moro.
En siis edes tiedä tarkaan mitä ateisti tarkottaa jne, mut ihan sama. kerron kuitenkin ajatukseni nyt tänne..
Olin muutama vuosi sitten uskova, ihan siihen Jeesus hommaan uskova nuorimies. Minulla oli/on taustalla hankalia mielenterveys ongelmia, enkä ala niitä tässä sen enempiä jankkaamaan nyt. Mutta ajauduin uskovaksi, koska ne asiat oli (olen nykyään suht ok kunnossa) liian helvetin rannkkoja kestettäväksi. ihan yhtä helvettiä oli elämä silloin, ei se mitään juhlaa ole nytkään mutta..
Eli tartuin viimeiseen oljenkorteen, Jumalaan. Tulin uskoon, tein kaikki mitä pitääkin. Olin mielestäni ihan oikeasti uskossa. Tein tämän kaiken koska olin niin pahassa jamassa, tarvitsin apua(tarvitsen edelleen, ja saan tietyistä lähteistä). Tein siis kaiken mitä pitääkin, tunnustin uskoni jeesukseen kristukseen, ramppasin "kokouksissa" ja rukouspiireissä, minut voideltiin n 20 kertaa öljyllä ja käskettiin pahaa katoamaan minusta jne. minulle profetoitiin, minun pitäisi nyt olla suuressa jumalan työssä sen mukaan (olen työtön paska). kaikenlaista soopaa! sen haluan kuitenkin sanoa, että kaikki uskovat ihmiset oli aivan ihania! kyllä ne minun parasta halusivat ihan vilpittömästi, ei siinä mitään. Tottakai normaali ihminen toivoo että kärsivällä olisi hyvä olla!
kuiteskii, ei tässä kai pointtia edes ole, mutta ketä kiitän siitä että olen jaksanut ja olen vielä elossa? PÄÄASIASSA itseäni. tietysti läheisiä myös, mutta itse olen paskani läpi käynyt ja olen helvetin kova jannu loppu peleissä.auttoiko Jumala? ei mielestäni! En tuntenut mitään jumalia tai jeesuksia koskaan, vaikka sydämmeni oli avoin vaikka maitopurkin palvomiselle, ihan sama, mutta eipä se minua auttanut.
se pitää toki sanoa, että olen nähnyt, kuullut jne paljon "Jumalan" ihmeitä noissa jengeissä ja ne on kyllä ihan todellisia, enkä halua niitä kiistää, mutta niillekin on oma selkeä selityksensä. niitähän kai tapahtuu jokaisessa uskonnossa, uskoi sitten maoitopurkkiin tms. se on vaan alitajunnan voimaa (mihin "uskon")
mikä on tarkalleen ottaen ateisti?
minun tarina
26
1368
Vastaukset
- Attepatteputtepossu
Semmoinen kuin että se ei usko jumalaan.
- Ateisti Atte
Itsekkin olen "työtön paska", mutta se ei tee musta sen huonompaa kuin muistakaan.
Kyllähän lumelääkkeetkin (esim. perunajauhotabletti) toimii jos uskoo, että ne on oikeita lääkkeitä.
Sitten taasen vastaavasti jos vanhuspariskunnasta toinen kuolee, niin yleensä ei mene kauaa kun toinenkin heistä kuolee.
Eli fiilis vaikuttaa onko parantumishalua/kuolemishalua.
Emmä nyt ole tätä sen kummemmin miettinyt, muttakun jäin työttömäksi aloin puuhaamaan omia projektejani ja niiden parissa aika kuluu sutjakkaasti eikä oo vitutusta et ei oo mitää tekemistä jne.
Sitä en tiedä saako niillä rahaa, mut toisaalta mitäs huvii siitä nyt olis.
