Oletko vikitellyt varatun?

vikitellä. Ja hyvin menee, kiitos kysymästä.

Eli kyllä, juuri näin. Minua ei kiinnosta jos joku on käynyt baari-illan päätteeksi vieraassa sängyssä tai jos jollain on vakiopano vaan missä tunteilla on suurempi rooli kuin seksillä. Eniten kiinnostaa nimenomaan ne tilanteet missä suhde on siirtynyt tähän uuteen naiseen/mieheen ja miten tämä uusi suhde on jaksanut. Mietin vaimoani ja myös paria ystävääni jotka ovat joutuneet tähän tilanteeseen.

Eli long story short : Kakkosilta jotka ovat saaneet sen kenet halusi, miten, miksi ja miten tämä on edennyt ja jatkuuko vieläkin. Onko ollut ongelmia matkan varrella, jos on niin minkälaisia ja miksi.

Juuri tämmöistä tarkoitin, ehkä asettelin jotain sanoja jossain vähän väärin tai provosoivasti mutta ainakin sinä ymmärsit mitä hain takaa. Tätä oli mielenkiintoista lukea ja antoi juuri sen perspektiivin mitä halusinkin.

Hieno teksti.

"Ja "tunkea parisuhteen väliin" on mun mielestä väärin. En mä tunkenut mihinkään suhteeseen tai tahtonut mihinkään väliin. Mä halusin sen naisen, naisen kanssa mulla se juttu oli - ei heidän parisuhteensa.

Muutenkin ihmetyttää asia että kolmansille osapuolille jotkut tuntuu kernaasti antavan valtaa kahden ihmisen parisuhteesta. Mikä vitun parisuhde sellainen on jonka säännöt ja toimivuus sanellaan ulkoapäin? Ei toimi noin! Kolmannet osapuolet on kolmansia osapuolia - parisuhteen ulkopuoleisia ilman valtaa sen suhteen suhteen!"

Vaikkei olekaan puheoikeutta tässä ketjussa, kommentoin sen verran, että Kukkomies on oivaltanut jotain mitä useimmat eivät - ainakaan näillä palstoilla.

parisuhteessa mättää ja paljon jos siihen kolmas osapuoli mahtuu

kyllä kirjoitti:

parisuhteessa mättää ja paljon jos siihen kolmas osapuoli mahtuu

Mielestäni parisuhde voi olla ihan hyvä ja silti kuvioihin saattaa tulla kolmas pyörä. Pitkässä liitossa elämä rutinoituu ja joskus tilaisuus tekee varkaan. Mehän olemme kaikki vähän erilaisia ajatusmaailmaltamme, joten en lähtisi ketään tuomitsemaan ihan lonkalta.
Ihmisen vetää yllättävän paljon tiettyä roolia elämässään.............................

Tässä oli pari oikeen hyvää kertomusta jota oli mukava lukea mutta vaikka pyysin niin silti tuli raipe-kommenttikin :) Olen edelleen mies ja hetero, minua ei kiinnosta raipe ja vastaus tähän kysymykseen jos itken hänestä on :

"Ei, en itke raipesta, en tiedä kuka raipe on, en tiedä mikä juttu koko raipe-tarina on eikä se edes kiinnosta"

Kiitos jälleen hyvästä kertomukseta, mun sanavalinnat tuossa alkuperäisessä kysymyksessä ei ehkä ollut parhaimpia mutta selvästi kuitenkin varsinainen kysymys on ymmärretty hyvin.

Mulla jotenkin on ihmeellisen kaksijakoinen tämä ajatus "väliintulemisesta", jollain tavalla hyväksyn jopa sen että suhde menee poikki jos rakastuu toiseen jne, se vaan tarkoittaa että se alkuperäinen puoliso ei ehkä ollutkaan tarpeeksi oikea? En usko että jos aidosti rakastaa että siihen väliin pääsee mikään tai kukaan, jos pääsee niin sillä toisella on vahvempi side kuin ensimmäisellä ja sitten tilanne onkin ehkä niinkuin ensimmäisessä hyvässä vastauksessa että alkuperäinen on se "kolmas" osapuoli?

Mun pitää vähän miettiä näitä asioita, kaikki ei ole niin mustavalkoista - joskus vaan kun itse on tunteen viemänä niin ei osaa ajatella rauhallisesti ja kaikista näkökulmista asioita.

Kokenut mies kirjoitti:

Kiitos jälleen hyvästä kertomukseta, mun sanavalinnat tuossa alkuperäisessä kysymyksessä ei ehkä ollut parhaimpia mutta selvästi kuitenkin varsinainen kysymys on ymmärretty hyvin.

Mulla jotenkin on ihmeellisen kaksijakoinen tämä ajatus "väliintulemisesta", jollain tavalla hyväksyn jopa sen että suhde menee poikki jos rakastuu toiseen jne, se vaan tarkoittaa että se alkuperäinen puoliso ei ehkä ollutkaan tarpeeksi oikea? En usko että jos aidosti rakastaa että siihen väliin pääsee mikään tai kukaan, jos pääsee niin sillä toisella on vahvempi side kuin ensimmäisellä ja sitten tilanne onkin ehkä niinkuin ensimmäisessä hyvässä vastauksessa että alkuperäinen on se "kolmas" osapuoli?

Mun pitää vähän miettiä näitä asioita, kaikki ei ole niin mustavalkoista - joskus vaan kun itse on tunteen viemänä niin ei osaa ajatella rauhallisesti ja kaikista näkökulmista asioita.

Lue lisää

ovat nämä ihmisten väliset suhteet.

Ihmiset ovat vuosisatoja yrittäneet ratkaista tuon "oikean" arvoitusta. Onko sitä vai olemmeko me itse keksineet sen. Ja miten se määritellään? Entä jos on pitänyt yhtä ihmistä "oikeana" kunnes vastaan tuleekin vielä "oikeampi"? Sitä vain ei ole tiennyt aiemmin että sellaisiakin on ollut olemassa, koska on vain ollut keskittynyt siihen yhteen? On luullut että se "rakkaus" oli juuri "sitä", koska muusta ei tiennyt?

Sitoutuminen toiseen ihmiseen vaatii aikamoista tahto tilaa. Että pysyy uskollisena silloinkin kun suhde muuttuu tyhjäksi eikä esim. itse enää rakasta. Että osaa ilmaista toiselle sen, ettei aio enää pitää lupaustaan ja haluaa purkaa tuon sitoumuksen, ennenkuin lähtee etsimään toista kumppania. Se vaatii niin paljon, että useimmat kyllä mieluummin kiertävät ns. pienemmän riesan tietä.

Harva meistä on tietoinen omista tunteistaan, harvempi niitä käy tosissaan miettimään ja etenkään analysoimaan tarkemmin. Miehet varsinkaan ei ole tottuneita tähän. Siksipä asiat joskus "vain" tapahtuvat, eikä itsekkään ymmärrä miksi se niin meni. Jotenkin sitä rakastaa ja ei rakasta. Kaipaa jotain, mutta ei osaa sanoa mitä.

Uskon että monessa, mutta ei kaikissa, parisuhteissa tämä on se joka luo sitä tilaa, mihin kolmas osapuoli saattaa päästä "väliin". Ja se on jommasta kummasta puolisosta kiinni, tuoko siihen jonkun vai ei. Väkisin siihen ei pääse, etenkään jos puolisot ovat tosissaan ja tietoisesti sitoutuneet puolustamaan toisiaan.

Tiedän että naisten näkemys eli käsitys miehistä vaihtelee suuresti. Jos mies ymmärretään hiukan vastuuttomaksi, kykenemättömäksi tekemään oikeita päätöksiä ihmsisuhteissaan ja etenkin seksin suhteen, häntä on silloin peräänkatsottava. Naiset jotenkin mieltävät ettei mies kykene ilman hänen kasvatustaan, kontrolliaan ja huolehtimistaan vastaamaan teoistaan, jotka liittyvät miehen tunnemaailmaan. Nämä naiset ovat niitä jotka peräävät muiden naisten vastuuta.

Itse valitettavasti pidän miestä aikuisena, kykenevänä päättämään itsestään ja teoistaan sekä kantamaan vastuuta niistä. En ole hänen moraalinvartijansa, en kasvattaja, enkä ota vastuuta hänen puolestaan - etenkään tekemistään mokista. Enkä odota että kukaan muukaan tekee hänen puolestaan niin, vain mies itse tekee sen. Tunnekylmää kai?

