Eikö huostaanotetulla lapsella

käydä tarkistamassa että onko mummola sopiva kunnan lastensuojeluviranomaisten huostaanottamalle ja sijoittamalle lapselle! Teillähän sijaisina on tietenkin koulutuskin varmaankin kuten lastensuojeluviranomaistehtävien hoito laikiemme mukaan henkilöltä edellyttää.
On taas suomalaisessa lastensuojelutoiminnassa osattu siirtää todella sujuvasti
oma viranomaisvalta ja -vastuu sijaishuollolle. Mitähän muuta lastensuojeluviranomaiselle kuuluvaa virkatehtävää sijaishuoltoon on
(mm. tapaamisista sopiminen) siirrettykään.

sijaisina kirjoitti:

käydä tarkistamassa että onko mummola sopiva kunnan lastensuojeluviranomaisten huostaanottamalle ja sijoittamalle lapselle! Teillähän sijaisina on tietenkin koulutuskin varmaankin kuten lastensuojeluviranomaistehtävien hoito laikiemme mukaan henkilöltä edellyttää.
On taas suomalaisessa lastensuojelutoiminnassa osattu siirtää todella sujuvasti
oma viranomaisvalta ja -vastuu sijaishuollolle. Mitähän muuta lastensuojeluviranomaiselle kuuluvaa virkatehtävää sijaishuoltoon on
(mm. tapaamisista sopiminen) siirrettykään.

Lue lisää

Tämä sijoittajakunta osaa nämä jutut muutenkin tosi hyvin. No esim. tässä mummola-jutussa. Matkaa mummolaan meiltä 80 x 2 eli 160 km. me emme saa näistä viemisistä mitään, mutta kun sossu ajelee omilla autoilla juoksee reilut km. korvaukset. Samoin on huoltosuunnitelman tarkistus. Jos sossu tulee meille maksetaan heille kilometrit, mutta jos itse menemme miehen kanssa sosiaalitoimeen,( mies pois työstä )niin emme saa km. emmekä mitään muutakaan. Matkaa tulee edestakaisin sentään 100 km.

äiti51 kirjoitti:

Tämä sijoittajakunta osaa nämä jutut muutenkin tosi hyvin. No esim. tässä mummola-jutussa. Matkaa mummolaan meiltä 80 x 2 eli 160 km. me emme saa näistä viemisistä mitään, mutta kun sossu ajelee omilla autoilla juoksee reilut km. korvaukset. Samoin on huoltosuunnitelman tarkistus. Jos sossu tulee meille maksetaan heille kilometrit, mutta jos itse menemme miehen kanssa sosiaalitoimeen,( mies pois työstä )niin emme saa km. emmekä mitään muutakaan. Matkaa tulee edestakaisin sentään 100 km.

Lue lisää

eikä todellakaan siihen
että joku lapsen tai nuoren huostaanotton liittyvä
taho on hyväntahtoinen taikka osallistuu talkoilla sijoitettujen lasten elämän järjestelyihin.

äiti51 kirjoitti:

Tämä sijoittajakunta osaa nämä jutut muutenkin tosi hyvin. No esim. tässä mummola-jutussa. Matkaa mummolaan meiltä 80 x 2 eli 160 km. me emme saa näistä viemisistä mitään, mutta kun sossu ajelee omilla autoilla juoksee reilut km. korvaukset. Samoin on huoltosuunnitelman tarkistus. Jos sossu tulee meille maksetaan heille kilometrit, mutta jos itse menemme miehen kanssa sosiaalitoimeen,( mies pois työstä )niin emme saa km. emmekä mitään muutakaan. Matkaa tulee edestakaisin sentään 100 km.

Lue lisää

Meillä kyllä saadaan matkakorvaukset jos joudumme viemään sijailasta tapaamisiin. Tosin se ei ole mikään päätä huimaava 21c/km.Matkaa kertyy yhteensuuntaan yli 100km.

Ihanelma kirjoitti:

Meillä kyllä saadaan matkakorvaukset jos joudumme viemään sijailasta tapaamisiin. Tosin se ei ole mikään päätä huimaava 21c/km.Matkaa kertyy yhteensuuntaan yli 100km.

Tämän lapsen kohdalla emme tosiaan saa matkakorvauksia, kuin siitä kun vien hänet sairaalaan tai lääkäriin. Kela korvaa, mitä omavastuun jälkeen jää! Lapsen äiti saa matkakorvauksen, kun tulee meille katsomaan lasta. Minä en saa, kun vien lasta katsomaan äitiä! Kuulemma saan korvauksen kulukorvauksen kautta! Se nyt on sama meidän kaikilla lapsilla. Pienemmistä saan kyllä täyden korvauksen, kun vien heitä äidin tai mummojen luo! Tasan ei oikein mene tämä juttu!

äiti51 kirjoitti:

Tämän lapsen kohdalla emme tosiaan saa matkakorvauksia, kuin siitä kun vien hänet sairaalaan tai lääkäriin. Kela korvaa, mitä omavastuun jälkeen jää! Lapsen äiti saa matkakorvauksen, kun tulee meille katsomaan lasta. Minä en saa, kun vien lasta katsomaan äitiä! Kuulemma saan korvauksen kulukorvauksen kautta! Se nyt on sama meidän kaikilla lapsilla. Pienemmistä saan kyllä täyden korvauksen, kun vien heitä äidin tai mummojen luo! Tasan ei oikein mene tämä juttu!

Lue lisää

Jos kulukorvaukset ovat alarajoilla, niin ilmoitat, että kulukorvauksella et pysty kattamaan matkakuluja - sanot että teillä ei ole velvollisuutta kuljettaa lasta mihinkään ilman km- korvausta, järjestäköön sijoittajakunta kuljetukset sitten ihan niinkuin parhaaksi näkee. Me sijaisvanhemmat olemme aivan liian kilttejä ja suostumme mihin tahansa, tiedän, että ne jotka osaavat pitää kiinni oikeuksistaan (vaikka tekemällä valituksia sosiaalilautakuntaan, lääniin jne.) ovat lopulta saaneet kunnat muuttamaan käytäntöjään.

linja kirjoitti:

Jos kulukorvaukset ovat alarajoilla, niin ilmoitat, että kulukorvauksella et pysty kattamaan matkakuluja - sanot että teillä ei ole velvollisuutta kuljettaa lasta mihinkään ilman km- korvausta, järjestäköön sijoittajakunta kuljetukset sitten ihan niinkuin parhaaksi näkee. Me sijaisvanhemmat olemme aivan liian kilttejä ja suostumme mihin tahansa, tiedän, että ne jotka osaavat pitää kiinni oikeuksistaan (vaikka tekemällä valituksia sosiaalilautakuntaan, lääniin jne.) ovat lopulta saaneet kunnat muuttamaan käytäntöjään.

Lue lisää

pitäisi myös muistaa, että jos ja kun vaadimme jotain parannuksia, niin se ei hyödytä ainoastaan itseämme, vaan joistakin parannuksista voi tulla ihan käytäntö ja siitä hyötyy kaikki.
Sellaiseen ei ainakaan pidä suostua, missä jo muualla on käytäntönä, et maksetaan ja korvataan
Siksi meitä ei vieläkään arvosteta tarpeeksi, eikä edes kaikkia kuluja korvata, koska joukossamme on paljon sellaisia ( en nyt tarkota äiti-51) jotka
ihan hiljaa itsekseen vaan maksavat kaikki, eivätkä pyydä mitään. Sitä sitten sossut käyttävät esimerkkinä, kun sielläkin perheessä rakastetaan lasta niin paljon, etteivät mitään rahaa pyytele ja yrittävät syyllistää sellaisia, jotka tekevät tätä hommaa työkseen ja joilla ei ole varaa hyväntekeväisyyteen.
Näihin kaikkiin maksuihin ja koko sijaisvanhempi-asetelmaan pitäis saada selkeyttä lisää. Tästä pitäisi ruveta todella puhumaan vain ammattina ja korvaukset sen mukaan. Siten voisi myös vaatia sijareilta ammattitaitoa ja ammattimaista otetta tähän työhön.
Sossut ovat kamalan tyytyväisiä, kun joku sijari on ominut toisen lapsen niin paljon, että ihan luulee lasta omakseen, eikä siksi pyydä mitään.
Vastentahtoisesti otta edes korvauksia vastaan.
Minusta sellainen asetelma on sairas.
Siksi täällä aina haluan painottaa tuota ammatimaisuutta ja kunnon korvauksia työstä, joka on meille kutsumus, mutta ei sen enempää.
Asetelma on todella sairas, silloin kun sen annetaan mennä niin pitkälle, että tunne on mennyt täysin järjen edelle. Siksi niitä ongelmia syntyy biojen kanssa, kun jotkut ihan oikeesti ovat "varastamassa" heidän lapsiaan. Pitävät mustasukkaisina kiinni lapsista ja kieltäytymällä kaikista ylimääräisistä korvauksista ajattelevat, että kun kaiken maksavatkin, niin sillä voivat perustella itselle ja sossulle, että lapsi kuuluu heille. Se on tavallaan sellasta kaupantekoa. Ostetaan rahalla toisten lapsia. Tyyliin rahalla saa ja hevosella pääsee.
Älkää nyt kaikki varakkaat sijarit hermostuko, tämä ei koske teitä, jotka ymmärrätte eron oman ja vieraan välillä.

amalia kirjoitti:

pitäisi myös muistaa, että jos ja kun vaadimme jotain parannuksia, niin se ei hyödytä ainoastaan itseämme, vaan joistakin parannuksista voi tulla ihan käytäntö ja siitä hyötyy kaikki.
Sellaiseen ei ainakaan pidä suostua, missä jo muualla on käytäntönä, et maksetaan ja korvataan
Siksi meitä ei vieläkään arvosteta tarpeeksi, eikä edes kaikkia kuluja korvata, koska joukossamme on paljon sellaisia ( en nyt tarkota äiti-51) jotka
ihan hiljaa itsekseen vaan maksavat kaikki, eivätkä pyydä mitään. Sitä sitten sossut käyttävät esimerkkinä, kun sielläkin perheessä rakastetaan lasta niin paljon, etteivät mitään rahaa pyytele ja yrittävät syyllistää sellaisia, jotka tekevät tätä hommaa työkseen ja joilla ei ole varaa hyväntekeväisyyteen.
Näihin kaikkiin maksuihin ja koko sijaisvanhempi-asetelmaan pitäis saada selkeyttä lisää. Tästä pitäisi ruveta todella puhumaan vain ammattina ja korvaukset sen mukaan. Siten voisi myös vaatia sijareilta ammattitaitoa ja ammattimaista otetta tähän työhön.
Sossut ovat kamalan tyytyväisiä, kun joku sijari on ominut toisen lapsen niin paljon, että ihan luulee lasta omakseen, eikä siksi pyydä mitään.
Vastentahtoisesti otta edes korvauksia vastaan.
Minusta sellainen asetelma on sairas.
Siksi täällä aina haluan painottaa tuota ammatimaisuutta ja kunnon korvauksia työstä, joka on meille kutsumus, mutta ei sen enempää.
Asetelma on todella sairas, silloin kun sen annetaan mennä niin pitkälle, että tunne on mennyt täysin järjen edelle. Siksi niitä ongelmia syntyy biojen kanssa, kun jotkut ihan oikeesti ovat "varastamassa" heidän lapsiaan. Pitävät mustasukkaisina kiinni lapsista ja kieltäytymällä kaikista ylimääräisistä korvauksista ajattelevat, että kun kaiken maksavatkin, niin sillä voivat perustella itselle ja sossulle, että lapsi kuuluu heille. Se on tavallaan sellasta kaupantekoa. Ostetaan rahalla toisten lapsia. Tyyliin rahalla saa ja hevosella pääsee.
Älkää nyt kaikki varakkaat sijarit hermostuko, tämä ei koske teitä, jotka ymmärrätte eron oman ja vieraan välillä.

Lue lisää

kannatetaan.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

kannatetaan.

En ole jäänyt mutisemaan itsekseni, joten voin kertoa, että juuri viime viikolla laitoin tämän lapsen kohdalta valituksen lääniin. Halusin katsoa "hamaan tappiin" asti, kuka oikein on elatusvelvollinen tälle lapselle. Lapsi on meille hyvin rakas, mutta ei oma kuitenkaan. Yritämme antaa hänelle kaiken mitä kunnon sijais- äiti ja isä vaan voi antaa. Kunta on sitä mieltä, että lapsi ei tarvitse, emmekä me ainakaan! Sapettaa koko juttu niin p....ti

äiti51 kirjoitti:

En ole jäänyt mutisemaan itsekseni, joten voin kertoa, että juuri viime viikolla laitoin tämän lapsen kohdalta valituksen lääniin. Halusin katsoa "hamaan tappiin" asti, kuka oikein on elatusvelvollinen tälle lapselle. Lapsi on meille hyvin rakas, mutta ei oma kuitenkaan. Yritämme antaa hänelle kaiken mitä kunnon sijais- äiti ja isä vaan voi antaa. Kunta on sitä mieltä, että lapsi ei tarvitse, emmekä me ainakaan! Sapettaa koko juttu niin p....ti

Lue lisää

Tässähän huostaanotetut lapset ovat keskenään eriarvoisessa asemassa, kun toisten kuskaamisesta maksetaan ja toisten ei. Toisten hoidosta maksetaan sijaishotajille enemmän ja toisten vähemmän. Eikö kannattaisi ottaa yhteys tasa-arvovaltuutettuun tai syrjintävaltuutettuko se on.

äiti51 kirjoitti:

En ole jäänyt mutisemaan itsekseni, joten voin kertoa, että juuri viime viikolla laitoin tämän lapsen kohdalta valituksen lääniin. Halusin katsoa "hamaan tappiin" asti, kuka oikein on elatusvelvollinen tälle lapselle. Lapsi on meille hyvin rakas, mutta ei oma kuitenkaan. Yritämme antaa hänelle kaiken mitä kunnon sijais- äiti ja isä vaan voi antaa. Kunta on sitä mieltä, että lapsi ei tarvitse, emmekä me ainakaan! Sapettaa koko juttu niin p....ti

Lue lisää

Joidenkin kuntien kohdalla on valitettavasti niin, että järki ei tule käteen ennenkuin on tarpeeksi monta huomautusta läänistä plakkarissa.
Meilläkin on valitettavasti kokemusta tällaisesta kunnasta, jonka mielestä "kulukorvaus kattaa", vaikka maksetaan pienintä lain sallimaa kulukorvausta.

äiti51 kirjoitti:

En ole jäänyt mutisemaan itsekseni, joten voin kertoa, että juuri viime viikolla laitoin tämän lapsen kohdalta valituksen lääniin. Halusin katsoa "hamaan tappiin" asti, kuka oikein on elatusvelvollinen tälle lapselle. Lapsi on meille hyvin rakas, mutta ei oma kuitenkaan. Yritämme antaa hänelle kaiken mitä kunnon sijais- äiti ja isä vaan voi antaa. Kunta on sitä mieltä, että lapsi ei tarvitse, emmekä me ainakaan! Sapettaa koko juttu niin p....ti

Lue lisää

että teit sen valituksen. Niin meidän kaikkien pitäisi toimia, kun meitä kohdellaan väärin.
Se ei ole pelkästään meidän halveeraamista, vaan myös sen lapsen, kenen kuluista on kysymys.
Arvasin, että sinä olet niin tomera, että et anna itseäsi ja lasta ihan miten tahansa kohdella.
Olisipas mullakin edes osa sun tarmostasi.
Värikästä syksyä sulle!

amalia kirjoitti:

että teit sen valituksen. Niin meidän kaikkien pitäisi toimia, kun meitä kohdellaan väärin.
Se ei ole pelkästään meidän halveeraamista, vaan myös sen lapsen, kenen kuluista on kysymys.
Arvasin, että sinä olet niin tomera, että et anna itseäsi ja lasta ihan miten tahansa kohdella.
Olisipas mullakin edes osa sun tarmostasi.
Värikästä syksyä sulle!

Lue lisää

Ilmeisesti tunnet minut aika hyvin. Laitoin siis valituksen lääniin, vaikka tässä on se pelko, että sossu katsoo meidät kelvottomiksi sijaivanhemmiksi. "Nimim. tietoa on" Lasta ennen hoitanut henkilö sai kunnan tädit takajaloilleen, kun hänkin vaati oikeuksiaan. Oli sanottu, ettei kannata uhkailla, että täältä pesee. No tämä henkilö lopetti juuri sen takia, kun mikään ei toiminut. Kerroin tästä jutusta lapsen äidille ja hän sanoi, että minä olen puolellasi. Antaa niiden vaan uhkailla! Sapettaa tosiaan, kun olen sitoutunut lasta hoitamaan niin kuin omaani. Kutsannukset joudun nyt kyllä laittamaan omasta pussista, vaikka heidän pitäisi ymmärtää ettei lapsi ole tosiaan meidän. Ainoastaan lainassa. Hyvää syksyä myös sinulle.

Ajattele ensikuussa minusta tulee mummo. Sänky kunnossa ja villavaatteet kudottu!

äiti51 kirjoitti:

Ilmeisesti tunnet minut aika hyvin. Laitoin siis valituksen lääniin, vaikka tässä on se pelko, että sossu katsoo meidät kelvottomiksi sijaivanhemmiksi. "Nimim. tietoa on" Lasta ennen hoitanut henkilö sai kunnan tädit takajaloilleen, kun hänkin vaati oikeuksiaan. Oli sanottu, ettei kannata uhkailla, että täältä pesee. No tämä henkilö lopetti juuri sen takia, kun mikään ei toiminut. Kerroin tästä jutusta lapsen äidille ja hän sanoi, että minä olen puolellasi. Antaa niiden vaan uhkailla! Sapettaa tosiaan, kun olen sitoutunut lasta hoitamaan niin kuin omaani. Kutsannukset joudun nyt kyllä laittamaan omasta pussista, vaikka heidän pitäisi ymmärtää ettei lapsi ole tosiaan meidän. Ainoastaan lainassa. Hyvää syksyä myös sinulle.

