LABORATORIOHOITAJA

kohta laborantti

missä voi kouluttautua laboratoriohoitajaksi? onko pitkä opiskeluaika tai vaikea päästä? täytyykö siinä olla lähihoitajakoulutus taustalla? jos joku ystävällinen viitisi kertoa, en löytänyt itse paljonkaan tietoa...

19

6518

Vastaukset

  • Laboratoriohoitajaksi opiskellaan AMK:ssa. Opiskella voi ainakin Helsingissä, Tampereella, Turussa, Oulussa ..

    Nimikkeellä "bioanalyytikko" löytyy varmasti paremmin tietoa, esim koulutus.net sivustolta pitäs löytyä ihan hyvin. Opiskelu kestää 3,5 v. Ei tarvi olla lähihoitajakoulutusta taustalla, tai siis itselläni ei ainakaan ole ja aloitan opiskelut nyt syksyllä. Pääsykokeet vaihtelee kovasti oppilaitoksien välillä.

    • En suosittele alaa, koeta keksiä jotain muuta :)


    • ex-labbistäti kirjoitti:

      En suosittele alaa, koeta keksiä jotain muuta :)

      ja miksiköhän et suosittele?? :)

      Ois kiva tietää, mikä mättää


    • opsu kirjoitti:

      ja miksiköhän et suosittele?? :)

      Ois kiva tietää, mikä mättää

      Analyysien keskittäminen on johtanut siihen, että kohta löytyy enää isoja laboratoriokeskuksia, joissa tutkimukset tehdään lähes liukuhihnalla ja joissakin yksit. terv.asemilla tehdään esim. pikatestejä. Erikseen ovat sitten erikoisalat (esim. genetiikka ja mikrobiologia), mutta näille paikoille on tunkua:) Tavallisilla terveysasemilla labrahoitajat lähinnä ottavat verinäytteet yms. ja ne lähetetään sitten edelleen tutkittavaksi. Tätä varten käydään siis 3,5 vuotta koulua..Itse jatkan opiskeluja yliopistossa, koska en näe itseäni lab.hoitajan ammatissa lopun ikääni ja haluan muutenkin opiskella lisää. Koulutuksen keskeyttää valitettavan moni, mutta jatkuva keskittäminen köyhdyttää työnkuvaa niin paljon, etten ihmettele motivaation katoamista.


    • opsu kirjoitti:

      ja miksiköhän et suosittele?? :)

      Ois kiva tietää, mikä mättää

      Laboratoriohoitajan työ on yllättävän raskasta. Ihmisten kohtaaminen/palveleminen (valitusten ja kertomusten kuunteleminen/ymmärtäminen) vaatii henkisesti veronsa ja ainakin omilla työpaikoillani on ollut myös fyysisesti vaativaa. Ihan perus hoitsun hommaa periaatteessa. Ja tosiaan aika harva ainakaan aloittaa josko jatkaakaan muualta kuin näytteenotosta nykyaikana. Palkka on surkea, verojen jälkeen jää käteen kaksivuorotyöstä minulla vain vajaat 1500 €! En koe että ammattini tunnettaisiin saatikka olisi arvostettu, surullista kyllä.

      Yliopistossa siis jatkan minäkin nyt parempaa kohti...


    • ex-labbis kirjoitti:

      Laboratoriohoitajan työ on yllättävän raskasta. Ihmisten kohtaaminen/palveleminen (valitusten ja kertomusten kuunteleminen/ymmärtäminen) vaatii henkisesti veronsa ja ainakin omilla työpaikoillani on ollut myös fyysisesti vaativaa. Ihan perus hoitsun hommaa periaatteessa. Ja tosiaan aika harva ainakaan aloittaa josko jatkaakaan muualta kuin näytteenotosta nykyaikana. Palkka on surkea, verojen jälkeen jää käteen kaksivuorotyöstä minulla vain vajaat 1500 €! En koe että ammattini tunnettaisiin saatikka olisi arvostettu, surullista kyllä.

      Yliopistossa siis jatkan minäkin nyt parempaa kohti...

      Saakos udella että mitäs luette / aloitatte yliopistossa noiden bioanalyytikko opintojen jälkeen??


    • ex-labbis kirjoitti:

      Laboratoriohoitajan työ on yllättävän raskasta. Ihmisten kohtaaminen/palveleminen (valitusten ja kertomusten kuunteleminen/ymmärtäminen) vaatii henkisesti veronsa ja ainakin omilla työpaikoillani on ollut myös fyysisesti vaativaa. Ihan perus hoitsun hommaa periaatteessa. Ja tosiaan aika harva ainakaan aloittaa josko jatkaakaan muualta kuin näytteenotosta nykyaikana. Palkka on surkea, verojen jälkeen jää käteen kaksivuorotyöstä minulla vain vajaat 1500 €! En koe että ammattini tunnettaisiin saatikka olisi arvostettu, surullista kyllä.

      Yliopistossa siis jatkan minäkin nyt parempaa kohti...