Kokenut mies kirjoitti:

Kiitos jälleen hyvästä kertomukseta, mun sanavalinnat tuossa alkuperäisessä kysymyksessä ei ehkä ollut parhaimpia mutta selvästi kuitenkin varsinainen kysymys on ymmärretty hyvin.

Mulla jotenkin on ihmeellisen kaksijakoinen tämä ajatus "väliintulemisesta", jollain tavalla hyväksyn jopa sen että suhde menee poikki jos rakastuu toiseen jne, se vaan tarkoittaa että se alkuperäinen puoliso ei ehkä ollutkaan tarpeeksi oikea? En usko että jos aidosti rakastaa että siihen väliin pääsee mikään tai kukaan, jos pääsee niin sillä toisella on vahvempi side kuin ensimmäisellä ja sitten tilanne onkin ehkä niinkuin ensimmäisessä hyvässä vastauksessa että alkuperäinen on se "kolmas" osapuoli?

Mun pitää vähän miettiä näitä asioita, kaikki ei ole niin mustavalkoista - joskus vaan kun itse on tunteen viemänä niin ei osaa ajatella rauhallisesti ja kaikista näkökulmista asioita.

Lue lisää

Mielenkiintoisia kertomuksia. Nuorempana olin jokseenkin ehdoton näissä pettämisjutuissa: jos petät niin se on siinä. Nyt, kun on perhettä ja elämänkatsomusta ja -viisautta (?) niin ymmärrän paremmin tilannetta jossa ajaudutaan pettämisen puolelle. En edelleenkään hyväksy sitä että paneskellaan ympäri kyliä, mutta tilanteen niin salliessa tilanne vain voi johtaa vieraan syliin.

Mitä nämä tilanteet sitten kullakin on, siitä voidaan keskustella loputtomiin. Joillekin pettämiseen riittää tilaisuus, joillakin on vuosia kestänyt seksitön suhde oman aviopuolison kanssa. Aina sieltä taustalta jotakin löytyy, uskoisin. Jos ei ihan pinnalta niin sitten syvemmältä...

En lähtisi suoralta kädeltä tuomitsemaan pettäjiä, heistähän tehdään heti syntisiä ja syyllisiä. Toki on väärin puolisoa kohtaan juosta vieraissa, en sitä kiistä, mutta olisiko aihetta miettiä mikä suhteessa mättää kun toinen kokee paremmaksi vaihtoehdoksi mennä vieraisiin kuin keskustella oman kullan kanssa asioista. Ehkä on vieraannuttu, onko rakkautta enää suhteessa yms.

Ratkaisuhan pettäminen ei ole mihinkään. Mutta ihmisiä tässä ollaan ja joskus on mentävä kantapään kautta asioita läpi jotta oppii ymmärtämään itseään ja muita. Kaiken läpi voi löytää itsestään uusia puolia, kokemusten kautta tuntea itseään paremmin. Sitähän tämä elämä on, itsensä likoon panemista. Näin itse asian koen.

Kokenut nainen kirjoitti:

Mielenkiintoisia kertomuksia. Nuorempana olin jokseenkin ehdoton näissä pettämisjutuissa: jos petät niin se on siinä. Nyt, kun on perhettä ja elämänkatsomusta ja -viisautta (?) niin ymmärrän paremmin tilannetta jossa ajaudutaan pettämisen puolelle. En edelleenkään hyväksy sitä että paneskellaan ympäri kyliä, mutta tilanteen niin salliessa tilanne vain voi johtaa vieraan syliin.

Mitä nämä tilanteet sitten kullakin on, siitä voidaan keskustella loputtomiin. Joillekin pettämiseen riittää tilaisuus, joillakin on vuosia kestänyt seksitön suhde oman aviopuolison kanssa. Aina sieltä taustalta jotakin löytyy, uskoisin. Jos ei ihan pinnalta niin sitten syvemmältä...

En lähtisi suoralta kädeltä tuomitsemaan pettäjiä, heistähän tehdään heti syntisiä ja syyllisiä. Toki on väärin puolisoa kohtaan juosta vieraissa, en sitä kiistä, mutta olisiko aihetta miettiä mikä suhteessa mättää kun toinen kokee paremmaksi vaihtoehdoksi mennä vieraisiin kuin keskustella oman kullan kanssa asioista. Ehkä on vieraannuttu, onko rakkautta enää suhteessa yms.

Ratkaisuhan pettäminen ei ole mihinkään. Mutta ihmisiä tässä ollaan ja joskus on mentävä kantapään kautta asioita läpi jotta oppii ymmärtämään itseään ja muita. Kaiken läpi voi löytää itsestään uusia puolia, kokemusten kautta tuntea itseään paremmin. Sitähän tämä elämä on, itsensä likoon panemista. Näin itse asian koen.

Lue lisää

"Toki on väärin puolisoa kohtaan juosta vieraissa, en sitä kiistä, mutta olisiko aihetta miettiä mikä suhteessa mättää kun toinen kokee paremmaksi vaihtoehdoksi mennä vieraisiin kuin keskustella oman kullan kanssa asioista. Ehkä on vieraannuttu, onko rakkautta enää suhteessa yms." Aina sama virsi. Jos ollaan vieraannuttu niin uskotko että se ei olisi ollut mitenkään korjattavissa, JOS ei olisi petetty? Aivan s..tanan huono tekosyy selkärangattomille paskoille. Jos joku asia suhteessa mättää, siitä kerrotaan tai otetaan ero, EI petetä.

kun etsii kirjoitti:

"Toki on väärin puolisoa kohtaan juosta vieraissa, en sitä kiistä, mutta olisiko aihetta miettiä mikä suhteessa mättää kun toinen kokee paremmaksi vaihtoehdoksi mennä vieraisiin kuin keskustella oman kullan kanssa asioista. Ehkä on vieraannuttu, onko rakkautta enää suhteessa yms." Aina sama virsi. Jos ollaan vieraannuttu niin uskotko että se ei olisi ollut mitenkään korjattavissa, JOS ei olisi petetty? Aivan s..tanan huono tekosyy selkärangattomille paskoille. Jos joku asia suhteessa mättää, siitä kerrotaan tai otetaan ero, EI petetä.

Lue lisää

silmänsä!

Eli toden totta, yhäkin on paljon miehiä, jotka eivät osaa/pysty/uskalla kertoa puolisolleen mikä mättää. Ehkä he eivät itsekkään osaa sanoa mikä se on? Oletko ottanut huomioon sen, etteivät kaikki ihmiset osaa välttämättä ilmaista tai eivät ole oppineetkaan moisista puhumaan?

Vieraantuminen voi johtua monesta syystä. Olen joskus yrittänyt kysellä, mitenkä mittaatte sitä aikaa, mikä korjaamiseen vaaditaan? Kuinka kauan itse olette valmiita tekemään näitä korjauksia ilman että tapahtuu mitään mainittavaa? Riittääkö vuosi? Entä kaksi? Vai kolme? Kenties viisi tai kymmen? Entä jos toinen osapuoli ei ole vamis tekemään korjauksia? Milloin on viisaampaa katsoa tosiasioita silmiin ja myöntää että mitään ei ole tehtävissä? Vai katsotaanko "loppuun saakka" eli loppuikä?

Ikävä kyllä olet oikeassa että niin PITÄSI tehdä, kertoa, korjata ja sitten vaikka erota.Tässä elämässä nyt vain on niin, että elämä ei noudata meidän tekemiä sääntöjä, vaik ne hyviä olisivatkin.

kun aukasee kirjoitti:

silmänsä!

Eli toden totta, yhäkin on paljon miehiä, jotka eivät osaa/pysty/uskalla kertoa puolisolleen mikä mättää. Ehkä he eivät itsekkään osaa sanoa mikä se on? Oletko ottanut huomioon sen, etteivät kaikki ihmiset osaa välttämättä ilmaista tai eivät ole oppineetkaan moisista puhumaan?

Vieraantuminen voi johtua monesta syystä. Olen joskus yrittänyt kysellä, mitenkä mittaatte sitä aikaa, mikä korjaamiseen vaaditaan? Kuinka kauan itse olette valmiita tekemään näitä korjauksia ilman että tapahtuu mitään mainittavaa? Riittääkö vuosi? Entä kaksi? Vai kolme? Kenties viisi tai kymmen? Entä jos toinen osapuoli ei ole vamis tekemään korjauksia? Milloin on viisaampaa katsoa tosiasioita silmiin ja myöntää että mitään ei ole tehtävissä? Vai katsotaanko "loppuun saakka" eli loppuikä?

