pilvipsykoosi

Paniikkihäiriö-oireet ovat yksi mahdollinen prepsykoottinen oire. Itselläni oli muutamia paniikkioloja ennen varsinaista psykoosia. Koko tarinani tuolla alempana...

Muistutan että tapauksia on suomessa 100-120 vuosittain. Se on todella pieni luku ja tätä porukkaa ei tunnisteta kadulla tai kaveripiirissä koska me olemme usein eristäytyviä persoonia kun oireet alkavat kehittyä (se jännä tyyppi joka sitten häipyi kuvioista. Psykoosi tapahtuu 4 seinän sisällä...) - ja näistä asioista ei jälkikäteen puhuta vieraille tai edes välttämättä kavereille koska sosiaalinen leima on usein pahempi kuin episodi itsessään.

Onko siis ihmekään ettette tunne? Aivan kuin tavikset eivät tunne pilvenpolttelijoita koska asia on "yksityinen" - samasta syystä pilvenpolttelijat eivät tunne psykootikkoja joukostaan koska sekin on yksityinen asia. Harvinainenkin - mutta todellinen silti.

ytiedän useita tapauksia joilla kannabis on edesauttanut menemistä psykoosiin..yleensä noista selviää osastoreissulla ja käytön lopettamisella mut on tietty mahdollista että laukaisee pysyvät psykoosioireet..sillon kyl aineen käyttöä ei voi syyttää koska silloin vika on persoonallisuuden rakenteessa tjsp...

......................... kirjoitti:

Paniikkihäiriö-oireet ovat yksi mahdollinen prepsykoottinen oire. Itselläni oli muutamia paniikkioloja ennen varsinaista psykoosia. Koko tarinani tuolla alempana...

Muistutan että tapauksia on suomessa 100-120 vuosittain. Se on todella pieni luku ja tätä porukkaa ei tunnisteta kadulla tai kaveripiirissä koska me olemme usein eristäytyviä persoonia kun oireet alkavat kehittyä (se jännä tyyppi joka sitten häipyi kuvioista. Psykoosi tapahtuu 4 seinän sisällä...) - ja näistä asioista ei jälkikäteen puhuta vieraille tai edes välttämättä kavereille koska sosiaalinen leima on usein pahempi kuin episodi itsessään.

Onko siis ihmekään ettette tunne? Aivan kuin tavikset eivät tunne pilvenpolttelijoita koska asia on "yksityinen" - samasta syystä pilvenpolttelijat eivät tunne psykootikkoja joukostaan koska sekin on yksityinen asia. Harvinainenkin - mutta todellinen silti.

Lue lisää

se on kyl ihan vitusta et aletan jotain dissaa sen perusteella et joutuu psykoosiin , mut niin se on et joka hullulle nauraa tulee ite hulluks

10 vuoden aikaperspektiivissä 166 kannabiksenkäyttäjästä yksi ainut saa psykoositason oireita.

Heistä ehkä kaksi kolmasosaa jo aikaisemmin mielenterveysongelmaisia...

eli chanssisi tavata random-pilviveikosta psykootikkotapaus pelkän pilvenkäytön takia on suunnilleen 1:498 (jos lasketaan että vuosittain on 120 tapausta suomessa).

Eli tunnet vieläkin liian vähän polttelijoita ;-)

.............................. kirjoitti:

10 vuoden aikaperspektiivissä 166 kannabiksenkäyttäjästä yksi ainut saa psykoositason oireita.

Heistä ehkä kaksi kolmasosaa jo aikaisemmin mielenterveysongelmaisia...

eli chanssisi tavata random-pilviveikosta psykootikkotapaus pelkän pilvenkäytön takia on suunnilleen 1:498 (jos lasketaan että vuosittain on 120 tapausta suomessa).

Eli tunnet vieläkin liian vähän polttelijoita ;-)

Lue lisää

päästä näkemään sellaista harvinaisuutta kun ottaa huomioon että olen ollut "alalla" jo 34 vuotta ja suurimman osan ajasta sosieteerannut erittäin aktiivisesti päivittäiskäyttäjien kanssa joista suurin osa on pössytellyt jo vuosikymmeniä.

turha sitten toivoa kirjoitti:

päästä näkemään sellaista harvinaisuutta kun ottaa huomioon että olen ollut "alalla" jo 34 vuotta ja suurimman osan ajasta sosieteerannut erittäin aktiivisesti päivittäiskäyttäjien kanssa joista suurin osa on pössytellyt jo vuosikymmeniä.

Lue lisää

Tänään on onnenpäiväsi. Tässä olen. Onko kysymyksiä?

...................... kirjoitti:

Tänään on onnenpäiväsi. Tässä olen. Onko kysymyksiä?

ollessasi vahvasti päihtynyt, kuitenkin kerroit myös ettet ollut kahteen päivään polttanut... mistä sitten se päihtymys tuli?

sinut diagnosoitiin kirjoitti:

ollessasi vahvasti päihtynyt, kuitenkin kerroit myös ettet ollut kahteen päivään polttanut... mistä sitten se päihtymys tuli?

Eli kun kiskoo 1,5v pilveä päivittäin suuria määriä niin vaikutukset lakkaa suunnilleen yhdessä illassa?

Noh. Saahan joulupukkiinkin uskoa... :)

Voidaan ehkä jaaritella sitä mikä on päihtymystä ja mikä ei. Onko krapula päihtymistä alkoholissa? Minun mielestäni on, yksi päihtymisen vaihe.

Jokatapauksessa tila jossa olin tuossa vaiheessa johtui nimenomaan kannabiksesta ja siihen liittyvistä asioista, sanottiin sitä sitten päihtymiseksi tai päihtymisen jälkitilaksi tai joksikin muuksi. Se ei muuta asioita miksikään.

.......................... kirjoitti:

Eli kun kiskoo 1,5v pilveä päivittäin suuria määriä niin vaikutukset lakkaa suunnilleen yhdessä illassa?

Noh. Saahan joulupukkiinkin uskoa... :)

Voidaan ehkä jaaritella sitä mikä on päihtymystä ja mikä ei. Onko krapula päihtymistä alkoholissa? Minun mielestäni on, yksi päihtymisen vaihe.

Jokatapauksessa tila jossa olin tuossa vaiheessa johtui nimenomaan kannabiksesta ja siihen liittyvistä asioista, sanottiin sitä sitten päihtymiseksi tai päihtymisen jälkitilaksi tai joksikin muuksi. Se ei muuta asioita miksikään.

Lue lisää

itse en edes huomannut mitään päihtymystä, enkä käyttäytynyt päihtyneesti aloteltuani käyttöä, vasta yli viikon päivittäisen polttelun jälkeen huomasin miltä se päihtymys tuntuu ja se alkoi näkyä käyttäytymisessäni.

Itselläni meni koko 70-luku päivästä päivään-tyyliin, en ollut töissä ja aloitin päiväni aamupaukuilla sängyssä heti herättyäni ja tavaraa kului päivässä grammatolkulla. Erilaisia, hyvin vahvoja kannabislaatuja minulla riitti "luontaisetuna" käytännössä rajattomasti. Putket kestivät kuukausia, jopa vuosia ja välissä oli harvoin muutamaa päivää pitempiä "kuivia" jaksoja. Koskaan en havainnut putken jälkeen minkäänlaisia vieroitusoireita tai "jälkitiloja".

Ainoa psyykkisiin toimintoihin liittyvä haittatekijä minulla on ollut ahdistuneisuuden voimistuminen sellaisina kausina kun olen ollut elämäntilanteeni vuoksi masentunut ja ahdistunut. Tässäkin suhteessa kannabis tarjoaa mielenkiintoisen paradoksin, liian suurena annoksena se aiheuttaa ahdistuneisuutta mutta, ainakaan minulla, ei päästä ahdistusta paniikkikierteeseen asti, ilmeisesti siitä syystä että kannabis suosii impulsiivisia ajatusrakenteiden polveiluja ja paniikkikohtaus vaatii obsessiivista ajatusprosessia.

Tarpeeksi pienenä annoksena kannabis on hyvin nopeavaikutteinen ja vähintäänkin yhtä tehokas ahdistuslääke kuin bentsodiatsepiinit, omaamatta kuitenkaan niitä erittäin ikäviä ominaisuuksia joita bentsoilla on.

Terapeuttisella annoksella kannabiksen anksiolyyttinen vaikutus tuntuu välittömästi jos se nautitaan polttamalla, minulla vaikutus voi kestää jopa 6 tuntia olosuhteista riippuen ja terapeuttisella annoksella päihtymysvaikutus on tuskin havaittava. Päihtymysvaikutusta voi rajoittaa nauttimalla ensin aivan äärimmäisen pienen alotusannoksen ja esim. tunnin päästä samanlaisen, aivothan "immunisoituvat" kannabiksen päihtymysvaiktukselle aika nopeasti jos nauttiminen on jatkuvaa, terapeuttinen vaikutus taas tuntuisi jatkuvan vaikka päihtymykselle olisi immunisoitunut.

Kannabiksen ja bentsojen anksiolyyttisessä vaikutuksessa on mielenkiintoinen ero, bentsot helpottavat ahdistusta aika lailla "ehdottomasti" ne turruttavat kokonaisvaltaisesti hieman samoin kuin alkoholi. Kannabis sen sijaan mahdollistaa tietoisen mielentilojen hallinnan, voin rauhoittua tai ahdistua tietoisesti, ahdistuminen on kuitenkin erittäin helppo katkaista ja suunnata aivot johonkin aivan muuhun aktiviteettiin. Tämä kannabiksen vaikutustapa antaa mahdollisuuden tunnistaa ahdistusta aiheuttavia tekijöitä ympäristöstä ja itsestään.

