Ei auttanut porkkana eikä lenkkeily

tuntuu, että niitä vain tulee lisää ja lisää, koko ajan. Ei potilasta kuunnella, koska lääkäri tietää paremmin kaiken ja se parempi on aina se, että mennään siitä mistä aita on matalin.
Jos potilas vaan inttää, että jotain on pilessä, niin lopulta ohjataan psykiatrille, koska vika täytyy sitten olla korvien välissä.
Toi kilpparin vajaatoiminta on sellanen, että se väsyttää tosi paljon ja sitten tietysti myös masentaa. Usin siihen liittyy myös lihomista, koska myös ruoansulatus on hidastunut ja monilla palelemista.
Kilpirauhasen liikatoiminta, joka on aivan yhtä mahdollinen häiriö taas tekee ihmisen ylienergiseksi ja hermostuneeksi. Ihminen laihtuu nopeasti, ei oikein osaa olla aloillaan ja ärtyy helposti, käy siis koko ajan ylikierroksilla.
Kaikki on kuin nopeutetussa filmissä. Myös sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Selvin merkki lienee kuitenkin nopea laihtuminen ilman mitään erityistä syytä.
Itse laihduin muutamassa kuukaudessa 15 kiloa ja tärisin päästä varpaihin. Kädet siinä myös tärisee, etä voi kokeilla ojentaa kädet suoraan eteen ja katsoo, et pysyykö ne paikallaan vai ei.
Siihen saa kyllä helpolla avun, kunhan se on ensin todettu.

amalia kirjoitti:

tuntuu, että niitä vain tulee lisää ja lisää, koko ajan. Ei potilasta kuunnella, koska lääkäri tietää paremmin kaiken ja se parempi on aina se, että mennään siitä mistä aita on matalin.
Jos potilas vaan inttää, että jotain on pilessä, niin lopulta ohjataan psykiatrille, koska vika täytyy sitten olla korvien välissä.
Toi kilpparin vajaatoiminta on sellanen, että se väsyttää tosi paljon ja sitten tietysti myös masentaa. Usin siihen liittyy myös lihomista, koska myös ruoansulatus on hidastunut ja monilla palelemista.
Kilpirauhasen liikatoiminta, joka on aivan yhtä mahdollinen häiriö taas tekee ihmisen ylienergiseksi ja hermostuneeksi. Ihminen laihtuu nopeasti, ei oikein osaa olla aloillaan ja ärtyy helposti, käy siis koko ajan ylikierroksilla.
Kaikki on kuin nopeutetussa filmissä. Myös sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Selvin merkki lienee kuitenkin nopea laihtuminen ilman mitään erityistä syytä.
Itse laihduin muutamassa kuukaudessa 15 kiloa ja tärisin päästä varpaihin. Kädet siinä myös tärisee, etä voi kokeilla ojentaa kädet suoraan eteen ja katsoo, et pysyykö ne paikallaan vai ei.
Siihen saa kyllä helpolla avun, kunhan se on ensin todettu.

Lue lisää

Miksiköhän sitä ei osata ajatella lääkäreissä, kuitenkin helposti hoidettavissa.


Tosin useimmilla lääkitys on lopunikäinen.
Vaatii ikuista kontrollikäyntiä labroissa.

Kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsi myös Mike Monroe vuosikausia, lopulta hänenkin vaiva selvitettiin.
Muistatteko kuinka oudot silmät hänellä oli? Muutenkin isot ja ulkonevat, mutta se kilpparivika vielä työnsi niitä silmiä ulospäin.

Olen alkuperäisen jutun kirjoittaja ja minulla oli paljon uusia muutoksia elämässä:
- 1992 jäin työttömäksi
- 1993 erosin
- jouduin myymään asuntoni

nämä tulivat aina esille lääkärissä, niin diagnoosi meni tuonne henkiselle puolelle.
Ja kun aina päällimäisenä oli se masis ja väsymys, ei ne lääkärit pitemmälle ajatelleet.
Silloin oli ne kamalat lamavuodet, varmaan muitakin onnettomia lääkäreissä vaelsi.

