mukaan. Juhlat (erityisesti pääsiäinen ja joulu) tuntuvat juhlavammilta ortdoksisessa kirkossa. Tässä minun ajatuksiani!
Kannattaa käydä ainakin seuraavassa osoitteessa:
www.ort.fi
Sieltä löytyy linkit myös paikallisiin ortodoksisiin seurakuntiin sekä mm. Valamon kansanopistoon. Valamossa järjestetään erilaisia ortodoksisuus tutuksi kursseja. - Miitriina
meillä Suomessa ovat seka-avioliitot ja kotihartauden ruostuminen. Kuinka moni siunaa ruokansa? Kuinka moni lukee rukoussääntönsä säännöllisesti? Kuinka moni valmistautuu ehtoolliselle huolellisesti? En uskalla edes arvata.
Useimmat ortodoksit eivät käy säännöllisesti kirkossakaan, koska jumalanpalveluksia on monilla paikkakunnilla vain noin kerran kuussa. Niin on siellä Pohjanmaallakin, missä asut. Esim Vaasan seurakunta on yksipappinen. Ristiäisiin, häihin ja hautajaisiin osallistumisia ei tietysti lasketa kirkossa käynneiksi, vaikka nuo toimitukset tietysti jumalanpalveluksia ovatkin. Ortodokseilla on kuitenkin kaikesta huolimatta parempi jumalanpalveluksiin osallistumisprosentti kuin luterilaisilla. Tarkkoja lukuja en muista.
Ikonit nyt yleensä sentään löytyy kaikista perheistä, joissa joku perheenjäsen on ortodoksi, mutta eivät ne aina ja kaikkialla ole edes seinällä. Ortodoksinen perheenjäsen saattaa piilotella ikoneita luterilaisilta omaisiltaan. Tällainen suhtautumistapa periytyy sodanjälkeiseltä ajalta, kun ortodokseja vieroksuttiin Länsi-Suomessa.
Ortodoksisia juhlia vietetään yleensä seurakunnassa juhlan aattona toimitettavan vigilia -jumalanpalveluksen ja itse juhlapäivänä toimitettavan liturgian (=ehtoollisjumalanpalveluksen) ja sitä seuraavan yhteisen aterian merkeissä.
Vain joitakin suuri juhlia kuten kirkkomme suurinta juhlaa pääsiäistä vietetään kotonakin ja samoin tietysti joulua, joka on maassamme erityisesti kunnioitettu juhla. Ortodokseilla kuitenkin jouluvietto on vaatimattomampaa ja vähemmän maallistunutta kuin luterilaisilla. Lisäksi meillä joulujuhla on lyhempi, kun jouluaattokin on vielä paastopäivä.
Ortodokseille tärkeitä arvoja ovat Jumalan palveleminen, lähimmäisten auttaminen, luonnon suojeleminen ja vaatimaton elämäntapa. Näin minä ainakin koen.- härmän häjy
seurakunnassa on kaksi pappia, palkkalistoilla oleva kirkkoherra ja ilmaista työtä tekevä pappi Seinäjoella.
- sivutoiminen apulainen?
härmän häjy kirjoitti:
seurakunnassa on kaksi pappia, palkkalistoilla oleva kirkkoherra ja ilmaista työtä tekevä pappi Seinäjoella.
Virallisesti seurakunta on kuitenkin yksipappinen. Sivutoimisille, jotka toimivat oto maksetaan yleensä pieni palkkio kutakin jumalanpalvelusta/toimitusta kohti. Näin ainakin täällä rikkaalla pääkaupunkiseudulla. Köyhien seurakuntien tilannetta en tunne.
Jotkut sivutoimiset papit saattavat tehdä yhtä paljon tai jopa enemmänkin työtä kuin päätoimiset papit, jotkut taas avustavat vain silloin tällöin. - Serguei
sivutoiminen apulainen? kirjoitti:
Virallisesti seurakunta on kuitenkin yksipappinen. Sivutoimisille, jotka toimivat oto maksetaan yleensä pieni palkkio kutakin jumalanpalvelusta/toimitusta kohti. Näin ainakin täällä rikkaalla pääkaupunkiseudulla. Köyhien seurakuntien tilannetta en tunne.
Jotkut sivutoimiset papit saattavat tehdä yhtä paljon tai jopa enemmänkin työtä kuin päätoimiset papit, jotkut taas avustavat vain silloin tällöin....Helsinki rikas ja muut köyhiä?
