Matteuksen evankeliumin 27. luvun 46. jakeessa Jeesus huutaa ristillä: ”Eli, Eli, lama sabakhthani? – se on käännetty: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”
Sanat eivät kuitenkaan sisällä tällaista tulkintaa ja kyseessä on väärä käännös. Todellinen merkitys on juuri päinvastainen kuuluen:
Jumalani, Jumalani, kuinka sinä minut kirkastat!
Mutta vielä enemmän, sillä samalla kun lama on miksi tai kuinka, sanana siihen liittyy ajatus häikäistä eli adverbin tavoin se voisi kuulua ”kuinka häikäisevästi” jne. Ajattelemattomalle lukijalle tämä tulkinta saadaan väkisin vastaamaan ikään kuin profeetallisen ilmaisun täyttymistä viittaamalla Psalmien 22:1 kohtaan, joka kuuluu:
”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”
Sanat ovat:
Eli, Eli, lamah azabvta-ni?
On siis räikeä ero olemassa Psalmien 22. luvun heprealaisten sanojen azabvta-ni ja Matteuksen evankeliumin sabakhthani välillä.
Kyseessä on väärä käännös ja jos kysytään syytä siihen, miksi varhaiskirkon isät turvautuivat siihen, vastaus on selvä: Koska nuo sakramentilliset sanat kuuluivat oikein tulkittuina PAKANALLISIIN TEMPPELIMENOIHIN. Ne ilmoitettiin pelottavien vihkimyskokeiden jälkeen, ja ne olivat vielä joidenkin ”isien” tuoreessa muistissa, kun Matteuksen evankeliumi julkaistiin kreikan kielellä. Lopuksi, koska monet mysteeriouskontojen hierofantit ja vielä useammat vihityt elivät vielä noina aikoina ja koska oikein sanoin käännetty lause olisi luokitellut Jeesuksen suoraan tavallisten vihittyjen joukkoon. Sanat ”Jumalani, Aurinkoni, sinä olet vuodattanut säteesi minuun!” olivat viimeiset sanat, jotka päättivät vihityn, ”Auringon loistavan valitun ja pojan”, kiitosrukouksen. Egyptistä löydämme vielä tänäkin päivänä veistoksia ja maalauksia, jotka kuvaavat tätä riittiä. Kokelas on kahden jumalallisen takaajan keskellä; toinen, ”Osiris-Aurinko” haukanpäineen, edustaa elämää, toinen, Merkurius – iibispäinen jumaluus, joka opastaa sieluja kuoleman jälkeen uuteen olinpaikkaan, Haadekseen – vastaa vertauskuvallisesti fyysisen ruumiin kuolemaa. Kummatkin kaatavat ”elämän virtaa”, puhdistavaa vettä, vihityn päälle, ja nämä kaksi virtaa muodostavat leikatessaan ristin. Totuuden pitämiseksi paremmin salassa tätä basso rilievoa [matalaa kohokuvaa], on myös selitetty ”kristillisen totuuden pakanalliseksi ennakkoaavistukseksi”
Sanat eivät kuitenkaan sisällä tällaista tulkintaa ja kyseessä on väärä käännös. Todellinen merkitys on juuri päinvastainen kuuluen:
Jumalani, Jumalani, kuinka sinä minut kirkastat!
Mutta vielä enemmän, sillä samalla kun lama on miksi tai kuinka, sanana siihen liittyy ajatus häikäistä eli adverbin tavoin se voisi kuulua ”kuinka häikäisevästi” jne. Ajattelemattomalle lukijalle tämä tulkinta saadaan väkisin vastaamaan ikään kuin profeetallisen ilmaisun täyttymistä viittaamalla Psalmien 22:1 kohtaan, joka kuuluu:
”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”
Sanat ovat:
Eli, Eli, lamah azabvta-ni?
On siis räikeä ero olemassa Psalmien 22. luvun heprealaisten sanojen azabvta-ni ja Matteuksen evankeliumin sabakhthani välillä.
Kyseessä on väärä käännös ja jos kysytään syytä siihen, miksi varhaiskirkon isät turvautuivat siihen, vastaus on selvä: Koska nuo sakramentilliset sanat kuuluivat oikein tulkittuina PAKANALLISIIN TEMPPELIMENOIHIN. Ne ilmoitettiin pelottavien vihkimyskokeiden jälkeen, ja ne olivat vielä joidenkin ”isien” tuoreessa muistissa, kun Matteuksen evankeliumi julkaistiin kreikan kielellä. Lopuksi, koska monet mysteeriouskontojen hierofantit ja vielä useammat vihityt elivät vielä noina aikoina ja koska oikein sanoin käännetty lause olisi luokitellut Jeesuksen suoraan tavallisten vihittyjen joukkoon. Sanat ”Jumalani, Aurinkoni, sinä olet vuodattanut säteesi minuun!” olivat viimeiset sanat, jotka päättivät vihityn, ”Auringon loistavan valitun ja pojan”, kiitosrukouksen. Egyptistä löydämme vielä tänäkin päivänä veistoksia ja maalauksia, jotka kuvaavat tätä riittiä. Kokelas on kahden jumalallisen takaajan keskellä; toinen, ”Osiris-Aurinko” haukanpäineen, edustaa elämää, toinen, Merkurius – iibispäinen jumaluus, joka opastaa sieluja kuoleman jälkeen uuteen olinpaikkaan, Haadekseen – vastaa vertauskuvallisesti fyysisen ruumiin kuolemaa. Kummatkin kaatavat ”elämän virtaa”, puhdistavaa vettä, vihityn päälle, ja nämä kaksi virtaa muodostavat leikatessaan ristin. Totuuden pitämiseksi paremmin salassa tätä basso rilievoa [matalaa kohokuvaa], on myös selitetty ”kristillisen totuuden pakanalliseksi ennakkoaavistukseksi”
Vastaukset 1
Vanhimmat
nyt nämä puupäähihhulit itse ryhtyvät keskenään riitelemään tästä asiasta...he heh hee heh hee...