Kokemusteni ja tietoni perusteella olen sitä mieltä että kannabis ei sinänsä yksin aiheuta toksista psykoosia jokaiselle mutta sen vaikutus voi epäsuorasti mahdollistaa sellaisten prosessien ajamisen, jotka voivat johtaa psykoosiin jos henkilön persoonallisuudessa on sille alttius.

on todella outo ilmiö, kirjoitti:

itse en edes huomannut mitään päihtymystä, enkä käyttäytynyt päihtyneesti aloteltuani käyttöä, vasta yli viikon päivittäisen polttelun jälkeen huomasin miltä se päihtymys tuntuu ja se alkoi näkyä käyttäytymisessäni.

Itselläni meni koko 70-luku päivästä päivään-tyyliin, en ollut töissä ja aloitin päiväni aamupaukuilla sängyssä heti herättyäni ja tavaraa kului päivässä grammatolkulla. Erilaisia, hyvin vahvoja kannabislaatuja minulla riitti "luontaisetuna" käytännössä rajattomasti. Putket kestivät kuukausia, jopa vuosia ja välissä oli harvoin muutamaa päivää pitempiä "kuivia" jaksoja. Koskaan en havainnut putken jälkeen minkäänlaisia vieroitusoireita tai "jälkitiloja".

Ainoa psyykkisiin toimintoihin liittyvä haittatekijä minulla on ollut ahdistuneisuuden voimistuminen sellaisina kausina kun olen ollut elämäntilanteeni vuoksi masentunut ja ahdistunut. Tässäkin suhteessa kannabis tarjoaa mielenkiintoisen paradoksin, liian suurena annoksena se aiheuttaa ahdistuneisuutta mutta, ainakaan minulla, ei päästä ahdistusta paniikkikierteeseen asti, ilmeisesti siitä syystä että kannabis suosii impulsiivisia ajatusrakenteiden polveiluja ja paniikkikohtaus vaatii obsessiivista ajatusprosessia.

Tarpeeksi pienenä annoksena kannabis on hyvin nopeavaikutteinen ja vähintäänkin yhtä tehokas ahdistuslääke kuin bentsodiatsepiinit, omaamatta kuitenkaan niitä erittäin ikäviä ominaisuuksia joita bentsoilla on.

Terapeuttisella annoksella kannabiksen anksiolyyttinen vaikutus tuntuu välittömästi jos se nautitaan polttamalla, minulla vaikutus voi kestää jopa 6 tuntia olosuhteista riippuen ja terapeuttisella annoksella päihtymysvaikutus on tuskin havaittava. Päihtymysvaikutusta voi rajoittaa nauttimalla ensin aivan äärimmäisen pienen alotusannoksen ja esim. tunnin päästä samanlaisen, aivothan "immunisoituvat" kannabiksen päihtymysvaiktukselle aika nopeasti jos nauttiminen on jatkuvaa, terapeuttinen vaikutus taas tuntuisi jatkuvan vaikka päihtymykselle olisi immunisoitunut.

Kannabiksen ja bentsojen anksiolyyttisessä vaikutuksessa on mielenkiintoinen ero, bentsot helpottavat ahdistusta aika lailla "ehdottomasti" ne turruttavat kokonaisvaltaisesti hieman samoin kuin alkoholi. Kannabis sen sijaan mahdollistaa tietoisen mielentilojen hallinnan, voin rauhoittua tai ahdistua tietoisesti, ahdistuminen on kuitenkin erittäin helppo katkaista ja suunnata aivot johonkin aivan muuhun aktiviteettiin. Tämä kannabiksen vaikutustapa antaa mahdollisuuden tunnistaa ahdistusta aiheuttavia tekijöitä ympäristöstä ja itsestään.

Kokemusteni ja tietoni perusteella olen sitä mieltä että kannabis ei sinänsä yksin aiheuta toksista psykoosia jokaiselle mutta sen vaikutus voi epäsuorasti mahdollistaa sellaisten prosessien ajamisen, jotka voivat johtaa psykoosiin jos henkilön persoonallisuudessa on sille alttius.

Lue lisää

No eihän se jokaiselle aiheutakaan.

Kannabiksenkäyttööni liittyi hyvin syvällistä ajattelua, mystiikanhakua etc - joita tuskin ilman kannabista olisin edes viitsinyt ajatella.

Tässä suhteessa siis kannabis on minunkin tapauksessani "vain" osa psykodynamiikkaa joka johti psykoosiin - mutta silti tekijät sinänsä ovat kaikki kannabiksesta lähtöisin. En elänyt normaalia elämäntapaani tai ajatellut normaaleja ajatuksia. Tutkin sitä mitä pilvi toi mukanaan, vakavasti.

Voi olla että minulla on jonkinlainen yliherkkyys päihdepsykooseille tai jotain. En kiellä sitä mahdollisuutta missään nimessä; mutta miten sellaisen voi mitata ihmisestä yleensäkään? Psyykeeni on ollut ja on jälkeenpäin ainakin riittävän vahva että arkielämä ongelmineen ja kriiseineen ei minua nujerra, päinvastoin - pidän oman itseni hyvin kasassa, paremmin kuin koskaan päihteitä käyttämätön vaimoni.

Tässä kuitenkin päädytään tilanteeseen jossa syy sille miksi joku saa psykoosin pelkästä kannabikseesta ja toinen ei on pohimmiltaan tuntematon. Siksi mielestäni kukaan ei voi sanoa "Sitä syytä ei ole" tai "Se ei voi koskettaa minua". Miten sen tietää? En itsekään olettanut käyttöä aloitellessani että minulla olisi riski saada se "legendanomainen" kannabispsykoosi. Kuitenkin olin se jolle arpa lankesi.

Voidaan tietenkin vetää herkkiä johtopäätöksiä vaikkapa perheoloista tai muista riskitekijöistä - mutta elämässäni ei ole mitään selkeää altistavaa tekijää jota ei taatusti olisi tuhansilla muilla ei-oirehtivilla kannabiksenkäyttäjillä.

Ehkä yksi ominaisuus on joka jossain määrin tekee minut muista poikkeavaksi: Etsivä, analyyttinen, kokeileva ja syvällinen mieli. Voi olla että psykoosiherkkyys on luonnekysymyskin, pitäisin tätä jopa melko todennäköisenä asiana. Kenties olen luonteeltani sellainen joka luonnostaan elää lähempänä tuota kaaoksen merta. Mutta miten sitäkään mitata niin että joukosta voitaisiin poimia riskitapaukset? - Tämä on vain näkemys, ei selitys.

Jokatapauksessa mitään pysyvää vauriota ei ole tullut, lähinnä aikaa palanut ja psykoosi/lääkitysaika oli sangen ikävää aikaa.

Osittain allekirjoitan sen mitä sanot kannabiksesta ahdistuksenpoistajana ja terapeuttisena aineena. Toisaalta itselläni ottamieni annosten vaikutukset vaihtelivat hyvin raisusti; välillä euforisia leppoisia kokemuksia, välillä mystisiä kokemuksia, välillä nuokkua ja välillä sitten selkeitä rajatilakokemuksia tai skitsofreenisiä ajatuskulkuja, pakkoajatuksia ja ties mitä. Minua viehättivät ne tilat, siksi en lopettanut käyttöä edes todella rankkoihin kokemuksiin.

Psykoosi itse sitten oli jotain sellaista menoa jota ei kertakaikkiaan voi verrata noihin paniikkihäiriöoireisiin tai keskiverto häröilyyn tai pahemmanlaatuiseen vainotteluun. Se´oli aivan oma omilla säännöillään toimiva todellisuudesta irti oleva maailmankaikkeutensa joka piti yllä itse itseään, siinä tilassa ei edes epäillyt etteivätkö omat ajatukset ja näkemykset olisi olleet täysin tosia... Sekä lääkäri haastattelunsa perusteella että minä itse jälkikäteen analysoituani ... on selvää että se oli psykoosi; kaikki tunnusmerkit täyttyvät helposti.

............................. kirjoitti:

No eihän se jokaiselle aiheutakaan.

Kannabiksenkäyttööni liittyi hyvin syvällistä ajattelua, mystiikanhakua etc - joita tuskin ilman kannabista olisin edes viitsinyt ajatella.

Tässä suhteessa siis kannabis on minunkin tapauksessani "vain" osa psykodynamiikkaa joka johti psykoosiin - mutta silti tekijät sinänsä ovat kaikki kannabiksesta lähtöisin. En elänyt normaalia elämäntapaani tai ajatellut normaaleja ajatuksia. Tutkin sitä mitä pilvi toi mukanaan, vakavasti.

Voi olla että minulla on jonkinlainen yliherkkyys päihdepsykooseille tai jotain. En kiellä sitä mahdollisuutta missään nimessä; mutta miten sellaisen voi mitata ihmisestä yleensäkään? Psyykeeni on ollut ja on jälkeenpäin ainakin riittävän vahva että arkielämä ongelmineen ja kriiseineen ei minua nujerra, päinvastoin - pidän oman itseni hyvin kasassa, paremmin kuin koskaan päihteitä käyttämätön vaimoni.

Tässä kuitenkin päädytään tilanteeseen jossa syy sille miksi joku saa psykoosin pelkästä kannabikseesta ja toinen ei on pohimmiltaan tuntematon. Siksi mielestäni kukaan ei voi sanoa "Sitä syytä ei ole" tai "Se ei voi koskettaa minua". Miten sen tietää? En itsekään olettanut käyttöä aloitellessani että minulla olisi riski saada se "legendanomainen" kannabispsykoosi. Kuitenkin olin se jolle arpa lankesi.