Olen siitä nyt selvinnyt mutta ainut ulospäin näkyvä "vika" on se että näiden vuosien aikana päälaelta ohenivat hiukset tosi ohuiksi. Aivan kuultaa pääkallo läpi tietyssä valaistuksessa.
Sitä on turha murehtia, mutta se hiustenlähtökin oli niin salakavalaa etten huomannut, eikä kukaan kai katsonut minua siten että olisi jotain huomannut.
Tutut ei huomanneet ja jos vieraammat huomasivat, eivät siitä kehdanneet mainita.

porkkananpurija vain kirjoitti:

Miksiköhän sitä ei osata ajatella lääkäreissä, kuitenkin helposti hoidettavissa.


Tosin useimmilla lääkitys on lopunikäinen.
Vaatii ikuista kontrollikäyntiä labroissa.

Kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsi myös Mike Monroe vuosikausia, lopulta hänenkin vaiva selvitettiin.
Muistatteko kuinka oudot silmät hänellä oli? Muutenkin isot ja ulkonevat, mutta se kilpparivika vielä työnsi niitä silmiä ulospäin.

Olen alkuperäisen jutun kirjoittaja ja minulla oli paljon uusia muutoksia elämässä:
- 1992 jäin työttömäksi
- 1993 erosin
- jouduin myymään asuntoni

nämä tulivat aina esille lääkärissä, niin diagnoosi meni tuonne henkiselle puolelle.
Ja kun aina päällimäisenä oli se masis ja väsymys, ei ne lääkärit pitemmälle ajatelleet.
Silloin oli ne kamalat lamavuodet, varmaan muitakin onnettomia lääkäreissä vaelsi.

Olen siitä nyt selvinnyt mutta ainut ulospäin näkyvä "vika" on se että näiden vuosien aikana päälaelta ohenivat hiukset tosi ohuiksi. Aivan kuultaa pääkallo läpi tietyssä valaistuksessa.
Sitä on turha murehtia, mutta se hiustenlähtökin oli niin salakavalaa etten huomannut, eikä kukaan kai katsonut minua siten että olisi jotain huomannut.
Tutut ei huomanneet ja jos vieraammat huomasivat, eivät siitä kehdanneet mainita.

Lue lisää

jotkut on saaneet hiukset kasvamaan kaljuun, vaikka kaljuuntumisesta olisi jo kymmeniä vuosia.
Nimittäin hieromalla päänahkaan Niveaa, sitä ihan perinteistä sinisessä purkissa olevaa voidetta.
Kokeiles huvikseen. Annat ennen pesua vaikuttaa esim. muutaman tunnin.
Ei se paljon maksa, jos ei sit tehonnutkaan, mutta monilla on hiuksia ilmestynyt uudestaan.

siinä on aina se vaara, että kääntävät sun jutut ja tilanteen niin huolestuttavaksi, ettet kykene lapsestasi huolehtimaan ja lääkkeeksi, kuten niin monelle huost.otto lapselle.
Varo niitä oikeesti.
Ainut mitä minä kehottaisin sinua tekemään on yksityinen terapia tai kuten jo varmaan monet arvaakin, et Rosen-terapiaa sullekin suosittelen.
Siitä saat nopeimmin ja varmimmin ajan.
Jos vain sulla on rahaa, se on n. 50 e kerta ja jos pääsisit. Googlettamalla pitäis löytyä ympäri Suomea niitä terapeutteja. Eka käynti haastatteluineen kestää n. 1,5 tuntia, mut yleensä n. tunnin. Jo yksi kertakin auttaa, itse kävin 4 kertaa ja olin todella uupunut, mutta sinne hävisi masennukset. Fyysinen toipuminen uupumisen aiheuttamista sairauksista jatkuu yhä, mutta se tärkein, mieli on pirteä, eikä masennuksesta tietoakaan. Varmaan sun tapauksessa kyllä aikakin tekee tehtävänsä, mutta jos todella tuntuu, et tarvisit apua ylipääsemiseen, niin siinä olis yksi hyvä vaihtoehto. Muita en juurikaan ole kokeillut, paitsi Mielenterveystoimiston tarjoamaa ns. terapiaa. Pankkineiditkin pystyvät parempaan, kuin siellä. Kaikenlaista lumetoimintaa sitä yhteikunnan verovaroilla ylläpidetäänkin. Pitää olla psyykeltään todella vahva, jos siitä aliarvostavasta ylenkatsovasta "avusta" ehjin nahoin ulos selviää.

