Kun nainen huutaa miehelle väkivaltaisesti

Rähjääjä

Mieheni väittää olevansa perheväkivallan uhri, koska huudan hänelle vihaisena. Hän ei halua itse huutaa eikä halua jatkaa huudon kohteena. Kun suutun, alan kiljua ja sättiä, jopa loukata tahallisesti. Rauhoituttuani kadun melkein kaikkea tekemääni. Meillä ei siis lyödä kuin sanoilla. Mihin vertaisryhmään voisin mennä hankkimaan tyyneyttä ja malttia?

14

3781

Äänestä

    Vastaukset 14

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • vaikka

      neuvottelutaitoja. Rähjäämällä ei yleensä saa tahtoaan läpi työpaikallakaan. Sama pätee kotona.

    • Eräs mies

      Miehesi on henkisen väkivallan uhri, näin se vaan on
      Itse ainakin koen asian niin että toinen ei kunnioita minua jos huutaa minulle.
      Mielestäni silloin kun suhteessa aletaan huutamaan niin rakkaus on lentänyt suhteesta.

      Pyrit halitsemaan tilannetta huutamalla, koska miehesi on oikeasti parempi neuvotelija kuin sinä.

      Kanataisi miettiä mitä miehesi saa suhteesta?
      Esim. jos hän puhuu jostain epäkohdasta suhteessanne niin sinä vastaat huutamalla, kuunelaanko häntä? EI

      Minä olen lähtenyt selaisesta suhteesta koska koin että en tule kuuluksi enkä jaksanut olla huudon ja haukumisen kohteena.

      Parempi yksin kuin huonossa suhteessa, se että omistaa pimsan ei oikeuta käytäytymään miten tahansa

      Jos haluat muutua niin olisi kai paras etsiä joku terapeutti.

      • Rähjääjä

        Tuntui pahalta lukea vastauksesi, mutta taidat olla oikeassa. Olen saanut huonon mallin äidiltäni. Se ei tietenkään oikeuta mihinkään. Omia tapoja on vaikea muuttaa, jos ei ole pakko. Inhoan itseäni, mutta ei se mitään auta. Vain muutos omassa käytöksessä kriisitilanteissa on merkityksellistä. Ymmärrän, että pitäisi ottaa vastuu omasta toiminnasta, itsesäälillä tavallaan siirrän syyn pois itsestäni, kun en kestä katsoa peiliin. Apua! Teoriassa osaan, käytännössä väsyneenä sorrun vanhaan kaavaan ennen kuin ehdin ajatella loppuun.


      • eräs mies
        Rähjääjä kirjoitti:

        Tuntui pahalta lukea vastauksesi, mutta taidat olla oikeassa. Olen saanut huonon mallin äidiltäni. Se ei tietenkään oikeuta mihinkään. Omia tapoja on vaikea muuttaa, jos ei ole pakko. Inhoan itseäni, mutta ei se mitään auta. Vain muutos omassa käytöksessä kriisitilanteissa on merkityksellistä. Ymmärrän, että pitäisi ottaa vastuu omasta toiminnasta, itsesäälillä tavallaan siirrän syyn pois itsestäni, kun en kestä katsoa peiliin. Apua! Teoriassa osaan, käytännössä väsyneenä sorrun vanhaan kaavaan ennen kuin ehdin ajatella loppuun.

        Jos kumminkin olet jo senverran katsonut peiliin ja huomannut tämän virheen käytöksessäsi, niin valoa on tunnelin päässä.
        Oletko kokeilut keskustella tästä ongelmasta miehesi kanssa ihan rauhassa?


    • ja rähjääminen

      eivät erityisemmin sovi kummallekaan sukupuolelle. Huonoista tavoista on mahdollista päästä eroon. Itsehillintää peliin.

    • että saa sinut huutamaan?

      Onko mieleesi tullut, että miehellesi saattaa sopia se, että etsit syytä itsestäsi?

      Miksi joudut huutamaan?

      Vastaamattomuus ja mykkyyskin ovat henkistä väkivaltaa. Kukaan tuskin syyttä huutaa. Okulaari myös mieheen.

