Olen nyt jo aikuisen 17v lapsen äiti ja monta kertaa olenkin miettinut uusien äitien masennusta.
Mahdetaankohan sitä vieläkään huomata tai huomioida?
Neuvolassa pariinkin otteeseen (siellä vaihtui nämä neuvolatädit usein) aloin puhua väsymyksestä, apeasta olosta ja yksinäisyydestä.
Yksin olin, vaikkakin parisuhteessa, mutta mies oli silloin töissä välillä viikonkin poissa kotoa.Sitten vaan erosimmekin kun lapsi oli vuoden.
Korviini oikein jäi tälläinen kiukkuinen kivahtava ääni ja töykeä lause:
-" Täällä meillä on perheitä joilla on oikeita ongelmia, on perheitä joilla on asiat tosi huonosti."
Minua ei haluttu kuunnella. Olin aivan järkyttynyt ja niin apaattinen että ajattelinkin että kuinka huonosti asiat pitää olla että otetaan tosissaan.
En silloin tiennyt synntyksen jälkeisestä masennuksesta mitään, kukaan ei puhunut, enkä osannut ottaa asioista selvää.
Sitäpaitsi olin niin sekaisin ja väsynyt että jo päivän vieminen lopppuun oli aivan kammottavaa.
Aloin ravata lääkärissä, ensin terveyskeskuksessa, sitten yksityiselläkin, mutta kaikki vaan sanoivat että kyllä se siitä sitten, kun lapsi kasvaa.
Kehoitetiin ulkoilemaan ja syömään kaksviksia.
Mutta sitten lopulta löydettiin minusta kilpirauhasen vajaatoiminta.
Ihan sattumalta, kun pyysin verikoetta jos vaikka olisi anemia. Kun itse pyysin.
Ajatelkaa nyt, kukaan niiden vuosien aikana ei ottanut mitään kokeita, ei mitään.
Yksityiselläkin tuijotettiin lähinnä siihen seikkaan että olin eronnut ja yksinhuoltaja.
Lapsi täytti kahdeksan vuotta ja nämä vuodet olin kulkenut paksuna, ärtyisenä, väsyneenä ja varsin apaattisena.Todettiin minun sairauskertomuksen perusteella että olin sairastunut kilpirauhasen vajaatoimintaan odotusaikana tai juuri synnytyksen jälkeen.
Olin valittanut väsymystäni koko kahdeksan vuoden ajan, kuuroille korville meni.
Jos joku tämän lukee ja saa vinkin tästä niin olen tyytyväinen.
Pitkäaikaisen väsymyksen ja apaattisuuden syy voi olla raskaudenaikana muodostunut varsin yleinen kilpirauhasen väärä toiminto.
En tiedä oliko mulla se synnärimasennus, siinä sitten sekin meni laahustaessa vuodesta toiseen.
Ei auttanut porkkana eikä lenkkeily
13
1765
Vastaukset
- jo on
ollut huolimattomia lääkäreitä.
- amalia
tuntuu, että niitä vain tulee lisää ja lisää, koko ajan. Ei potilasta kuunnella, koska lääkäri tietää paremmin kaiken ja se parempi on aina se, että mennään siitä mistä aita on matalin.
Jos potilas vaan inttää, että jotain on pilessä, niin lopulta ohjataan psykiatrille, koska vika täytyy sitten olla korvien välissä.
Toi kilpparin vajaatoiminta on sellanen, että se väsyttää tosi paljon ja sitten tietysti myös masentaa. Usin siihen liittyy myös lihomista, koska myös ruoansulatus on hidastunut ja monilla palelemista.
Kilpirauhasen liikatoiminta, joka on aivan yhtä mahdollinen häiriö taas tekee ihmisen ylienergiseksi ja hermostuneeksi. Ihminen laihtuu nopeasti, ei oikein osaa olla aloillaan ja ärtyy helposti, käy siis koko ajan ylikierroksilla.
Kaikki on kuin nopeutetussa filmissä. Myös sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Selvin merkki lienee kuitenkin nopea laihtuminen ilman mitään erityistä syytä.
