Miksi ihmiset häpeävät (avio)eroa? Tiedän juu, häpeä johtuu pelosta, mitä muut ajattelee ja sanoo tai olen epäonnistunut eikä sitä haluta myöntää. Häpeä siitä, että ollaan oltu kulissiliitossa ja se tulee julki, sitäkin on. Pelko siitä, että joutuu selittämään ulkopuolisille, ja on pakko kertoa totuus, oli kulissia, oli väkivaltaa, oli a-ongelmaa...
Ollaan mieluummin yhdessä, kuin kohdataan häpeä ja pelko, jotka ovat hoidettavissa.
Mistä kaikista asioista olette kokeneet häpeää erossa? Mikä siihen on ollut syynä ja miten siitä selvisitte? Mikä oli häpeää bahvempi voima, joka sai tekemään raskaan päätöksen?
erohäpeä
apu
70
20250
Vastaukset
- Eronnut
Mietin eroa kauan ja katsoin todellakin suhteemme loppuun asti.
Nyt erosta on jo kolmisen vuotta ja elämä mallillaan. Asioita puitiin pari vuotta oikeudessa. Joskus tuntui siltä, ettei mistään tule mitään, mutta nyt olen elämäni vedossa...vaikka elänkin yksin kahden pienen lapsen kanssa. Eikä ole edes uutta miestä.
Ennen eroa mietin,
mitä mummo sanoo erosta tai muut sukulaiset, vanhemmat, veljeni?
miten me jaetaan huonekalut, cd-levyt, kihlajaislahjalasit...?
minne muutan?
mistä saan tv:n, mikroaaltouunin, sängyn... kun ei ollut mitään, eikä äitiyspäivärahalla pitkälle potkita.
mitä tapahtuu koiralle?
miten vaihdan talvirenkaat?
kuka täyttää pissapojan?
paistaa lihan?
Voin sanoa, että kaiken oppii!!
Ennen eroa häpesin sitä, että
mieheni joi, löi, ryyppäsi, tuhlasi rahat, ei kyennyt enää työntekoon, petti ja lopulta löysi itselleen parikymppisen tytön, jonka kanssa alkoi seurustelemaan ja sai vielä lapsenkin, vaikka meidän yhteinen nuorempi lapsi ei ollut vielä vuottakaan erotessamme.
Häpesin sitä, että olin niin tynmä, että olin ollut miehen kanssa, jonka kanssa en kyennyt elämään.
ja mietin, oliko minussa jotain vikaa? Johtuiko miehen pettäminen, juominen yms. minusta??
Nyt eron ja oikeuprosessin ja kolmen vuoden itsenäistymisajan jälkeen minua ei hävetä mikään. Olen oivaltanut monta asiaa.
Säälittävää on ainoastaan se, että aina kun tapaan hyvän miehen, jonka kanssa sykähtää, on hyviä keskusteluja, hyvää seksiä jne., niin mies on naimisissa. Eroonkin ovat olleet valmiita, mutta minä en halua ketään suoraan avioliitosta.
Muistakaa ihmiset ensin erota ja sitten vasta aloittaa uusi suhde. Se on kaikille osapuille paras ratakaisu. Pidemmän päälle puhtaalta pöydältä aloittaminen kantaa pidemmälle, vaikka pitäisikin hankkia asuntoja yksi enenmmän ja tuhlata rahaa moneen muuhunkin. Ne on kuitenkin materiaa.
Kunnioittakaa exää erossa! Muistakaa lapsia erossa! Ei lapset ole tyhmiä, eikä niitä tarvitse suojella, mutta ei myöskään kaataa asioita heidän niskaansa. Järki käteen!
Ihailen parisuhteita, joissa on hymyä, huumoria, seksiä ja yhteen hiileen puhaltamista huonoinakin päivinä!
Häpeän ihmisten puolesta, jotka ovat yhdessä lasten, vanhempiensa tai yhteisen pankkilaivan takia. Suhteita, joissa toinen juoksee vieraissa ja kusettaa, minkä sielu sietää. Ja ihan pokerina!!- uudessakaan suhteessa
Nimittäin nämä juoksentelijat, äkkiä tämäkin uusi on käytetty ja taas alkaa vieraissa juoksenteleminen. Tunnevammainen käyttää aina toisia hyväseen, kun ei kestä normaali arjen vaatimaa jämäkkyyttä. Antaa ymmärtää, että muissa se vika on, ei kulissit riitä pidemmän päälle. Hyvä suhde ymmärtää toista ja tukee perheen yhteistä etua huononpinakin päivinä ja hyvinä päivinä monenkertaisesti. Rakkaus on ikuisista, kun se oikein käytetetään ja jaetaan lapsille onnen tuoma rikkaus.