Kuitenkin oon oppinut uusia asioita. - vesitomu
löytyy:
englanniksi hieman kattavampana:
http://en.wikipedia.org/wiki/Atheist
suppeampana suomeksi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi - ukkosenilma
tunsit saavasi apua...niihän sitä sanotaan,että hukkuva tarttuu vaikka oljenkorteen...
Tärkeintä lienee oli avun saaminen ja sitä kautta olosi helpottuminen...auttaminen on inhimillistä,joskin kaikki eivät ole rohkeita auttamaan...
Tekstistäsi päätellen olet kiitollinen saamastasi avusta,mutta et usko saaneesi apua jumalalta,vaan ihmisiltä....minusta olet ateisti ja et siis mitenkään huonompi kuin kukaan muukaan ihminen...et vain usko jumalaan.
Toivottavasti saat jatkossakin apua asioihin,joihin sitä tunnet tarvitsevasi...kaikki me tarvitaan apua ja ihminen ihmistä tavalla tai toisella :)- M@k3
Ottanut jonkin kehittävämmän harrastuksen esim larppaamisen, sielläkin olisit päässyt tutustumaan uusiin mukaviin ihmisiin jotka kyllä satuilevat, mutta eivät sentään väitä niitä tosiksi.
- M@k3
M@k3 kirjoitti:
Ottanut jonkin kehittävämmän harrastuksen esim larppaamisen, sielläkin olisit päässyt tutustumaan uusiin mukaviin ihmisiin jotka kyllä satuilevat, mutta eivät sentään väitä niitä tosiksi.
Väärään kohtaa meni, oli tarkoitus vastata aloittajalle.
- ukkosenilma
M@k3 kirjoitti:
Väärään kohtaa meni, oli tarkoitus vastata aloittajalle.
hokasin kyl heti ja varmaa muutkii kelle olit tarkottanu laittaa...
- :pp.
M@k3 kirjoitti:
Väärään kohtaa meni, oli tarkoitus vastata aloittajalle.
ota ihan iisisti vaan ei ollut eka kerta..hehe..
- M@k3
:pp. kirjoitti:
ota ihan iisisti vaan ei ollut eka kerta..hehe..
Tarkoittaa?
- m-ilian
Kun aikoinasi ajauduit uskovaksi, lähtikö se prosessi sinusta itsestäsi vai "tarjottiinko" sinulle uskoa jollakin tapaa ns. hoitokeinona?
*
>>>kuiteskii, ei tässä kai pointtia edes ole, mutta ketä kiitän siitä että olen jaksanut ja olen vielä elossa? PÄÄASIASSA itseäni. >auttoiko Jumala? ei mielestäni! En tuntenut mitään jumalia tai jeesuksia koskaan, vaikka sydämmeni oli avoin vaikka maitopurkin palvomiselle, ihan sama, mutta eipä se minua auttanut.- mk81
kyllähän sen verran tajuan, että ateisti ei usko jumaliin:) mutta juuri se että voiko ateisti uskoa mihinkään suurempaan jne, on ollut epäselvä. nooh, hällä väliä. ite uskon edelleen johonkin, tosin en mihinkään valmiiksi pureskeltuun skeidaan.
"Kun aikoinasi ajauduit uskovaksi, lähtikö se prosessi sinusta itsestäsi vai "tarjottiinko" sinulle uskoa jollakin tapaa ns. hoitokeinona?"
Tuota piti ihan miettiä. Se taisi lähteä itsestäni aluksi. Tai olen kasvanut äitini puolelta jonkin verran uskovassa ilmapiirissä, mutta tuputettu ei mitään koskaan ole. Aloin lukea kirjoja Jumalan ihmeistä, ja kuinka masennuksesta, ahistuksesta jne voi parantua jumalan avulla. Sitten tein päätöksen että tuota pitää kokeilla ja päätin tulla uskoon. Olin ihan tosissani, ja tein kyllä kaikki "rituaalit" ym mitä pitääkin. tottakai eri kokouksissa jne oli kohdallani rukousaiheena aina se että pahat olot lähtis huit helvettiin, ja se parantuminen roikkui ilmassa koko ajan. Piti vaan sitkeästi jaksaa uskoa, parantuminen tulisi, ja sen jälkeen tulisi selville jumalan salainen tarkotus kärsimyksilleni. Yleinen käsitys oli että minua valmistetaan suureen tehtävään, joten koulutus oli sen mukainen.
