Satuin lukemaan väsymys ja masennus palstaa, aloitusta "hihhuli hei väsymys ja masennus". Törmäsin ketjussa samaan nimimerkkiin, joka täällä kirjoittaa henkilönä "amalia" jolla sijoitettuja lapsia.
Sijaisvanhempien kirjoituksista olen huomannut rivien välistä erilaista ongelmiensa ratkaisuyritystä, vaikkapa itsekehua kuinka sossut tarjoaa lapsia sijoitukseen solkenaan ja kuinka sossun innokkuutta ihan joutuu toppuuttelemaan, hän sijaisäiti.
Pitäisikö vielä uskoa, että sijoitettujen syrjäytyminen ja rikollisuus olisi biologisista vanhemmista. Sijaisvanhemmissa on monisairaita, joiden ongelmia sijoitetut eivät sijoitusaikanaan kerkiä tyhjentämään itselleen taakaksi. Sijareilla on mahdollisuus ottaa tarvittaessa uusia ja taas uusia sijoittettuja joiden avulla terapoivat itseään.
Sijaisvanhempien mielenterveys
17
1671
Vastaukset
- siellä
on siis "kysymys lääkkeistä". Livahti tuo aloitukseni ennen kuin ehdin "oikolukea".
- Inkeri70
niin tavallisten ihmisten ongelmia löytyy myös sijareilta, ei tässä mitään superihmisiä kannata kuvitella olevansa.
Sijarit erovat ja sairastavat samalla tavalla kuin tavan ihmisetkin, tämä ei kai ole yllätysuutinen.
"Pitäisikö vielä uskoa, että sijoitettujen syrjäytyminen ja rikollisuus olisi biologisista vanhemmista."
Riippuu paljon minkäikäisenä lapsi otetaan huostaan. Lähtökohtaisesti minusta on mielenkiintoista (ja lisäksi lapsellista, vastuuta väistelevää, hurskastelevaa ja lyhytnäköistä) esittää, että lapsen kaikki ongelmat johtuvat sijaisperheestä. Hirveän kätevää biovanhemmille syytää kaikki sijaisvanhempien niskaan. Jos tutkimuksissa (joku tällaisesta mainitsi) todetaan, että sijoitetut lapset aikuisiässäkin sairastelevat ja päätyvät itsemurhaan useamman kuin muut ikätoverinsa, niin sekö on sitten sijaisperheen syy? Biovanhemmat lykkäävät pään puskaan ja alkavat aggressiivisesti syyttää sijaisvanhempia sen sijaan, että voisivat edes varovaisesti kurkistaa sinne peiliinkin.
En usko, että erityisestä muhivasta pommista on kyse. Laajemmin voitaisiin kysellä vanhempien jaksamisesta yleensä. Mutta koska sijarin huostaan on erityisesti annettu muitakin kuin omia lapsia vastuu myös omasta terveydestä on totinen. En todellakaan halua, että meillä asuvat, jo kotia kerran vaihtaneet lapset joutuisivat minun sairastumiseni tähden vielä vaihtamaan kotia kertaalleen. Siksi pidän itsekkäästi huolen omasta pienestä vapaa-ajastani ja huolehdin oman pääkoppani tuulettamisesta.
Kaksi lasta on meillä erityisesti äidin uupumuksen vuoksi ja minun ei tarvitse kuin illalla sanoa, että kylläpäs väsyttää, niin poika tulee huolestuneena paikalle. - mielenterveys
Näin voisi olla myös tuo aloitus kuten iltalehtien lööpeissä tavataan ottaa oikein hyvä iskulause.
Niin onhan varmaan eroa biovanhempien ja sijaisvanhempien väsymys ja masennus tilassa.
Biovanhemmat kieltävät masennuksensa eivtkä hae siihen ajoissa apua. Syyt on siis kaikissa muissa mutta ei heissä itsessään. Eikö se sitä rataa täällä keskustelupalstleenalla mene. Ryöstetään heiltä lapset jne. eikä heissä itsessään ole mitään vikaa.
