Nuorempi tyttäreni oli ehkä yhdeksän-kymmenkuinen. Tulin kaupasta painavien ruokakassien kanssa yläkerrokseemme. Hissiltä vein ensin tyttären kärryineen sisään makuuhuoneeseen paikalle jossa kärryjä tapasin pitää. Oli ajatus heti kassit sisään saatuani vapauttaa tyttö kärryistä. Menin siis hakemaan ne painavat kassit hissiltä. Tulin sisään, vein kassit keittiöön ja latomaan tavaroita jääkaappiin ja kaappeihin. Kappas, tiskiäkin on, eli rupesin tiskaamaan kaikessa rauhassa. Olin puuhastellut varmaan parikymmentä minuuttia, kun säikähdin niin, että jalat olivat hyytelönä: "Missä vauva?" Ei pienintäkään mielikuvaa! Säntäsin ympäri kämppää ja toki lapsi löytyi alta aikayksikön. Hän se istui tyynesti kärryissään kasvot seinään päin kaikissa ulkokamppeissaan ja silmät puoliummessa tuijotteli yläpuolellaan seinässä olevaa taulua.
Tällaistahan ei tietenkään tapahdu kenellekään teistä, eihän? :)
Tällaistahan ei tietenkään tapahdu kenellekään teistä, eihän? :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen ihan mahdottoman hajamielinen välillä, mutta tämä naapurin isännän tapaus oli niiiin mukava, että sen muistan aina.
Istuin naapurissa kylässä ja talon isäntä tuli kaupasta. Laittoi ruokatavarat kaappeihin kassista ja huomasin, että nappasi huuruiset silmälsinsa jääkaappiin. No, kohta laseja etsimään ja kiukuttelemaan vaimolleen, että missä ne on. Minä nautin tilanteesta, kun tiesin tuon miehen ärsyttävän piirteen; aina oli vika muissa. En uhallakaan kertonut mihin oli kakkulansa pistänyt ennenkuin tilanne alkoi olla ihan piipussa. Kyllä meitä naisihmisiä nauratti ja oltiin vahingoniloisiakin. Halavat huvit!
Hajamielisille tapahtuu totisesti monenlaista. Tässä juuri muistamani:
Olin matkalla Marmariksessa sisareni ja hänen miehensä kanssa. Huoneemme olivat vierekkäin hotellin kolmannessa kerroksessa. Hissi reistaili jälleen kerran eli seisoimme hississä, joka ei halunnut lähteä ylös. Painelimme monen kerroksen nappuloita, joka yleensä auttoi ja lopulta hissi päättikin lähteä. Astuimme ulos hissistä ja menin huoneeseeni ja sisko miehensä kanssa omaansa. Kun olimme olleet pitkään kaupungilla, heitin veskan sängylle ja syöksyin tietenkin ensi töikseni vessaan istumaan. Avoimesta vessan ovesta näin, että peilipöytä oli tyhjä tavaroistani. Sitten tajusin, että vessapaperirullan paikka oli toinen kuin lähtiessä, roskiskin näytti oudolta. Syöksyin vaatekaapille - tyhjä.
Vihdoin tajusin, että olin "oikeassa huoneessa" mutta väärässä kerroksessa. Säntäsin ovesta ulos ja aivan samalla hetkellä säntäsivät huoneestaan sisareni ja hänen miehensä yhtä järkyttyneinä.
Olimme kolmannen kerroksen sijasta toisessa kerroksessa.
Emme kokeilleet olisivatko avaimet käyneet neljännenkin kerroksen vastaaviin huoneisiin, mutta oletan, että kyllä olisivat. Oppia ikä kaikki. ;)
lapseni vaunuihin kaupan ulkopuolelle.
Minulla oli raahattavana painava kauppakassi ja perunasäkki sekä 2 pientä poikaa.
Pihalle tultuani tuli outo tunne että jotain oli unohtunut.
Niinpä, vauvaa ei näkynyt missään.
Arvatkaa vain nolottiko kun menin hakemaan lastenvaunut kaupan ulkopuolelta.....