Parasta mitä se uskovana oleminen antoi, oli että lähenin äitini kanssa paljon. sitäpä olin juuri tainnut pitkään kaivata. Se että sain hänellekin kertoa pahasta olosta, rukoiltiin yhdessä. sain olla pikkupoika taas äitin sylissä vollottomassa, vaikka aikamies jo olinkin.
siis, selvästi tärkeämpää oli se että sain purkaa pahaa oloani äidilleni ja muille uskoville, ja se että usko antoi toivon. uskovista ei tosiaan siis ole mitään huonoja kokemuksia, eikä oikeastaan uskostakaan. tai noh, se tietty oli pettymys kun mitään tehoa siitä ei ollut. - m-ilian
mk81 kirjoitti:
kyllähän sen verran tajuan, että ateisti ei usko jumaliin:) mutta juuri se että voiko ateisti uskoa mihinkään suurempaan jne, on ollut epäselvä. nooh, hällä väliä. ite uskon edelleen johonkin, tosin en mihinkään valmiiksi pureskeltuun skeidaan.
"Kun aikoinasi ajauduit uskovaksi, lähtikö se prosessi sinusta itsestäsi vai "tarjottiinko" sinulle uskoa jollakin tapaa ns. hoitokeinona?"
Tuota piti ihan miettiä. Se taisi lähteä itsestäni aluksi. Tai olen kasvanut äitini puolelta jonkin verran uskovassa ilmapiirissä, mutta tuputettu ei mitään koskaan ole. Aloin lukea kirjoja Jumalan ihmeistä, ja kuinka masennuksesta, ahistuksesta jne voi parantua jumalan avulla. Sitten tein päätöksen että tuota pitää kokeilla ja päätin tulla uskoon. Olin ihan tosissani, ja tein kyllä kaikki "rituaalit" ym mitä pitääkin. tottakai eri kokouksissa jne oli kohdallani rukousaiheena aina se että pahat olot lähtis huit helvettiin, ja se parantuminen roikkui ilmassa koko ajan. Piti vaan sitkeästi jaksaa uskoa, parantuminen tulisi, ja sen jälkeen tulisi selville jumalan salainen tarkotus kärsimyksilleni. Yleinen käsitys oli että minua valmistetaan suureen tehtävään, joten koulutus oli sen mukainen.
Parasta mitä se uskovana oleminen antoi, oli että lähenin äitini kanssa paljon. sitäpä olin juuri tainnut pitkään kaivata. Se että sain hänellekin kertoa pahasta olosta, rukoiltiin yhdessä. sain olla pikkupoika taas äitin sylissä vollottomassa, vaikka aikamies jo olinkin.
siis, selvästi tärkeämpää oli se että sain purkaa pahaa oloani äidilleni ja muille uskoville, ja se että usko antoi toivon. uskovista ei tosiaan siis ole mitään huonoja kokemuksia, eikä oikeastaan uskostakaan. tai noh, se tietty oli pettymys kun mitään tehoa siitä ei ollut....on ateisteista aika tehokkaasti pois pyyhitty ominaisuus :)
Minä olen tähän asti löytänytluonnollisia selityksiä monille selittämättömille jutuille ja niille mille en, niin jään mieluummin odottamaan selitystä, kuin kuittaisin nyt tällä hetkellä jonkin yliluonnollisen voiman piikkiin.
Selviytyminen elämän hankaluuksista on jokaisella ihmisellä edessä tai takana ja se kuuluu tähän homman luonteeseen :)
KUKAAN ei pääse niin helpolla, etteikö ainakin yksi vaihe tule, milloin mielenterveys on enemmän tai vähemmän koetuksella.