Ikävä kyllä olet oikeassa että niin PITÄSI tehdä, kertoa, korjata ja sitten vaikka erota.Tässä elämässä nyt vain on niin, että elämä ei noudata meidän tekemiä sääntöjä, vaik ne hyviä olisivatkin.

Lue lisää

"Ikävä kyllä olet oikeassa että niin PITÄSI tehdä, kertoa, korjata ja sitten vaikka erota.Tässä elämässä nyt vain on niin, että elämä ei noudata meidän tekemiä sääntöjä, vaik ne hyviä olisivatkin." Ei ole niin että ELÄMÄ ei noudata näitä sääntöjä (joita myös moraaliksi, etiikaksi, toisten ihmisten kunnioittamiseksi kutsutaan), vaan osa ihmisistä on niin heikkoja ettei niitä pysty/halua noudattaa vaan loukkaavat mieluummin muita. Taustalla on pelkästään minulle kaikki, p..skat muista-asenne. Näiden kusipäiden kanssa joudumme me moraalinkin omaavat sitten tekemisiin ja kyllähän se satuttaa.

Suomuurain, kirjoituksesi on hieno ja ajatuksia herättävä. Eivät kaikki “kakkoset” hae varattua miestä / naista, syöksy sänkyyn ja vaadi miestä/naista eroamaan. Uskoisin, että on paljon niitä, jotka oikeasti miettivät mitä tehdä ja miten edetä ettei loukkaa/satuta tarpeettomasti. Elämä on arvaamatonta ja tuo eteen tilanteita, joista ei itseään välttämättä halua löytää.

Olen itse tällä hetkellä tilanteessa, jossa olen ihastunut naimisissa olevaan mieheen. Olen eronnut viime vuonna 10 vuoden avioliitosta.

Tutustuin mieheen vuosi sitten yhteisen työprojektin kautta ja huomasimme, että meidän oli hyvin helppo puhua toisillemme. Olemme samalla aaltopituudella. Purin hänelle omia tuntojani erosta ja ongelmista murrosikäisten muksujen kanssa.

Miehellä on ollut muutaman kuukauden ajan omassa elämässään tilanne missä hän on tarvinnut ihmistä, jolle voi puhua ajatuksistaan. Hän kokee, että on asioita, joita ei osaa jakaa vaimonsa kanssa. Olen ollut ystävänä hänelle niinkuin hän minulle.

Omat tunteeni miestä kohtaan ovat kasvaneet parin viime kuukauden aikana mutta olen yrittänyt pitää ne piilossa. En halunnut ihastua... avioero on liian lähellä. Ja missään tapauksessa en halunnut ihastua naimisissa olevaan mieheen.

Kaksi viikkoa sitten mies kertoi omista tunteistaan minua kohtaan. Olin hyvin hämmentynyt ja olen yhä edelleen. Siihen asti oli helpompi olla vain omien tunteiden myllerryksessä.

Sen jälkeen olemme puhuneet, puhuneet ja puhuneet tilanteesta ja tunteistamme. Minä en halua aloittaa suhdetta miehen kanssa koska hän on naimissa. Hän ei myöskään halua pettää vaimoaan. Mutta tunteet ovat olemassa, niille emme voi mitään. Emme kumpikaan halunneet ihastua mutta niin vain kävi.

Ajattelen, että mies tuli polulleni, jotta jaksan eteenpäin vaikean ajan elämässäni. Ja päinvastoin. Tarvitsemme toisiamme, annamme voimia ja onnellisuutta toisillemme. Toivomme, että nämä tunteemme pikkuhiljaa hiipuvat ja voimme jatkaa niinkuin aloitimme. Ystävinä, sielunkumppaneina.

korjausta kirjoitti:

"Ikävä kyllä olet oikeassa että niin PITÄSI tehdä, kertoa, korjata ja sitten vaikka erota.Tässä elämässä nyt vain on niin, että elämä ei noudata meidän tekemiä sääntöjä, vaik ne hyviä olisivatkin." Ei ole niin että ELÄMÄ ei noudata näitä sääntöjä (joita myös moraaliksi, etiikaksi, toisten ihmisten kunnioittamiseksi kutsutaan), vaan osa ihmisistä on niin heikkoja ettei niitä pysty/halua noudattaa vaan loukkaavat mieluummin muita. Taustalla on pelkästään minulle kaikki, p..skat muista-asenne. Näiden kusipäiden kanssa joudumme me moraalinkin omaavat sitten tekemisiin ja kyllähän se satuttaa.

Lue lisää

ajatus, mutta eri käsitteenä. Tarkoitan vain että saammehan me laatia hyviä sääntöjä, mutta aina tulee eteen tilanteita, jolloin niiden noudattaminen ei välttämättä onnistu. Joku ennalta arvaaton tekijä, sitä minä kutsun elämäksi.

Meitä ihmisiä on monenlaisia ja yhdessä tässä eletään. Kaikilla ei ole samat säännöt, asia nyt vain on niin. On niin monelaisia tulkintoja moraalista, etiikasta jne., veteen piirrettyjä viivoja. Kaikille niille aatteille tai uskonnoille on käynyt huonosti, jotka ovat yrittäneet pakottaa kaikki ihmiset noudattamaan samoja sääntöjä.

Eli joudumme elämään monenlaisten eri kusipäiden kanssa tahdomme sitä tai emme. Eikä pelkästää tuo itsekkyys ole taustalla, on siellä monia muitakin juttuja. Aina joku loukkaantuu jostain, sitä vain emme pysty välttämään, ellemme ole mielinkielin kaikille.

Pääasia lienee että ainakin itse pyrkii noudattamaan niitä arvoja jotka itselleen kokee tärkeiksi. Ja jos parisuhteessa ollaan, ne arvot täytyy keskutella oikeasti selväksi, onko molemmat valmiita niitä noudattamaan. Ei vain luetella ja uhkailla toiselle omiaan!!!

suomuurain*** kirjoitti:

ajatus, mutta eri käsitteenä. Tarkoitan vain että saammehan me laatia hyviä sääntöjä, mutta aina tulee eteen tilanteita, jolloin niiden noudattaminen ei välttämättä onnistu. Joku ennalta arvaaton tekijä, sitä minä kutsun elämäksi.

Meitä ihmisiä on monenlaisia ja yhdessä tässä eletään. Kaikilla ei ole samat säännöt, asia nyt vain on niin. On niin monelaisia tulkintoja moraalista, etiikasta jne., veteen piirrettyjä viivoja. Kaikille niille aatteille tai uskonnoille on käynyt huonosti, jotka ovat yrittäneet pakottaa kaikki ihmiset noudattamaan samoja sääntöjä.

Eli joudumme elämään monenlaisten eri kusipäiden kanssa tahdomme sitä tai emme. Eikä pelkästää tuo itsekkyys ole taustalla, on siellä monia muitakin juttuja. Aina joku loukkaantuu jostain, sitä vain emme pysty välttämään, ellemme ole mielinkielin kaikille.

Pääasia lienee että ainakin itse pyrkii noudattamaan niitä arvoja jotka itselleen kokee tärkeiksi. Ja jos parisuhteessa ollaan, ne arvot täytyy keskutella oikeasti selväksi, onko molemmat valmiita niitä noudattamaan. Ei vain luetella ja uhkailla toiselle omiaan!!!

Lue lisää

Kuten varmaan kaikki jotka on vähän mun kirjoituksia lukenut tietää jo että omalla kohdalla rankin tämän aiheen kokemus oli vaimo joka lähti yli 10 vuoden jälkeen toisen miehen matkaan, tavalla josta sovittiin että ei ikinä tehdä toisillemme.

Jälkeenpäin katsottuna, en minä tiedä voinko edes olla vihainen tai tuomita sitä tapaa millä hän teki tuon. Hän tapasi miehen, joka ilmeisesti on ihan oikeasti todella hyvä mies, kohtelias, pitää huolta naisesta, mielenkiintoinen jne. Minä ehdin olla jo niin pitkään vaimoni kanssa että siitä oli tulossa aika rutiinia koko avioliitto vaikka paljon häntä rakastinkin.

