Viihdyn yksin

Täällä toinen erakko. Viihdyn erittäin hyvin omissa oloissani. Tosin johtuu osittain työstäni, jossa olen paljon ihmisten kanssa tekemisissä ja päivittäin paljon hälinää, joten työpäivän jälkeen on taivaallista vain olla. Tavarat on juuri siinä mihin ne on itse jättänyt eikä tarvitse korjailla toisen likaisia sukkia jne. Ei yksinäisyys ole mikään sairaus. Mottoni onkin "Voi olla yksin olematta yksinäinen"...

Itse voin sanoa, että välillä kaipaan seuraa, mutta suurimmaksi osaksi viihdyn yksin samankaltaisten harrastusten parissa kuin sinullakin on. Ja nimenomaan tuo paine jatkuvaan sosiaalisuuteen ottaa minua päähän. Tunnen olevani jotenkin omituinen kun olen aina shoppailemassa yksin, leffassa yksin, kävelyllä yksin jne. Tuntuu että ihmiset säälittelevät, että voi kun toi on niin yksinäinen jne. Yleensä ajatellaan että yksin oleminen on pakko, ei oma valinta. Näin ei kuitenkaan omassa elämässäni ole asia.

Toisaalta luulen, että yksi syy siihen että haluan olla yksin on se etten ole tutustunut asuinpaikkakunnallani itseni kanssa samanhenkisiin ihmisiin. Vanhat kaverini ymmärtävät minua ja ovat itsekin samankaltaisia, mutta uudet tutut kummastelevat erakkoluonnettani usein. Enkä jaksa koko ajan selitellä, miksi olen tällainen. Tai olla säälin kohde. Tai vielä pahempaa, en jaksa esittää muuta kuin olen.

Mulla sama. Viihdyn myös yksin, vaikka välillä seuraa kaipaankin ja kyllä mulla onkin muutama kaveri, onneksi. Kuitenkin yleensä yksin on hyvä olla ja joskus muakin alkaa ahdistaan muiden seurassa. Mua ärsyttää sairaasti, että vanhemmat ja sukulaiset sanoo aina, että 'mikset ole kavereiden kanssa?' tai 'voi sinua, yritä piristyä, kyllä sä vielä joskus löydät lisää kavereita'. Varsinkin isäni koko ajan puuttuu siihen, että mun pitäisi olla sosiaalisempi jne. Ne ei tajua, että mulla voi olla ihan hyvä olla, vaikka olisinkin aika yksin. Ei kaikki vaan kaipaa niin paljoa ihmisiä ympärilleen. Kyllä mä toisaalta toivoisin saavani lisää kavereita, mutta se on vähän vaikeaa pitää niitä suhteita hyvinä, kun ei joka päivä jotenkin jaksa olla muiden kanssa. Tekee vaan mieli olla yksin, silloin saa itse tehdä mitä haluaa. Tehdä sitä mistä pitää, mun kaverit pitää melko lailla eri asioista..

Täällä myös samanmoinen ihmistyyppi. Koen jännitystä ja ahdistuneisuutta (ehkä sitä ei toiset huomaa), kun olen ihmisten kanssa, vaikka tutussakin ryhmässä! Siksi vissiin, yksin olo on parempi. Siis korostan Olo on minulla silloin parempi, niin miksipä en valitsisi ilolla tätä yksinoloa välittämättä yleisestä mielipiteestä?

Jos olen joutunutkin kauaksi siitä, miten Luoja on ihmisen luonut ja tarkoittanut elämään, niin sorry, en voi sille mitään, että kuvio on pirstoutunut. Reissulla rähjääntyy! - Päätös vetäytyneesti elämisestä ei ole ollut harkittu, tietoinen, vaan olen (joidenkin varhaisten taustojeni takia) ajautunut tähän ! Siksipä, otetaan ilo ja hyötypuolet tästä irti, hei, Te elämäntoverit, nyt virtuaalisesti.

Olen ajatellut sitäkin, että keski-ikäisenä kun tämä piirre ja elämäntapa vain voimistuu, niin sehän on vain vahvuudeksi tulevia mahdollisesti tosi yksinäisiä vanhuudenpäiviä varten. Sellaisia olosuhteita varten, että on jostakin syystä kotiin tai laitokseen sidottu. Tämmöisellä tyypillä asia on jo vuosikymmenten aikana harjoiteltu eikä siinä ole mitään kummaa ja tuskaista, että kauheeta, miten yksinäistä.... Eipä tule kukaan käymäänkään, hirveetäkö. Noh, ei ole ennenkään elämässäni tullut kukaan mua huomaamaan ja rakastamaan.

Kun olen jossakin reissussa, sukuloimassa tai muutoin, niin aina minun tulee todella kovasti koti-ikävä! Mitäs sanotte, mitä ja ketä minunlaisen on ikävä, kun ikävä yllättää? Noh, minun tulee ikävä tätä ikiomaa rakasta yksinäistä kuviotani omine tekemisineni, ihan kaikkea, yksinkertaistakin. Tyhjää kotiani siis vain tulee ikävä. Taito ja kyky se on tämäkin! En sano, että ikävä tulee minun, jonkun mielestä tyhjiä seiniä. Ei. Ei mun seinät ole tyhjät. Ne ovat minulle lämpöä, turvaa, hyväksyntää, hyviä fiiliksiä tuottavat, heps! ...Mulla vissiin aina koti-ikävä, kunnes täältä pääsen Taivaan Kotiin, jota myös välistä on ikävä. Näinhän elämä on kuitenkin ihan hyvin ojennuksessa, right?

Schröling Blood apuun ja äkkiä!