Voidaan tietenkin vetää herkkiä johtopäätöksiä vaikkapa perheoloista tai muista riskitekijöistä - mutta elämässäni ei ole mitään selkeää altistavaa tekijää jota ei taatusti olisi tuhansilla muilla ei-oirehtivilla kannabiksenkäyttäjillä.

Ehkä yksi ominaisuus on joka jossain määrin tekee minut muista poikkeavaksi: Etsivä, analyyttinen, kokeileva ja syvällinen mieli. Voi olla että psykoosiherkkyys on luonnekysymyskin, pitäisin tätä jopa melko todennäköisenä asiana. Kenties olen luonteeltani sellainen joka luonnostaan elää lähempänä tuota kaaoksen merta. Mutta miten sitäkään mitata niin että joukosta voitaisiin poimia riskitapaukset? - Tämä on vain näkemys, ei selitys.

Jokatapauksessa mitään pysyvää vauriota ei ole tullut, lähinnä aikaa palanut ja psykoosi/lääkitysaika oli sangen ikävää aikaa.

Osittain allekirjoitan sen mitä sanot kannabiksesta ahdistuksenpoistajana ja terapeuttisena aineena. Toisaalta itselläni ottamieni annosten vaikutukset vaihtelivat hyvin raisusti; välillä euforisia leppoisia kokemuksia, välillä mystisiä kokemuksia, välillä nuokkua ja välillä sitten selkeitä rajatilakokemuksia tai skitsofreenisiä ajatuskulkuja, pakkoajatuksia ja ties mitä. Minua viehättivät ne tilat, siksi en lopettanut käyttöä edes todella rankkoihin kokemuksiin.

Psykoosi itse sitten oli jotain sellaista menoa jota ei kertakaikkiaan voi verrata noihin paniikkihäiriöoireisiin tai keskiverto häröilyyn tai pahemmanlaatuiseen vainotteluun. Se´oli aivan oma omilla säännöillään toimiva todellisuudesta irti oleva maailmankaikkeutensa joka piti yllä itse itseään, siinä tilassa ei edes epäillyt etteivätkö omat ajatukset ja näkemykset olisi olleet täysin tosia... Sekä lääkäri haastattelunsa perusteella että minä itse jälkikäteen analysoituani ... on selvää että se oli psykoosi; kaikki tunnusmerkit täyttyvät helposti.

Lue lisää

ajatelleeksi miten eri tavoin erilaiset psyyket hyödyntävät kannabiksen tarjoamaa herkistystä.

En kuitenkaan vieläkään käsitä miten tuota voisi kutsua kannabispsykoosiksi, sehän aiheutui pääasiassa sinun psyykesi rakenteen ansiosta jossa kannabiksella oli vain pieni, herkistävä rooli. Etuliitteen käyttäminen psykoosissa edellyttää mielestäni sitä että ko. aine aiheuttaa tietyissä olosuhteissa/annostelulla toksisen psykoosin *kenelle tahansa*, ei pelkästään joillekin harvoille yksilöille joiden persoonallisuuden rakenteessa on edellytykset sille.

Itselläni ei ole koskaan ollut mitään mystisiä kokemuksia yhtään mistään aineesta tai ilmiöstä, johtunee siitä että olen umpirealistinen filosofinen materialisti. Kannabiksenkäytön yhteydessä esiintyneet ahdistusreaktiot ovat minulla liittyneet poikkeuksetta kiinnijäämisen pelkoon.

enpä ole tullut kirjoitti:

ajatelleeksi miten eri tavoin erilaiset psyyket hyödyntävät kannabiksen tarjoamaa herkistystä.

En kuitenkaan vieläkään käsitä miten tuota voisi kutsua kannabispsykoosiksi, sehän aiheutui pääasiassa sinun psyykesi rakenteen ansiosta jossa kannabiksella oli vain pieni, herkistävä rooli. Etuliitteen käyttäminen psykoosissa edellyttää mielestäni sitä että ko. aine aiheuttaa tietyissä olosuhteissa/annostelulla toksisen psykoosin *kenelle tahansa*, ei pelkästään joillekin harvoille yksilöille joiden persoonallisuuden rakenteessa on edellytykset sille.

Itselläni ei ole koskaan ollut mitään mystisiä kokemuksia yhtään mistään aineesta tai ilmiöstä, johtunee siitä että olen umpirealistinen filosofinen materialisti. Kannabiksenkäytön yhteydessä esiintyneet ahdistusreaktiot ovat minulla liittyneet poikkeuksetta kiinnijäämisen pelkoon.

Lue lisää

"sehän aiheutui pääasiassa sinun psyykesi rakenteen ansiosta jossa kannabiksella oli vain pieni, herkistävä rooli."

Tämä 'pieni herkistävä rooli' on vähän kuin sanoisi reipasta syysmyrskyä vienoksi tuulenvireeksi.

Suhteessa siihen millaisia ajatuskulkuja aivoni työntävät selvinpäin on pilvi ihan jotain muuta kuin "pieni ja herkistävä rooli". Kyllä se oli varsin suorasukainen portti taikametsään loppujen lopuksi, vaikka siitä tietenkin kuljetaan oman mielen ja sen vääntymisen kanssa on pilvellä kuitenkin ollut määräävä rooli minusta.

Sellaisia juttuja mitä se pössy päähäni pukkaa pitkässä käytössä ei kertakaikkiaan synny selvinpäin edes kovasti psyykaamalla, kokeiltu on tätäkin. Samoin nuo kokeilemani raskaammat psykedeelit vievät iloiselle tripille mutta edelleenkään ei mitään samankaltaista ajattelukieroutta ole nähtävissä vaikka toki joku DXM nyt tekeekin omat mielikoukeronsa (hupaisin kokemus oli kun netissä ei ollut enää muita sivuja kuin "The theory about being messed up with DXM". Pisti virnistyttämään :)

Vain ja ainoastaan pilven kanssa olen siis päässyt sellaiseen maaniseen päihteenkäyttö-mystinen sekoilusettiin. Tietenkin jos pistelisin niitä vääriä sieniä joka päivä poskeen tulisivat ne olot ja ajatukset muodossa tai toisessa suhteellisen nopeasti... en epäile, mutta pilvelläkin ne olivat lopulta ihan riittävän konkreettisia.

Niin, alkuaikoina (sanotaanko ensimmäinen vuosi käyttöäni) ei ollut mitään normipilvikokemuksista poikkeavaa. Eli siis jonkinlainen kumulatiivinen vaikutus siinä on ollut selkeästi. Kenties psykokineettinen systeemi kehittää minulle hiljalleen "väärät ajatusradat" jotka eivät purkaudu, toiset siis ovat turisteja - minulle tyypillisempää on rakentaa pilviversumia. Tämäkin taas pelkkä tulkinta.

"Etuliitteen käyttäminen psykoosissa edellyttää mielestäni sitä että ko. aine aiheuttaa tietyissä olosuhteissa/annostelulla toksisen psykoosin *kenelle tahansa*"

Ei sitä näin voi mielestäni määritellä. Entä jos psykoositaipumus riippuu osittain tai jopa kokonaan siitä että esim. joku tietty signaalijoukko paskalla tuurilla muodostuu psykotisoivaksi tekijäksi? Itselläni noita mystisiä kokemuksia on nimittäin senlaatuisia etten osaa vieläkään sanoa ovatko ne totta vai eivät (ja elän niiden kanssa rauhassa tuplaselityksellä; olkoot kumpia tahansa. En tiedä.) Tällöin siis ajautuminen psykoosiin ei olisi ainoastaan aineesta - vaan myös puhtaasta huonosta onnesta kiinni. Esim. siitä missä järjestyksessä lehdet pöydällä ovat ja sattuuko niiden keskinäinen järjestys muodostamaan vaikkapa jonkin selkeän viestin. Tälläisiä tapauksia on pilvikokemuksissani ollut paljon; yhteensattumia. Niistä on helppo vetää liian nopeita johtopäätöksiä ja jos yhteensattumat ovat tietynlaisia ja viittaavat tiettyyn johtopäätökseen niin sittenhän se on jo liki fakta, ainakin uskon asia. Siitä sitten tila etenee.

Toisella on parempi tuuri eikä hänen havaintopiiriinsä satu näitä onnekkaita/epäonnekkaita sattumia. Hänelle ei aukene "mystistä kokemusta" johon hypätä mukaan. Entä jos olisikin auennut? Jos hän olisikin kohdannut sattumuksen jolla olisi ollut merkitystä? Silloin se olisi voinut edetä psykoosiksi henkilön kiinnittäessä huomionsa asioihin ja lähtiessä etsimään syytä.

Toisin sanoen, tuurin merkitystä asiassa ei kannata väheksyä mahdollisuutena. Ja tuuri voi koskettaa tai olla koskettamatta ketä tahansa.

Annan nyt yhden esimerkin siitä mitä kohtasin. Kävin jossain puolessavälissä poltteluani läpi elämääni ja asioitani, sellaista mielenpuhdistusta. Päristelin bongia ja ajattelin ex-tyttökaveriani jota kohtaan tunsin yhä melko vahvasti vaikka erostamme on jo vuosia. Ajattelin että kirjoitan hänelle viimeisen rakkaudentunnustuksen ja poltan sen sitten, symbolisena eleenä luopumisesta.

Siispä tein niin. Kirjoitin viestin ja tuikkasin lapun tuleen. Kaikki muu paloi paitsi avoimesta ovesta tullut tuulenpuuska sammutti liekin siten että vain exäni nimi jäi jäljelle. Tarkasti rajattuna.

Yritin uudstaan samaa. Taas kävi niin. Vain hänen nimensä jäi.

Kolmannella kerralla totesin että okei, olkoon niin.

Minulla on vieläkin ne kolme ympäripalanutta lapunpalaa joissa on jäljellä vain hänen nimensä.