Olisiko se ollut "oikein" vaatia että hän (ja minä) jatkaa tylsää rutiininomaista avioliittoa seuraavat 50 vuotta?

Minulla ja vaimolla oli monen monta aivan loistavaa vuotta yhdessä, koettiin ja tehtiin kyllä paljon hienoja seikkailuja. Me oltiin aivan ihanne aviopari sen aikaa kuin se kesti, ei kulisseja vaan aitoa ystävyyttä, välittämistä, rakastamista.

Alussa minulla oli hieman se pelko jäädä yksin, olin jo tottunut siihen että minulla on vierelläni se ystävä joka auttaa tilanteessa kuin tilanteessa, jolle voin puhua mistä tahansa, milloin tahansa ja nyt jäin yksin.

Asia josta en ole kovin ylpeä, minulla ei tosiaankaan kestänyt kauan niin tapasin jo yhden uuden naisen, puhutaan tunneista, ei vuorokausista. Hänen kanssaan kyllä koin aika erikoisia asioita jota muistan taatusti koko loppuelämäni ja opin todella paljon uusia asioita elämässä. Tämäkin kaatui periaatteessa luottamuksen pettämiseen mutta ei tuolla "perinteisellä tavalla".

Sitten kesti melkeen kolme vuorokautta niin oli jo seuraava nainen kainalossa. Tämä nainen oli toistaiseksi ehkä paras "kokonaisuutena" mitä minulla on koskaan ollut mutta oma itsetunto oli poljettu ihan lyttyyn, en uskonut enää parisuhteisiin ja olin jatkuvasti epävarma kaikesta, minulla oli semmoinen jatkuva "näyttäminen ja suorittaminen" päällä että minä olen hyvä mies. Kuten varmaan arvaatte, niin eipä tämäkään sitten kestänyt.

Sitten taas puhutaan tunneista, ja oli uusi nainen kainalossa. Tämä nainen oli ulkoisesti jotain aivan käsittämättömän kaunista. Todennäköisesti en tule näin kaunista naista ikinä edes tapaamaan missään mutta edelleen minulla oli ongelmia itsetunnon kanssa ja sen kanssa että en luottanut parisuhteisiin enää ollenkaan. Homma kaatui, yllätys yllätys.

Tämän jälkeen tapasin muutaman viikon (oho!) jälkeen erään mukavan, ystävällisen ja mielenkiintoisen naisen mutta nyt olen oppinut ainakin yhden asian : minä en mene parisuhteeseen ennenkuin olen sujut itseni kanssa, se ei ole paskapuhetta että tarvitsee rakkaan menetyksen jälkeen omaa aikaa, oppia olemaan yksin.

Tämän uusimman naisen kanssa tehdään paljon kaikkia asioita, käydään vähän milloin missäkin, koetaan kaikenlaisia pieniä ja isoja hassutuksia ja seikkailuja mutta olen pitänyt kokoajan sen rehellisen linjan että minä en kykene parisuhteeseen, vielä ainakaan. Tunnen sen että minulla on edelleen liian suuri pelko siitä että heti kun olen suhteessa niin se ystävyyskin voi mennä katkolle ja menettäisin taas hienon ihmisen mun elämässäni, ystävät voivat riidellä, olla eri mieltä asioista ja ottaa rajusti yhteen mutta ovat edelleen ystäviä kun taas parisuhteessa kun painetaan off-nappia niin se valitettavasti, lähes aina tarkoittaa sitä että katkeaa kaikki välit, ystävyys ja kaikki. Nyt en enää halua menettää hienoja ihmisiä läheltäni.

Olen aika hyvissä väleissä kaikkien aikaisempien naisteni kanssa (paitsi yhden, tämän todella kauniin neidin kanssa) mutta semmoinen todellinen läheisyys ja sydänystävyys on kadonnut. Yksi näistä aikaisemmista naisistani oli yksi nainen jonka kanssa olen ollut todella hyvä ystävä useita vuosia ja eromme jälkeen meistä tuli "platonisia" normaaleja tuttavuuksia. Ikävä sydänystävän menetys.

Elämä on ihmeellistä, ihminen on outo otus, tunteet ovat asioita jotka laittavat ihmisen sekaisin ja kyllä tässä on viimeisen parin vuoden aikana tullut opittua niin paljon taas itsestään, elämästä ja muista ihmisistä että tämä on ollut kuin jonkunlainen pikakurssi todellisuuteen.

Kaikki ei ole niin mustaa valkoisella, ei edes pettämisen suhteen. Olisin toivonut että vaimo olisi toiminut eri tavalla tuon eron kanssa, että ei olisi tullut petetty/pettäjä kuviota mutta en tiedä olisinko selvinnyt erosta kuitenkaan näin hyvin jos tuota ei olisi tapahtunut? Siitä olen kiitollinen vaimolle että hän vihelsi meidän suhteen poikki heti kun oli toinen kuviossa eikä edes yrittänyt mitään salasuhdetta, hänellä oli selkärankaa tehdä se ja se on enemmän kuin mitä kovin moni pystyy tekemään.

Ehkä nykyinen ystävyys tähän yhteen naiseen muuttuu aikanaan rakkaudeksi tai sitten joku muu nainen vie jalat altani, en tiedä, aika näyttää. Nyt en kuitenkaan enää pelkää olla yksin ja tunnen miten itsetuntoni, luottamukseni ihmisiin ja ymmärrykseni kaikkeen kasvaa hurjaa vauhtia. Jonain päivänä olen sitten taas valmis sitoutumaan.

Kyselin tuota asiaa mm. sen takia että minulla on yksi naispuolinen ystävä jonka olen tuntenut jo vuosia, meillä synkkaa todella hyvin mutta hän on varattu ja minä kun en koske varattuihin enkä edes näytä mitään tunteita tms. minkä voisi tulkita minkäänlaiseksi haluksi tai "väliintulemiseksi". Tiedän että heidän suhde ei ole ihan parhaimmillaan ja että minun ei tarvtitsisi kovin paljon tehdä niin saisin naisen itselleni mutta en halua mennä siihen väliin, haluan että tämä pariskunta itse joko selvittää ongelmansa ja jatkaa onnellisena tai sitten eroaa ilman minun myötävaikutusta millään tavalla.

Rakkaan menetys tavalla tai toisella on kova paikka, tiedän sen. Jos ei langat pysy käsissä niin ihminen ihan varmasti voi mennä totaalisen sekaisin siitä.

Minulla on ollut hauska, surullinen, iloinen ja tapahtumarikas elämä täynnä kaikenlaisia outoja ja isoja seikkailuja, tämä on sitä elämää, siihen valitettavasti kuuluu myös vastoinkäymiset ja ikäviäkin asioita ja niiden kanssa pitää vaan oppia elämään. Mun elämän pelimerkit riittää vain siihen mihin ne riittää ja yritänkin pelata tätä niin että en pihtaa kaikkia pelimerkkejä viimeiselle kierrokselle vaan että näen, koen ja opin mahdollisimman paljon sen ajan kun mitä täällä ehdin hengailla.

Ihminen on siitä mielenkiintoinen että kukaan meistä ei tule samasta muotista. Jokainen on erilainen, kirjaimellisesti. Arvomaailma, ulkonäkö, halut, ihanteet, tavoitteet - kaikki poikkeaa tavalla tai toisella toisistaan. Minusta on todella mielenkiintoista kuunnella kun joku ihminen, vaikka olisi ihan tuntematon minulle, kertoo rehellisesti ja avoimesti elämästään. Se on kun lukisi joka kerta uudestaan ja uudestaan todella mielenkiintoisen kirjan, sillä erolla että se ei ole fiktiota vaan todellisuutta. Jokaisesta ihmisestä voi oppia uusia asioita.

Nyt lopetan tämän kirjoittelun, tulee ihan liian pitkiä tekstejä :)

Kokenut mies kirjoitti:

Kuten varmaan kaikki jotka on vähän mun kirjoituksia lukenut tietää jo että omalla kohdalla rankin tämän aiheen kokemus oli vaimo joka lähti yli 10 vuoden jälkeen toisen miehen matkaan, tavalla josta sovittiin että ei ikinä tehdä toisillemme.

Jälkeenpäin katsottuna, en minä tiedä voinko edes olla vihainen tai tuomita sitä tapaa millä hän teki tuon. Hän tapasi miehen, joka ilmeisesti on ihan oikeasti todella hyvä mies, kohtelias, pitää huolta naisesta, mielenkiintoinen jne. Minä ehdin olla jo niin pitkään vaimoni kanssa että siitä oli tulossa aika rutiinia koko avioliitto vaikka paljon häntä rakastinkin.

