Huumeisiin suhtautuminen vaihtelee

laidasta laitaan

Eilisessä IS:ssa oli iso aukeaman juttu julkkispiirien huumepommista, josta ei paljon ole julkisuudessa kirjoiteltu. Tälläkin palstalla narkomaanit leimataan usein jonkinlaiseksi hylkiö-ihmisryhmäksi, jotka ovt täysin luusereita jo syntyessään.

Tällä viikolla on hämmästelty oikeudenkäyntiä, jossa selvitellään viime helmikuisia julkkisten huumebileitä. Helsinkiläisen hotellin sviittiin kerääntynyt julkkisporukka juhli aamuyöllä villisti. Illan jälkeen huoneesta löytyi tarjotin, jolla oli kokaiinia.

IS haastatteli paljon yöelämässä liikkuvia tunnettuja suomalaisia, jotka eivät olleet lainkaan yllättyneitä paljastuneista huumebileistä. Haastateltujen julkkisten mukaan pintaliitopiirien huumeongelma on luultua pahempi.

Mallina ja juontajana työskentelevä A-M Berg on jo vuosia pyörinyt aktiivisesti Helsingin julkkispiireissä. Hänellä on vahva mielipide pintaliitopiirien huumetilanteesta.

- Julkkispiireissä muhii huumepommi. Huumeiden käyttö on siellä yleistä, mutta ongelma on toistaiseksi pysynyt pinnan alla. Mediankaan on vaikea kirjoittaa aiheesta niin kauan, kun tuomioita ei ole langetettu. Vippibileissä liikkuessani olen kyllä huomannut huumeidenkäytön. Monet ottavat bileissä huumeista lisävauhtia tai sitten huumeita käytetään vasta jatkoilla ravintoloiden mentyä kiinni.

A-M on lähipiirissään nähnyt huumeriippuvuuden seuraukset ja on siksi aina kaikissa tilanteissa pyrkinyt puhumaan huumeita vastaan.

- Minulle on Helsingin yöelämässä tarjottu huumeita, kerran eräs tunnettu kotimainen naisnäyttelijä tuli kysymään, että tiedänkö, mistä hän voisi saada amfetamiinia tai ekstaasia. Se oli järkyttävää, koska emme edes olleet tavanneet aikaisemmin.

Onko huumeongelma mielestäsi pahentunut viime vuosina?

- On. Minua oikein oksettavat ihmiset, jotka antavat julkisuuteen kuvan itsestään täydellisenä roolimallina, mutta vapaalla he sekoilevat aineiden kanssa. Oikein toivon, että osa näistä ihmisistä jäisi kiinni ja totuus heistä paljastuisi.

Kohutun huumeoikeudenkäynnin tärkein todiste on julkkisbileissä kuvattu kotivideo. Hotellin valvontakamerat tallensivat bileitä isännöineen 25-vuotiaan tunnetun teollisuusyrittäjän pojan liikkumassa käytävässä. Mukanaan hänellä on hopeatarjotin, jossa syyttäjän mukaan oli kokaiinia.

Helsingin yöelämän hyvin tunteva Sini Helmi on todistanut aitiopaikalta huumeidenkäytön radikaalia kasvua.

- Oman kokemukseni pohjalta voin sanoa, että huumeidenkäyttö on todella yleistä, Helmi toteaa. Ihmisten asenteissa on hänen mukaansa tapahtunut suuri muutos.

- Muutaman viime vuoden aikana huumeiden näkyväkin käyttö on lisääntynyt huomattavastil Ihmiset eivät edes peittele asiaa juurikaan, ja monet tuovat sen esille ärsyttävällä tavalla coolina asiana. Se on todella valitettavaa ja sääli, j ohtuu se sitten mistä tahansa. Ehkä jotkut ajattelevat huumeidenkäytön olevan trendikästä ja tekevät sitä muiden perässä.

- Esimerkiksi ravintoloiden vessoissa tapahtuvaan huumeidenkäyttöön ei puutu kukaan ja mikäli samalla lailla jatketaan, tulee huumeidenkäyttö varmasti myös lisääntymään entisestään.

Big Brotherista tuttu Vappu Pimiä toteaa, että huumeidenkäytön lisääntyminen viime aikoina on täysin selvä asia. Erityisen sairaana hän pitää aineiden käytön ihannointia.

Ja niin edelleen, useita julkkisihmisten haastatteluja, samaa rataa kaikki.

Täällä aina narkkarit haukutaan tosiaan luusereiksi, samoin tietysti kuin alkoholistit. Minun mielipiteeni on, että päihteet vaikuttavat samalla tavalla jokaisen päähän, oli sitten tavisperheestä tai jostain muusta. Teollisuusjohtajan pojalla pää menee ihan yhtä sekaisin kokaiinista ja amfetamiinista kuin köyhemmälläkin.

Eliittipiireissä nuorilla aikuisilla on runsaasti käytössä jo itse ansaittuakin rahaa ja lisäksi vielä vanhempien varat ja omaisuus. Varmaa ainakin on, että VIP-kaverit saavat huippuasianajajat asioitaan hoitamaan ja parasta mahdollista hoitoa joko Suomesta tai ulkomailta niin halutessaan. Köyhemmät saavat kovemmat tuomiot (voi jopa käydä niin!) ja hoitoon pääsy on sattumanvaraista.

18

2206

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • muovautumaan lastenkin

      mieleen. Nuorilla on oma kulttuurinsa, jossa rock-muusikot ovat käyttäneet kaikkia päihteitä jo vuosia. Arveluttavia idoleja nuorille...

    • menneet huumeisiin?

      Tällainen löytyi:

      "Kari Rajamäki
      Kirjoittanut: iltalehdessä 22.7.2006 klo 12.02

      Iltalehden sensuuri on asiatonta, siksi lisäänkin saman kirjoituksen tänne joka sensuurin johdosta poistettiin, kun arvostelin Kari Rajamäen puutteellisia tietoja hänen kirjoituksessaan iltalehden sivuilla.

      Olin kirjoittanut mielipiteeni erittäin asiallisesti kaikkine lähdeviitteineen liittyen Kari Rajamäen kirjoitukseen, joka osoitti, että Rajamäki asiantuntemattomuuden ja epävarmuuden aiheeseen liittyen.
      http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/200607194897326_pk.shtml

      Kari Rajamäki osoittaa kirjoituksellaan tietämättömyytta, joka saa hänen kirjoituksensa kuulostamaan suorastaan typerältä.

      Kari Rajamäen käsityksen mukaan aitoja järjestöjä on vain, ne joiden hallituksessa on korkea-arvoisia vaikuttajia. Voin kertoa sen, että hallituksen koostuminen tunnetuista julkkiksista ja vaikuttajista (yhteiskunnan kermasta) ei takaa yhdistystoiminnasta mitään. Se ei takaa sitä, että yhdistyksen toiminta olisi millään tapaa parempaa tai että kulurakenne olisi yhtään sen parempi (varsinaiseen toimintaan ei jää yhtään sen enempää rahaa kuin ns. epäaidoissa yhdistyksissä). Korkea-arvoinen hallitus takaa vain sen, että aiheetonta poliisitutkintaa ei käynnistetä eikä media mustamaalaa yhdistyksen toimintaa vääristelevällä tavalla.