Itse laihduin muutamassa kuukaudessa 15 kiloa ja tärisin päästä varpaihin. Kädet siinä myös tärisee, etä voi kokeilla ojentaa kädet suoraan eteen ja katsoo, et pysyykö ne paikallaan vai ei.
Siihen saa kyllä helpolla avun, kunhan se on ensin todettu. - porkkananpurija vain
amalia kirjoitti:
tuntuu, että niitä vain tulee lisää ja lisää, koko ajan. Ei potilasta kuunnella, koska lääkäri tietää paremmin kaiken ja se parempi on aina se, että mennään siitä mistä aita on matalin.
Jos potilas vaan inttää, että jotain on pilessä, niin lopulta ohjataan psykiatrille, koska vika täytyy sitten olla korvien välissä.
Toi kilpparin vajaatoiminta on sellanen, että se väsyttää tosi paljon ja sitten tietysti myös masentaa. Usin siihen liittyy myös lihomista, koska myös ruoansulatus on hidastunut ja monilla palelemista.
Kilpirauhasen liikatoiminta, joka on aivan yhtä mahdollinen häiriö taas tekee ihmisen ylienergiseksi ja hermostuneeksi. Ihminen laihtuu nopeasti, ei oikein osaa olla aloillaan ja ärtyy helposti, käy siis koko ajan ylikierroksilla.
Kaikki on kuin nopeutetussa filmissä. Myös sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Selvin merkki lienee kuitenkin nopea laihtuminen ilman mitään erityistä syytä.
Itse laihduin muutamassa kuukaudessa 15 kiloa ja tärisin päästä varpaihin. Kädet siinä myös tärisee, etä voi kokeilla ojentaa kädet suoraan eteen ja katsoo, et pysyykö ne paikallaan vai ei.
Siihen saa kyllä helpolla avun, kunhan se on ensin todettu.Miksiköhän sitä ei osata ajatella lääkäreissä, kuitenkin helposti hoidettavissa.
Tosin useimmilla lääkitys on lopunikäinen.
Vaatii ikuista kontrollikäyntiä labroissa.
Kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsi myös Mike Monroe vuosikausia, lopulta hänenkin vaiva selvitettiin.
Muistatteko kuinka oudot silmät hänellä oli? Muutenkin isot ja ulkonevat, mutta se kilpparivika vielä työnsi niitä silmiä ulospäin.
Olen alkuperäisen jutun kirjoittaja ja minulla oli paljon uusia muutoksia elämässä:
- 1992 jäin työttömäksi
- 1993 erosin
- jouduin myymään asuntoni
nämä tulivat aina esille lääkärissä, niin diagnoosi meni tuonne henkiselle puolelle.
Ja kun aina päällimäisenä oli se masis ja väsymys, ei ne lääkärit pitemmälle ajatelleet.
Silloin oli ne kamalat lamavuodet, varmaan muitakin onnettomia lääkäreissä vaelsi.
Olen siitä nyt selvinnyt mutta ainut ulospäin näkyvä "vika" on se että näiden vuosien aikana päälaelta ohenivat hiukset tosi ohuiksi. Aivan kuultaa pääkallo läpi tietyssä valaistuksessa.
Sitä on turha murehtia, mutta se hiustenlähtökin oli niin salakavalaa etten huomannut, eikä kukaan kai katsonut minua siten että olisi jotain huomannut.
Tutut ei huomanneet ja jos vieraammat huomasivat, eivät siitä kehdanneet mainita. - amalia
porkkananpurija vain kirjoitti:
Miksiköhän sitä ei osata ajatella lääkäreissä, kuitenkin helposti hoidettavissa.
Tosin useimmilla lääkitys on lopunikäinen.
Vaatii ikuista kontrollikäyntiä labroissa.
Kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsi myös Mike Monroe vuosikausia, lopulta hänenkin vaiva selvitettiin.
Muistatteko kuinka oudot silmät hänellä oli? Muutenkin isot ja ulkonevat, mutta se kilpparivika vielä työnsi niitä silmiä ulospäin.