Olisiko se ollut "oikein" vaatia että hän (ja minä) jatkaa tylsää rutiininomaista avioliittoa seuraavat 50 vuotta?

Minulla ja vaimolla oli monen monta aivan loistavaa vuotta yhdessä, koettiin ja tehtiin kyllä paljon hienoja seikkailuja. Me oltiin aivan ihanne aviopari sen aikaa kuin se kesti, ei kulisseja vaan aitoa ystävyyttä, välittämistä, rakastamista.

Alussa minulla oli hieman se pelko jäädä yksin, olin jo tottunut siihen että minulla on vierelläni se ystävä joka auttaa tilanteessa kuin tilanteessa, jolle voin puhua mistä tahansa, milloin tahansa ja nyt jäin yksin.

Asia josta en ole kovin ylpeä, minulla ei tosiaankaan kestänyt kauan niin tapasin jo yhden uuden naisen, puhutaan tunneista, ei vuorokausista. Hänen kanssaan kyllä koin aika erikoisia asioita jota muistan taatusti koko loppuelämäni ja opin todella paljon uusia asioita elämässä. Tämäkin kaatui periaatteessa luottamuksen pettämiseen mutta ei tuolla "perinteisellä tavalla".

Sitten kesti melkeen kolme vuorokautta niin oli jo seuraava nainen kainalossa. Tämä nainen oli toistaiseksi ehkä paras "kokonaisuutena" mitä minulla on koskaan ollut mutta oma itsetunto oli poljettu ihan lyttyyn, en uskonut enää parisuhteisiin ja olin jatkuvasti epävarma kaikesta, minulla oli semmoinen jatkuva "näyttäminen ja suorittaminen" päällä että minä olen hyvä mies. Kuten varmaan arvaatte, niin eipä tämäkään sitten kestänyt.

Sitten taas puhutaan tunneista, ja oli uusi nainen kainalossa. Tämä nainen oli ulkoisesti jotain aivan käsittämättömän kaunista. Todennäköisesti en tule näin kaunista naista ikinä edes tapaamaan missään mutta edelleen minulla oli ongelmia itsetunnon kanssa ja sen kanssa että en luottanut parisuhteisiin enää ollenkaan. Homma kaatui, yllätys yllätys.

Tämän jälkeen tapasin muutaman viikon (oho!) jälkeen erään mukavan, ystävällisen ja mielenkiintoisen naisen mutta nyt olen oppinut ainakin yhden asian : minä en mene parisuhteeseen ennenkuin olen sujut itseni kanssa, se ei ole paskapuhetta että tarvitsee rakkaan menetyksen jälkeen omaa aikaa, oppia olemaan yksin.

Tämän uusimman naisen kanssa tehdään paljon kaikkia asioita, käydään vähän milloin missäkin, koetaan kaikenlaisia pieniä ja isoja hassutuksia ja seikkailuja mutta olen pitänyt kokoajan sen rehellisen linjan että minä en kykene parisuhteeseen, vielä ainakaan. Tunnen sen että minulla on edelleen liian suuri pelko siitä että heti kun olen suhteessa niin se ystävyyskin voi mennä katkolle ja menettäisin taas hienon ihmisen mun elämässäni, ystävät voivat riidellä, olla eri mieltä asioista ja ottaa rajusti yhteen mutta ovat edelleen ystäviä kun taas parisuhteessa kun painetaan off-nappia niin se valitettavasti, lähes aina tarkoittaa sitä että katkeaa kaikki välit, ystävyys ja kaikki. Nyt en enää halua menettää hienoja ihmisiä läheltäni.

Olen aika hyvissä väleissä kaikkien aikaisempien naisteni kanssa (paitsi yhden, tämän todella kauniin neidin kanssa) mutta semmoinen todellinen läheisyys ja sydänystävyys on kadonnut. Yksi näistä aikaisemmista naisistani oli yksi nainen jonka kanssa olen ollut todella hyvä ystävä useita vuosia ja eromme jälkeen meistä tuli "platonisia" normaaleja tuttavuuksia. Ikävä sydänystävän menetys.

Elämä on ihmeellistä, ihminen on outo otus, tunteet ovat asioita jotka laittavat ihmisen sekaisin ja kyllä tässä on viimeisen parin vuoden aikana tullut opittua niin paljon taas itsestään, elämästä ja muista ihmisistä että tämä on ollut kuin jonkunlainen pikakurssi todellisuuteen.

Kaikki ei ole niin mustaa valkoisella, ei edes pettämisen suhteen. Olisin toivonut että vaimo olisi toiminut eri tavalla tuon eron kanssa, että ei olisi tullut petetty/pettäjä kuviota mutta en tiedä olisinko selvinnyt erosta kuitenkaan näin hyvin jos tuota ei olisi tapahtunut? Siitä olen kiitollinen vaimolle että hän vihelsi meidän suhteen poikki heti kun oli toinen kuviossa eikä edes yrittänyt mitään salasuhdetta, hänellä oli selkärankaa tehdä se ja se on enemmän kuin mitä kovin moni pystyy tekemään.

Ehkä nykyinen ystävyys tähän yhteen naiseen muuttuu aikanaan rakkaudeksi tai sitten joku muu nainen vie jalat altani, en tiedä, aika näyttää. Nyt en kuitenkaan enää pelkää olla yksin ja tunnen miten itsetuntoni, luottamukseni ihmisiin ja ymmärrykseni kaikkeen kasvaa hurjaa vauhtia. Jonain päivänä olen sitten taas valmis sitoutumaan.

Kyselin tuota asiaa mm. sen takia että minulla on yksi naispuolinen ystävä jonka olen tuntenut jo vuosia, meillä synkkaa todella hyvin mutta hän on varattu ja minä kun en koske varattuihin enkä edes näytä mitään tunteita tms. minkä voisi tulkita minkäänlaiseksi haluksi tai "väliintulemiseksi". Tiedän että heidän suhde ei ole ihan parhaimmillaan ja että minun ei tarvtitsisi kovin paljon tehdä niin saisin naisen itselleni mutta en halua mennä siihen väliin, haluan että tämä pariskunta itse joko selvittää ongelmansa ja jatkaa onnellisena tai sitten eroaa ilman minun myötävaikutusta millään tavalla.

Rakkaan menetys tavalla tai toisella on kova paikka, tiedän sen. Jos ei langat pysy käsissä niin ihminen ihan varmasti voi mennä totaalisen sekaisin siitä.

Minulla on ollut hauska, surullinen, iloinen ja tapahtumarikas elämä täynnä kaikenlaisia outoja ja isoja seikkailuja, tämä on sitä elämää, siihen valitettavasti kuuluu myös vastoinkäymiset ja ikäviäkin asioita ja niiden kanssa pitää vaan oppia elämään. Mun elämän pelimerkit riittää vain siihen mihin ne riittää ja yritänkin pelata tätä niin että en pihtaa kaikkia pelimerkkejä viimeiselle kierrokselle vaan että näen, koen ja opin mahdollisimman paljon sen ajan kun mitä täällä ehdin hengailla.

Ihminen on siitä mielenkiintoinen että kukaan meistä ei tule samasta muotista. Jokainen on erilainen, kirjaimellisesti. Arvomaailma, ulkonäkö, halut, ihanteet, tavoitteet - kaikki poikkeaa tavalla tai toisella toisistaan. Minusta on todella mielenkiintoista kuunnella kun joku ihminen, vaikka olisi ihan tuntematon minulle, kertoo rehellisesti ja avoimesti elämästään. Se on kun lukisi joka kerta uudestaan ja uudestaan todella mielenkiintoisen kirjan, sillä erolla että se ei ole fiktiota vaan todellisuutta. Jokaisesta ihmisestä voi oppia uusia asioita.

Nyt lopetan tämän kirjoittelun, tulee ihan liian pitkiä tekstejä :)

Lue lisää

kanssa vielä 50 vuotta, sinä olisit sitten jo 110 vuotias.

exänaisesi.... kirjoitti:

kanssa vielä 50 vuotta, sinä olisit sitten jo 110 vuotias.

Vaan olisin hieman yli 80.