Väsymys ja masennus varmaan on aika yleinen terveyden tila sehän on se "kello" joka antaa hälytyksen hae apua. eikä lääkitys ole se ensimmäinen hoito. Tiedät varmaan että on olemassa esim. Rosenterapia joka tiedetään hyvin toimivana hoitomuotona ja auttaa siis terveellä tavalla ihmistä löytämään oikeita kanaalia juuri omassa itsessään.
Silloin joutuu myös itse tekemään työtä terveytensä eteen. Onhan kyse asioista jotka koskettavat juuri omaa itseä ja usein sitä voimakkainta ja samalla herkintä kipua sinussa itsessäsi.
Olen yrittänyt puhua ja ehdottaa erästä bioäitiä menemään Rosenterapiaan mutta hänellä ajatus kuten sinullakin "noidan hommia"
No siinähän sitten jatkaa entiseen tahtiin ja mikä kauheinta hänen terveydentila on siitä vain pahennut. Eikä apua näytä tulevan kun siihen itsellä ei ole haluja muuten kuin lääkkeet ja viina hoitomuotona. Krapulassa sitten itkee ja valittaa elämän surkeuttaan. Näin tehnyt jo 22 vuotta.
Minusta tuntuu kuin hakisisit neulaa heinäsuovasta.
Mikä on tuo "muhiva pommi" ???
Mitä tekemistä sillä on "amalia":n kanssa?
Pitäisikö mielestäsi sijaisvanhempien kestää ja jaksaa nuo usein raatavat biovanhemmat ja heidän suloiset lapsensa jotka heiltä ryöstettiin ja sirpaleina sijaiskotiin jätettiin.
Vain yksi lapsi voi todella olla niinkin rikki että ei sitä kukaan kykene edes tilapäisesti teippaamaan kokoon.
Jos muita lapsia perheessä niin kuka eniten saa sitä aikaa ja huomiota.
Sijaisvanhempia kun on tilanteissa joissa heitä joka taholta repivät nuo arjen touhut ja antavat selittämätöntä toivottomuutta. Pitäisikö sitä kestää ilman että siihen väsyy.
Ota huomioon että väsyminen on aivan normaalia.
Oletko ite yli ihminen joka kestää kaiken eikä väsy eikä masennu. Ole siitä onnellinen mutta älä kateellinen sijaisvanhemmille.- mielenterveys
mm.onsyy huostaanottoon,mutta sijarilla
ei haittaa,eikä tietty soskullakaan. - Inkeri70
mielenterveys kirjoitti:
mm.onsyy huostaanottoon,mutta sijarilla
ei haittaa,eikä tietty soskullakaan.että jos sijaisvanhemman mielenterveys pettää, hän saa apua, kuten kuka muu tahansa vanhempi.
Olen kerran joutunut viemään sukulaisen totaalisen romahduksen ja uupumuksen vuoksi lääkäriin. Lekuri kysyi vain, onko lapsia ja myönteisen vastauksen jälkeen kysyi missä lapset ovat. Kerroin, että ovat minulla hoidossa. Se riitti. - äiti51
Minä olen saanut suuren avun Rosen-terapiasta. Sain tällä palstalla vihjeen siitä juuri amalialta. Hain lähimmän terapeutin ja kävin hänen luonaan 6 kertaa. Viimein terapeutti sanoi, ettei sinun ole syytä enää tulla. Syy miksi menin Roseniin oli se, että olin ihan selvästi tressaantunut. Töitä oli paljon ja olin antanut myös liian suuren ajan kaikenlaiseen auttamistoimintaan. Olen aina huono sanomaan "ei". Minulle ei tullut muita oireita, kun korkea verenpaine. Lääkäri käski minun "relata". Tiesi mitä teen työkseni ja sanoi, että tämä on selvästi tressin aiheuttama juttu. "Vähennä töitä ja lakkaa murehtimasta kaikista maailman lapsista" Se ei kuitenkaan ole helppo juttu, kun on murehtija tyyppiä. Uutena vuotena lupasin itselleni, että vähennän kaikkea ja annan siitä tulevan ajan vaan itselle ja perheelle. Rosen-terapia antoi minulle voimaa tähän päätökseen.Tänä päivänä tilanne on se, että verenpaineeni on alle normin ja sain jättää lääkkeet pois. Uskomatonta, mutta ihan totta! Se, että jaksaa itse nyt paremmin, niin lapsetkin voivat paremmin!