Ajattele ensikuussa minusta tulee mummo. Sänky kunnossa ja villavaatteet kudottu!

Lue lisää

soskun kanssa samaa mieltä on lirissä.
Valituksen jos tekee tulee kosto?

jollei ole kirjoitti:

soskun kanssa samaa mieltä on lirissä.
Valituksen jos tekee tulee kosto?

sen on hyvin moni sijarikin saanut ihan omakohtaisesti kokea. Kyllä sossun kanssa asiointi on sellasta liukkaalla jäällä tasapainoilua.
Lisäksi on vielä se vaara, että ymmärtävät väätin ja vetävät aivan vääriä johtopäätöksiä. Kun asiat on kerran sossun näkemyksen mukaan kirjattu, niin niitä on tosi vaikea muuksi muuttaa.
Heillä on aivan liikaa valtaa päättää ihmisten elämästä. Tämä koskee aivan kaikkia meitä, jotka heidän kanssaan joutuvat asioimaan. Kuten olen monesti yrittänyt bioille täällä sanoa, että hyvin pitkälti samassa veneessä ollaan ja vielä ihan samalla puolellakin.
Niille sijareille, jotka ovat sitä mieltä, ettei sossut tee mitään tyhmää ja toimivat lakien mukaan ja pitää vain löytää syyt itsestään, sanon, että olette täysin väärässä.Jos itse olette onnistuneet saamaan hyvän sossun, niin se ei tarkoita, että kaikki sitä olisivat.
Joskus toivon, kun joku täällä oikein hyökkää ja toisia syyttää ihan valehtelijoiksi, eivätkä usko, et kaikki on mahdollista, että he saisivat oikein sellaisen sekopääsossun, jonka kanssa ei voi mitään asiaa normaalisti hoita ja joka kääntelee asiat jokskin ihna muuksi, niin sitten tiedätte.
Eikö voisi uskoa toisten kokemuksista, vai pitääkö todella kaikki paskakin itse kokea ennenkuin uskoo sen olemassaoloon.
Joskus se pilkkakin kääntty sinne omaan nilkkaan, eikä sitä kenellekään kuitenkaan oikeesti toivoisi, on se sen verran kauheeta ja uuvuttavaa.
Se vielä, että siinä ole täysin yksin. Sossut pitävät toistensa puolia, vaikka kuinka tietäisivät toisen toimineen väärin. He osaavat selustansa turvata. Aivan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

amalia kirjoitti:

sen on hyvin moni sijarikin saanut ihan omakohtaisesti kokea. Kyllä sossun kanssa asiointi on sellasta liukkaalla jäällä tasapainoilua.
Lisäksi on vielä se vaara, että ymmärtävät väätin ja vetävät aivan vääriä johtopäätöksiä. Kun asiat on kerran sossun näkemyksen mukaan kirjattu, niin niitä on tosi vaikea muuksi muuttaa.
Heillä on aivan liikaa valtaa päättää ihmisten elämästä. Tämä koskee aivan kaikkia meitä, jotka heidän kanssaan joutuvat asioimaan. Kuten olen monesti yrittänyt bioille täällä sanoa, että hyvin pitkälti samassa veneessä ollaan ja vielä ihan samalla puolellakin.
Niille sijareille, jotka ovat sitä mieltä, ettei sossut tee mitään tyhmää ja toimivat lakien mukaan ja pitää vain löytää syyt itsestään, sanon, että olette täysin väärässä.Jos itse olette onnistuneet saamaan hyvän sossun, niin se ei tarkoita, että kaikki sitä olisivat.
Joskus toivon, kun joku täällä oikein hyökkää ja toisia syyttää ihan valehtelijoiksi, eivätkä usko, et kaikki on mahdollista, että he saisivat oikein sellaisen sekopääsossun, jonka kanssa ei voi mitään asiaa normaalisti hoita ja joka kääntelee asiat jokskin ihna muuksi, niin sitten tiedätte.
Eikö voisi uskoa toisten kokemuksista, vai pitääkö todella kaikki paskakin itse kokea ennenkuin uskoo sen olemassaoloon.
Joskus se pilkkakin kääntty sinne omaan nilkkaan, eikä sitä kenellekään kuitenkaan oikeesti toivoisi, on se sen verran kauheeta ja uuvuttavaa.
Se vielä, että siinä ole täysin yksin. Sossut pitävät toistensa puolia, vaikka kuinka tietäisivät toisen toimineen väärin. He osaavat selustansa turvata. Aivan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Lue lisää

Koko hallintokoneisto on tasan niin mätä kuin viheliäisin pikku sossutantta jossan peräkylässä. Tästä on kysymys. Syytän nimenomaan hallintoa ja hallinnon johtoporrasta tästä tilanteesta. Heidän asiansahan on valita pätevät henkilöt hoitamaan lastensuojelua, ja karistaa joukosta epäpätevät ja sadistiset luonteet. Viimekädessä olemme me kaikki suomalaiset syyllisiä tähän lastensuojelutilanteeseen ja siihen, että tämmösille vallan väärinkäyttäjille maksamme palkkaa. Ei ole meitä ketään näköjään voinut vähempää kiinnostaa. Turha syyttää sitä sadistisossua siellä kunnantalolla, kyllä hän on vaan meidän ihan oma aikaansaannos.

amalia kirjoitti:

pitäisi myös muistaa, että jos ja kun vaadimme jotain parannuksia, niin se ei hyödytä ainoastaan itseämme, vaan joistakin parannuksista voi tulla ihan käytäntö ja siitä hyötyy kaikki.
Sellaiseen ei ainakaan pidä suostua, missä jo muualla on käytäntönä, et maksetaan ja korvataan
Siksi meitä ei vieläkään arvosteta tarpeeksi, eikä edes kaikkia kuluja korvata, koska joukossamme on paljon sellaisia ( en nyt tarkota äiti-51) jotka
ihan hiljaa itsekseen vaan maksavat kaikki, eivätkä pyydä mitään. Sitä sitten sossut käyttävät esimerkkinä, kun sielläkin perheessä rakastetaan lasta niin paljon, etteivät mitään rahaa pyytele ja yrittävät syyllistää sellaisia, jotka tekevät tätä hommaa työkseen ja joilla ei ole varaa hyväntekeväisyyteen.
Näihin kaikkiin maksuihin ja koko sijaisvanhempi-asetelmaan pitäis saada selkeyttä lisää. Tästä pitäisi ruveta todella puhumaan vain ammattina ja korvaukset sen mukaan. Siten voisi myös vaatia sijareilta ammattitaitoa ja ammattimaista otetta tähän työhön.
Sossut ovat kamalan tyytyväisiä, kun joku sijari on ominut toisen lapsen niin paljon, että ihan luulee lasta omakseen, eikä siksi pyydä mitään.
Vastentahtoisesti otta edes korvauksia vastaan.
Minusta sellainen asetelma on sairas.
Siksi täällä aina haluan painottaa tuota ammatimaisuutta ja kunnon korvauksia työstä, joka on meille kutsumus, mutta ei sen enempää.
Asetelma on todella sairas, silloin kun sen annetaan mennä niin pitkälle, että tunne on mennyt täysin järjen edelle. Siksi niitä ongelmia syntyy biojen kanssa, kun jotkut ihan oikeesti ovat "varastamassa" heidän lapsiaan. Pitävät mustasukkaisina kiinni lapsista ja kieltäytymällä kaikista ylimääräisistä korvauksista ajattelevat, että kun kaiken maksavatkin, niin sillä voivat perustella itselle ja sossulle, että lapsi kuuluu heille. Se on tavallaan sellasta kaupantekoa. Ostetaan rahalla toisten lapsia. Tyyliin rahalla saa ja hevosella pääsee.
Älkää nyt kaikki varakkaat sijarit hermostuko, tämä ei koske teitä, jotka ymmärrätte eron oman ja vieraan välillä.

Lue lisää

edustajana sinä näillä foorumeilla olet?
Onko sinulla vuosien kokemus lapsista,toisen tai omista lapsista?
Asutko kenties maalla vai kaupungissa..niissä asuminen kun on lasten kanssa kovin erilaista.

Ihmettelen myös,jos olet sijaisperheen edustaja..miksi olet niin kovin vastaan koko asiaa?

Vanhemmuutta on välittäminen,mutta myös sen tosi seikan tunnustaminen että kun ei voimat riitä..on pakko hakea apua kodin ulkopuolelta.

Toivoisin ettet niin kovin syyllistäisi,joka perheen elämä kun on kovin erilainen.

minkä ammatin kirjoitti:

edustajana sinä näillä foorumeilla olet?
Onko sinulla vuosien kokemus lapsista,toisen tai omista lapsista?
Asutko kenties maalla vai kaupungissa..niissä asuminen kun on lasten kanssa kovin erilaista.

Ihmettelen myös,jos olet sijaisperheen edustaja..miksi olet niin kovin vastaan koko asiaa?

Vanhemmuutta on välittäminen,mutta myös sen tosi seikan tunnustaminen että kun ei voimat riitä..on pakko hakea apua kodin ulkopuolelta.

Toivoisin ettet niin kovin syyllistäisi,joka perheen elämä kun on kovin erilainen.

Lue lisää

nyt en ymmärtänyt ollenkaan, et milloin olen ollut vastaan ja mitä?
Voin kertoa, et olen sijari ja asun kaupungissa, mut kuitenkin lähes maalla.
Voisitko tarkentaa vaikka jollain esimerkillä mitä tarkoitit kysymyksilläsi, jos oli mulle?

Lapsi puhui liian avoimesti minulle, tiesin liikaa asioista, vaikka en niitä kellekään kertonutkaan. Sehän se perustelu olikin, joka minulle sanottiin, että kun tässä on näitä salassapitoasioitakin. Mutta kuuluu se salassapitovelvollisuus minullekin työni puolesta, vaikka tämä tapaus ei työhöni kuulunutkaan.
Mutta sitä suuremmalla syyllä lapsi mielestäni tarvitsi ulkopuolista keskustelukumppania, jotta hän saattoi selvittää itselleenkin perheen sekavia kuvioita. En minä koskaan pakottanut häntä puhumaan, kyllä tarve tuli ihan lapsen suunnalta. Eikä tuon ikäinen niitä pysty vielä kavereidensakaan kanssa pohtimaan. Ai niin, mutta kun ei minulla ole psykologin koulutusta, niin enhän voi mitään mistään ymmärtää. Minun tietojeni mukaan kielto ei tullut lapsen huoltajien suunnalta, he suhtautuivat minuun ihan hyvin. Taisin siis astua koulutetun väen varpaille.

alkanut tuntumaan kirjoitti:

Lapsi puhui liian avoimesti minulle, tiesin liikaa asioista, vaikka en niitä kellekään kertonutkaan. Sehän se perustelu olikin, joka minulle sanottiin, että kun tässä on näitä salassapitoasioitakin. Mutta kuuluu se salassapitovelvollisuus minullekin työni puolesta, vaikka tämä tapaus ei työhöni kuulunutkaan.
Mutta sitä suuremmalla syyllä lapsi mielestäni tarvitsi ulkopuolista keskustelukumppania, jotta hän saattoi selvittää itselleenkin perheen sekavia kuvioita. En minä koskaan pakottanut häntä puhumaan, kyllä tarve tuli ihan lapsen suunnalta. Eikä tuon ikäinen niitä pysty vielä kavereidensakaan kanssa pohtimaan. Ai niin, mutta kun ei minulla ole psykologin koulutusta, niin enhän voi mitään mistään ymmärtää. Minun tietojeni mukaan kielto ei tullut lapsen huoltajien suunnalta, he suhtautuivat minuun ihan hyvin. Taisin siis astua koulutetun väen varpaille.

Lue lisää

Tilanne ei kohdaltasi muuttuisi miksikään, vaikka sinulla olisikin psykologin koulutus. Kieltoon on muut syyt, kuin koulutustaso.

alkanut tuntumaan kirjoitti:

Lapsi puhui liian avoimesti minulle, tiesin liikaa asioista, vaikka en niitä kellekään kertonutkaan. Sehän se perustelu olikin, joka minulle sanottiin, että kun tässä on näitä salassapitoasioitakin. Mutta kuuluu se salassapitovelvollisuus minullekin työni puolesta, vaikka tämä tapaus ei työhöni kuulunutkaan.
Mutta sitä suuremmalla syyllä lapsi mielestäni tarvitsi ulkopuolista keskustelukumppania, jotta hän saattoi selvittää itselleenkin perheen sekavia kuvioita. En minä koskaan pakottanut häntä puhumaan, kyllä tarve tuli ihan lapsen suunnalta. Eikä tuon ikäinen niitä pysty vielä kavereidensakaan kanssa pohtimaan. Ai niin, mutta kun ei minulla ole psykologin koulutusta, niin enhän voi mitään mistään ymmärtää. Minun tietojeni mukaan kielto ei tullut lapsen huoltajien suunnalta, he suhtautuivat minuun ihan hyvin. Taisin siis astua koulutetun väen varpaille.

Lue lisää

syy juuri siihen kieltoon on. Sinä olet iso uhka henkilökunnalle, koska näet asioiden yli ja tiedät mitä heiltä voi odottaa ja miten lasta pitäisi kohdella.
Laitoksilla on omat systeeminsä, jotka on laadittu siten, että mennään täysin henkilökunnan ehdoilla, mikä heille on parasta ja sopii. Eivät tosiaankaan halua ketään arvostelemaan tekemättä jäänyttä työtään. Liian tarkkasilmäinen ulkopuolinen huomioija on kauhistus.
Sanokoon Hellu ihan mitä tahansa, mutta tämä juttu on mulle aivan liian läpinäkyvä eikä suinkaan sinun osaltasi, vaan juuri tuon laitoksen.

unohtaneet itse, mitä ne ovat itse olleet ja arvinneet, kun ne ovat olleet lapsia, nyt ne eivät enää halua alkaa avata ovia lapsen "ystäville".

Olet tapasi mukaan sinisilmäinen. Ei sitten ole tullut mieleen, että aikuinem parin kuukauden tuttava alaikäiselle sijoitetulle lapselle voi olla pedofiilikin. Ei ole normaalia, että alaikäisellä lapsella on aikuinen "ystävä", josta lapsen sukulaiset eivät tiedä mikä hän on miehiään.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Olet tapasi mukaan sinisilmäinen. Ei sitten ole tullut mieleen, että aikuinem parin kuukauden tuttava alaikäiselle sijoitetulle lapselle voi olla pedofiilikin. Ei ole normaalia, että alaikäisellä lapsella on aikuinen "ystävä", josta lapsen sukulaiset eivät tiedä mikä hän on miehiään.

Lue lisää

mielessä, mutta ajattelin, että tuskin se pedofiili tulis tänne enää asiaa ihmettelemään, luulis että syy kieltoon olis itsellä jo tiedossa.
Usein tollaset huost.ottovalmiit tapaukset hakevat tukea ulkopuolisista aikuisista, naapurin tädistä ja silleen. Siinä vain voi käydä niin, että ihminen kun säälii lasta ja yrittää olla apuna ja tukena ja lapsi oppii luottamaan lyhyessäkin ajassa, jos aikuinen on luotettava, niin haluaisi sitä hyvin alkanutta tukisuhdetta varmaankin jatkaa ja pitää tavallaan lapsen puolia, etenkin jos omista vanhemmista ei siihen ole. Siten lapsi ei olisi totaalisen yksin ja toisten armoilla.
Siinä voi myös olla syy kieltoon, etenkin jos lapsi on laitoksessa, että koetaan tämä lapsen puolestapuhuja jotenkin uhkaksi, tai ainakin häiritseväksi tekijäksi, kun joku pitäiskin lapsen puolia, tulitko sinä Hellu ajatelleeksi ollenkaan tätä puolta?
Näin vähän kun asiasta tietää faktaa, niin pelkäksi arvailuksi menee. Kaikki on mahdollista.
Silti jos todella on kysymyksessä hyvää tarkoittava ihminen, olen sitä mieltä, että meillä kenelläkään ei ole ystäviä liikaa ja ei etenkään huost.otetulla lapsella. Vaikka oliskin pedofiili, mitä en usko, niin eipä hän valvotuissa tapaamisissa mitään pääsis lapselle tekemäänkään, tuntuu siis liiotellulta varovaisuudelta.

amalia kirjoitti:

mielessä, mutta ajattelin, että tuskin se pedofiili tulis tänne enää asiaa ihmettelemään, luulis että syy kieltoon olis itsellä jo tiedossa.
Usein tollaset huost.ottovalmiit tapaukset hakevat tukea ulkopuolisista aikuisista, naapurin tädistä ja silleen. Siinä vain voi käydä niin, että ihminen kun säälii lasta ja yrittää olla apuna ja tukena ja lapsi oppii luottamaan lyhyessäkin ajassa, jos aikuinen on luotettava, niin haluaisi sitä hyvin alkanutta tukisuhdetta varmaankin jatkaa ja pitää tavallaan lapsen puolia, etenkin jos omista vanhemmista ei siihen ole. Siten lapsi ei olisi totaalisen yksin ja toisten armoilla.
Siinä voi myös olla syy kieltoon, etenkin jos lapsi on laitoksessa, että koetaan tämä lapsen puolestapuhuja jotenkin uhkaksi, tai ainakin häiritseväksi tekijäksi, kun joku pitäiskin lapsen puolia, tulitko sinä Hellu ajatelleeksi ollenkaan tätä puolta?
Näin vähän kun asiasta tietää faktaa, niin pelkäksi arvailuksi menee. Kaikki on mahdollista.
Silti jos todella on kysymyksessä hyvää tarkoittava ihminen, olen sitä mieltä, että meillä kenelläkään ei ole ystäviä liikaa ja ei etenkään huost.otetulla lapsella. Vaikka oliskin pedofiili, mitä en usko, niin eipä hän valvotuissa tapaamisissa mitään pääsis lapselle tekemäänkään, tuntuu siis liiotellulta varovaisuudelta.

