Kohtalotovereita?

Tämä on todellakin maan päällinen helvetti. Kadehdin sinua siitä, että onnitut oksentamaan syömäsi karkit. Itse en ole siihen vielä alkanut. Yritän epätoivoisesti kuluttaa syömäni lenkeillä ja vahdin vaakaa tuskastumiseen asti. Olo on nykyään aina kamala. En tiedä kauanko jaksan...

Syöppö kirjoitti:

Tämä on todellakin maan päällinen helvetti. Kadehdin sinua siitä, että onnitut oksentamaan syömäsi karkit. Itse en ole siihen vielä alkanut. Yritän epätoivoisesti kuluttaa syömäni lenkeillä ja vahdin vaakaa tuskastumiseen asti. Olo on nykyään aina kamala. En tiedä kauanko jaksan...

Lue lisää

Samaistun hyvin paljon kertomiisi asioihin. Minkälaisia määriä syöt normaalin päivän aikana? Ihmettelen, miksi nuori ihminen joutuu tämän helvetin keskelle. Apua ei enää saa kun on päässyt lihoamaan pahimmista ajoista. Ei pysty ajatella juuri muuta kun ruokaa.

Aamu-Helmi kirjoitti:

Samaistun hyvin paljon kertomiisi asioihin. Minkälaisia määriä syöt normaalin päivän aikana? Ihmettelen, miksi nuori ihminen joutuu tämän helvetin keskelle. Apua ei enää saa kun on päässyt lihoamaan pahimmista ajoista. Ei pysty ajatella juuri muuta kun ruokaa.

Lue lisää

Itse olen liikunnallinen ihannepainoinen nainen, jolla myös tämä ahmimisongelma. Välillä paino voi nousta lyhyen ajan sisällä viisikin kiloa, koska ahmimiskausi päällä. Joskus oksennan, yleensä en.
Sitten taistelen painoni takaisin "ihanteeseen".

Tämä on todella raskasta henkisesti. Aamulla jo pelottaa tulevan päivän kiusaukset. Viime viikolla töissä oli täytekakku ja koko päivä meni pilalle. Söin yhden palan ja loppupäivän sitten kyttäsin sekä mietin sitä kakkua 24/7. Halusin sitä lisää, mutta kaikille oli tarkoitettu ainoastaan yksi siivu. Työpäivän jälkeen menin kauppaan ja ostin ison kakun, jonka söin yksin kokonaan illalla jälkiruuaksi.

Yleensä myös mietin kaikkia leivoksia, karkkeja ym. koko ajan. Että koska sallin itselleni taas ahmimispäivän.

Kun rupean ahmimaan, syön hirveästi. En tunne kylläisyyttä ollenkaan, vaan koko ajan tekee mieli lisää. Tää hallitsee jo mun elämistä, koska tuntuu, että kaikki energia aamusta alkaen menee siihen, että yrittää olla aloittamatta ahmimista.

Ruoka mielessä! kirjoitti:

Itse olen liikunnallinen ihannepainoinen nainen, jolla myös tämä ahmimisongelma. Välillä paino voi nousta lyhyen ajan sisällä viisikin kiloa, koska ahmimiskausi päällä. Joskus oksennan, yleensä en.
Sitten taistelen painoni takaisin "ihanteeseen".

Tämä on todella raskasta henkisesti. Aamulla jo pelottaa tulevan päivän kiusaukset. Viime viikolla töissä oli täytekakku ja koko päivä meni pilalle. Söin yhden palan ja loppupäivän sitten kyttäsin sekä mietin sitä kakkua 24/7. Halusin sitä lisää, mutta kaikille oli tarkoitettu ainoastaan yksi siivu. Työpäivän jälkeen menin kauppaan ja ostin ison kakun, jonka söin yksin kokonaan illalla jälkiruuaksi.

Yleensä myös mietin kaikkia leivoksia, karkkeja ym. koko ajan. Että koska sallin itselleni taas ahmimispäivän.

Kun rupean ahmimaan, syön hirveästi. En tunne kylläisyyttä ollenkaan, vaan koko ajan tekee mieli lisää. Tää hallitsee jo mun elämistä, koska tuntuu, että kaikki energia aamusta alkaen menee siihen, että yrittää olla aloittamatta ahmimista.

Lue lisää

Joo, helvettiä todellakin.
En tiedä mitä tässä enää voisi tehdä.
Olen yrittänyt kaikkea, paitsi pitkällistä terapiaa, johon ei vielä tällä hetkellä ole mahdollisuuksia.

Taistelen. Paino on pysynyt samassa nyt n. 1,5 vuotta, johon se nousi lyhyen ajan sisällä (normaalista huomattavaan ylipainoon).

Vihaan, inhoan ja häpeän itseäni. Välillä jo luulen olevani paranemaan päin, mutta pian taas mennään kuin alkkis ryyppyputkessa, paitsi että kohdallani tuo ryyppy vain on mässyt/herkut/jne.

:( Kovasti voimia sinulle - et ole yksin.
Toivoisin että yleistyvään ongelmaan alettaisiin kiinnittää suurempaa huomiota terveydenhuollossa ja asialle pyrittäisiin tekemään jotakin - onhan alkkiksillekin katkot ja antabukset.