luen sinun runon
tunnen kaipuun alakulon
näin meillä molemmilla
kyynel silmässä tuikahtaa
sydän vaiti vain itkee
mieli menneitä miettii
ajatukset kaipaavat
päivisin öisin aina
hetken viivähtää
menneessä
onnessa ilossa
kaikkiko poissa
ei suinkaan
muisti on meillä
muistot viipyvät täällä
piiloon ne kätkettiin sinne
minne vain yksin voi hiipiä hiljaa
salassa katseilta vihjeiltä vierailta
muistojen kultainen
aarre se on
sinulla minulla
tunnen kaipuun alakulon
näin meillä molemmilla
kyynel silmässä tuikahtaa
sydän vaiti vain itkee
mieli menneitä miettii
ajatukset kaipaavat
päivisin öisin aina
hetken viivähtää
menneessä
onnessa ilossa
kaikkiko poissa
ei suinkaan
muisti on meillä
muistot viipyvät täällä
piiloon ne kätkettiin sinne
minne vain yksin voi hiipiä hiljaa
salassa katseilta vihjeiltä vierailta
muistojen kultainen
aarre se on
sinulla minulla
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joskus minäkin kertaan menneitä
muistelen hauskoja hetkiä.
Ne ovat mennyttä.
Ajat ovat muuttuneet
eikä mikään ole enää ennallaan
Mutta mitä siitä?
kaikki muuttuu
ihminen sen mukana
etpä aikaa entistä
milloinkaan sä
takaisin saa
eteenpäin vaan
pitää porskuttaa
vaikka onnessa
vanhassa niin mukava
ois viivähtää
ei auta kuin
päivästä tästä
raapia pipanat
pienet onnen nää
lohduttaako tää
pieni ilon pipana
kerran suureksi
onneksi kasvaa voi
kiitos kun olit lukenut
runon tään, iloa ja valoa elämääsi
lohduttaa voi hyvinkin.