      MONESTI "AIDOISSA YHDISTYKSISSÄ" JÄÄ VÄHEMMÄN RAHAA TOIMINTAAN KUIN EPÄAIDOISSA, JOHTUEN SUUREMMISTA PALKKAKULUISTA YHTIÖN JOHDOLLE. Osoitan väitteeni toteen seuraavalla Elämä on parasta huumetta ry:n esimerkillä.

      Pyydän Kari Rajamäkeä tutustumaan esimerkiksi ELÄMÄ ON PARASTA HUUMETTA ry:n toimintaan. Siinä yhdistys, jonka hallituksessa oli erittäin korkea arvoisia vaikuttajia mm. Tanja Karpela (ministeri), Seppo Tiitinen (entinen Supon päällikkö), Heikki Von Hertzen sekä kermana toiminnanjohtaja Arto Bryggare. Yhdistys ei tulouttanut kohteeseen lehtimyyntituotoista sentin latiakaan, jonka suurelle yleisölle paljasti ELÄMÄ PELISSÄ LEHDEN KUSTANNUS oy:n puheenjohtaja Kari Vuorinen iltasanomissa 4.8.2004.

      Liikevaihtoa on pidettävä huomattavana, koska tilinpäätöstietojen mukaan Elämä pelissä lehden kustannusyhtiö oli pelkästään vuonna 2002 tehnyt tilinpäätöstietojen mukaan 878 681,36 euron arvonlisäverottoman liikevaihdon.

      linkki tässä:
      http://www.iltasanomat.fi/arkisto/uutinen.asp?folder=%2 FUutiset%2FKotimaa&pvm=4%2E8%2E2004&id=824463

      Spede-konsertin rahoja paloi huumelehteen

      Muun muassa Speden muistokonsertin tuotoista rahaa saanut huumeiden vastainen on lehti pahoissa talousvaikeuksissa. Lehti uhkaa mennä nurin, eikä lehden tuotoista ole mennyt senttiäkään huumeiden vastaiseen työhön.

      Elämä Pelissä -lehden kustannusyhtiön puheenjohtajaksi kesäkuussa tullut Kari Vuorinen myöntää, ettei lehden tilaajien maksamista rahoista ole päätynyt varsinaiseen huumetyöhön lanttiakaan.

      - Mutta saimme kyllä hyvän lehden, hän toteaa.

      Vuorinen vakuuttaa, että mahdollinen konkurssi ei uhkaa Elämä On Parasta Huumetta ry:n toimintaa.

      Yhdistyksen taustavoimista on vuosien varrella löytynyt monta yhteiskunnan vaikuttajaa, mm. yksi nykyisen hallituksen ministeri. Lue lisää tänään Ilta-Sanomista.

      (iltasanomat.fi 4.8.2004)


      Myynti- ja kustannustyön oli tehnyt Elämä pelissä lehden kustannus oy (y-tunnus:1642623-3), jonka hallituksen jäsenenä Arto Bryggare toimi yhdistyksen toiminnanjohtajan roolin lisäksi.

      Arto Bryggare on jättänyt allekirjoittamatta kustannusyhtiön tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen vuodelta 2002. Yhtiön tilinpäätöstietoja vuosilta 2003-2004 ei kaupparekisteristä edes löydy vaikka osakeyhtiölain mukaan hallituksen velvollisuus on toimittaa tiedot kaupparekisteriin.

      Onko tämä nyt sitä Kari Rajamäen tarkoittamaa "AITOJEN JÄRJESTÖJEN" toimintaa, jonka toiminnan takaavat yhteiskunnan vaikuttajat?

      Toivoisin, että Kari Rajamäki viitsisi vastata tähän viestiini, koska haluan kuulla hänen kommenttinsa asiasta.

      Korostan, että tämä viesti ei ole asiaton vaan sisältää ainoastaan faktaa ja tosiasioita, jotka ovat jokaisen tarkistettavissa."

      http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000003&conference=4000000000000030&posting=22000000018041152

    • lisäntyneet rajusti

      Nuorten huumekuolemat lisääntyneet rajusti
      15.10.2007


      Nuorten huumekuolemat ovat lisääntyneet taas rajusti. Viime vuonna huumeet veivät ensimmäisen kerran yli sadan nuoren hengen. Nuorimmat huumeiden vaikutuksen alaisina kuolleet olivat 15-vuotiaita poikia. Menehtyneiden joukossa oli alle 20-vuotiaita kaikkiaan 14.

      Oikeuslääketieteellisen laitoksen alustavan tiedon mukaan vuonna 2006 huumeita löytyi 104:stä 15-29-vuotiaana menehtyneestä nuoresta. Edellisenä vuonna huumausaineita löytyi 69 kuolleesta nuoresta.

      Kaikkiaan huumekuolemien määrä ei ole juurikaan lisääntynyt, mutta nuorten osuus niistä oli nyt jo yli puolet eli 57 prosenttia. Toissa vuonna nuorten osuus oli 39 prosenttia.

      Irti Huumeista ry:n mukaan päihteiden käytöllä oireilevat nuoret eivät saa vieläkään riittävän nopeasti tehokasta hoitoa. Erityisen suuressa syrjäytymisvaarassa ja kaikkein heikoimmassa asemassa ovat nuoret, jotka tarvitsevat huumehoidon lisäksi kipeästi myös psykiatrista hoitoa.
      Ensi viikolla eli ehkäisevän päihdetyön viikolla järjestetään eri puolilla maata muistotilaisuuksia, joissa muistetaan huumeisiin kuolleita nuoria. Helsingissä muistotilaisuus järjestetään Helsingin Vanhassa kirkossa ensi viikon tiistaina. Silloin sytytetään huumeisiin menehtyneiden nuorten muistolle 104 kynttilää.


      (STT)

      http://sanomat24.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=7357&Itemid=161

      • yksi suuri syy on

        syrjäytyminen jo peruskouluvaiheessa.

        Mutta mutta...

        Eivät huumeet ole mikään syrjäytyneiden nuorten ongelma, vaan jotain ihan muuta kokonaisuutta ajatellen!!!!

        Kun puhutaan huumeisiin kuolleesta nuoresta, kyse voi olla varakkaan perheen juppibilettäjästä, jolla huumeriippuvuus oli jo alkanut kehittyä tai sitten hän oli vain yksittäinen kokeilija, joka sai yliannoksen. Tai ihan tavallinen nuori, joka porukan mukana oli kokeillut muutaman kerran, kun se on NIIIIN trendikästä ja muka KAIKKI tekevät niin.

        Minusta outoa ja jotenkin kuvaavaa asennemuutoksesta on se, että yhä enemmän yleistynyt asenne näyttää olevan, että esim. pilven polttaminen ei ole enää mitään. Hyvä, että sitä katsotaan huumeeksikaan enää ollenkaan. Sitä on niin paljon tarjolla, niin suuri määrä ihmisiä sitä kokeilee ja sitä erehdytään pitämään vaarattomana.

