Mieheni väittää olevansa perheväkivallan uhri, koska huudan hänelle vihaisena. Hän ei halua itse huutaa eikä halua jatkaa huudon kohteena. Kun suutun, alan kiljua ja sättiä, jopa loukata tahallisesti. Rauhoituttuani kadun melkein kaikkea tekemääni. Meillä ei siis lyödä kuin sanoilla. Mihin vertaisryhmään voisin mennä hankkimaan tyyneyttä ja malttia?
Kun nainen huutaa miehelle väkivaltaisesti
Rähjääjä
14
3587
Vastaukset
- vaikka
neuvottelutaitoja. Rähjäämällä ei yleensä saa tahtoaan läpi työpaikallakaan. Sama pätee kotona.
- Eräs mies
Miehesi on henkisen väkivallan uhri, näin se vaan on
Itse ainakin koen asian niin että toinen ei kunnioita minua jos huutaa minulle.
Mielestäni silloin kun suhteessa aletaan huutamaan niin rakkaus on lentänyt suhteesta.
Pyrit halitsemaan tilannetta huutamalla, koska miehesi on oikeasti parempi neuvotelija kuin sinä.
Kanataisi miettiä mitä miehesi saa suhteesta?
Esim. jos hän puhuu jostain epäkohdasta suhteessanne niin sinä vastaat huutamalla, kuunelaanko häntä? EI
Minä olen lähtenyt selaisesta suhteesta koska koin että en tule kuuluksi enkä jaksanut olla huudon ja haukumisen kohteena.
Parempi yksin kuin huonossa suhteessa, se että omistaa pimsan ei oikeuta käytäytymään miten tahansa
Jos haluat muutua niin olisi kai paras etsiä joku terapeutti.- Rähjääjä
Tuntui pahalta lukea vastauksesi, mutta taidat olla oikeassa. Olen saanut huonon mallin äidiltäni. Se ei tietenkään oikeuta mihinkään. Omia tapoja on vaikea muuttaa, jos ei ole pakko. Inhoan itseäni, mutta ei se mitään auta. Vain muutos omassa käytöksessä kriisitilanteissa on merkityksellistä. Ymmärrän, että pitäisi ottaa vastuu omasta toiminnasta, itsesäälillä tavallaan siirrän syyn pois itsestäni, kun en kestä katsoa peiliin. Apua! Teoriassa osaan, käytännössä väsyneenä sorrun vanhaan kaavaan ennen kuin ehdin ajatella loppuun.
- eräs mies
Rähjääjä kirjoitti:
Tuntui pahalta lukea vastauksesi, mutta taidat olla oikeassa. Olen saanut huonon mallin äidiltäni. Se ei tietenkään oikeuta mihinkään. Omia tapoja on vaikea muuttaa, jos ei ole pakko. Inhoan itseäni, mutta ei se mitään auta. Vain muutos omassa käytöksessä kriisitilanteissa on merkityksellistä. Ymmärrän, että pitäisi ottaa vastuu omasta toiminnasta, itsesäälillä tavallaan siirrän syyn pois itsestäni, kun en kestä katsoa peiliin. Apua! Teoriassa osaan, käytännössä väsyneenä sorrun vanhaan kaavaan ennen kuin ehdin ajatella loppuun.
Jos kumminkin olet jo senverran katsonut peiliin ja huomannut tämän virheen käytöksessäsi, niin valoa on tunnelin päässä.
Oletko kokeilut keskustella tästä ongelmasta miehesi kanssa ihan rauhassa?
- ja rähjääminen
eivät erityisemmin sovi kummallekaan sukupuolelle. Huonoista tavoista on mahdollista päästä eroon. Itsehillintää peliin.
- että saa sinut huutamaan?
Onko mieleesi tullut, että miehellesi saattaa sopia se, että etsit syytä itsestäsi?
Miksi joudut huutamaan?
Vastaamattomuus ja mykkyyskin ovat henkistä väkivaltaa. Kukaan tuskin syyttä huutaa. Okulaari myös mieheen.- Rähjääjä
Joo, niin se menee, että mies vain hiljenee ja sulkeutuu ja minä tulen juuri siitä niiiin epätoivoiseksi, että alan huutaa, kun hermostun siitä vetäytymisestä. Olen kuin hylätty ja yksin. Pitäisi jaksaa odottaa hänen aikataulullaan, mutta olen nopeatempoisempi ja impulsiivisempi. Jos ehdin kivahtaa jotain erimielisyyden aikana, hänellä on oikeus olla loukkaantunut ja olla rauhassa. Olemme erilaisia ja hän on normaliuden mittari. Huutaa ei saa, koska hän ei huuda. Vetäytyä saa, koska se sopii hänelle, vaikka minä en kestä sitä, kun erimielisyydet venyvät pitkiksi. Olen alakynnessä. Meillä malttinsa menettänyt on hävinnyt osapuoli. Jos oppisin vaikka kävelemään ulos, voisin olla menettämättä otetta tilanteesta. Mutta jään siihen huutamaan ja itkemään, tavallaan kerjäämään hyväksyntää. Tunnen itseni niin surkeaksi, etten silloin edes välitä, vaikka mokaan ja huudan. Mikä noidankehä.
