Eräästä Shakepearen näytelmästä (en muista mistä) on jäänyt mieleeni seuraava lause: "Jumalan sallimus/ mä tahtos teen/ ja nyt se tulkoon mik on tullakseen/ pahinkin päivä vierii verkalleen."
Joissakin tosi vaikeissa tilanteissa olen noudattanut tuon "mantran" ohjetta. Minun on ensiksi hyväksyttävä, että sallimus on olemassa. Sillä ei ole merkitystä onko sallimuksen nimi Jumala, Allah, Buddha tai joku muu.
Jos siis hyväksyn sallimuksen, ts. avaan linjan siihen suuntaan, niin saan langattoman viestin, ohjeen kuinka menetellä ko. tilanteessa. No, "mä tahtos teen". Toimin niin kuin sisäinen ääni käskee jääden odottamaan.
Tilanteeni voi olla niin kinkkinen, että suunnittelen hyppäämistä 5. kerroksesta. Ei, niin ei sovi tehdä, vaan on jäätävä odottamaan, sillä "pahinkin päivä vierii verkalleen".
Millä keinoin te saatte pahimman päivän "vierimään"?
Pahinkin päivä vierii verkalleen
38
2777
Vastaukset
noin se menee ..Jos esim..olen vaikka jossain kokeessa,,joka sattuu tai tuntuu inhoittavalta,
ajattelen:Tunnin päästä tämä on varmasti ohi ja
aikahan kuluu..Mitä on tunti,pisara meressä..
Kaikki muutkin, vaikeat asiat, menevät samalla periaatteella,huomenna kaikki on jo toisin.jostain kumman syystä, mieleen tulee ne pahat päivät ensimmäisenä.
Siihen aikaan, kun olisin tarvinnut tukea jo nuoruudessani, ei sellaiseen kiinnitetty mitään huomioo,niin kuin nykyään.
Varsinkin kun olen itse ollut kovin arka puhumaan
omista vaikeuksistani.
Muistan kuinka kerran kerroin äidille ,että saan olla paljon yksin kun mies oli vuorokauden yhtämittaa työssä ja vapaaajat reenas, (leikki pallon kanssa). Äiti sanoi että ota ero. Oli sekin neuvo ja lohdutus ,ei muuten tullut mieleenikään sellainen kuin ero.
Olihan niitä paljon vaikeampiakin hetkiä sitten kun aika riensi ja olin jo kypsempi niihin koettelemuksiin.
Nyt kun on aikaa ja malttia ,on kaikki jotenkin helpompaa.
Onneksi ei ole tullut ylitse pääsemättömiä vaikeuksia ,kai se vaan on niin, että niihinkin on elämä opettanut suhtautumaan maltilla.
Sisareni kuoli viime viikon perjantaina , hän oli jo 89v ja sairaalloinen .
En itkenyt kun sen sain kuulla , kai sitä vaan jo ottaa kuolemankin tosiasiana ,mikä joskus saattaa olla tosi helpotus.- vilokki
ullamirjami kirjoitti:
jostain kumman syystä, mieleen tulee ne pahat päivät ensimmäisenä.
Siihen aikaan, kun olisin tarvinnut tukea jo nuoruudessani, ei sellaiseen kiinnitetty mitään huomioo,niin kuin nykyään.
Varsinkin kun olen itse ollut kovin arka puhumaan
omista vaikeuksistani.
Muistan kuinka kerran kerroin äidille ,että saan olla paljon yksin kun mies oli vuorokauden yhtämittaa työssä ja vapaaajat reenas, (leikki pallon kanssa). Äiti sanoi että ota ero. Oli sekin neuvo ja lohdutus ,ei muuten tullut mieleenikään sellainen kuin ero.
Olihan niitä paljon vaikeampiakin hetkiä sitten kun aika riensi ja olin jo kypsempi niihin koettelemuksiin.
Nyt kun on aikaa ja malttia ,on kaikki jotenkin helpompaa.
Onneksi ei ole tullut ylitse pääsemättömiä vaikeuksia ,kai se vaan on niin, että niihinkin on elämä opettanut suhtautumaan maltilla.
Sisareni kuoli viime viikon perjantaina , hän oli jo 89v ja sairaalloinen .
En itkenyt kun sen sain kuulla , kai sitä vaan jo ottaa kuolemankin tosiasiana ,mikä joskus saattaa olla tosi helpotus.Kun minä joudun ottamaan vastaan mielestäni
viestin joka on yli pääsemätön, ensin "jäädyn"
olen lähes sietämättömässä paniikissa itken katkerasti ja sen loputtua alan vasta ajatella
onko jotain mikä auttaisi, jos on mahdollisuus keskustella jonkun kanssa se helpottaa, vähitellen alan suunnitella millä tätä tilannetta
pystyy ylipäätään jatkamaan ja vähitellen aukeaa
jotain positiivisia ja paniikki hälvenee, uskon korkeampaan voimaan ja tiedän että Jumala ei anna raskaampaa taakkaa kun kantaa jaksan, näin sanotaan raamatussa ja siihen luotan.
Hyvin tyhjälle elämä varmasti tuntuisi jos kaikki päivät kuluisivat ohi huomaamatta. Aika ajoin on taisteltava ja tiedostettava ettei kaikki ohjat ole aina omassa kädessä, vaan jokin voima tekee valintoja, tai antaa minulle mahdollisuuden tehdä valintojakin.
Pablo Neruda kirjoittaa runossansa "..... kaikki tuupertuivat kuolemaa odottaen,
lyhyttä päivittäistä kuolemaansa;
ja heidän jokapäiväinen murhaava uupumuksensa oli kuin musta pikari jonka he vavisten tyhjensivät" (Maccuhu Picchun huiput)
Useana päivänä me koemme uupumuksen, henkisen tyhjyyden valintojemme edessä.