Olen alkuperäisen jutun kirjoittaja ja minulla oli paljon uusia muutoksia elämässä:
- 1992 jäin työttömäksi
- 1993 erosin
- jouduin myymään asuntoni
nämä tulivat aina esille lääkärissä, niin diagnoosi meni tuonne henkiselle puolelle.
Ja kun aina päällimäisenä oli se masis ja väsymys, ei ne lääkärit pitemmälle ajatelleet.
Silloin oli ne kamalat lamavuodet, varmaan muitakin onnettomia lääkäreissä vaelsi.
Olen siitä nyt selvinnyt mutta ainut ulospäin näkyvä "vika" on se että näiden vuosien aikana päälaelta ohenivat hiukset tosi ohuiksi. Aivan kuultaa pääkallo läpi tietyssä valaistuksessa.
Sitä on turha murehtia, mutta se hiustenlähtökin oli niin salakavalaa etten huomannut, eikä kukaan kai katsonut minua siten että olisi jotain huomannut.
Tutut ei huomanneet ja jos vieraammat huomasivat, eivät siitä kehdanneet mainita.jotkut on saaneet hiukset kasvamaan kaljuun, vaikka kaljuuntumisesta olisi jo kymmeniä vuosia.
Nimittäin hieromalla päänahkaan Niveaa, sitä ihan perinteistä sinisessä purkissa olevaa voidetta.
Kokeiles huvikseen. Annat ennen pesua vaikuttaa esim. muutaman tunnin.
Ei se paljon maksa, jos ei sit tehonnutkaan, mutta monilla on hiuksia ilmestynyt uudestaan.
- eronnut, yksinhuoltaja
mä oon ollu pitkän aikaa tosi väsynyt, lapsi on 3.vuotias ja ei mitenkään helppo... ero lapsen isästä tapahtu jo lapsen ollessa vajaa vuoden... nää reilut 2vuotta se on ollu senkanssa pelkkää tappelua ja hampaidenkiristystä... koko ero ja miten tapahtui oli "likanen" ja tosi kova paikka mulle.aloin ite huolestumaan ku tuntuu et ei mikään huvita, ei kiinnosta käydä missään, saan kovia itkukohtauksia, en nukahda öisin, en jaksa yhtään lapsen kiukkua hermostun heti ja niin ei pidä olla! olen kokoajan väsynyt,ahdistunut ja alavireinen.... lähdin hakemaan apua yksityisen lääkärin kautta, sain pari reseptiä (nukahtamislääkkeet ja rauhoittavat) kouraan taputuksen olalle ja sanat sellastahan se elämä on... en minä niitä lääkkeitä voi syödä kun pitää hoitaa lasta ja käydä töissä.... soitin perheneuvolaan selitin tilanteeni ja taustat (eron ja tapahtumat sen jälkeen)...mistä kaikki kuitenkin juontaa... lupasivat soittaa minulle mahdollisimman pian ajan sinne jotta pääsisin puhumaan jollekin...se on ensisijainen toiveeni... ei ole puhelua tullut...
- amalia
siinä on aina se vaara, että kääntävät sun jutut ja tilanteen niin huolestuttavaksi, ettet kykene lapsestasi huolehtimaan ja lääkkeeksi, kuten niin monelle huost.otto lapselle.
Varo niitä oikeesti.
Ainut mitä minä kehottaisin sinua tekemään on yksityinen terapia tai kuten jo varmaan monet arvaakin, et Rosen-terapiaa sullekin suosittelen.
Siitä saat nopeimmin ja varmimmin ajan.