- amalia
uusi täällä olet, mutta tuskin kenellekään vakiokävijälle oli mikään uutinen tuo, että minä olen ollut loppuunpalanut. Olen sen niin usein täällä eri yhteyksissä tuonut esiin.
En sillä, että haluaisin sairastumisellani, jotenkin säälipisteitä tai kehuskella, vaan haluan olla se varottava esimerkki muille minun kaltaisilleni huolehtijoille ja sossujen ja biojen kanssa "tappeleville" sijareille. Kun tekee kaikkensa lasten eteen ja pistää itsensä likoon, unohtaen kokonaan oman hyvinvointinsa. Kun lasten vuoksi taistelee vuosia tuulimyllyjä (byrokraatteja) vastaan, niin huomasin, et hitto
näköjään vahvempikin lopulta murtuu, eikä vaan jaksa.
Sekin sitten vielä, että minun ei vieläkään olisi annettu pitää sairaslomaa ja levätä, vaikka olin lähes kuoleman kielissä. Luulen, ettei ykskään bio joudu venymään niin paljon, jos pyytää apua.
Sijarin avunsaanti onkin työn takana.- uupunut myös
Hei Amalia, kun olen lukenut tekstejäsi, saan niistä aina voimaa itselleni. Mielestäni olet varsin "täysipäinen" tyyppi. On hienoa, että uskallat puhua ääneen uupumuksestasi.Olen itse käynyt vastikään saman läpi sijaisvanhempana. Ja nimenomaan kokenut tuon, että sosiaalityöntekijöiltä ei siinä vaiheessa apua saa. Silloin olet yksin siltä taholta. Päinvastoin, koin sos.työntekijän jopa vaikeuttavan tilannettani omilla ratkaisuillaan siinä määrin, että tänä päivänä luottamukseni sitä tahoa kohtaan on täysin nollassa, jos ei miinuksen puolella. Ja silti tässä jatketaan sijaisvanhempana. Nyt on ainakin sitä tietoa rikkaampi, että sinne suunntaan ei vaikeuksissaan edes yritä enää kääntyä. Tsemppiä sinulle ja muillekin sijareille syksyyn!
- Helinä-keiju3
uupunut myös kirjoitti:
Hei Amalia, kun olen lukenut tekstejäsi, saan niistä aina voimaa itselleni. Mielestäni olet varsin "täysipäinen" tyyppi. On hienoa, että uskallat puhua ääneen uupumuksestasi.Olen itse käynyt vastikään saman läpi sijaisvanhempana. Ja nimenomaan kokenut tuon, että sosiaalityöntekijöiltä ei siinä vaiheessa apua saa. Silloin olet yksin siltä taholta. Päinvastoin, koin sos.työntekijän jopa vaikeuttavan tilannettani omilla ratkaisuillaan siinä määrin, että tänä päivänä luottamukseni sitä tahoa kohtaan on täysin nollassa, jos ei miinuksen puolella. Ja silti tässä jatketaan sijaisvanhempana. Nyt on ainakin sitä tietoa rikkaampi, että sinne suunntaan ei vaikeuksissaan edes yritä enää kääntyä. Tsemppiä sinulle ja muillekin sijareille syksyyn!
hälytyskellojen kilkattaa, että Suomeen saataisiin kyvykkäämpiä sosiaaliviranomaisia. Nyt biologisten perheiden lisäksi kärsii jo sijaisperheetkin. Koskahan laitosväki astuu samaan remmiin.
- vanha sijari
Helinä-keiju3 kirjoitti:
hälytyskellojen kilkattaa, että Suomeen saataisiin kyvykkäämpiä sosiaaliviranomaisia. Nyt biologisten perheiden lisäksi kärsii jo sijaisperheetkin. Koskahan laitosväki astuu samaan remmiin.