Useana päivänä se kuohuvaan koskeen hyppääminen on lähellä, mutta jostain löytyy kuitenkin se pisara joka neutraloi mustan pikarin sisällön ja auttaa katsomaan tukevalle rannalle.
Rukous on voimavara. Lapsen uskolla, luottamatta liikaa omiin voimavaroihin voi pimeälläkin taivaalla loistaa se kointähti joka sinne jo syntymässämme syttyi. Minun tähteni on aina auttanut löytämään sen linnunradan joka johtaa pois toivottomuudesta.- main-eko
On ystävät joiden kanssa jaan vaikeatkin asiat.Onneksi heitä on muutama se riittää.Juuri äsken puhuin 2 tuntia hyvän ystävän kanssa vaikeasta asiasta (tosin tällä kertaa hänen vaikeuksistaan)Näin se toimii molempiin suuntiin.Helpottaa edes jonkun verran.
lapsenuskoisesti, että "sallimus" on olemassa.
Mietin pahoja päiviä, mitä ne on, onko niitä?
Elämäni kulkee niin tasaisia latuja, että en suuria vastoinkäymisiä ole kokenut, tai en niitä ole siksi ymmärtänyt.
Kuolema, se varmasti jokaiselle on "paha" päivä, kohdallanikin, kun sen oikein tajusin.
Mieheni kuoli äkkiä, minä elin puoli vuotta horroksissa, tein tai teetin mökin remontin siinä touhussa en huomannut päivien kulkua, kunnes juhannuksen aikoihin maalatessani liiteriä, se tuli.
Tuska, mitä aiemmin en ollut edes ajatellut, siellä yksinäisyydessä huusin ikävääni ja rinnassa oli kipu joka ei hellittänyt, vasta kahden vuoden päästä se jätti.
Tämän kahden vuoden aikani rasitin ystäviäni aina puhumalla asiasta, tyttärenikin sanoi jälkeenpäin, että hän ei ehtinyt surra isäänsä, minä apuansa hain.
Itsekkäästi en asiaa hänen kohdaltaan nähnyt, olemme nyt myöhemmin siitä puhuneet ja uskon hänekin selvinneen vaikeamman ohi.
Tänä päivänä ei minulla oikein vaikeita päiviä ole ollut, tai olen vahvistunut tuosta kahden vuoden kokemuksesta niin, että en huomaa vaikeata olevan.
Tuota viidennen kerroksen korkeudesta hyppäämistä en koskaan ole edes ajatellut, kai elämänhaluni voittaa vaikeudet.
Ystävät on minulle keino millä voin purkaa vähänkin tuskaisia tunteitani ja he ovat kullan arvoisia.
Vaikeatkin päivät kuuluvat elämään ja jos ne voi sivuuttaa uskomalla, huominen päivä on uusi ja erilainen, toivo siitä kantaa.
Kiitän jokaisesta päivästä, onnellisten tähtien alla olen saanut elää, suruista huolimatta, nöyränä yritän vastaan ottaa, mitä minun tielleni tulee.- yli 70 vee
Pahimmalla hetkellä aina voi ajatella, että huomenna/viikon päästä/ensi vuonna tämä tilanne on ratkennut tavalla tai toisella.
Taaksepäin ajatellessan voi todeta, että pahat päivät ovat jääneet taakse, elämä on jatkunut vaan itsepäisesti.
Niin nytkin, kun isku on osunut. Sinnitellään huomiseen, ja jos se on yhtä kurja, niin ensi viikkoon. - Tavallinen tossunkuluttaja
En oikein ymmärrä ihmisiä mitkä ruikuttavat aja hidasta kulkua. Itse puolestani olisin kiitollinen jos löytäisin konstin millä voisin hiukan jarruttaa ajan lipumista. Olen ollut toista vuotta yksinäinen vaimoni kuoleman jälkeen,
ja ensin alkuun kyllä tuntui kuib aika olisi jähmettynyt paikoilleen.Kun surutyötä oli kestänyt muutaman kuukauden ja elämä alkoi mennkutakuinkin normaaliin uomiinsa niin päivät lipuivat ohi aivan liian nopeasti. Harrastan kaikenlaista mihin kynnet pystyy ja varat riittää.Runoilen ja teen lauluja.Kalastelenkin vaikka kalansaaliit on usein pelkkää raitista ilmaa.Iltaisin luen raamattua mikä on maailman paras kirja. Ja ennen kuin huomaankaan on taas yksi päivä pois jäljellä olevien joukosta.Siis ei ole valittamista, hyvä niin kauan kuin jaksan pysyä vauhdissa mukana.- Siskon tyttö
Hyviä kirjoituksia ja hienoja avauksia.Maalaismies ajattelee syvällisesti ja osaa julkituoda asiansa.
Itse ajatteln, että ei tuskaisimmallakaan hetkellä mitään rotkoon syöksymisiä.Sellainen olisi sukupolvien yli kulkeva paha perintö ja luuranko jälkeläisten kaapissa. Ei muuta kuin tuskaa päin vaan, jos sellainen kohdalle sattuu. Kaikki vaikeudet ovat hyvin yksilöllisiä.
Kerran minulla oli todella paha kriisi. Jouduin keskelle hyvin vaikeita asioita. Voimat eivät meinanneet riittää ja lisäksi olin hyvin sairas.
Silloin tuli armas naapurini,jolle yritin purkaa tuskaani. Naapurilla oli punoittava paikka varpaassa ja hän esitteli sitä koko vierailun ajan.Muuta hän ei kuullut. Tajusin silloin mitä Eino Leino tarkoitti sanoessaan runossaan, että" yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin."jne.