Jos vain sulla on rahaa, se on n. 50 e kerta ja jos pääsisit. Googlettamalla pitäis löytyä ympäri Suomea niitä terapeutteja. Eka käynti haastatteluineen kestää n. 1,5 tuntia, mut yleensä n. tunnin. Jo yksi kertakin auttaa, itse kävin 4 kertaa ja olin todella uupunut, mutta sinne hävisi masennukset. Fyysinen toipuminen uupumisen aiheuttamista sairauksista jatkuu yhä, mutta se tärkein, mieli on pirteä, eikä masennuksesta tietoakaan. Varmaan sun tapauksessa kyllä aikakin tekee tehtävänsä, mutta jos todella tuntuu, et tarvisit apua ylipääsemiseen, niin siinä olis yksi hyvä vaihtoehto. Muita en juurikaan ole kokeillut, paitsi Mielenterveystoimiston tarjoamaa ns. terapiaa. Pankkineiditkin pystyvät parempaan, kuin siellä. Kaikenlaista lumetoimintaa sitä yhteikunnan verovaroilla ylläpidetäänkin. Pitää olla psyykeltään todella vahva, jos siitä aliarvostavasta ylenkatsovasta "avusta" ehjin nahoin ulos selviää. - hei!
amalia kirjoitti:
siinä on aina se vaara, että kääntävät sun jutut ja tilanteen niin huolestuttavaksi, ettet kykene lapsestasi huolehtimaan ja lääkkeeksi, kuten niin monelle huost.otto lapselle.
Varo niitä oikeesti.
Ainut mitä minä kehottaisin sinua tekemään on yksityinen terapia tai kuten jo varmaan monet arvaakin, et Rosen-terapiaa sullekin suosittelen.
Siitä saat nopeimmin ja varmimmin ajan.
Jos vain sulla on rahaa, se on n. 50 e kerta ja jos pääsisit. Googlettamalla pitäis löytyä ympäri Suomea niitä terapeutteja. Eka käynti haastatteluineen kestää n. 1,5 tuntia, mut yleensä n. tunnin. Jo yksi kertakin auttaa, itse kävin 4 kertaa ja olin todella uupunut, mutta sinne hävisi masennukset. Fyysinen toipuminen uupumisen aiheuttamista sairauksista jatkuu yhä, mutta se tärkein, mieli on pirteä, eikä masennuksesta tietoakaan. Varmaan sun tapauksessa kyllä aikakin tekee tehtävänsä, mutta jos todella tuntuu, et tarvisit apua ylipääsemiseen, niin siinä olis yksi hyvä vaihtoehto. Muita en juurikaan ole kokeillut, paitsi Mielenterveystoimiston tarjoamaa ns. terapiaa. Pankkineiditkin pystyvät parempaan, kuin siellä. Kaikenlaista lumetoimintaa sitä yhteikunnan verovaroilla ylläpidetäänkin. Pitää olla psyykeltään todella vahva, jos siitä aliarvostavasta ylenkatsovasta "avusta" ehjin nahoin ulos selviää.Ei nyt kuitenkaan pidä ajatella että ne neuvolassa tai muualla kääntää jutut äitiä vastaan niin että lapsi uhattaisiin ottaa huostaan.Voihan joillakin paikkakunnilla olla vittumaisia sossu tätejä ,mutta uskon että nykyaikana ne ennemin auttaa kuin aiheuttaa harmia.Meinaan jos ajoissa hakee apua.Elikkä ei kannata sen takia jäädä yksin murheittensa kanssa että pelkää huostaanottoa.
- amalia
hei! kirjoitti:
Ei nyt kuitenkaan pidä ajatella että ne neuvolassa tai muualla kääntää jutut äitiä vastaan niin että lapsi uhattaisiin ottaa huostaan.Voihan joillakin paikkakunnilla olla vittumaisia sossu tätejä ,mutta uskon että nykyaikana ne ennemin auttaa kuin aiheuttaa harmia.Meinaan jos ajoissa hakee apua.Elikkä ei kannata sen takia jäädä yksin murheittensa kanssa että pelkää huostaanottoa.
biovanhempien palstalla vaan on niitä esimerkkejä ollut useammastakin tapauksesta, kun äiti on väsymykseensä hakenut apua, mitä onkaan käynyt.
Siksi sanoin, että perheneuvolasta on parasta pysyäkin kaukana, niin valitettavaa kuin se onkin ja aivan kauhistuttavalta tuntuu, mutta liian monilla omakohtaisia kokemuksia, mitä avun pyytäminen voi saada aikaan. Siis puhun kuten ymmärsin, että tämä äitikin perheneuvolasta, ei lasten neuvolasta.