Sitä täytyy vain hönätä ne oleelliset seikat ja sen jälkeen sitä huomaa katsovansa sekä itseään että elämäänsä ihan uudesta vinkkelistä.
>>>Se taisi lähteä itsestäni aluksi. Tai olen kasvanut äitini puolelta jonkin verran uskovassa ilmapiirissä, mutta tuputettu ei mitään koskaan ole.>Yleinen käsitys oli että minua valmistetaan suureen tehtävään, joten koulutus oli sen mukainen. >Parasta mitä se uskovana oleminen antoi, oli että lähenin äitini kanssa paljon. - mk81
m-ilian kirjoitti:
...on ateisteista aika tehokkaasti pois pyyhitty ominaisuus :)
Minä olen tähän asti löytänytluonnollisia selityksiä monille selittämättömille jutuille ja niille mille en, niin jään mieluummin odottamaan selitystä, kuin kuittaisin nyt tällä hetkellä jonkin yliluonnollisen voiman piikkiin.
Selviytyminen elämän hankaluuksista on jokaisella ihmisellä edessä tai takana ja se kuuluu tähän homman luonteeseen :)
KUKAAN ei pääse niin helpolla, etteikö ainakin yksi vaihe tule, milloin mielenterveys on enemmän tai vähemmän koetuksella.
Sitä täytyy vain hönätä ne oleelliset seikat ja sen jälkeen sitä huomaa katsovansa sekä itseään että elämäänsä ihan uudesta vinkkelistä.
>>>Se taisi lähteä itsestäni aluksi. Tai olen kasvanut äitini puolelta jonkin verran uskovassa ilmapiirissä, mutta tuputettu ei mitään koskaan ole.>Yleinen käsitys oli että minua valmistetaan suureen tehtävään, joten koulutus oli sen mukainen. >Parasta mitä se uskovana oleminen antoi, oli että lähenin äitini kanssa paljon."Siis sinulle annettiin ymmätää jo niin paljon liikoja tulevasta, että et enää uskonut itse siihen ollenkaan?"
aivan niin. ja en edes itse sitä halunnut mitä ennusteltiin. ei kuulunut omiin suunnitelmiin, vaan jumalan. halusin vain kokea olevani tavallinen pulliainen, enkä mitään suuria halunnut siltä saralta. suuruudenhulluuteni kohdistuu muihin alueisiin. - Milian*
mk81 kirjoitti:
"Siis sinulle annettiin ymmätää jo niin paljon liikoja tulevasta, että et enää uskonut itse siihen ollenkaan?"
aivan niin. ja en edes itse sitä halunnut mitä ennusteltiin. ei kuulunut omiin suunnitelmiin, vaan jumalan. halusin vain kokea olevani tavallinen pulliainen, enkä mitään suuria halunnut siltä saralta. suuruudenhulluuteni kohdistuu muihin alueisiin.>>>..enkä mitään suuria halunnut siltä saralta. suuruudenhulluuteni kohdistuu muihin alueisiin.
- puusilima_
"mutta ketä kiitän siitä että olen jaksanut ja olen vielä elossa? PÄÄASIASSA itseäni."
itseäsi. olet aivan oikeassa. ja voisin todeta ihan kokemuksesta että ainakaan itselleen ei kannata alkaa mitään tekemään. se ei todellakaan ole ratkaisu mihinkään ja muuten ratkaisut löytyvät kyllä kun jaksaa etsiä, mutta tuskin se "jumala" kuitenkaan kovin konkreettisesti mitään auttaa.
jaksamista sulle.. Mun lähteeni on edelleen Jeesus Kristus. Kuka on sinun lähteesi? Ei tarvii vastata. Kysympähän vaan. Tsemppiä matkalle :)
- mk81
tässä yksi syy miksi petyin jumalaan.