Oikeassa olet maalaismies. Nyt sekin asia tuntuu hyttysen hipaisulta, jos siltäkään. Enää.Sitä vain ihmettelen mistä kirjailijat ovat saaneet kaiken viisautensa.
- aurinkotie
...oli sunnuntai 14.1.2007.
Olin kärsinyt todella kauheasta depressiosta
helmikuusta 2005 lähtien. Depression syynä
oli monet, monet kurjat tapahtumat vuoden
2004 aikana (kuolema, työongelmat, rakkaus-
suhteen loppuminen, yksinäisyys ym.).
Niiden lähes kahden vuoden aikana oli tuntunut,
että olen pudonnut syvään kaivoon, enkä pääse
ylös vaikka kuinka "positiivisuudella" yritän.
Ajattelin useammankin kerran itsemurhaa, mutta
minut esti kaksi asiaa: 1) Tyttäreni. Hän minut
löytäisi... 2) Kissani Fia. Se voisi joutua
olemaan raatoni kanssa ainakin viikon...
Tammikuussa 2007 tuntui, että olin pudonnut
kaivoon alas asti. Sinä sunnuntaina 14.1.
olin jo hukkumaisillani kaivon mutaiseen
pohjaveteen. - Oli niin hirveä olo, että
harkitsin vakavasti päättäväni elämäni,
huolimatta tyttärestäni ja kissastani
(uni- yms. pillereitä oli tarpeeksi
kaapissani).
Mutta huusin kuiskaten (jotta naapurit eivät
kuulisi): "En anna periksi! I don't give up!
Jag ger inte upp!"
****
Maanantaina 15.1.2007 heräsin tuntien itseni
kuin toiseksi ihmiseksi. Tunsin Iloa piiitkästä
aikaan. Iltapäivällä tuli jopa onnellisuuden
tunteita.
Siitä lähtien olen ollut onnellinen! :-)
On tänäkin vuonna tapahtunut vaikka mitä
pahaa ja negatiivista, mutta en enää vaivu
depressioon. - Selvitän ongelmat. Itken.
Kiroilen. Puhun. Kirjoitan ongelmistani ja
kurjista tunteistani jne.
Helvetin läpikäynyt Ria- puhelinsoitoon
Parikymppinen poikani oli kuollut lääkkeiden yliannostukseen.Vuosi oli 1986.
Siitä alkoi pitkä unissakävely.
Hoidin hautajaiset,kävin töissä,luin lehdet.
Ainoa mitä muistan vuodesta:Tsernobylin räjähdys,Kekkonen kuoli.
Suru tavallaan koteloitui.Vasta ostettuamme puolivalmiin kesämökin samana vuonna ja sitä työstäessäni aloin saamaan surua ulos.
Skillan kertoi aivan samansuuntaisesta surutyöstä.
Tuli minulle vuosia kestänyt masennuskausi,lääkkeitä söin ja eteenpäin meno oli todella laahaavaa.
Eräänä kesälomapäivänä heräsin,kuin Ruususen unesta ja olin tarmoa täynnä.
Sanoin miehelleni:nyt vaihdetaan saunaan kiuas ja minä maalaan lattian.
Miehen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen.
Siitäse alkoi lääkkeiden pikkuhiljainen pudotus pois ruokavaliosta.
Sekä ajattelu omilla selkeillä aivoilla.
Tänäpäivänä aivojen selkeydestä en mene takuuseen,muistinvaraan ei voi kaikkea jätää,senhän voi tallentaa: näin menee tällä vuosituhannella amateuksella - Äiti. Isä ...ja Raili ovat ...
puhelinsoitoon kirjoitti:
Parikymppinen poikani oli kuollut lääkkeiden yliannostukseen.Vuosi oli 1986.
Siitä alkoi pitkä unissakävely.
Hoidin hautajaiset,kävin töissä,luin lehdet.
Ainoa mitä muistan vuodesta:Tsernobylin räjähdys,Kekkonen kuoli.
Suru tavallaan koteloitui.Vasta ostettuamme puolivalmiin kesämökin samana vuonna ja sitä työstäessäni aloin saamaan surua ulos.
Skillan kertoi aivan samansuuntaisesta surutyöstä.
Tuli minulle vuosia kestänyt masennuskausi,lääkkeitä söin ja eteenpäin meno oli todella laahaavaa.
Eräänä kesälomapäivänä heräsin,kuin Ruususen unesta ja olin tarmoa täynnä.
Sanoin miehelleni:nyt vaihdetaan saunaan kiuas ja minä maalaan lattian.
Miehen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen.
Siitäse alkoi lääkkeiden pikkuhiljainen pudotus pois ruokavaliosta.
Sekä ajattelu omilla selkeillä aivoilla.
Tänäpäivänä aivojen selkeydestä en mene takuuseen,muistinvaraan ei voi kaikkea jätää,senhän voi tallentaa: näin menee tällä vuosituhannella amateuksellaSe oli elämäni kovin uutinen ja sitä seurasi vuosien tummat päivät.
Lääkkeitä en ottanut, kirjoitin tuskaani ulos ja nyt tunnen olevani ehjä ihminen. Uuteen rakkauteen ei ole rohkeutta, menettäminen on todella katkera kokemus jota en voi/jaksaisi kokea uudelleen.
Elämä jatkuu, muistoissa hän elää. - yli 70 vee
Todellista taistelua! Toivon että elämäsi jatkaa nousukautta nyt, kun pahin on takanapäin.
Vanha klisee on: mikä ei tapa, se vahvistaa.
Olisiko tässä siitä esimerkki! - aurinkotie - Ria
puhelinsoitoon kirjoitti:
Parikymppinen poikani oli kuollut lääkkeiden yliannostukseen.Vuosi oli 1986.
Siitä alkoi pitkä unissakävely.