- eräs mies
Mitäs jos se huutaja olisi mies?
Olisiko se silloin henkistä väkivaltaa?
Vai onko se niin että kun nainen huuta se ei ole vaan se on sen vetäytyvän vika. Mutta jos mies huutaa se on miehen korvienvälissä se vika. eli toimi mies kumminpäin tahansa niin se on miehen vika . näinkö se elämässä menee?
Ja koska tiedät miten toisen pitää toimia jos toinen huutaa niin kerro se myös täälä.
Mitä poliisi käskee tekemään jos joku alkaa agresiiviseksi? Poisutumaan paikalta eikö vain?
Vai käskeekö kaivamaan pesäpallomailan? - kommunikaatiota
eräs mies kirjoitti:
Mitäs jos se huutaja olisi mies?
Olisiko se silloin henkistä väkivaltaa?
Vai onko se niin että kun nainen huuta se ei ole vaan se on sen vetäytyvän vika. Mutta jos mies huutaa se on miehen korvienvälissä se vika. eli toimi mies kumminpäin tahansa niin se on miehen vika . näinkö se elämässä menee?
Ja koska tiedät miten toisen pitää toimia jos toinen huutaa niin kerro se myös täälä.
Mitä poliisi käskee tekemään jos joku alkaa agresiiviseksi? Poisutumaan paikalta eikö vain?
Vai käskeekö kaivamaan pesäpallomailan?voi opiskella parisuhdekurssilla. Kumpikaan tapa, vetäytyminen tai huutaminen ei ole paras mahdollinen. Riitelyn taito on hyvä osata myös, mutta siinäkin on säännöt. Ihan sama kumpi osapuoli huutaa, kumpi on mykkä - parisuhdekurssille vaan.
- swanholm
Rähjääjä kirjoitti:
Joo, niin se menee, että mies vain hiljenee ja sulkeutuu ja minä tulen juuri siitä niiiin epätoivoiseksi, että alan huutaa, kun hermostun siitä vetäytymisestä. Olen kuin hylätty ja yksin. Pitäisi jaksaa odottaa hänen aikataulullaan, mutta olen nopeatempoisempi ja impulsiivisempi. Jos ehdin kivahtaa jotain erimielisyyden aikana, hänellä on oikeus olla loukkaantunut ja olla rauhassa. Olemme erilaisia ja hän on normaliuden mittari. Huutaa ei saa, koska hän ei huuda. Vetäytyä saa, koska se sopii hänelle, vaikka minä en kestä sitä, kun erimielisyydet venyvät pitkiksi. Olen alakynnessä. Meillä malttinsa menettänyt on hävinnyt osapuoli. Jos oppisin vaikka kävelemään ulos, voisin olla menettämättä otetta tilanteesta. Mutta jään siihen huutamaan ja itkemään, tavallaan kerjäämään hyväksyntää. Tunnen itseni niin surkeaksi, etten silloin edes välitä, vaikka mokaan ja huudan. Mikä noidankehä.
Lähes kolmekymmentä vuotta. Kun piti keskustella tai oli erimielisyyksiä, mieheni pakeni mykkäkouluunsa ja minä huusin ja kiljuin tuskaani pihalle. Kaikki syy oli tietysti minun ja minun huonon käytökseni... Terapiaan ei hän halunnut, kävi varmaan miehen kunnialle, keskustella ei voinut mistään; eihän tarvinnut, kaikki oli hyvin kunhan vaan toimittiin niinkuin hän sanoi!
Sitten lähdin, eroselvittelyterapiassa hän sitten muka vasta tajusi millainen helvetti minulla oli ollut ja lupasi yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista parantaa tapansa. Valitettavasti rakkaus oli jo kauan sitten kuollut ja kuopattu, eikä paluuta enää ollut. Olisinpa vaan jaksanut lähteä aikaisemmin, silloin kun tunteita oli vielä jäljellä...ehkäpä miehen herääminen olisi vielä pelastanut liiton. Uuden kumppaninsa kanssa hän taitaa osata nämäkin keskusteluasiat ihan toisella tapaa, hyvä niin! - 657876
swanholm kirjoitti:
Lähes kolmekymmentä vuotta. Kun piti keskustella tai oli erimielisyyksiä, mieheni pakeni mykkäkouluunsa ja minä huusin ja kiljuin tuskaani pihalle. Kaikki syy oli tietysti minun ja minun huonon käytökseni... Terapiaan ei hän halunnut, kävi varmaan miehen kunnialle, keskustella ei voinut mistään; eihän tarvinnut, kaikki oli hyvin kunhan vaan toimittiin niinkuin hän sanoi!