amalia kirjoitti:

siinä on aina se vaara, että kääntävät sun jutut ja tilanteen niin huolestuttavaksi, ettet kykene lapsestasi huolehtimaan ja lääkkeeksi, kuten niin monelle huost.otto lapselle.
Varo niitä oikeesti.
Ainut mitä minä kehottaisin sinua tekemään on yksityinen terapia tai kuten jo varmaan monet arvaakin, et Rosen-terapiaa sullekin suosittelen.
Siitä saat nopeimmin ja varmimmin ajan.
Jos vain sulla on rahaa, se on n. 50 e kerta ja jos pääsisit. Googlettamalla pitäis löytyä ympäri Suomea niitä terapeutteja. Eka käynti haastatteluineen kestää n. 1,5 tuntia, mut yleensä n. tunnin. Jo yksi kertakin auttaa, itse kävin 4 kertaa ja olin todella uupunut, mutta sinne hävisi masennukset. Fyysinen toipuminen uupumisen aiheuttamista sairauksista jatkuu yhä, mutta se tärkein, mieli on pirteä, eikä masennuksesta tietoakaan. Varmaan sun tapauksessa kyllä aikakin tekee tehtävänsä, mutta jos todella tuntuu, et tarvisit apua ylipääsemiseen, niin siinä olis yksi hyvä vaihtoehto. Muita en juurikaan ole kokeillut, paitsi Mielenterveystoimiston tarjoamaa ns. terapiaa. Pankkineiditkin pystyvät parempaan, kuin siellä. Kaikenlaista lumetoimintaa sitä yhteikunnan verovaroilla ylläpidetäänkin. Pitää olla psyykeltään todella vahva, jos siitä aliarvostavasta ylenkatsovasta "avusta" ehjin nahoin ulos selviää.

Lue lisää

Ei nyt kuitenkaan pidä ajatella että ne neuvolassa tai muualla kääntää jutut äitiä vastaan niin että lapsi uhattaisiin ottaa huostaan.Voihan joillakin paikkakunnilla olla vittumaisia sossu tätejä ,mutta uskon että nykyaikana ne ennemin auttaa kuin aiheuttaa harmia.Meinaan jos ajoissa hakee apua.Elikkä ei kannata sen takia jäädä yksin murheittensa kanssa että pelkää huostaanottoa.

hei! kirjoitti:

Ei nyt kuitenkaan pidä ajatella että ne neuvolassa tai muualla kääntää jutut äitiä vastaan niin että lapsi uhattaisiin ottaa huostaan.Voihan joillakin paikkakunnilla olla vittumaisia sossu tätejä ,mutta uskon että nykyaikana ne ennemin auttaa kuin aiheuttaa harmia.Meinaan jos ajoissa hakee apua.Elikkä ei kannata sen takia jäädä yksin murheittensa kanssa että pelkää huostaanottoa.