- +++
uudessakaan suhteessa kirjoitti:
Nimittäin nämä juoksentelijat, äkkiä tämäkin uusi on käytetty ja taas alkaa vieraissa juoksenteleminen. Tunnevammainen käyttää aina toisia hyväseen, kun ei kestä normaali arjen vaatimaa jämäkkyyttä. Antaa ymmärtää, että muissa se vika on, ei kulissit riitä pidemmän päälle. Hyvä suhde ymmärtää toista ja tukee perheen yhteistä etua huononpinakin päivinä ja hyvinä päivinä monenkertaisesti. Rakkaus on ikuisista, kun se oikein käytetetään ja jaetaan lapsille onnen tuoma rikkaus.
En kyllä usko ihan noin mustavalkoistakaan ajattelua.
Minun tielleni on ainakin osunut niin kroonsia pettäjiä kuin sitten niitä, jotka ovat onnettomia suhteissaan ja pettävät siksi.
Ja miksi olla yhdessä, jos tuntuu siltä, että yhteiselo ei kertakaikkiaan suju.
Esim. pettämisen jälkeen yhdessä jatkaminen vaatii anteeksiannon ja asian unohtamisen (eihän sitä unohda) ja vatvomisen. Jos siihen ei pysty, niin suhteesta ei tule mitään.
Minusta ei ole häpeä erota, jos toinen on pettänyt, alkoholisoitunut tai väkivaltainen. Silloin se, joka on joutunut kärsimään toisen törttöilyn vuoksi, on minusta arvostettu selviytyjä, kun uskaltaa jättää entisen ahdistavan elämän ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Se ei ole helppoa kenellekään.
Itse en ainakaan halua kasvattaa lapsiani suhteessa, jossa mies on käynyt vieraissa ja valehdellut.Luottamus ei palaa enää koskaan, vaikka mies kuinka yrittää, anelee ja hyvittää. minusta se on lipevää teeskentelyä. Turha enää katua, kun paskat on jo housussa. - mikä rakkaus
uudessakaan suhteessa kirjoitti:
Nimittäin nämä juoksentelijat, äkkiä tämäkin uusi on käytetty ja taas alkaa vieraissa juoksenteleminen. Tunnevammainen käyttää aina toisia hyväseen, kun ei kestä normaali arjen vaatimaa jämäkkyyttä. Antaa ymmärtää, että muissa se vika on, ei kulissit riitä pidemmän päälle. Hyvä suhde ymmärtää toista ja tukee perheen yhteistä etua huononpinakin päivinä ja hyvinä päivinä monenkertaisesti. Rakkaus on ikuisista, kun se oikein käytetetään ja jaetaan lapsille onnen tuoma rikkaus.
tarkoitatko, että rakkaus yleensä on ikuista vai että jokainen avioliitto kestää mitä vaan. rakkaus oikein käytettynä, siis mitä on oikein käyttäminen? jos toinen hakkaa ja juo ja välillä toinen on evakossa lasten kanssa, niin tarkoitatko, että kestettävä on, kun rakkkaus on ikuista?
tunnevammainen, sitäkö tarkoitat, että jos eroaa, on tunnevammainen? - lukenut........
uudessakaan suhteessa kirjoitti:
Nimittäin nämä juoksentelijat, äkkiä tämäkin uusi on käytetty ja taas alkaa vieraissa juoksenteleminen. Tunnevammainen käyttää aina toisia hyväseen, kun ei kestä normaali arjen vaatimaa jämäkkyyttä. Antaa ymmärtää, että muissa se vika on, ei kulissit riitä pidemmän päälle. Hyvä suhde ymmärtää toista ja tukee perheen yhteistä etua huononpinakin päivinä ja hyvinä päivinä monenkertaisesti. Rakkaus on ikuisista, kun se oikein käytetetään ja jaetaan lapsille onnen tuoma rikkaus.
Mitäs sanot tästä? Onko rakkaus ikuista vai tunnevammaista? Juokseeko vieraissa? Käy sääli.
- toinen eronnut
Niin häpeähän se jylläsi omissa tuntemuksissa kaiken muun tunnesekamelskan keskellä. Sitten voitti järki, eli miksi elää liitossa jossa kärsii koko perhe. Lapsen tuska oli pahinta.