Lue lisää

namusediksi. Maailma ei ole muuttunut parempaan vaan raadollisempaan suuntaan ja lapsia tulee varoittaa kivalta vaikuttavista aikuisista "ystävistä". He eivät välttämättä ole pedofiileja, mutta he ovat henkilöitä jotka ovat kiinnostuneita lasten ystävyydestä, jostain syystä. Tervejärkiset vanhanajan ihmiset tajusivat nykyistä paremmin mikä on luonnotonta ja mikä ei. Voisitko itse sallia jonkun tuntemattoman aikuisen ilmestymisen lapsenlapsesi ystäväksi ja kontrolloimaan sekä varastamaan lapsenlapsesi aikaa. Eikö niinku yhtään tökkis. Tämmönen ystävähän liukerteleen lapsen maailmaan salaa aikuisilta pikkuhiljaa ja luo luottamussuhteen lapsen kanssa, jolloin lapsi voi kertoa, että joo, me ollaan tunnettu jo pari kuukautta. Ei ole kiva varmaan vanhemmille tulla yllätetyiksi näin ja sitten joutuu riitoihin lapsen kanssa kun ei anna hänen olla tekemisissä kivan uuden aikuisystävänsä kanssa. Kyllä on syytä varoittaa lapsia namusedistä nyt kuten aikaisemminkin, vaikka kuinka kiire olis vanhemmilla työelämässä.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

namusediksi. Maailma ei ole muuttunut parempaan vaan raadollisempaan suuntaan ja lapsia tulee varoittaa kivalta vaikuttavista aikuisista "ystävistä". He eivät välttämättä ole pedofiileja, mutta he ovat henkilöitä jotka ovat kiinnostuneita lasten ystävyydestä, jostain syystä. Tervejärkiset vanhanajan ihmiset tajusivat nykyistä paremmin mikä on luonnotonta ja mikä ei. Voisitko itse sallia jonkun tuntemattoman aikuisen ilmestymisen lapsenlapsesi ystäväksi ja kontrolloimaan sekä varastamaan lapsenlapsesi aikaa. Eikö niinku yhtään tökkis. Tämmönen ystävähän liukerteleen lapsen maailmaan salaa aikuisilta pikkuhiljaa ja luo luottamussuhteen lapsen kanssa, jolloin lapsi voi kertoa, että joo, me ollaan tunnettu jo pari kuukautta. Ei ole kiva varmaan vanhemmille tulla yllätetyiksi näin ja sitten joutuu riitoihin lapsen kanssa kun ei anna hänen olla tekemisissä kivan uuden aikuisystävänsä kanssa. Kyllä on syytä varoittaa lapsia namusedistä nyt kuten aikaisemminkin, vaikka kuinka kiire olis vanhemmilla työelämässä.

Lue lisää

että kysymyksessä on setä?
Toiseksi, tässä tuli just mun pointti hyvin esiin.
Minun lapsenlapseni vanhemmat huolehtivat lapsistaan niin hyvin, että tietäisivät kyllä välittömästi tälläisestä ihme aikuisystävästä. Pelkään, että tämä huost.otettu lapsi on ollut niin heitteillä, ettei
hänestä ole todella kukaan välittänyt ja ei ehkä kukaan käy häntä "edellisestä" elämästä katsomasta, kuin tämä ystävällismielinen ihminen, joka kaikista kauhukuvista huolimatta saattaakin olla vain lapsista pitävä, lähimmäisistään huolta kantava aivan upea ihminen, johon lapsi on voinut ja voisi tulevaisuudessakin luottaa.
Mietin vaan, että jos tämä ihminen kuitenkin on sellainen, kuten itsekin voisin olla lapselle, jota kohtaan tunnen suurta myötätuntoa ja sääliä, niin miksi se ainut todella välittävä ihminenkin pitäisi lapselta väkivalloin riistää, tutkimatta, keskustelematta, selittelemättä. Vain suoralta kädeltä leimaten ties miksi.
Paljon pahaa maailmassa tapahtuu ja sen suhteen pitää olla terveesti varuillaan, mutta on tässä maailmassa vielä hyviäkin ihmisiä. Liiallinen kyynisyyskään ei mielestäni ole asiallista.
Ei voida joka asiassa lähteä siitä, et jos joku haluaa autta, niin mietitään mitä hän siitä mahtaa hyötyä ja mitkä ovat hänen motiivinsa.
Minun motiivini yleensä on ihmisten auttamiselle, hyvinkin itsekäs. Saan siitä itselle hyvän mielen, jos onnistun jotain edes vähänkin auttamaan tai ilhaduttamaan.

amalia kirjoitti:

että kysymyksessä on setä?
Toiseksi, tässä tuli just mun pointti hyvin esiin.
Minun lapsenlapseni vanhemmat huolehtivat lapsistaan niin hyvin, että tietäisivät kyllä välittömästi tälläisestä ihme aikuisystävästä. Pelkään, että tämä huost.otettu lapsi on ollut niin heitteillä, ettei
hänestä ole todella kukaan välittänyt ja ei ehkä kukaan käy häntä "edellisestä" elämästä katsomasta, kuin tämä ystävällismielinen ihminen, joka kaikista kauhukuvista huolimatta saattaakin olla vain lapsista pitävä, lähimmäisistään huolta kantava aivan upea ihminen, johon lapsi on voinut ja voisi tulevaisuudessakin luottaa.
Mietin vaan, että jos tämä ihminen kuitenkin on sellainen, kuten itsekin voisin olla lapselle, jota kohtaan tunnen suurta myötätuntoa ja sääliä, niin miksi se ainut todella välittävä ihminenkin pitäisi lapselta väkivalloin riistää, tutkimatta, keskustelematta, selittelemättä. Vain suoralta kädeltä leimaten ties miksi.
Paljon pahaa maailmassa tapahtuu ja sen suhteen pitää olla terveesti varuillaan, mutta on tässä maailmassa vielä hyviäkin ihmisiä. Liiallinen kyynisyyskään ei mielestäni ole asiallista.
Ei voida joka asiassa lähteä siitä, et jos joku haluaa autta, niin mietitään mitä hän siitä mahtaa hyötyä ja mitkä ovat hänen motiivinsa.
Minun motiivini yleensä on ihmisten auttamiselle, hyvinkin itsekäs. Saan siitä itselle hyvän mielen, jos onnistun jotain edes vähänkin auttamaan tai ilhaduttamaan.

Lue lisää

Minusta semmonen käytös että vieras ja tuntematon aikuinen tuppautuu lapsen ystävänä lapsen elämään ohi lapsen holhoojan ja/tai vanhempien ikäänkuin lapsen tasa-arvoisena ystävänä muka, ilmentää rajattomuutta tältä aikuiselta. Jos ulkopuolinen aikuinen ei näe eroa itsensä ja alaikäisen lapsen välillä hän on jäänyt lapsen tasolle tai on hyväksikäyttäjä. Voin myös sanoa amalia, että erittäin tiiviisti lapsensa asioissa mukana elävät vanhemmat ovat joutuneet kohtaamaan tilanteen, jossa esim. 12-13 vuotias lapsi on koulupäivän jälkeen tavannut aikuisia, tosi kivoja, ihan cool tyyppejä, jotka ovat houkutelleet lapsen vaikka tietsikkapelejen tai makeiden leffojen merkeissä johonkin vaikka ystäväkseen, esim. niin, että ensin yksi lapsi on nämä "löytänyt" ja pyytää sitten kaverinsakin seuraavalla kerralla ihan vaan ensin tunniksi, sitten kahdeksi, ja sitten ruvetaan soittelemaan lapselle, sitten järjestetään jos vaikka mitä täysin viattomalta ja kehittävältä vaikuttavaa urheilumatsia tai kisailua sun muuta, niin ettei vanhemmat oikein osaa eikä voi käskeä niin hyvistä harrastuksista lasta pois varsinkin, kun kaikki kunnon kaveritkin ovat täysillä ja innolla mukana ja lapset pysyvät niin sanotusti poissa kadulta. Siinä on ainoastaan yksi epäterve ja epäkelpo piirre: Nämä aikuiset asioivat ja sopivat aikatauluista ja kaikista yhteisistä menoista suoraan alaikäisen lapsen kanssa. Silloin pitää hälytyskellojen soida. Amalia, tiedän mistä puhun. Sori nyt, jos kirjoitus on sekava, mutta toimintakin näillä aikuisilla on sellaista, että siihen on vaikea saada sormea päälle, että missä se vika on ja vanhempien on äärettömän vaikea siksi sanoa lapselleen että näiden kanssa kaveeraaminen ei ole oikein, mutta se ei ole oikein, että aikuiset asioivat ystävänä alaikäisen lapsen kanssa ilman, että mitään urheiluorganisaatiota tai seuratoimintaa tai valmentamista olisi takana. Normaalit aikuiset, jotka toimivat lasten kanssa eivät sulje lapsen vanhempia tai huoltajia pois kuvioista.

En voi sanoa tarkasti, missä lapsi on, mutta laitoksessa kuitenkin. Olen yrittänyt ajatella, ettei hän tule olemaan siellä lopullisesti, joten jos nyt olen hiljaa, voin ehkä myöhemmin sitten taas päästä tapaamaan häntä, kun lapsi on jossain muualla. Mutta kun tiedän, että hän tarvitsisi minua nyt, niin tämä on yhtä kidutusta. Olen jatkuvasti huolissani hänestä enkä saa edes soittaa.

amalia kirjoitti:

mielessä, mutta ajattelin, että tuskin se pedofiili tulis tänne enää asiaa ihmettelemään, luulis että syy kieltoon olis itsellä jo tiedossa.
Usein tollaset huost.ottovalmiit tapaukset hakevat tukea ulkopuolisista aikuisista, naapurin tädistä ja silleen. Siinä vain voi käydä niin, että ihminen kun säälii lasta ja yrittää olla apuna ja tukena ja lapsi oppii luottamaan lyhyessäkin ajassa, jos aikuinen on luotettava, niin haluaisi sitä hyvin alkanutta tukisuhdetta varmaankin jatkaa ja pitää tavallaan lapsen puolia, etenkin jos omista vanhemmista ei siihen ole. Siten lapsi ei olisi totaalisen yksin ja toisten armoilla.
Siinä voi myös olla syy kieltoon, etenkin jos lapsi on laitoksessa, että koetaan tämä lapsen puolestapuhuja jotenkin uhkaksi, tai ainakin häiritseväksi tekijäksi, kun joku pitäiskin lapsen puolia, tulitko sinä Hellu ajatelleeksi ollenkaan tätä puolta?
Näin vähän kun asiasta tietää faktaa, niin pelkäksi arvailuksi menee. Kaikki on mahdollista.
Silti jos todella on kysymyksessä hyvää tarkoittava ihminen, olen sitä mieltä, että meillä kenelläkään ei ole ystäviä liikaa ja ei etenkään huost.otetulla lapsella. Vaikka oliskin pedofiili, mitä en usko, niin eipä hän valvotuissa tapaamisissa mitään pääsis lapselle tekemäänkään, tuntuu siis liiotellulta varovaisuudelta.

Lue lisää

ymmärtäneen tilanteen oikein hyvin. Totta kai ymmärrän sen, että ihmiset ovat epäluuloisia suhteeni, mutta tosiaan eikö asiasta voitaisi keskustella tai listata asiat joista saamme puhua lapsen kanssa tai työntekijä voisi olla kaiken aikaa kanssamme. En pidä sillä niin väliä, suostuisin ihan hyvin t

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Minusta semmonen käytös että vieras ja tuntematon aikuinen tuppautuu lapsen ystävänä lapsen elämään ohi lapsen holhoojan ja/tai vanhempien ikäänkuin lapsen tasa-arvoisena ystävänä muka, ilmentää rajattomuutta tältä aikuiselta. Jos ulkopuolinen aikuinen ei näe eroa itsensä ja alaikäisen lapsen välillä hän on jäänyt lapsen tasolle tai on hyväksikäyttäjä. Voin myös sanoa amalia, että erittäin tiiviisti lapsensa asioissa mukana elävät vanhemmat ovat joutuneet kohtaamaan tilanteen, jossa esim. 12-13 vuotias lapsi on koulupäivän jälkeen tavannut aikuisia, tosi kivoja, ihan cool tyyppejä, jotka ovat houkutelleet lapsen vaikka tietsikkapelejen tai makeiden leffojen merkeissä johonkin vaikka ystäväkseen, esim. niin, että ensin yksi lapsi on nämä "löytänyt" ja pyytää sitten kaverinsakin seuraavalla kerralla ihan vaan ensin tunniksi, sitten kahdeksi, ja sitten ruvetaan soittelemaan lapselle, sitten järjestetään jos vaikka mitä täysin viattomalta ja kehittävältä vaikuttavaa urheilumatsia tai kisailua sun muuta, niin ettei vanhemmat oikein osaa eikä voi käskeä niin hyvistä harrastuksista lasta pois varsinkin, kun kaikki kunnon kaveritkin ovat täysillä ja innolla mukana ja lapset pysyvät niin sanotusti poissa kadulta. Siinä on ainoastaan yksi epäterve ja epäkelpo piirre: Nämä aikuiset asioivat ja sopivat aikatauluista ja kaikista yhteisistä menoista suoraan alaikäisen lapsen kanssa. Silloin pitää hälytyskellojen soida. Amalia, tiedän mistä puhun. Sori nyt, jos kirjoitus on sekava, mutta toimintakin näillä aikuisilla on sellaista, että siihen on vaikea saada sormea päälle, että missä se vika on ja vanhempien on äärettömän vaikea siksi sanoa lapselleen että näiden kanssa kaveeraaminen ei ole oikein, mutta se ei ole oikein, että aikuiset asioivat ystävänä alaikäisen lapsen kanssa ilman, että mitään urheiluorganisaatiota tai seuratoimintaa tai valmentamista olisi takana. Normaalit aikuiset, jotka toimivat lasten kanssa eivät sulje lapsen vanhempia tai huoltajia pois kuvioista.

Lue lisää

mitä sanoit, mutta totta on myös se, ettei sellainen aikuinen myöskään tule esittäytymään lapsen vanhemmille saatikka viranomaisille, lapsen ystävänä, jolla on nuo tarkoittamasi pahat mielessä.
Sitäpaitsi, lapsihan on laitoksessa, jossa tapaamiset tapahtuvat toisten valvonnassa.
Tärkeintä nyt olisi lapsen kannalta tietää, että siellä jossain ulkopuolella, on edes joku joka hänestä välittää, eikä ole hylännyt häntä.
Minä ymmärrän tämän ihmisen hädän oikein hyvin, koska itse olisin saattanut olla aivan samanlaisessa tilanteessa. Sitä kun ihminen lapsista välittää ja nimenomaan lasten hyvinvoinnista, niin vaikka kuka mitä sanoisi ja vaikka minkälaisilla muilla pervoaikuisilla asiat perusteltaisi, niin hätä vaan on lapsesta kova, jos ei mitään yhteyttä lapseen saa, että voisi edes sanoa, että välitän sinusta edelleen.
Koska minä taas tiedän nää laitokset, niin olisin aivan huolesta soikeena, jos tietäisin, että joku tuttu lapsi olisi sellaiseen joutunut, et sorppa vaan, mutta näin se on ja olisi aivan ihanaa sen lapsen kannalta, jos tämä "ystävä" edes pääsisi käymään. Luulen, ettei lapsella olisi tälläiseen aikuiseen ystävään ja tukijaan ollut mitään tarvetta, ellei olisi ollut jo jonkin aikaa heitteillä omien vanhempiensa taholta.
Oli se minusta aika hurjaa yhden meidänkin sijoitetun kanssa, kun lapsi ei suinkaan itkenyt äitiään, vaan "mittä minun Silpa on" ? "Mulla on ikävä Silpaa, sen pitää sulla tänne".
Kyselin sitten isoveljeltä, et kuka tää Sirpa on, niin selvisi, että oli joku silloin 8-vuotias tyttö, joka oli hoitanut tätä lasta n. vauvasta asti, siihen kunnes joutuivat lastenkotiin, jossa olivat n. vuoden, ennen meille muuttoa. Tuolloin kolme vuotias lapsi siis itki vielä vuodenkin päästä sen naapurin tytön perään. Jos olisin saanut siihen tyttöön jotain kautta yhteyden, olisin kyllä kutsunut hänet meille. Ikävä tuntui olevan todella oikea. Näin siis turvattomat lapset voivat kiintyä sellaiseen ihmiseen, joilta kokevat edes jonkinlaista hoivaa ja turvaa saavansa.
Nämä lapset suorastaan takertuvat toiseen, joka heille myötätuntoa osoittaa ja aikuisen on siinä tilanteessa tosi vaikea torjua lasta, etenkin jos lapsen tilanteen tietää.
Ei kaikki tuntevat ihmiset ole pervoja.
Eniten minua nyt surettaa se lapsi, kun kukaan ei ajattele eikä kysele hänen tunteitaan.
Kylmä on maailma ja kylmemmäksi näyttää vain menevän. huh, huh

amalia kirjoitti:

mitä sanoit, mutta totta on myös se, ettei sellainen aikuinen myöskään tule esittäytymään lapsen vanhemmille saatikka viranomaisille, lapsen ystävänä, jolla on nuo tarkoittamasi pahat mielessä.
Sitäpaitsi, lapsihan on laitoksessa, jossa tapaamiset tapahtuvat toisten valvonnassa.
Tärkeintä nyt olisi lapsen kannalta tietää, että siellä jossain ulkopuolella, on edes joku joka hänestä välittää, eikä ole hylännyt häntä.
Minä ymmärrän tämän ihmisen hädän oikein hyvin, koska itse olisin saattanut olla aivan samanlaisessa tilanteessa. Sitä kun ihminen lapsista välittää ja nimenomaan lasten hyvinvoinnista, niin vaikka kuka mitä sanoisi ja vaikka minkälaisilla muilla pervoaikuisilla asiat perusteltaisi, niin hätä vaan on lapsesta kova, jos ei mitään yhteyttä lapseen saa, että voisi edes sanoa, että välitän sinusta edelleen.
Koska minä taas tiedän nää laitokset, niin olisin aivan huolesta soikeena, jos tietäisin, että joku tuttu lapsi olisi sellaiseen joutunut, et sorppa vaan, mutta näin se on ja olisi aivan ihanaa sen lapsen kannalta, jos tämä "ystävä" edes pääsisi käymään. Luulen, ettei lapsella olisi tälläiseen aikuiseen ystävään ja tukijaan ollut mitään tarvetta, ellei olisi ollut jo jonkin aikaa heitteillä omien vanhempiensa taholta.
Oli se minusta aika hurjaa yhden meidänkin sijoitetun kanssa, kun lapsi ei suinkaan itkenyt äitiään, vaan "mittä minun Silpa on" ? "Mulla on ikävä Silpaa, sen pitää sulla tänne".
Kyselin sitten isoveljeltä, et kuka tää Sirpa on, niin selvisi, että oli joku silloin 8-vuotias tyttö, joka oli hoitanut tätä lasta n. vauvasta asti, siihen kunnes joutuivat lastenkotiin, jossa olivat n. vuoden, ennen meille muuttoa. Tuolloin kolme vuotias lapsi siis itki vielä vuodenkin päästä sen naapurin tytön perään. Jos olisin saanut siihen tyttöön jotain kautta yhteyden, olisin kyllä kutsunut hänet meille. Ikävä tuntui olevan todella oikea. Näin siis turvattomat lapset voivat kiintyä sellaiseen ihmiseen, joilta kokevat edes jonkinlaista hoivaa ja turvaa saavansa.
Nämä lapset suorastaan takertuvat toiseen, joka heille myötätuntoa osoittaa ja aikuisen on siinä tilanteessa tosi vaikea torjua lasta, etenkin jos lapsen tilanteen tietää.
Ei kaikki tuntevat ihmiset ole pervoja.
Eniten minua nyt surettaa se lapsi, kun kukaan ei ajattele eikä kysele hänen tunteitaan.
Kylmä on maailma ja kylmemmäksi näyttää vain menevän. huh, huh