      • Rähjääjä

        Joo, niin se menee, että mies vain hiljenee ja sulkeutuu ja minä tulen juuri siitä niiiin epätoivoiseksi, että alan huutaa, kun hermostun siitä vetäytymisestä. Olen kuin hylätty ja yksin. Pitäisi jaksaa odottaa hänen aikataulullaan, mutta olen nopeatempoisempi ja impulsiivisempi. Jos ehdin kivahtaa jotain erimielisyyden aikana, hänellä on oikeus olla loukkaantunut ja olla rauhassa. Olemme erilaisia ja hän on normaliuden mittari. Huutaa ei saa, koska hän ei huuda. Vetäytyä saa, koska se sopii hänelle, vaikka minä en kestä sitä, kun erimielisyydet venyvät pitkiksi. Olen alakynnessä. Meillä malttinsa menettänyt on hävinnyt osapuoli. Jos oppisin vaikka kävelemään ulos, voisin olla menettämättä otetta tilanteesta. Mutta jään siihen huutamaan ja itkemään, tavallaan kerjäämään hyväksyntää. Tunnen itseni niin surkeaksi, etten silloin edes välitä, vaikka mokaan ja huudan. Mikä noidankehä.


      • eräs mies

        Mitäs jos se huutaja olisi mies?
        Olisiko se silloin henkistä väkivaltaa?
        Vai onko se niin että kun nainen huuta se ei ole vaan se on sen vetäytyvän vika. Mutta jos mies huutaa se on miehen korvienvälissä se vika. eli toimi mies kumminpäin tahansa niin se on miehen vika . näinkö se elämässä menee?
        Ja koska tiedät miten toisen pitää toimia jos toinen huutaa niin kerro se myös täälä.

        Mitä poliisi käskee tekemään jos joku alkaa agresiiviseksi? Poisutumaan paikalta eikö vain?
        Vai käskeekö kaivamaan pesäpallomailan?


      • kommunikaatiota
        eräs mies kirjoitti:

        Mitäs jos se huutaja olisi mies?
        Olisiko se silloin henkistä väkivaltaa?
        Vai onko se niin että kun nainen huuta se ei ole vaan se on sen vetäytyvän vika. Mutta jos mies huutaa se on miehen korvienvälissä se vika. eli toimi mies kumminpäin tahansa niin se on miehen vika . näinkö se elämässä menee?
        Ja koska tiedät miten toisen pitää toimia jos toinen huutaa niin kerro se myös täälä.

        Mitä poliisi käskee tekemään jos joku alkaa agresiiviseksi? Poisutumaan paikalta eikö vain?
        Vai käskeekö kaivamaan pesäpallomailan?

        voi opiskella parisuhdekurssilla. Kumpikaan tapa, vetäytyminen tai huutaminen ei ole paras mahdollinen. Riitelyn taito on hyvä osata myös, mutta siinäkin on säännöt. Ihan sama kumpi osapuoli huutaa, kumpi on mykkä - parisuhdekurssille vaan.


      • swanholm
        Rähjääjä kirjoitti:

        Joo, niin se menee, että mies vain hiljenee ja sulkeutuu ja minä tulen juuri siitä niiiin epätoivoiseksi, että alan huutaa, kun hermostun siitä vetäytymisestä. Olen kuin hylätty ja yksin. Pitäisi jaksaa odottaa hänen aikataulullaan, mutta olen nopeatempoisempi ja impulsiivisempi. Jos ehdin kivahtaa jotain erimielisyyden aikana, hänellä on oikeus olla loukkaantunut ja olla rauhassa. Olemme erilaisia ja hän on normaliuden mittari. Huutaa ei saa, koska hän ei huuda. Vetäytyä saa, koska se sopii hänelle, vaikka minä en kestä sitä, kun erimielisyydet venyvät pitkiksi. Olen alakynnessä. Meillä malttinsa menettänyt on hävinnyt osapuoli. Jos oppisin vaikka kävelemään ulos, voisin olla menettämättä otetta tilanteesta. Mutta jään siihen huutamaan ja itkemään, tavallaan kerjäämään hyväksyntää. Tunnen itseni niin surkeaksi, etten silloin edes välitä, vaikka mokaan ja huudan. Mikä noidankehä.

        Lähes kolmekymmentä vuotta. Kun piti keskustella tai oli erimielisyyksiä, mieheni pakeni mykkäkouluunsa ja minä huusin ja kiljuin tuskaani pihalle. Kaikki syy oli tietysti minun ja minun huonon käytökseni... Terapiaan ei hän halunnut, kävi varmaan miehen kunnialle, keskustella ei voinut mistään; eihän tarvinnut, kaikki oli hyvin kunhan vaan toimittiin niinkuin hän sanoi!
        Sitten lähdin, eroselvittelyterapiassa hän sitten muka vasta tajusi millainen helvetti minulla oli ollut ja lupasi yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista parantaa tapansa. Valitettavasti rakkaus oli jo kauan sitten kuollut ja kuopattu, eikä paluuta enää ollut. Olisinpa vaan jaksanut lähteä aikaisemmin, silloin kun tunteita oli vielä jäljellä...ehkäpä miehen herääminen olisi vielä pelastanut liiton. Uuden kumppaninsa kanssa hän taitaa osata nämäkin keskusteluasiat ihan toisella tapaa, hyvä niin!