Kokenut mies kirjoitti:

Vaan olisin hieman yli 80.

sitten mutta tuo kuvaamasi mies on sitten 110 vuotias. Vieläköhän miehellä on sitten molemmat "kepit" käytössä? Mitä luulet?

Kokenut mies kirjoitti:

Vaan olisin hieman yli 80.

kuvaamasi mies on sitten 110 vuotias vanhus.
Mitä luulette vieläköhän ukolla toimii sitten keppi ja heppi?

asiallinen kirjoitus,ne on harvinaisuuksia tällä palstalla.
Niin ei se elämä aina helppoa ole ja ei aina mene suunnitelmien mukaan. Tuskin kukaan haluaa ihastua/rakastua varattuun,vain sellaisen kokenut tietää kuinka raastavaa ja repivää se on,kuinka ristiriitaista.

Kiitos kirjoituksestasi.
Se antoi taas uskoa......

tässä suhteessa. Miehen päälle "käydään", yritetään puristella munista tai levitellään sitä noin olohuoneessa. Molemmat ovat alkoholiongelmaisia, toinen todella pahasti.

Tapahtuneet ovat olleet vahvassa juovustilassa tehtyjä. Mutta ei avomieheni heidän peräänsä ole lähtenyt, ei edes antanut puhelinnumeroaan. Teimme yhteisen päätöksen ja pidimme molemmille yhdessä asiallisen puhuttelun. Teimme selväksi, että häirintä loppuu. Kai se joku häpeä heilläkin oli, molemmat nyt välttelevät meitä - etenkin miestäni he yrittävät haukkua "impotentiksi". Ehkä voisitte tehdä saman?

Mielestäni kyse on ennemmin heidän ongelmistaan, ja heitähän riittää. En kuitenkaan vihaa, en halveksi. Enemmin tekee pahaa heidän puolestaan, sillä kyllä viimeinenkin itsekunnoitus katoaa moisen käytöksen vuoksi. Ei heidän elämänsä ole helppoa, eikä aihetta kateuteen ole.

tai ehkä joku harvinainen sairas yksilö. Tai joku lähetti ylennyksen toivossa esimiehelleen (jos ei muita meriittejä ole)

Seksinhaluisista ukkomiehistä on todella suuri ylitarjonta Suomessa, siis ukkomiehet yleensä ovat hyvin aktiivisia seuranhaussa. Epäröiville naisille sitten kerrotaan että ollaan asumuserossa tai ero on vireillä tai että vaimo on hirviö joka uhkailee itsemurhalla.

Nettideittifoorumit ovat täynnä näitä ihailemiasi "kunnon" miehiä (jotka ovat uskottomia vain koska pahat sairaat naikkoset väkisin tyrkyttävät piparia, heh)

törkeä kielenkäyttö. Sivistymätöntä kerrassaan.

Sinulla...... kirjoitti:

törkeä kielenkäyttö. Sivistymätöntä kerrassaan.

Olet tainnut jättää kansakoulun kesken, ja rippikoulun jos täältä sellaisia asioita kyselet?
Luuletko tietäväsi kaiken? Tai hankkimalla täältä tietoa pärjätäksesi elämänkoulussa.???
Et ole ainoa .
Vinkki sinulle: MARS KOULUNPENKILLE SIVISTYMÄÄN.
JA JOS SIELTÄ ET MITÄÄN OPI, NIINKUIN LUULEN ...OPETTELE EDES SYDÄMEN SIVISTYSTÄ.

sitten niin sivistynyttä??? kirjoitti:

Olet tainnut jättää kansakoulun kesken, ja rippikoulun jos täältä sellaisia asioita kyselet?
Luuletko tietäväsi kaiken? Tai hankkimalla täältä tietoa pärjätäksesi elämänkoulussa.???
Et ole ainoa .
Vinkki sinulle: MARS KOULUNPENKILLE SIVISTYMÄÄN.
JA JOS SIELTÄ ET MITÄÄN OPI, NIINKUIN LUULEN ...OPETTELE EDES SYDÄMEN SIVISTYSTÄ.

Lue lisää

minä en ole käynyt kansakoulua.

vanhus..... kirjoitti:

minä en ole käynyt kansakoulua.

ELÄMÄ EDESSÄ JA TUKKA TAKANA.PERÄSSÄ TULET JOS "TULET" EIHÄN SITÄ KOSKAAN TIEDÄ PÄÄSEEKÖ TIETTYYN IKÄÄN??????

kanssa?
Tyytyväinen nainen ei julista maailmalle tuomoisia?
Sylin Täydeltä Onnea teille.T;Exä
P.S.Olet varmasti miehelle eron arvoinen.Jokainen sai mitä ansaitsi.

Juuri tämmöisiä kertomuksia kaipailinkin, kummallisesti avaa silmiä ja ymmärtää paremmin tapahtumien kulkua ja ihmisiä ylipäätänsä jotka on tunneladattuja.

Olen itse hyvin voimakkaasti tunnelatautunut mies, haluan ymmärtää kaikkia vaikka en sitä tee tai tule varmaan koskaan tekemäänkään.

Se oma kokemukseni missä vaimo lähti toisen miehen matkaan ei ole ihan näin romanttinen mutta en viitsi siitä avautua sen enempää, jos joku siitä haluaa tarkempaa tietoa niin voin vaikka sähköpostitse kertoa enemmän. Tämä eräs ystävä joka on ollut taas "väliintulevana" osapuolena, ei ole sekään ihan yhtä romanttinen tarina.

Toivoisin että en itse joudu koskaan semmoiseen tilanteeseen että rakastuisin varattuun, se olisi varmaan vittumaisin tilanne tähän mennessä, kun rakastun niin teen sen todella voimakkaasti ja kuitenkin toinen yksi voimakkaimmista ominaisuuksistani on se että annan muiden rauhassa järjestellä omia suhteitaan. Siinä olisi hurja ristiriita, haluaa mutta ei voi. Varmaan sekoaisin jollain tavalla :)

Kokenut mies kirjoitti:

Juuri tämmöisiä kertomuksia kaipailinkin, kummallisesti avaa silmiä ja ymmärtää paremmin tapahtumien kulkua ja ihmisiä ylipäätänsä jotka on tunneladattuja.

Olen itse hyvin voimakkaasti tunnelatautunut mies, haluan ymmärtää kaikkia vaikka en sitä tee tai tule varmaan koskaan tekemäänkään.

Se oma kokemukseni missä vaimo lähti toisen miehen matkaan ei ole ihan näin romanttinen mutta en viitsi siitä avautua sen enempää, jos joku siitä haluaa tarkempaa tietoa niin voin vaikka sähköpostitse kertoa enemmän. Tämä eräs ystävä joka on ollut taas "väliintulevana" osapuolena, ei ole sekään ihan yhtä romanttinen tarina.

Toivoisin että en itse joudu koskaan semmoiseen tilanteeseen että rakastuisin varattuun, se olisi varmaan vittumaisin tilanne tähän mennessä, kun rakastun niin teen sen todella voimakkaasti ja kuitenkin toinen yksi voimakkaimmista ominaisuuksistani on se että annan muiden rauhassa järjestellä omia suhteitaan. Siinä olisi hurja ristiriita, haluaa mutta ei voi. Varmaan sekoaisin jollain tavalla :)

Lue lisää

jonka menetit totaalisesti?

häntä.... kirjoitti:

jonka menetit totaalisesti?

Se on taatusti helvetin kova paikka. Minä olen kaksi kertaa menettänyt sen jota rakastan enemmän kuin mitään muuta, en itse ole pettänyt tai jättänyt heitä vaan molempina kertoina on ollut nainen joka on lähtenyt.

Väitänpä että ei se rakkaus heidänkään puolelta ehtinyt kuolla mutta esim. vaimon tapauksessa hän tietää sen miten pahasti teki minulle ja että minä en koskaan koskisi häneen uudestaan kun hän on ollut toisen kanssa. Ero oli väistämättä edessä eikä mistään yhteenpaluusta tms. puhuttu koskaan sanallakaan kun asia tuli ilmi.

Kaksi kertaa olen tämän helvetin joutunut käymään läpi missä seuraavn vierestä miten rakkaani katoaa elämästäni ja se on ollut todella raskasta. En voisi tuota toivoa kenellekkään, jos olisin edes itse lakannut rakastamasta ennen sitä niin se ei olisi niin vaikeata.