Kun alkaa kelailla ja etsiä syytä miksi näin käy...

... onko ihmekään että sitä alkaa nupissa viiraamaan?

......................... kirjoitti:

"sehän aiheutui pääasiassa sinun psyykesi rakenteen ansiosta jossa kannabiksella oli vain pieni, herkistävä rooli."

Tämä 'pieni herkistävä rooli' on vähän kuin sanoisi reipasta syysmyrskyä vienoksi tuulenvireeksi.

Suhteessa siihen millaisia ajatuskulkuja aivoni työntävät selvinpäin on pilvi ihan jotain muuta kuin "pieni ja herkistävä rooli". Kyllä se oli varsin suorasukainen portti taikametsään loppujen lopuksi, vaikka siitä tietenkin kuljetaan oman mielen ja sen vääntymisen kanssa on pilvellä kuitenkin ollut määräävä rooli minusta.

Sellaisia juttuja mitä se pössy päähäni pukkaa pitkässä käytössä ei kertakaikkiaan synny selvinpäin edes kovasti psyykaamalla, kokeiltu on tätäkin. Samoin nuo kokeilemani raskaammat psykedeelit vievät iloiselle tripille mutta edelleenkään ei mitään samankaltaista ajattelukieroutta ole nähtävissä vaikka toki joku DXM nyt tekeekin omat mielikoukeronsa (hupaisin kokemus oli kun netissä ei ollut enää muita sivuja kuin "The theory about being messed up with DXM". Pisti virnistyttämään :)

Vain ja ainoastaan pilven kanssa olen siis päässyt sellaiseen maaniseen päihteenkäyttö-mystinen sekoilusettiin. Tietenkin jos pistelisin niitä vääriä sieniä joka päivä poskeen tulisivat ne olot ja ajatukset muodossa tai toisessa suhteellisen nopeasti... en epäile, mutta pilvelläkin ne olivat lopulta ihan riittävän konkreettisia.

Niin, alkuaikoina (sanotaanko ensimmäinen vuosi käyttöäni) ei ollut mitään normipilvikokemuksista poikkeavaa. Eli siis jonkinlainen kumulatiivinen vaikutus siinä on ollut selkeästi. Kenties psykokineettinen systeemi kehittää minulle hiljalleen "väärät ajatusradat" jotka eivät purkaudu, toiset siis ovat turisteja - minulle tyypillisempää on rakentaa pilviversumia. Tämäkin taas pelkkä tulkinta.

"Etuliitteen käyttäminen psykoosissa edellyttää mielestäni sitä että ko. aine aiheuttaa tietyissä olosuhteissa/annostelulla toksisen psykoosin *kenelle tahansa*"

Ei sitä näin voi mielestäni määritellä. Entä jos psykoositaipumus riippuu osittain tai jopa kokonaan siitä että esim. joku tietty signaalijoukko paskalla tuurilla muodostuu psykotisoivaksi tekijäksi? Itselläni noita mystisiä kokemuksia on nimittäin senlaatuisia etten osaa vieläkään sanoa ovatko ne totta vai eivät (ja elän niiden kanssa rauhassa tuplaselityksellä; olkoot kumpia tahansa. En tiedä.) Tällöin siis ajautuminen psykoosiin ei olisi ainoastaan aineesta - vaan myös puhtaasta huonosta onnesta kiinni. Esim. siitä missä järjestyksessä lehdet pöydällä ovat ja sattuuko niiden keskinäinen järjestys muodostamaan vaikkapa jonkin selkeän viestin. Tälläisiä tapauksia on pilvikokemuksissani ollut paljon; yhteensattumia. Niistä on helppo vetää liian nopeita johtopäätöksiä ja jos yhteensattumat ovat tietynlaisia ja viittaavat tiettyyn johtopäätökseen niin sittenhän se on jo liki fakta, ainakin uskon asia. Siitä sitten tila etenee.

Toisella on parempi tuuri eikä hänen havaintopiiriinsä satu näitä onnekkaita/epäonnekkaita sattumia. Hänelle ei aukene "mystistä kokemusta" johon hypätä mukaan. Entä jos olisikin auennut? Jos hän olisikin kohdannut sattumuksen jolla olisi ollut merkitystä? Silloin se olisi voinut edetä psykoosiksi henkilön kiinnittäessä huomionsa asioihin ja lähtiessä etsimään syytä.

Toisin sanoen, tuurin merkitystä asiassa ei kannata väheksyä mahdollisuutena. Ja tuuri voi koskettaa tai olla koskettamatta ketä tahansa.

Annan nyt yhden esimerkin siitä mitä kohtasin. Kävin jossain puolessavälissä poltteluani läpi elämääni ja asioitani, sellaista mielenpuhdistusta. Päristelin bongia ja ajattelin ex-tyttökaveriani jota kohtaan tunsin yhä melko vahvasti vaikka erostamme on jo vuosia. Ajattelin että kirjoitan hänelle viimeisen rakkaudentunnustuksen ja poltan sen sitten, symbolisena eleenä luopumisesta.

Siispä tein niin. Kirjoitin viestin ja tuikkasin lapun tuleen. Kaikki muu paloi paitsi avoimesta ovesta tullut tuulenpuuska sammutti liekin siten että vain exäni nimi jäi jäljelle. Tarkasti rajattuna.

Yritin uudstaan samaa. Taas kävi niin. Vain hänen nimensä jäi.

Kolmannella kerralla totesin että okei, olkoon niin.

Minulla on vieläkin ne kolme ympäripalanutta lapunpalaa joissa on jäljellä vain hänen nimensä.

Kun alkaa kelailla ja etsiä syytä miksi näin käy...

... onko ihmekään että sitä alkaa nupissa viiraamaan?

Lue lisää

kulttuurissa, ehkä menneinä tai nykyisinä aikoina olisit ehkä shamaani, jos olisit lisäksi saanut opastusta "tietoon"...

No, meidän kaavan mukaan olit psykoosissa.. Uskon täysin sen, että kannabis laukaisi kohdallasi kyseisen tilan, joka olisi ollut saavutettavissa muutenkin, käytettävissä olevista avaimista riippuen.

Siinä ei ole mitään ihmeellistä, jos pössyttelee vuoden kaks kaiket päivät paljon ja sitten menee nupin pyörittimet sekaisin! Pari keikkaa jo rankkaa happoselvennystä ajaa ihan saman asian. Tai kunnon ryyppykuuri. Mun isä lopetti parin vuoden rauhoittavien käytön ja näki lepakon kokoisia kärpäsiä. Itse lopetin seinään joskus masennuslääkkeiden käytön ja ufomiehet tulivatkin jo asentamaan virtapiirejä otsikkoon.

Itse en ole ollut kannabisspykoosissa (en edes nyt, vaikka siltä kuulostaisi :-). Paitsi joskus överihatsien jälkeen kuin pikku pupu ihmemaassa juoksemassa kuolleiden kosketusta karkuun. Silloinkin tajusin, että kyseessä on samanlainen ylijännitteinen päihtymystila kuin liian kännissä jne., joka menee ohi. Sen olen kyllä huomannut, että jos polttelee paljon ja usein, on lopettamisen jälkeen kellon viisarit jossain muussa kuin normaaliajassa. Siksipä en ole kymmeneen vuoteen polttanut kuin max gramman per viikko, vaikka joka ilta hatsit savuttais.

Silti ei koskaan ole psykoosia tullut ja toista kymmentä olen käyttänyt jossain määrin, vaikka välillä olen ollut kuukausia ilman.

Mulla ainakin tulee se tunne, kun on niin vitun kyllästynyt olemaan pöhnässä ja aivot kaipaa lomaa. Tunne siitä, ettei maistu enempää, on paljon muutakin tekemistä. Tekemistä, joka vaatii skarppausta ja selviä tunteita kuten koulu, työ, ystävät, harrastukset ja oma rakas. Ja oman itsensäkin kehittäminen sekä maailman soutaminen sisäavaruudessakin on hauskempaa selvin päin. Ei tarvitse skitsoilla...

Yrtti maistuu, mutta rajansa kaikella. Mukava kuulla, että olet selvinnyt selville vesille. Ja jos joskus jotain vedät, niin vedä kohtuudella. Siitä saa loppujen lopuksi enemmän irti, kun ei tarvitse kokea kaikkea kerralla!

.............................. kirjoitti:

10 vuoden aikaperspektiivissä 166 kannabiksenkäyttäjästä yksi ainut saa psykoositason oireita.

Heistä ehkä kaksi kolmasosaa jo aikaisemmin mielenterveysongelmaisia...

eli chanssisi tavata random-pilviveikosta psykootikkotapaus pelkän pilvenkäytön takia on suunnilleen 1:498 (jos lasketaan että vuosittain on 120 tapausta suomessa).

Eli tunnet vieläkin liian vähän polttelijoita ;-)

Lue lisää

oireiden ilmenemistiheyteen.

Niin 166 "normaalista" ihmisestä yhdellä on ihan tilastollisestikin psykoositason oireita 10 vuoden aikana.

Tosin tässä yhteydessä kun noita tilastoja sorvataan, niin alkoholin, tupakan ja kahvin osuutta näihin ilmeneviin oireisiin ei luokitella.
Koska alkoholi, tupakka ja kahvi on osa elämäämme ja se luokitellaan normaaliksi toiminnaksi.

Joten se tässä tietenkin tilastoja vääristää.

Mikäli tutkimusta tehtäisiin eri verrokkiryhmien välillä.

Eli vaikka 1000 täysin raitista henkilöä.
1000 kannabista kohtuullisesti käyttävää henkilöä.
1000 perussuomalaista kohtuu alkoholin kuluttajaa.
1000 kannabiksen heavy useria.
1000 alkoholin heavy useria.
sitten vielä satunnaisotanta 1000 henkilöä.