Hoidin hautajaiset,kävin töissä,luin lehdet.
Ainoa mitä muistan vuodesta:Tsernobylin räjähdys,Kekkonen kuoli.
Suru tavallaan koteloitui.Vasta ostettuamme puolivalmiin kesämökin samana vuonna ja sitä työstäessäni aloin saamaan surua ulos.
Skillan kertoi aivan samansuuntaisesta surutyöstä.
Tuli minulle vuosia kestänyt masennuskausi,lääkkeitä söin ja eteenpäin meno oli todella laahaavaa.
Eräänä kesälomapäivänä heräsin,kuin Ruususen unesta ja olin tarmoa täynnä.
Sanoin miehelleni:nyt vaihdetaan saunaan kiuas ja minä maalaan lattian.
Miehen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen.
Siitäse alkoi lääkkeiden pikkuhiljainen pudotus pois ruokavaliosta.
Sekä ajattelu omilla selkeillä aivoilla.
Tänäpäivänä aivojen selkeydestä en mene takuuseen,muistinvaraan ei voi kaikkea jätää,senhän voi tallentaa: näin menee tällä vuosituhannella amateuksellaMinua hämää aika himskatisti se, että tääällä
ei esiinnyty edes ETUnimillä...
Mutta SINÄ (jolle vastaan tällä viestillä).
KIITOS!
Tarinasi minulle/täällä on, on...
(en löydä sanoja tälle...)
... UPEA kirjoitus siitä, mitä SELVIYTYMISEEN
tarvitaan!!
Ria - aurinkotie
yli 70 vee kirjoitti:
Todellista taistelua! Toivon että elämäsi jatkaa nousukautta nyt, kun pahin on takanapäin.
Vanha klisee on: mikä ei tapa, se vahvistaa.
Olisiko tässä siitä esimerkki!Olen TÄYSIN samaa mieltä! :-
****
Soita minulle. Lähetän puhelinnumeroni
sähköpostitse...
Ria - Häiriköille?
aurinkotie kirjoitti:
Olen TÄYSIN samaa mieltä! :-
****
Soita minulle. Lähetän puhelinnumeroni
sähköpostitse...
RiaVoi hyväthyssykät?Kaikeen on joutilailla aikaa.
Häiriköintiin aikuisten palstoilla - aurinkotie
Häiriköille? kirjoitti:
Voi hyväthyssykät?Kaikeen on joutilailla aikaa.
Häiriköintiin aikuisten palstoillaLaitoin tämän ALKUviestin Suosikkeihini,
koska halusin seurata Tätä keskustelua.'
JUST nyt kävin katsomassa tämän
keskusteluketjun...
Enkä tajunnut YHTÄÄN mihin viestisi
tässä lyhyessähäkö ketjuun kommenttisi
liittyy...?
Moikkis. Ria - palstaikäinen
aurinkotie kirjoitti:
Laitoin tämän ALKUviestin Suosikkeihini,
koska halusin seurata Tätä keskustelua.'
JUST nyt kävin katsomassa tämän
keskusteluketjun...
Enkä tajunnut YHTÄÄN mihin viestisi
tässä lyhyessähäkö ketjuun kommenttisi
liittyy...?
Moikkis. Riaviestisi ovat palstalle sopimattomia, terapoit täällä itseäsi, muut ovat kiusaantuneita. Kiitos, nyt riittää, Hyvästi!
aurinkotie - Ria kirjoitti:
Minua hämää aika himskatisti se, että tääällä
ei esiinnyty edes ETUnimillä...
Mutta SINÄ (jolle vastaan tällä viestillä).
KIITOS!
Tarinasi minulle/täällä on, on...
(en löydä sanoja tälle...)
... UPEA kirjoitus siitä, mitä SELVIYTYMISEEN
tarvitaan!!
RiaOlen aikanaan kirjoittanut jopa koko nimelläni. Kun aikanaan näin tein, oli silloinen vastustajani, josta käytän nimeä Käki Äimä, n.s.:sti monttu auki.
Jos palstoilla esiintyy aitona itsenään, niinkuin Sinä Ria, saa kaiken saastan niskaansa.
Arvostan siis asennettasi suuresti.
Please, go on!
KaiRuuneperi kirjoitti:
Olen aikanaan kirjoittanut jopa koko nimelläni. Kun aikanaan näin tein, oli silloinen vastustajani, josta käytän nimeä Käki Äimä, n.s.:sti monttu auki.
Jos palstoilla esiintyy aitona itsenään, niinkuin Sinä Ria, saa kaiken saastan niskaansa.
Arvostan siis asennettasi suuresti.
Please, go on!
Kaion täällä mahdotonta mennä sanomaan yhtään mitään.Täällä saatu virtuaalinen mielikuva on kaukana aitoudesta.
Onhan meillä tietynlaiseen ihmiseen omat mieltymyksemme,jotka sitten täällä voivat värittyä oman suggerointimme säestyksellä vaikka ihailuksi.Täällä pärjäävät virtuaalisesti lahjakkaat,mutta totuus voi olla kaikkea muuta kuin kirjoitusten perusteella kuvittelemme...huom....kuvittelemme.
Ja "aito" voi olla toiselle aivan "epäaito",valheellinenkin,koska muodostamme mielikuvia vain kirjoitusten perusteella.
Olen hyvin,hyvin skeptinen täällä saatuihin mielikuviin,kirjoittamalla saatu mielikuva on hyvinkin pettävä.
Itsekukin puramme itseämme näille palstoille kirjoittaessamme,käytämme kirjoittamista terapiana,mutta jonkinlainen raja siinäkin on oltava.