Lue lisää

biovanhempien palstalla vaan on niitä esimerkkejä ollut useammastakin tapauksesta, kun äiti on väsymykseensä hakenut apua, mitä onkaan käynyt.
Siksi sanoin, että perheneuvolasta on parasta pysyäkin kaukana, niin valitettavaa kuin se onkin ja aivan kauhistuttavalta tuntuu, mutta liian monilla omakohtaisia kokemuksia, mitä avun pyytäminen voi saada aikaan. Siis puhun kuten ymmärsin, että tämä äitikin perheneuvolasta, ei lasten neuvolasta.
Jos on hyvät suhteet neuvolan tätiin, niin hänen kanssa voisi yrittää kartottaa jonkin sortin apua. Lapselle tukiperhettä tai vast. sillä perusteella, että äiti saisi aikaa työstää rankkaa avioeroa, joka on jäänyt käsittelemättä. Napakasti pitää pyytää apua, mutta ei saa liikaa kertoa, vain, että tarvii tilapäistä apua ja tukea, koska eroprosessi on ollut liian traumaattinen.

amalia kirjoitti:

biovanhempien palstalla vaan on niitä esimerkkejä ollut useammastakin tapauksesta, kun äiti on väsymykseensä hakenut apua, mitä onkaan käynyt.
Siksi sanoin, että perheneuvolasta on parasta pysyäkin kaukana, niin valitettavaa kuin se onkin ja aivan kauhistuttavalta tuntuu, mutta liian monilla omakohtaisia kokemuksia, mitä avun pyytäminen voi saada aikaan. Siis puhun kuten ymmärsin, että tämä äitikin perheneuvolasta, ei lasten neuvolasta.
Jos on hyvät suhteet neuvolan tätiin, niin hänen kanssa voisi yrittää kartottaa jonkin sortin apua. Lapselle tukiperhettä tai vast. sillä perusteella, että äiti saisi aikaa työstää rankkaa avioeroa, joka on jäänyt käsittelemättä. Napakasti pitää pyytää apua, mutta ei saa liikaa kertoa, vain, että tarvii tilapäistä apua ja tukea, koska eroprosessi on ollut liian traumaattinen.

Lue lisää

pieni korjaus väärinkäsityksiin.... kyse ei ole avioerosta,vaan avoerosta. puhumaan olen menossa, siitä miten mun tulis käsitellä asioita...kun ongelmia isän kanssa ollut kokoajan ja on kokoajan. toki haluan myös uudenlaista perspektiiviä siihen miten suhtaudun eroomme(isä vaihtoi samanlaiseen pakettiin)ja siitä seuranneisiin riitoihin lapsen isänkanssa!isä toistuvasti lipsunut tapaamisista jne...huutanut, haukkunut, syyllistänyt jne... ei mun tilanne vielä niin huono ole ettäkö kukaan veisi lasta yhtään mihinkään. sossulla ei ole mun asiankanssa mitään tekemistä.. soitin suoraan psykologille joka on perehtynyt eronneiden "hoitoon".ja sanoin että haluan vaan puhua! omassa neuvolassa sanottiin että voi kyllä se siitä ja hyvä jos omat vanhempasi asuvat lähellä! itse pystyn käymään töissä normisti, lapsi iloinen ja hyvin voiva. vaikkakin pahassa uhmaiässä. henkilökohtaisesti voin sanoa että perheneuvolassa ne suhtautu paremmin kun muualla! ei lapsia vanhemmilta ihan tosta vaan viedä, sillon on jo jotakin todella vakavia ongelmia jos lapset otetaan huostaan, ei missään nimessä pelkän hetkellisen uupumuksen takia!(kaverini on sosiaalityöntekijä ja työskentelee nimenomaa huostaanotettujen lasten ja heidän perheidensä kanssa) :)

eronnut yksinhuoltaja kirjoitti:

