Aatuutilullaa

juuri näin.

Jos osaakin olla suloisista suloisin, niin myös
riiviöistä riiviöin.
Mutta mikä voi olla ihanampaa, kun pienet kädet
käy kaulaan, ja sanoo " lakastan sua "
ei sitten mikään !

Kunpa ne saisikin säilöttyä, älä muuta sano.

Poikkeavaa joskus, ehkä hyvä niin. Mistä lie edes
tullut ajatus kirjoittaa pitkästä aikaa tällainen
rakkausruno, mutta ajattelin laittaa tämän
Hänelle raamitettuna, kun ensi kuussa täyttää jo
4 wee.

Toivotaan sitä naurua ja kaikkea hyvää, puolin
jos toisin, kiitos.

semmoista hernerokkaista se on täälläkin, kaipa
siellä Savon muallakii.

Niin, hyvälle tuulelle tulee myöskin Hänen ole-
massaolostaan, usko pois.

Kaikkea hyvää päivääsi Kalle ja kiitos.

Voi että, no mikäpäs siinä. Niin olen itsekkin
joskus tehnyt, kun olen kommentoinut jollekulle,
että lisännyt kommenttiin oman runoni, jos se on
koskenut samaa aihetta.

Herttainen on Sinunkin runosi, etenkin tuo
kirkkaisiin tähtiin vertaaminen. Mutta sehän on
tosi, kuinka pienen lapsen silmät voivatkin lois-
taa niin kirkkaasti, kuin ne loistaa.
Ja kuinka hymy on aito ja itku - se tulee niin
sydämestä kuin vain voi.

Ja siitä erilaisuudesta,
joskus on ehkä ihan hyvä poiketa totutusta.

En ole montakaan mitallista runoa tänne tuonut,
vaikkakin tilaustöinä sellaisia tehnyt.
Jotenkin vapaamuotoista runoa on helpompaa aina
työstää, kun ei tarvitse miettiä niitä riimejä.
Olen saina sanonut, että annan erityisen arvon
runoilijoille, jotka sen taitavat.

Kiittäen kommentoinnista Eleanor, ja lempeitä
hetkiä pienokaisten ja omien lastenkin kanssa.

hoiperrellen, jos edes sitäkään elämän alkaessa,
mutta hyvin usein kuitenkin siinä loppuvaiheessa.
Ja se taitaakin Sinulle olla melkoisen tuttua,
se iäkkäiden kanssaihmisten horjuminen ammattisi
puolesta.
Tokihan me kaikki, ainakin lähestulkoon näemme
sitä omassa elämässässämme rakkait

karkasi teksti, en tiedä mitä painoin !

Siis, rakkaitamme katsellessa.
Mutta näin se on tarkoitettu elämän kulku.

Kiitos Margitta kommentoinnista, ja sorry huti-
loimiseni.

Niinhän nämä pikkuiset meille molemmille, kaikil-
le isovanhemmille tietenkin ovat, niin valloitta-
via, ahh !

Mutta tämä meidän kun täyttää jo ensi kuun
puolella 4, se kaikkein vauvantuoksuisin aika on
ohi. Mutta kyllä se peppu vieläkin on, kuten jo
poismennyt mummoni tapasi sanoa
" pennin korpun kokoinen "

Aina yhtä suuri ilo tavata, aina ikävä poisläh-
tiessä.

Mukavaa, että hymy nousi huulillesi, se oli tar-
koituskin - vastapainoa usein niin harmaille ru-
noilleni.

Kiitos vierailusta Liisa, ja se aurinko varmaan
vielä sieläkin luo säteitään, hyvää illan jat-
koa ja hyvää yötä, nuku hyvin.
Lämmöllä Tuija