Kenelläkään kokemusta?

Meillä on vanhempi koira kans arka vieraita koiria kohtaan, eli nähdessää haukkuu ja riehuu, eli on heti puolustuskannalla rajustikin. Saanut kans pentuna pari kertaa kunnolla selkäänsä irti juoksevalta vieraalta koiralta, joten varmaan sen takia on tollanen..
Otettiin pari kuukautta sitten pentu sille kaveriks, ja hyvin meni. Alkuun oli muutaman päivän niin, ettei suostunut samaan huoneeseen pennun kanssa ja väisteli sitä, murahtelikin välillä kun pentu tuli liian lähelle. Vähitellen sitten on alkanut hyväksyä uuden kaverinsa ja nyt jo nukkuvat vierekkäin omilla pedeillään ja vähän jopa leikkiikin keskenään köydenvetoa.
Tuo vanha koira on siis kyllä muutaman koiran aiemminkin hyväksynyt kaverikseen, kunhan on rähinästään huolimatta päässyt lähelle tutustumaan.
Pentuja pelkää kovasti jostain syystä, eli mitä pienempi pentu, sitä kauempaa kiertää. Sen takia pelättiinkin alkuun, että miten pennun kotiintulo onnistuu, kun ennen pennun kotiin hakemista käytiin sitä pari kertaa vanhan koiran kanssa katsomassa, niin vanha koira ei tietysti suostunut tulemaan lähellekään pentua...
Jos pennun sille kaveriksi otatte, niin käykää ainakin muutama kerta ennen pennun kotiin tuomista tutustumassa siihen vanhan koiran kanssa. Älkääkä lannistuko vaikkei haluakaan heti tutustua, meillä ainakin kun annettiin aikaa eikä pakotettu koiria samaan tilaan ennenkuin vanhus oli valmis, kaikki meni lopulta hyvin. Nyt ovat niin söpöjä yhdessä=)

Uuden pennun tulo kotiin on aina iso asia vanhalle aralle koiralle. 1-2 viikkoa voidaan ihmetellä ja hieman "pelätä" uutta rohkeaa pentua mutta kun saavat rauhassa tutustua niin aivan varmasti heistä tulee ylimmät ystävät =) .
Tilanne on hieman eri kun pentu tuodaan omaan kotiin ,kodin ulkopuolella vastaan tulevat aikuiset vieraat koirat monesti pelottavat pehmeää ,arempaa koirulia :)

Meille tuli toukokuussa uusi pentu ja vanha koiramme (4v sheltti) on aina ollut hyvin arka muita koiria kohtaan. Pelkää sekä isoja että pieniä koiria, lapsia, melua yms.. Aluksi meinattiin jättää koko toisen koiran hankkiminen tämän arkuuden takia, mutta kokeiltiin sitten.

Pentu oli tullessaan jo isompi kuin vanhempi koiramme ja shelttimme pelkäsi sitä aivan mahdottomasti (suoraan sanottuna paskoi alleen ensimmäisenä päivänä, kun pentu tuli taloon) pysytteli ensimmäisen päivän visusti tuolin alla piilossa uudelta tulokkaalta. Uusi pentu oli sitten puolesatan aika villi tapaus eli olisi halunnut rymytä vanhemman kanssa oikein kunnolla.

Mutta siitä se sitten kuitenkin lähti sujumaan. Muistan kuinka ensimmäisenä iltana pennun nukahdettua ripottelin leikkeleen palasia pennun kyljelle ja houkuttelin niiden avulla vanhempaa edes haistamaan pentua. :D Ensimmäisen viikon aikana vanhempi koira vain kiersi pennun kaukaa, mutta toisella viikolla pesi pennulta jo kuonon ja pepun. :) Nopeasti se edistyminen sitten tapahtui. Meillä oli ehkä siinä, että vanhempi koiramme tajusi jossain vaiheessa, että sillä sittenkin riittää uskallusta komentaa pentua, joka uskoi heti. Kun pari ensimmäistä varoitusta liian rajusta menosta meni pennulle perille niin vanhempi koira alkoi osoittaa uskalluksen merkkejä lähestyä itse pentua.