Jos on hyvät suhteet neuvolan tätiin, niin hänen kanssa voisi yrittää kartottaa jonkin sortin apua. Lapselle tukiperhettä tai vast. sillä perusteella, että äiti saisi aikaa työstää rankkaa avioeroa, joka on jäänyt käsittelemättä. Napakasti pitää pyytää apua, mutta ei saa liikaa kertoa, vain, että tarvii tilapäistä apua ja tukea, koska eroprosessi on ollut liian traumaattinen. - eronnut yksinhuoltaja
amalia kirjoitti:
biovanhempien palstalla vaan on niitä esimerkkejä ollut useammastakin tapauksesta, kun äiti on väsymykseensä hakenut apua, mitä onkaan käynyt.
Siksi sanoin, että perheneuvolasta on parasta pysyäkin kaukana, niin valitettavaa kuin se onkin ja aivan kauhistuttavalta tuntuu, mutta liian monilla omakohtaisia kokemuksia, mitä avun pyytäminen voi saada aikaan. Siis puhun kuten ymmärsin, että tämä äitikin perheneuvolasta, ei lasten neuvolasta.
Jos on hyvät suhteet neuvolan tätiin, niin hänen kanssa voisi yrittää kartottaa jonkin sortin apua. Lapselle tukiperhettä tai vast. sillä perusteella, että äiti saisi aikaa työstää rankkaa avioeroa, joka on jäänyt käsittelemättä. Napakasti pitää pyytää apua, mutta ei saa liikaa kertoa, vain, että tarvii tilapäistä apua ja tukea, koska eroprosessi on ollut liian traumaattinen.pieni korjaus väärinkäsityksiin.... kyse ei ole avioerosta,vaan avoerosta. puhumaan olen menossa, siitä miten mun tulis käsitellä asioita...kun ongelmia isän kanssa ollut kokoajan ja on kokoajan. toki haluan myös uudenlaista perspektiiviä siihen miten suhtaudun eroomme(isä vaihtoi samanlaiseen pakettiin)ja siitä seuranneisiin riitoihin lapsen isänkanssa!isä toistuvasti lipsunut tapaamisista jne...huutanut, haukkunut, syyllistänyt jne... ei mun tilanne vielä niin huono ole ettäkö kukaan veisi lasta yhtään mihinkään. sossulla ei ole mun asiankanssa mitään tekemistä.. soitin suoraan psykologille joka on perehtynyt eronneiden "hoitoon".ja sanoin että haluan vaan puhua! omassa neuvolassa sanottiin että voi kyllä se siitä ja hyvä jos omat vanhempasi asuvat lähellä! itse pystyn käymään töissä normisti, lapsi iloinen ja hyvin voiva. vaikkakin pahassa uhmaiässä. henkilökohtaisesti voin sanoa että perheneuvolassa ne suhtautu paremmin kun muualla! ei lapsia vanhemmilta ihan tosta vaan viedä, sillon on jo jotakin todella vakavia ongelmia jos lapset otetaan huostaan, ei missään nimessä pelkän hetkellisen uupumuksen takia!(kaverini on sosiaalityöntekijä ja työskentelee nimenomaa huostaanotettujen lasten ja heidän perheidensä kanssa) :)
- amalia
eronnut yksinhuoltaja kirjoitti:
pieni korjaus väärinkäsityksiin.... kyse ei ole avioerosta,vaan avoerosta. puhumaan olen menossa, siitä miten mun tulis käsitellä asioita...kun ongelmia isän kanssa ollut kokoajan ja on kokoajan. toki haluan myös uudenlaista perspektiiviä siihen miten suhtaudun eroomme(isä vaihtoi samanlaiseen pakettiin)ja siitä seuranneisiin riitoihin lapsen isänkanssa!isä toistuvasti lipsunut tapaamisista jne...huutanut, haukkunut, syyllistänyt jne... ei mun tilanne vielä niin huono ole ettäkö kukaan veisi lasta yhtään mihinkään. sossulla ei ole mun asiankanssa mitään tekemistä.. soitin suoraan psykologille joka on perehtynyt eronneiden "hoitoon".ja sanoin että haluan vaan puhua! omassa neuvolassa sanottiin että voi kyllä se siitä ja hyvä jos omat vanhempasi asuvat lähellä! itse pystyn käymään töissä normisti, lapsi iloinen ja hyvin voiva. vaikkakin pahassa uhmaiässä. henkilökohtaisesti voin sanoa että perheneuvolassa ne suhtautu paremmin kun muualla! ei lapsia vanhemmilta ihan tosta vaan viedä, sillon on jo jotakin todella vakavia ongelmia jos lapset otetaan huostaan, ei missään nimessä pelkän hetkellisen uupumuksen takia!(kaverini on sosiaalityöntekijä ja työskentelee nimenomaa huostaanotettujen lasten ja heidän perheidensä kanssa) :)
sossu, ei vielä todista muiden sossujen työskentelystä yhtään mitään.