      "Laboratoriohoitajan työ on yllättävän raskasta. Ihmisten kohtaaminen/palveleminen (valitusten ja kertomusten kuunteleminen/ymmärtäminen) vaatii henkisesti veronsa ja ainakin omilla työpaikoillani on ollut myös fyysisesti vaativaa. Ihan perus hoitsun hommaa periaatteessa."

      Älä viitti! Et voi olla tosissasi, että labrassa työskentelystä voi puhua lähellekkään siitä, mitä työn fyysinen raskaus voi olla! Ja et todellakaan joudu päivääkään tekemään mitään sairaanhoitajan työnkuvaan kuuluvaa työtä, koska se ei edes kuulu koulutukseesi amk:n labbisalalla! Tuolla alalla toimiessa et ole päivääkään nähnyt mitä fyysinen raskas työ on!


    • ruikuttaja kirjoitti:

      "Laboratoriohoitajan työ on yllättävän raskasta. Ihmisten kohtaaminen/palveleminen (valitusten ja kertomusten kuunteleminen/ymmärtäminen) vaatii henkisesti veronsa ja ainakin omilla työpaikoillani on ollut myös fyysisesti vaativaa. Ihan perus hoitsun hommaa periaatteessa."

      Älä viitti! Et voi olla tosissasi, että labrassa työskentelystä voi puhua lähellekkään siitä, mitä työn fyysinen raskaus voi olla! Ja et todellakaan joudu päivääkään tekemään mitään sairaanhoitajan työnkuvaan kuuluvaa työtä, koska se ei edes kuulu koulutukseesi amk:n labbisalalla! Tuolla alalla toimiessa et ole päivääkään nähnyt mitä fyysinen raskas työ on!

      Niin, väitän kyllä myös, että tiuhaan vaihtuvat potilaskontaktit ja hyvä asiakaspalvelu joka kerralla alituisessa kiireessä voi todellakin syödä naista/miestä ja stressata myös kovasti. Tämähän on siis lähinnä henkisen puolen rasitusta, mutta eipä meilläkään ne "ergonomiset" työasennot esim. sairaaloissa aina kovin hääppöiset ole. Työ ei sinällään kuitenkaan ole fyysistä, olet aivan oikeassa.


    • Ex-labrahoitsu kirjoitti:

      Niin, väitän kyllä myös, että tiuhaan vaihtuvat potilaskontaktit ja hyvä asiakaspalvelu joka kerralla alituisessa kiireessä voi todellakin syödä naista/miestä ja stressata myös kovasti. Tämähän on siis lähinnä henkisen puolen rasitusta, mutta eipä meilläkään ne "ergonomiset" työasennot esim. sairaaloissa aina kovin hääppöiset ole. Työ ei sinällään kuitenkaan ole fyysistä, olet aivan oikeassa.

      Mä opiskelen nyt farmaseutiksi. Mulla on pohjalla laborantin tutkinto. Laborantin töitä on ollut vaikea saada ja palkkakin on aika huono. Sairaalankaan meitä teollisuuslaborantteja ei oikein huolittu. No nyt opiskelen tosi kivaa alaa:)


    • ruikuttaja kirjoitti:

      "Laboratoriohoitajan työ on yllättävän raskasta. Ihmisten kohtaaminen/palveleminen (valitusten ja kertomusten kuunteleminen/ymmärtäminen) vaatii henkisesti veronsa ja ainakin omilla työpaikoillani on ollut myös fyysisesti vaativaa. Ihan perus hoitsun hommaa periaatteessa."

      Älä viitti! Et voi olla tosissasi, että labrassa työskentelystä voi puhua lähellekkään siitä, mitä työn fyysinen raskaus voi olla! Ja et todellakaan joudu päivääkään tekemään mitään sairaanhoitajan työnkuvaan kuuluvaa työtä, koska se ei edes kuulu koulutukseesi amk:n labbisalalla! Tuolla alalla toimiessa et ole päivääkään nähnyt mitä fyysinen raskas työ on!

      Minustakin aika hurjalta kuulostaisi että työ on fyysisesti raskasta taikka verrattavissa suoraan sairaanhoitajan työnkuvaan?!

      Mitä itse tutustuin laboratoriotyöskentelyyn keskussairaalassa, niin ei työtä hoitajan työksi voi oikein kutsua. Ainoat varsinaiset potilaskontaktit ovat näytteenottotoiminnassa. Ja aika paljon voi itse vaikuttaa, millä osa-alueella haluaa työskennellä. Epäilen vahvasti että kaikki laboratoriohoitajat ottavat "vain niitä näytteitä".

      Alan palkkaushan (terveydenhuollossa) on suhteellisen huono, mutta laajan tutustumisen jälkeen todennut että ala todellakin on juuri minua varten. Nyt on mukava aloittaa opiskelut kun on sitä motivaatiota opiskella mieleistänsä alaa! :)


    • Ex-labrahoitsu kirjoitti:

      Niin, väitän kyllä myös, että tiuhaan vaihtuvat potilaskontaktit ja hyvä asiakaspalvelu joka kerralla alituisessa kiireessä voi todellakin syödä naista/miestä ja stressata myös kovasti. Tämähän on siis lähinnä henkisen puolen rasitusta, mutta eipä meilläkään ne "ergonomiset" työasennot esim. sairaaloissa aina kovin hääppöiset ole. Työ ei sinällään kuitenkaan ole fyysistä, olet aivan oikeassa.