Itselläni on ollut sen verran paljon isojakin vastoinkäymisiä ja tiedostan täysin että parisuhteet ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, siinä tulee ennemmin tai myöhemmin suuriakin vastoinkäymisiä ja ne pitää käsi kädessä yhdessä selvittää oli tuloksena sitten ero tai entistä voimakkaampi suhde. Jos minä sitoudun rakkaudesta, en petä enkä jätä vaikka mikä olisi, poikkeuksena se että minä en jaa naistani, nainen on joko minun tai jonkun muun ja yksi ehdoton suhteen katkaisija on tuo pettäminen. Koen että nainen ei ole oikeasti rakastanut minua yhtä paljon kuin minä häntä jos hän kykenee pettämään.

Kaksi kertaa olen joutunut olemaan parin kuukauden aikana todella ahdistuneessa mielentilassa missä rintaa pakottaa, sydän lyö ylikierroksia, jatkuva tunteiden sirkus korvien välissä, täysi lamaantuminen ja käsityskyvyn rajoilla tanssimista. En haluaisi tätä kokea enää ikinä, se ei todellakaan ole mikään helppo juttu. Siksi olen aika perkeleen varovainen nykyään rakastumisen suhteen, ihastuilen helposti mutta siihen se jää, en sotke voimakkaampia tunteita mihinkään.

Kokenut mies kirjoitti:

Se on taatusti helvetin kova paikka. Minä olen kaksi kertaa menettänyt sen jota rakastan enemmän kuin mitään muuta, en itse ole pettänyt tai jättänyt heitä vaan molempina kertoina on ollut nainen joka on lähtenyt.

Väitänpä että ei se rakkaus heidänkään puolelta ehtinyt kuolla mutta esim. vaimon tapauksessa hän tietää sen miten pahasti teki minulle ja että minä en koskaan koskisi häneen uudestaan kun hän on ollut toisen kanssa. Ero oli väistämättä edessä eikä mistään yhteenpaluusta tms. puhuttu koskaan sanallakaan kun asia tuli ilmi.

Kaksi kertaa olen tämän helvetin joutunut käymään läpi missä seuraavn vierestä miten rakkaani katoaa elämästäni ja se on ollut todella raskasta. En voisi tuota toivoa kenellekkään, jos olisin edes itse lakannut rakastamasta ennen sitä niin se ei olisi niin vaikeata.

Itselläni on ollut sen verran paljon isojakin vastoinkäymisiä ja tiedostan täysin että parisuhteet ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, siinä tulee ennemmin tai myöhemmin suuriakin vastoinkäymisiä ja ne pitää käsi kädessä yhdessä selvittää oli tuloksena sitten ero tai entistä voimakkaampi suhde. Jos minä sitoudun rakkaudesta, en petä enkä jätä vaikka mikä olisi, poikkeuksena se että minä en jaa naistani, nainen on joko minun tai jonkun muun ja yksi ehdoton suhteen katkaisija on tuo pettäminen. Koen että nainen ei ole oikeasti rakastanut minua yhtä paljon kuin minä häntä jos hän kykenee pettämään.

Kaksi kertaa olen joutunut olemaan parin kuukauden aikana todella ahdistuneessa mielentilassa missä rintaa pakottaa, sydän lyö ylikierroksia, jatkuva tunteiden sirkus korvien välissä, täysi lamaantuminen ja käsityskyvyn rajoilla tanssimista. En haluaisi tätä kokea enää ikinä, se ei todellakaan ole mikään helppo juttu. Siksi olen aika perkeleen varovainen nykyään rakastumisen suhteen, ihastuilen helposti mutta siihen se jää, en sotke voimakkaampia tunteita mihinkään.

Lue lisää

niin mä olen Thaimaan kuningatar = yhtä todennäköistä kumpikin.

sä olet mies, kirjoitti:

niin mä olen Thaimaan kuningatar = yhtä todennäköistä kumpikin.

Meillä on sitten oikeen kuninkaallista seuraa suomi24-palstalla. Missähän vaiheessa olen antanut ymmärtää että olisin nainen?

Sopii ottaa selville jos ei usko. En pakoile, en kuitenkaan mitään puhelinnumeroita ala jakamaan tässä foorumilla suoraan.

sä olet mies, kirjoitti:

niin mä olen Thaimaan kuningatar = yhtä todennäköistä kumpikin.

Ei tainnut tuo äskeinen viestini päästä palstalle asti kun suomi24 tökkii välillä hieman.

Mutta anyway, eli kyllä ihan mies olen enkä ole tietääkseni missään vaiheessa antanut ymmärtää että olisin nainen.

En pakoile jos joku haluaa tuon oikeasti selvittää mutta mitään puhelinnumeroita en tällä palstalla ala laittamaan.

Kokenut mies kirjoitti:

Juuri tämmöisiä kertomuksia kaipailinkin, kummallisesti avaa silmiä ja ymmärtää paremmin tapahtumien kulkua ja ihmisiä ylipäätänsä jotka on tunneladattuja.

Olen itse hyvin voimakkaasti tunnelatautunut mies, haluan ymmärtää kaikkia vaikka en sitä tee tai tule varmaan koskaan tekemäänkään.

Se oma kokemukseni missä vaimo lähti toisen miehen matkaan ei ole ihan näin romanttinen mutta en viitsi siitä avautua sen enempää, jos joku siitä haluaa tarkempaa tietoa niin voin vaikka sähköpostitse kertoa enemmän. Tämä eräs ystävä joka on ollut taas "väliintulevana" osapuolena, ei ole sekään ihan yhtä romanttinen tarina.

Toivoisin että en itse joudu koskaan semmoiseen tilanteeseen että rakastuisin varattuun, se olisi varmaan vittumaisin tilanne tähän mennessä, kun rakastun niin teen sen todella voimakkaasti ja kuitenkin toinen yksi voimakkaimmista ominaisuuksistani on se että annan muiden rauhassa järjestellä omia suhteitaan. Siinä olisi hurja ristiriita, haluaa mutta ei voi. Varmaan sekoaisin jollain tavalla :)

Lue lisää

kova paikka. Toimin siis juuri vastoin omia periaatteitani. Muutamia kertoja petetyksi tulleena olin päättänyt, että en ikinä tekis samoin kenellekkään, on niin kova paikka, ja tuttukin vielä. Se tosiaan söi miestä!

Se jotenki vaan meni siihen, enkä painostanu naista päätöksessä puoleen tai toiseen, kuhan jotain päättää. Ensin vaan juteltiin, sit "salaa" pussattiin, käsi kädes kuljettiin yms, pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Ja aina oli mieles, et väärin tehään, en mä oo tällänen?

Ja sitten kun ensimmäistä kertaa "virallisena" parina näyttäydyttiin, ei se ollukkaa kellekkää mikää yllätys. Ne oli sen jotenki tienny? Ja yks, kenelle olin asian kertonu (kaveri, yks lesbo), tuli ensimmäisenä onnitteleen.

Eniten kyl ihmetytti se toinen mies. Olin varautunu, et päälle se tulee ku näkee, ja kavereillekki sanonu ettei saa väliin tulla, se on sen oikeus. Mutta moikataan vieläki, ja jutellaanki joskus.

Tiedä siitä romantiikasta, yhtä helvettiä se silloin oli. Eikä kellekkää oikein voinu valittaa, itteppä olin itteni kuseen laittanu.

jos sinulla on kaikki hyvin?

Se mikä heti välähti mielessäni kun luin tuon on että jos olet puhtaasti seksin perässä niin miksi et hanki seksiseuraa jostain niistä monista sinkuista mitä tuolla "markkinoilla" on?

Joko sinä et itse tiedä minkälaisen helvetin ihminen voi joutua mielessään käymään läpi kun tämmöiset asiat paljastuu tai sitten olet itse käynyt sen helvetin läpi ja katkeroitunut niin pahasti että olet päättänyt tehdä samoin itse. "Miksi minä kun muutkin tekee niin".

Niitä on todella paljon, myös komeita ja varmasti todella hyviä sängyssä ja vielä semmoisia jotka ajattelee samalla tavalla kuin sinä että ei halua sitoutua tai olla suhteessa vaan ainoastaan nauttia siitä seksistä.

Jotenkin tuntuu iljettävältä että joku tieteentahtoen nai varattua eikä kyseessä ole muuta kuin seksi, ei tunteita eikä romantiikkaa, ainoastaan se seksi.