kävin siis erilaisissa tilaisuuksissa ja rukouspiireissä viikottain. Tuolloin ahdistukseni aiheutti rankkoja fyysisiä oireita(tekee sitä vieläkin, mutta lievempänä), ja siitä seurasi neuroottinen pelko että olisi joku oikea, vakava sairaus....
kun oli vuoroni olla rukouksen kohteena, sain kysyä jumalalta jotain asiaa jos halusi. eli siinä toinen sönkötti niillä ihme kielillä, ja toinen tulkkasi.
esim: minulla on ollut muutaman viikon tunne kurkussa että siellä on möykky, enkä saa henkeä, onko se syöpä mitä nyt pelkään? halusin vastauksen kyllä tai ei. sitä en koskaan saanut, vaan jotain ympäripyöreätä "Olen sinun parantajasi, näen kaiken, älä pelkää olen sinut kutsunut". Olin sitten ilmeisesti liian vaativa kaveri, kun kysyn tollasta kaikkitietävältä jumalalta, jolle ei olisi temppu eikä mikään vastata KYLLÄ tai EI. noh onneks on lääkärisedät keksitty, niiltä sitten tuohon kysymykseen sain vastauksen tarpeen tullen. noh nyt tietenkin tajuan että se kaikki oli ihmisestä lähtöisin, eikä nuo ihmiset uskaltanut ottaa vastuuta sanomalla että sinulla ei mitään vakavaa ole. mk81 kirjoitti:
tässä yksi syy miksi petyin jumalaan.
kävin siis erilaisissa tilaisuuksissa ja rukouspiireissä viikottain. Tuolloin ahdistukseni aiheutti rankkoja fyysisiä oireita(tekee sitä vieläkin, mutta lievempänä), ja siitä seurasi neuroottinen pelko että olisi joku oikea, vakava sairaus....
kun oli vuoroni olla rukouksen kohteena, sain kysyä jumalalta jotain asiaa jos halusi. eli siinä toinen sönkötti niillä ihme kielillä, ja toinen tulkkasi.
esim: minulla on ollut muutaman viikon tunne kurkussa että siellä on möykky, enkä saa henkeä, onko se syöpä mitä nyt pelkään? halusin vastauksen kyllä tai ei. sitä en koskaan saanut, vaan jotain ympäripyöreätä "Olen sinun parantajasi, näen kaiken, älä pelkää olen sinut kutsunut". Olin sitten ilmeisesti liian vaativa kaveri, kun kysyn tollasta kaikkitietävältä jumalalta, jolle ei olisi temppu eikä mikään vastata KYLLÄ tai EI. noh onneks on lääkärisedät keksitty, niiltä sitten tuohon kysymykseen sain vastauksen tarpeen tullen. noh nyt tietenkin tajuan että se kaikki oli ihmisestä lähtöisin, eikä nuo ihmiset uskaltanut ottaa vastuuta sanomalla että sinulla ei mitään vakavaa ole.ei sinun tarvii juosta missään ja kysyä keneltäkään välikädeltä, kun kysyt suoraan Isältä, Kaikkivaltiaalta Jumalalta, Jeesuksen nimessä. Pyhä Henki johdattaa kyllä sitten vaikka sopivalle lääkärille ts. lääketiede palvelee myös Jumalaa.
Asut muistaakseni Lappeenrannassa. Oletko kuullut kouvolalaisesta nuorisopsykiatrian lääkäristä Mikaela Blomqvist-Lyytikäisestä? Hänet tavoittaa 0505931095, jos alkaa ahistamaan, niin suosittelen. Olen tavannut hänet henkilökohtaisesti eräässä nuorisotapahtumassa. Oikein lämminsydäminen ihminen. :)- mk81
purje kirjoitti:
ei sinun tarvii juosta missään ja kysyä keneltäkään välikädeltä, kun kysyt suoraan Isältä, Kaikkivaltiaalta Jumalalta, Jeesuksen nimessä. Pyhä Henki johdattaa kyllä sitten vaikka sopivalle lääkärille ts. lääketiede palvelee myös Jumalaa.
