Kissan syöpä

Kissalleni tuli vatsaan kasvain.
Ihmettelin, kun hän alkoi laihtua, eikä ruokakaan maistunut kuten ennen.
Sylissä kyllä viihtyi, ja oli muuten oma rakastettava itsensä.
Kävimme lääkärissä, ja tuomio oli tyly, mutta jotenkin sen olin jo aavistanut.
Kisulla ei näyttänyt olevan tuskia, mutta varmuuden vuoksi aloitimme kipulääkityksen. Siinä vaiheessa, kun kissa näyttää kipeältä, se on jo todella sairas.
Päivä päivältä kisu laihtui ja alkoi olla enemmän omissa oloissaan.
Sitten koitti se aamu, kun hän ei enää jaksanutkaan hypätä sänkyyn herättämään minua.
Silloin päätin, että nyt on wanhan herran aika päästä parempaan paikkaan.
Hän ei vielä tuntunut tuskaiselta, liikkui melko hyvin ja ruokaili oma-aloitteisesti.
Kisun kannalta oli kuitenkin parempi lähteä suht. terveenä, kuin kituutella ja riutua.
Nyt hänellä ei ole mitään vaivoja, hän saa seurata touhujamme Sateenkaarisillalla...

Luopuminen ottaa voimille, mutta päätöstä tehdessä on ajateltava mikä on kissallesi parasta.

Voimia.

kissat ei näytä kipujaan, ellei tuska ole ihan mahdoton. luonnossahan kissa on myös saaliseläin, ja luonnossa sairaalta vaikuttava eläin on hyvin äkkiä muiden ruokaa. eli ei kissasta oikein voi tietää, sattuuko siihen (paitsi tosiaan sitten kun se sen jo näyttää, on se kärsinyt jo jonkun aikaa). kipulääkityksestä en itse sen paremmin tiedä, mutta kyllä mua sekin vähän epäilyttää, sillä mistä sen sitten tietää että saako kissa niistä helpotuksen, jos ei muutenkaan näe että sattuuko siihen vai ei? sinuna harkitsisin että olisiko parempi säästää kissa mahdollisilta kärsimyksiltä ja tehdä sille viimeinen palvelus, vaikka se varmasti vaikeaa onkin.

,mikä oli levinnyt pienen ystäväni lähes koko suolistoon ennen kuin edes tajusin, että paras kaverini oli todella sairas. kissani oli ripulilla ja laihtui 3viikossa lähes 3kiloa..."pojallani" todellakin oli ulostamis vaikeuksia ja tuli vain ripulia. vein kissan lääkäriin ja mahasta löytyi nyrkin kokoinen patti. seuraavana päivänä oli leikkaus edessä,jotta tiedettäisiin mikä mahassa oli. kasvain oli 7cm ja etäpesäkkeitä oli 9. Näin viimosimpana päivinä ettei ystäväni ole kunnossa,hän ei oikein nukkunut ollenkaan ja nuurusi vain nelinkontin ja silmistä näin että nyt koskee. Kun kuulin lääkäriltä kasvaimesta päätin ettei ystävääni leikata,paranenminen olisi ollut varmasti mahdotonta ja kissa kärsi jo kovasti. eilen,siis tiistaina tapauksesta on viikko enkä vieläkään oikein tajua ettei ystävääni enää ole.ikävä on ihan suunnaton ja olen itkenyt joka päivä.yritän kuitenkin ajatella, nyt kultani ei kärsi eikä häneen koske. en olisi halunnut koskaan luopua rakkaimmastani, mutta autoin ystävääni...kuolema olisi hänet varmasti ottanut pian, mutta miten kovaa kärsimystä se olisi rakkaalleni aiheuttanut. Neuvon: älä ajattele itseäsi, ettet halua luopua ystävästäsi ja kuinka surullinen tuletkaan olemaan vaan ajattele ystäväsi parasta. tuskin kissasikaan haluaisi sinun kärsivän, jos olisit sairas ja hän pystyisi sinua auttamaan. syöpä on kuitenkin aina syöpä ja tuskin kivutonta syöpää on edes olemassa. kipulääkkeetkin vain väsyttävät varmasti pientä kaveriasi etkä voi olla varma koskeeko kissaasi. Tiedän kuinka vaikean asian kanssa olet. kerrothan mitä aiot ystäväsi kanssa tehdä? Voimia ihan hirmuisesti.Itsekin teen surutyötä vielä pitkään.

19.9.12 jouduimme viemään Rakkaan yli 15v kissamme nukutukutukseen.Päätös oli riipaiseva,mutta ei ollut vaihtoehtoja.Keuhkokasvain oli vallannut elimistön ja hengitys oli parina päivänä jo kovin työlästä ja ruoka eikä juomakaan maistunut.Nyt 3vrk myöhemmin voi asiaa jo kommentoida,vaikka ikävä on todella suuri. Nyt meidän vanhalla Iida-neidillä henki kulkee hyvin ja muutenkin elämä on helppoa ja leppoisaa kissataivaassa.Terveisiä kovasti sinne "ylös" ja kiitokset yhteisistä mieliinpainuvista vuosista - olit kaikkemme!