On myös käyty läpi sama prosessi, loppuunpalaminen, mutta hain ja sain heti apua ja arvatkaas mistä. Sossuilta, työnohjaajalta ja sairaslomaakin, tosin vaan erittäin lyhyen. Kypsyttelin pitkään ajatusta lopettaa kokonaan sijarin hommat, mutta sairausloma, kesäloma (sellainenkin järjestyi) ja uudet työjärjestelyt mahdollistivat jatkamisen toistaiseksi.
Miksi sijaisvanhempi voi väsyä ja palaa loppuun???, siihen on monta syytä. Minä en tähän rupea omia yksilöimään, mutta työmme voi toisinaan olla ajoittain tosi rankkaa ja kuluttavaa. Kun ikääkin alkaa olla ja lisää tulee, ei enää jaksa samanlaista rääkkiä kuin ennen. Lapsiin sitoutuminen ja jatkuvuuden takaaminen on yksi työn kulmakiviä ja siksi jatkoin työtä, levänneenä ja virkeämpänä. Kiitos yhteistyötahojen, jotka mahdollisivat loman ja lomituksen. - keskellä täällä on
vanha sijari kirjoitti:
On myös käyty läpi sama prosessi, loppuunpalaminen, mutta hain ja sain heti apua ja arvatkaas mistä. Sossuilta, työnohjaajalta ja sairaslomaakin, tosin vaan erittäin lyhyen. Kypsyttelin pitkään ajatusta lopettaa kokonaan sijarin hommat, mutta sairausloma, kesäloma (sellainenkin järjestyi) ja uudet työjärjestelyt mahdollistivat jatkamisen toistaiseksi.
Miksi sijaisvanhempi voi väsyä ja palaa loppuun???, siihen on monta syytä. Minä en tähän rupea omia yksilöimään, mutta työmme voi toisinaan olla ajoittain tosi rankkaa ja kuluttavaa. Kun ikääkin alkaa olla ja lisää tulee, ei enää jaksa samanlaista rääkkiä kuin ennen. Lapsiin sitoutuminen ja jatkuvuuden takaaminen on yksi työn kulmakiviä ja siksi jatkoin työtä, levänneenä ja virkeämpänä. Kiitos yhteistyötahojen, jotka mahdollisivat loman ja lomituksen.aivan tuntematon käsite se, että moni bio on saanut katkerasti katua sitä, että on myöntänyt väsymisensä ja avuntarpeensa.
Aivan varmasti on yleisesti ottaen sossun asenteessa eroa sen mukaan, onko avun hakija bio vai sijari. Hehän ovat muka itse sijarin kykeneväksi työhönsä tutkineet, eihän silloin voi ensimmäisenä tulla mieleen, että lapset olisivat toisen hoitopaikan tarpeessa.
Bio vastaavasti on samassa tilanteessa uusi tuttavuus sossulle ja siitä se syynäys ja kyyläys sitten alkavatkin, jonka lopputulos voi olla ihan mikä tahansa. Hyvää apua antavasta pahimpaan mahdolliseen eli huostaanottoon.
Ei siinä peiliin katsomiset paljon auta, vaikka sitä älyttömyyteen asti jaksetaan täällä jauhaakin. - amalia
uupunut myös kirjoitti:
Hei Amalia, kun olen lukenut tekstejäsi, saan niistä aina voimaa itselleni. Mielestäni olet varsin "täysipäinen" tyyppi. On hienoa, että uskallat puhua ääneen uupumuksestasi.Olen itse käynyt vastikään saman läpi sijaisvanhempana. Ja nimenomaan kokenut tuon, että sosiaalityöntekijöiltä ei siinä vaiheessa apua saa. Silloin olet yksin siltä taholta. Päinvastoin, koin sos.työntekijän jopa vaikeuttavan tilannettani omilla ratkaisuillaan siinä määrin, että tänä päivänä luottamukseni sitä tahoa kohtaan on täysin nollassa, jos ei miinuksen puolella. Ja silti tässä jatketaan sijaisvanhempana. Nyt on ainakin sitä tietoa rikkaampi, että sinne suunntaan ei vaikeuksissaan edes yritä enää kääntyä. Tsemppiä sinulle ja muillekin sijareille syksyyn!
enpä kovin paljon tosiaan välittäis tekemisissä olla. Onneksi osittain siinä sairastumisen aikana vaihtui sossu ja se edellinen siirrettiin muihin tehtäviin.