Niin päästäisiin lähemmäksi totuutta, päihteiden vaikutuksesta mielenterveysongelmien syntyyn.

Tulokset voisivat olla aika yllättäviä lopulta.

Raittiiden joukossa niitä varmaankin olisi eniten heh.

Koska koko kansan todellisuudentaju on niin alkoholin sumentamaa alkoholitodellisuutta.

Että jo normaaliksi määrittelemämme käyttäytymismallit ja ajatusrakenteet ovat alkoholistisen ajatusmaailman rakenteita.

Eli vähiten luokiteltuja tapauksia tulisi, alkoholia kohtuukäyttävien keskuudessa.

Vaikeudet tulosten tulkitsemiseen globaalisesti toisi myös yllättävän lisävärin lopputulokseen.

Esim. Mikäli Intialaiset tutkijat tekisivät ao. tutkimuksen Suomessa. Kannabiksella on kulttuurisesti Intiassa pitkät perinteet.

Joten he oman kulttuurinsa kritereillä vähiten havaitsisivat ongelmia kannabiksen käyttäjien keskuudessa.

Luokittelisivat alkoholin kohtuukayttäjät ja heavy userit laitoshoidon tarpeessa oleviksi ihmisiksi.

Miten lie lukittelisivat sitten raittiit ihmiset. En osaa spekuloida.

Kon koko tätä päihteiden tuomaa sävyä elämäämme tarkastellaan. On hyvä välillä irrottautua Suomi kultuuristakin hahmottamaan todellisuutta syvemmin.

Suurin pohdinnan aihe tuleekin vastaan varmaan lopulta siinä. Miten onnellisia me lopulta olemme tässä alkoholistisessa kulttuurissamme.
Olisimmeko jonkinlaisella muulla päihdekulttuurilla onnelisempia ja parempia ihmisiä.

Koska aika vähäistä pohdintaa on jos 2000 ihmisen mt ongelmat luokitellaan kannabiksen syyksi.
Kun todellisuudesa niitä toinen päihde aiheuttaa niitä arviolta 1000 kertaisen määrän.

Samaten kun noissakin 2000 tapauksessa 99% alkoholi on osatekijänä, niin todellisuuden hahmottaminen onkin jo aika vaikeaa.

ei ole huumepsykoosit urbaanilegendoja...edes kannabispsykoosit, kannabis on mieto psykedeeli sen muiden vaikutusten ohella..

Ite ollu jo 6vuotta ja väitän että kannabis psykoosi on ihmeellisempää kuin vedenpäällä kävelevä ihminen.oikeasti.tervetuloa pilveen niin sanotulla psykoosilla mitä tohtorit käyttää.pilvessä sitä sillon ollaan ja jujun sekavuudesta selvyyteen levy voi valaista

Asiallista tekstiä :)

Pystytkö kuvaileman millaista psykoosissa olo oli? En tiedä paljoa aiheesta, mutta eräs polttelukerta pelästytti vähentämään reippaasti. Polttelin muutama vuosi sitten säännöllisen satunnaisesti (vähintään kerran viikossa). Joskus tuntui, joskus ei. Vaikutus riippui kai laadusta.

Mutta tällä eräällä kerralla ei tarvinnut vetää kuin yhdet henkoset suhteellisen isosta bongista ja jalat meinasi mennä alta.(Olin juonut myös yhden tuopin, mutta sillä tuskin on vaikututa asiaan). Tuli vähän samanlainen olo kun silloin kun on polttanut ns. liikaa. Olin kahden kaverin seurassa joista toista en tunne hyvin. Yritin olla coolina, että ei tässä mitään.. Kävin sohvalle lepäilemään ja odottelemaan että olo menisi ohi. No menihän se. Mutta tuli vähän toisenlaiset fiilikset tilalle. Vainoharhaisuus (mikä oli iskenyt ennenkin lievempänä) ja outo ajattelu. Luulin television lähettävän jotain aaltoja minulle. Yritin tarkistaa huomaavatko kaverini saman. Ne tuntuivat naureskelevan jotain, mutten ymmärtänyt mitä. Ulkona en tunnistanut kaupunkiani. Lisäksi koin yhdessä vaiheessa olevani itseni ulkopuolella, aivan kuin en olisi voinut puuttua puhumiseeni tai tekemisiini. Siinä minä kävelin ja höpötin sekavia ja yritin kuunnella itseäni. Minua hävetti oudot juttuni ja yritin olla hiljaa, mutta pian taas huomasin että suu käy. Nukkuminen selvitti vähän, mutta ajatukset olivat outoja vielä pari päivää. Epäilin kaikkea itsestäänselvää ja pelkäsin ihan typeriä juttuja, kuten bussikuskia. Luulin etten ikinä selviä.

Tuon jälkeen pidin n. vuoden tauon, jonka jälkeen olen polttanut ehkä neljä kertaa vuodessa ja silloinkin varovasti. Vaikutukset ovat olleet normaaleja.

Mietin siis, olisiko minulla alttiutta psykoosiin/skitsofreniaan, vai oliko se vain harvinaisen tehokasta kukkaa? Mitä olisi tapahtunut jos olisin ottanut useammat henkoset..En halua mennä uudestaan "toiselle puolelle". Ilmeisesti täytyy kuitenkin käyttää aika kauan ja tiiviisti ennenkuin oikea kannabispsykoosi voisi iskeä.

keltanokka kirjoitti:

Asiallista tekstiä :)

Pystytkö kuvaileman millaista psykoosissa olo oli? En tiedä paljoa aiheesta, mutta eräs polttelukerta pelästytti vähentämään reippaasti. Polttelin muutama vuosi sitten säännöllisen satunnaisesti (vähintään kerran viikossa). Joskus tuntui, joskus ei. Vaikutus riippui kai laadusta.

Mutta tällä eräällä kerralla ei tarvinnut vetää kuin yhdet henkoset suhteellisen isosta bongista ja jalat meinasi mennä alta.(Olin juonut myös yhden tuopin, mutta sillä tuskin on vaikututa asiaan). Tuli vähän samanlainen olo kun silloin kun on polttanut ns. liikaa. Olin kahden kaverin seurassa joista toista en tunne hyvin. Yritin olla coolina, että ei tässä mitään.. Kävin sohvalle lepäilemään ja odottelemaan että olo menisi ohi. No menihän se. Mutta tuli vähän toisenlaiset fiilikset tilalle. Vainoharhaisuus (mikä oli iskenyt ennenkin lievempänä) ja outo ajattelu. Luulin television lähettävän jotain aaltoja minulle. Yritin tarkistaa huomaavatko kaverini saman. Ne tuntuivat naureskelevan jotain, mutten ymmärtänyt mitä. Ulkona en tunnistanut kaupunkiani. Lisäksi koin yhdessä vaiheessa olevani itseni ulkopuolella, aivan kuin en olisi voinut puuttua puhumiseeni tai tekemisiini. Siinä minä kävelin ja höpötin sekavia ja yritin kuunnella itseäni. Minua hävetti oudot juttuni ja yritin olla hiljaa, mutta pian taas huomasin että suu käy. Nukkuminen selvitti vähän, mutta ajatukset olivat outoja vielä pari päivää. Epäilin kaikkea itsestäänselvää ja pelkäsin ihan typeriä juttuja, kuten bussikuskia. Luulin etten ikinä selviä.

Tuon jälkeen pidin n. vuoden tauon, jonka jälkeen olen polttanut ehkä neljä kertaa vuodessa ja silloinkin varovasti. Vaikutukset ovat olleet normaaleja.

Mietin siis, olisiko minulla alttiutta psykoosiin/skitsofreniaan, vai oliko se vain harvinaisen tehokasta kukkaa? Mitä olisi tapahtunut jos olisin ottanut useammat henkoset..En halua mennä uudestaan "toiselle puolelle". Ilmeisesti täytyy kuitenkin käyttää aika kauan ja tiiviisti ennenkuin oikea kannabispsykoosi voisi iskeä.

Lue lisää

"Pystytkö kuvaileman millaista psykoosissa olo oli?"

Vasta jälkeenpäin sitä pystyy kuvailemaan. Psykoosi on niin täydellinen todellisuuden hajoaminen ettei enää edes epäile harhojaan vaan pitää kaikkea (Nyt/selvinpäin/normaalisti ajateltuna) sekopäistä aivan täytenä totena.

Tuo mitä kuvailet on melko lähellä psykoosikokemusta... mutta ei vielä ihan siellä. Nuo ovat määritelmällisesti rajatilakokemuksia vielä koska joku osa sinusta suhtautuu niihin varsin kriittisesti... Väittäisin että sinulla on todellakin alttius, tai ainakin jonkinlainen herkkyys joka nostaa riskiäsi sairastua... tunnistan tuon ajattelutavan ja asiat todella todella selvästi itsestäni, kävin samanlaisissa oloissa melko usein polttelu-urani keskivaiheilla...

Siinä vaiheessa kun itse aloin saada noita kokemuksia ei kyse ollut vielä psykoosista useisiin kuukausiin. Ennemminkin minulle kävi niin että ajauduin tutkimaan noita "televisioaaltoja" ja kaikkea mahdollista tarkemmin ja tarkemmin ja etsimään niiden lähdettä (tietenkin med. jatkuva polttelu).

Ottamalla lisää olisi saattanut käydä niin että flippailusi loppuu siltä kertaa. Ainakin itse huomasin että minulle keskitason annokset olivat kaikkein "friikeimpiä" kun taas suuret annokset sitten jumittivat syvään pilveen. Itse kotikasvattajana polttelin rajatilakokemusteni aikana todella raisujakin annoksia (5-20 kertaa normaalia enemmän) ja kukkani oli enimmäkseen todella laadukasta sativaa. (Original Hazea...)... eivätkä ne suuret annokset minua alkuvaiheessa henkisesti "niitanneet" sen enempää kuin pienetkään.