        Vaaraton se ei missään tapauksessa ole, ei vähiten sen takia, miten se passivoi ihmistä. Asenteet muuttuvat sen vaikutuksesta yhä enemmän 'millään ei ole mitään väliä' suuntaan. Entiset kiinnostuksen kohteet menettävät merkityksensä, oli sitten kyse opiskelusta, harrastuksista tai mistä tahansa.

        Ekstaasipillereitä on kaupan yksittäisinä tabletteina, ne ovat siis kaikkien ulottuvilla. Mutta esim. kokaiini on niin kallista, että tavisnuorilla ei ole siihen varaa, paitsi jos on sattunut saamaan huonoa seuraa eliittipiireistä.


      • tarjolla!
        yksi suuri syy on kirjoitti:

        syrjäytyminen jo peruskouluvaiheessa.

        Mutta mutta...

        Eivät huumeet ole mikään syrjäytyneiden nuorten ongelma, vaan jotain ihan muuta kokonaisuutta ajatellen!!!!

        Kun puhutaan huumeisiin kuolleesta nuoresta, kyse voi olla varakkaan perheen juppibilettäjästä, jolla huumeriippuvuus oli jo alkanut kehittyä tai sitten hän oli vain yksittäinen kokeilija, joka sai yliannoksen. Tai ihan tavallinen nuori, joka porukan mukana oli kokeillut muutaman kerran, kun se on NIIIIN trendikästä ja muka KAIKKI tekevät niin.

        Minusta outoa ja jotenkin kuvaavaa asennemuutoksesta on se, että yhä enemmän yleistynyt asenne näyttää olevan, että esim. pilven polttaminen ei ole enää mitään. Hyvä, että sitä katsotaan huumeeksikaan enää ollenkaan. Sitä on niin paljon tarjolla, niin suuri määrä ihmisiä sitä kokeilee ja sitä erehdytään pitämään vaarattomana.

        Vaaraton se ei missään tapauksessa ole, ei vähiten sen takia, miten se passivoi ihmistä. Asenteet muuttuvat sen vaikutuksesta yhä enemmän 'millään ei ole mitään väliä' suuntaan. Entiset kiinnostuksen kohteet menettävät merkityksensä, oli sitten kyse opiskelusta, harrastuksista tai mistä tahansa.

        Ekstaasipillereitä on kaupan yksittäisinä tabletteina, ne ovat siis kaikkien ulottuvilla. Mutta esim. kokaiini on niin kallista, että tavisnuorilla ei ole siihen varaa, paitsi jos on sattunut saamaan huonoa seuraa eliittipiireistä.

        "Varmasti huumeisiin sekaantumisen yksi suuri syy on syrjäytyminen jo peruskouluvaiheessa."

        Ei välttämättä pidä paikkansa. Erään huumeaikuisen isä kertoi, että heidän kylälleen tuli aikoinaan asumaan joku henkilö, jonka luona nuoret alkoivat viettää aikaansa. Heidänkin silooin 15-vuotias poika oli siellä porukan mukana ja näin huumemaailma tuli pojalle tutuksi. Samainen isä kertoi, että heidän kylän nuoria on kuollut huumeisiin.

        Eikä ole mikään köyhä alue, missä tämä perhe asuu.


      • asioiden suhteen
        tarjolla! kirjoitti:

        "Varmasti huumeisiin sekaantumisen yksi suuri syy on syrjäytyminen jo peruskouluvaiheessa."

        Ei välttämättä pidä paikkansa. Erään huumeaikuisen isä kertoi, että heidän kylälleen tuli aikoinaan asumaan joku henkilö, jonka luona nuoret alkoivat viettää aikaansa. Heidänkin silooin 15-vuotias poika oli siellä porukan mukana ja näin huumemaailma tuli pojalle tutuksi. Samainen isä kertoi, että heidän kylän nuoria on kuollut huumeisiin.

        Eikä ole mikään köyhä alue, missä tämä perhe asuu.

        harrastetaan yleistyksiä ihan samalla tavalla, kuten esim. huostaanotoista on luotu valheellinen mielikuva, että lapset viedään muka vain päihde tai vakavista mielenterveysongelmista kärsiviltä vanhemmilta, mikä ei ollenkaan pidä paikkaansa.

        Jos siis välttämättä yleistetään, niin varmaankin suurena huumeidenkäytön riskiryhmänä ovat syrjäytyneet nuoret tai esim. rikoksiin sekaantuvat. Jos ajattelee vankiloiden huumetilannetta, niin se pitänee paikkansa. Vai onko tilanne enemmän niin, että ensin tulevat huumeet ja sitten rikokset?

        Jos kuvitellaan vaikka, että huumekoukkuun jäävistä on 10 prosenttia syrjäytyneitä nuoria ja loput kaikkia muita, niin tuo %-luku voi olla kuitenkin suurin YKSITTÄINEN ryhmä, joka huumeiden käyttäjistä voidaan erottaa.


      • käyttäjäksi
        asioiden suhteen kirjoitti:

        harrastetaan yleistyksiä ihan samalla tavalla, kuten esim. huostaanotoista on luotu valheellinen mielikuva, että lapset viedään muka vain päihde tai vakavista mielenterveysongelmista kärsiviltä vanhemmilta, mikä ei ollenkaan pidä paikkaansa.

        Jos siis välttämättä yleistetään, niin varmaankin suurena huumeidenkäytön riskiryhmänä ovat syrjäytyneet nuoret tai esim. rikoksiin sekaantuvat. Jos ajattelee vankiloiden huumetilannetta, niin se pitänee paikkansa. Vai onko tilanne enemmän niin, että ensin tulevat huumeet ja sitten rikokset?

        Jos kuvitellaan vaikka, että huumekoukkuun jäävistä on 10 prosenttia syrjäytyneitä nuoria ja loput kaikkia muita, niin tuo %-luku voi olla kuitenkin suurin YKSITTÄINEN ryhmä, joka huumeiden käyttäjistä voidaan erottaa.

        "Julkaistu 1.11.2003 1:21:05

        TS/Timo Jerkku


        Läänin oikeuslääkäri Antti Jääskeläinen on seurannut suomalaista huumepolitiikkaa yli 30 vuoden ajan.


        Sekakäyttö HUUMAA Turussa

        KOKEILIJASTA
        KÄYTTÄJÄKSI

        Huumeiden käytön kehittymisessä on havaittavissa tiettyä kaavamaisuutta. Yhdestä kahteen kertaan on kokeilua. Sitä seuraavilla kerroilla ihminen jo tietää, mitä tekee. Kokeilua seuraavat yleensä vaiheina satunnaiskäyttö ja tapakäyttö, joka on säännöllistä huumeiden käyttämistä esimerkiksi kerran viikossa tai useammin. Ongelmakäytön vaiheessa huumeet hallitsevat täysin käyttäjän elämää.