Lue lisää

Kyllä aikuisystävät, sen jälkeen kun lapsi on "koukussa" esittäytyy aivan avoimesti lapsen vanhemmille. Osallistuu täysillä lapsen asioihin ja huolehtii lapsen mielen hyvinvoinnista, iloista ja suruista ts. tunkeutuu ylimääräiseksi pyöräksi lapsen ympyöihin. Esittäytyy asiantuntijana vanhemmille, miten on niin kokemusta vastaavanikäisistä jne. Kuten sanoin, tiedän mistä puhun. Kyseessä ei tarvitse olla välttämättä mikään pedofiili vaan muuten vaan lapsista ystävän haluava aikuinen, joka yhtäkkiä, hupshuijaa, onkin oleellinen osa lapsen maailmaa.
Antamasi esimerkki on epäkelpo, koska alaikäinen lapsi oli 8-vuotias tyttönen, jota se sinun sijaislapsi kaipasi. Nyt me puhumme aikuisista ystävistä. Onkohan siltä lapselta itseltään kysytty siellä laitoksessa kuka tämä salaperäinen, vaitiolotaitoinen aikuisystävä oikein on ja haluaako lapsi tavata häntä. Ystäväaikuinen kertoi vain oman näkemyksensä. On hämmästyttävää, että aikuinen suuntaa tunteita parin kuukauden tuttavuuden jälkeen alaikäiseen lapseen siinä määrin, että on aivan sairaana huolesta, ja tyydyttääkseen omaa ikäväänsä haluaa väen vängällä tavata lasta, jopa niin, että keskustelun aiheet rajoitettaisiin. Mitä ihmeen iloa sellaisesta on lapselle, että hän ei voi puhua kuin rajoitetusti "ystävänsä" kanssa ja osa puheenaiheesta olisi sitten kiellettyjä. Hah, kaikkea sitä kuuleekin. Todella sairas ehdotus. Kuvastaa pelkästään sitä, että tällä aikuisella on pakkomielle tulla sen huostaanotetun lapsen läheiseksi, jota hän sitten on portilla odottamassa, kun lapsen vapaus laitoksesta koittaa. Että hän, ulkopuolinen aikuinen, olisi se, jota lapsi ajattelisi ja kaipaisi kuin joulupukkia ja illuusio yhteisestä ystävyydestä aikuiseen eläisi lapsen mielessä kun hän on laitoksessa muiden, samanikäisten lasten kanssa. Nainen tai mies, kumpi hän nyt lieneekään, on mustasukkainen huostaanotetun lapsen mahdollisuudesta löytää omia, samanikäisiä ystäviä sieltä laitoksesta. Siitä on kyse. Aivan naurettavaa.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Kyllä aikuisystävät, sen jälkeen kun lapsi on "koukussa" esittäytyy aivan avoimesti lapsen vanhemmille. Osallistuu täysillä lapsen asioihin ja huolehtii lapsen mielen hyvinvoinnista, iloista ja suruista ts. tunkeutuu ylimääräiseksi pyöräksi lapsen ympyöihin. Esittäytyy asiantuntijana vanhemmille, miten on niin kokemusta vastaavanikäisistä jne. Kuten sanoin, tiedän mistä puhun. Kyseessä ei tarvitse olla välttämättä mikään pedofiili vaan muuten vaan lapsista ystävän haluava aikuinen, joka yhtäkkiä, hupshuijaa, onkin oleellinen osa lapsen maailmaa.
Antamasi esimerkki on epäkelpo, koska alaikäinen lapsi oli 8-vuotias tyttönen, jota se sinun sijaislapsi kaipasi. Nyt me puhumme aikuisista ystävistä. Onkohan siltä lapselta itseltään kysytty siellä laitoksessa kuka tämä salaperäinen, vaitiolotaitoinen aikuisystävä oikein on ja haluaako lapsi tavata häntä. Ystäväaikuinen kertoi vain oman näkemyksensä. On hämmästyttävää, että aikuinen suuntaa tunteita parin kuukauden tuttavuuden jälkeen alaikäiseen lapseen siinä määrin, että on aivan sairaana huolesta, ja tyydyttääkseen omaa ikäväänsä haluaa väen vängällä tavata lasta, jopa niin, että keskustelun aiheet rajoitettaisiin. Mitä ihmeen iloa sellaisesta on lapselle, että hän ei voi puhua kuin rajoitetusti "ystävänsä" kanssa ja osa puheenaiheesta olisi sitten kiellettyjä. Hah, kaikkea sitä kuuleekin. Todella sairas ehdotus. Kuvastaa pelkästään sitä, että tällä aikuisella on pakkomielle tulla sen huostaanotetun lapsen läheiseksi, jota hän sitten on portilla odottamassa, kun lapsen vapaus laitoksesta koittaa. Että hän, ulkopuolinen aikuinen, olisi se, jota lapsi ajattelisi ja kaipaisi kuin joulupukkia ja illuusio yhteisestä ystävyydestä aikuiseen eläisi lapsen mielessä kun hän on laitoksessa muiden, samanikäisten lasten kanssa. Nainen tai mies, kumpi hän nyt lieneekään, on mustasukkainen huostaanotetun lapsen mahdollisuudesta löytää omia, samanikäisiä ystäviä sieltä laitoksesta. Siitä on kyse. Aivan naurettavaa.

Lue lisää

vaikka tiedän, ettei pitäisi. Omat syytöksesi ovat aivan naurettavia! Voi voi, kyllä tiedän, että lapsella on paljon ystäviä, oman ikäisiä ja aikuisia. Osan tunnen, osaa en, mutta en ole heistä mustasukkainen. Sitä paitsi, et taida nyt oikein ymmärtää, mitä tarkoitan, kun puhun että aikuisetkin voivat olla lapsen ystäviä. En ainakaan sitä, mitä sinä sillä tarkoitat. Luulen, että käytän ystävä-sanaa paljon monipuolisemmin kuin sinä, tarkoitan sillä jokaista ihmistä, jota kohtaan tunnen ystävällisiä ajatuksia ja tiedän ystävällisyyden olevan molemminpuolista. Sydänystävät ovat sitten erikseen enkä tarkoita, että olen ottanut tämän lapsen sydänystäväkseni.
Mutta tiedän myös, että on aivan sama, mitä sanon tai mitä sanoja käytän, sillä sinä nyt olet päättänyt, että olen paha ja ethän halua tietenkään myöntää olevasi väärässä. Sitä mitä tarkoitin keskusteluaiheiden rajaamisella, oli se että jos sosiaaliväki katsoo perheasioista puhumisen liian arkaluonteiseksi, niin vielähän voimme jutella koulusta, harrastuksista ynnä muusta, mistä tavallisestikin puhumme. Ja arvaan kyllä, että osaat vääntää tuostakin lauseesta jotain kieroa, sairasta ja perversiä. Koska sitähän sinä haluat. Mutta älä vedä minua mukanasi tuohon lokaan. Se on nyt ihan sinun oma ongelmasi. Sanoudun siitä täysin irti.

Haluaisin kyllä kertoa kaikista niistä kauheuksista, joita kyseinen lapsi on joutunut aikaisemmin kärsimään. Mutta en tietenkään voi, älä nyt ole hölmö. Lisäksi tiedän, miten sosiaalinen hän on, miten paljon hän tällä hetkellä kaipaa kavereitaan, vapauttaan, liikettä, elämää. Vierailut ovat edes pientä vaihtelua ultravalvottuun ja rajattuun laitoselämään, joka on kaukana normaalista. Ja yllätys, yllätys, lapselta on kysytty, haluaako hän tavata minua. Olen sitä itsekin kysynyt. Itse asiassa olen antanut lapsen päättää päivämäärän, kellonajan ja tapaamisen keston. Paitsi, että viimeksi minun oli pakko lähteä ennen kuin hän halusi, kun työntekijät alkoivat vihjailla sen suuntaisesti. Eikä viimeinen puhelumme jättänyt minulle epäilyksen sijaa siitä, olisiko lapsi halunnut jatkaa yhteydenpitoa vaiko ei.

vastaamatta kirjoitti:

vaikka tiedän, ettei pitäisi. Omat syytöksesi ovat aivan naurettavia! Voi voi, kyllä tiedän, että lapsella on paljon ystäviä, oman ikäisiä ja aikuisia. Osan tunnen, osaa en, mutta en ole heistä mustasukkainen. Sitä paitsi, et taida nyt oikein ymmärtää, mitä tarkoitan, kun puhun että aikuisetkin voivat olla lapsen ystäviä. En ainakaan sitä, mitä sinä sillä tarkoitat. Luulen, että käytän ystävä-sanaa paljon monipuolisemmin kuin sinä, tarkoitan sillä jokaista ihmistä, jota kohtaan tunnen ystävällisiä ajatuksia ja tiedän ystävällisyyden olevan molemminpuolista. Sydänystävät ovat sitten erikseen enkä tarkoita, että olen ottanut tämän lapsen sydänystäväkseni.
Mutta tiedän myös, että on aivan sama, mitä sanon tai mitä sanoja käytän, sillä sinä nyt olet päättänyt, että olen paha ja ethän halua tietenkään myöntää olevasi väärässä. Sitä mitä tarkoitin keskusteluaiheiden rajaamisella, oli se että jos sosiaaliväki katsoo perheasioista puhumisen liian arkaluonteiseksi, niin vielähän voimme jutella koulusta, harrastuksista ynnä muusta, mistä tavallisestikin puhumme. Ja arvaan kyllä, että osaat vääntää tuostakin lauseesta jotain kieroa, sairasta ja perversiä. Koska sitähän sinä haluat. Mutta älä vedä minua mukanasi tuohon lokaan. Se on nyt ihan sinun oma ongelmasi. Sanoudun siitä täysin irti.

Haluaisin kyllä kertoa kaikista niistä kauheuksista, joita kyseinen lapsi on joutunut aikaisemmin kärsimään. Mutta en tietenkään voi, älä nyt ole hölmö. Lisäksi tiedän, miten sosiaalinen hän on, miten paljon hän tällä hetkellä kaipaa kavereitaan, vapauttaan, liikettä, elämää. Vierailut ovat edes pientä vaihtelua ultravalvottuun ja rajattuun laitoselämään, joka on kaukana normaalista. Ja yllätys, yllätys, lapselta on kysytty, haluaako hän tavata minua. Olen sitä itsekin kysynyt. Itse asiassa olen antanut lapsen päättää päivämäärän, kellonajan ja tapaamisen keston. Paitsi, että viimeksi minun oli pakko lähteä ennen kuin hän halusi, kun työntekijät alkoivat vihjailla sen suuntaisesti. Eikä viimeinen puhelumme jättänyt minulle epäilyksen sijaa siitä, olisiko lapsi halunnut jatkaa yhteydenpitoa vaiko ei.

Lue lisää

Lapsen oman ikäiset kaverit varmaan saavat kenenkään sosiaaliviranomaisen estämättä käydä tapaamassa lasta siellä laitoksessa. Lapsen kavereillehan hän on speciaali, oma ystävä, kuten kuuluukin, eikä kuka tahansa ystävällisiä tunteita herättävä vastaantulija, kuten sinulle kertomuksesi mukaan.

Ollaksesi vasta parin kuukauden tuttavuus lapselle, tiedät hänestä ja hänen lähipiiristään yllättävän paljon, ja tunnetkin osan jo. Et kuitenkaan ystävystynyt tuohon piiriin lapsen vanhempien kautta kuten aikuisen kuuluu, etkä edes viran puolesta, vaan omia reittejäsi, ja se ilman muuta tuntuu erikoiselta samoin kuin se, että et osaa selittää rooliasi lapsen läheisenä edes kaiken nähneille ja kaikkea ymmärtäville sosiaaliviranomaisille. Ehkä kannattaisi tuoda lapsellekin tietoon, että et ole ottanut häntä sydänystäväksesi kaikesta vaivannäöstäsi huolimatta, koska käytöksestäsi päätellen lapsi saattaa olla siinä väärässä luulossa. Älä leiki lapsen tunteilla, vieras aikuinen. Neuvoisin jättämään hänet rauhaan, mutta tiedän jo, että et tottele. Hän unohtaa sinut helposti tässä vaiheessa, jos et ala häiriköksi.

vastaamatta kirjoitti:

vaikka tiedän, ettei pitäisi. Omat syytöksesi ovat aivan naurettavia! Voi voi, kyllä tiedän, että lapsella on paljon ystäviä, oman ikäisiä ja aikuisia. Osan tunnen, osaa en, mutta en ole heistä mustasukkainen. Sitä paitsi, et taida nyt oikein ymmärtää, mitä tarkoitan, kun puhun että aikuisetkin voivat olla lapsen ystäviä. En ainakaan sitä, mitä sinä sillä tarkoitat. Luulen, että käytän ystävä-sanaa paljon monipuolisemmin kuin sinä, tarkoitan sillä jokaista ihmistä, jota kohtaan tunnen ystävällisiä ajatuksia ja tiedän ystävällisyyden olevan molemminpuolista. Sydänystävät ovat sitten erikseen enkä tarkoita, että olen ottanut tämän lapsen sydänystäväkseni.
Mutta tiedän myös, että on aivan sama, mitä sanon tai mitä sanoja käytän, sillä sinä nyt olet päättänyt, että olen paha ja ethän halua tietenkään myöntää olevasi väärässä. Sitä mitä tarkoitin keskusteluaiheiden rajaamisella, oli se että jos sosiaaliväki katsoo perheasioista puhumisen liian arkaluonteiseksi, niin vielähän voimme jutella koulusta, harrastuksista ynnä muusta, mistä tavallisestikin puhumme. Ja arvaan kyllä, että osaat vääntää tuostakin lauseesta jotain kieroa, sairasta ja perversiä. Koska sitähän sinä haluat. Mutta älä vedä minua mukanasi tuohon lokaan. Se on nyt ihan sinun oma ongelmasi. Sanoudun siitä täysin irti.

Haluaisin kyllä kertoa kaikista niistä kauheuksista, joita kyseinen lapsi on joutunut aikaisemmin kärsimään. Mutta en tietenkään voi, älä nyt ole hölmö. Lisäksi tiedän, miten sosiaalinen hän on, miten paljon hän tällä hetkellä kaipaa kavereitaan, vapauttaan, liikettä, elämää. Vierailut ovat edes pientä vaihtelua ultravalvottuun ja rajattuun laitoselämään, joka on kaukana normaalista. Ja yllätys, yllätys, lapselta on kysytty, haluaako hän tavata minua. Olen sitä itsekin kysynyt. Itse asiassa olen antanut lapsen päättää päivämäärän, kellonajan ja tapaamisen keston. Paitsi, että viimeksi minun oli pakko lähteä ennen kuin hän halusi, kun työntekijät alkoivat vihjailla sen suuntaisesti. Eikä viimeinen puhelumme jättänyt minulle epäilyksen sijaa siitä, olisiko lapsi halunnut jatkaa yhteydenpitoa vaiko ei.