Minäkin olen samanlainen! En tiedä sitten olenko vaan niin epäsosiaalinen vai mitä. Kuitenkin mulla on sosiaalialan koulutus, enkä pidä itseäni minään nössönä tai hiirulaisena.

Epätavallista tästä mun erakkoluonteestani tekee se että minulla on mies ja lapset. Eli en pysty olemaan useinkaan ihan yksin.

Minusta kuitenkin tuntuu, että olisi ihanaa asua yksin jossain kaukana kaikesta olevassa talossa -tai sitten korkeintaan oman perheen kanssa.

En kaipaa höpötystä naapureiden kanssa. Ja kun lasten kanssa välillä menen leikkipuistoon, niin joku "yksinäinen" saattaa katsoa siiihen tapaan, että olisi kiva jutella. Mua ei kuitenkaan kiinnosta ns. aikuisseura, vaikka yleensä just "lapselliset" puhuu siitä, että lasten kanssa tulee hulluksi jos ei saa aikuista seuraa ja puhua aikuisten asioita...

Oon sitten vissiin vähän outo tapaus. Päältä päin ei näy, mutta jos ihmiset tietäis, niin puhumista niillä varmaan riittäis -minusta.

Täytyy tähän vielä lisätä, että mulla ei oikeasti ole paljon mitään sanottavaa kenellekään. No, joskus on ja useimmiten ei. Olen ihan reipas tyyppi, mutta en osaa mitään "small talkia"...

Löytyyköhän ketään muuta, joka on perheellinen, mutta kuitenkin "tällainen tapaus", olematta "ujo hiirulainen"??! Taidan olla ihan erikoinen tyyppi....

Minäkin olen samanlainen! En tiedä sitten olenko vaan niin epäsosiaalinen vai mitä. Kuitenkin mulla on sosiaalialan koulutus, enkä pidä itseäni minään nössönä tai hiirulaisena.

Epätavallista tästä mun erakkoluonteestani tekee se että minulla on mies ja lapset. Eli en pysty olemaan useinkaan ihan yksin.

Minusta kuitenkin tuntuu, että olisi ihanaa asua yksin jossain kaukana kaikesta olevassa talossa -tai sitten korkeintaan oman perheen kanssa.

En kaipaa höpötystä naapureiden kanssa. Ja kun lasten kanssa välillä menen leikkipuistoon, niin joku "yksinäinen" saattaa katsoa siiihen tapaan, että olisi kiva jutella. Mua ei kuitenkaan kiinnosta ns. aikuisseura, vaikka yleensä just "lapselliset" puhuu siitä, että lasten kanssa tulee hulluksi jos ei saa aikuista seuraa ja puhua aikuisten asioita...

Oon sitten vissiin vähän outo tapaus. Päältä päin ei näy, mutta jos ihmiset tietäis, niin puhumista niillä varmaan riittäis -minusta.

Täytyy tähän vielä lisätä, että mulla ei oikeasti ole paljon mitään sanottavaa kenellekään. No, joskus on ja useimmiten ei. Olen ihan reipas tyyppi, mutta en osaa mitään "small talkia"...

Löytyyköhän ketään muuta, joka on perheellinen, mutta kuitenkin "tällainen tapaus", olematta "ujo hiirulainen"??! Taidan olla ihan erikoinen tyyppi....

Ei tarvitse stressata missä kondiksessa kämppä on. Tavarat voi olla välillä hujan hajan eikä ketään nalkuta :D Koko päivän kun kuuntelee ihmisten pälätystä niin mikä autuus on päästä kotiin ja rentoutumaan kahvikupposen ääreen. Ainoa mikä harmittaa on, ettei saa säännöllisesti seksiä. Kun ei jaksa enää baareissa ravata niin tuo on ainoa miinus.

liian seuralliseksi joten jouduin tappamaan saadakseni nukkua.Kiitos taas hänenkin lähentelystään että pitkään odotettuna poutapäivänä en ole terävimmässä työvireessä.
Sitä ne sosiaaliset suhteet teettää,valittavat omia ongelmiaan eikä niistä saa vastavuoroisesti itselleen mitään henkisiä rakennusaineita.
Imevät vain kuiviin joutavalla touhotuksellaan.

Olen karistellut perskärpäset pois,silti en pitäisi parisuhdetta mahdottomana jos samalla asenteella varustettu hetero löytyy.
Mutta melkoisen epätodennäköistä keski-iässä kun kaikki touhottavat täyttääkseen heille asetetut normit,vaikka eivät itsekään tiedosta miksi niin tekevät.

Samoin tykkään olla yksin, mutta liika yksinolo, kun on päiviä peräkkäin yksin... Se tekee onnettomaksi.

Kun olin nuorempi, sosiaalisuuteeni puututtiin koko ajan ja minun vaadittiin olevan enemmän ihmisten seurassa, ehkä sen aiheuttama stressi osaltaan aiheutti sen, että olen nyt paljon yksinäisempi.

NAUTIN YKSINOLOSTA, LAITAN HYVÄÄ RUOKAA, LUEN PALJON KIRJOJA, PIDÄN PÄIKKÄREITÄ, KATSON ELOKUVIA, RAPSUTTELEN NAAPURIN KOIRIA. PIDÄN KOTINI KAUNIINA, KUKKIA OSTAN JUHLAPYHIKSI, MIKSI EN SAISI TÄSTÄ NAUTTIA TV 65V NAINEN

Valtavirtaa vituttaa kun joku tekee niin kuin itse parhaaksi näkee eikä tee aivottomasti miten kaikki muut tekevät.

On vain järkevää miettiä itsekin asioita kuten ap on onnistuneesti tehnyt