        Aikaisempi mielikuva huumeita käyttävästä ihmisestä on muuttumassa. Tänä päivänä melkeinpä kuka tahansa voi jossakin määrin käyttää huumausaineita ilman, että pystyisimme käyttöä havaitsemaan tai tunnistamaan.

        Suurin osa huumausaineita kokeilevista nuorista on aivan tavallista koulunuorisoa, joka törmää aineisiin kavereiden avulla ja kokeilee ensi kerran tutussa seurassa. Nuorten asenteet huumeita, varsinkin kannabista ja ekstaasia, kohtaan ovat muuttuneet myönteisimmiksi.

        Koska lapsen huumeiden käyttö on vanhemmista pelottava ja ahdistava asia, voi luonnollinen kieltomekanismi estää heitä näkemästä joskus selviäkin merkkejä. Niitä ovat muun muassa lapsen elämäntapojen, koulunkäynnin ja koko olemuksen muuttuminen: luvattomat poissaolot koulusta, kaveripiirin vaihtuminen, lisääntynyt rahantarve, ennalta sopimattomat poissaolot kotoa, henkilökohtaisen hygienian laiminlyönti jne.

        -------------


        Kannattaa lukea koko artikkeli!


        http://www.turunsanomat.fi/extra/?ts=1,3:1010:0:0,4:10:0:1:2003-11-01,104:10:183120,1:0:0:0:0:0:


      • MEIDÄN lapsi
        asioiden suhteen kirjoitti:

        harrastetaan yleistyksiä ihan samalla tavalla, kuten esim. huostaanotoista on luotu valheellinen mielikuva, että lapset viedään muka vain päihde tai vakavista mielenterveysongelmista kärsiviltä vanhemmilta, mikä ei ollenkaan pidä paikkaansa.

        Jos siis välttämättä yleistetään, niin varmaankin suurena huumeidenkäytön riskiryhmänä ovat syrjäytyneet nuoret tai esim. rikoksiin sekaantuvat. Jos ajattelee vankiloiden huumetilannetta, niin se pitänee paikkansa. Vai onko tilanne enemmän niin, että ensin tulevat huumeet ja sitten rikokset?

        Jos kuvitellaan vaikka, että huumekoukkuun jäävistä on 10 prosenttia syrjäytyneitä nuoria ja loput kaikkia muita, niin tuo %-luku voi olla kuitenkin suurin YKSITTÄINEN ryhmä, joka huumeiden käyttäjistä voidaan erottaa.

        Esitetty: 26.06.2001 | Päivitetty: 27.06.2001
        Juontaja: Helena Itkonen | Tuottaja: Helena Itkonen

        Ei ainakaan meidän lapsi

        Huumeongelma koskettaa koko yhteiskuntaa, mutta eniten se järkyttää huumenuoren läheisiä. Hoitoonpääsy ei ole vielä tänäänkään itsestään selvyys. Helena Itkosen vieraina kolme äitiä: Leena Tolosen poika kuoli huumeisiin vuosi sitten, Marjukka Viljalan poika on keskellä huumekierrettä ja Sanna Niukkanen, itse entinen käyttäjä ja kolmen pienen lapsen äiti.

        Nuoren huumeiden käyttö voi pysyä vanhemmilta salassa jopa vuosia. Omasta lapsesta on vaikea uskoa näkemäänsä: huumeiden käytön merkit tulkitaan helposti muista syistä johtuviksi.

        Näin kävi myös Leena Toloselle, joka ajatteli poikansa Samun sairastavan anoreksiaa. Itse asiassa tämän raju laihtuminen johtuikin amfetamiinin käytöstä. Marjukka Viljalan silmät avautuivat vasta, kun oma poika varasti äidin rahat. Hätä lapsen puolesta sai molemmat äidit toimimaan. Hoitoon pääsy ja hoidon jatkuvuus ei kuitenkaan vielä tänä päivänäkään ole helppoa. Samu kuoli vuosi sitten.

        Sanna Niukkanen käytti itse kahdeksan vuotta huumeita. Omat vanhemmat eivät huomanneet mitään. Myös hän selitti laihtumisensa johtuvan syömishäiriöstä. Samaan aikaan hän hoiti kahta pientä lastaan ja kävi touhukkaasti töissä. Vasta kolmannen lapsen syntymä sai Sannan tahtomaan parantumista. Vieroitushalu oli saada nopean lopun heti alkuunsa. Lastensa kanssa sairaalaan hädissään saapunut Sanna ei päässyt heti hoitoon.

        Äitien mielestä Suomessa on asenneongelma. Huumenuori ja tämän perhe tuomitaan helposti ja jätetään oman onnensa nojaan. Hoidon riittämättömyys ei voi johtua yksinomaan rahan puutteesta. Uusien hoitomallien kehittäminen on haaste, johon yhteiskunnan on syytä tarttua tosissaan. Sanna Niukkasen sanoin: "Toivonta tapausta ei ole olemassa."

        http://www.yle.fi/inhimillinentekija/


      • järkevää
        MEIDÄN lapsi kirjoitti:

        Esitetty: 26.06.2001 | Päivitetty: 27.06.2001
        Juontaja: Helena Itkonen | Tuottaja: Helena Itkonen

        Ei ainakaan meidän lapsi

        Huumeongelma koskettaa koko yhteiskuntaa, mutta eniten se järkyttää huumenuoren läheisiä. Hoitoonpääsy ei ole vielä tänäänkään itsestään selvyys. Helena Itkosen vieraina kolme äitiä: Leena Tolosen poika kuoli huumeisiin vuosi sitten, Marjukka Viljalan poika on keskellä huumekierrettä ja Sanna Niukkanen, itse entinen käyttäjä ja kolmen pienen lapsen äiti.

        Nuoren huumeiden käyttö voi pysyä vanhemmilta salassa jopa vuosia. Omasta lapsesta on vaikea uskoa näkemäänsä: huumeiden käytön merkit tulkitaan helposti muista syistä johtuviksi.

        Näin kävi myös Leena Toloselle, joka ajatteli poikansa Samun sairastavan anoreksiaa. Itse asiassa tämän raju laihtuminen johtuikin amfetamiinin käytöstä. Marjukka Viljalan silmät avautuivat vasta, kun oma poika varasti äidin rahat. Hätä lapsen puolesta sai molemmat äidit toimimaan. Hoitoon pääsy ja hoidon jatkuvuus ei kuitenkaan vielä tänä päivänäkään ole helppoa. Samu kuoli vuosi sitten.

        Sanna Niukkanen käytti itse kahdeksan vuotta huumeita. Omat vanhemmat eivät huomanneet mitään. Myös hän selitti laihtumisensa johtuvan syömishäiriöstä. Samaan aikaan hän hoiti kahta pientä lastaan ja kävi touhukkaasti töissä. Vasta kolmannen lapsen syntymä sai Sannan tahtomaan parantumista. Vieroitushalu oli saada nopean lopun heti alkuunsa. Lastensa kanssa sairaalaan hädissään saapunut Sanna ei päässyt heti hoitoon.