Sitten lähdin, eroselvittelyterapiassa hän sitten muka vasta tajusi millainen helvetti minulla oli ollut ja lupasi yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista parantaa tapansa. Valitettavasti rakkaus oli jo kauan sitten kuollut ja kuopattu, eikä paluuta enää ollut. Olisinpa vaan jaksanut lähteä aikaisemmin, silloin kun tunteita oli vielä jäljellä...ehkäpä miehen herääminen olisi vielä pelastanut liiton. Uuden kumppaninsa kanssa hän taitaa osata nämäkin keskusteluasiat ihan toisella tapaa, hyvä niin!Mihestäsi ei vain ollut kouluttamaan sinua. Tule tänne niin saat sekä kaipaamasi piiskauksen, että sen jälkeen hitaan panon. Sen verran hitaan, että opit kyllä.
- Anonyymi
Aloittaja ei tule lopettamaan, ennen kuin saa nyrkistä. Ja sitten kun saa, hän heittäytyy itse uhriksi. Feministejä ei voi muuttaa kunniallisiksi naisiksi ja miehen paras veto olisi tappaa nainen. Suomessa kun ei oikeasti ole elinkautista.
Puolustusriskiä ajatellen taas olis parasta toimia mahdollisimman aikaisin, niin kauan, kuin selkäänanto riittää täyteen hyvitykseen. Silloin nainen ei voi saada tuhansia euroja ja sinä itse ymmärrät viimeistään päästä moisesta paskaläjästä eroon. - Anonyymi
En ole vielä 40 vuoden aikana tavannut yhtään ihmistä, joka olisi huutanut tunteissaan, eli "vihaisena". Aloittajallekin henkinen väkivalta on vain rutiinityökalu oman tahdon läpiviemiseksi.
"alan kiljua ja sättiä, jopa loukata *tahallisesti*."
Nii-in
"Rauhoituttuani kadun melkein kaikkea tekemääni. "
tuskin sentään.
"meillä siis ei lyödä kuin sanoilla"
Väkivaltainen ihminen käyttää mitä tahansa keinoja, mitä katsoo kulloinkin kannattaviksi. Eikä hänelle ole moraalisesti eroa henkisen ja fyysise väkivallan välillä. Kuten sanoin, se on vain hyödyllinen työkalu. joten pakista valitaan naisen tapauksessa se vasara, mistä on epätodennäköisintä jäädä kiinni.
"Mihin vertaisryhmään voisin mennä hankkimaan tyyneyttä ja malttia?"
Sinusta pitäisi tehdä rikosilmoitus ja sinulle pitäisi tuomita vankeutta, mutta miehelläsi pitäisi olla nauhoitukset teoistasi, että sillä olisi mahdollisuuksia menestyä. Tästä päästään seuraavaan: hakkaat ihmisiä juuri siksi, etteivät he mielestäsi voi puolustautua. Vrt. mummojenpotkijat ja lapsenhakkaajat. Eli ihan perinteistä suomalaisen naisen parhaimmistoa. - Anonyymi
Tyypillistä suomimenoa. Onneksi sille voi sanoa, ei kiitos.
Oma rakkaani ei ole huutanut minulle koskaan. Hän ei ole myöskään syyttänyt minua mistään, no ehkä rakkaudesta.
Hän pystyy aina perustelemaan kantansa. Hän puhuu vihaisenakin aina sopuisasti.
Jos hän ei löydä oikeita sanoja, hän ei niitä yritäkään sanoa.
Hän kyllä sanoo kantansa, perustellen. Tiedän aina hänen tarkoittavan hyvää. Jos hän näkee epäkohdan, perustelee kantansa, siinä olen aika aseeton.
Mitkään Suomisuhteen opit eivät toimi. Kun ei syytetä, ei tarvitse puolustautuakaan. Mitkään ala-arvoiset loukkaukset eivät vain sovi. Voimmekin keskittyä itse ongelmaan, turhan riitelyn sijaan. Kannustuksen kautta, tulokset ovat myös parempia. Tiedän, kannustuksen tarkoitus on minun tai meidän parhaaksi.
Tunnen myös itse tyydytystä niistä asioista jotka menevät entistä parempaan suuntaan. Onnellisena ja arvostettuna sana menee myös helposti perille, koska haluaakin sen menevän.
Suhteessamme on hyvin perinteiset mies ja nais roolit. Jo se tekee elämästä paljon helpompaa.
Myönnän että melkoinen koulu on opetella uudenlaisen keskustelun kirjoittamattomat säännöt. On myös mahdollisuus saada omalle vastaukselleen harkinta-aika.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu2712360En kadu sitä, että kohtasin hänet
mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n831031Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..
...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n581031- 1081000
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi81941- 44861
Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."
Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa21848Helena Koivu : Ja kohta mennään taas
Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi67756- 33697
Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä
Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä299694