      Ihan vaan kysymys: kun et ole labrahommaa koskaan tehnyt, niin kuinka voit mitenkään tietää sen rankkuudesta yhtään mitään? Jaloillaan olo koko päivän, kumartelu ja kykkiminen mitä ihmeellisimmissä asennoissa verinäytteen saamiseksi, juokseminen paikasta = osastolta toiseen, sydänfilmit (joudumme ihan itse siirtelemään/koskemaan potilaita, uskomatonta!)... Ja eiköhän tuo työn raskaus riipu hyvin paljon työpaikasta, suuressa sairaalassa joutuu tekemään ihan eri lailla hommia kuin pikku terveyskeskuksessa. Esimerkkinä myös, että itse en ole koskaan nähnyt esim. leikkaussalihoitajien tekevän mitään muuta kuin istuvan penkeillään juoruamassa.

      Ja säälittävyydestä puhuisin kyllä ihan jonkun muun kohdalla..."Voivoi kun kukaaaan ei ymmärrä kuinka rankkaa tämä sairaanhoitajan työ on!" Ymmärrän todellakin, ja siksi en koskisi hommaan pitkällä tikullakaan. Hoitsu-viittaukseni koski muutoinkin lähinnä sitä, kuinka on aivan sama minkä alan hoitaja on, samana hoitsuna sinua kohdellaan työpaikoilla potilaiden taholta.

      Jatkossa opiskelen yliopistossa täysin erilaista alaa, teoreettista yhteiskuntatiedettä.


    • ex-labbis kirjoitti:

      Ihan vaan kysymys: kun et ole labrahommaa koskaan tehnyt, niin kuinka voit mitenkään tietää sen rankkuudesta yhtään mitään? Jaloillaan olo koko päivän, kumartelu ja kykkiminen mitä ihmeellisimmissä asennoissa verinäytteen saamiseksi, juokseminen paikasta = osastolta toiseen, sydänfilmit (joudumme ihan itse siirtelemään/koskemaan potilaita, uskomatonta!)... Ja eiköhän tuo työn raskaus riipu hyvin paljon työpaikasta, suuressa sairaalassa joutuu tekemään ihan eri lailla hommia kuin pikku terveyskeskuksessa. Esimerkkinä myös, että itse en ole koskaan nähnyt esim. leikkaussalihoitajien tekevän mitään muuta kuin istuvan penkeillään juoruamassa.

      Ja säälittävyydestä puhuisin kyllä ihan jonkun muun kohdalla..."Voivoi kun kukaaaan ei ymmärrä kuinka rankkaa tämä sairaanhoitajan työ on!" Ymmärrän todellakin, ja siksi en koskisi hommaan pitkällä tikullakaan. Hoitsu-viittaukseni koski muutoinkin lähinnä sitä, kuinka on aivan sama minkä alan hoitaja on, samana hoitsuna sinua kohdellaan työpaikoilla potilaiden taholta.

      Jatkossa opiskelen yliopistossa täysin erilaista alaa, teoreettista yhteiskuntatiedettä.

      Vastaan tähän omalta tietopohjaltani. Ja todellakin tiedän, joten turha ruikuttaa "hienohelma".

      "Ihan vaan kysymys: kun et ole labrahommaa koskaan tehnyt, niin kuinka voit mitenkään tietää sen rankkuudesta yhtään mitään?"

      Erääseen sairaalapiirin ammattiryhmään kuuluvana henkilönä, voin todellakin kertoa, ettei tämä ammattiryhmä kuulu ollenkaan siihen fyysisesti rankaan luokiteltavaksi, se ei edes ole henkisestäkään päästä lähelläkään stressitilaa hipovaa! Sen sijaan nämä asiat kuuluvat jokapäiväisiksi taakoiksi lääkäreillä ja sairaanhoitajilla. Te ette päätä tai ole vastuussa potilaan hoidosta ja siinä ilmenevistä yllättävistäkään käänteistä. Ette myöskään tiedä tuon taivaallista, miten fyysisesti ja henkisesti raskasta on olla vastuussa potilaan hengestä ja siihen liittyvistä hoitotoimenpiteistä.

      "Jaloillaan olo koko päivän, kumartelu ja kykkiminen mitä ihmeellisimmissä asennoissa verinäytteen saamiseksi, juokseminen paikasta = osastolta toiseen, sydänfilmit (joudumme ihan itse siirtelemään/koskemaan potilaita, uskomatonta!)..."