Emme voi käyttää vierasta ihmistä hyväksemme purkaessamme ahdistustamme niin,että siitä aiheutuu pahaa oloa toisille.Siihen tarvitsee ko.henkilö ammatti-ihmisen apua.- monasti pöyristynyt
susmorsian kirjoitti:
on täällä mahdotonta mennä sanomaan yhtään mitään.Täällä saatu virtuaalinen mielikuva on kaukana aitoudesta.
Onhan meillä tietynlaiseen ihmiseen omat mieltymyksemme,jotka sitten täällä voivat värittyä oman suggerointimme säestyksellä vaikka ihailuksi.Täällä pärjäävät virtuaalisesti lahjakkaat,mutta totuus voi olla kaikkea muuta kuin kirjoitusten perusteella kuvittelemme...huom....kuvittelemme.
Ja "aito" voi olla toiselle aivan "epäaito",valheellinenkin,koska muodostamme mielikuvia vain kirjoitusten perusteella.
Olen hyvin,hyvin skeptinen täällä saatuihin mielikuviin,kirjoittamalla saatu mielikuva on hyvinkin pettävä.
Itsekukin puramme itseämme näille palstoille kirjoittaessamme,käytämme kirjoittamista terapiana,mutta jonkinlainen raja siinäkin on oltava.
Emme voi käyttää vierasta ihmistä hyväksemme purkaessamme ahdistustamme niin,että siitä aiheutuu pahaa oloa toisille.Siihen tarvitsee ko.henkilö ammatti-ihmisen apua.Sinä susmorsian itse kirjoitat tänne humalassa, kerrot lastesi elämän salassapidon alaisia asioita, haukut sinua arvostelevia erittäin rumasti, nimittelet tyhmäksi. Olet kymmeniä kertoja kaatanut oman pahan olosi likasangon toisten niskaan! Häpeisit edes!
monasti pöyristynyt kirjoitti:
Sinä susmorsian itse kirjoitat tänne humalassa, kerrot lastesi elämän salassapidon alaisia asioita, haukut sinua arvostelevia erittäin rumasti, nimittelet tyhmäksi. Olet kymmeniä kertoja kaatanut oman pahan olosi likasangon toisten niskaan! Häpeisit edes!
tekstieni lukija!
Kirjoitapas kuulehan omalla nikilläsi...saisinkin nimitellä henkilökohtaisesti,koskaan en nimittäin sitä ole tehnyt.Mutta jos noin olet ottanut itseesi,se ilmeisesti pitää paikkansa.....
Asiallisen arvostelun olen aina ottanut mielihyvin vastaan,mutten pöyristyttävän ilkeämielisiä perässäkulkijan katkeria kommentteja.- inhimoinen miekii
susmorsian kirjoitti:
tekstieni lukija!
Kirjoitapas kuulehan omalla nikilläsi...saisinkin nimitellä henkilökohtaisesti,koskaan en nimittäin sitä ole tehnyt.Mutta jos noin olet ottanut itseesi,se ilmeisesti pitää paikkansa.....
Asiallisen arvostelun olen aina ottanut mielihyvin vastaan,mutten pöyristyttävän ilkeämielisiä perässäkulkijan katkeria kommentteja.oot taint kännis nin paljo kirjutella ettet muistakkaa mite oot monen haukkunt tyhmäks ja oot ruikuttant ommii vaikeuksiis.Paljoaha seriffi on niitäpoistankii mutta moni on ehtint lukemaa.Turha siun on siinä yhtään teeskennellä.
Eikä se haukkuminen oo yhtään sen viksumpaa vaikka teet sen hienolla(!!!!) nikilläs! inhimoinen miekii kirjoitti:
oot taint kännis nin paljo kirjutella ettet muistakkaa mite oot monen haukkunt tyhmäks ja oot ruikuttant ommii vaikeuksiis.Paljoaha seriffi on niitäpoistankii mutta moni on ehtint lukemaa.Turha siun on siinä yhtään teeskennellä.
Eikä se haukkuminen oo yhtään sen viksumpaa vaikka teet sen hienolla(!!!!) nikilläs!pien känni,ni olos voip kohentuu siit kurjuuvest mis sie jouvut elämää.Mie sanon nyt vuorostain....voi sinnuu ihmisparkaa.Ja kuuleha sie viel,miun luonteel ei ruikuteta,siin taiat ollakkii ihan hakoteil ja sepä sinnuu kismittääki.Ja toinennii assii,mis oot vääräs....ei oo miun kirjotuksii poistettavaks joutunt kui siun kirjotusten mukana...niinko toivottavast nyttenkii käyp.Ylleesä en tyhmiin kommentteihin vastaile,mut nyt satun sil pääl olemaan enkä sitäkään ossaa ees hävetä...nääs.
- joku muija niminen
susmorsian kirjoitti:
pien känni,ni olos voip kohentuu siit kurjuuvest mis sie jouvut elämää.Mie sanon nyt vuorostain....voi sinnuu ihmisparkaa.Ja kuuleha sie viel,miun luonteel ei ruikuteta,siin taiat ollakkii ihan hakoteil ja sepä sinnuu kismittääki.Ja toinennii assii,mis oot vääräs....ei oo miun kirjotuksii poistettavaks joutunt kui siun kirjotusten mukana...niinko toivottavast nyttenkii käyp.Ylleesä en tyhmiin kommentteihin vastaile,mut nyt satun sil pääl olemaan enkä sitäkään ossaa ees hävetä...nääs.
,susmorsian oet suosittu palstalla ja tuo muija on vaan katteellinen.