Seuraavaksi tulikin se selittelyjen vaihe. Pahinta oli kertoa omille vanhemmille, että näin tässä nyt sitten kävi... yhteistä taivalta oli kuitenkin ylä- ja alamäkineen parikymmentä vuotta. Eroon johtaneista syistä en kuitenkaan tehnyt selvää kuin parhaimmille ystävilleni, sillä mitä se olisi auttanut tehdä toisesta syypää, kun syytä oli itsessänikin (sotaan tarvitaan aina kaksi). Nyt on helppo elää omaa elämää ja antaa toisenkin elää omaansa. Ex-puoliso käy vieläkin vierailemassa vanhempieni luona pari kertaa vuodessa ja mielestäni se on ihan ok. Eroamme en kadu vaikka se häpeä omasta "epäonnistumisesta" aluksi tuntui kamalalta. Elämä on täynnä hyviäkin asioita ja ne kantavat kummasti silloin kun näyttää synkältä. - moikka32
+++ kirjoitti:
En kyllä usko ihan noin mustavalkoistakaan ajattelua.
Minun tielleni on ainakin osunut niin kroonsia pettäjiä kuin sitten niitä, jotka ovat onnettomia suhteissaan ja pettävät siksi.
Ja miksi olla yhdessä, jos tuntuu siltä, että yhteiselo ei kertakaikkiaan suju.
Esim. pettämisen jälkeen yhdessä jatkaminen vaatii anteeksiannon ja asian unohtamisen (eihän sitä unohda) ja vatvomisen. Jos siihen ei pysty, niin suhteesta ei tule mitään.
Minusta ei ole häpeä erota, jos toinen on pettänyt, alkoholisoitunut tai väkivaltainen. Silloin se, joka on joutunut kärsimään toisen törttöilyn vuoksi, on minusta arvostettu selviytyjä, kun uskaltaa jättää entisen ahdistavan elämän ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Se ei ole helppoa kenellekään.
Itse en ainakaan halua kasvattaa lapsiani suhteessa, jossa mies on käynyt vieraissa ja valehdellut.Luottamus ei palaa enää koskaan, vaikka mies kuinka yrittää, anelee ja hyvittää. minusta se on lipevää teeskentelyä. Turha enää katua, kun paskat on jo housussa.Eihän se aina niin ole, avioero voi olla joskus hyväkin asia. Mies voi käydä vieraissa sen takia ettei ole tyytyväinen suhteeseen mutta ei tohdi olla jättäjä ja monesti naiset painostavat lapsilla. Sitten kun se toinen lopulta ymmärtää lähteä voi olla jopa hyvä ja helpottunut olo.
- Ex rouva
uudessakaan suhteessa kirjoitti:
Nimittäin nämä juoksentelijat, äkkiä tämäkin uusi on käytetty ja taas alkaa vieraissa juoksenteleminen. Tunnevammainen käyttää aina toisia hyväseen, kun ei kestä normaali arjen vaatimaa jämäkkyyttä. Antaa ymmärtää, että muissa se vika on, ei kulissit riitä pidemmän päälle. Hyvä suhde ymmärtää toista ja tukee perheen yhteistä etua huononpinakin päivinä ja hyvinä päivinä monenkertaisesti. Rakkaus on ikuisista, kun se oikein käytetetään ja jaetaan lapsille onnen tuoma rikkaus.
Exäni petti, minä lähdin ja nyt ero on mun syy. Ei kait sitä muuten tarvis puida, mutta kun on yhteiset lapset, tää mulkku vaikuttaa mun ja poikien loppu elämään. Halleluja.
- on tekosyy
moikka32 kirjoitti:
Eihän se aina niin ole, avioero voi olla joskus hyväkin asia. Mies voi käydä vieraissa sen takia ettei ole tyytyväinen suhteeseen mutta ei tohdi olla jättäjä ja monesti naiset painostavat lapsilla. Sitten kun se toinen lopulta ymmärtää lähteä voi olla jopa hyvä ja helpottunut olo.
Uskooko joku nainen oikeasti kun mies sanoo olevansa huonossa suhteessa. Noh, kyllähän siinä parisuhde kärsii jos ukko tuhlaa ruudin vieraisiin. Ei kannata uskoa ihan kaikkea mitä miehet vieraan pesän toivossa sanoo, ja poikamiehiäkin löytyy. Minusta on tosi moraalitonta naiselta ryhtyä suhteeseen varatun miehen kanssa jolla on pieniä lapsia.