Asut muistaakseni Lappeenrannassa. Oletko kuullut kouvolalaisesta nuorisopsykiatrian lääkäristä Mikaela Blomqvist-Lyytikäisestä? Hänet tavoittaa 0505931095, jos alkaa ahistamaan, niin suosittelen. Olen tavannut hänet henkilökohtaisesti eräässä nuorisotapahtumassa. Oikein lämminsydäminen ihminen. :)enpä ole hänestä kuullut koskaan. mutta kiitos! voiko hänen kanssa jutella puhelimessa ihan vai mitä?
mk81 kirjoitti:
enpä ole hänestä kuullut koskaan. mutta kiitos! voiko hänen kanssa jutella puhelimessa ihan vai mitä?
mutta varmaan virka-aikaan tavoittaa parhaiten. Hänellä on muistaakseni perhe, joten voi olla, että ei ole "aina" tavattavissa.
Hyvää syksyn alkua sinulle. Toivoa on, aina :)- kaiketi
purje kirjoitti:
ei sinun tarvii juosta missään ja kysyä keneltäkään välikädeltä, kun kysyt suoraan Isältä, Kaikkivaltiaalta Jumalalta, Jeesuksen nimessä. Pyhä Henki johdattaa kyllä sitten vaikka sopivalle lääkärille ts. lääketiede palvelee myös Jumalaa.
Asut muistaakseni Lappeenrannassa. Oletko kuullut kouvolalaisesta nuorisopsykiatrian lääkäristä Mikaela Blomqvist-Lyytikäisestä? Hänet tavoittaa 0505931095, jos alkaa ahistamaan, niin suosittelen. Olen tavannut hänet henkilökohtaisesti eräässä nuorisotapahtumassa. Oikein lämminsydäminen ihminen. :)asianomaiselta itseltään luvan, ennen kuin kirjoitit hänen puhelinnumeronsa julkiselle nettipalstalle?
- agnostikko__
Minä ainakin ymmärrän sen, että kun on vaikea tilanne elämässä niin tarvii jotakin millä jaksaa. Jotain toivoa. Ehkä suurimmalle osalle ei aina riitä se "oma itse" vaan otetaan se jumalan kuva siihen, mikä on ok, jos se kerran auttaa.
Itse pusken läpi omasta itsestä lähtevästä voimasta ;) Aina se ei tunnu riittävän, mutta sitten pitää vaan mennä nukkumaan& herätä ja katsoa huomenna uudestaan..- Ateisti Atte
Oma jaksamisenikin tällä hetkellä koetuksella ja pelissä panoksena mm. luottotiedot.
Aluks stressas, mut nytten mietin, et ei perhana kunhan pakotan vaan itteni yrittämään edes tehdä jotain, niin on ainakin yritetty eikä myöhemmin vituta vaikka meniskin hommat päin peetä.
Eniten vituttaa se, että nyt on unirytmini kääntynyt päälaelleen, kun nukun päivät ja valvon yöt.
No perkeles koitan valvoa iltaan saakka tänään, ei tästä tule muuten mitään...
Pähkäilen onko tää ok jos on ns. hälläväliä mieliala, mut ainakin voin sanoa yrittäneeni.
Ei jaksa miettiä, ei ne hommat sillä parane. - agnostikko___
Ateisti Atte kirjoitti:
Oma jaksamisenikin tällä hetkellä koetuksella ja pelissä panoksena mm. luottotiedot.
Aluks stressas, mut nytten mietin, et ei perhana kunhan pakotan vaan itteni yrittämään edes tehdä jotain, niin on ainakin yritetty eikä myöhemmin vituta vaikka meniskin hommat päin peetä.
Eniten vituttaa se, että nyt on unirytmini kääntynyt päälaelleen, kun nukun päivät ja valvon yöt.