- etsivivä-amadeus
susmorsian kirjoitti:
pien känni,ni olos voip kohentuu siit kurjuuvest mis sie jouvut elämää.Mie sanon nyt vuorostain....voi sinnuu ihmisparkaa.Ja kuuleha sie viel,miun luonteel ei ruikuteta,siin taiat ollakkii ihan hakoteil ja sepä sinnuu kismittääki.Ja toinennii assii,mis oot vääräs....ei oo miun kirjotuksii poistettavaks joutunt kui siun kirjotusten mukana...niinko toivottavast nyttenkii käyp.Ylleesä en tyhmiin kommentteihin vastaile,mut nyt satun sil pääl olemaan enkä sitäkään ossaa ees hävetä...nääs.
Siinä työ sennii niätte.Minulla Käppänä Hämmeestä.Valamis ku pariopoeka joka päevä kantamaa puut sisälle,jos ei puita oo laetan palamaa ne pärreet joeta kannan kaenalossa.
Susmorsijan,olet sivistystä suanu,osoova immenen.
Elä luovuta:täösillä sekaa vuan.Minä tykkeen Sinun kirjotuksistas amateus,kännin otan kun työt sen sallii - pilvi*
susmorsian kirjoitti:
on täällä mahdotonta mennä sanomaan yhtään mitään.Täällä saatu virtuaalinen mielikuva on kaukana aitoudesta.
Onhan meillä tietynlaiseen ihmiseen omat mieltymyksemme,jotka sitten täällä voivat värittyä oman suggerointimme säestyksellä vaikka ihailuksi.Täällä pärjäävät virtuaalisesti lahjakkaat,mutta totuus voi olla kaikkea muuta kuin kirjoitusten perusteella kuvittelemme...huom....kuvittelemme.
Ja "aito" voi olla toiselle aivan "epäaito",valheellinenkin,koska muodostamme mielikuvia vain kirjoitusten perusteella.
Olen hyvin,hyvin skeptinen täällä saatuihin mielikuviin,kirjoittamalla saatu mielikuva on hyvinkin pettävä.
Itsekukin puramme itseämme näille palstoille kirjoittaessamme,käytämme kirjoittamista terapiana,mutta jonkinlainen raja siinäkin on oltava.
Emme voi käyttää vierasta ihmistä hyväksemme purkaessamme ahdistustamme niin,että siitä aiheutuu pahaa oloa toisille.Siihen tarvitsee ko.henkilö ammatti-ihmisen apua.ovat aitoja! Sen verran on minullakin elämän kokemusta! Sinusta en tiedä, ajottain olet hyvinkin avoin itsesi suhteen, vaikka kiellätkin sen toisilta., kun et jaksa sanoit.
Minusta sinä purat itseäsi eniten, sitten kuvittelet vaikka mitä:D Milloin mitäkin. Muuten on tämä hyvä ketju, jonka voi lukea ihan mielekiinnolla.
Useasti olet tähdentänyt, että vain pieni osa Sus'ia on täällä palstalla. Minä taas en osaa muuta kuin olla oma itseni, sellaiseksi, joksi elämä ja luonteeni minut on muovannut. Enkä ole purkanut ahdistuksiani, päinvastoin, haluan jakaa elämänriemuani ja onnea kanssaihmisilleni, tauluissani myös. Synkät aiheet eivät sovi minulle, ne voin itkeä yön sylissä yksin, harvoin.
Minäkin tuota tykönäni mietin -pitkään ja hartaasti.
Onko kysymyksessä vain päivä vai ajanjakso "hirressä"? Sama kai se!
Jokainen varmaan taaplaa tyylillään omien edellytystensä puitteissa.
Jumalan tai Sallimuksen puoleen voi kääntyä ja saa vastauksenkin. Pyytää aurigonpaistetta ja kauniita kukkia tielleen mutta saakin rankkasateita ja ohdakkeita.
Heittäydyttävä on sen varaan mitä tuleman pitää.
Psyykelääkkeet henkisenä kävelykeppinä auttavat esimerkiksi unettomuuden ja ruokahaluttomuuden yli. Olen itse joutunut kokeilemaan ja toivuttuani repimään itseni irti riippuvuudesta.- Hintriika*
"Takaa pilvien päivä lämpöinen vihdoin nousee usvat poistaen."
Tuota laulun kertosäettä olen 11-vuotiaasta lähtien kirjoitellut päiväkirjojen sivuille yhä uudestaan ja uudestaan. Jo murrosiässä olen ollut vakuuttunut, että (toinen mielilauseeni!) aurinko paistaa vihdoin risukasaankin.
Sen kummempia sallimuksia en ole tarvinnut. Minulla sallimus asuu omien korvien välissä. Se on optimismi ja elämänhalu.
Vuosikymmenien varrella seinä on noussut pystyyn lukemattomia kertoja. Ennen vanhaan niistä selvittiin yhdessä mieheni kanssa. Eräässä runossani olen kirjoittanut: "Kyynelin paikkasimme sortuneet seinät. Käsi toisen käteen puristuen viritimme särkyneen viulumme kielet."
Vaikein yli kuljettava taival oli minullekin elämänkumppanin kuolema. Mutta siitäkin selvisin. Uskon, että optimismillani pärjään hengissä kuolemaani saakka. Sitten ei väliä olekaan.
---
Muistaako joku enemmän tuosta alussa siteeraamastani laulusta? Se oli koulun laulukirjassa ja taisi kertoa jostakin lännen puhvelipaimenesta.Äitini lauloi aikoinaan laulua, josta muistan vain sanat: "Niin synkkää yötä ei tulekaan, jonka jälkeen ei koittaisi päivä".
Tähän mennessä niitä pahimpia päiviä on ollut niin paljon, että tiedän sanojen olevan totta.
En niillä lohduta itseäni vaikealla hetkellä. Elän ja toimin miltei koneellisesti, ja normalisoituuhan se elämä aikanaan. Ehkä se laulu kuitenkin jossakin alitajunnassa on tukena.