pieni korjaus väärinkäsityksiin.... kyse ei ole avioerosta,vaan avoerosta. puhumaan olen menossa, siitä miten mun tulis käsitellä asioita...kun ongelmia isän kanssa ollut kokoajan ja on kokoajan. toki haluan myös uudenlaista perspektiiviä siihen miten suhtaudun eroomme(isä vaihtoi samanlaiseen pakettiin)ja siitä seuranneisiin riitoihin lapsen isänkanssa!isä toistuvasti lipsunut tapaamisista jne...huutanut, haukkunut, syyllistänyt jne... ei mun tilanne vielä niin huono ole ettäkö kukaan veisi lasta yhtään mihinkään. sossulla ei ole mun asiankanssa mitään tekemistä.. soitin suoraan psykologille joka on perehtynyt eronneiden "hoitoon".ja sanoin että haluan vaan puhua! omassa neuvolassa sanottiin että voi kyllä se siitä ja hyvä jos omat vanhempasi asuvat lähellä! itse pystyn käymään töissä normisti, lapsi iloinen ja hyvin voiva. vaikkakin pahassa uhmaiässä. henkilökohtaisesti voin sanoa että perheneuvolassa ne suhtautu paremmin kun muualla! ei lapsia vanhemmilta ihan tosta vaan viedä, sillon on jo jotakin todella vakavia ongelmia jos lapset otetaan huostaan, ei missään nimessä pelkän hetkellisen uupumuksen takia!(kaverini on sosiaalityöntekijä ja työskentelee nimenomaa huostaanotettujen lasten ja heidän perheidensä kanssa) :)

Lue lisää

sossu, ei vielä todista muiden sossujen työskentelystä yhtään mitään.
Monet sossut hoitavat hommansa ammattimaisesti, eivätkä tosiaankaan niin heppoisin perustein edes mieti huost. ottoa, MUTTA valitettavan moni sossu ei ole kuin kaverisi ja pahoja virheitä tapahtuu jatkuvasti, niistä on todisteita vaikka kuinka paljon.
Voit kertoa sille sossukaverillesikin, että tietää mitä kolleegansa puuhaavat, muka vielä ihan lakia noudattaen. Hyvin paljon on sossujen viroissa täysinammattitaidottomia epäpäteviä vallankäyttäjiä, jotka ovatkin juuri niitä pahimpia.
Sen verran olen eri sossujen kanssa joutunut työskentelemään, että tiedän kuinka valtava se osaamisen kirjo on. Lain mukaanhan ei ole sossuilla oikeuttakaan huost.ottoon, kuin erittäin painavista syistä. Valitettava totuus vaan on, että lakia rikotaan aivan jatkuvasti, kuka mistäkin syystä.

amalia kirjoitti:

sossu, ei vielä todista muiden sossujen työskentelystä yhtään mitään.
Monet sossut hoitavat hommansa ammattimaisesti, eivätkä tosiaankaan niin heppoisin perustein edes mieti huost. ottoa, MUTTA valitettavan moni sossu ei ole kuin kaverisi ja pahoja virheitä tapahtuu jatkuvasti, niistä on todisteita vaikka kuinka paljon.
Voit kertoa sille sossukaverillesikin, että tietää mitä kolleegansa puuhaavat, muka vielä ihan lakia noudattaen. Hyvin paljon on sossujen viroissa täysinammattitaidottomia epäpäteviä vallankäyttäjiä, jotka ovatkin juuri niitä pahimpia.
Sen verran olen eri sossujen kanssa joutunut työskentelemään, että tiedän kuinka valtava se osaamisen kirjo on. Lain mukaanhan ei ole sossuilla oikeuttakaan huost.ottoon, kuin erittäin painavista syistä. Valitettava totuus vaan on, että lakia rikotaan aivan jatkuvasti, kuka mistäkin syystä.

Lue lisää

Mitenkä tää ny muuttu yhtäkkiä sossujutuiksi, kun kyseinen aloittaja puhui kilpirauhasviastaan.. Olisi ollu kiva lukea kirjoituksia siitä kilpiraus asiasta.. tämä muutuki sossupalstaksi:-(