Nyt koirat ovat hyviä kaveruksia, vaikka kokoeroa on aivan valtavasti (sheltti 34cm ja pentu 68cm). Vanhempi ilmoittaa edelleen pennulle ajoissa, jos leikit menee liian rajuksi ja pentu uskoo. On ollut ihana huomata, että uuden pennun myötä vanhempi on löytänyt uudelleen nuorella iällä huonojen kokemusten kautta menettämänsä rohkeutensa myös vieraiden koirien kanssa. Enää ei lenkillä kierretä vierasta koiraa kaukaa häntä koipien välissä ja syliin pyrkien, vaan koira on nykyään halukas häntä heiluen menemään tutustumaan jokaiseen vastaan tulevaan koiraan.

Itsellä ei ole mitään kokemusta asiasta, mutta itse ottaisin tilanteessa rauhallisesti. Jos pentu on kovin villi, katsokaa että vanhemmalla on paikka, jossa se saa olla rauhassa. Koiraa ei saa pakottaa, ettei se koe joutuvansa pakkorakoon ja pelästy kahta pahemmin, mutta toisaalta ei saa myöskään hyssytellä, sillä se viestii koiralle, että jotain on tosiaan hätänä.

Ja ulkoillessa sinun koirasi ei mene tapaamaan vieraita koiria. Sinä olet sen johtaja ja suojelija. "Suojelet" sitä vierailta koirilta. Näin sen ei tarvitse hälyttää vaarasta. Jonkun rauhallisen ja kiltin koiran kanssa voi antaa tutustua kaikessa rauhassa, aluksi vaikka vain seurata sen vieraan koiran leikkimistä ohjaajansa kanssa, mutta ei saa pakottaa esimerkiksi pitämällä sylissä, ettei se tunne jäävänsä loukkuun. Ensimmäiset kerrat koirasi varmaan juoksentelee haukkuen edestakaisin, mutta jos toinen koira ottaa lunkisti eikä reagoi, se ehkä myöhemmin (monta tapaamiskertaa) uskaltautuu nuuhkímaan.

Koirallesi voi olla tosi tärkeää, että se saa itse nuuskia toista koiraa rauhassa ilman että toinen vaikka kääntyilee tai yrittää heti haistella takaisin. Koirille ei siis missään vaiheessa sanota mitään. Kun koirasi uskaltaa luottaa yhteen koiraan, se ehkä ymmärtää, etteivät ne muutkaan niin pahoja ole. Mutta sinun täytyy ymmärtää, että koirasi ei halua olla kaikkien kaveri. Muutama vakileikkikaveri riittää koiralle, jos se edes huolii niitä.

Jos koira on totaalisen lukossa tilanteessa, eli ei huoli edes makupaloja, ja käytös häiritsee jo kadulla ohittamista, voi ehkä aloittaa siedättämisen. Eli ollaan juuri ja juuri niin kaukana vieraasta koirasta, ettei koira pelkää sitä, ja syötetään makupaloja, leikitään lelulla, ja ehkä teetetään joku temppu ja palkitaan. Sitten siirrytään lähemmäs.

on hyvin arka koira joka pelkää vieraita koiria, haukkuu niitä nähdessään ja lähtee heti karkuun niiden lähestyessä. otin kuitenkin uuden koiran (tätä arkaa koiraa vanhempi) ja annoin heidän rauhassa tutustua omaan tahtiinsa koira puistossa kun muita koiria ei siellä ollut ja muutaman tunnin tutustumisen jälkeen ovat olleet parhaat kaverukset. tuo arka koirani edelleen kyllä vieraita koiria pelkää hirveästi mutta tulokasta ei enään yhtään. jotenka antakaa vain aikaa ja tilaa niin kyllä se varmaankin siitä sitten.