Samaa en voi sanoa tunnuslauseesta, jollaiset jaettiin meille siirryttyämme kristillishenkiseen oppikouluun: "Muista luojaasi nuoruudessasi ennen kuin pahat päivät tulevat!"
Kymmenvuotiaaseen se vaikutti samoin kuin olisi ruosteinen kuuden tuuman rautanaula isketty sydämeen. Se oli uhkaus tulevasta pahasta! Selvisin pelosta vasta, kun olin tehnyt selväksi suhteeni uskontoon.
Minun luojani on äiti, ja äitiähän minä en voi enkä halua unohtaa.
Kun tai jos se kaikkein pahin päivä tulee, luulen jotenkin selviäväni siitäkin, vaikka itsekkäästi ajattelenkin, että haluaisin kuolla ensin tai yhtä aikaa elämäntoverini kanssa.
Lähetän lämpimät ajatukseni kaikille teille, jotka surusta ja kaipauksesta huolimatta jaksatte jatkaa eteenpäin.- Vein hänelle
Venlastiina kirjoitti:
Äitini lauloi aikoinaan laulua, josta muistan vain sanat: "Niin synkkää yötä ei tulekaan, jonka jälkeen ei koittaisi päivä".
Tähän mennessä niitä pahimpia päiviä on ollut niin paljon, että tiedän sanojen olevan totta.
En niillä lohduta itseäni vaikealla hetkellä. Elän ja toimin miltei koneellisesti, ja normalisoituuhan se elämä aikanaan. Ehkä se laulu kuitenkin jossakin alitajunnassa on tukena.
Samaa en voi sanoa tunnuslauseesta, jollaiset jaettiin meille siirryttyämme kristillishenkiseen oppikouluun: "Muista luojaasi nuoruudessasi ennen kuin pahat päivät tulevat!"
Kymmenvuotiaaseen se vaikutti samoin kuin olisi ruosteinen kuuden tuuman rautanaula isketty sydämeen. Se oli uhkaus tulevasta pahasta! Selvisin pelosta vasta, kun olin tehnyt selväksi suhteeni uskontoon.
Minun luojani on äiti, ja äitiähän minä en voi enkä halua unohtaa.
Kun tai jos se kaikkein pahin päivä tulee, luulen jotenkin selviäväni siitäkin, vaikka itsekkäästi ajattelenkin, että haluaisin kuolla ensin tai yhtä aikaa elämäntoverini kanssa.
Lähetän lämpimät ajatukseni kaikille teille, jotka surusta ja kaipauksesta huolimatta jaksatte jatkaa eteenpäin.muistokirjani, kauniin, kiiltokuvilla somistetun ja
monia ihania lauseita sisältävän opukseni, ja niiaten pyysin häntä kirjoittamaan muiston minulle.
Sen tuo vanha nainen tekikin:
"Sull' on vielä sunnuntai,
pieni kullanmuru.
Arkes aika ehtii kai,
sekä sydänsuru."
Muistan kauhunsekaisin tuntein tuon ennustuksen.
Tiukka ja ikävä opettaja hän oli muutenkin. Ni menkin muistan vielä, mutta sitä ei kai voi julkaista. - Etelän vares
Vein hänelle kirjoitti:
muistokirjani, kauniin, kiiltokuvilla somistetun ja
monia ihania lauseita sisältävän opukseni, ja niiaten pyysin häntä kirjoittamaan muiston minulle.
Sen tuo vanha nainen tekikin:
"Sull' on vielä sunnuntai,
pieni kullanmuru.
Arkes aika ehtii kai,
sekä sydänsuru."
Muistan kauhunsekaisin tuntein tuon ennustuksen.
Tiukka ja ikävä opettaja hän oli muutenkin. Ni menkin muistan vielä, mutta sitä ei kai voi julkaista.Sitähän se ev.luterilaisuus pitää sisällään.
Elämästä ei puhtaalla omalla tunnolla saa nauttia.
Ei riitä että ´hies otsin pitää sinun leipäsi syömän´. Pitää vielä pelätä tulevaa pahaa, jos ei eläessä niin ainakin kuoleman jälkeen.
Ei ihme, että Suomi on yksi itsemurhien luvattuja maita.
Roomalaiskatolilaisilla on helpompaa. Heille opetetaan, että kun ripittäytyy papille ja lukee tarvittavat avemariat, on päästy synneistä eroon.
Miten on asia ortodoksien kohdalla, sitä en tunne.
Taisi mennä vähän ohi alkajan tarkoituksen. Menköön siis lisää!
Mitenkä soveltuu yhteen Aatamille ja Eevalla annettu määräys suomalaisen sanonnan kanssa, ´hiki laiskan syödessä, vilu työtä tehdessä´. - Siskon tyttö
Etelän vares kirjoitti:
Sitähän se ev.luterilaisuus pitää sisällään.
Elämästä ei puhtaalla omalla tunnolla saa nauttia.
Ei riitä että ´hies otsin pitää sinun leipäsi syömän´. Pitää vielä pelätä tulevaa pahaa, jos ei eläessä niin ainakin kuoleman jälkeen.
Ei ihme, että Suomi on yksi itsemurhien luvattuja maita.
Roomalaiskatolilaisilla on helpompaa. Heille opetetaan, että kun ripittäytyy papille ja lukee tarvittavat avemariat, on päästy synneistä eroon.
Miten on asia ortodoksien kohdalla, sitä en tunne.
Taisi mennä vähän ohi alkajan tarkoituksen. Menköön siis lisää!
Mitenkä soveltuu yhteen Aatamille ja Eevalla annettu määräys suomalaisen sanonnan kanssa, ´hiki laiskan syödessä, vilu työtä tehdessä´.Seuraavakin on mietelause:Näin ympärilläni hyväksymättömyyttä, enkä hyväksynyt sitä.