- kolahtaa
on tekosyy kirjoitti:
Uskooko joku nainen oikeasti kun mies sanoo olevansa huonossa suhteessa. Noh, kyllähän siinä parisuhde kärsii jos ukko tuhlaa ruudin vieraisiin. Ei kannata uskoa ihan kaikkea mitä miehet vieraan pesän toivossa sanoo, ja poikamiehiäkin löytyy. Minusta on tosi moraalitonta naiselta ryhtyä suhteeseen varatun miehen kanssa jolla on pieniä lapsia.
omaan nilkkaan. niin monelle on käynyt just noin.
- toisin päin
on tekosyy kirjoitti:
Uskooko joku nainen oikeasti kun mies sanoo olevansa huonossa suhteessa. Noh, kyllähän siinä parisuhde kärsii jos ukko tuhlaa ruudin vieraisiin. Ei kannata uskoa ihan kaikkea mitä miehet vieraan pesän toivossa sanoo, ja poikamiehiäkin löytyy. Minusta on tosi moraalitonta naiselta ryhtyä suhteeseen varatun miehen kanssa jolla on pieniä lapsia.
onko moraalitonta mieheltä ryhtyä suhteeseen naisen kanssa, jolla on pieniä lapsia? vai onko niin, että vain naiset ovat moraalittomia?
- minullakin Hyvä Mies joka p...
mutta sanoit että aina kun tapaat Hyvän Miehen tämä onkin naimisissa. Mitä hyvää se on että pettää vaimoaan sinun kanssa??
- vai ei
minullakin Hyvä Mies joka p... kirjoitti:
mutta sanoit että aina kun tapaat Hyvän Miehen tämä onkin naimisissa. Mitä hyvää se on että pettää vaimoaan sinun kanssa??
Mistä tiedät, että petti? Voi hyvän miehen tavata, eikä tarvi pettää. Huomaa vaan, että toi on hyvä mies, sillä sipuli.
Jos rakkaus syttyy, joku sykähdyttää, ei tunteet kysy, onko toi naimisissa tai mitä jonkun toisen moraalisäännöt asiasta sanovat. - on narsistinen
uudessakaan suhteessa kirjoitti:
Nimittäin nämä juoksentelijat, äkkiä tämäkin uusi on käytetty ja taas alkaa vieraissa juoksenteleminen. Tunnevammainen käyttää aina toisia hyväseen, kun ei kestä normaali arjen vaatimaa jämäkkyyttä. Antaa ymmärtää, että muissa se vika on, ei kulissit riitä pidemmän päälle. Hyvä suhde ymmärtää toista ja tukee perheen yhteistä etua huononpinakin päivinä ja hyvinä päivinä monenkertaisesti. Rakkaus on ikuisista, kun se oikein käytetetään ja jaetaan lapsille onnen tuoma rikkaus.
Yleensä tunnevammainen on narsistinen ja alistaja. Hän hakee aina sellaisen , joka alistuu, oli se perhe, uusi kumppani ja niin edelleen. Yleensä joku läheinen. Tälläiselle ei tule oikeaa onnea koskaan kohdalle, koska tunnevamma ei siihen anna mahdollisuutta muuttua ihmisenä. Hän on siis ikuinen etsijä.
- miehen puhetta
Vastauksestasi sai sen kuvan / käsityksen, että hyväksyt miehen / miesten juomisen, lyömisen ja toisen naisen, tytönhupakot.
Sai myös sen kuvan, että olet täysin varma, että edellinen ei ole puhunut miehensä kanssa ja että siksi mies joi ja löi, kun edellinen kirjoittaja, nainen, ärsytti, vit..., motkotti miehelleen.
Uskotko siihen, sinä tosimies, että mies lopettaa juomisen, lyömisen tai vieraissa käymisen, jos vaimo muuttaa käytöstään?
Aika moni on uskonut jo naimisiin mennessään, että näin tulee tapahtumaan, mies lopettaa juomisen ja lyömisen, kun vain rakastaa ja puhuu. Mitä on tapahtunut?
Miehelläkö ei ole vastuuta ottaa asioita puheeksi vaan oikeus ja velvollisuus paeta viinaan ja lyömiseen?
Kuinka kauan liitonne on kestänyt ja minkä ikäisiä "vauva-ajan" kaksi tyttöä ovat nyt?