Voi tuota tsadilaisten ylpeilyä ! - että sellaiset
Serguei kirjoitti:
...Helsinki rikas ja muut köyhiä?
Voi tuota tsadilaisten ylpeilyä !seurakunnat ovat köyhiä joilla on varaa palkata vain yksi pappi (ja yksi kanttori). Sivutoimiset papit ja kanttorit tekevät kyllä suurenmoista työtä seurakunnissa.
Ps Se on muuten stadilainen eikä tsadilainen! - Serguei
että sellaiset kirjoitti:
seurakunnat ovat köyhiä joilla on varaa palkata vain yksi pappi (ja yksi kanttori). Sivutoimiset papit ja kanttorit tekevät kyllä suurenmoista työtä seurakunnissa.
Ps Se on muuten stadilainen eikä tsadilainen!"Ps Se on muuten stadilainen eikä tsadilainen! "
tsadilainen = humoristinen, hiukan pilkallinen, nimitys ns. stadilaisesta. Käytössä kohtailaisen yleisesti Tsadin ulkopuolisessa osassa Suomea - Hehheh!
Serguei kirjoitti:
"Ps Se on muuten stadilainen eikä tsadilainen! "
tsadilainen = humoristinen, hiukan pilkallinen, nimitys ns. stadilaisesta. Käytössä kohtailaisen yleisesti Tsadin ulkopuolisessa osassa SuomeaMaalaisen pilkkanimi Stadissa on bönde, mutta sitä kuulee enää harvoin.
- theoforos.
Hehheh! kirjoitti:
Maalaisen pilkkanimi Stadissa on bönde, mutta sitä kuulee enää harvoin.
Kuten Serguei sanoi, niin sana 'tsadilainen' on aika yleisessä käytössä, mutta minä olen kyllä tulkinnut sen merkityksen vähän eri tavalla kuin Serguei. Minusta "tsadilaisiksi" kutsutaan provinssseissa sellaisia entisiä provinssilaisia, jotka nykyään asuvat pääkaupunkiseudulla (esim. vaikkapa Keravalla) ja ovat kotiseudullaan sitten olevinaan niin stadilaista niin stadilaista, ja stadin slangiakin yritetään vääntää, vaikka välillä meneekin kirjaimet vähän väärin päin, mistä ilmiöstä kai myös väännös 'tsadilainen' on peräisin. :)
- ei tsadilainen eikä stadila...
theoforos. kirjoitti:
Kuten Serguei sanoi, niin sana 'tsadilainen' on aika yleisessä käytössä, mutta minä olen kyllä tulkinnut sen merkityksen vähän eri tavalla kuin Serguei. Minusta "tsadilaisiksi" kutsutaan provinssseissa sellaisia entisiä provinssilaisia, jotka nykyään asuvat pääkaupunkiseudulla (esim. vaikkapa Keravalla) ja ovat kotiseudullaan sitten olevinaan niin stadilaista niin stadilaista, ja stadin slangiakin yritetään vääntää, vaikka välillä meneekin kirjaimet vähän väärin päin, mistä ilmiöstä kai myös väännös 'tsadilainen' on peräisin. :)
vaikka kuuluisikin maamme suurimpaan ortodoksiseen seurakuntaan. Siihenhän kuuluu suurin osa entistä Uudenmaan lääniä.
- pappi saa
härmän häjy kirjoitti:
seurakunnassa on kaksi pappia, palkkalistoilla oleva kirkkoherra ja ilmaista työtä tekevä pappi Seinäjoella.
palkan keikoista, ei tartte ilmatteeks...
- tälläistä
Meidän perheemme on ollut ortodoksinen viisi vuotta. Me aikuiset yritämme ainakin jollakin tavoin paastota suurella viikolla ja joulun alla, vaikka itse pidänkin ruokapaastoa tärkeämpänä rukouselämän tiivistämistä juhlapyhien alla ja juhlaan liittyvien tekstien kertaamista. Paastossahan on tarkoitus virittää henki vastaanottamaan juhla ja sen merkitys. Pyrimme myös käymään katumuksella kaksi kertaa vuodessa - samojen mainittujen juhlapyhien edellä. Pääsiäinen on tietenkin ortodoksin elämässä se tärkein juhla. Niin myös meillä.