Lue lisää

vain ja ainoastaan siitä syystä, että itsellänikin voisi olla samaan tapaan lapsi"ystävä". Juuri siten kuin terveesti ajattelevalla ja toimivalla aikuisella voi lapsen kanssa olla. Siihen ei tosiaankaan kuuluisi mitään saastaa, josta täällä kovasti ollaan huolissaan. Terve varovaisuus ja huolehtiminen on paikallaan, mutta on se kauheeta, jos kaikki lapsista välittävät ihmiset aletaan luokitella vinksahtaneiksi pervoiksi.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Kyllä aikuisystävät, sen jälkeen kun lapsi on "koukussa" esittäytyy aivan avoimesti lapsen vanhemmille. Osallistuu täysillä lapsen asioihin ja huolehtii lapsen mielen hyvinvoinnista, iloista ja suruista ts. tunkeutuu ylimääräiseksi pyöräksi lapsen ympyöihin. Esittäytyy asiantuntijana vanhemmille, miten on niin kokemusta vastaavanikäisistä jne. Kuten sanoin, tiedän mistä puhun. Kyseessä ei tarvitse olla välttämättä mikään pedofiili vaan muuten vaan lapsista ystävän haluava aikuinen, joka yhtäkkiä, hupshuijaa, onkin oleellinen osa lapsen maailmaa.
Antamasi esimerkki on epäkelpo, koska alaikäinen lapsi oli 8-vuotias tyttönen, jota se sinun sijaislapsi kaipasi. Nyt me puhumme aikuisista ystävistä. Onkohan siltä lapselta itseltään kysytty siellä laitoksessa kuka tämä salaperäinen, vaitiolotaitoinen aikuisystävä oikein on ja haluaako lapsi tavata häntä. Ystäväaikuinen kertoi vain oman näkemyksensä. On hämmästyttävää, että aikuinen suuntaa tunteita parin kuukauden tuttavuuden jälkeen alaikäiseen lapseen siinä määrin, että on aivan sairaana huolesta, ja tyydyttääkseen omaa ikäväänsä haluaa väen vängällä tavata lasta, jopa niin, että keskustelun aiheet rajoitettaisiin. Mitä ihmeen iloa sellaisesta on lapselle, että hän ei voi puhua kuin rajoitetusti "ystävänsä" kanssa ja osa puheenaiheesta olisi sitten kiellettyjä. Hah, kaikkea sitä kuuleekin. Todella sairas ehdotus. Kuvastaa pelkästään sitä, että tällä aikuisella on pakkomielle tulla sen huostaanotetun lapsen läheiseksi, jota hän sitten on portilla odottamassa, kun lapsen vapaus laitoksesta koittaa. Että hän, ulkopuolinen aikuinen, olisi se, jota lapsi ajattelisi ja kaipaisi kuin joulupukkia ja illuusio yhteisestä ystävyydestä aikuiseen eläisi lapsen mielessä kun hän on laitoksessa muiden, samanikäisten lasten kanssa. Nainen tai mies, kumpi hän nyt lieneekään, on mustasukkainen huostaanotetun lapsen mahdollisuudesta löytää omia, samanikäisiä ystäviä sieltä laitoksesta. Siitä on kyse. Aivan naurettavaa.

Lue lisää

ettei mulla Luojan kiitos ole sentään tuollaisesta kokemusta, mistä sinulla taas tuntuu olevan. Uskon siihen, että todella tiedät mistä puhut, mutta silti tuntuu jotenkin surulliselta, että olet tuollaista joutunut tavalla tai toisella todistamaan ja menettänyt samalla uskosi ja luottamuksesi kaikkiin lapsista oikeesti välittäviin aikuisiin.
Surullista. Et kuitenkaan saa minua mitenkään vakuutettua siitä, etteikö joku voisi olla lapselle ystävä täysin pyytettömästi, vain lapsen tarpeista lähtien.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Lapsen oman ikäiset kaverit varmaan saavat kenenkään sosiaaliviranomaisen estämättä käydä tapaamassa lasta siellä laitoksessa. Lapsen kavereillehan hän on speciaali, oma ystävä, kuten kuuluukin, eikä kuka tahansa ystävällisiä tunteita herättävä vastaantulija, kuten sinulle kertomuksesi mukaan.

Ollaksesi vasta parin kuukauden tuttavuus lapselle, tiedät hänestä ja hänen lähipiiristään yllättävän paljon, ja tunnetkin osan jo. Et kuitenkaan ystävystynyt tuohon piiriin lapsen vanhempien kautta kuten aikuisen kuuluu, etkä edes viran puolesta, vaan omia reittejäsi, ja se ilman muuta tuntuu erikoiselta samoin kuin se, että et osaa selittää rooliasi lapsen läheisenä edes kaiken nähneille ja kaikkea ymmärtäville sosiaaliviranomaisille. Ehkä kannattaisi tuoda lapsellekin tietoon, että et ole ottanut häntä sydänystäväksesi kaikesta vaivannäöstäsi huolimatta, koska käytöksestäsi päätellen lapsi saattaa olla siinä väärässä luulossa. Älä leiki lapsen tunteilla, vieras aikuinen. Neuvoisin jättämään hänet rauhaan, mutta tiedän jo, että et tottele. Hän unohtaa sinut helposti tässä vaiheessa, jos et ala häiriköksi.

Lue lisää

kertoa, mitä kautta tunnen lapsen, mutta se on ihan yleinen ja laillinen väylä, en siis bongannut häntä kadulta, tai muuta sellaista. Ja miksi tiedän hänestä niin paljon, johtuu siitä, että kun lapsen olo on ollut huonoimmillaan, hän on puhunut minulle tuntikausia, ihan omasta vapaasta tahdostaan. Lapsen kaverit eivät saa käydä häntä katsomassa, vaikka he mielellään kävisivätkin, sillä kaverit voisivat yllyttää hänet karkaamaan. Et taida tietää nykypäivän sosiaalihuollosta ja sen asiakkaista oikein yhtään mitään. Se miksi olen nyt niin huolissani tuosta lapsesta, johtuu siitä, että jos me aikuiset emme nyt tee mitään, on meillä pian yksi uusi luku tilastoihin, jotka kertovat nuorten varhaisista kuolemista yliannostukseen, päihteiden alaisena kolaroimiseen tai johonkin muuten vain täysin typerään. Vaikka lapsi ei olekaan vielä siinä pisteessä, tiedän kyllä kokemuksesta oikein hyvin, miten se kehitys etenee.

Lisäksi puhut itsekin jo ristiin. En tietenkään voi ottaa lasta "sydänystäväkseni", koska heidänhän kanssa puhun seurusteluista ja työelämästä ja monesta sellaisesta, mitä lapsen ei vielä tarvitse tietää, ja mitä hän ei edes jaksa kuunnella. Sitä varten minulla on aikuisia ystäviä. Ystävyys lapseen on sitä, että lapsi saa myönteistä ja positiivista huomiota, aikuinen on kiinnostunut lapsen tekemisistään ja pystyy vastaamaan lapsen mieltä vaivaaviin kysymyksiin. Tällaista huomiota tarvitsevat kaikki lapset, myös muilta aikuisilta kuin vain vanhemmiltaan. Kuten sanottu, tällaisia kontakteja lapsiin minulla on paljon, pidit siitä tai et. Se mikä tässä kyseisessä lapsessa oli erikoista, oli se että olimme tunteneet suunnilleen puoli tuntia, kun hän alkoi yllättäen jo kertoa luottamuksellisia asioita elämästään. Jotkut jutuista olivat jopa niin hurjia, että ajattelin lapsen keksivän ne päästään. Toisaalta olen huomannut, miten tarkasti hän osaa tulkita ja arvioida aikuisia. Miten hän tietää jo pienistä asioista, millainen kukin aikuinen on pohjimmiltaan. Aloin siis luottaa siihen ajatukseen, että hän valitsi minut, koska vaistosi minut luotettavaksi. Lisäksi sattui muitakin asioita, joita en nyt kerro, jotka lähensivät meitä entisestään.

Mitään katteettomia lupauksia en ole lapselle antanut. Sen sijaan, jos minulle annetaan mahdollisuus, voisin hyvinkin olla hänen tukihenkilönsä läpi edessä olevien vaikeiden murrosiän vuosien. Tiedätkö, että lasten pariin hakeutuvat henkilöt ovat useinkin sitkeitä sissejä, jotka eivät kovin helpolla anna periksi. Se on pakko, sillä vaikeista oloista olevat lapset voivat tempoilla vuosikausia suuntaan jos toiseen. Sen takia minusta on sääli, että se suhde, jonka olen saavuttanut tähän lapseen, ja mikä yleensä olisi monen vuoden kovan työn takana, pitäisi nyt näin heppoisin perustein purkaa. Lapsi on vielä siinä iässä, että hän vielä voi uusia, hyviä suhteita aikuisiin solmia, mutta kohta hän siinä vaiheessa, jossa kukaan aikuinen ei enää pääse hänen suojamuuriensa läpi. Sitäkö haluat? Ja uskon kuitenkin, että olet se sama henkilö, joka valittaa siitä, kuinka kaikki paikat ovat graffiteilla sutattu, kuinka lähikauppa taas ryöstettiin, kuinka bussikatoksen lasit oli potkittu hajalle ja kuinka leikkipuiston hiekkalaatikosta löytyi huumeruisku. Nyt järki käteen, ja tehdään jotain lasten hyväksi eikä vain syytellä jokaista, joka jotakin haluaa tehdä.

edelleenkään kirjoitti:

kertoa, mitä kautta tunnen lapsen, mutta se on ihan yleinen ja laillinen väylä, en siis bongannut häntä kadulta, tai muuta sellaista. Ja miksi tiedän hänestä niin paljon, johtuu siitä, että kun lapsen olo on ollut huonoimmillaan, hän on puhunut minulle tuntikausia, ihan omasta vapaasta tahdostaan. Lapsen kaverit eivät saa käydä häntä katsomassa, vaikka he mielellään kävisivätkin, sillä kaverit voisivat yllyttää hänet karkaamaan. Et taida tietää nykypäivän sosiaalihuollosta ja sen asiakkaista oikein yhtään mitään. Se miksi olen nyt niin huolissani tuosta lapsesta, johtuu siitä, että jos me aikuiset emme nyt tee mitään, on meillä pian yksi uusi luku tilastoihin, jotka kertovat nuorten varhaisista kuolemista yliannostukseen, päihteiden alaisena kolaroimiseen tai johonkin muuten vain täysin typerään. Vaikka lapsi ei olekaan vielä siinä pisteessä, tiedän kyllä kokemuksesta oikein hyvin, miten se kehitys etenee.

Lisäksi puhut itsekin jo ristiin. En tietenkään voi ottaa lasta "sydänystäväkseni", koska heidänhän kanssa puhun seurusteluista ja työelämästä ja monesta sellaisesta, mitä lapsen ei vielä tarvitse tietää, ja mitä hän ei edes jaksa kuunnella. Sitä varten minulla on aikuisia ystäviä. Ystävyys lapseen on sitä, että lapsi saa myönteistä ja positiivista huomiota, aikuinen on kiinnostunut lapsen tekemisistään ja pystyy vastaamaan lapsen mieltä vaivaaviin kysymyksiin. Tällaista huomiota tarvitsevat kaikki lapset, myös muilta aikuisilta kuin vain vanhemmiltaan. Kuten sanottu, tällaisia kontakteja lapsiin minulla on paljon, pidit siitä tai et. Se mikä tässä kyseisessä lapsessa oli erikoista, oli se että olimme tunteneet suunnilleen puoli tuntia, kun hän alkoi yllättäen jo kertoa luottamuksellisia asioita elämästään. Jotkut jutuista olivat jopa niin hurjia, että ajattelin lapsen keksivän ne päästään. Toisaalta olen huomannut, miten tarkasti hän osaa tulkita ja arvioida aikuisia. Miten hän tietää jo pienistä asioista, millainen kukin aikuinen on pohjimmiltaan. Aloin siis luottaa siihen ajatukseen, että hän valitsi minut, koska vaistosi minut luotettavaksi. Lisäksi sattui muitakin asioita, joita en nyt kerro, jotka lähensivät meitä entisestään.

Mitään katteettomia lupauksia en ole lapselle antanut. Sen sijaan, jos minulle annetaan mahdollisuus, voisin hyvinkin olla hänen tukihenkilönsä läpi edessä olevien vaikeiden murrosiän vuosien. Tiedätkö, että lasten pariin hakeutuvat henkilöt ovat useinkin sitkeitä sissejä, jotka eivät kovin helpolla anna periksi. Se on pakko, sillä vaikeista oloista olevat lapset voivat tempoilla vuosikausia suuntaan jos toiseen. Sen takia minusta on sääli, että se suhde, jonka olen saavuttanut tähän lapseen, ja mikä yleensä olisi monen vuoden kovan työn takana, pitäisi nyt näin heppoisin perustein purkaa. Lapsi on vielä siinä iässä, että hän vielä voi uusia, hyviä suhteita aikuisiin solmia, mutta kohta hän siinä vaiheessa, jossa kukaan aikuinen ei enää pääse hänen suojamuuriensa läpi. Sitäkö haluat? Ja uskon kuitenkin, että olet se sama henkilö, joka valittaa siitä, kuinka kaikki paikat ovat graffiteilla sutattu, kuinka lähikauppa taas ryöstettiin, kuinka bussikatoksen lasit oli potkittu hajalle ja kuinka leikkipuiston hiekkalaatikosta löytyi huumeruisku. Nyt järki käteen, ja tehdään jotain lasten hyväksi eikä vain syytellä jokaista, joka jotakin haluaa tehdä.

Lue lisää

Jos haluat tukihenkilöksi, niin mikä estää hakeutumasta virallista tietä niihin hommiin. Tällöin sinunkin toiminasi olisi valvottua.

Tiedän kyllä, että lasten pariin hakeutuvat henkilöt ovat sitkeitä sissejä. Siksipä olisikin kaikkien osapuolten kannalta eduksi, että hakeutuminen tapahtuisi virallista tietä ja valvonnan alaisena.

amalia kirjoitti:

ettei mulla Luojan kiitos ole sentään tuollaisesta kokemusta, mistä sinulla taas tuntuu olevan. Uskon siihen, että todella tiedät mistä puhut, mutta silti tuntuu jotenkin surulliselta, että olet tuollaista joutunut tavalla tai toisella todistamaan ja menettänyt samalla uskosi ja luottamuksesi kaikkiin lapsista oikeesti välittäviin aikuisiin.
Surullista. Et kuitenkaan saa minua mitenkään vakuutettua siitä, etteikö joku voisi olla lapselle ystävä täysin pyytettömästi, vain lapsen tarpeista lähtien.

Lue lisää

Tuota varten lapsella on vanhempien valitsemat kummit jos lapsi kastetaan ainakin Suomessa valtauskonnossa. On suuri kunnia saada olla kummi, jonka vanhemmat valitsevat vastasyntyneelle. Joten kyllä maailman sivu on ihmiskunnassa huolehdittu lapsen tarpeista tältäkin, pyyteettömän ja vain lapsen tarpeistä lähtevän aikuisen suhteen.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Tuota varten lapsella on vanhempien valitsemat kummit jos lapsi kastetaan ainakin Suomessa valtauskonnossa. On suuri kunnia saada olla kummi, jonka vanhemmat valitsevat vastasyntyneelle. Joten kyllä maailman sivu on ihmiskunnassa huolehdittu lapsen tarpeista tältäkin, pyyteettömän ja vain lapsen tarpeistä lähtevän aikuisen suhteen.

Lue lisää

kummeista, jotka loistavat poissaolollaan?
Meidän lapset eivät ole edes tienneet ketkä heidän kummejaan ovat.
Nyt rippijuhlien aikaan niitä yritettiin metsästellä, joitakin myös tavoitettiin, mutta vain yhden lapsen sylikummi tuli kirkkoon ja juhliin.
Jos ei kummien olemassaolosta tiedetä edes nimeä, niin mitä se niistä kummeista ja heidän huolehtimisestaan kertoo?

amalia kirjoitti:

kummeista, jotka loistavat poissaolollaan?
Meidän lapset eivät ole edes tienneet ketkä heidän kummejaan ovat.
Nyt rippijuhlien aikaan niitä yritettiin metsästellä, joitakin myös tavoitettiin, mutta vain yhden lapsen sylikummi tuli kirkkoon ja juhliin.
Jos ei kummien olemassaolosta tiedetä edes nimeä, niin mitä se niistä kummeista ja heidän huolehtimisestaan kertoo?

Lue lisää

Joko vanhempien välit valitsemiinsa kummeihin on vuosien saatossa katkenneet, ehkä jopa riitaannuttu on, tai kummit eivät välitä pitää yhteyttä. Tuo on yleinen ongelma maassamme ja tulee juuri rippijuhlissa esiin. Lapselle se on kamalaa, kun se siinä konkretisoituu. Yksi syy on sekin, että kummiutta ei ole kovinkaan paljon hehkutettu eikä tavallaan tiedosteta sen tarkoitusta sitten ristiäisjuhlan jälkeen. Avioerot sun muut ovat kanssa syy, että myös kummeihin kuten puoleen sukuun voi yhteys katketa. Siinäpä onkin sitten hyvä sauma vilpillisille auttaja-aikuisille.
Itse et kuitenkaan sellaista ulkopuolelta tupsahtavaa auttajaa ollut kovin valmis lapsenlapsillesi suomaan. Nimittäin nämähän auttajat haluavat auttaa, vaikka lapsen kummit olisivatkin lapsen elämässä, samoin vanhemmat ja isovanhemmat sun muut. Kun joku ulkopuolinen aikuinen alkaa aktiivisesti ottamaan alaikäiseen lapseen kontaktia, niin kyllä olisi syytä kaksi kertaa miettiä, salliiko sen. Suomalaisten vanhempien itsetunto ja riittämättömyyden tunne aiheuttaa liikaa uskomista mihin tahansa auttajiin ja muka hyväntekijöihin, jotka löytävät lapsen jostain ilman vanhempien myötävaikutusta ja jatkavat yhteydenpitoa suoraan lapseen. Tämmönen on ilman muuta syytä estää. Lapsi ei sitä pysty torjumaan, eikä hänellä ole siihen edellytyksiäkään, lapsenuskoinen kun on.

tytön äitinisän veli raamattu kädessä juttelemassa usein lapsen kanssa, kävivät "puolukassa jne" ja mites kävi, tämä tyttö oli raskaana, kun hänen piti muuttaa sijaisperheeseen 12 vuotiaana!
Synnytti lapsen sitten 3 viikkoa ennen kuin täytti 13v! Adoptioon perheeseen pela heti hoiti lapsen suoraan sairaalasta, oli jo ennalta sovittu se!
Että ei ne perhekoditkaan "nää mitään" etukäteen!