      Ensinnäkin, sinun koulutukseen ja sitäkautta työnkuvaan ei kuulu mitään, mitä sairaanhoitajat tai lääkärit harjoittavat potilailleen. Sinä et ole vastuussa muusta kui siitä näytteenottamisesta ja sen analysoimisesta. Turha kuvitellakaan leikkiväsi muuta kuin koulutuksesi pitääkään sisällä! Jos jalkoja pakottaa niin istu välillä. Hui, ihanko joudut koskettamaan potilaita? Miten ihmeessä otat heistä näytteen koskematta? Päälläsikö sitten seisot, kun näytteen otat? Mitenkäs esimerkiksi sairaanhoitajat, hekö eivät joudu esimerkiksi nostelemaan potilaita mitä ihmeellisimmisillä asennoilla? Sydänfilmiä sinä et joudu kuule analysoimaan, eikä siis kuulu sinun vastuu alueeseen.

      "Esimerkkinä myös, että itse en ole koskaan nähnyt esim. leikkaussalihoitajien tekevän mitään muuta kuin istuvan penkeillään juoruamassa."

      ai ihan leikkaussaliin asti olet ennättänyt päästä "työskentelemään". Seuraavaksiko aijot kirurgin leikkausta suorittamaan, kun satut näkemään senkin istumassa penkillä "juoruamassa"? :D Et taida tietääkään mitä esimerkiksi leikkaus-anestesiasairaanhoitajan työnkuvaan ja vastuuseen kuuluu sen leikkaushuoneen suuren vastuun jälkeen? Tuskimpa on kuule istunut juoruamassa. Olisiko kenties ollut kirjaamassa ylös potilaaseen koskevia tietoja? Mahdollisesti ollut jo valmistelemassa/suunittelemassa seuraavan leikkauspotilaan hoitoa?

      Sinä itse olet säälittävyyden huippu ja häpeän pilkku koko terveydenhuollolle, kirjoituksesi sen kertoo jo muutamassa kokonaisessa lauseessa. Eipä taida sinusta myöskään tulla kovin hääppöstä yhteiskuntatieteilijää, koska sinulla ei ole tietoa ja kuulostat vähintäänkin tyhmältä kommenteillasi. Potilaat voivat kohdella ketä tahansa "paskana" ammatikunnasta riippmatta. Vain potilaan hoidon- ja terveyden edistämisellä sekä tuloksilla on merkitystä, ei millään subjektiivisilla kommenteilla.

      Kasvahan henkisesti, ennenkuin edes tajuat yhteiskuntatieteestäkään mitään oleellista.


    • "olet säälittävä ruiku... kirjoitti:

      Vastaan tähän omalta tietopohjaltani. Ja todellakin tiedän, joten turha ruikuttaa "hienohelma".

      "Ihan vaan kysymys: kun et ole labrahommaa koskaan tehnyt, niin kuinka voit mitenkään tietää sen rankkuudesta yhtään mitään?"

      Erääseen sairaalapiirin ammattiryhmään kuuluvana henkilönä, voin todellakin kertoa, ettei tämä ammattiryhmä kuulu ollenkaan siihen fyysisesti rankaan luokiteltavaksi, se ei edes ole henkisestäkään päästä lähelläkään stressitilaa hipovaa! Sen sijaan nämä asiat kuuluvat jokapäiväisiksi taakoiksi lääkäreillä ja sairaanhoitajilla. Te ette päätä tai ole vastuussa potilaan hoidosta ja siinä ilmenevistä yllättävistäkään käänteistä. Ette myöskään tiedä tuon taivaallista, miten fyysisesti ja henkisesti raskasta on olla vastuussa potilaan hengestä ja siihen liittyvistä hoitotoimenpiteistä.

      "Jaloillaan olo koko päivän, kumartelu ja kykkiminen mitä ihmeellisimmissä asennoissa verinäytteen saamiseksi, juokseminen paikasta = osastolta toiseen, sydänfilmit (joudumme ihan itse siirtelemään/koskemaan potilaita, uskomatonta!)..."

      Ensinnäkin, sinun koulutukseen ja sitäkautta työnkuvaan ei kuulu mitään, mitä sairaanhoitajat tai lääkärit harjoittavat potilailleen. Sinä et ole vastuussa muusta kui siitä näytteenottamisesta ja sen analysoimisesta. Turha kuvitellakaan leikkiväsi muuta kuin koulutuksesi pitääkään sisällä! Jos jalkoja pakottaa niin istu välillä. Hui, ihanko joudut koskettamaan potilaita? Miten ihmeessä otat heistä näytteen koskematta? Päälläsikö sitten seisot, kun näytteen otat? Mitenkäs esimerkiksi sairaanhoitajat, hekö eivät joudu esimerkiksi nostelemaan potilaita mitä ihmeellisimmisillä asennoilla? Sydänfilmiä sinä et joudu kuule analysoimaan, eikä siis kuulu sinun vastuu alueeseen.

      "Esimerkkinä myös, että itse en ole koskaan nähnyt esim. leikkaussalihoitajien tekevän mitään muuta kuin istuvan penkeillään juoruamassa."

      ai ihan leikkaussaliin asti olet ennättänyt päästä "työskentelemään". Seuraavaksiko aijot kirurgin leikkausta suorittamaan, kun satut näkemään senkin istumassa penkillä "juoruamassa"? :D Et taida tietääkään mitä esimerkiksi leikkaus-anestesiasairaanhoitajan työnkuvaan ja vastuuseen kuuluu sen leikkaushuoneen suuren vastuun jälkeen? Tuskimpa on kuule istunut juoruamassa. Olisiko kenties ollut kirjaamassa ylös potilaaseen koskevia tietoja? Mahdollisesti ollut jo valmistelemassa/suunittelemassa seuraavan leikkauspotilaan hoitoa?