Pyrin siirtämään juhlapäivät työkalenteriini, jolloin huomaan juhlapäivät sen arjenkin keskellä, jota elämä ikävä kyllä valtaosin tässä maassa on. Lähinnä ehdin viettää niitä vain iltarukouksiani muuntelemalla. Rukouskirja onkin siksi minulle aika tärkeä. Muiden juhlien lisäksi perheemme suojelijoiden muistopäivät ovat tärkeitä. Niitä yritän aina muistaa ja vähän juhlistaa jotenkin. Oman suojelijani muistopäivänä luen häneen liittyviä tekstejä ja rukouksia illalla ennen nukkumaan menoa.
Kuten huomaat joka iltainen rukous on ainakin minulla se tärkein arkinen uskon muoto. Rukous ei tällöin saa olla mitä tahansa lorua, joka vain luetaan. Rukoukseen ja sen tapoihin kannattaa perehtyä, sillä se on elävän uskon edellytys ja pitää yllä ehtoollisessa saavutettua yhteyttä Jumalaan aina ehtoollisten välisenä aikana.
Ehtoolliselle meneminen ei siksi olekaan mikä tahansa juttu. Minä ainakin pyrin siihen aina valmistautumaan. Sunnuntaiaamuna pyrin kyllä sitä ennen paastoamaan, joskus menee kahvikuppi alas, mutta yleensä pyrin sitäkin välttämään. Tarkoitus on jälleen kerran hengen valmistaminen sakramenttiin ja, koska sielu ja ruumis ovat yhtä ja vaikuttavat toisiinsa, tulisi valmistautuminen ilmetä myös ruumiillisesti jollain tavoin - ainakin pienen mietiskelyn ja sakramentin ruumiillisen huomioimisen merkeissä. Tämä on hengen valmistamista.
Käyn ehtoollisella kolme tai neljä kertaa vuodessa ja vigiliassa tai ehtoopalveluksessa kaksi tai kolme kertaa. Tämä on mielestäni aika vähän. Olen liian kiireinen ja pyrinkin siksi rukoilemaan aktiivisesti iltaisin. Rukoillessani pyrin aina arvioimaan elettyä aikaa ja löytämään sen, mitä tulisi pyytää anteeksi ja pyrkiä parantamaan käytöstään. Pyrkimys olisi päästä hiljalleen ylöspäin, vaikka se aina tapahtuukiin kymmenien pikku notkahdusten kautta. Ikonit ovat tietysti osa rukoilemista ja olen onneksi löytänyt myös perheemme suojelijoiden kuvat netistä - tosin vain paperitulosteina, mutta niiden avulla on hyvä ohjata heille kohdistettuja rukouksia. Autossa minulla on risti ja kotimme on pyhitetty.- paastoamisesta
ennen eukaristiaa ei perinteisesi sovelleta mitään omia mieltymyksiä, joten kahvikupillinenkin on liikaa sunnuntaiaamuna
- tälläistä!
Tätä palstaa lukiessasi olet jo varmaan huomannutkin, että varikseukset ne on meilläkin.
Vaikka kristikunta on pirstaloitunut, ovat kirjanoppineet joka leirissä valitettavan samanlaisia eli niistä et pääse eroon ortodoksinakaan. He ovat kuitenkin sivuseikka.
Kunhan et näytä ihan puliukolta tai akalta, pärjäät kirkossamme varsin hyvin, mutta muista vähän pitää varasi. Sano "hyvää huomenta" ja ehkä jotakin pientä säästä - jos on ihan pakko. Sitten voitkin keskittyä katsomaan silmiin ikoneita ja kuuntelemaan sekä miettimään rukousten sanomaa. Välisi niiden kanssa ovat lopulta kuitenkin se oleellinen.
Älä säikähdä, sillä tämä on pieni vaiva siihen nähden mitä Herra ja hänen pyhänsä voivat sinulle ortodoksisen kirkon jäsenenä antaa. Näin minä olen kokenut.- Tuleva?