Aloittaja ei ole perhetuttu ja tuntenut lapsen muutaman kuukauden, niin miten hän voi edes olla läheinen lapselle ? Ja minkä sortin ystävyydestä hän nyt puhuu. Lapset eivät tarvitse ulkopuolista (siis oma perhe ja sukulaiset sekä sijarit) aikuisen "ystävyyttä", aikuiset, edes vanhemmat, eivät ole lapsen ystäviä. Itse kyllä, jos joku täysin "ulkopuolinen", soittaisin poliiseille alkaisi lasteni ystäväksi.

Ymmärrän jos "vieras" ei saa tavata lasta, mutta jos omaa äitiä kielletään, sitä en ymmärrä.
Perustelut: Lapsi käy kotona joka toinen vkl joten on vaikea sovittaa tapaamisia enään väliviikoille perhekodilla!!!
Näin lukee huoltosuunnitelmassa.
Olen ilmeisesti niin tyhmä etten tajua... mutta olisi kiva käydä katsomassa lastani "uudessa kodissaankin". Tulee mieleen ettei siellä ole kaikki kohdallaan...

Olisit ajatellut noita asioita ennen kuin rupesitte "styylaamaan". Normaali aikuinen ei lupaa käytöksellään vieraalle lapselle mahdottomia utopioita.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Olisit ajatellut noita asioita ennen kuin rupesitte "styylaamaan". Normaali aikuinen ei lupaa käytöksellään vieraalle lapselle mahdottomia utopioita.

Mikä sinun ongelmasi on? Onko omat traumasi vielä käsittelemättä vai oletko vielä edes täysi-ikäinen?
Mistä "styylaamisesta" oikein puhut?
Mitä utopioita olen lapselle luvannut?
Ja mitä edes tiedät minusta tai lapsesta niin, että se oikeuttaa sinut puhumaan/syyttämään tuollaisia?
Tajuatko, että ne ovat vain oman mielikuvituksesi tuotetta! Vai onko turha riidanhaastaminen sinun tyhjän elämäsi sisältö?

hylkääminen ja ero, kun just on saanut jonkinlaisen luottamussuhteen alulle, niin tulee taas stoppi.
Onneksi sentään lapsen omat sukulaiset ja perheenjäsenet käyvät, ettei koe olevansa täysin yksin koko maailmassa.
Sekin vain sitten on, että jos kotona on sellasia vaikeuksia, jotka ovat lapselle vahingollisia, juuri vanhempien taholta ja hänellä olisi tarvetta jollekin niistä puhua, niin mites sitten puhuu, jos ei muita saa tavata.
Hoitohenkilökunnalla on niin paljon kiireitä,etteivät
välttämättä ennätä lasta samalla tavalla lähentymään, että heille voisi avautua. sitten vielä sekin, että lapsi ei edes kaikille halua avautua.
Toivotaan nyt kuitenkin, että asiat jotenkin selkiintyis, eikä ystävyytenne tarvis loppua kokonaan.
Saat kai hänelle sentää laittaa vaikka kortteja, että lapsi tietää, ettet ole kokonaan unohtanut.
Toinen tapa ehkä olisi, jos kerran vanhemmat sinut jo tunnistavat, että lähetät heidän mukanaan välillä jotain pientä pakettia, terveisinä sinulta.

ymmärrä sinua kirjoitti:

Mikä sinun ongelmasi on? Onko omat traumasi vielä käsittelemättä vai oletko vielä edes täysi-ikäinen?
Mistä "styylaamisesta" oikein puhut?
Mitä utopioita olen lapselle luvannut?
Ja mitä edes tiedät minusta tai lapsesta niin, että se oikeuttaa sinut puhumaan/syyttämään tuollaisia?
Tajuatko, että ne ovat vain oman mielikuvituksesi tuotetta! Vai onko turha riidanhaastaminen sinun tyhjän elämäsi sisältö?

Lue lisää

Mitäs muuta tässä voi

Emmehän tiedä minkä ikäinen lapsi on, onko hän tyttö vai poika, oletko itse mies vai nainen. Miksi teillä on alta aikayksikön syntynyt niin läheinen symbioosi, että menet laitokseen häntä tapaamaan samaan aikaan kuin hänen omat vanhemmat.
Kuulit huostaanotosta lapsen kaverilta, oletko heidän kaikkien ystävä samalla tavalla. Miksi et ottanut lapsen kavereita mukaan laitokseen vaan menit ilman heitä. Mitä salassapitosäännöksiä sinun muka pitää noudattaa, jos et tee tapauksessa töitä vaan olet vapaalla. Miksi aikuisen ja lapsen tunnekuohu puhelimessakin on jäähyväisten hetkellä kuvaamasi kaltainen, että molemmilla henki salpautuu kurkkuun. Miksi olet päästänyt tilanteen tunnepuolella noin pitkälle.
Ja amalialle, tämän lapsen omakin porukka käy häntä moikkaamassa laitoksessa, joten ei hän aivan hylätty ole emmekä tiedä, miksi hän on laitokseen joutunut. Joo, nyt vaan sitten joko faktaa tiskiin tai jatkamme mielikuvitusrintamalla.

amalia kirjoitti:

hylkääminen ja ero, kun just on saanut jonkinlaisen luottamussuhteen alulle, niin tulee taas stoppi.
Onneksi sentään lapsen omat sukulaiset ja perheenjäsenet käyvät, ettei koe olevansa täysin yksin koko maailmassa.
Sekin vain sitten on, että jos kotona on sellasia vaikeuksia, jotka ovat lapselle vahingollisia, juuri vanhempien taholta ja hänellä olisi tarvetta jollekin niistä puhua, niin mites sitten puhuu, jos ei muita saa tavata.
Hoitohenkilökunnalla on niin paljon kiireitä,etteivät
välttämättä ennätä lasta samalla tavalla lähentymään, että heille voisi avautua. sitten vielä sekin, että lapsi ei edes kaikille halua avautua.
Toivotaan nyt kuitenkin, että asiat jotenkin selkiintyis, eikä ystävyytenne tarvis loppua kokonaan.
Saat kai hänelle sentää laittaa vaikka kortteja, että lapsi tietää, ettet ole kokonaan unohtanut.
Toinen tapa ehkä olisi, jos kerran vanhemmat sinut jo tunnistavat, että lähetät heidän mukanaan välillä jotain pientä pakettia, terveisinä sinulta.

Lue lisää

Amalia, älä nyt hyvä ihminen rupee tollasta neuvomaan. Aloittaja on liian tuttavallinen ja itsekin hänelle on tullut mieleen lähestymiskielto, ja ehkä jos hän on noin aktiivinen tuntemattomiin lapsiin tutustumaan ollut aiemminkin, niin joku on kenties sitä väläyttänyt aiemmin. Ihminen on tapojensa orja. Haluan korjata tässä yhteydessä, että en ole joutunut pedofiilejen kanssa tekemisiin, vaan tiedän kuvaamani toimintamallin muusta yhteydestä. Hyväksikäyttöä on muutakin, kuin vain seksuaalinen hyväksikäyttö. Paras ikä lapsen noukkimiseksi mihin tahansa ulkopuolisten aikuisten seuraan on juuri murkku- ja murrosiässä, jolloin lapsi ihailee helposti kaikkia vähänkin lapsellisesti käyttäytyviä aikuisia, siis aikuisia, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin lapset.
Suomalaiset ovat äärettömän naiveja, koska katala maailma ei vielä ole näyttänyt meidän neitseellisellä maaperällämme kaikkia puoliaan. Kannattaa silti varautua.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Mitäs muuta tässä voi

Emmehän tiedä minkä ikäinen lapsi on, onko hän tyttö vai poika, oletko itse mies vai nainen. Miksi teillä on alta aikayksikön syntynyt niin läheinen symbioosi, että menet laitokseen häntä tapaamaan samaan aikaan kuin hänen omat vanhemmat.
Kuulit huostaanotosta lapsen kaverilta, oletko heidän kaikkien ystävä samalla tavalla. Miksi et ottanut lapsen kavereita mukaan laitokseen vaan menit ilman heitä. Mitä salassapitosäännöksiä sinun muka pitää noudattaa, jos et tee tapauksessa töitä vaan olet vapaalla. Miksi aikuisen ja lapsen tunnekuohu puhelimessakin on jäähyväisten hetkellä kuvaamasi kaltainen, että molemmilla henki salpautuu kurkkuun. Miksi olet päästänyt tilanteen tunnepuolella noin pitkälle.
Ja amalialle, tämän lapsen omakin porukka käy häntä moikkaamassa laitoksessa, joten ei hän aivan hylätty ole emmekä tiedä, miksi hän on laitokseen joutunut. Joo, nyt vaan sitten joko faktaa tiskiin tai jatkamme mielikuvitusrintamalla.

Lue lisää

Kerta kaikkisen käsittämätön ketju helinältä, taas kerran, valitettavasti.

Lapsi ja aikuinen ovat ystävystyneet (sellaistakin tapahtuu, usko pois) ja helinä haukkuu aikuisen heti jos ei pedofiiliksi niin varmasti ainakin jonkinlaiseksi hyväksikäyttäjäksi, pakko olla, ei voi olla tuollaista ystävyyttä, styylaamista, utopioita. Jos sinä et pysty ystävystymään, niin todella pikkusieluista kuvitella, että muut ovat yhtä kykenemättömiä.

Omilla lapsillani on esimerkiksi aikuinen ystävä, mikä minusta on loistava asia: vanhempien lisäksi aikuiskontakti, jolle voi kertoa asioitaan ja jutella vakavasti, eihän kaikkea vanhemmille haluta kertoa. Koulutukseltaan opettaja, ei tosin opeta meidän lapsia. Pitäisikö hälyttää poliisi paikalle?

Jos haukut Amaliaa sinisilmäiseksi, niin mitä voi sitten sanoa sinun mielenliikkeistäsi? Uskomattoman likainen ja kieroutunut ajattelutapa, helinä.

Sijarilasten asiat ovat olleet erityisen pinnalla omassa mielessä viime aikoina ja törmäsin työasioissa ajatelmaan, josta tuli välittömästi helinä mieleen:

Passionate hatred can give meaning and purpose to an empty life.
- Eric Hoffer -

Inkeri70 kirjoitti:

Kerta kaikkisen käsittämätön ketju helinältä, taas kerran, valitettavasti.

Lapsi ja aikuinen ovat ystävystyneet (sellaistakin tapahtuu, usko pois) ja helinä haukkuu aikuisen heti jos ei pedofiiliksi niin varmasti ainakin jonkinlaiseksi hyväksikäyttäjäksi, pakko olla, ei voi olla tuollaista ystävyyttä, styylaamista, utopioita. Jos sinä et pysty ystävystymään, niin todella pikkusieluista kuvitella, että muut ovat yhtä kykenemättömiä.

Omilla lapsillani on esimerkiksi aikuinen ystävä, mikä minusta on loistava asia: vanhempien lisäksi aikuiskontakti, jolle voi kertoa asioitaan ja jutella vakavasti, eihän kaikkea vanhemmille haluta kertoa. Koulutukseltaan opettaja, ei tosin opeta meidän lapsia. Pitäisikö hälyttää poliisi paikalle?

Jos haukut Amaliaa sinisilmäiseksi, niin mitä voi sitten sanoa sinun mielenliikkeistäsi? Uskomattoman likainen ja kieroutunut ajattelutapa, helinä.

Sijarilasten asiat ovat olleet erityisen pinnalla omassa mielessä viime aikoina ja törmäsin työasioissa ajatelmaan, josta tuli välittömästi helinä mieleen:

Passionate hatred can give meaning and purpose to an empty life.
- Eric Hoffer -

Lue lisää

Sosiaaliviranomaisen ratkaisu ei siis kelpaa vai? Olisiko tuota näkemystä tukemassa nyt sekin, että sosiaaliviranomaisten tekemät huostaanototkin on väärin harkittu, ja pakkohuostaanotot. Miksi ette luota sosiaaliviranomaisten ratkaisuun nyt, kun minä kerrankin olen heidän kanssaan samaa mieltä. Tässä tapahtuu nimenomaan sosiaaliviranomaisten puolelta nyt sitä lastensuojelua.
Kuten sanottu, kaikilla lapsen elämänpiiriin kuulumattomilla vierailla ilman vanhempien myötävaikutusta lapseen kontaktin ottaneilla aikuisilla, jotka haluavat auttaa paljon kärsineitä lapsia on mahdollisuus hakeutua alalle ja virallistaa auttamisensa, jolloin myös pääsevät valvonnan piiriin. Miksi haluatte kirjoituksillanne ja villeillä auttajilla suoda väylän ja mahdollisuuden ilman omien vanhempien suojaa jääneiden sijoitettujen lasten luokse pääsyn vilpillisillekin aikuisille. Minusta tässä pitää olla aivan ehdoton sijoitettujen ja huostaanotettujen lasten kohdalla, koska sijoitetut ja huostaanotetut lapset ovat nimenomaan meidän veronmaksajien vastuulla. Siinä vaiheessa ei enää voida delegoida apua talkootyöläisille. Vastuu nimittäin jää kuitenkin sosiaaliviranomaisille lapsen turvallisuudesta ja kehityksestä.
Se, miten Inkeri omien biologisten lastensa kanssa menettelee on Inkerin vastuulla, ei meidän muiden.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Sosiaaliviranomaisen ratkaisu ei siis kelpaa vai? Olisiko tuota näkemystä tukemassa nyt sekin, että sosiaaliviranomaisten tekemät huostaanototkin on väärin harkittu, ja pakkohuostaanotot. Miksi ette luota sosiaaliviranomaisten ratkaisuun nyt, kun minä kerrankin olen heidän kanssaan samaa mieltä. Tässä tapahtuu nimenomaan sosiaaliviranomaisten puolelta nyt sitä lastensuojelua.
Kuten sanottu, kaikilla lapsen elämänpiiriin kuulumattomilla vierailla ilman vanhempien myötävaikutusta lapseen kontaktin ottaneilla aikuisilla, jotka haluavat auttaa paljon kärsineitä lapsia on mahdollisuus hakeutua alalle ja virallistaa auttamisensa, jolloin myös pääsevät valvonnan piiriin. Miksi haluatte kirjoituksillanne ja villeillä auttajilla suoda väylän ja mahdollisuuden ilman omien vanhempien suojaa jääneiden sijoitettujen lasten luokse pääsyn vilpillisillekin aikuisille. Minusta tässä pitää olla aivan ehdoton sijoitettujen ja huostaanotettujen lasten kohdalla, koska sijoitetut ja huostaanotetut lapset ovat nimenomaan meidän veronmaksajien vastuulla. Siinä vaiheessa ei enää voida delegoida apua talkootyöläisille. Vastuu nimittäin jää kuitenkin sosiaaliviranomaisille lapsen turvallisuudesta ja kehityksestä.
Se, miten Inkeri omien biologisten lastensa kanssa menettelee on Inkerin vastuulla, ei meidän muiden.

Lue lisää

Olen monesti ihmetellyt mielipiteitäsi palstalla Helinä-Keiju, mutta nyt osuit juuri oikeaan. Olen itse sijaisäiti ja saanut karvaasti kokea, mitä tapahtuu, kun antaa vieraiden, ennalta tuntemattomieni, niin sanottujen lapselle tärkeiden ihmisten sotkeutua elämäämme. Monen vuoden piikittelyn ja ahdasmielisten ajatusten esittämisien jälkeen, kun en tajunnut vieläkään tehdä tästä suhteesta loppua, kun yritin ajatella "yli itseni, lapsen edun mukaisesti" , tilanne ajautui lastensuojeluilmoitukseen ja lopulta jopa rikosilmoitukseen. Onneksi kaikki sitten lopulta näkivät mistä on kyse ja elämämme on rauhoittumaan päin.. Toista kertaa näin ei pääse kohdallani tapahtumaan. Olen kyllä huomattavasti tarkempi lasten kanssa tekemisissä olevien ihmisten mielenterveydestä. Hämäännyin uskomaan tätä ihmistä siksi, koska hänkin on tällä alalla, ja olen ehkä liiankin sinisilmäinen ja ajattelen liikaa toisten tunteita. Mutta oppia ikä kaikki, mikä ei tapa se vahvistaa.

säikähtänyt kirjoitti:

Olen monesti ihmetellyt mielipiteitäsi palstalla Helinä-Keiju, mutta nyt osuit juuri oikeaan. Olen itse sijaisäiti ja saanut karvaasti kokea, mitä tapahtuu, kun antaa vieraiden, ennalta tuntemattomieni, niin sanottujen lapselle tärkeiden ihmisten sotkeutua elämäämme. Monen vuoden piikittelyn ja ahdasmielisten ajatusten esittämisien jälkeen, kun en tajunnut vieläkään tehdä tästä suhteesta loppua, kun yritin ajatella "yli itseni, lapsen edun mukaisesti" , tilanne ajautui lastensuojeluilmoitukseen ja lopulta jopa rikosilmoitukseen. Onneksi kaikki sitten lopulta näkivät mistä on kyse ja elämämme on rauhoittumaan päin.. Toista kertaa näin ei pääse kohdallani tapahtumaan. Olen kyllä huomattavasti tarkempi lasten kanssa tekemisissä olevien ihmisten mielenterveydestä. Hämäännyin uskomaan tätä ihmistä siksi, koska hänkin on tällä alalla, ja olen ehkä liiankin sinisilmäinen ja ajattelen liikaa toisten tunteita. Mutta oppia ikä kaikki, mikä ei tapa se vahvistaa.

