niskajumit

itselläkin ollut näitä oireita, alkoivat reilut 3kk sitten. Hoitamaan niitä alettiin reilut 1,5kk sitten, sain lääkäriltä lihasrelaxantteja ja lähetteen fysioterapiaan. Alkuun mulla oireita olivat huimaus, epätodellinen olo, pahoinvointi. Sitten kun aloin käymään fysioterapiassa, nämä oireet katosivat pikkuhiljaa ja tilalle tulivat niskakivut ja niskan jäykkyys. Välillä niska meni fysioterapian jälkeen aivan tönköksi, tai saunomisenkin jälkeen.
Nyt olen siinä vaiheessa paranemisessa, että välillä niskat tuntuu hyvältä, mutta jos vain jotain teen niin heti alkaa kipuilu, huimausta, epätodellista oloa, pahoinvointia ei ole enää ollut muutamaan viikkoon ja tätä täysin niskan jäykistävää niskajäykkyyttäkään ei ehkä viikkoon. Olen juuri aloittanut käymään kuntosalilla, ei ole kyllä kovin kivaa puuhaa, mutta teen kaikkeni, että saan vaivan pois!
Miten te muut pystytte työnne hoitamaan tämän kiusallisen vaivan kanssa? Minä olin määräaikaisessa työssä ja se loppui juuri, koko loppuajan jouduin olemaan sairaslomalla, en kyennyt tekemään töitä. Aloin todella jännittämään töihin menemistä, koska oireet välillä tosi pahoja siellä, ei juurikaan ollut aikaa venytellä tai lepuuttaa niskoja siellä. Pahimpana päivänä koko vaiva vei niin voimani, että jaloista ja käsistä lähti totaalisesti voimat pari tuntia töitä tehtyäni, oli kauheaa taistelua, että jaksan pysyä pystyssä tai pitää tavaran kädessä, etten pudota sitä.
Nyt onneksi siis tilanne parempi.. tsemppiä vain muillekin tästä kärsiville.

matami mimmi kirjoitti:

itselläkin ollut näitä oireita, alkoivat reilut 3kk sitten. Hoitamaan niitä alettiin reilut 1,5kk sitten, sain lääkäriltä lihasrelaxantteja ja lähetteen fysioterapiaan. Alkuun mulla oireita olivat huimaus, epätodellinen olo, pahoinvointi. Sitten kun aloin käymään fysioterapiassa, nämä oireet katosivat pikkuhiljaa ja tilalle tulivat niskakivut ja niskan jäykkyys. Välillä niska meni fysioterapian jälkeen aivan tönköksi, tai saunomisenkin jälkeen.
Nyt olen siinä vaiheessa paranemisessa, että välillä niskat tuntuu hyvältä, mutta jos vain jotain teen niin heti alkaa kipuilu, huimausta, epätodellista oloa, pahoinvointia ei ole enää ollut muutamaan viikkoon ja tätä täysin niskan jäykistävää niskajäykkyyttäkään ei ehkä viikkoon. Olen juuri aloittanut käymään kuntosalilla, ei ole kyllä kovin kivaa puuhaa, mutta teen kaikkeni, että saan vaivan pois!
Miten te muut pystytte työnne hoitamaan tämän kiusallisen vaivan kanssa? Minä olin määräaikaisessa työssä ja se loppui juuri, koko loppuajan jouduin olemaan sairaslomalla, en kyennyt tekemään töitä. Aloin todella jännittämään töihin menemistä, koska oireet välillä tosi pahoja siellä, ei juurikaan ollut aikaa venytellä tai lepuuttaa niskoja siellä. Pahimpana päivänä koko vaiva vei niin voimani, että jaloista ja käsistä lähti totaalisesti voimat pari tuntia töitä tehtyäni, oli kauheaa taistelua, että jaksan pysyä pystyssä tai pitää tavaran kädessä, etten pudota sitä.
Nyt onneksi siis tilanne parempi.. tsemppiä vain muillekin tästä kärsiville.