      • 657876
        swanholm kirjoitti:

        Lähes kolmekymmentä vuotta. Kun piti keskustella tai oli erimielisyyksiä, mieheni pakeni mykkäkouluunsa ja minä huusin ja kiljuin tuskaani pihalle. Kaikki syy oli tietysti minun ja minun huonon käytökseni... Terapiaan ei hän halunnut, kävi varmaan miehen kunnialle, keskustella ei voinut mistään; eihän tarvinnut, kaikki oli hyvin kunhan vaan toimittiin niinkuin hän sanoi!
        Sitten lähdin, eroselvittelyterapiassa hän sitten muka vasta tajusi millainen helvetti minulla oli ollut ja lupasi yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista parantaa tapansa. Valitettavasti rakkaus oli jo kauan sitten kuollut ja kuopattu, eikä paluuta enää ollut. Olisinpa vaan jaksanut lähteä aikaisemmin, silloin kun tunteita oli vielä jäljellä...ehkäpä miehen herääminen olisi vielä pelastanut liiton. Uuden kumppaninsa kanssa hän taitaa osata nämäkin keskusteluasiat ihan toisella tapaa, hyvä niin!

        Mihestäsi ei vain ollut kouluttamaan sinua. Tule tänne niin saat sekä kaipaamasi piiskauksen, että sen jälkeen hitaan panon. Sen verran hitaan, että opit kyllä.


    • Anonyymi

      Aloittaja ei tule lopettamaan, ennen kuin saa nyrkistä. Ja sitten kun saa, hän heittäytyy itse uhriksi. Feministejä ei voi muuttaa kunniallisiksi naisiksi ja miehen paras veto olisi tappaa nainen. Suomessa kun ei oikeasti ole elinkautista.

      Puolustusriskiä ajatellen taas olis parasta toimia mahdollisimman aikaisin, niin kauan, kuin selkäänanto riittää täyteen hyvitykseen. Silloin nainen ei voi saada tuhansia euroja ja sinä itse ymmärrät viimeistään päästä moisesta paskaläjästä eroon.

    • Anonyymi

      En ole vielä 40 vuoden aikana tavannut yhtään ihmistä, joka olisi huutanut tunteissaan, eli "vihaisena". Aloittajallekin henkinen väkivalta on vain rutiinityökalu oman tahdon läpiviemiseksi.

      "alan kiljua ja sättiä, jopa loukata *tahallisesti*."

      Nii-in

      "Rauhoituttuani kadun melkein kaikkea tekemääni. "

      tuskin sentään.

      "meillä siis ei lyödä kuin sanoilla"

      Väkivaltainen ihminen käyttää mitä tahansa keinoja, mitä katsoo kulloinkin kannattaviksi. Eikä hänelle ole moraalisesti eroa henkisen ja fyysise väkivallan välillä. Kuten sanoin, se on vain hyödyllinen työkalu. joten pakista valitaan naisen tapauksessa se vasara, mistä on epätodennäköisintä jäädä kiinni.

      "Mihin vertaisryhmään voisin mennä hankkimaan tyyneyttä ja malttia?"

      Sinusta pitäisi tehdä rikosilmoitus ja sinulle pitäisi tuomita vankeutta, mutta miehelläsi pitäisi olla nauhoitukset teoistasi, että sillä olisi mahdollisuuksia menestyä. Tästä päästään seuraavaan: hakkaat ihmisiä juuri siksi, etteivät he mielestäsi voi puolustautua. Vrt. mummojenpotkijat ja lapsenhakkaajat. Eli ihan perinteistä suomalaisen naisen parhaimmistoa.

    • Anonyymi

      Tyypillistä suomimenoa. Onneksi sille voi sanoa, ei kiitos.

      Oma rakkaani ei ole huutanut minulle koskaan. Hän ei ole myöskään syyttänyt minua mistään, no ehkä rakkaudesta.

      Hän pystyy aina perustelemaan kantansa. Hän puhuu vihaisenakin aina sopuisasti.
      Jos hän ei löydä oikeita sanoja, hän ei niitä yritäkään sanoa.

      Hän kyllä sanoo kantansa, perustellen. Tiedän aina hänen tarkoittavan hyvää. Jos hän näkee epäkohdan, perustelee kantansa, siinä olen aika aseeton.