Lue lisää

mikä mahtoi olla takana esimerkkijutussa: Meillä asunut sijaislapsi silloin 10 v. kuuli omalta äidiltään, että heidän vuokraisäntänsä (n.60v.) oli kuollut talonsa tulipalossa. Siis sen talon missä äiti ja tytär olivat asuneet yläkerrassa.Tyttö meni ihan sekaisin asiasta. Itki monena päivänä asiaa. Kun kysyin häneltä, miksi hän niin sitä asiaa itkee, niin hän vastasi: Te, ette ymmärrä, että hänen paras ystävänsä on kuollut. Koskaan ei minulle selvinnyt, miten tästä 60 v.miehestä oli tullut lapsen "paras ystävä"

äiti51 kirjoitti:

mikä mahtoi olla takana esimerkkijutussa: Meillä asunut sijaislapsi silloin 10 v. kuuli omalta äidiltään, että heidän vuokraisäntänsä (n.60v.) oli kuollut talonsa tulipalossa. Siis sen talon missä äiti ja tytär olivat asuneet yläkerrassa.Tyttö meni ihan sekaisin asiasta. Itki monena päivänä asiaa. Kun kysyin häneltä, miksi hän niin sitä asiaa itkee, niin hän vastasi: Te, ette ymmärrä, että hänen paras ystävänsä on kuollut. Koskaan ei minulle selvinnyt, miten tästä 60 v.miehestä oli tullut lapsen "paras ystävä"

Lue lisää

Samassa talossa asuva naapurin setä, jonka lapsen äiti, tuntee on kuitenkin luonnollista tietä tullut lapsen elämään, naapurina, kuten maaseudulla kyläyhteisöissäkin, kylän ihmiset tunsivat toisensa ja lapset tunsivat kylän aikuiset. Mutta huom!, tuo kaikki on tapahtunut luonnollista tietä vanhempien tieten ja niin, että vanhemmat ensin ovat tunteneet tuon aikuisen ja sitten lapsi. Lapsen naapurit voivat olla naapuriapuna luonnollisesti vaikka kuinka tärkeitä lapselle, mutta se tapahtuu vanhempien silmien alla. Onhan paljon hyviä naapureita ihmisillä ja todella läheisiksi tulleita, jopa isähahmoja isättömille samassa elinpiirissä eläville lapsosille. Se on eri asia. Varmaan äitikin suri vuokraisännän kuolemaa.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Samassa talossa asuva naapurin setä, jonka lapsen äiti, tuntee on kuitenkin luonnollista tietä tullut lapsen elämään, naapurina, kuten maaseudulla kyläyhteisöissäkin, kylän ihmiset tunsivat toisensa ja lapset tunsivat kylän aikuiset. Mutta huom!, tuo kaikki on tapahtunut luonnollista tietä vanhempien tieten ja niin, että vanhemmat ensin ovat tunteneet tuon aikuisen ja sitten lapsi. Lapsen naapurit voivat olla naapuriapuna luonnollisesti vaikka kuinka tärkeitä lapselle, mutta se tapahtuu vanhempien silmien alla. Onhan paljon hyviä naapureita ihmisillä ja todella läheisiksi tulleita, jopa isähahmoja isättömille samassa elinpiirissä eläville lapsosille. Se on eri asia. Varmaan äitikin suri vuokraisännän kuolemaa.

Lue lisää

Tuo paras ystävä ei kai kuitenkaan itsekseen lähtenyt teidän sijaistytön perään kun hän tuli sijoitukseen, ei lähetellyt kortteja hänelle, tai soittanut ja sopinut tapaamisista, eihän kai?

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Sosiaaliviranomaisen ratkaisu ei siis kelpaa vai? Olisiko tuota näkemystä tukemassa nyt sekin, että sosiaaliviranomaisten tekemät huostaanototkin on väärin harkittu, ja pakkohuostaanotot. Miksi ette luota sosiaaliviranomaisten ratkaisuun nyt, kun minä kerrankin olen heidän kanssaan samaa mieltä. Tässä tapahtuu nimenomaan sosiaaliviranomaisten puolelta nyt sitä lastensuojelua.
Kuten sanottu, kaikilla lapsen elämänpiiriin kuulumattomilla vierailla ilman vanhempien myötävaikutusta lapseen kontaktin ottaneilla aikuisilla, jotka haluavat auttaa paljon kärsineitä lapsia on mahdollisuus hakeutua alalle ja virallistaa auttamisensa, jolloin myös pääsevät valvonnan piiriin. Miksi haluatte kirjoituksillanne ja villeillä auttajilla suoda väylän ja mahdollisuuden ilman omien vanhempien suojaa jääneiden sijoitettujen lasten luokse pääsyn vilpillisillekin aikuisille. Minusta tässä pitää olla aivan ehdoton sijoitettujen ja huostaanotettujen lasten kohdalla, koska sijoitetut ja huostaanotetut lapset ovat nimenomaan meidän veronmaksajien vastuulla. Siinä vaiheessa ei enää voida delegoida apua talkootyöläisille. Vastuu nimittäin jää kuitenkin sosiaaliviranomaisille lapsen turvallisuudesta ja kehityksestä.
Se, miten Inkeri omien biologisten lastensa kanssa menettelee on Inkerin vastuulla, ei meidän muiden.

Lue lisää

sitä mitä täällä on esitetty, enkä myöskään varovaisuuden merkitystä lapsen suojelemiseksi.
Kuitenkin tulee mieleen väitämättä, että tehdäänkö tässä lapselle kuitenkin karhunpalvelus.
Pystyykö kukaan ajattelemaan todella sitä lasta. Entä jos asiat ovatkin juuri alottajan esittämällä tavalla, mitään oman edun tavoittelua ei hänellä ole, eikä lapsi mitenkään vaarassa. Entäpä, jos lapsi todella tarvitsisikin tätä aikuista ihmistä, uskottua, jolle purkaa asioitaan.
Oudoksun tuota perusteluakin, että kun on näitä salassapitoasioita. Onko lapsi omassa asiassaan salassapitovelvollinen? Mitä se sitten kertoo lastensuojelun tilasta? Lapsi ei siis saa kertoa omasta elämästään, tunteistaan pahasta olostaan, huonosta kohtelustaan kotona, koulussa, siellä laitoksessa kenellekään ulkopuoliselle.
Miten hänen sitten käy. Selvästikään tässä ei ole lapsen tarpeista kysymys, vaan ainoastaan kysymys on enempikin laitoksen ja sen henkilökunnan tarpeista.
Kuten jo aikaisemminkin sanoin, en näe mitään vaaraa valvotuissa tapaamisissa.
Se kuitenkin antaisi lapselle edes pienen mahdollisuuden tulla kuulluksi ja vielä henkilön taholta, johon lapsi luottaa.
Entäpä jos lapsi nyt tästäkin pettymyksestä ja avuttomuuden tunteesta johtuen taantuu entisestään. Kuka siitä kantaa vastuun. Oletteko vastustajat niin varmoja alottajan epärehellisyydestä ja siitä, että hänen tapaamisensa olisi vain yksinomaan lapselle haitaksi, että hyvällä omalla tunnolla pystytte sen lapselta kieltämään.
Miten sen lapselle perustelisitte?
Olkoon vaikka kuinka sun puolella ja uskottusi ja "ystäväsi", mutta kun ei ole asianosainen, niin pysyköön poissa.
Miltä mahtaa lapsesta tuntua, jos kokee, että hänet on teljetty vankilaan toisten tekosten takia ja hän saa tavata vain niitä henkilöitä jotka ovat hänelle pahaa tehneet, mutta oikeus omaan asianajajaan on evätty. Ei sovi minun oikeustajuuni.

amalia kirjoitti:

sitä mitä täällä on esitetty, enkä myöskään varovaisuuden merkitystä lapsen suojelemiseksi.
Kuitenkin tulee mieleen väitämättä, että tehdäänkö tässä lapselle kuitenkin karhunpalvelus.
Pystyykö kukaan ajattelemaan todella sitä lasta. Entä jos asiat ovatkin juuri alottajan esittämällä tavalla, mitään oman edun tavoittelua ei hänellä ole, eikä lapsi mitenkään vaarassa. Entäpä, jos lapsi todella tarvitsisikin tätä aikuista ihmistä, uskottua, jolle purkaa asioitaan.
Oudoksun tuota perusteluakin, että kun on näitä salassapitoasioita. Onko lapsi omassa asiassaan salassapitovelvollinen? Mitä se sitten kertoo lastensuojelun tilasta? Lapsi ei siis saa kertoa omasta elämästään, tunteistaan pahasta olostaan, huonosta kohtelustaan kotona, koulussa, siellä laitoksessa kenellekään ulkopuoliselle.
Miten hänen sitten käy. Selvästikään tässä ei ole lapsen tarpeista kysymys, vaan ainoastaan kysymys on enempikin laitoksen ja sen henkilökunnan tarpeista.
Kuten jo aikaisemminkin sanoin, en näe mitään vaaraa valvotuissa tapaamisissa.
Se kuitenkin antaisi lapselle edes pienen mahdollisuuden tulla kuulluksi ja vielä henkilön taholta, johon lapsi luottaa.
Entäpä jos lapsi nyt tästäkin pettymyksestä ja avuttomuuden tunteesta johtuen taantuu entisestään. Kuka siitä kantaa vastuun. Oletteko vastustajat niin varmoja alottajan epärehellisyydestä ja siitä, että hänen tapaamisensa olisi vain yksinomaan lapselle haitaksi, että hyvällä omalla tunnolla pystytte sen lapselta kieltämään.
Miten sen lapselle perustelisitte?
Olkoon vaikka kuinka sun puolella ja uskottusi ja "ystäväsi", mutta kun ei ole asianosainen, niin pysyköön poissa.
Miltä mahtaa lapsesta tuntua, jos kokee, että hänet on teljetty vankilaan toisten tekosten takia ja hän saa tavata vain niitä henkilöitä jotka ovat hänelle pahaa tehneet, mutta oikeus omaan asianajajaan on evätty. Ei sovi minun oikeustajuuni.

Lue lisää

Lapsi ei ole omassa asiassaan salassapitovelvollinen. Viranomainen on lapsen asiassa salassapitovelvollinen. Tuo henkilö ei ole viranomaisasemassa lapsen suhteen, joten kuullessaan luottavaiselta lapselta salassapidettäviä asioita, hän ei ole viranomaisen tavoi salassapitovelvollinen pitämään niitä salassa. Hän saa tietää, ja jo nyt tietää erittäin arkaluontoisia asioita tuosta lapsesta ja hänen perheestään. Huostaanotto ja sijoituskin ovat erittäin arkaluontoisia, saati sitten syyt jotka siihen ovat johtaneet. Lapsi saa oikean asianajajan, jos sellaista tarvitaan, tämä henkilö ei ole asianajaja tai jos on, niin silloin hän asianajajan ominaisuudessa kyllä pääsee päämiestään eli sitä lasta tapaamaan. No problem.
Ota nyt amalia huomioon, että henkilö tupsahti lapsen elämään parin kuukauden tuttavuuden ajalta ja lapsi oli sellaisessa tilassa että puolen tunnin sisällä avautui täysin auttajalleen, jotenka silloin jo on valmisteltu huostaanottoa nähtävästi. Lapsi on ollut heikossa asemassa ja avun tarpeessa, mutta auttajan ei kuulu käyttää autettavan heikentynyttä tilannetta jatkossa hyväkseen, kuten nyt näyttää tapahtuvan.
Auttaja on takertunut autettavaan tämän ollessa heikentyneessä ja avuttomassa tilanteessa ja lopputulema on tämä. Auttaja teki väärin.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Samassa talossa asuva naapurin setä, jonka lapsen äiti, tuntee on kuitenkin luonnollista tietä tullut lapsen elämään, naapurina, kuten maaseudulla kyläyhteisöissäkin, kylän ihmiset tunsivat toisensa ja lapset tunsivat kylän aikuiset. Mutta huom!, tuo kaikki on tapahtunut luonnollista tietä vanhempien tieten ja niin, että vanhemmat ensin ovat tunteneet tuon aikuisen ja sitten lapsi. Lapsen naapurit voivat olla naapuriapuna luonnollisesti vaikka kuinka tärkeitä lapselle, mutta se tapahtuu vanhempien silmien alla. Onhan paljon hyviä naapureita ihmisillä ja todella läheisiksi tulleita, jopa isähahmoja isättömille samassa elinpiirissä eläville lapsosille. Se on eri asia. Varmaan äitikin suri vuokraisännän kuolemaa.

Lue lisää

Syytät aina välillä meitä sinisilmäisiksi. Nyt itse olet sinisilmäinen. Onko sinulla sellainen suhde vuokraisäntään, että itket hänen peräänsä?
Tuskin on. Tämä "vuokraisäntä" otti äidin ja lapsen "siipiensä suojaan", kun muuta asuntoa ei heillä ollut. Yläkerrassa oli pieni huone, jossa asuivat. Alakerta oli juoppojengin "temmellyskenttä" jossa äitikin hyvin viihtyi! Välillä isäntä heitti lapsen ja äidin tavarat ikkunasta pellolle ja käski häipyä niin kuin äiti sanoi" hevon v.....n" Tämä tapahtui kaupungissa, ei maaseudulla niin kuin epäilit!

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Lapsi ei ole omassa asiassaan salassapitovelvollinen. Viranomainen on lapsen asiassa salassapitovelvollinen. Tuo henkilö ei ole viranomaisasemassa lapsen suhteen, joten kuullessaan luottavaiselta lapselta salassapidettäviä asioita, hän ei ole viranomaisen tavoi salassapitovelvollinen pitämään niitä salassa. Hän saa tietää, ja jo nyt tietää erittäin arkaluontoisia asioita tuosta lapsesta ja hänen perheestään. Huostaanotto ja sijoituskin ovat erittäin arkaluontoisia, saati sitten syyt jotka siihen ovat johtaneet. Lapsi saa oikean asianajajan, jos sellaista tarvitaan, tämä henkilö ei ole asianajaja tai jos on, niin silloin hän asianajajan ominaisuudessa kyllä pääsee päämiestään eli sitä lasta tapaamaan. No problem.
Ota nyt amalia huomioon, että henkilö tupsahti lapsen elämään parin kuukauden tuttavuuden ajalta ja lapsi oli sellaisessa tilassa että puolen tunnin sisällä avautui täysin auttajalleen, jotenka silloin jo on valmisteltu huostaanottoa nähtävästi. Lapsi on ollut heikossa asemassa ja avun tarpeessa, mutta auttajan ei kuulu käyttää autettavan heikentynyttä tilannetta jatkossa hyväkseen, kuten nyt näyttää tapahtuvan.
Auttaja on takertunut autettavaan tämän ollessa heikentyneessä ja avuttomassa tilanteessa ja lopputulema on tämä. Auttaja teki väärin.

Lue lisää

kanssasi samaa mieltä. Kuten itsekin sanoit, että lapsi olis "siinä tilassa", että luotettavan aikuisen tavatessaan jo lyhyessä ajassa kertoi tarinansa ja siten odotti, että aikuinen reagoisi myös kuulemaansa, eikä jäisi kylmäksi lasta kohtaan. Se oli siis lapsen pyrki´mys alunperin.
Hän katsoi aikuisen olevan hänen luottamuksensa arvoinen ja päätti avautua hänelle.
Lapsi oli siis itse vetänyt ihan omat johtopäätöksensä tästä aikuisesta ja valitsi hänet uskoen tämän aikuisen ymmärtävän häntä ja kenties pystyvän jotenkin auttamaan. Niin siinä myös tapahtui. Aikuinen havahtui lapsen kertomuksesta ja päätti yrittää auttaa ja olla tukena, vaan sittenastuikin kuvaan kieroutuneesti asennoituvat byrokraatit ja pistivät poikki koko suhteen ja samalla katkaisivat lapselta viimeisenkin toivon, että häntä kukaan kuuntelisi saati auttaisi. Todella surullista mielestäni lapsen kannalta.

amalia kirjoitti:

kanssasi samaa mieltä. Kuten itsekin sanoit, että lapsi olis "siinä tilassa", että luotettavan aikuisen tavatessaan jo lyhyessä ajassa kertoi tarinansa ja siten odotti, että aikuinen reagoisi myös kuulemaansa, eikä jäisi kylmäksi lasta kohtaan. Se oli siis lapsen pyrki´mys alunperin.
Hän katsoi aikuisen olevan hänen luottamuksensa arvoinen ja päätti avautua hänelle.
Lapsi oli siis itse vetänyt ihan omat johtopäätöksensä tästä aikuisesta ja valitsi hänet uskoen tämän aikuisen ymmärtävän häntä ja kenties pystyvän jotenkin auttamaan. Niin siinä myös tapahtui. Aikuinen havahtui lapsen kertomuksesta ja päätti yrittää auttaa ja olla tukena, vaan sittenastuikin kuvaan kieroutuneesti asennoituvat byrokraatit ja pistivät poikki koko suhteen ja samalla katkaisivat lapselta viimeisenkin toivon, että häntä kukaan kuuntelisi saati auttaisi. Todella surullista mielestäni lapsen kannalta.

Lue lisää

Verrataan vaikka haakserikossa, kun kohdalle tullut purjethija noukkii haakserikkoisen aallokosta ja antaa lämpimän huovan omassa veneessään. Eivät hänkään jää roikkumaan pelastamansa ihmisen, aikuisen tai lapsen elämään sen jälkeen eikä lyöttäydy läheisen asemaan. Tästä olis kyse minusta nyt tässä tapauksessa.