Lue lisää

Itse olen raahautunut töihin, vaikka on ollu ihan kauhea olo. Monesti huimaus, puutuminen ja pahoinvointi ovat olleet kamalimpia, jos on VAIN kipua, niin se on jo melkein helpotus! Töissä olen huomannut, että vaikka oireet ei häviä, niin ne siirtyy hieman taka-alalle. Kuten aik. kirjoitin, itsensä seuraamisesta ja oireiden pelkäämisestä voi tulla kokopäivä homma. Välillä on tullut pelko ja ahdistus, kun olo on tosiaan kauhea, ja olen maannut. Jumppa tosiaan auttaa ja itseä helpotti kun hermoratahieroja, joka on myös fysioterapeutti oikaisi ajattelmaan virheasentoja jotka vaikuttavat ryhtiin. Taistelua tämä on, mutta EI ANNETA PERIKSI! Ja kaikki tosiaan johtuu niskoista. Hermoratahierojalla ollessa huomasin kuinka kipukohdan syy voi olla jossain ihan muualla. Samalla helpottaa myös se, että muitakin on, ettei ole ainoa tämän oireiston kanssa. Jatkoja!

Mairisa kirjoitti:

Itse olen raahautunut töihin, vaikka on ollu ihan kauhea olo. Monesti huimaus, puutuminen ja pahoinvointi ovat olleet kamalimpia, jos on VAIN kipua, niin se on jo melkein helpotus! Töissä olen huomannut, että vaikka oireet ei häviä, niin ne siirtyy hieman taka-alalle. Kuten aik. kirjoitin, itsensä seuraamisesta ja oireiden pelkäämisestä voi tulla kokopäivä homma. Välillä on tullut pelko ja ahdistus, kun olo on tosiaan kauhea, ja olen maannut. Jumppa tosiaan auttaa ja itseä helpotti kun hermoratahieroja, joka on myös fysioterapeutti oikaisi ajattelmaan virheasentoja jotka vaikuttavat ryhtiin. Taistelua tämä on, mutta EI ANNETA PERIKSI! Ja kaikki tosiaan johtuu niskoista. Hermoratahierojalla ollessa huomasin kuinka kipukohdan syy voi olla jossain ihan muualla. Samalla helpottaa myös se, että muitakin on, ettei ole ainoa tämän oireiston kanssa. Jatkoja!

Lue lisää

Jaksamista sulle töihin! Itsellä onkin nyt päätoimisena työnä itsensä kuntouttaminen, olen ollut työttömänä pari viikkoa. Jakselen kyllä jo paremmin, tietty kun saa levätäkin nyt just silloin kun itse haluaa. Mulla enää yksi fysioterapiakerta ja olen nyt käynyt kuntosalilla 1-2 kertaa viikossa, haluan saada itseni entiseen kuntoon. Paitsi, että kun on näitä muitakin sairauksia, jotka pukkaavat päälle just nyt (lievät oireet onneksi tällä hetkellä), sairastan jonkinlaista reumaa, ei tarkkaa tietoa mikä reuma, polvissa lähinnä oireilee.
Itselleni tuli kyllä kauhea pelko tuosta niskaoireilusta, lähinnä just siitä huimaamisesta ja heikotuksesta, että ihan pelottaa hakea uutta työpaikkaa, koska pelkään, että tämä sama rumba pian toistuu ja sit kun vielä tuo reumakin ilmoittelee olemassaolostaan. todella noloa, jos heti uudessa työpaikassa joudun jäämään sairaslomalle jomman kumman vaivan takia. ja usein kun reuma oikein pahasti alkaa oireilemaan , niin sairasloma saattaa kestää useita kuukausia. Hitto vieköön!