No perkeles koitan valvoa iltaan saakka tänään, ei tästä tule muuten mitään...
Pähkäilen onko tää ok jos on ns. hälläväliä mieliala, mut ainakin voin sanoa yrittäneeni.
Ei jaksa miettiä, ei ne hommat sillä parane.Mullakin kesän unirytmi oli ihan väärä, joskus neljältä nukkuu ja neljältä herätys..Jää jumittamaan kierteeseen.
Kannattaa aina jaksaa ja jaksaa ja jaksaa..Vaikka miten vaikeeta. Verta ja kyyneliähän ne vaan on.
Aivan, miettimisellä parane vaan teoilla. Koita kestää ;)
- -DW-
>>Olin muutama vuosi sitten uskova, ihan siihen Jeesus hommaan uskova nuorimies. Minulla oli/on taustalla hankalia mielenterveys ongelmia, enkä ala niitä tässä sen enempiä jankkaamaan nyt. Mutta ajauduin uskovaksi, koska ne asiat oli (olen nykyään suht ok kunnossa) liian helvetin rannkkoja kestettäväksi. ihan yhtä helvettiä oli elämä silloin, ei se mitään juhlaa ole nytkään mutta.. avun hakeminen uskosta.
Näinhän se on mennyt kautta aikojen: poppamiehen luokse mennään manaamaan henget pois.
>>Eli tartuin viimeiseen oljenkorteen, Jumalaan. Tulin uskoon, tein kaikki mitä pitääkin. Olin mielestäni ihan oikeasti uskossa.>Tein tämän kaiken koska olin niin pahassa jamassa, tarvitsin apua(tarvitsen edelleen, ja saan tietyistä lähteistä).>Tein siis kaiken mitä pitääkin, tunnustin uskoni jeesukseen kristukseen, ramppasin "kokouksissa" ja rukouspiireissä, minut voideltiin n 20 kertaa öljyllä ja käskettiin pahaa katoamaan minusta jne. minulle profetoitiin, minun pitäisi nyt olla suuressa jumalan työssä sen mukaan (olen työtön paska). kaikenlaista soopaa!>sen haluan kuitenkin sanoa, että kaikki uskovat ihmiset oli aivan ihania!>kyllä ne minun parasta halusivat ihan vilpittömästi, ei siinä mitään. Tottakai normaali ihminen toivoo että kärsivällä olisi hyvä olla!>auttoiko Jumala? ei mielestäni! En tuntenut mitään jumalia tai jeesuksia koskaan, vaikka sydämmeni oli avoin vaikka maitopurkin palvomiselle, ihan sama, mutta eipä se minua auttanut.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 383629
- 981731
- 1361615
Mira Luoti ja Julkkisselviytyjät 2017 - Ketä kuumottaa juuri nyt?
HS: Tässä ohjelmassa Mira Luoti kertoi kokeneensa seksuaalista väkivaltaa "PMMP-yhtyeen Mira Luoti kertoo Ylen uudessa481575- 931337
Törkeä eläinsuojelurikos Sonkajärvellä
Pohjois-Savossa Sonkajärvellä noin 40 kissaa ja reilut 10 koiraa on jouduttu lopettamaan kaltoinkohtelun vuoksi, kertoo301256MESTARI SIVALTAA JÄLLEEN
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011436243.html Suomen ainoa Mestari lausuu tosiasiat Sannasta , Tuomiojasta ja hil2891154- 571135
Jotkut ihmiset pelkäävät syöpää sairastavaa
On hauskaa, kun kertoo jollekin, että "minulla on syöpä". Jotkut käyttäytyvät kuin se olisi tarttuva tauti. Eivät uskall1261025Julkisuuden henkilön päiväin päätös
Sitä vaan, että kyllä nyt kaikki tietävät kuka oli Eemeli Peltola (kansanedustaja, joka päätti päivänsä eduskuntatalossa2711001