Juu kyllä niihin on ikävä kyllä törmätty, myös omassa kirkossani. Ihmisiä ollaan jaoteltu, tietyissä "kirkollisissa piireissä" ihmisiä suositaan (avoimesti uskovaiset sekä lestadiolaiset) esim. virkaan valittaessa. Ei-aktiivisia kirkossa käyjiä muistetaan nimittelemällä sekä seurakuntamme lastenleirit ovat silkkaa käännyttämistä (näillä pienenä itsekin olleena). Tämä on mielestäni hyvin järkyttävää. Muistutan että olen pieneltä paikkakunnalta ja tätä ei voi mitenkään rinnastaa muihin toimiviin seurakuntiin.
Tietenkin koen uskontoni "vaihtamisen" kokonaisvaltaisemmin enkä katso vain oman elinpiirini sisäpuolelle. Arvot ja jumalakuva osaltaan vaikuttaa sekä myös evankelisluterilaisen kirkon sotkut josta ei päästä yli eikä ympäri 2000-luvullakaan. Tietenkin ortodoksisuudessa noudatetaan vanhoja perinteitä satojen vuosien takaa, mutta olen kokenut että terve järki vallitsee kuitenkin. - pienenä
Tuleva? kirjoitti:
Juu kyllä niihin on ikävä kyllä törmätty, myös omassa kirkossani. Ihmisiä ollaan jaoteltu, tietyissä "kirkollisissa piireissä" ihmisiä suositaan (avoimesti uskovaiset sekä lestadiolaiset) esim. virkaan valittaessa. Ei-aktiivisia kirkossa käyjiä muistetaan nimittelemällä sekä seurakuntamme lastenleirit ovat silkkaa käännyttämistä (näillä pienenä itsekin olleena). Tämä on mielestäni hyvin järkyttävää. Muistutan että olen pieneltä paikkakunnalta ja tätä ei voi mitenkään rinnastaa muihin toimiviin seurakuntiin.
Tietenkin koen uskontoni "vaihtamisen" kokonaisvaltaisemmin enkä katso vain oman elinpiirini sisäpuolelle. Arvot ja jumalakuva osaltaan vaikuttaa sekä myös evankelisluterilaisen kirkon sotkut josta ei päästä yli eikä ympäri 2000-luvullakaan. Tietenkin ortodoksisuudessa noudatetaan vanhoja perinteitä satojen vuosien takaa, mutta olen kokenut että terve järki vallitsee kuitenkin.olt luterilaiste lastenleireillä. Teltas olj kiva nukkuu ja lämpimäss järvessä uia ja osallistuu nuotioiltoihi, mut siit hengellisest ohjelmasta mie en muissa yhtää mittää. Tais männä hukkaa koko käännytys miu osaltai.
- Tuleva?
Kiitos asiallisista ja mieltä avartavista vastauksista. Oli kiva huomata kuinka eri tavoin ihmiset ovat uskonnon ottaneet elämäänsä. Aika pitkälle ajatukseni pitivät paikkansa. Itsestäni ei varmastikaan edelleenkään saa seurakunnan aktiivisinta jäsentä, mutta koen silti tärkeäksi edustaa jotakin näkemystä konkretian tasolla, ja ortodoksisuutta kohtaan koen sen vielä voimakkaammin.
En sulje keskustelua vaan odotan mielenkiinnolla lisää tarinointia ortodoksisuudesta. Myös paastosta olisi kiva kuulla lisää. Mitä kirkollisia ajatuksia siinä on takana vai periytyykö se konkreettisesti tavoista ja kulttuurista? Muistetaanko vainajia viemällä ruokaa haudalle? Myös muut ortodoksiset tavat kiinnostavat, niistä lisää jos joku niistä tietää kertoa.
Muuten, olen mummultani perinyt tavan tehdä ristinmerkin leipätaikinaan. Ei luultavasti sidonnaista uskontoon, mutta mielestäni kaunis tapa.- Nimetön
Moi. Suosittelen sinua liittymään johonkin katekumeenikerhoon, kirkkokurssille, tai vastaavaan. Ja/tai juttelemaan ortodoksisen kirkon papin kanssa henkilökohtaisesti. Ehkä sähköpostivaihtokin tulee kyseeseen.
Netistä löytyy asiallista juttua, paastosta ja muusta, osoitteista www.ortodoksi.net ja www.tsasouna.net . Ja tietysti kannattaa tutustua myös ortodoksiseen kirjallisuuteen.
Ruoan vienti haudalle ei ole minusta ortodoksinen vaan venäläinen tapa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614267Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653477Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541812Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251698Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981439Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?133945Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235862en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115848Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18839