Olen kyllä maailman herkin ihminen stressaamaan kaikkia asioita, ja omia vaivojani. Kaikista eniten stressaan sitä, että joudun niistä puhumaan jollekin, pelkään, että alan itkemään, jos ihmiset alkavat voivottelemaan tms. Ois paljon kivempi kertoa ja puhua, et juu kaikki on hyvin ja terveenä on oltu!!
Jotenkin jäi tossa edellisessä työpaikassa sellainen olo, että en ollut sairaslomalla oikeasta syystä, sillä kyllähän kaikilla on joskus niskavaivoja. Olin siis kaupan kassalla ja jouduin tietty tekemään kaikkia talonhommia. Huomenna pitäisi mennä käymään entisen pomon luona, hermostuttaa, koska juuri hän ihmetteli, kun en kykene niskavaivojeni takia tekemään töitä. En haluaisi nähdä koko miestä!
Nyt haen lähinnä toimistotöitä, sillä siihen olen kouluttautunut. Tiedän kyllä, että se ei ole todellakaan mitään niskaystävällistä työtä, mutta uskon, että siinä pystyy kassatyötä paremmin vaikuttamaan työergonomiaan.
Ystävälläni oli samanlaisia niskavaivoja, kun hän odotti vauvaa, ja kaikki laitettiin silloin raskauden piikkiin. Hänellä meni toista vuotta, että oireet helpottivat. Hänellä oli pahimmillaan myös jatkuva pyörryttävä olo, pääkipu, hän käytti jatkuvasti aurinkolaseja, koska valot ärsyttivät häntä, hän ei pystynyt ajamaan autolla kuin ihan lyhyitä matkoja, kotona rullaverhot olivat kesäaikaan kiinni... Mutta kun oireiden syy vihdoin keksittiin, olo alkoi pikkuhiljaa helpottaa, mutta kesti tosiaan kauan.
Ilmeisesti teet toimistotöitä, onko sinulla kuinka pitkä työhistoria takana? Onko sulla käytössä lihasrelaxantteja? Mulla oli Sirdalud- tabletteja, kait ne rentouttivat, ainakin nukuttivat. Ja yks lääkäri kirjoitti mulle opamoxiakin, poistaa henkistä jännittämistä, et jos omalla jännitykselläni pahennan niskaoireita. Niitä en ole montaakaan ottanut, ei tuntunut oikein kivalta käyttää mitään mieliala tms. lääkkeitä ja toisekseen minä jäin aika pian ne saatuani sairaslomalle, niin ei sitten enää ollut sitä "töissä jaksamis"-jännittämistä niin paljon. Mutta huomasin kyllä, että ne parhaiten lievensivät oireitani! Varoittelikin vielä, että käytettävä varoen, niihin saattaa jäädä herkästi koukkuun. Jos vain vaiva pahenee aion kyllä kokeilla niitä sitten uudestaan!
Ois kiva kuulla miten sulla nyt jatkossa vaivan kanssa menee. Toivon kyllä, että oireet alkaisivat helpottamaan pian!! Yhtä tuskaa, jos päivä toisensa jälkeen joutuu vain pinnistelemään oman jaksamisen kanssa.