"Ilmeisesti täytyy kuitenkin käyttää aika kauan ja tiiviisti ennenkuin oikea kannabispsykoosi voisi iskeä."

Ilmeisesti näin, se on johtopäätös johon itsekin olen päätynyt.

Sanoisin että nauti satunnaisesti jos nautit. Silloin riskiä ei ole kun "Pilvimaailma" ei kasaudu vaan selvinpäin vietetty aika purkaa sen aina hiljalleen.

keltanokka kirjoitti:

Asiallista tekstiä :)

Pystytkö kuvaileman millaista psykoosissa olo oli? En tiedä paljoa aiheesta, mutta eräs polttelukerta pelästytti vähentämään reippaasti. Polttelin muutama vuosi sitten säännöllisen satunnaisesti (vähintään kerran viikossa). Joskus tuntui, joskus ei. Vaikutus riippui kai laadusta.

Mutta tällä eräällä kerralla ei tarvinnut vetää kuin yhdet henkoset suhteellisen isosta bongista ja jalat meinasi mennä alta.(Olin juonut myös yhden tuopin, mutta sillä tuskin on vaikututa asiaan). Tuli vähän samanlainen olo kun silloin kun on polttanut ns. liikaa. Olin kahden kaverin seurassa joista toista en tunne hyvin. Yritin olla coolina, että ei tässä mitään.. Kävin sohvalle lepäilemään ja odottelemaan että olo menisi ohi. No menihän se. Mutta tuli vähän toisenlaiset fiilikset tilalle. Vainoharhaisuus (mikä oli iskenyt ennenkin lievempänä) ja outo ajattelu. Luulin television lähettävän jotain aaltoja minulle. Yritin tarkistaa huomaavatko kaverini saman. Ne tuntuivat naureskelevan jotain, mutten ymmärtänyt mitä. Ulkona en tunnistanut kaupunkiani. Lisäksi koin yhdessä vaiheessa olevani itseni ulkopuolella, aivan kuin en olisi voinut puuttua puhumiseeni tai tekemisiini. Siinä minä kävelin ja höpötin sekavia ja yritin kuunnella itseäni. Minua hävetti oudot juttuni ja yritin olla hiljaa, mutta pian taas huomasin että suu käy. Nukkuminen selvitti vähän, mutta ajatukset olivat outoja vielä pari päivää. Epäilin kaikkea itsestäänselvää ja pelkäsin ihan typeriä juttuja, kuten bussikuskia. Luulin etten ikinä selviä.

Tuon jälkeen pidin n. vuoden tauon, jonka jälkeen olen polttanut ehkä neljä kertaa vuodessa ja silloinkin varovasti. Vaikutukset ovat olleet normaaleja.

Mietin siis, olisiko minulla alttiutta psykoosiin/skitsofreniaan, vai oliko se vain harvinaisen tehokasta kukkaa? Mitä olisi tapahtunut jos olisin ottanut useammat henkoset..En halua mennä uudestaan "toiselle puolelle". Ilmeisesti täytyy kuitenkin käyttää aika kauan ja tiiviisti ennenkuin oikea kannabispsykoosi voisi iskeä.

Lue lisää

Alkoholia olit nauttinut myös. Joten sen osuus aina helposti ohitetaan, kun osallisena on jokin pelottava huume.
Ajatellaan, etteihän tuttu ja turvallinen alkoholi mitenkään vaikuta.
Ainakaan pieni määrä.

Kuitenkin jo kokemukseta tiedetään alkoholin olevan lopulta yksi vahvimmista psykedeeleistä riittävästi käytettynä. Eli alat nähdä pikku-ukkoja etc...

Väittäisin, etä oireesi johtuvat täysin alkoholin ja kannabiksen sekakäytöstä.
Tuon yhden kerran perusteella, nyt ei diagnoosia pidä kaikesta tehdä.
Mutta kun todennäköisesti käytät alkoholia suht. säännöllisesti se vaikuttaa.

Kannabis ja alkoholi buustaavat kyllä tehokkaasti toisetensa ominaisuuksia, joten ei ihme, että harhatiloja syntyy.

Kuten jos olet ottanut esim. LSD:tä, niin siihenkun happokeuhkona polttelet kannabista, niin melkoisen lennokkaat efektit saat. Tiedä pysyvistä vaikutuksista. No Kannabis ei ole solumyrkky eikä liuotin joten niitä tuskin syntyy.

Mikäli olet ottanut LSD:tä ja siihen naukkailet alkoholia niin loputulos on todennäköisesti katastrofaalinen. LSD muuttaa solukalvoja niin, että alkoholi läpäisee ne helpommin ja aivovauriot ovat taattua tavaraa. Kuten myös psykedeeliset efektit.


En tässä koeta kovin todistella kannabiksen olevan paljoa sen parempi päihde.

Haluan vain tuoda esille sen perspektiivin, että alkoholin ja kaanbiksen kyseessä ollessa.
Kannabis on aina altavastaaja. Johtuen sen mystisestä luonteesta. Sitä ei tunneta ja se koetaan pelottavana.
Siksi kaikkia sen aiheuttamia mielentilan liikeitä tarkastellaan tiukan seulan läpi.
Jokainen meistä tekee niin.

Se miten alkoholi muuttaa ajatteluamme ja toimintojamme. eli se mitä hölmöilemme kännissä koetaan niin "normaaliksi" ettei siihen kiinnitetä huomiota.
Sen efektit jo tiedetään. Osataan itse siihen suhtautua, kuten myös ympärillä olijat.

Sama asia se on kannabiksen kanssa, kun siihen vain osaa suhtautua ilman ennakkofobioita.
Pilvessä tulee outoja ajatuksia, filosofioita tai lapsellisen naurettavia juttuja etc... se on normaalia kannabispäihtymystä.

Aivan sama kun kännissä tulee kustua olohuneen nurkkaan tai paskottua naapurin postilaatikkoon.
Tai tapeltua nakkikioskin jonossa
Se on normaalia alkoholipäihtymistä.

Toki tässä voi pohtia kumpiko päihde lopulta suurempia tajunnanmuutostiloja saa aikaan.

Ja krapula tulee vain niille jotka juovat eri juomia sekaisin. Kumma kun ihmiset eivät viisastu. Kaikila aineilla saa lopulta jonkun isomman haitan aikaan.

jklfhk kirjoitti:

Ja krapula tulee vain niille jotka juovat eri juomia sekaisin. Kumma kun ihmiset eivät viisastu. Kaikila aineilla saa lopulta jonkun isomman haitan aikaan.

satun vain puhumaan henkilokohtaisella kokemuksen äänellä.

Olen sen varran narkkarielämää viettänyt, että tiedän aika hyvin mistä puhun, tämä on yleinen näkemys aineiden käyttäjien parissa, että pilvi on paras lääke päihderiippuvaisille. Lääkkeet yms... ovat heille paljon pahempia huumeita jotka taas koukuttavat kuten bentsot etc...
Ja kun on tuon kovien aineiden polun kulkenut, niin pilven polttelu on kuin karkin syöntiä. Sitä on kyllä siinä vaiheessa psyyke sen verran treenattu, ettei mitään psykooseja yms.. muuta niin pienestä synny.
Sama se on normaaleille terveille ihmisille jotka käyttäisivät vain pilveä.
Mutta mutta, kun ihmiset käyttävät järjestäin kovaakin ainetta eli alkoholia, niin niitä mt ongelmia syntyy. Sittenpä niistä onkin helppo syyttää kannabista.
Voi voi miten sokeita te olette.

Se on kumma kun ihmiset ei usko niitä joilla on ihan konkreettista kokemusta asioista.

Uskotaan mieluummin jotain huumeprobagndaa, jossa puhuu ihmiset joilla ei ole henk. koht. kokemusta asioista.

Lääkärit vain tulkitsee asioita omasta näkökannastaan, eivatkä suostu uskomaan käyttäjien kokemuksia ja näkemyksiä.

Koska ei niillä tiedoilla tietenkään ole mitään arvoa, koskan ne nyt on vain narkkareiden näkemyksiä asioista.
Lääkärit ja tutkijat elelevät hiukan liian norsunluutorneissaan.
Heille teksisi terää hiukan poltella tai käyttää muitakin huumeita, niin osaisivat konkreettisemmin tulkita asioiden syy seuraussuhteet.

No aika ei ole vielä kypsä, mutta maailma muuttuu eskoseni ja kannabiksen käyttö lisääntyy koko ajan. Se on hyvä koska se vähentää liki jokaisella alkoholin kulutusta, näin maailma muuttuu edes hiukan paremmaksi.

Parempi tosin olisi ilman päihteitä, mutta hyvä suunta se on tämäkin.
Kovista aineista miedompiin.
Eli alkoholista kannabikseen suunta kulkee vääjäämättä :-)

Ne kaikki tapaukset missä ihmiset ovat muka kännipäissään tapaaneet tai tapelleet etc...
Ovat narkkareiden salajuonia.

Vetävät kaikkea kamaa ja ovat muka kännissä hah sanon minä. Sitten tappavat vaimonsa ja lapsensa. Ampuvat kaverinsa tai puukottavat, muka kännissä.

Se johtuu kannabiksen puutteesta, sanon minä.
Kannabishimoissaan ihmisten on pakko juoda viinaa ja tappaa kanssaihmisiään, siinä toivossa, että heiltä löytyisi kannabista.

eipä sitä silti kannata psykoosia kiskoa vaikka siihen onkin lääkitys, lääkkeillä on ikäviä sivuvaikutuksia, esim jatkuva energian puute, apatia..

