maustekurkkuja jne

venäläisiä (ihania) suolakurkkuja joita ohjeessasi annoit? Ja todella harvat kaupat myyvät, ehkä kauppahallista voisi saada, muttta matkaa toiseen suuntaan 50 ja toiseen 90 joten ei tule monesti edes vuoteen jos kahteen "poikettua"
vastaako mynttisen valkosipulikurkut edes samaa musta ne on tosi hyviä..

onko nämä niitä kirjoitti:

venäläisiä (ihania) suolakurkkuja joita ohjeessasi annoit? Ja todella harvat kaupat myyvät, ehkä kauppahallista voisi saada, muttta matkaa toiseen suuntaan 50 ja toiseen 90 joten ei tule monesti edes vuoteen jos kahteen "poikettua"
vastaako mynttisen valkosipulikurkut edes samaa musta ne on tosi hyviä..

Lue lisää

kun aikoinaan rajakauppasäännösten mukaan Suomeen tuotiin v. 1957 Neuvostoliitosta suolakurkkuja, niin jonkin ajan kuluttua kauppanimikkeenä oli

1) venäläisiä suolakurkkuja
2) aitoja venäläisiä suolakurkkuja

Näihin kurkkuihin ei kuulu tippaakaan etikkaa, jota kylläkin on Myrttisen ryytikurkuissa. Ohje on tarkoitettu kotona tehtäville kurkuille, ja niitä todella on harvoissa myymälöissä saatavilla valmiina. Parhaiten soveltuvat raaka-aineeksi pienikokoiset kurkut, joita viljelijät poimivat viimeisenä kurkuntaimista ennen pakkasten tuloa. Jos kuitenkin käyttää isoja kurkkuja, on ne ennen tarjolle panoa viillettävä puolivälistä pitkittäin halki, jotta sisälle kertynyt liemi ei lilluisi lautasella. Varsin ihania saat kurkuista, jos päivää ennen tarjoilua panet ne murskatun valkosipulin kanssa minigrippiin jääkaappiin. Kurkut on aina otettava säilytysastiasta pihdeillä; jos otat sormin, on seuraavana päivänä päällä valkoinen homekerros käden bakteerien aiheuttamana. Luxus-kurkkuja saat, jos panet ne tarjolle hunajan ja smetanan kanssa.

Minä valmistan syksyllä suoalkurkkuja kotioloihin 70 litran tammitynnyriin, josta niitä riittää kevääseen asti. Toiseen samanlaiseen tynnyriin säilön hapankaalia, joka voi olla parvekkeella ja välillä jäätyä ja taas sulaa; kaali ei siitä pahene. Hapatusprosessin aikana keittiössä on raikas pierun haju.

Valkosipuli on muuten kaikkein kommunistisin ruoka: sitä on annettava joko kaikille tai ei kellekään.

rotissööri kirjoitti:

kun aikoinaan rajakauppasäännösten mukaan Suomeen tuotiin v. 1957 Neuvostoliitosta suolakurkkuja, niin jonkin ajan kuluttua kauppanimikkeenä oli

1) venäläisiä suolakurkkuja
2) aitoja venäläisiä suolakurkkuja

Näihin kurkkuihin ei kuulu tippaakaan etikkaa, jota kylläkin on Myrttisen ryytikurkuissa. Ohje on tarkoitettu kotona tehtäville kurkuille, ja niitä todella on harvoissa myymälöissä saatavilla valmiina. Parhaiten soveltuvat raaka-aineeksi pienikokoiset kurkut, joita viljelijät poimivat viimeisenä kurkuntaimista ennen pakkasten tuloa. Jos kuitenkin käyttää isoja kurkkuja, on ne ennen tarjolle panoa viillettävä puolivälistä pitkittäin halki, jotta sisälle kertynyt liemi ei lilluisi lautasella. Varsin ihania saat kurkuista, jos päivää ennen tarjoilua panet ne murskatun valkosipulin kanssa minigrippiin jääkaappiin. Kurkut on aina otettava säilytysastiasta pihdeillä; jos otat sormin, on seuraavana päivänä päällä valkoinen homekerros käden bakteerien aiheuttamana. Luxus-kurkkuja saat, jos panet ne tarjolle hunajan ja smetanan kanssa.

Minä valmistan syksyllä suoalkurkkuja kotioloihin 70 litran tammitynnyriin, josta niitä riittää kevääseen asti. Toiseen samanlaiseen tynnyriin säilön hapankaalia, joka voi olla parvekkeella ja välillä jäätyä ja taas sulaa; kaali ei siitä pahene. Hapatusprosessin aikana keittiössä on raikas pierun haju.

Valkosipuli on muuten kaikkein kommunistisin ruoka: sitä on annettava joko kaikille tai ei kellekään.

Lue lisää

Kirjoittamasi kaltaista juttua juuri hain. Olen itse hapattanut valkosipulilla höystettyjä kurkkuja muutana syksynä. Tulos on ollut sekä maultaan että kustannuksisltaan erinomainen. En ole myöskään huomannut, että valkosipulikurkut haisisivat vieraidenkaan nenään kuten raa-an valkosilulin syönti.
Pulmana on säilömisissäni ollut vain se, että kurkut homehtuvat, ennenkuin loppuvat. Olen kuullut tai lukenut jostan, että ne pitäisi hapattamisen jälkeen siivilöidä, keittää saatu liemi ja kaataa jäähtyneenä uudelleen kurkkujan päälle. En ole vielä kokeillut.
Liekkö Sinulla tai jollakulla toisella vinkkejä hapankurkkujen säilyvyyden parantamiseksi.
Tonen asia, joka nyt menee reippaasti ohi aiheen on pula-ajan siirapin tai sokeriliemen valmistus. Sitä valmistettiin kuulemma itsetehdystä perunajauhoista , joihin lisättiin luultavasti jotain apteekista hankittua happoa. Olisiko jollakulla tietoa valmistusprosessista ja siitä "haposta"?