Matami mimmi kirjoitti:

Jaksamista sulle töihin! Itsellä onkin nyt päätoimisena työnä itsensä kuntouttaminen, olen ollut työttömänä pari viikkoa. Jakselen kyllä jo paremmin, tietty kun saa levätäkin nyt just silloin kun itse haluaa. Mulla enää yksi fysioterapiakerta ja olen nyt käynyt kuntosalilla 1-2 kertaa viikossa, haluan saada itseni entiseen kuntoon. Paitsi, että kun on näitä muitakin sairauksia, jotka pukkaavat päälle just nyt (lievät oireet onneksi tällä hetkellä), sairastan jonkinlaista reumaa, ei tarkkaa tietoa mikä reuma, polvissa lähinnä oireilee.
Itselleni tuli kyllä kauhea pelko tuosta niskaoireilusta, lähinnä just siitä huimaamisesta ja heikotuksesta, että ihan pelottaa hakea uutta työpaikkaa, koska pelkään, että tämä sama rumba pian toistuu ja sit kun vielä tuo reumakin ilmoittelee olemassaolostaan. todella noloa, jos heti uudessa työpaikassa joudun jäämään sairaslomalle jomman kumman vaivan takia. ja usein kun reuma oikein pahasti alkaa oireilemaan , niin sairasloma saattaa kestää useita kuukausia. Hitto vieköön!
Olen kyllä maailman herkin ihminen stressaamaan kaikkia asioita, ja omia vaivojani. Kaikista eniten stressaan sitä, että joudun niistä puhumaan jollekin, pelkään, että alan itkemään, jos ihmiset alkavat voivottelemaan tms. Ois paljon kivempi kertoa ja puhua, et juu kaikki on hyvin ja terveenä on oltu!!
Jotenkin jäi tossa edellisessä työpaikassa sellainen olo, että en ollut sairaslomalla oikeasta syystä, sillä kyllähän kaikilla on joskus niskavaivoja. Olin siis kaupan kassalla ja jouduin tietty tekemään kaikkia talonhommia. Huomenna pitäisi mennä käymään entisen pomon luona, hermostuttaa, koska juuri hän ihmetteli, kun en kykene niskavaivojeni takia tekemään töitä. En haluaisi nähdä koko miestä!
Nyt haen lähinnä toimistotöitä, sillä siihen olen kouluttautunut. Tiedän kyllä, että se ei ole todellakaan mitään niskaystävällistä työtä, mutta uskon, että siinä pystyy kassatyötä paremmin vaikuttamaan työergonomiaan.
Ystävälläni oli samanlaisia niskavaivoja, kun hän odotti vauvaa, ja kaikki laitettiin silloin raskauden piikkiin. Hänellä meni toista vuotta, että oireet helpottivat. Hänellä oli pahimmillaan myös jatkuva pyörryttävä olo, pääkipu, hän käytti jatkuvasti aurinkolaseja, koska valot ärsyttivät häntä, hän ei pystynyt ajamaan autolla kuin ihan lyhyitä matkoja, kotona rullaverhot olivat kesäaikaan kiinni... Mutta kun oireiden syy vihdoin keksittiin, olo alkoi pikkuhiljaa helpottaa, mutta kesti tosiaan kauan.
Ilmeisesti teet toimistotöitä, onko sinulla kuinka pitkä työhistoria takana? Onko sulla käytössä lihasrelaxantteja? Mulla oli Sirdalud- tabletteja, kait ne rentouttivat, ainakin nukuttivat. Ja yks lääkäri kirjoitti mulle opamoxiakin, poistaa henkistä jännittämistä, et jos omalla jännitykselläni pahennan niskaoireita. Niitä en ole montaakaan ottanut, ei tuntunut oikein kivalta käyttää mitään mieliala tms. lääkkeitä ja toisekseen minä jäin aika pian ne saatuani sairaslomalle, niin ei sitten enää ollut sitä "töissä jaksamis"-jännittämistä niin paljon. Mutta huomasin kyllä, että ne parhaiten lievensivät oireitani! Varoittelikin vielä, että käytettävä varoen, niihin saattaa jäädä herkästi koukkuun. Jos vain vaiva pahenee aion kyllä kokeilla niitä sitten uudestaan!
Ois kiva kuulla miten sulla nyt jatkossa vaivan kanssa menee. Toivon kyllä, että oireet alkaisivat helpottamaan pian!! Yhtä tuskaa, jos päivä toisensa jälkeen joutuu vain pinnistelemään oman jaksamisen kanssa.

Lue lisää

Työskentelen lasten ja nuorten parissa, jossa joudun välillä istumaan koneen ääressä raportteja kirjoittaen ihan liian kauan. Välillä on tosiaan ihan pakko jäädä kotiin, kun yöunikin jää vähemmälle. Minulla on paha allergia buranaa ja muita tulehduskipulääkkeitä vastaan, siis lähes allergiasokin oireet, joten niitä en pysty käyttämään. Jäljelle jää paracetamooli, joka auttaa kyllä, kun otan gramman kolme kertaa vuorokaudessa. Lihasrelaksannnteja en uskalla ottaa, nukun niistä viikon. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, kestän mielummin kipua kuin muita epämääräisiä oireita!
Ymmärrän huolesi, että oireet uusiutuvat uudessa työssä, niin varmaan tekevätkin aika ajoin, mutta älä anna sen vaikuttaa kuitenkaan uusiin haasteisiin ja töihin. Helppo sanoa, mutta itse olin samassa jamassa kuin sinä ja päättämällä päätin, että saamari minua et lannista ja päätin, että nyt alan elää vaikka kuínka joutuisin ottamaan lattiasta tukea. Ei voi odottaa että tulee kipeäksi, kuitenkin joskus tulee, niin suree sitä silloin! Helppo sanoa, mutta uskallan tehdä niin, kun itse olin samassa jamassa kuin sinä ja varmaan joku muukin. Viimeisin suuri murheeni on kun lentäessä tulee paha olo, en voi pitää päätä alaspäin lentokoneessa. Matkustan paljon ja pelkään jo etukäteen, että matka päättyy lentokoneeseen...
Hulluinta tässä on se, että nämä oireet antaa ymmärtää, että on kyse jostain TOSI vakavasta perussairaudesta, vaikkei niin oikeastaan ole.
Tosi paljon voimia ja periksi ei anneta. Eihän?