Ent steineroppilas

Moikka kaikki. Keskustelua on käyty aika monesta eri steinerkoulun aspektista ja ajattelin lisätä omat kokemukseni myös. Kävin hesan steinerkoulua 70-80 luvulla. Silloin koulu oli aika normaali, mikä lähinnä johtui silloisesta eurytmian opettajapulasta. Eli nk, vannoutuneet hörhöt eivät pystyneet dominoimaan niin pahasti, ja normaalisti ajattelevat opettajat saivat vastaavasti hieman vahvemman otteen - onneksi. Sittemmin heiluri on kuulemma taas kääntynyt hörhöjen voitoksi. Halusin kuitenkin kuulla teidän oppilaiden ja vanhempien kokemuksia eurytmiasta ja ennen kaikkea tuosta hoito-eurytmiasta, jota aina silloin tällöin määrätään eräille oppilaille.
Olen aina ehtiessäni yrittänyt syventyä noihin steinerin perusajatuksiin ja siihen mitä antroposifiasta esim. netissä kerrotaan. Ja onhan sitä matksua kilometritolukulla. Paljoa ei kuitenkaan jaksa sulattaa sillä nopeasti tulee tuo fiilis että nyt on mopo kyllä karannut pahasti käsistä.
Sen olen tuosta hoito-eurytmiasta voinut lukea, että koululaisille sitä annetaan nimenomaan ennaltaehkäisevästi. Opetaja havaitsee nk. häiriön oppilaassa ja se häiriö pitää siten korjata, jotta lapsi varttuisi eheäksi olennokseksi. Kun sitten syvetyy siihen, mitkä kaikki asiat voidaan tulkita häiriöksi, niin riittäähän niitä. Hoito-eurytmiaa voidaan määrätä vaika mihinkin (keskitysvaikeuskista aina astmaan ja kroonisiin tauteihin).
Sitten opettaja varaa terapeutille ajan ja oppilas passitetaan tämän luo tutkittavaksi.

Seuraava askel (ellei ihmettä tapahtuisi) on sitten se, että jonakin kauniina päivänä ja keskellä tuntia tullaan hakemaan ko. oppilasta hoitoeurytmiaan. Tämä hoito annetaan yksilöllisenä terapiana (hänelle räätälöidyn ohjelman mukaisesti) n 7 viikon jaksoissa ja n 3 kertaa viikossa á 20-30 min per kerta (tuo luku 7 on muuten steinerin mukaan tärkeä ja toistruu monessa muussakin jutussa). Oppilas menettää näin ainakin meneillään olevan oppitunnin. Näitä jaksoja voi lukuvuoden aikana olla useampiakin.

Hoitoeurytmisti on oppilasta diagnostisoimalla ja opettajan taustakertomusta analysoimalla määrännyt joitakin parantavia liike/äännesarjoja ja jotka sitten toistamistaan toistetaan - joka kerta. Steinerin mukaan nämä liikkeet ja ääteet parantavat sisäisesti ja vaikuttavat tiettyihin elimiin positiivisesti. Keskittymisvaikeuksista lärsivät voidaan fokusoida, ujot voidaan rohkaista, agresiiviset rauhoittaa jne.
Huom tällaisen kauden aikan tulee lisäksi vielä nk. normaali luokkaeyrytmia, joten pahimmassa tapuksessa voi silloin olla eurytmiaa joka päivä.
Pojat ovat poikia ja niin myös Steinerkoulussa. Mutta jotenkin väittäisin että he ovat tietyllä tavalla enemmän vaaravyöhykkeellä kuin tytöt. Kun pojat riehuvat (tai jos jollakulla on astma, tai on normaalia ujompi tms rasite), se tulkitaan helposti häiriöksi jota pitää lähteä parantamaan hoito-eurytmialla. Kun tiedämme jo entuudestaan mitä - varsinkin pojat - ajattelevat 'eukasta', niin voitte vain kuvitella miltä sellaielta pojalta tuntuu, joka määrätään hoito-eurytmiaan. Tiedän hyvin sillä minä ja paras kaverini koimme sen molemmat.

Ensin kuului koputus ovelle ja siiten määrätietoinen ääni pyysi niemllä, jonka luokanopettaja sitten vielä toisti selvästi ja kovalla äänellä luokan edessä. Sitten piti vain jättää luokka, ottaa eurytmiatossut mukaan ja punastuneena poistua muiden heittämien aika härskien kommenttien saattelemana. Eikä paluu untunut yhtään hauskemmalta. 'No, tuntuuko nyt paljon paremmalta?' -ha-ha-ha-..., kajahti.

Tämän kokemuksen kerron siksi, että terapeutit eivät suuressa viisudessaan varamstikaan ymmärrä miten paljon hallaa tällainen, kaikkien näkemä terapiaan pasittaaminen aiheuttaa ko. oppilaalle itselle. Pojilla on aikamoinen nokkimisjärjestys jota on huolella rakennettu ja jota kynsin hampain yrittää ylläpitää. Sitten tulee tällainen nöyryytyssessio, joka pahimmassa tapauksessa voi johtaa simputukseen, tyyliin 'meillähän on yksi himo-eukkari' uokallamme...'
Totta kai sama tunne voi tulla tytöllekin, mutta eurytmia on aineena, sanoisinko aika naisellisen pehemeää, sekoitusta balettia ja tai-chiita. Suomalaiseen mieskulttuuriin se istuu todella huonosti. Kotoa saatu miehinen roolimalli törmää rajusti juuri tuohon pehmoiluun. Lisäksi miehet ovat Suomessa (edelleenkin) aika homofobista väkeä, ja tämä kulttuuri tarttuu nuoriin hyvinkin varhaisessa vaiheessa.
Senkin takia tuo aine on pojille paljon vaikeampi ja vastenmielisempi pala nieltäväksi kuin tytöille, joille on sallituua pukeutua sukkahousihin ja pehmeisiin nahkatossuihin. Sehän on valmiiksi hyväksyttyä. Ihme että tästä ei kirjoiteta enempää.
Mitä kokemuksia teillä muilla oppilailla on?
Hyvää syksyn jatkoa!