En siltikään luota siellä koko talossa oikein kehenkään. Olkoon hätä mikä tahansa, niin siihen pitää varautua, et yksin on pärjättävä.
Haluan just täällä avata tätä keskustelua, et muutkin uskaltais mahdollisesti kertoa, jos alkaa tuntua väsymystä, tai ainakin tunnistaisivat oireet ajoissa ja osaisivat puhaltaa pelin poikki ajoissa.
Täälä ei valitettavasti kovin yksityiskohtaisesti viitsi asioista puhua. Niin paljon olisi kuitenkin sanottavaa ja toivoa vain sopii, että muut osaa lukea oikein rivien välitkin.
Onko sulla samanlainen tunne kun mulla, nyt kun olen jo toipunut, että kaikki näyttää paremmalta kuin koskaan ja nauttii asioista eri tavalla, kun taas siihen pystyy. Näköjään se elämänhalukin pitää ensin menettää, ennen kuin sitä todella osaa arvostaa. Nautin nykyään niin monista asioista, joiden olemassaolon kyllä tiesin ennekin, mut nyt ne on saaneet ihan toisenlaisen merkityksen.
Tarkoitan siis ihan tavallisia asioita, auringonpaistetta, kukkia, lapsia, miestä, hyvää ruokaa, musiikkia. Ihan kun en olis koskaan niistä aikasemmin välittänyt. Välitin kyllä, mut nyt jotenkin syvemmin. - amalia
Helinä-keiju3 kirjoitti:
hälytyskellojen kilkattaa, että Suomeen saataisiin kyvykkäämpiä sosiaaliviranomaisia. Nyt biologisten perheiden lisäksi kärsii jo sijaisperheetkin. Koskahan laitosväki astuu samaan remmiin.
ne on olleet siinä remmissä jo kauan aikaa.
Sehän se aika kauheeta onkin, niiden laitosten asukkien/hoidokkien kannalta, kun motivaatio työntekijöiltä on aivan kateissa.
Se näkyykin suurina poissaolo/sairaspäivälukuina. - amalia
vanha sijari kirjoitti:
On myös käyty läpi sama prosessi, loppuunpalaminen, mutta hain ja sain heti apua ja arvatkaas mistä. Sossuilta, työnohjaajalta ja sairaslomaakin, tosin vaan erittäin lyhyen. Kypsyttelin pitkään ajatusta lopettaa kokonaan sijarin hommat, mutta sairausloma, kesäloma (sellainenkin järjestyi) ja uudet työjärjestelyt mahdollistivat jatkamisen toistaiseksi.
Miksi sijaisvanhempi voi väsyä ja palaa loppuun???, siihen on monta syytä. Minä en tähän rupea omia yksilöimään, mutta työmme voi toisinaan olla ajoittain tosi rankkaa ja kuluttavaa. Kun ikääkin alkaa olla ja lisää tulee, ei enää jaksa samanlaista rääkkiä kuin ennen. Lapsiin sitoutuminen ja jatkuvuuden takaaminen on yksi työn kulmakiviä ja siksi jatkoin työtä, levänneenä ja virkeämpänä. Kiitos yhteistyötahojen, jotka mahdollisivat loman ja lomituksen.ensikskin siksi, että ole toipunut, mutta myös siksi, että olet onnistunut saamaan asialliset työnsä osaavat ja hoitavat sossut.
Se on aivan sama täällä sijaripuolella, kuin bioillakin, et on kun lottovoitto, kun sellaisen sossun onnistuu saamaan. Harvassa, aivan liian harvassa tuntuvat olevan. - Sivusta kasoja
Helinä-keiju3 kirjoitti:
hälytyskellojen kilkattaa, että Suomeen saataisiin kyvykkäämpiä sosiaaliviranomaisia. Nyt biologisten perheiden lisäksi kärsii jo sijaisperheetkin. Koskahan laitosväki astuu samaan remmiin.