      Sinä itse olet säälittävyyden huippu ja häpeän pilkku koko terveydenhuollolle, kirjoituksesi sen kertoo jo muutamassa kokonaisessa lauseessa. Eipä taida sinusta myöskään tulla kovin hääppöstä yhteiskuntatieteilijää, koska sinulla ei ole tietoa ja kuulostat vähintäänkin tyhmältä kommenteillasi. Potilaat voivat kohdella ketä tahansa "paskana" ammatikunnasta riippmatta. Vain potilaan hoidon- ja terveyden edistämisellä sekä tuloksilla on merkitystä, ei millään subjektiivisilla kommenteilla.

      Kasvahan henkisesti, ennenkuin edes tajuat yhteiskuntatieteestäkään mitään oleellista.

      Voivoi, nyt en osaa oikein muuta sanoa kuin että taidettais tarvita ihan mielenterveyspuolen apua tämän kirjoittajan kanssa. Hyvää jatkoa kuitenkin, varmasti saat ammattiapua jostain. (Toivottavasti et muuten työskentele potilaiden parissa.)
      Ja näin viisaampi vaikenee.


    • ex-lab. kirjoitti:

      Voivoi, nyt en osaa oikein muuta sanoa kuin että taidettais tarvita ihan mielenterveyspuolen apua tämän kirjoittajan kanssa. Hyvää jatkoa kuitenkin, varmasti saat ammattiapua jostain. (Toivottavasti et muuten työskentele potilaiden parissa.)
      Ja näin viisaampi vaikenee.

      Taisipa käydä itsetunnollesi ja jäädä piikki pistelemään lihaasi "viisaampi" ;) Näinhän sitä vastaillaan, kun ei osata järkevästi perustella kantaansa. Tiedoksi sullekin, onhan sitä kaikkea ennenkin potilaan suusta kuultu ;). Eipä olekaan ihme, ettet ole alalle soveltuva. Toivotaan vielä, ettet ole tuleva mielenterveys asemalla ramppaava yksilö.


    • "olet säälittävä ruiku... kirjoitti:

      Vastaan tähän omalta tietopohjaltani. Ja todellakin tiedän, joten turha ruikuttaa "hienohelma".

      "Ihan vaan kysymys: kun et ole labrahommaa koskaan tehnyt, niin kuinka voit mitenkään tietää sen rankkuudesta yhtään mitään?"

      Erääseen sairaalapiirin ammattiryhmään kuuluvana henkilönä, voin todellakin kertoa, ettei tämä ammattiryhmä kuulu ollenkaan siihen fyysisesti rankaan luokiteltavaksi, se ei edes ole henkisestäkään päästä lähelläkään stressitilaa hipovaa! Sen sijaan nämä asiat kuuluvat jokapäiväisiksi taakoiksi lääkäreillä ja sairaanhoitajilla. Te ette päätä tai ole vastuussa potilaan hoidosta ja siinä ilmenevistä yllättävistäkään käänteistä. Ette myöskään tiedä tuon taivaallista, miten fyysisesti ja henkisesti raskasta on olla vastuussa potilaan hengestä ja siihen liittyvistä hoitotoimenpiteistä.

      "Jaloillaan olo koko päivän, kumartelu ja kykkiminen mitä ihmeellisimmissä asennoissa verinäytteen saamiseksi, juokseminen paikasta = osastolta toiseen, sydänfilmit (joudumme ihan itse siirtelemään/koskemaan potilaita, uskomatonta!)..."

      Ensinnäkin, sinun koulutukseen ja sitäkautta työnkuvaan ei kuulu mitään, mitä sairaanhoitajat tai lääkärit harjoittavat potilailleen. Sinä et ole vastuussa muusta kui siitä näytteenottamisesta ja sen analysoimisesta. Turha kuvitellakaan leikkiväsi muuta kuin koulutuksesi pitääkään sisällä! Jos jalkoja pakottaa niin istu välillä. Hui, ihanko joudut koskettamaan potilaita? Miten ihmeessä otat heistä näytteen koskematta? Päälläsikö sitten seisot, kun näytteen otat? Mitenkäs esimerkiksi sairaanhoitajat, hekö eivät joudu esimerkiksi nostelemaan potilaita mitä ihmeellisimmisillä asennoilla? Sydänfilmiä sinä et joudu kuule analysoimaan, eikä siis kuulu sinun vastuu alueeseen.