Myös seuraava: Jos et pidä jalanjäljistä kasvoillasi, miksi makaat lattialla?
Joskus mietelauseilla kasvatettiin ja sävy oli lähes aina kielteinen.Kuten täällä moni kertoo lapsuudessa päähän syötetty seuraa meitä koko elinajan. Ehdotan, että emme itse syötä lapsenlapsille tai muille tutuille nuorille kielteisiä mietelauseita.Nehän ovat vain sanontoja, joissa joskus piilee totuudenkin siemen, mutta usein ne ovat vain syyllistävää mustavalkoista viisautta. - aurinkotie
Siskon tyttö kirjoitti:
Seuraavakin on mietelause:Näin ympärilläni hyväksymättömyyttä, enkä hyväksynyt sitä.
Myös seuraava: Jos et pidä jalanjäljistä kasvoillasi, miksi makaat lattialla?
Joskus mietelauseilla kasvatettiin ja sävy oli lähes aina kielteinen.Kuten täällä moni kertoo lapsuudessa päähän syötetty seuraa meitä koko elinajan. Ehdotan, että emme itse syötä lapsenlapsille tai muille tutuille nuorille kielteisiä mietelauseita.Nehän ovat vain sanontoja, joissa joskus piilee totuudenkin siemen, mutta usein ne ovat vain syyllistävää mustavalkoista viisautta....kun äitini aina viljeli niitä negatiivisia.
Kuten:
"Pitkä itku lyhyestä ilosta".
"Se, joka kuuseen kurkottaa, se
katajaan kapsahtaa".
Nuo kaksi ovat erityisesti jääneet mieleeni,
koska eka tuli aina, kun olin Oikein Iloinen.
Toka tuli, kun halusin muutakin kuin
ylioppilastutkinnon tms.
****
Kolme positiivista mietelausetta:
Tämän päivän onnettomuus
voi olla huomisen onni.
Unelmat ovat yhtä tärkeitä
kuin hengittäminen.
Ystävä on ihminen,
jolle voit olla vilpitön.
Good night (varsinkin Ruuneperi).
zzzzz... Ria - yäk
aurinkotie kirjoitti:
...kun äitini aina viljeli niitä negatiivisia.
Kuten:
"Pitkä itku lyhyestä ilosta".
"Se, joka kuuseen kurkottaa, se
katajaan kapsahtaa".
Nuo kaksi ovat erityisesti jääneet mieleeni,
koska eka tuli aina, kun olin Oikein Iloinen.
Toka tuli, kun halusin muutakin kuin
ylioppilastutkinnon tms.
****
Kolme positiivista mietelausetta:
Tämän päivän onnettomuus
voi olla huomisen onni.
Unelmat ovat yhtä tärkeitä
kuin hengittäminen.
Ystävä on ihminen,
jolle voit olla vilpitön.
Good night (varsinkin Ruuneperi).
zzzzz... RiaMiten good night liittyy mihinkään suomalaiseen? Ällöttää suomalaisuuden sotkeminen muihin kulttuureihin. Ei se ole hienoa eikä sivistynyttä eikä hip and cool. Se on typerää ja säälittävää. Ei ulkomaalaiset kunnioita kulttuureja joilla ei ole omaa vahvaa identiteettiä. Puhukaa englantia, mutta älkää sotkeko sitä mitenkään suomalaisuuteen.
- avvi
yäk kirjoitti:
Miten good night liittyy mihinkään suomalaiseen? Ällöttää suomalaisuuden sotkeminen muihin kulttuureihin. Ei se ole hienoa eikä sivistynyttä eikä hip and cool. Se on typerää ja säälittävää. Ei ulkomaalaiset kunnioita kulttuureja joilla ei ole omaa vahvaa identiteettiä. Puhukaa englantia, mutta älkää sotkeko sitä mitenkään suomalaisuuteen.
Samaa mieltä! Ulkosuomalaisen näkökulmasta katsottuna englannin sotkeminen suomen kieleen on surkuhupaisaa.
- uzma
ilahduin kun nain maalaismiehen viestin, mutta se on jo yli parivuotta vanha.Missa on maalaismies?
Kaipaan hanen syvallisia ajatuksiaan.että nyt Maalaismies* ontullut taas seuraamme,,,, ei olutkan, harmi.
Hänen rauhallinen ja asiallinen kirjoittaminen oli täynnä asiaa, myös huumoria tarvittaessa.
Enhän tiedä hänen vointiaan, joten vaikeaa on arvaillen asiasta puhua, mutta silti toivoisin näkeväni hänet vielä palstalla, uusilla tuoreilla viesteillä.
Vanhat ketjut voisivat kyllä olla arkistossa ja siellä niitä voisi haluavat käydä lukemasa.
Uutta tulee tuutin täydeltä, paljon turhaa, eripuraa aiheuttavaa.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jumala rankaisi; nainen kuoli Suviseuroissa
Eihän näissä joukkohysteriatapahtumissa ole mitään tolkkua. Aina pitää hajauttaa. Toivottavasti lestatkin tulevat nyt4138867- 582384
- 371748
Olen miettinyt sinua tänään
Se mitä teit oli oikeasti vähän tylyä. En voi ottaa sitä muuna kuin mitä se konkreettisesti on. Esitän itsellenikin että271619IS Viikonloppu 29.-30.6.2024
Melko hyvä 3- -tasoiseksi merkitty Kovis Jari Keräseltä. Pääkuvan merkitys on varsin vähäinen rajoittuen alakulman aukio861380- 1201322
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia. Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA hel3591201- 181073
- 1251049
Tässä viimeinen mahdollisuutesi nainen
Kysyä tai sanoa minulle, jos jotain jäi vuosien takaisista. Sen verran meillä oli kuitenkin jotain, että välillä mietin541022