        Äitien mielestä Suomessa on asenneongelma. Huumenuori ja tämän perhe tuomitaan helposti ja jätetään oman onnensa nojaan. Hoidon riittämättömyys ei voi johtua yksinomaan rahan puutteesta. Uusien hoitomallien kehittäminen on haaste, johon yhteiskunnan on syytä tarttua tosissaan. Sanna Niukkasen sanoin: "Toivonta tapausta ei ole olemassa."

        http://www.yle.fi/inhimillinentekija/

        tekstiä huumeongelmasta.


      • riittävää hoitoa

        Huumepotilaat eivät saa Suomessa riittävää hoitoa

        Julkaistu: 23.2.2007 lehdessä osastolla Pääkirjoitus

        Suomen viranomaiset ovat huolissaan rauhoittavien lääkkeiden sekä huumevieroitukseen kehitetyn buprenorfiinin matkustajatuonnista Virosta. Valtaosan rauhoittavista lääkkeistä sekä suuren osan vieroituslääkkeistäkin tiedetään ajautuvan katukauppaan. Vieroituslääke Subutexia voidaan käyttää myös huumeena suonensisäisesti.

        Viranomaisten huoli on aiheellinen, sillä yli puolet opiaateista riippuvaisista piikkihuumeiden käyttäjistä turvautuu buprenorfiinia sisältäviin lääkkeisiin. Osa heistä käyttää niitä suun kautta poistaakseen vieroitusoireita, joita syntyy, kun varsinaisia huumeita ei ole saatavilla tai niitä ei haluta käyttää. Suuri osa käyttää lääkettä huumausaineena suonensisäisesti.

        Viranomaisten sietäisi olla ainakin yhtä huolissaan huumeriippuvaisten vieroitushoidon surkeasta tilasta kuin korvaavien aineiden maahantuonnista. Huumeriippuvaisten hoitopaikkoja on aivan liian vähän, ja jonot niihin ovat kohtuuttoman pitkät.

        Nykyisin esimerkiksi Lahden seudulla huumevieroitukseen joutuu jonottamaan kolme kuukautta. Se on tuskastuttavan pitkä aika narkomaanille, joka on tottunut suonensisäisten huumeiden käyttöön. Jos motivaatiota hoitoon jonottamiseen ylipäätään riittää niin pitkäksi aikaa, turvautuu moni odotusaikana itse hankittuihin korvikkeisiin.

        Paperilla ja tavoiteohjelmissa huumehoito toimii Suomessa kohtalasesti, mutta käytännössä tilanne on surkea.

        Järvenpään sosiaalisairaalassa on satakunta paikkaa huumevieroitukseen. Muualla maassa narkomaaneja hoidetaan psykiatrisissa sairaaloissa ja muutamassa muussa yksikössä, joissa hoitopaikkoja on yhteensä noin 550.

        Hoitopaikkojen taso vaihtelee paljon varsinaisista vieroitushoitolaitoksista terveysneuvontapisteisiin ja asumispalveluja tarjoaviin laitoksiin.

        Vuosittain hoitoon hakeutuu noin tuhat narkomaania. Pelkästään piikkihuumeiden käyttäjiä Suomessa arvioidaan olevan yli 20000. Kaksi kolmannesta heistä asuu pääkaupunkiseudulla.

        Hoitoa tarvitseva ja haluava narkomaani pääsee kyllä vastaanotolle niin terveyskeskukseen kuin A-klinikallekin ja yleensä saa niin halutessaan lähetteen hoidon tarpeen arviointiin. Sen jälkeen alkaa jonotus. Jonotusaikaa pidentää vielä se, että muutamissa kunnissa hoitoa varten annettavia maksusitoumuksia käsittelee vain yksi ihminen. Hänen lomiensa tai työkiireidensä vuoksi maksupaperit makaavat yhä kasvavassa pinossa.

        Vielä pidempi jonotus alkaa, kun päihderiippuvainen on päässyt vieroitushoidosta. Suurin osa tarvitsisi pitkän huumehistoriansa ja huonon kuntonsa vuoksi pitkän kuntouttavan hoitojakson, mutta jonotus siihen voi kestää jopa vuosia. Kunnat myöntävät maksusitoumuksia kuntouttavaan hoitoon vielä kitsaammin kuin vieroitushoitoon.

        Osa omatoimisimmista narkomaaneista yrittää ratkaista ongelmaa hakemalla lääkkeitä muualta, esimerkiksi Virosta. Jotkut heistä onnistuvatkin pysyttelemään lääkkeiden turvin erossa huumeista.

        Suomessa kannattaisi ottaa oppia esimerkiksi Tanskasta, jossa huumeista irti pyristelevät narkomaanit saavat hoitoa heti. Hoidon järjestäminen maksaa, mutta se tuottaa kulut takaisin, kun muun hoidon tarve supistuu ja huumeiden käyttöön usein liittyvä rikollisuus vähentyy. Hoidon järjestämisen huumeista riippuvaisille pitäisikin kuulua hoitotakuun piiriin.


      • Anonyymi
        MEIDÄN lapsi kirjoitti:

        Esitetty: 26.06.2001 | Päivitetty: 27.06.2001
        Juontaja: Helena Itkonen | Tuottaja: Helena Itkonen

        Ei ainakaan meidän lapsi

        Huumeongelma koskettaa koko yhteiskuntaa, mutta eniten se järkyttää huumenuoren läheisiä. Hoitoonpääsy ei ole vielä tänäänkään itsestään selvyys. Helena Itkosen vieraina kolme äitiä: Leena Tolosen poika kuoli huumeisiin vuosi sitten, Marjukka Viljalan poika on keskellä huumekierrettä ja Sanna Niukkanen, itse entinen käyttäjä ja kolmen pienen lapsen äiti.

        Nuoren huumeiden käyttö voi pysyä vanhemmilta salassa jopa vuosia. Omasta lapsesta on vaikea uskoa näkemäänsä: huumeiden käytön merkit tulkitaan helposti muista syistä johtuviksi.

        Näin kävi myös Leena Toloselle, joka ajatteli poikansa Samun sairastavan anoreksiaa. Itse asiassa tämän raju laihtuminen johtuikin amfetamiinin käytöstä. Marjukka Viljalan silmät avautuivat vasta, kun oma poika varasti äidin rahat. Hätä lapsen puolesta sai molemmat äidit toimimaan. Hoitoon pääsy ja hoidon jatkuvuus ei kuitenkaan vielä tänä päivänäkään ole helppoa. Samu kuoli vuosi sitten.

        Sanna Niukkanen käytti itse kahdeksan vuotta huumeita. Omat vanhemmat eivät huomanneet mitään. Myös hän selitti laihtumisensa johtuvan syömishäiriöstä. Samaan aikaan hän hoiti kahta pientä lastaan ja kävi touhukkaasti töissä. Vasta kolmannen lapsen syntymä sai Sannan tahtomaan parantumista. Vieroitushalu oli saada nopean lopun heti alkuunsa. Lastensa kanssa sairaalaan hädissään saapunut Sanna ei päässyt heti hoitoon.