Täällä tuore sureva. Meillä 12v. kissapojallamme on haimasyöpä. Jotain saatiin poiskin, mutta tänään tuli tieto patologilta että on pahanlaatuinen. Huomenna vielä otetaan tikit masusta ja loppusureminen on nyt päällä. Mistä saan voimia päättää milloin nukutetaan. Nyt oli jo mennyt paremmin, söi ja joi, eikä oksennellut kuin aiemmin, mutta kuten olen täältä lukenut kissa ei kipujaan näytä. On tulossa kamalin Joulu mitä koskaan on ollut. Tekisin vaikka mitä että saisin pitää rakkaan kissani.

Jos kissa syö juo ja leikkii niin tuskin on kivut silloin ovat vielä kovat. Toki kissasi toipuu myös operaatiosta niin ettei leikki varmaan onnistu. Mutta sitten kun huomaat, ettei se ole virkeä itsensä niin paras lahja minkä rakkaalle ystävällesi voit antaa on päästää hänet nukkumaan. Onneksi eläimillä on tämä oikeus, koska eivät osaa tuskastaan kertoa. Paljon voimia teille ja toivotaan, että leikkauksesta oli kuitenkin apua ja saatte vielä yhteisiä hyviä hetkiä!

2.5.2005Minulla oli kissa joka oli 4kuukautta sille tuli syöpä:'( Eläin lääkäri sanoi että kyllä se toipuu mutta ei se toipunut.. se kuoli 4kuukauden iässä. minua harmittaa vieläkin. Kissani kuoli 2.6.2005.

Hello everybody My cat had a cancer And im so sad :( Check my video please Link:
https://www.youtube.com/watch?v=GsPRtHpy6Cc

Eilen oli syöpään menehtyneen kissani syntymäpäivä :( niin ikävä

Tänään sain tietää että 13 v kisupojallani suolistokasvain

Hei. Lähes kaikilla tämän viestiketjun ihmisillä on suht vanha kissa....meidän 6,5v kisupojalla todettiin tänään syöpä paksussa suolessa. Lääkäri puhui leikkauksen mahdollisuudesta, mutta ennusteen olevan huono. Kisu on 11v. tyttöni sydänystävä. Leikkaus maksaa tuhansia. Ihan sama, jos on mahdollisuus, mutta odotan vielä kirurgin arviota. Oireet: ripuli alkoi kuukausi sitten. Kisu syö ja juo huonosti, mutta välillä paremmin. Hän ulkoilee, raapii raapimapuuta, kehrääkin, kehnääkin, nukkuu, nuolee toisia kisujamme. Laihtunut n. 1kg. Tilanne olisi ehkä ollut ainakin vähän parempi kuukausi sitten, mutta ultraa ei tehty, vaan kaikkea muuta. Lääkärinhoidossa on ollut. Tuntuu epätodelliselta. En odottanut näin julmaa tulosta tänään.

Hiirikokeilla on saatu nyt hyviä tuloksia lääkecannapiksen käytöstä syöpäsairauksissa!
Olisikohan se yksi vaihtoehto leikkaukselle ? Itse nyt kovasti joudun pohtimaan tällaistakin, koska oma kissani on sairastunut. Kovin surullista... ),; ja ymmärrämme toisiamme me eläinrakkaat ihmiset.

NM NIISKOlen mielenkiinolla seuannut kissakeskustelu ASItaissoita, joiden omistajat ovat niin välinpitäyömia kissoistaan
Paljn on kirjoiteyyu, että kisslla on rodunmaisempaa maalla. Oman kokemukseni mukaan tämä ei pidä paikkaans ja myömaalla on samat lait kun kauppungeissakin, mutta en usko että matalon isäntä tai emäntä huolehtii kissoisttaan niin, kun kaupunkilainen.

HUOM. ELÄIN ON AINA, KOROSTAN AINA, OMISTAJANSA VASTUULLA.

Oksentelua, röntgen ja verikokeet normaalit kunnes kunto romahti. Kasvain tuntui vain palpoidessa eli vatsaa tunnustelemalla. Oli jo vanha kisu mutta sitäkin rakkaampi. Oksentelua jos on kannattaa aina tutkia ja myös ultra ym. Kissa mene huonoksi oksentelun kanssa, myös pissaamattomuus voi johtaa vakavaan tilaan. Monia kysymyksiä.jää auki kun ei tiedä mistä kasvain tuli ja missä se olikaan, toisinaan muut ongelmat kuten sokeritauti tai tukos voi aiheuttaa kasvaimia ehkä myös. Kustannukset ja hoitokulut voivat itseasiassa olla jopa leikkauksineen halvemmat jos ajoissa saa tiedon.