Monet sossut hoitavat hommansa ammattimaisesti, eivätkä tosiaankaan niin heppoisin perustein edes mieti huost. ottoa, MUTTA valitettavan moni sossu ei ole kuin kaverisi ja pahoja virheitä tapahtuu jatkuvasti, niistä on todisteita vaikka kuinka paljon.
Voit kertoa sille sossukaverillesikin, että tietää mitä kolleegansa puuhaavat, muka vielä ihan lakia noudattaen. Hyvin paljon on sossujen viroissa täysinammattitaidottomia epäpäteviä vallankäyttäjiä, jotka ovatkin juuri niitä pahimpia.
Sen verran olen eri sossujen kanssa joutunut työskentelemään, että tiedän kuinka valtava se osaamisen kirjo on. Lain mukaanhan ei ole sossuilla oikeuttakaan huost.ottoon, kuin erittäin painavista syistä. Valitettava totuus vaan on, että lakia rikotaan aivan jatkuvasti, kuka mistäkin syystä. - ihmetellen.,
amalia kirjoitti:
sossu, ei vielä todista muiden sossujen työskentelystä yhtään mitään.
Monet sossut hoitavat hommansa ammattimaisesti, eivätkä tosiaankaan niin heppoisin perustein edes mieti huost. ottoa, MUTTA valitettavan moni sossu ei ole kuin kaverisi ja pahoja virheitä tapahtuu jatkuvasti, niistä on todisteita vaikka kuinka paljon.
Voit kertoa sille sossukaverillesikin, että tietää mitä kolleegansa puuhaavat, muka vielä ihan lakia noudattaen. Hyvin paljon on sossujen viroissa täysinammattitaidottomia epäpäteviä vallankäyttäjiä, jotka ovatkin juuri niitä pahimpia.
Sen verran olen eri sossujen kanssa joutunut työskentelemään, että tiedän kuinka valtava se osaamisen kirjo on. Lain mukaanhan ei ole sossuilla oikeuttakaan huost.ottoon, kuin erittäin painavista syistä. Valitettava totuus vaan on, että lakia rikotaan aivan jatkuvasti, kuka mistäkin syystä.Mitenkä tää ny muuttu yhtäkkiä sossujutuiksi, kun kyseinen aloittaja puhui kilpirauhasviastaan.. Olisi ollu kiva lukea kirjoituksia siitä kilpiraus asiasta.. tämä muutuki sossupalstaksi:-(
- tt
Nähtävästi kannattaa siellä lääkärin pakeilla vähän miettiä mitä kertoilee. Elikkä eihän siellä ole pakko eroja ym. elämän käänteitä paljastaa vaan kannattaa keskittyä niihin fyysisiin oireisiin joita kullakin on.
Lääkäreillä on ilmiselvästi taipumus mennä sieltä missä aita on matalin eli tulkita oireet masennukseksi. - kohta lääkäri
Tuo on oikeasti hurjaa, että asiakkaan pitää aina tuota yksinkertaista ja halpaa koetta pyytää itse. Pitäisi olla joka lekurille itsestään selvää, että ennenku leimataan masentuneeksi niin perusjutut tutkitaan. :(
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän422197Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p511728Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,371548- 431511
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.31459Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k81454Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis41430Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin31361Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä51281Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta81245