        Äitien mielestä Suomessa on asenneongelma. Huumenuori ja tämän perhe tuomitaan helposti ja jätetään oman onnensa nojaan. Hoidon riittämättömyys ei voi johtua yksinomaan rahan puutteesta. Uusien hoitomallien kehittäminen on haaste, johon yhteiskunnan on syytä tarttua tosissaan. Sanna Niukkasen sanoin: "Toivonta tapausta ei ole olemassa."

        http://www.yle.fi/inhimillinentekija/

        Sanna Niukkanen käyttää edelleen huumeita ja itseasiassa myykin niitä, mutta saahan sitä kukin valehdella niinkuin tahtoo :D :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanna Niukkanen käyttää edelleen huumeita ja itseasiassa myykin niitä, mutta saahan sitä kukin valehdella niinkuin tahtoo :D :D

        Kerroppas mitä oot multa käyny ostamassa? Mun elämä kestää päivän valon, anna tulla totuus⁉️
        Yt. Sanna Niukkanen


    • tavallisia ihmisiä

      Lumme karsii outoja käsityksiä huumeiden käyttäjistä
      Anne Soimula vastustaa ihmisten luokittelua

      Julkaistu: 1.3.2007 lehdessä osastolla Kaupunki

      markku karumo


      Anne Soimula tietää, että huumeet ovat jokapäiväinen asia. Huumeiden käyttäjien yhdistys Lumme on toiminut rekisteröitynä hänen johdossaan jo lähes vuoden.

      "Yhteiskunta alkaa ehkä olla valmis kuuntelemaan", Soimula sanoo tutkimuksesta, joka on selvittänyt suomalaisten suhtautumista huumeiden väärinkäyttäjiin.

      Soimula perää ihmisarvoista kohtelua. "Ketään ei saa kohdella kaltoin vain huumeiden käytön takia. He ovat tavallisia ihmisiä."

      Helsingin terveysneuvontapisteen Vinkin asiakkaiden ja työntekijöiden pohdiskelusta syntynyt Lumme on huumeiden käyttäjien vertaisverkosto, apu-, neuvonta- ja tukielin. Jäseniä on noin 80 ja heistä puolet huumeiden käyttäjiä.

      Työ on usein arkista: "Syötän ihmisiä, ruinaan yhdistykselle rahaa, siivoan, vien lääkäriin", Soimula kuvailee.

      Lumme ei kannata huumeiden laillistamista eikä edellytä niiden hyväksymistä. Se pyrkii ehkäisemään huumehaittoja. "Suomi on varmaan viimeinen maa, jonne tällainen yhdistys on perustettu."

      "Ei ole ketään, joka ei voisi jäädä huumekoukkuun", Soimula sanoo. "Miksei siitä voisi parantua. Jokapäiväisestä käytöstä pääsee eroon, jos haluaa. Ei auta, että vieressä on joku jankuttamassa."

      Huumeriippuvaisten hoitopalvelut ovat Soimulan mielestä huonolla tolalla, ja hoitoon pääsyä voi joutua odottamaan tolkuttoman kauan.

      Hän ymmärtää, että huumeiden käyttäjät voivat vaikuttaa pelottavilta, kun ihmiset yleistävät eivätkä tiedä, minkälaista se elämä on.

      Apu on tärkeää, ja sen laatu. Sellainen tyyli, että annetaan rahaa ja kehotetaan pärjäilemään, ei ole Soimulasta paljonkaan arvoista.

      Jos huumeriippuvainen on oma lapsi, on tärkeää osoittaa, että suhde on olemassa. "Rakastakaa, rakastakaa, rakastakaa vielä enemmän."
      Lisää aiheesta:

      Lähes joka toisen lähipiiristä löytyy huumeiden käyttäjä (1.3. 00:00)

      http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Lumme karsii outoja käsityksiä huumeiden käyttäjistä/HS20070301SI1KA01bqe

      • tästä helvetistä"

        "Kun hetkeksi pääsisi tästä helvetistä"
        Huumeita käyttävä veli tai sisko jättää syvät arvet sisaruksiin
        "Vihaan ja rakastan veljeäni."

        Julkaistu: 15.1.2007 lehdessä osastolla Elämä & Terveys

        jaana laitinen

        Jos perheessä on huumeiden käyttäjä, ongelman vangiksi jää herkästi koko perhe. Vanhemmat keskittävät voimansa usein yhden lapsen ongelmiin, ja sisarukset voivat jäädä kasvamaan omin päin. Joskus he alkavat ottaa vastuuta perheessä.
        TIMO MÄNTTÄRI

        Sanna palasi hiljattain Suomeen. Hän työskenteli vuosia ulkomailla. Sinne hänet ajoi perheen pitkä painajainen: itsetuhoisen veljen huume-, lääke- ja viinasekoilu.

        "Se oli hyvä pakotie. Puhelut Suomeen maksoivat paljon. Se antoi syyn jättää soittamatta."

        "Uutiset olivat aina huonoja."

        Veljen tempoilua on ollut raskas seurata. Sannan veljen Kimmon elämä nytkähti raiteiltaan jo nuorena. Kerran äiti löysi hänen lipastostaan oudon kasvin.

        "Hän yritti kasvattaa kannabista. Oli valot ja kaikki. Se oli sama piironki, jossa pidin Dingon kuvia, kun vielä asuin kotona."

        Äiti ei ymmärtänyt - tai ei jaksanut eikä halunnut ymmärtää - mitä poika puuhasi. Hän heitti kasvin roskiin.

        Pojan kanssa oli ollut vaikeuksia aiemminkin. Sanna muistelee, että veli joi viinaa jo hyvin nuorena ja oli käytökseltään "hulvaton". Perheen väkivaltainen ja alkoholisoituva isä ei enää asunut kotona.

        "Äiti yritti panna rajat, mutta Kimmo ei hyväksynyt niitä. Hän raivostui. Kerran yritimme pitää häntä kotiarestissa. Hän pieksi meitä niin kauan että pääsi ulos huoneesta."

        "Kimmo ei pystynyt kontrolloimaan käytöstään, jos hän suuttui. Hän potki ovet rikki ja paiskoi kirjat nurkkaan."

        Koulussa veli kävi opettajan kimppuun ja sai porttikiellon. Pian ongelmat kotonakin pahenivat. Äiti joutui yöpymään turvakodissa.

        Yksi käännekohta oli, kun poika painoi puukon äidin kurkulle ja uhkasi tappaa, jos ei saa rahaa.

        "Kimmo ei kuulema ollut haissut viinalta, mutta sillä oli ollut hullun kiilto silmissä. Silloin tajusin, että hän käyttää huumeita."

        Sanna on iloinen, että äiti pysyi lujana siinä tilanteessa. Poika oli vietävä pois, sillä kyse alkoi olla kaikkien hengestä.

        Veli joutui mielisairaalaan ja sen jälkeen poikakotiin. Se oli rauhallisempi jakso perheen elämässä.

        Kun poika aikanaan pääsi pois poikakodista, alamäki jyrkkeni nopeasti, Sanna kuvailee. Tuli rikoksia ja vankilareissu.