      "Esimerkkinä myös, että itse en ole koskaan nähnyt esim. leikkaussalihoitajien tekevän mitään muuta kuin istuvan penkeillään juoruamassa."

      ai ihan leikkaussaliin asti olet ennättänyt päästä "työskentelemään". Seuraavaksiko aijot kirurgin leikkausta suorittamaan, kun satut näkemään senkin istumassa penkillä "juoruamassa"? :D Et taida tietääkään mitä esimerkiksi leikkaus-anestesiasairaanhoitajan työnkuvaan ja vastuuseen kuuluu sen leikkaushuoneen suuren vastuun jälkeen? Tuskimpa on kuule istunut juoruamassa. Olisiko kenties ollut kirjaamassa ylös potilaaseen koskevia tietoja? Mahdollisesti ollut jo valmistelemassa/suunittelemassa seuraavan leikkauspotilaan hoitoa?

      Sinä itse olet säälittävyyden huippu ja häpeän pilkku koko terveydenhuollolle, kirjoituksesi sen kertoo jo muutamassa kokonaisessa lauseessa. Eipä taida sinusta myöskään tulla kovin hääppöstä yhteiskuntatieteilijää, koska sinulla ei ole tietoa ja kuulostat vähintäänkin tyhmältä kommenteillasi. Potilaat voivat kohdella ketä tahansa "paskana" ammatikunnasta riippmatta. Vain potilaan hoidon- ja terveyden edistämisellä sekä tuloksilla on merkitystä, ei millään subjektiivisilla kommenteilla.

      Kasvahan henkisesti, ennenkuin edes tajuat yhteiskuntatieteestäkään mitään oleellista.

      Korjaan kyllä muutamaa kohtaa, vaikka vanha postaus onkin. Tiedä häntä, saattaa joku muukin vielä näitä lukea.

      1. Me nykyisin bioanalyytikoiksi kutsutut kyllä myös joudumme tietyiltä osin tekemään tulkitsemissa hoitotyön parissa, esim. EKG. Emme me voi potilasta kotia päästää, mikäli hänellä on flimmeri, 2. tai 3. asteen AV-blokki yms. Meidän täytyy TUNNISTAA käyrästä muutokset ja päättää, laitetaanko potilas äkkiä lääkärille, soitetaanko elvytysporukka, ohjataanko lääkäriin vai laitetaanko kotiin. Koneet ilmoittelee milloin mistäkin, itsellänikin on monta kertaa kone "diagnosoinut" ST-ajan nousun, vaikka mitään hätää ollut. Meidän täytyy siis tietää itse.

      2. Me teemme muutakin kuin "vain näytteenottoa". Tätä tuntuu ulkopuolisten olevan hankala ymmärtää. Jos kaikki bioanalyytikot vain lopettaisivat, teidän sairaanhoitajien työ muuttuisi melko hankalaksi, vai meinaatko mututuntumalla ilman tutkimuksia potilasta hoitaa? Me tosiaan työskentelemme veren kanssa paljon; teemme tulehdusarvoja, nestetasapainotutkimuksia, sydäninfarktimerkkiaine-määrityksiä, perusverenkuvaa, korvikealkoholimäärityksiä, myrkkymäärityksiä, syöpämerkkiainemäärityksiä, veriryhmämäärityksiä, verensopivuuskokeita, veren vasta-ainemäärityksiä jne, jne. Ja nämä ovat jokapäiväisiä, jokatuntisia kokeita joita keskus- ja yliopistosairaaloilla tehdään. Näihin tuloksiin pohjautuvat sairaanhoitajien ja lääkäreiden työ, jota en todellakaan lyttää. Teidän täytyy osata reagoida näihin tuloksiin ja tehdä hoitopäätöksiä. Toivoisin vain arvostusta siihen, että näitä kokeita ei ole vähäinen määrä ja on kuormittavaa käsitellä satoja kiireellisiä "tuloshetinyt"-näytteitä per päivä. On mielessä meilläkin, että ilman tulosta potilas voi kärsiä tai jopa menehtyä.

      3. Teemme myös syvällisempää, erikoistuneempaa työtä, joka vaatii pitkää perehtymistä, paljon teoriaa ja jatkuvaa tiedon haalimista. Mikrobiologiaan erikoistuneet tekevät bakteeri -ja sieniviljelyjä, antibioottimäärityksiä, virusmäärityksiä PCR-tekniikan avulla ja mikroskopointia. Ilman esim. laadukasta antibioottiherkkyysmääritystä, potilas ei saa yksilöllisempää, tautiinsa tähdättyä hoitoa. Me vastaamme tarvittavasta tiedosta. Patologian puolella teemme molekyyli- ja immunohistokemiallisia määrityksiä, jotka ovat suoraan yhteydessä siihen, mitä hoitoa potilas voi saada, mikä häneen toimii ja mikä ei. Noihin erikoistuminen vaatii pitkäjänteisyyttä, vuosi pari aikaa ja syvää ymmärrystä tekniikasta. Se ei todellakaan ole yksinkertaista. Yhden näytteen työstämiseen voi mennä tunteja, jos se on haastava. Molekyylipatologialla yhden näytteen määrittämiseen menee viikko. Jos yksikään asia menee pieleen tai kontaminoit DNA-näytteen, aloita alusta. Paine ja stressi kasaantuu. Esitarkastajat työskentelevät lääkärien kanssa yhdessä ja määrittävät näytteistä mikroskopoimalla maligniteettejä, benignejä muutoksia ja tauteja/sairauksia. Jos esim. benigni muutos jää huomaamatta, se voikin seuraavalla kerralla olla maligni. Tämä on jatkuvasti mielessä. Hematologian puolella diffaamme verisoluja, jälleen tauti- ja syöpämäärityksen merkeissä. Annamme vastaavalle lääkärille analyysimme tuloksen, he vahvistavat sen tai jatkavat tutkimuksia. He siis pohjaavat työtänsä meidän työhön. Sitä ei voi hutiloida.

