Lapseni (esikoinen) syntyi toukokuussa -06, heti syntymän jälkeen laitokselta asti lapseni huusi todella usein, todella voimakkaalla äänellä, usein jopa pitkiä aikoja toukoamatta useasti päivän aikana. Tätä jatkui n.3,5kk. Nämä 3,5 kk olivat raskasta aikaa kaikille. Päiväunia poika nukkui kork. puolen tunnin pätkissä. Vyöhyketerapeutin saimme hämmentyneeksi, koska hän ei koko käsittelyn aikana saanut poikaamme hiljentymään, vaan hän huusi naama punaisena koko ajan. Auto oli paras ja rauhoittavin paikka, siellä nukuttiin tyytyväisen hiljaa kunhan auto vain liikkui, vaunuissa nukkuminen ei onnistunut, vaan siellä huudettiin naama punaisena. Raskasta ja väsyttävää aikaa tämä todella oli, kaikista pahinta näin äidin näkökulmasta oli ettei osannut auttaa lastaan.
Nyt tämä aika on takanapäin, poika on kasvanut hienosti ja tasaisesti ja kaikin puolin ollut terve ja hyvin kehittynyt lapsi. Tietynlainen "huutoherkkyys" jatkui useita kuukausia koliikin varsinaisen loppumisen jälkeen. Poika saattoi edelleen huuto pitkiä aikoja naama punaisena ilman näkyviä syitä, mutta tätä tapahtu harvemmin, onneksi! Päiväunet pitenivät pienen unikoulumaisen harjoittelun seurauksena. Koko ajan tuntui, että muiden lapset olivat käytökseltään kuin enkeleitä meidän pojan rinnalla. Emme uskaltautuneet puistoihin, kerhoihin tms. yhteiseeen toimintaan, koska pelkäsin pojan huutamista ja sitä miten muut siihen reagoisivat, koska huuto ei ollut lainkaan tavallista vauvan itkua, vaan todellakin naama punaisena kirkumista. Tässä vaiheessa aloin miettimään, että voisiko kyse olla vain pojan temperamentista...
Epäilykseni tempperamentin vaikutuksesta huutavaisuuteen vahvistuivat kun poika läheni vuoden ikää. Hänellä oli valtava oma tahto, josta piti kiinni vaikka sitten valtavalla huudolla! Kun poika oli täyttänyt vuoden hän sai joitakin kertoja affektikohtauksia voimakkaan tahdon ja huudon jälkeen, eli hän menetti tajuntansa huudon seurauksena. Nämä kohtauksiin johtaneet huudot johtuivat siitä ettei hän saanut tahtoaan läpi. Affektikohtaukset ovat onneksi vaarattomia lapselle, mutta todella pelottavia äidin silmissä.
Nyt poikani on 1v3kk, hän on kaiken kaikkiaan varsin aurinkoinen ja kultainen lapsi. Hän leikkii kiltisti, viihtyy hyvin yksinkin ja on kaikin puolin melko helppo lapsi, ainakin verratuna alkuaikoihin. Tempperementtia löytyy edelleen ja paljon! Itku tulee herkästi kun tahtoa ei saada läpi, mutta turhia ei itketä enää.
Haluaisin kuulla että miten muilla koliikkivauvojen kanssa on sujunut koliikin jälkeen. Onko lapsenne erityisen tempparamenttisia, tai onko ollut affektikohtauksia tms.? Miten muuten elämä on sujunut koliikin jälkeen?