Näitä muutamia tarinoita kun lukee niin ymmärtää sen tunne-puolen kun parisuhteiden osapuolet vaihtuu, kyllä siinä aika tunteeton ihminen pitää olla että evvk jotkut suhteet tai varatut kunhan saa munaa/pillua. Ei haittaa vaikka se joskus repisi jonkun ihmisen sydämen ja mielen tuhansiksi paloiksi kunhan itse saa tyydytyksensä.

Jokainen omalla tavallaan, taidat olla juuri niitä ihmisiä jonka kanssa toivon että en itse joudu koskaan tekemisiin.

Kokenut mies kirjoitti:

Se mikä heti välähti mielessäni kun luin tuon on että jos olet puhtaasti seksin perässä niin miksi et hanki seksiseuraa jostain niistä monista sinkuista mitä tuolla "markkinoilla" on?

Joko sinä et itse tiedä minkälaisen helvetin ihminen voi joutua mielessään käymään läpi kun tämmöiset asiat paljastuu tai sitten olet itse käynyt sen helvetin läpi ja katkeroitunut niin pahasti että olet päättänyt tehdä samoin itse. "Miksi minä kun muutkin tekee niin".

Niitä on todella paljon, myös komeita ja varmasti todella hyviä sängyssä ja vielä semmoisia jotka ajattelee samalla tavalla kuin sinä että ei halua sitoutua tai olla suhteessa vaan ainoastaan nauttia siitä seksistä.

Jotenkin tuntuu iljettävältä että joku tieteentahtoen nai varattua eikä kyseessä ole muuta kuin seksi, ei tunteita eikä romantiikkaa, ainoastaan se seksi.

Näitä muutamia tarinoita kun lukee niin ymmärtää sen tunne-puolen kun parisuhteiden osapuolet vaihtuu, kyllä siinä aika tunteeton ihminen pitää olla että evvk jotkut suhteet tai varatut kunhan saa munaa/pillua. Ei haittaa vaikka se joskus repisi jonkun ihmisen sydämen ja mielen tuhansiksi paloiksi kunhan itse saa tyydytyksensä.

Jokainen omalla tavallaan, taidat olla juuri niitä ihmisiä jonka kanssa toivon että en itse joudu koskaan tekemisiin.

Lue lisää

aiemmin että rakastelu nykyisen äijäsi raipen kanssa on jumalattoman ihanaa, räjähdätte yhdessä tuhansiksi paloiksi. Et ole mies vaan raipen entinen kakkonen, nykyinen ykkönen.

Sinähän et ole enää kakkonen vaan ykkönen joten, OTAN OSAA!

kerroit tuolla.... kirjoitti:

aiemmin että rakastelu nykyisen äijäsi raipen kanssa on jumalattoman ihanaa, räjähdätte yhdessä tuhansiksi paloiksi. Et ole mies vaan raipen entinen kakkonen, nykyinen ykkönen.

Sinähän et ole enää kakkonen vaan ykkönen joten, OTAN OSAA!

Lue lisää

Olen n. 30 vuotias hetero-mies pk-seudulta, en tiedä kuka on raipe eikä edes kiinnosta. Olet selvästi raipen vaimo tms. Laita oma raipe-ketju tai kirjoittele aikaisempiin raipe-ketjuihin mutta jätä tämä keskustelu rauhaan. Tuo aikaisempi kommenttisi jostain 110 vuotiaistakin oli niin typerä että en viitsinyt edes vastata siihen.

Jos sinulla oikeasti on noin paha olla että raipellasi on joku kakkonen tai mitä lie sitten on tapahtunut niin keskustele siitä jonkun ammattiauttajan tai ystävän kanssa avoimesti. Tällä palstalla 99.99% on muita ihmisiä kuin raipe ja hänen kakkosia, kaikki ketjut ei koske raipea, sinua tai jomman kumman kakkosia tai mikä tämä juttu nyt sitten onkaan.

Kokenut mies kirjoitti:

Olen n. 30 vuotias hetero-mies pk-seudulta, en tiedä kuka on raipe eikä edes kiinnosta. Olet selvästi raipen vaimo tms. Laita oma raipe-ketju tai kirjoittele aikaisempiin raipe-ketjuihin mutta jätä tämä keskustelu rauhaan. Tuo aikaisempi kommenttisi jostain 110 vuotiaistakin oli niin typerä että en viitsinyt edes vastata siihen.

Jos sinulla oikeasti on noin paha olla että raipellasi on joku kakkonen tai mitä lie sitten on tapahtunut niin keskustele siitä jonkun ammattiauttajan tai ystävän kanssa avoimesti. Tällä palstalla 99.99% on muita ihmisiä kuin raipe ja hänen kakkosia, kaikki ketjut ei koske raipea, sinua tai jomman kumman kakkosia tai mikä tämä juttu nyt sitten onkaan.

Lue lisää

että minä jätin kakkoselle raipen, kyvyttömän miehen jo jokin aikaa sitten.
Eli sinä olet se exkakkonen sinun kirjoituksesi paljastaa sinut, mennen, tullen ja palatessasi.Älä muuta väitä.

huomaisit.... kirjoitti:

että minä jätin kakkoselle raipen, kyvyttömän miehen jo jokin aikaa sitten.
Eli sinä olet se exkakkonen sinun kirjoituksesi paljastaa sinut, mennen, tullen ja palatessasi.Älä muuta väitä.

Lue lisää

Laitappas minulle postia pikkuposti @ gmail . com ja minä vastaan johon laitan puhelinnumeroni, soitat ja sitten keskustellaan tämä asia läpi niin sun ei tarvitse enää heittää sun raipe-kommenttejasi tänne.

Haastan sut tähän! Uskallatko tehdä sen? Vai tiedätkö nyt jo että olet väärässä? Näytä että sinusta on tekemään tämä äläkä jänistä.

Kokenut mies kirjoitti:

Laitappas minulle postia pikkuposti @ gmail . com ja minä vastaan johon laitan puhelinnumeroni, soitat ja sitten keskustellaan tämä asia läpi niin sun ei tarvitse enää heittää sun raipe-kommenttejasi tänne.

Haastan sut tähän! Uskallatko tehdä sen? Vai tiedätkö nyt jo että olet väärässä? Näytä että sinusta on tekemään tämä äläkä jänistä.

Lue lisää

kakkoselle, nykyiselle ykköselle s-postia vielä (taas) laittaa? Sinullahan tuntuu olevan monta s-postiosoitetta.
Sanoinhan että kaikki on OK minulla elämässäni olen onnelinen teidän onnestanne ja se riittää minulle.

Toivon sydämmestäni että onnistutte liitossanne 22.5.08 alkaen. Teidän rakkaustarinanne on VUOSISADAN RAKKAUSTARINA.

Teidän ONNI on myös MINUN ONNENI.

entiselle.... kirjoitti:

kakkoselle, nykyiselle ykköselle s-postia vielä (taas) laittaa? Sinullahan tuntuu olevan monta s-postiosoitetta.
Sanoinhan että kaikki on OK minulla elämässäni olen onnelinen teidän onnestanne ja se riittää minulle.

Toivon sydämmestäni että onnistutte liitossanne 22.5.08 alkaen. Teidän rakkaustarinanne on VUOSISADAN RAKKAUSTARINA.

Teidän ONNI on myös MINUN ONNENI.

Lue lisää

En minä pyytänyt että laitat raipen entiselle kakkoselle postia vaan minulle niin saat mielenrauhan että minä en liity raipeesi mitenkään.

Jätän nämä sun kommentit tästä lähtien täysin huomioimatta, ei noissa ole enää mitään järkeä.

Kokenut mies kirjoitti:

En minä pyytänyt että laitat raipen entiselle kakkoselle postia vaan minulle niin saat mielenrauhan että minä en liity raipeesi mitenkään.

Jätän nämä sun kommentit tästä lähtien täysin huomioimatta, ei noissa ole enää mitään järkeä.

Lue lisää

jätän lukematta juttusi.Onnea teille, rakastuneille.

raipe.... kirjoitti:

jätän lukematta juttusi.Onnea teille, rakastuneille.

22.5.2008 ja ylpeä sellainen.

raipe.... kirjoitti:

jätän lukematta juttusi.Onnea teille, rakastuneille.

ja pian. sähän olet ihan sekopää.

ammattiapua kirjoitti:

ja pian. sähän olet ihan sekopää.

tuntuu

noin pahasti... kirjoitti:

tuntuu

minkäänlaista tajua mistään asioista