      4. Työn vaativuus. Totta, se ei ole fyysisesti niin vaativaa kuin sairaanhoitajan työ, mutta älä aliarvioi tietämättä, mitä teemme. Osa altistuu päivittäin kemikaaleille, kuten ksyleenille ja formaldehydille. Se todellakin lisää kuormittavuutta. Meillä on jatkuva stressi kiiremääritysten kanssa ja kyllä, meitä hälytetään ensiavulle hakemaan näytteitä, jotta esim. potilas voidaan leikata. Juoksemista, ramppaamista, henkistä stressiä kiireestä; kyllä se näkyy ja kasaantuu. KNF:llä esimerkiksi olemme päivystävinä ja vaikka yöllä meidät saatetaan soittaa kotoa töihin. Että ei se työ pelkällä labran pallilla istumista ole. Ja auta armias kun laite meneekin epäkuntoon, kun päivystävä perusverenkuva pitää tehdä NYT. Siinä sitten hiki hatussa miettiä, miten nyt toimitaan kun potilas tarvii tuloksen ja me emme voi sitä antaa.

      Summa summarum, jokainen terveydenhuollon työntekijä vastaa alansa haastavista puolista, jokainen eri tavalla. Silti työ on jokaisella omalla tavalla kuormittavaa. Mitäs jos keskityttäisiin arvostamaan sitä työtä, jota me kaikki teemme yhteiskunnan hyväksi?


  • kumpi nyt sitten on parempi kuin toinen ja kenen työ nyt sitten on vastuullisempaa / vaarallisempaa ja kuka istuu ja kuka seisoo ja kenellä enää loppupeleissä sitten seisoo ollenkaan?
    Ihme vääntöä...mutta niin tavallista naisvaltaisilla aloilla. Omaa paremmuuttaan koitetaan alleviivata haukkumalla toisia.

    Jos oma työ tuntuu liian raskaalta niin vaihtakaa ihmeessä alaa

    • Itse olen laboratoriohoitaja myös, ja ehdottomasti väärällä alalla :) Haluan yrittäjäksi, mutta en ihan vielä, joten nämä työt saa kelvata. Mutta ei se työ kuitenkaan mitään ihan järkyttävää ole, eikä mitään unelmaduunia ole olemassakaan. Sopii sellaiselle, joka tykkää tehdä työtä tarkkojen ohjeiden mukaan ilman sen suurempaa luovuutta.

      Fyysisesti raskasta työ ei todellakaan ole, mutta ergonomia on usein tosi huono näytteenotossa ja siinä tulee paljon samanlaista toistoa. Jos näytteenottoa tekee pitkään kokopäivätyönä niin selkä menee jossain vaiheessa rikki (ongelma poistuisi kunnollisilla työtuoleilla ja säädettävillä näytteenottotuoleilla mutta ei tällaiseen ole varaa..) Itse en pystyisi tekemään näytteenottoa kokopäiväisenä, nimenomaan selkävaivojen takia (vaikka olen nuori ja hiljattain valmistunut). Näytteenotto on mielestäni henkisesti raskasta, kuten kaikki muukin asiakaspalvelutyö. Aina pitää jaksaa olla mukava kaikkein ilkeimmillekin asiakkaille, mutta toisaalta paljon ihaniakin asiakkaita käy, itse asiassa suurin osa. Lapset on kaikkein hankalimpia, ne huutaa niin kovin että korvat hajoaa :D

      Pidän kuitenkin ihmisten kohtaamisesta ja sen vuoksi näytteenotto on ihan kivaa ja mitään suurempaa vastuuta ei tarvi ottaa. Yksi tärkeimmistä syistä miksi valitsin tämän ammatin on nimenomaan se, ettei ole varsinaisesti vastuussa ihmishengistä kuten sairaanhoitajat ja työ ei ole fyysisesti raskasta. Näytteiden otossa ja analysoinnissa pitää kuitenkin olla tarkka (etenkin verikeskus), koska lääkärit perustavat hoitopäätöksensä näihin tuloksiin.

      Näytteenotto on kuitenkin vain osa laboratoriohoitajan työtä vaikka ihmiset yleisesti luulevatkin, että me tosissaan opiskellaan 3,5 vuotta että osattaisiin ottaa hyvin näytteitä :D Vastavalmistuneista kuitenkin suurin osa joutuu ensin näytteenottoon koska erikoislabrojen töitä on harvemmin tarjolla.

