Pulleat pienet ja somat
kätesi lapsonen,
niin olivat ammoin omat
kun oli mummusi taaperoinen.
Hehkuvat poskesi
helisee nauru.
Ei sorise vielä ärrä
älläksi väkisin vaihtuu
” poikakaverissa ” Aaro särähtämättä
älläkin ÄRRÄKSI taittuu.
Käteni uurteiset kasvojasi hyväilee,
peppusi
pennin korpun kokoinen
sylissä kiehnäilee.
Jo hiertää unihiekka silmissäsi
kätesi raukeaa,
tuutulaulu korvissasi
uni vallan saa.
” nuku, nuku nurmilintu
väsy, väsy västäräkki ”
kätesi lapsonen,
niin olivat ammoin omat
kun oli mummusi taaperoinen.
Hehkuvat poskesi
helisee nauru.
Ei sorise vielä ärrä
älläksi väkisin vaihtuu
” poikakaverissa ” Aaro särähtämättä
älläkin ÄRRÄKSI taittuu.
Käteni uurteiset kasvojasi hyväilee,
peppusi
pennin korpun kokoinen
sylissä kiehnäilee.
Jo hiertää unihiekka silmissäsi
kätesi raukeaa,
tuutulaulu korvissasi
uni vallan saa.
” nuku, nuku nurmilintu
väsy, väsy västäräkki ”
Vastaukset 11
Vanhimmat
...ja mummun mussukkaa =)
Miten nuo hetket saisi purkkiin säilöttyä *huoks*
Aivan ihana tämä runosi kullanmurusta!
Se poikakaveri-juttu onkin sellainen juttu jossa kirjaimet pitää olla just eikä melkein - vakavia asioita =)
Naurunhelinää päivääsi Lindatar ;D
juuri näin.
Jos osaakin olla suloisista suloisin, niin myös
riiviöistä riiviöin.
Mutta mikä voi olla ihanampaa, kun pienet kädet
käy kaulaan, ja sanoo " lakastan sua "
ei sitten mikään !
Kunpa ne saisikin säilöttyä, älä muuta sano.
Poikkeavaa joskus, ehkä hyvä niin. Mistä lie edes
tullut ajatus kirjoittaa pitkästä aikaa tällainen
rakkausruno, mutta ajattelin laittaa tämän
Hänelle raamitettuna, kun ensi kuussa täyttää jo
4 wee.
Toivotaan sitä naurua ja kaikkea hyvää, puolin
jos toisin, kiitos.
Vuan tuommosen kun runon lukkoo
niin tulloopa hyvälle tuulelle...
Kun ne pikkupeipit on nii mukavia...
semmoista hernerokkaista se on täälläkin, kaipa
siellä Savon muallakii.
Niin, hyvälle tuulelle tulee myöskin Hänen ole-
massaolostaan, usko pois.
Kaikkea hyvää päivääsi Kalle ja kiitos.
sai minutkin tämän tänne sinulle kertomaan,
runoni kullanmuruistani laittamaan.
Päivänä yhtenä tämän kirjoitin,
kun lapsenlapseni täällä kävi mua tervehtien.
Kaksi tähteä
Kaksi kirkasta tähteä
mummin silmäterää
pientä kullanmurua
suurta mussukkaa
niin suloisia sisältä, kuin päältä
Heitä hemmotella saattaa
ihailla ja rakastaa
kaiken antaen
suojella ja huoltakin kantaen
Kaksi viatonta tähteä
suloista pienokaista
hymy aina herkässä
elämäniloa antamassa
kaksi tähteä, mummin ja vaarin rakkainpaa…
kera omien lasten, tietenkin!
Kivaa, vähän erilaisempaa Lindaa tällä kertaa, pidin runostasi, jälleen! :)
Voi että, no mikäpäs siinä. Niin olen itsekkin
joskus tehnyt, kun olen kommentoinut jollekulle,
että lisännyt kommenttiin oman runoni, jos se on
koskenut samaa aihetta.
Herttainen on Sinunkin runosi, etenkin tuo
kirkkaisiin tähtiin vertaaminen. Mutta sehän on
tosi, kuinka pienen lapsen silmät voivatkin lois-
taa niin kirkkaasti, kuin ne loistaa.
Ja kuinka hymy on aito ja itku - se tulee niin
sydämestä kuin vain voi.
Ja siitä erilaisuudesta,
joskus on ehkä ihan hyvä poiketa totutusta.
En ole montakaan mitallista runoa tänne tuonut,
vaikkakin tilaustöinä sellaisia tehnyt.
Jotenkin vapaamuotoista runoa on helpompaa aina
työstää, kun ei tarvitse miettiä niitä riimejä.
Olen saina sanonut, että annan erityisen arvon
runoilijoille, jotka sen taitavat.
Kiittäen kommentoinnista Eleanor, ja lempeitä
hetkiä pienokaisten ja omien lastenkin kanssa.
Elämä alkaa hoiperrellen.
Opien elämään.
Ja elämä päättyy usein hoiperrelleen.
Unohtaen.
Missä mennään..
Näinhän se on.
Näin sen kait olla pitääkin.
Jatkumo.
Syntymä ja kuolema.
On se elämä.
hoiperrellen, jos edes sitäkään elämän alkaessa,
mutta hyvin usein kuitenkin siinä loppuvaiheessa.
Ja se taitaakin Sinulle olla melkoisen tuttua,
se iäkkäiden kanssaihmisten horjuminen ammattisi
puolesta.
Tokihan me kaikki, ainakin lähestulkoon näemme
sitä omassa elämässässämme rakkait
karkasi teksti, en tiedä mitä painoin !
Siis, rakkaitamme katsellessa.
Mutta näin se on tarkoitettu elämän kulku.
Kiitos Margitta kommentoinnista, ja sorry huti-
loimiseni.
Liikuttavan ihania.
Katse ei väsy - katsoon
Minullaki sellainen
tytön pieni tyttö.
Kaks hammasta suussa ja
mikä hymy.
Sukupolvien kaunis kohtaaminen
sen läsnäolon aistii.
Hymy heräs tätä lukiessa,
hyvää aurinkoista iltaa..Liisa
Niinhän nämä pikkuiset meille molemmille, kaikil-
le isovanhemmille tietenkin ovat, niin valloitta-
via, ahh !
Mutta tämä meidän kun täyttää jo ensi kuun
puolella 4, se kaikkein vauvantuoksuisin aika on
ohi. Mutta kyllä se peppu vieläkin on, kuten jo
poismennyt mummoni tapasi sanoa
" pennin korpun kokoinen "
Aina yhtä suuri ilo tavata, aina ikävä poisläh-
tiessä.
Mukavaa, että hymy nousi huulillesi, se oli tar-
koituskin - vastapainoa usein niin harmaille ru-
noilleni.
Kiitos vierailusta Liisa, ja se aurinko varmaan
vielä sieläkin luo säteitään, hyvää illan jat-
koa ja hyvää yötä, nuku hyvin.
Lämmöllä Tuija