Paniikkihäiriö/pelkotiloja... eivät ole psykoosi.

Psykoosi menee tuosta vielä 20 kertaa yli. Silloin ei ole "epävarmuutta" vaan ennekaikkea varmuus siitä että ne asiat jotka pälkähtää päähän on tosia ja myös elää täysin niiden mukaan.

Itse noita tuonkaltaisia pelkotiloja kokenut ehkä ~30 kertaa ennen psykoosiani.

........................ kirjoitti:

Paniikkihäiriö/pelkotiloja... eivät ole psykoosi.

Psykoosi menee tuosta vielä 20 kertaa yli. Silloin ei ole "epävarmuutta" vaan ennekaikkea varmuus siitä että ne asiat jotka pälkähtää päähän on tosia ja myös elää täysin niiden mukaan.

Itse noita tuonkaltaisia pelkotiloja kokenut ehkä ~30 kertaa ennen psykoosiani.

Lue lisää

Mua kiinnostaisi tietää enempi näistä psykooseista, kun ne jossain määrin liittyvät Ganjaan. Onko psykoosi pelottava olotila? Miten se yleensä näkyy ulospäin, vai näkyykö?

Yrttimies kirjoitti:

Mua kiinnostaisi tietää enempi näistä psykooseista, kun ne jossain määrin liittyvät Ganjaan. Onko psykoosi pelottava olotila? Miten se yleensä näkyy ulospäin, vai näkyykö?

Lue lisää

Eli kukaan ei voi sanoa toisen puolesta millainen psykoosi tälle tulee jos tulee.
Itselläni pelko oli niin kovaa, että haudoin kaiken aikaa itsemurhaa, en pystynyt syömään enkä nukkumaan lähes yhtään. Luulin että minua jahdataan ja salakuunnellaan ja että asuntooni nähdään sisälle. Luulin myös että olin tappanut läheisen ihmiseni, vaikkei näin ollut käynyt, enkä uskonut kokemaani kun muut vakuuttelivat että mitään ei ollut tapahtunut. Luulin myös että kaikki tekemiseni oli ennalta käsikirjoitettua ja että koko kaupunki seuraa liikkeitäni. jne.
Kun paranin tuosta olin tietenkin todella todella helpottunut ettei mitään noin kamalaa ollut oikeasti tapahtunut vaan kaikki oli oman pääni sisäistä keksintöä (minkä terve ja järkevä ihminen olisi tajunnut itsekkin, kun kaikki todisteltiin vääräksi ja tämä läheinen "heräsi kuolleista")
Ja juu sen todellakin huomasi ympäristö, että nyt katosi järki. Onneksi kaikki on ohi ja edelleen kiittelen pyhää henkeä siitä, ettei mitään kamalaa ollut oikeasti tapahtunut. Järkyttävä kokemus.

tuo kirjoitti:

Eli kukaan ei voi sanoa toisen puolesta millainen psykoosi tälle tulee jos tulee.
Itselläni pelko oli niin kovaa, että haudoin kaiken aikaa itsemurhaa, en pystynyt syömään enkä nukkumaan lähes yhtään. Luulin että minua jahdataan ja salakuunnellaan ja että asuntooni nähdään sisälle. Luulin myös että olin tappanut läheisen ihmiseni, vaikkei näin ollut käynyt, enkä uskonut kokemaani kun muut vakuuttelivat että mitään ei ollut tapahtunut. Luulin myös että kaikki tekemiseni oli ennalta käsikirjoitettua ja että koko kaupunki seuraa liikkeitäni. jne.
Kun paranin tuosta olin tietenkin todella todella helpottunut ettei mitään noin kamalaa ollut oikeasti tapahtunut vaan kaikki oli oman pääni sisäistä keksintöä (minkä terve ja järkevä ihminen olisi tajunnut itsekkin, kun kaikki todisteltiin vääräksi ja tämä läheinen "heräsi kuolleista")
Ja juu sen todellakin huomasi ympäristö, että nyt katosi järki. Onneksi kaikki on ohi ja edelleen kiittelen pyhää henkeä siitä, ettei mitään kamalaa ollut oikeasti tapahtunut. Järkyttävä kokemus.

Lue lisää

"Luulin että minua jahdataan ja salakuunnellaan ja että asuntooni nähdään sisälle."

Mä koen, että tämän tyyppiset harhat johtuu siitä jos ihminen ei antaudu virran vietäväksi, asettuu oman psyykeensä eheytymistä vastaan. Psyykeen eheytymiselle olennaista on mm. täydellisen avoimuuden tilaan pyrkiminen, ja tämän energian vastustaminen johtaa salakuuntelutunteeseen. Olennaista on se, että kenen/minkätyyppisen ihmisen olettaa kuuntelevan puheluita, ja mitä tämä kyseinen hahmo ei saa kuulla. Siitä se lähtee purkautumaan, mielellään ammattiauttajan tuella.

Yrttimies kirjoitti:

Mua kiinnostaisi tietää enempi näistä psykooseista, kun ne jossain määrin liittyvät Ganjaan. Onko psykoosi pelottava olotila? Miten se yleensä näkyy ulospäin, vai näkyykö?

Lue lisää

"Onko psykoosi pelottava olotila?"

Ei ole (kokonaan). Vaikka se usein mielletään sellaiseksi... psykoosissa olin todella rauhallinen monessa niin omituisessa tilanteessa ja näkemyksessä noihin tilanteisiin ja niiden merkitykseen vaikka sisäistin ne täytenä totena.

Jotkut elementit olivat kyllä sitten silkkaa kauhua... esim. putkaan joutuminen kun olin herkästi hörhöillyt pitkin vierasta paikkakuntaa. Ketään en ollut vahingoittanut vaan ollut vaan niin vitun sekaisin puheissani ja teoissani. Se putkaan joutuminen oli aika helvetin ikävä kokemus, koin sen niin että minut paiskattiin alimpaan helvettiin kärsimään ikuisiksi ajoiksi jne. - siis kirjaimellisesti - Se oli varsin kauhea kokemus josta sain kimmokkeen ajatella itseäni demonina ja tästähän diagnoosin tehnyt lääkäri sitten äkkäsikin että pakkohoidon paikka.

Mutta enimmäkseen se psykoosi oli omissa sfääreissä liikkumista, täysin toisella tavalla ajattelemista ja toisen maailmankaikkeuden lakien mukaan olemista.

"Miten se yleensä näkyy ulospäin, vai näkyykö?"

Osittain näkyy erittäin selkeästi... osittain ei näy. Kävin erään tuttavani luona kylässä ja ottaen huomioon että kuvittelin syöväni hänen luonaan aivoja ja oksennusta kaikki meni ihan smoothisti. Kun jälkeenpäin kyselin varovasti oliko hän havainnut mitään outoa hän totesi että jäi mieleen että olin tavallista puheliaampi (ja ulkonäöltäni resupekka), ei muuta outoa. (aivojen syöminen oli ihan jees juttu. En stressannut sitä juurikaan. Oikeasti ne aivot oli vaan kukkakaalia.... mutta oletin että mulle on syötetty huumeita että mut saadaan uskomaan että se on vain kukkakaalia... :D)

Toisin sanoen, täydessä psykoosissa ihminen ei välttämättä ulkoisesti vaikuta mitenkään järjettömältä... välttämättä. Kaikki motoriset kyvyt ja taidot on tallella... autoa ajelin liki 1000km psykoosissa ilman mitään ongelmia (itseasiassa ajamiseen keskittyminen oli terapeuttistakin, silloin ei kelannut läheskään niin paljoa kaikkea)... Toisessa tilanteessa psykootikko voi olla täysin irrationaalinen ja käyttäytyä / puhua todella eriskummallisesti ja niin selvästi kilahtaneena ettei mitään rajaa, eli ei tarvi epäilläkään etteikö olis jotain vialla...

Se on niin erinomaisen sulava tila henkisesti ihmiselle että usein prepsykoottiset ahdistusoireet ja "pelkään tulevani hulluksi" tyyppiset jutut vaikuttaa raisummilta ja pelottavammilta kuin psykoosi ulkopuoleisista. silloin kuitenkin on vielä psyykeessä paljon tervettä koska tunnistaa "vieraan elementin" itsessään josta ahdistuu ja jota pelkää ja josta haluaa eroon. Psykoosissa se vieras elementti onkin jo täysin looginen osa elämää eikä mitään ristiriitaa ole sen asian kanssa...

Psykoosissa asia on sitten toinen, omiin harhoihinsa hyppää täysillä ja ehdoitta mukaan. Mitään omaa kritiikkiä ei ole siitä että kyse olisi "hulluudesta".

........................... kirjoitti:

"Onko psykoosi pelottava olotila?"

Ei ole (kokonaan). Vaikka se usein mielletään sellaiseksi... psykoosissa olin todella rauhallinen monessa niin omituisessa tilanteessa ja näkemyksessä noihin tilanteisiin ja niiden merkitykseen vaikka sisäistin ne täytenä totena.

Jotkut elementit olivat kyllä sitten silkkaa kauhua... esim. putkaan joutuminen kun olin herkästi hörhöillyt pitkin vierasta paikkakuntaa. Ketään en ollut vahingoittanut vaan ollut vaan niin vitun sekaisin puheissani ja teoissani. Se putkaan joutuminen oli aika helvetin ikävä kokemus, koin sen niin että minut paiskattiin alimpaan helvettiin kärsimään ikuisiksi ajoiksi jne. - siis kirjaimellisesti - Se oli varsin kauhea kokemus josta sain kimmokkeen ajatella itseäni demonina ja tästähän diagnoosin tehnyt lääkäri sitten äkkäsikin että pakkohoidon paikka.