        Hän käy yhä kiristämässä äidiltä rahaa. Jos sitä ei löydy, poika hajottaa paikat. Äiti pelkää.

        "Kysyin pari kuukautta sitten äidiltä, onko Kimmolla jokin diagnoosi. Ei ole. Lapsi on viiltänyt auki ranteensa ja kurkkunsa ja hypännyt parvekkeelta, eikä kukaan ole koskaan tutkinut, mikä sillä on."

        Huumeet ovat veljeltä luultavasti nyt jääneet, Sanna arvelee, mutta tilalle ovat tulleet viina ja lääkkeet.

        "Kumpi sitten on parempi."

        Sanna kysäisi veljeltään hiljan, onko tämä käyttänyt huumeita.

        "Hän luetteli, mitkä kaikki hepatiitit hänellä on, ja kysäisi, mitäs luulet."

        Sanna lähti kotoa parikymmpisenä ja muutti pian toiselle paikkakunnalle. Murhe ja huoli veljestä muuttivat mukana. Huonoista uutisista ei päässyt eroon toisessa kaupungissa eikä ulkomaillakaan.

        Hän laittaa edelleen illalla puhelimen pois päältä, muuten veli soittelisi yöllä. Omista miesystävistään hän on tarkka.

        "Kerran eräs mies kertoi, että hän on ollut putkassa. Se juttu loppui siihen. Odotan, että mies on putipuhdas pulmunen. Vältän epämääräisiä ihmisiä."

        Sanna on toiminut vuodet läpi äitinsä tukihenkilönä.

        "On hyvä, että hän saa kertoa, mitä tapahtuu. Muut eivät usko, millainen Kimmo voi olla. Vain toinen, joka näki saman, tiesi. "Hänelle on tärkeää, että äiti on pysynyt selväjärkisenä eikä tunne syyllisyyttä poikansa teoista.

        "Olen myös lakannut saarnaamasta äidille siitä, että hän hyysää ja antaa rahaa Kimmolle. Eikä äiti enää kaikkea kerrokaan."

        Sannasta kasvoi yksin selviytyjä.

        "Olen ollut aika itsenäinen. En ole tarvinnut tukea. Olen tiennyt, mihin olen menossa."

        Hyvät ystävät, joille on voinut puhua, ovat auttaneet Sannaa jaksamaan. Tukea on tullut myös vertaistukiryhmistä. Hän on käynyt Irti huumeista ry:n vertaistukiryhmässä ja uudessa sisarusryhmässä.

        "Niissä asioista puhutaan oikeilla nimillä. Siellä löytyy vastaanottavaisia kuulijoita. Kaikilla on sama ongelma, oma musta möykky."

        Ryhmissäkin puhe lipsahtaa usein huumeiden käyttäjiin, vaikka tarkoitus on keskittyä omiin tunteisiin.

        "Jos jollakin menee hyvin, se antaa toivoa. Jos kuulee huonoja uutisia, voi ajatella, että jollakin menee meitäkin huonommin. Aina sieltä saa jotakin hyvää."

        Sanna on "huutanut ja kironnut" ryhmissä.

        "Minulla on paljon vihantunteita veljeä kohtaan, ja olen sanonut sen ääneen. Muut sanovat, että heistä tuntuu samalta."

        "Pelkään, että Kimmo kuolee. Silti haluaisin, että se selviää ja siitä tulee tavallinen veli."

        Tuki on auttanut niin, että hän on lakannut "pelastamasta" veljeään.

        "Kesti monta vuotta, kunnes pystyin sanomaan, että jos tällainen elämä tekee onnelliseksi, siitä vaan. En voi elää sen elämää. Voin vain saarnata, eikä sekään auta, jos sen omissa aivoissa ei ala raksuttaa."

        "Kun viimeksi tapasin Kimmon, pidin suuni kiinni ja vain kuuntelin, vaikka vaikeaa oli."


        Sannan ja Kimmon nimet on muutettu.

        http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Kun hetkeksi pääsisi tästä helvetistä/HS20070115SI1TL02eic


    • HS 21.10.2007

      HELSINGIN SANOMAT
      SUNNUNTAINA 21.10.2007


      Ilona oli yksi huumeiden paristasadasta vuotuisesta uhrista
      Julkaistu 13.10. 0:02

      Espoolainen Ilona kuoli elokuussa. Hän on yksi niistä noin kahdestasadasta suomalaisesta, jotka kuolevat tänä vuonna huumeisiin. Viime vuonna heitä oli 184, joista 20 naisia.
      Ilona alkoi käyttää huumeita teini-iässä. Ensin kului kannabista, sitten myös amfetamiinia, heroiinia ja Subutexia. Hän viilteli itseään ja otti yliannostuksia. 19 kertaa Ilona kokeili päihdehoitoa.
      Kaksi kuukautta sitten Ilona teki itsemurhan. Hän söi sekavassa olotilassa lääkkeitä ja yritti hetken päästä perua tekonsa suihkuttamalla vatsaansa vettä. Itse tehty vatsahuuhtelu ei onnistunut. Kuollessaan Ilona oli 23-vuotias.

      Ilonan isosisko Liisa sai kuulla tapahtuneesta parin tunnin päästä isältään. Liisa kävi heti tapahtumapaikalla hyvästelemässä siskonsa. Se on auttanut asian ymmärtämisessä. "Jokainen huumeiden käyttäjän omainen tietää, että puhelin voi soida milloin tahansa. Mutta siihen ei voi valmistautua, mitä sen puhelun jälkeen tapahtuu", 27-vuotias Liisa toteaa.
      Sisaret etääntyivät toisistaan viime vuosina, ja saattoi mennä pitkäänkin, etteivät he tavanneet. Viime aikoina tapaamiset menivät usein riitelyksi. Hoitoalalla työskentelevän isosiskon huoli sai Ilonan hermostumaan.

      Liisan mielestä raskainta oli huomata pikkusiskon pikkuhiljaa muuttuvan toiseksi ihmiseksi. Ilonalla todettiin epävakaa persoonallisuus. Huumeiden käytön takia muita diagnooseja ei koskaan tehty. Ei siis tiedetä, kumpi oli ensin, huumeet vai mielenterveysongelmat. Ilonan oman kertoman mukaan psyykkiset ongelmat alkoivat 11-vuotiaana.
      "Aineet laittavat aivokemiat niin sekaisin. Myös se, mitä siinä maailmassa näkee ja kokee, muuttaa ihmistä", Liisa kertoo.
      Kun vanhemmat lopettivat rahan antamisen, kodeista alkoi kadota tavaraa. Sisko kadotti hänelle ostettuja polkupyöriä ja kännyköitä jatkuvasti. Joskus hän haukkui ja kiristi vanhempiaan, jopa itsemurhalla. "Ja naisellahan on aina se yksi keino saada rahaa."