Tänäpäivän sos työntekijät ovat tyranneja. Vaikka tekevät rajujakin päätöksiä heillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoja. Hinnalla millä hyvällä runnovat päätöksensä läpi.
- Näin on käynyt
Jos siaisäiti loppuun palaa. Tulee sos. työntekijät ilmoittamatta ja vievät lapset pois. Koita selvitä. Kuukauden sairasloma niin päädyt työkkäriin työnhaakijaksi.
Kannattaa omassa kohdassa miettiä missä mennään. - äityskä
Kyllä sijarinkin pitäis osata hakea apua . minä jouduin luopumaan masennuksen takia lapsista kun jouduin olemaan laitos hoidossa . ei mulla silloin ollut ketään tahoa joka auttaa ainut apu minkä sain oli sijoitus. ja ennen kuin sairastuin mun luona ei tosiaankaan juotu tai käsitelty lapsia väärin . sijais perheessä missä ovat käynyt käsiksi toiseen lapseen mikä sitten käytiin läpi . ja välillä niin kännissä että 7v joutui taluttaa toisen kotia . sitten kun ei uskalla sanoa mitään kun jos meet sanoo mitä lapset kertonu niin lapsilla vieläkin tukalampaa että missä meni pieleen . jos bio perheessä ois noin ollu ja joku ois nähny niin lapsi ois lähteny saman tien . itse en ota alkoholia ollenkaan . mut se on kumma et jos siellä menee huonosti rangaistus on et sitten et pääse äitille jos et ole kunnolla , jos tukiperheessä menee viikonloppu huonosti niin et pääse äitille , ja meillä menee kuitenkin tapaamiset hyvin . ymmärtäisin jos mun tapaamiset lapsen kanssa menis huonosti et sitten mietittäis et mitä tehdä . mut pointti oli et ainakin näitä on autettu kaikin tavoin . jos itse ois saanut sen kaiken avun silloin aikoinaan niin lapset ois kotona .
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vakava rikosepäily Seinäjoella
Ilkka ei taaskaan tiedä mitään mutta hesalaiset kertoo: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010959325.html422836Olet saanut kyllä tunnisteita
Itsestäsi ja meistä. Mutta mikä siinä on, ettet kirjoita etkä anna itsestäsi merkkejä. Ellei ole kysymys siitä, mikä ens292409Mitä on woketus?
Täälläkin hoetaan usein sanaa "woketus". Mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa? Ilmeisesti sen käyttäjät ymmärtävät sen k4362408Mies pakko olla rehellinen
Kiinnostuin koska olet tosi komea ja sulla on ihana puheääni. Olen aika pinnallinen sitten kai... 😓 kyllä olet tosi rau192193Oletko jo luovuttanut?
Joko olet luovuttanut kaivatun suhteen ja hyväksynyt, että mitään ei tule?1421796Ikääntyvien tilanne Suomessa on järkyttävä - Hoivakotiin ei pääse, vaan joutuu selviytymään yksin
Ikääntyvien tilanne Suomessa on järkyttävä… Hoivakoteihin sijoittamista vältellään, koska hoito on kallista ja hyvinvoin1421762Kristo Salminen, 52, riisuutui - Paljasti Iso-Börjen tatuoinnit - Somekansan tuomio yksimielinen
Iso-Börje, tuo iso, tatuoitu, yltiöromanttinen ja aika kuuma rikollispomo - vai mitä mieltä sinä olet? Lue lisää ja kat241295Hirvenmaitojuusto
Olin Prisman juustohyllyllä kun vierestä alkoi kuulua kamala paapatus. Siinä oli vanha muori, joka räyhäsi raivokkaasti,31187- 741089
Kerro mulle miksi juuri me
Kohdattiin? Tässä elämässä. Vaikka ollaan edelleen tutut tuntemattomat. Se on omituinen tunne.671007