Koliikin jälkeen
3
1074
Vastaukset
- heibo
meillä syntyi -02 poika joka viimeisenä päivänä synnärillä alkoi huutamaan ja huutamista kesti sitten kahteen kuukauteen asti. tällöin siirryttiin rintamaidosta korvikkeeseen, tiedä häntä siinäkö oli juju?
poika oli hyvin vaativa lapsi reilu puoli vuotiaaksi, mutta sen jälkeen ollut aivan kuin enkeli. nykyäänkään poika ei kiukuttele eikä meso. on hyvin tasapainoinen ja sosiaalinen ja huomattavasti ikäisiään kehittyneempi. ainut erikoinen piirre hänessä on että hän on hyvin tunteellinen ja herkkä. esim nalle puh elokuvassa surullinen kohta saa hänet itkemään. tai jos eläin on jäänyt auton alle niin se tuottaa hänelle suunnatonta surua. sinäänsähän se ei ole huono asia vaan hieman erikoinen. voihan se olla että se on perittykin luonteen piirre. - synnärillä
huuto ja kaikkea kokeiltiin ja tehtiin. Vyöhyketerapia helpotti suuresti mutta silti oli kovin itkuinen ja itkusempi ainakin kuin muut ikäisensä. Mulla oli myös tarkka ruokavalio yms mutta kyllä se huuto kyllä ainakin puolivuotiaaks asti oli must tsi runsasta.. Nyt ollaan pian 10kk ja edelleen kyl herkkä itkemään..ja erittäin temperamenttinen tyttö!! jos ei saa mitä tahtoo, kamala huuto. Rajat on koitettu pitää mutta välillä ei oikeen jaksaisi... mutta nyt suurin ongelmamme on juuri tuo päivä unet. Pienenä nukkui MAX puoli tuntia kerrallaan ja vieläkin on unirytmi kovin vaihteleva.. 2viikkoa saattaa pysyä sama rytmi mutta sitten taas menee rytmi pyllylleen ja unet sekaisin... miten siis itse sait lapsesi päivä unet järjestykseen?
- Koliikki
ja koliikkkihuutoa kesti 4 kuukautta, mikä tuolloin kyllä tuntui ikuisuudelta. Kokeiltiin vyöhyketerapiaa sun muuta, myös korvikkeita, mutta eipä auttanut kuin kuunnella ja valvoa ja kanniskella. Nyt siis lapsi 6 vuotta ja temperamenttia riittää. On kyllä sopeutuvainenkin (vanhemmat eronneet, mutta kumpikin tapaa lasta viikottain ja paremmin voidaan nykyään kommunikoida), mutta monissa pienemmissä asioissa tyttö kyllä ilmaisee oman tahtonsa ja on sinnikäs. Lapsi kapinoi parin vuoden iässä, esim. kun tultiin päiväkodista kotiin, huutamalla eteisen lattialla pitkään, usein niin, että oksensi. Aika rasittavaahan tuo oli, mutta itse istuin sohvalla odottelemassa kohtauksen päättymistä. On ns. herkkä lapsi, nyt yrittää muuton vuoksi sopeutua uuteen päiväkotiin ja eskariin, eikä ole kovin helppoa. Sanoisin, että myös hyvin empaattinen lapsi ja vaikka on ainoa, ottaa myös muita huomioon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitäs peitsarissa on tapahtunut eilen illalla
Mikkelissä iso poliisioperaatio https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/39ef020c-2d81-4d72-b720-651f458ba3e2942523- 187889
- 53723
Sofia teki aika pahat oharit
Leikkiikö Sofia kansainvälistä kosmopoliittia vai menikö rehdisti pupu pöksyyn, kun perui viestillä tulonsa puoli tunti119642- 48528
Peräännytkö nainen vai mitä sanot
Jos sanon sulle että rakastan sua? Suututko oletko vihainen vai olisiko tunteet molemminpuolisia?52484Havaintoja ihmisen ulosteesta lenkkeilypoluilla
Oletteko havainneet ihmisen ulostetta taajamaa kiertävillä lenkkeilypoluilla?12481- 48467
- 54432
Auto katolleen Huhtalantiellä
Iso poliisioperaatio Lapualla, 7 poliisipartiota ajoi rosvoja takaa,loppu tuli kun rosvot osuivat pihlajaan lentäen siit11430