Mutta enimmäkseen se psykoosi oli omissa sfääreissä liikkumista, täysin toisella tavalla ajattelemista ja toisen maailmankaikkeuden lakien mukaan olemista.

"Miten se yleensä näkyy ulospäin, vai näkyykö?"

Osittain näkyy erittäin selkeästi... osittain ei näy. Kävin erään tuttavani luona kylässä ja ottaen huomioon että kuvittelin syöväni hänen luonaan aivoja ja oksennusta kaikki meni ihan smoothisti. Kun jälkeenpäin kyselin varovasti oliko hän havainnut mitään outoa hän totesi että jäi mieleen että olin tavallista puheliaampi (ja ulkonäöltäni resupekka), ei muuta outoa. (aivojen syöminen oli ihan jees juttu. En stressannut sitä juurikaan. Oikeasti ne aivot oli vaan kukkakaalia.... mutta oletin että mulle on syötetty huumeita että mut saadaan uskomaan että se on vain kukkakaalia... :D)

Toisin sanoen, täydessä psykoosissa ihminen ei välttämättä ulkoisesti vaikuta mitenkään järjettömältä... välttämättä. Kaikki motoriset kyvyt ja taidot on tallella... autoa ajelin liki 1000km psykoosissa ilman mitään ongelmia (itseasiassa ajamiseen keskittyminen oli terapeuttistakin, silloin ei kelannut läheskään niin paljoa kaikkea)... Toisessa tilanteessa psykootikko voi olla täysin irrationaalinen ja käyttäytyä / puhua todella eriskummallisesti ja niin selvästi kilahtaneena ettei mitään rajaa, eli ei tarvi epäilläkään etteikö olis jotain vialla...

Se on niin erinomaisen sulava tila henkisesti ihmiselle että usein prepsykoottiset ahdistusoireet ja "pelkään tulevani hulluksi" tyyppiset jutut vaikuttaa raisummilta ja pelottavammilta kuin psykoosi ulkopuoleisista. silloin kuitenkin on vielä psyykeessä paljon tervettä koska tunnistaa "vieraan elementin" itsessään josta ahdistuu ja jota pelkää ja josta haluaa eroon. Psykoosissa se vieras elementti onkin jo täysin looginen osa elämää eikä mitään ristiriitaa ole sen asian kanssa...

Psykoosissa asia on sitten toinen, omiin harhoihinsa hyppää täysillä ja ehdoitta mukaan. Mitään omaa kritiikkiä ei ole siitä että kyse olisi "hulluudesta".

Lue lisää

joo ei se psykoosi välttämättä ole sen pahempi kuin hulluksi tulemisen pelko, itsekkin pystyin olemaan suht normaalisti psykoosissa vaikka kelasinkin kaikkea että kaverit on ihmissusia jotka yrittää varastaa mun sielun..noh työpaikalla "jäin kiinni" ja sit tuli lähtö osastolle..


"utta enimmäkseen se psykoosi oli omissa sfääreissä liikkumista, täysin toisella tavalla ajattelemista ja toisen maailmankaikkeuden lakien mukaan olemista." joo näin itsekkin koin psykoosini jonka aiheutti osittain kannabiksen liiallinen polttelu, muutama kerta vauhtia ja huono lääkitys..

fbeee kirjoitti:

joo ei se psykoosi välttämättä ole sen pahempi kuin hulluksi tulemisen pelko, itsekkin pystyin olemaan suht normaalisti psykoosissa vaikka kelasinkin kaikkea että kaverit on ihmissusia jotka yrittää varastaa mun sielun..noh työpaikalla "jäin kiinni" ja sit tuli lähtö osastolle..


"utta enimmäkseen se psykoosi oli omissa sfääreissä liikkumista, täysin toisella tavalla ajattelemista ja toisen maailmankaikkeuden lakien mukaan olemista." joo näin itsekkin koin psykoosini jonka aiheutti osittain kannabiksen liiallinen polttelu, muutama kerta vauhtia ja huono lääkitys..

Lue lisää

tuosta vieraasta elementistä sen verran että kyllä, jos tiedostaa psykoosin siitä pääsee eroon , mutta jos ei niin se jää päälle...esim jos on silleen että harhat on ihan oikea osa elämää siinä missä kaikki ei psykoottiset jutut niin ei silloin psykoosista pääse eroon..itse menin psykoosiin osittain siksi että koin asioita jotka tiedostin osittain harhoiksi, mutta sillä ne tuntuivat mukavilta en välittänyt siitä ja ne voimistuivat ja lopuksi niiden luonne muuttui pelottavaksi..

........................... kirjoitti:

"Onko psykoosi pelottava olotila?"

Ei ole (kokonaan). Vaikka se usein mielletään sellaiseksi... psykoosissa olin todella rauhallinen monessa niin omituisessa tilanteessa ja näkemyksessä noihin tilanteisiin ja niiden merkitykseen vaikka sisäistin ne täytenä totena.

Jotkut elementit olivat kyllä sitten silkkaa kauhua... esim. putkaan joutuminen kun olin herkästi hörhöillyt pitkin vierasta paikkakuntaa. Ketään en ollut vahingoittanut vaan ollut vaan niin vitun sekaisin puheissani ja teoissani. Se putkaan joutuminen oli aika helvetin ikävä kokemus, koin sen niin että minut paiskattiin alimpaan helvettiin kärsimään ikuisiksi ajoiksi jne. - siis kirjaimellisesti - Se oli varsin kauhea kokemus josta sain kimmokkeen ajatella itseäni demonina ja tästähän diagnoosin tehnyt lääkäri sitten äkkäsikin että pakkohoidon paikka.

Mutta enimmäkseen se psykoosi oli omissa sfääreissä liikkumista, täysin toisella tavalla ajattelemista ja toisen maailmankaikkeuden lakien mukaan olemista.

"Miten se yleensä näkyy ulospäin, vai näkyykö?"

Osittain näkyy erittäin selkeästi... osittain ei näy. Kävin erään tuttavani luona kylässä ja ottaen huomioon että kuvittelin syöväni hänen luonaan aivoja ja oksennusta kaikki meni ihan smoothisti. Kun jälkeenpäin kyselin varovasti oliko hän havainnut mitään outoa hän totesi että jäi mieleen että olin tavallista puheliaampi (ja ulkonäöltäni resupekka), ei muuta outoa. (aivojen syöminen oli ihan jees juttu. En stressannut sitä juurikaan. Oikeasti ne aivot oli vaan kukkakaalia.... mutta oletin että mulle on syötetty huumeita että mut saadaan uskomaan että se on vain kukkakaalia... :D)

Toisin sanoen, täydessä psykoosissa ihminen ei välttämättä ulkoisesti vaikuta mitenkään järjettömältä... välttämättä. Kaikki motoriset kyvyt ja taidot on tallella... autoa ajelin liki 1000km psykoosissa ilman mitään ongelmia (itseasiassa ajamiseen keskittyminen oli terapeuttistakin, silloin ei kelannut läheskään niin paljoa kaikkea)... Toisessa tilanteessa psykootikko voi olla täysin irrationaalinen ja käyttäytyä / puhua todella eriskummallisesti ja niin selvästi kilahtaneena ettei mitään rajaa, eli ei tarvi epäilläkään etteikö olis jotain vialla...

Se on niin erinomaisen sulava tila henkisesti ihmiselle että usein prepsykoottiset ahdistusoireet ja "pelkään tulevani hulluksi" tyyppiset jutut vaikuttaa raisummilta ja pelottavammilta kuin psykoosi ulkopuoleisista. silloin kuitenkin on vielä psyykeessä paljon tervettä koska tunnistaa "vieraan elementin" itsessään josta ahdistuu ja jota pelkää ja josta haluaa eroon. Psykoosissa se vieras elementti onkin jo täysin looginen osa elämää eikä mitään ristiriitaa ole sen asian kanssa...

Psykoosissa asia on sitten toinen, omiin harhoihinsa hyppää täysillä ja ehdoitta mukaan. Mitään omaa kritiikkiä ei ole siitä että kyse olisi "hulluudesta".

Lue lisää

"Se oli varsin kauhea kokemus josta sain kimmokkeen ajatella itseäni demonina ja tästähän diagnoosin tehnyt lääkäri sitten äkkäsikin että pakkohoidon paikka. "

eipä jopo kannata tommosia oiutoja juttuja puhua lekurille ellei halua joutua kuseen..eikä kai sit muutenkaan kannata kelaa et on demoni, saattaa vielä ruveta luulemaan et on joku ihme tyyppi...

fbeee kirjoitti:

"Se oli varsin kauhea kokemus josta sain kimmokkeen ajatella itseäni demonina ja tästähän diagnoosin tehnyt lääkäri sitten äkkäsikin että pakkohoidon paikka. "

eipä jopo kannata tommosia oiutoja juttuja puhua lekurille ellei halua joutua kuseen..eikä kai sit muutenkaan kannata kelaa et on demoni, saattaa vielä ruveta luulemaan et on joku ihme tyyppi...

Lue lisää

ja luulla et on joku teräsmies, super ihminen joka tietää kaiken ja kestää kaiken..

Samoja kokemuksia ja ajatuksia.
Itselleni tuli kyllä ihan psykoosikin muutaman kerran.
Enemmän se polttelu kuitenkin alkoi ahdistamaan ja masentamaan ajan myötä.
En oikeastaan sitä mitenkään hauskaksi kokenut edes alussa, piti vain paeta kaikkea paskaa elämässä. Täysin väärä keino purkaa ongelmia ja pahaa oloa. Selvin päin onnistuu helpommin.
Päihtymystila ei poista mitään, se saattaa vain siirtää asioita.