äiti51 kirjoitti:

Syytät aina välillä meitä sinisilmäisiksi. Nyt itse olet sinisilmäinen. Onko sinulla sellainen suhde vuokraisäntään, että itket hänen peräänsä?
Tuskin on. Tämä "vuokraisäntä" otti äidin ja lapsen "siipiensä suojaan", kun muuta asuntoa ei heillä ollut. Yläkerrassa oli pieni huone, jossa asuivat. Alakerta oli juoppojengin "temmellyskenttä" jossa äitikin hyvin viihtyi! Välillä isäntä heitti lapsen ja äidin tavarat ikkunasta pellolle ja käski häipyä niin kuin äiti sanoi" hevon v.....n" Tämä tapahtui kaupungissa, ei maaseudulla niin kuin epäilit!

Lue lisää

Huomautan, että vuokraisäntä otti äidin ja lapsen siipiensä suojaan, eli ei yksin lasta, kuten tämä aloittajamme. Mutta paha juttu, jos ei ketään muuta ole, vaan vuokraisännän olisi pitänyt huolehtia lapsesta äidin sijaan vielä muutenkin kuin antamalla katon pään päälle. Ilmeisesti ukkelista ei ollut täyttämään ihan kaikkia odotuksia, mutta enemmän kuitenkin kuin mitä kukaan muu tuolle äidille ja tyttärelle sitten suostui antamaan. Siksi se paras avulias, mitä Suomella ja suomalaisilla oli tyttöparalle ÄITEINEEn tarjota heitti henkensä joten aiheestahan tyttö itki, kun senkin vähän menetti. Tekikö vuokraisäntä nyt jotenkin väärin näitä kohtaan, ei minusta välttämättä. Kai jokainen, joka tuntisi jonkun vuokraisännän, ja tämä asuisi naapurissa ja olisi kiva naapuri, voisi ajattella surevan tämmöstä kuoleman kohdatessa. Lapsi varmaan itki sitäkin, että kun vuokraisäntää ei enää ole, he joutuvat siitäkin murjusta sitten pihalle, ihan loogistahan se on, että itkettää.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Sosiaaliviranomaisen ratkaisu ei siis kelpaa vai? Olisiko tuota näkemystä tukemassa nyt sekin, että sosiaaliviranomaisten tekemät huostaanototkin on väärin harkittu, ja pakkohuostaanotot. Miksi ette luota sosiaaliviranomaisten ratkaisuun nyt, kun minä kerrankin olen heidän kanssaan samaa mieltä. Tässä tapahtuu nimenomaan sosiaaliviranomaisten puolelta nyt sitä lastensuojelua.
Kuten sanottu, kaikilla lapsen elämänpiiriin kuulumattomilla vierailla ilman vanhempien myötävaikutusta lapseen kontaktin ottaneilla aikuisilla, jotka haluavat auttaa paljon kärsineitä lapsia on mahdollisuus hakeutua alalle ja virallistaa auttamisensa, jolloin myös pääsevät valvonnan piiriin. Miksi haluatte kirjoituksillanne ja villeillä auttajilla suoda väylän ja mahdollisuuden ilman omien vanhempien suojaa jääneiden sijoitettujen lasten luokse pääsyn vilpillisillekin aikuisille. Minusta tässä pitää olla aivan ehdoton sijoitettujen ja huostaanotettujen lasten kohdalla, koska sijoitetut ja huostaanotetut lapset ovat nimenomaan meidän veronmaksajien vastuulla. Siinä vaiheessa ei enää voida delegoida apua talkootyöläisille. Vastuu nimittäin jää kuitenkin sosiaaliviranomaisille lapsen turvallisuudesta ja kehityksestä.
Se, miten Inkeri omien biologisten lastensa kanssa menettelee on Inkerin vastuulla, ei meidän muiden.

Lue lisää

Kun sanoin 'omat lapset', tarkoitin kaikkia meillä asuvia lapsia, jotka tällä hetkellä kuuluvat omaan perheeseeni.

On todella surkeaa lukea vainoharhaisesta ja negatiivisesta ajattelutavastasi.

Inkeri70 kirjoitti:

Kun sanoin 'omat lapset', tarkoitin kaikkia meillä asuvia lapsia, jotka tällä hetkellä kuuluvat omaan perheeseeni.

On todella surkeaa lukea vainoharhaisesta ja negatiivisesta ajattelutavastasi.

Lue lisää

Sinäkö Inkeri et nyt sitten tunne tuota teidän lasten aikuisystävää itse lainkaan, vaikka vastaat teille sijoitetuista lapsista. Sinulle tuntematon aikuinen ihminenkö pöllähti teidän lasten elämään sinun tietämättäsi ja sinä sallit suhteen jatkua ja kannustat jopa. Uskomatonta. Nythän on kyse tässä ketjussa siitä, voiko täysin muulle aikuisten muodostamalle lähipiirille ja huoltajille tuntematon aikuinen tutustuttuaan alaikäiseen lapseen jossain, ruveta lapsen lähipiirin jäseneksi omasta aloitteestaan. Minusta ei voi.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Sinäkö Inkeri et nyt sitten tunne tuota teidän lasten aikuisystävää itse lainkaan, vaikka vastaat teille sijoitetuista lapsista. Sinulle tuntematon aikuinen ihminenkö pöllähti teidän lasten elämään sinun tietämättäsi ja sinä sallit suhteen jatkua ja kannustat jopa. Uskomatonta. Nythän on kyse tässä ketjussa siitä, voiko täysin muulle aikuisten muodostamalle lähipiirille ja huoltajille tuntematon aikuinen tutustuttuaan alaikäiseen lapseen jossain, ruveta lapsen lähipiirin jäseneksi omasta aloitteestaan. Minusta ei voi.

Lue lisää

sinä luet tekstejä ihan omalla tavallasi, niin kuin sinulle sopii.

Ei, en ole ulkoistanut "tehtävääni" ja ei, meille ei ole marssinut ulkopuolisia, jotka kaveeraisivat lasten kanssa. Mutta kyllä, lapsilla on aikuinen kaveri, jonka luona he käyvät yksin, kaksin ja koko joukolla. Mitäs minä siitä sinulle sen enempää kerron, luet väärin taaskin. On sulla pokkaa huudella aloittajalle, että faktoja pöytään. Jos hän olisi pedo tms. niin tuskinpa täällä olisi kirjoittamassa.

Sinun jutuistasi saa yleisellä tasollakin sen kuvan, että aikuinen ei voi olla lapsen kaveri, niinkö?

Sitä mieltä olen, että vanhempi ei ole lapsen kaveri vaan vanhempi. Mutta joku muu aikuinen voi olla lapsen kaveri ja tarpeellinen aikuinen kontakti lapsen elämässä.

"voiko täysin muulle aikuisten muodostamalle lähipiirille ja huoltajille tuntematon aikuinen tutustuttuaan alaikäiseen lapseen jossain, ruveta lapsen lähipiirin jäseneksi omasta aloitteestaan." Minusta voi. Tavallinen aikuinen tietysti kävisi esittäytymässä, jokaisen pitäisi tajuta, että vanhemmat haluavat tuntea lastensa kaverit, kaiken ikäiset.

Olisi kyllä kiva tietää missä ympäristössä tämä aloittajan kontakti lapseen on tullut. Voisi vähän selventää kuviota.

Inkeri70 kirjoitti:

Kerta kaikkisen käsittämätön ketju helinältä, taas kerran, valitettavasti.

Lapsi ja aikuinen ovat ystävystyneet (sellaistakin tapahtuu, usko pois) ja helinä haukkuu aikuisen heti jos ei pedofiiliksi niin varmasti ainakin jonkinlaiseksi hyväksikäyttäjäksi, pakko olla, ei voi olla tuollaista ystävyyttä, styylaamista, utopioita. Jos sinä et pysty ystävystymään, niin todella pikkusieluista kuvitella, että muut ovat yhtä kykenemättömiä.

Omilla lapsillani on esimerkiksi aikuinen ystävä, mikä minusta on loistava asia: vanhempien lisäksi aikuiskontakti, jolle voi kertoa asioitaan ja jutella vakavasti, eihän kaikkea vanhemmille haluta kertoa. Koulutukseltaan opettaja, ei tosin opeta meidän lapsia. Pitäisikö hälyttää poliisi paikalle?

Jos haukut Amaliaa sinisilmäiseksi, niin mitä voi sitten sanoa sinun mielenliikkeistäsi? Uskomattoman likainen ja kieroutunut ajattelutapa, helinä.

Sijarilasten asiat ovat olleet erityisen pinnalla omassa mielessä viime aikoina ja törmäsin työasioissa ajatelmaan, josta tuli välittömästi helinä mieleen:

Passionate hatred can give meaning and purpose to an empty life.
- Eric Hoffer -

Lue lisää

Jos minulla olisi intohimoinen sydän, niin se olis aika makeeta. Mutta kunkin ihmistaimen elämän merkitys ja tarkoitus selviää useimmiten lopulta vasta kun se elämä on eletty. Niin ainakin taitelijoiden monesti käy. Mutta kiitos aforismista, siinä on kaksi kiehtovaa sanaa: "Intohimoinen sydän".
Ps. amalialla ainakin on sellainen

Inkeri70 kirjoitti:

sinä luet tekstejä ihan omalla tavallasi, niin kuin sinulle sopii.

Ei, en ole ulkoistanut "tehtävääni" ja ei, meille ei ole marssinut ulkopuolisia, jotka kaveeraisivat lasten kanssa. Mutta kyllä, lapsilla on aikuinen kaveri, jonka luona he käyvät yksin, kaksin ja koko joukolla. Mitäs minä siitä sinulle sen enempää kerron, luet väärin taaskin. On sulla pokkaa huudella aloittajalle, että faktoja pöytään. Jos hän olisi pedo tms. niin tuskinpa täällä olisi kirjoittamassa.

Sinun jutuistasi saa yleisellä tasollakin sen kuvan, että aikuinen ei voi olla lapsen kaveri, niinkö?

Sitä mieltä olen, että vanhempi ei ole lapsen kaveri vaan vanhempi. Mutta joku muu aikuinen voi olla lapsen kaveri ja tarpeellinen aikuinen kontakti lapsen elämässä.

"voiko täysin muulle aikuisten muodostamalle lähipiirille ja huoltajille tuntematon aikuinen tutustuttuaan alaikäiseen lapseen jossain, ruveta lapsen lähipiirin jäseneksi omasta aloitteestaan." Minusta voi. Tavallinen aikuinen tietysti kävisi esittäytymässä, jokaisen pitäisi tajuta, että vanhemmat haluavat tuntea lastensa kaverit, kaiken ikäiset.

Olisi kyllä kiva tietää missä ympäristössä tämä aloittajan kontakti lapseen on tullut. Voisi vähän selventää kuviota.

Lue lisää

että ovat tavanneet jossain ihan virallisessa toiminnassa, kuten esim. joku kerho t. nuokkari tai vast.
Mun tytär oli harjottelijana helsinkiläisessä nuokkarissa ja siellä oli useampikin poika, jotka yritti päästä ns. lähemmäs ja halusivat jutella myös privaatisti.
Tarvetta tuntui helläkin olevan aikuisystävään, johon voisi luottaa. Koska kysymyksessä oli vain lyhytaikainen harjottelu/sijaisuustyö, niin tyttäreni piti karistella nuoria kauemmas, koska ei olisi jatkossa pystynyt enää olemaan heidän "ystävänään" ja uskottunaan.
Siksi olen alusta asti jotenkin ymmärtänyt ton tilanteen täysin lapsen omasta alotteesta lähteneeksi ja hänen tarpeeseensa, ei tämän auttajan mitenkään.
Voisin vaikka väittää, että hänet on tavallaan "ahdistettu" tilanteeseen, johon on ollut pakko reagoida ja kun hän on tiennyt tarpeeksi, ei ole enää voinut kääntää selkäänsä, tai sulkea silmiänsä. Me emme todella tiedä, kuinka tärkeän ihmissuhteen lapsi nyt menetti, byrokraattien toimesta, jälleen. Kuka kuulee lasta????
Missä Hellu on sun oikeustajusi, lapsenoikeuksia ajatellen?

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Jos minulla olisi intohimoinen sydän, niin se olis aika makeeta. Mutta kunkin ihmistaimen elämän merkitys ja tarkoitus selviää useimmiten lopulta vasta kun se elämä on eletty. Niin ainakin taitelijoiden monesti käy. Mutta kiitos aforismista, siinä on kaksi kiehtovaa sanaa: "Intohimoinen sydän".
Ps. amalialla ainakin on sellainen

Lue lisää

vahvistaa lopullisesti käsitykseni siitä, että sinä luet tekstiä tasan tarkkaan niin kuin itse haluat! Tai sitten luit sanakirjaa väärin. Missä kohtaa mietelauseessa lukee 'intohimoinen sydän'?

Ei missään.

Olen vähitellen lopettelemassa palstalla käyntiä. Tällä ei ole mitään annettava minulle ja oma statukseni sijaisvanhemmuuden suhteen on muuuttumassa. Itse en jaksa näitä jankkauksia.

Inkeri70 kirjoitti:

vahvistaa lopullisesti käsitykseni siitä, että sinä luet tekstiä tasan tarkkaan niin kuin itse haluat! Tai sitten luit sanakirjaa väärin. Missä kohtaa mietelauseessa lukee 'intohimoinen sydän'?

Ei missään.

Olen vähitellen lopettelemassa palstalla käyntiä. Tällä ei ole mitään annettava minulle ja oma statukseni sijaisvanhemmuuden suhteen on muuuttumassa. Itse en jaksa näitä jankkauksia.

Lue lisää

Oho, luin väärin, harted.
Olitkin valinnut mietelauseen, jossa puhut intomielisestä vihasta.
Päättelen tästä lukivirheestäni, että olen ennemminkin yltiöpositiivinen kuin vihainen.

amalia kirjoitti:

että ovat tavanneet jossain ihan virallisessa toiminnassa, kuten esim. joku kerho t. nuokkari tai vast.
Mun tytär oli harjottelijana helsinkiläisessä nuokkarissa ja siellä oli useampikin poika, jotka yritti päästä ns. lähemmäs ja halusivat jutella myös privaatisti.
Tarvetta tuntui helläkin olevan aikuisystävään, johon voisi luottaa. Koska kysymyksessä oli vain lyhytaikainen harjottelu/sijaisuustyö, niin tyttäreni piti karistella nuoria kauemmas, koska ei olisi jatkossa pystynyt enää olemaan heidän "ystävänään" ja uskottunaan.
Siksi olen alusta asti jotenkin ymmärtänyt ton tilanteen täysin lapsen omasta alotteesta lähteneeksi ja hänen tarpeeseensa, ei tämän auttajan mitenkään.
Voisin vaikka väittää, että hänet on tavallaan "ahdistettu" tilanteeseen, johon on ollut pakko reagoida ja kun hän on tiennyt tarpeeksi, ei ole enää voinut kääntää selkäänsä, tai sulkea silmiänsä. Me emme todella tiedä, kuinka tärkeän ihmissuhteen lapsi nyt menetti, byrokraattien toimesta, jälleen. Kuka kuulee lasta????
Missä Hellu on sun oikeustajusi, lapsenoikeuksia ajatellen?

Lue lisää

Amalia, ei voida ottaa riskiä lapsen asioissa. Esim. pedofiilihan ei näe teossaan mitään väärää lähennellessään lasta vaan kuvittelee tekevänsä hyvää. Siksi pedofiilit, kun eivät tunne rajaa lapsen koskemattomuuden suhteen vaan ovat varsin avoimia lääppiessään kaverillisesti.
Kaupungin nuorisotyöntekijöiden toiminnan tulee pitäytyä siellä nuorisotiloissa, tai sitten jos on sovittu, että jalkaudutaan joihinkin nuorisotapahtumiin niin vain ja ainoastaan työnantajan tieten ja työnantajan ohjelman mukaisesti pitää toimia, ei mitään omia extrapalveluita ja omia lapsi-nuorisotyöntekijä suhteita mielestäni voi rakennelle työn ulkopuolella, koska niissä on vaara riistäytyä emotionaalisesti käsistä. Ikävää, jos tätä ei tajuta.

Siis vetoatko rikosrekisteriin ? Sitähän ei ole eikä tule jos ei jää kiinni. Lasten parissa työskentelee vieläkin pedofiileiksi luokiteltavia ihmisiä, jotka eivät ole jääneet kiinni. Vai voitko väittää toisin?

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Mitäs muuta tässä voi

Emmehän tiedä minkä ikäinen lapsi on, onko hän tyttö vai poika, oletko itse mies vai nainen. Miksi teillä on alta aikayksikön syntynyt niin läheinen symbioosi, että menet laitokseen häntä tapaamaan samaan aikaan kuin hänen omat vanhemmat.
Kuulit huostaanotosta lapsen kaverilta, oletko heidän kaikkien ystävä samalla tavalla. Miksi et ottanut lapsen kavereita mukaan laitokseen vaan menit ilman heitä. Mitä salassapitosäännöksiä sinun muka pitää noudattaa, jos et tee tapauksessa töitä vaan olet vapaalla. Miksi aikuisen ja lapsen tunnekuohu puhelimessakin on jäähyväisten hetkellä kuvaamasi kaltainen, että molemmilla henki salpautuu kurkkuun. Miksi olet päästänyt tilanteen tunnepuolella noin pitkälle.
Ja amalialle, tämän lapsen omakin porukka käy häntä moikkaamassa laitoksessa, joten ei hän aivan hylätty ole emmekä tiedä, miksi hän on laitokseen joutunut. Joo, nyt vaan sitten joko faktaa tiskiin tai jatkamme mielikuvitusrintamalla.

Lue lisää

voisiko olla lapsen opettaja? Jos lapsi on huostaanoton takia muuttanut, eikä alkuperäinen kirjoittaja enää opeta lasta?