      Palkka on paska, sen kaikki tietää. Se johtuu tasan siitä, että naiset ovat liian kilttejä vaatiaakseen kunnon palkkaa ja surkeasta palkasta huolimatta sosiaali- ja terveysalalle tuntuu olevan aina tunkua. Ihmiset kuvittelee, että huono palkka johtuu siitä, että työtä tehdään kuntasektorilla, mutta kyllä kunnan putkimies kuitenkin tienaa sen kolme tonnia. Toisaalta, töitä on aina tarjolla lamasta huolimatta..

      Tässä vähän mietittävää labrahoitajaksi suuntaaville. En suosittele, mutta omapahan on valintasi :)


  • Voi voi, naiset ja miehet! %))
    Itselleni puoli vuotta sitten koitui ikävä YT- neuvoittelu ja sen seurauksena lomauttaminen pankki- ja rahoitusalan töistä, alalta johon olen laittanut liki seitsemän vuotta elämästäni! Olen nuori (aloitin pankkihommat pohjasta asti 19-vuotiaana), meidän finanssi- ja rahoitusalalla on tällä hetkellä ikärasismi sekä vaikea taloustilanne ja on todella hankalaa saada tänä päivänä töitä, paskoja tai ei! Ajattelin että ehkä kannattaa vielä kouluttautua joksikin muuksi kuin "pankki tädiksi" kun ikä ja elämäntilanne vielä sallivat, jotain sellaista mikä ei ole kiinni finansseissa ja laboranttin koulutus ( ja myöhemmin bioanalyytikko) olivat kuin pelastava renki, koska logiikan mukaan aina pitäis olla työllistymis mahdollisuus. Ja nyt luen tälläistä palautetta alasta :D Voi vitsi %)))

  • Vastaan tähän vanhaan ketjuun. Etsikää koulutusta hakusanalla bioanalyytikko ammattikorkeakoulu, niin saat varmasti kattavasti tietoa koulutuksesta. Aiemmassa viestissä olikin jo lueteltu muutamia AMKkeja joihin voi hakea. Opinnot kestävät 3,5 v. eli 210 OP. bioanalyytikoilla on myös oma TEHYn alainen järjestö: bioanalyytikkoliitto. Käykää kurkkaamassa näitäkin sivuja jos ala kiinnostaa.

    Bioanalyytikko (laboratoriohoitaja) siis sekä ottaa että analysoi näytteitä. Monella erikoisalalla laitekannan kehitys automatisoi analyysivaihetta, mutta esim. HUSLABilla on useitakin tutkimuksia jossa kädentaidot ja tarkkuus on välttämättömys, menetelmät saattavat ovat in house -menetelmiä ja/tai näytevolyymit pienet. Laboratoriotyö on laitteistunut paljon, mikä muokkaa bioanalyytikon työtä enemmän prosessiasiantuntijan suuntaan. Hyvänä esimerkkinä on point of care - näytteenoton lisääntyminen. Tässä näytteenotto ja vastaus saadaan suoraan potilaan vierellä hoitohenkilökunnan toimesta, ja bioanalyytikon rooli on enemmänkin olla laadunvarmistajana ja laitekannan asiantuntijana ja tukihenkilönä.

    Koulutukseen on helpompi päästä kuin esimerkiksi fysioterapeutin opintoihin, ja keskeytyksiä koulutuksen aikana tapahtuu. Oletan tämän hiukan johtuvat siitä että tarkkaa käsitystä ei ammatista ollut vielä hakuvaiheessa, ja toisekseen opiskelun raskaus yllättää. Alalla ei ole paljon omaa koulutusmateriaalia, vaan suurelta osin kirjallisuus on opettajien koostamaa, englanninkielistä ja osin samoja kun lääkiksen materiaali.

    Koulutus antaa perusvalmiudet toimia erilaisissa laboratorioissa, mm. terveysasema, liikkuva näytteenotto, kemia, hematologia, mikrobiologia, kuvantaminen ja isotooppi, genetiikka, immunologia, virologia ja patologia. Jatko-opintoja voi esimerkiksi olla kliininen asiantuntija, terveystieteiden tohtori, alan opettaja, henkilöstöhallinto ja esimiestyö. Lisäksi tunnen itsekin monta bioanalyytikkoa jotka ovat jatkaneet lääkikseen.

    Palkkaus on sairaanhoitajan kanssa samaa luokkaa. Kuntapuolen palkat eivät päätä huimaa, mutta toisaalta töitä riittää ja työmäärä kasvaa vain.

    Olen siis itse bioanalyytikko, ja työskennellyt pitkään erikoislaboratorioissa, ollut myös tutkimuksen puolella ja tehnyt vastuuhoitajan ja esimiehen töitä.

    Jokaisella alalla on kuormittavuutta, ja niin tietenkin tälläkin alalla. Tarkkuutta vaativia töitä tehdään kiireessä ja suorituspaineet saattavat olla kovatkin -väärä näytevastaus saattaa olla todella kohtalokas. Tavoite on olosuhteista huolimatta tuottaa laadukkaita ja luotettavia tuloksia hoitohenkilökunnan päätöksenteon tukemiseksi ja sitä kautta potilaan parhaaksi.

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

Takaisin ylös