      Ilona aloitti hoidon 19 kertaa. Vieroitusta hän jaksoi vaihtelevasti ja jätti sen kerta toisensa jälkeen kesken. Alkuvuosina hoitopaikat eivät Ilonan mielestä olleet hänelle sopivia. Hän piti ongelmiaan mielenterveydellisinä, ei huumeisiin liittyvinä. Loppuvuosina Ilonalla oli motivaatiota, muttei voimia.
      Isosisko ihmettelee, ettei huumeiden käyttäjää ole mahdollista pitää pakkohoidossa, jos hän alun alkaen menee sinne itse vapaaehtoisesti.
      Viimeisen vuoden aikana Ilona oli hoitojaksojen välillä ilman huumeita korkeintaan viikon. "Vaikka huumeista pääsisikin eroon, voi normaaliin maailmaan sopeutuminen tuntua epätoivoiselta", Liisa pohtii. "Myös luottamuksen saaminen on vaikeaa. Kun on niin moneen kertaan pettänyt itsensä ja läheisensä."

      Liisa muistaa siskonsa sitkeänä, kilttinä ja urheilullisena tyttönä. Ajatus pikkusiskon normaalista elämästä ja perheen perustamisesta ei tuntunut enää pitkään aikaan todennäköiseltä.
      Liisa uskoo, että enää pikkusiskon ei tarvitse taistella. "Elämä täällä oli helvettiä."
      Hän ymmärtää, että yhteiskunta haluaa unohtaa kaduilla hörhöilevät huumeiden käyttäjät. "Mutta pitää muistaa, että hekin ovat jonkun lapsia, jonkun siskoja."

      Ilonan ja Liisan nimet on muutettu.

      http://www.hs.fi/teksti/uutiset/tuoreet/artikkeli/Ilona oli yksi huumeiden paristasadasta vuotuisesta uhrista/1135230999447

      • Huumekuolemat lisääntyneet

        Huumeisiin kuolleiden määrä kasvaa koko ajan
        Julkaistu 13.10. 0:02

        Huumeisiin kuolleiden määrä lisääntyy Suomessa edelleen. Viime vuonna huumausaineita löydettiin alustavien tietojen mukaan 184 vainajan verestä, vuonna 2005 heitä oli yhdeksän vähemmän.
        Viime vuonna huumekuolemiksi tilastoiduista puolet kuoli huumemyrkytykseen tai yliannostukseen. Lopuissa tapauksista uhrin verestä löytyi huumetta, mutta kuoleman aiheutti esimerkiksi hyppy parvekkeelta tai autokolari.
        Huumekuolemista 30 oli itsemurhia. Tämän lisäksi kuusi surmattiin. Pääosa heistä oli hieman yli 20-vuotiaita miehiä.

        Vielä muutama vuosi sitten pääkaupunkiseudulla – etenkin Helsingissä – tapahtui puolet huumekuolemista. Nyt osuus on noin 40 prosenttia.
        "Suomessa ei ole sellaista paikkaa, missä ei olisi huumeita", Helsingin yliopiston oikeuslääketieteellisen laitoksen professori Erkki Vuori sanoo. Oikeuslääketieteen laitoksella tutkitaan huumeiden uhreja Pohjois-Suomea ja pikkupaikkakuntia myöten.
        Vuoren mukaan valtaosan verestä löytyy useaa huumetta, alkoholia ja lääkkeitä. Esimerkiksi viime vuonna kuollut 25-vuotias mies otti lääkkeitä, poltti pilveä, piikitti korvaushoitolääkettä suoneen ja nukahti. Aamukolmelta hän vielä kuorsasi, mutta oli kuuden tunnin päästä eloton.

        Kannabista löytyi 99 uhrin ja korvaushoitolääkettä eli buprenorfiinia 89 uhrin verestä. Buprenorfiinia, esimerkiksi Subutexia, on käytetty opiaattiriippuvaisten hoitoon, mutta narkomaanit ovat käyttäneet sitä heroiinin ja morfiinin korvikkeena. Heroiinin osuus huumekuolemista on laskenut dramaattisesti. Vuoden 2000 heroiiniin kuoli 63, viime vuonna enää kaksi.
        Viranomaiset pelkäävät nyt uutta heroiinibuumia. Tänä vuonna ensihoito on saanut Helsingissä vastaansa kymmenen heroiinin yliannostusta. Viime vuonna niitä oli viisi.
        Tanskassa ja Norjassa huumeisiin kuolleet ovat reilusti yli 30-vuotiaita, Suomessa he ovat nuoria, 20–24-vuotiaita. Vuori ei tiedä miksi. "Voiko olla niin, että nuoret käyttävät yhdessä kokeneiden kanssa, ja ottavat sitten liian suuren annoksen?"

        Myös vakavat myrkytys- ja yliannostustapaukset ovat lisääntyneet. Viime vuonna ensihoitoyksikkö pelasti Helsingissä yli 60 ihmistä vakavalta myrkytykseltä tai yliannostukselta.
        Professori Vuori on tutkinut kuolinsyitä vuodesta 1981. "Kun aloitin, huumeisiin kuolleita tuli vastaan yksi kuukaudessa, vähitellen yksi viikossa. Nyt yhtenä päivänä tapauksia voi olla useita."


    • meillä alkoholisteillekin

      erittäin puutteellista, puhumattakaan narkomaaneista, joiden hoitoonpääsy- / hoitopaikkatilanne on vieläkin huonompi.

      Surullista, että viranomaiset eivät viitsi päivittää asian tätä puolta, koska tämä VIP-piirienkin huumepommi on kyllä ollut tiedossa jo jonkin aikaa. Siitä vain ei ennen ole puhuttu julkisuudessa.

      Vanhempien huumeidenkäyttö on lapsen kannalta aina yhtä surullista, oli perheen varallisuustaso mikä tahansa.

      • tuli äsken

        todetuksi ja tunnustetuksi rock-yhtyeen solistiäidin alkoholiongelma myös tyttären näkökulmasta kerrottuna.

        Eikös sossujen pitäisi olla jo tukka putkella matkalla perheeseen?

        Meinaan vain, että kun äiti ja tytär kertovat siitä tv:ssä, niin eikö se riitä jo sossujen huostaanottoriemuun kun siihen riittää pelkkä sossun HUOLI tai nimettömänä tehty lastensuojeluilmoitus, jossa ei ole totta edes toista puolta.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Poliisi tutkii murhaa Paltamossa

      Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta
      Paltamo
      44
      5199
    2. Jos me voitais puhua

      Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä
      Ihastuminen
      24
      3420
    3. Jenna meni seksilakkoon

      "Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t
      Maailman menoa
      298
      2802
    4. Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."

      Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui
      Maailman menoa
      55
      2608
    5. Mikä sinua ja

      kaivattuasi yhdistää ?
      Ikävä
      169
      2294
    6. On ikävä sua

      Koko ajan
      Ikävä
      24
      2109
    7. Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.

      Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      126
      1871
    8. Vielä kerran.

      Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä
      Ikävä
      366
      1835
    9. Vain yksi elämä

      Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu
      Ikävä
      88
      1761
    10. M nainen tiedätkö mitä

      Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti
      Ikävä
      16
      1381
    Aihe