28.12.NO jopa oot Ynseä Elämääsi kohtaan.Relaa.voisit ottaa vaik ihmis(eläin)suhde terapiaa Toivottavasti ET kissaa?sehän kärsis Sinun Inhosta.....Mut mul 18v kissa ja luulin jo etten ENÄÄÄ häntä sais Pitää.KIITOS maailmalle antiopioteista,VIELÄ ollaan yhdessä.Hän on parasta mitä minulla on.KAIKILLE kisujen rakastamille viekää Heidän elämästään tarinoita vaik työpaikoille Jotta kissojenkin ARVOSTUS YKSILÖINÄ nousisi!kuten meidän ihmistenkin.

Rakas suloinen 19 vuotias kissani sai jonkun ihmeellisen sairauskohtauksen noin kuukausi sitten. Hän heräsi, lähti kävelemään ja jalat petti alta sitten hoiperteli sekä käveli päin seiniä ovia ja tavaroita joita tuli vastaan eikä löytänyt sinne minne oli menossa. Epäilin että oli menossa vessaan mutta ei löytänyt oviaukkoa vaan minun piti auttaa kissani laatikolleen. Teki siihen tarpeensa mutta ei osannut sieltä ulos tarvitsi apua. Kannoin kissani keittiöön ruokakupille, söi ja joi mutta ruoka ja vesikuppi piti nostaa ylemmäksi. Tämän jälkeen tarvitsi kissani aina apua syömisessä ja juomisessa. Tätä ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut. Sitten hän hoiperteli takaisin sängylleen. Epäilin että onko saanut aivoverenvuodon taikka aivotulpan. Tämän kohtauksen jälkeen kissani ei enään hypännyt sohvalle eikä minun sängylle jossa kissallani oli aina tapana nukkua yönsä jalkopäässäni. Kissastani tuli poissaoleva ja näki että jotain on tapahtunut oli sairaan oloinen. Soitin ajan eläinlääkäriin ja tutkimuksen jälkeen sanoi eläinlääkäri että kissani tarvitsee suuren tutkimuksen. Eläinlääkärin mielestä oli parempi nukuttaa kissani ikuiseen uneen koska hän on jo vanha 19vuotias ja itse tutkimukset voivat olla liian rasittavia . Otin kissani kotiin viikonlopun yli ja hoidin ja hemmottelin suloista kissaani ja maanantaina sitten vein hänet piikille. En olisi tahtonut mutta kissalle parempi noin että ei ole kärsimyksiä. En tiedä vieläkään mistä tämä kohtaus tuli, oliko aivotulppa, diabetes, munuaistautia, kilpirauhanen vai jotain muuta. Sydämestä kuuli eläinlääkäri sivuääniä. Suru on suuri ja kaipaus valtava ja teen surutyötä tällä hetkellä. En koskaan tule kissaani unohtamaan oli vain 4kk vanha kun hain hänet ja 19 vuotta asuttiin yhdessä. Nyt on kisuli kissaparatiisissa missä ei ole kipuja eikä mitään huolia. Toivottavasti me vielä tapaamme kun on minun aika täältä lähteä.

Vanha ketju, vaan sama tuska läpi jokaisen viestin. Tunnen ja jaan teidän surun ja tuskan.

Meidän pieni rakas tyttö nukutettiin toissa päivänä. Ikää oli jo 13 vuotta, oksentelun vuoksi mentiin eläinlääkäriin, muuten ei erityisiä oireita ollut, vaan mitään ei ollut enää tehtävissä. Sylissä pidin oman rakkaani loppuun saakka.
Nyt on ikävä ja kaipaus suuri, olit rakkaani, minun pieni tyttöni.

Meidän 12-v. kissapojalle on ilmestynyt omituinen patti oikeaan kainaloon - ei ole mitään hajua mikä se on, suurentunut imusolmuke, rasvapatti vai kasvain (se on tosin kasvanut suuremmaksi viikon mittaan, joten rasvapatti voidaan kai unohtaa). Eläinlääkäri vasta ensi viikon perjantaina ja olen aivan hermona, kymmenen vuotta on poika meillä ollut ja jos tämä jääkin sen viimeiseksi reissuksi...

Edellisen kissan poismeno ei ollut helppoa, se nukutettiin 17-vuotiaana sen jälkeen kun se lakkasi syömästä ja alkoi saada lyhytkestoisia halvauksia sylissä. Sillä oli ollut munuaisten vajaatoiminta jo pidemmän aikaa, joten munuaiset kai lopullisesti pettivät ja siitä nuo oireet. Pahinta asiassa oli, etten ollut kotona kun päätös nukuttamisesta tehtiin. Tulin vain eräänä päivänä kotiin (opiskelin toisessa kaupungissa) ja kissa oli poissa.