      Mitkään Suomisuhteen opit eivät toimi. Kun ei syytetä, ei tarvitse puolustautuakaan. Mitkään ala-arvoiset loukkaukset eivät vain sovi. Voimmekin keskittyä itse ongelmaan, turhan riitelyn sijaan. Kannustuksen kautta, tulokset ovat myös parempia. Tiedän, kannustuksen tarkoitus on minun tai meidän parhaaksi.

      Tunnen myös itse tyydytystä niistä asioista jotka menevät entistä parempaan suuntaan. Onnellisena ja arvostettuna sana menee myös helposti perille, koska haluaakin sen menevän.

      Suhteessamme on hyvin perinteiset mies ja nais roolit. Jo se tekee elämästä paljon helpompaa.
      Myönnän että melkoinen koulu on opetella uudenlaisen keskustelun kirjoittamattomat säännöt. On myös mahdollisuus saada omalle vastaukselleen harkinta-aika.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tässä ovat Elämäni biisi vieraat lauantai 19.9. - Yksi vieras on kohuttu TTK-juontajaehdokas

      Elämäni biisi vieraslista on harvinaisen mielenkiintoinen lauantaina. Mukana myös kohuttu TTK-juontajaehdokas, josta ei
      Tv-sarjat
      21
      1341
    2. Mies joka on oikeasti kiinnostunut

      Ja näkee sut pitkäaikaisena kumppanina, siirtää vaikka vuoria selvittääkseen asiat eikä ota pienintäkään riskiä menettää
      Ikävä
      133
      1241
    3. 64
      1240
    4. Mikä sun salaisuus on,kun näytät niin nuorelta..

      Vaikka oot jo noin vanha!?
      Ikävä
      108
      1225
    5. Kunnanhallitus

      Miten käy täällä vuosia tuomioita jakaneelle valittajalle, hovioikeus hylännyt kaikki syytteet.
      Puolanka
      67
      1059
    6. Onko nyt kaikki asiat käyty läpi?

      Mun mielestä on👍
      Ikävä
      109
      999
    7. Rauha, sopiiko

      Ei häiritä enää toisiamme. Annetaan molemmille rauha unohtaa, pyydän tätä todella. Kiitos. Miehelle.
      Ikävä
      94
      957
    8. Miesten (epä)viehättävyydestä kysymys

      Mieltä askarruttava asia, liki dilemma. Palstallahan jotkut miesoletetut usein toteavat, että kaikki naiset tavoittelev
      Sinkut
      182
      923
    9. Minkä kappaleen

      haluaisit soivan, kun astellaan alttarille?
      Ikävä
      84
      857
    10. MiltäKaivattusi

      Näyttää? !
      Ikävä
      43
      824
    11. Ei siitä pääse yli, eikä ympäri!

      Pakko se on myöntää ja tunnustaa. Olisin halunnut p*nna sinua sydämeni kyllyydestä. Itseäni vanhemmalle naiselle
      Ikävä
      66
      791
    12. Myönnetään, tunnen lämpimiä tunteita kohtaasi

      Vaikutat tosin liian hyvältä ollaksesi totta. Komeita miehiä on maailma pullollaan mutta sinussa on jotain.....
      Ikävä
      50
      686
    13. Vieläkö tykkäät

      Minusta niin paljon että olisit valmis?
      Ikävä
      43
      666
    14. Tykkäätkö minusta

      Mies vai et? -nainen
      Ikävä
      58
      653
    15. Mitä meidän välillämme

      On käynyt näiden vuosien aikana?
      Ikävä
      70
      636
    16. Olit hyödytön.

      Mulle hyödytön..
      Ikävä
      98
      628
    17. Humppila korvasi johtajia tekoälyllä

      https://yle.fi/a/74-20215155 Humppilassa on lakkautettu teknisen ja hallintojohtajan virat. Säästöä tuli hetkessä 150
      Maailman menoa
      87
      618
    18. Perhoseni (miehelle)

      Miksi et usko, että mun rakkaus sinuun on aitoa ja vilpitöntä? Tai että se oli jo silloin? Miksi ajattelet, ettet ole r
      Ikävä
      123
      592
    19. Olen tavattavissa

      tänään klo 17-02 siinä ravintolassa. Tulethan sinäkin?
      Ikävä
      52
      564
    20. Mnot, miksi sinulle on tärkeää solvata uskovia?

      Onko sinulla joku katkeruus tai peräti viha heitä kohtaan? Kirjoituksesi nimittäin tihkuvat katkeruutta ja vihaa uskovi
      Luterilaisuus
      307
      555
    Aihe