Tosimies sai loppuun itsekehun aikaiseksi. - on myös
on narsistinen kirjoitti:
Yleensä tunnevammainen on narsistinen ja alistaja. Hän hakee aina sellaisen , joka alistuu, oli se perhe, uusi kumppani ja niin edelleen. Yleensä joku läheinen. Tälläiselle ei tule oikeaa onnea koskaan kohdalle, koska tunnevamma ei siihen anna mahdollisuutta muuttua ihmisenä. Hän on siis ikuinen etsijä.
alistuja. Ulkopuolisen silmin nähtynä eräs tuttavien suhde on kahden tunnevammaisen liitto. Toinen alistaa ja on äärettömän mustasukkainen ja toinen alistuu. Toisella on toinen, jota rakastaa. Kieltää rakkautensa, mutta ei sitä kukaan usko - ENÄÄ - ja jaksaa kuin jaksaa sen rakkauden varassa. Läheltä seuraten pahaa tekee.
- sinä et osaa
miehen puhetta kirjoitti:
Vastauksestasi sai sen kuvan / käsityksen, että hyväksyt miehen / miesten juomisen, lyömisen ja toisen naisen, tytönhupakot.
Sai myös sen kuvan, että olet täysin varma, että edellinen ei ole puhunut miehensä kanssa ja että siksi mies joi ja löi, kun edellinen kirjoittaja, nainen, ärsytti, vit..., motkotti miehelleen.
Uskotko siihen, sinä tosimies, että mies lopettaa juomisen, lyömisen tai vieraissa käymisen, jos vaimo muuttaa käytöstään?
Aika moni on uskonut jo naimisiin mennessään, että näin tulee tapahtumaan, mies lopettaa juomisen ja lyömisen, kun vain rakastaa ja puhuu. Mitä on tapahtunut?
Miehelläkö ei ole vastuuta ottaa asioita puheeksi vaan oikeus ja velvollisuus paeta viinaan ja lyömiseen?
Kuinka kauan liitonne on kestänyt ja minkä ikäisiä "vauva-ajan" kaksi tyttöä ovat nyt?
Tosimies sai loppuun itsekehun aikaiseksi.lukea, tai ymmärrät asiat "aina" väärin? Olisiko siinä syy, haluat vittuilla. Kaveri varmaan kirjoitti ja tarkoitti että MIES saisi itsestään kiinni helpommin jos saa tuke (jos on ongelmia). Siksihän se jeppe juo. Minä en saa tuota käsitystä ymmärretyksi, mitä kirjoitat "jos vaimo muuttaa käytöstään", selvästihän "kirjoittaja" tarkoittaa että YHDESSÄ, ystävinä - kavereina. Lähinnä kannustaen!
"Miehelläkö ei ole vastuuta ottaa asioita puheeksi vaan oikeus ja velvollisuus paeta viinaan ja lyömiseen?"
Varmastikin tässä oli juuri "tästä" kyse, lue ja ajattele sitä, älä vedä heti herneitä jos et ymmärrä! Siinä juuri se syy, miksi tapahtuu ylilyöntejä, YMMÄRRYSTÄ - ei kuvitelmia.
Tässä minun näkemykseni, en puolusta "TOSImiestä" mutta ymmärsin aivan toisin kuin sinä!
Olisiko kalikka kolahtanut! - ei kolahtanut
sinä et osaa kirjoitti:
lukea, tai ymmärrät asiat "aina" väärin? Olisiko siinä syy, haluat vittuilla. Kaveri varmaan kirjoitti ja tarkoitti että MIES saisi itsestään kiinni helpommin jos saa tuke (jos on ongelmia). Siksihän se jeppe juo. Minä en saa tuota käsitystä ymmärretyksi, mitä kirjoitat "jos vaimo muuttaa käytöstään", selvästihän "kirjoittaja" tarkoittaa että YHDESSÄ, ystävinä - kavereina. Lähinnä kannustaen!
"Miehelläkö ei ole vastuuta ottaa asioita puheeksi vaan oikeus ja velvollisuus paeta viinaan ja lyömiseen?"
Varmastikin tässä oli juuri "tästä" kyse, lue ja ajattele sitä, älä vedä heti herneitä jos et ymmärrä! Siinä juuri se syy, miksi tapahtuu ylilyöntejä, YMMÄRRYSTÄ - ei kuvitelmia.
Tässä minun näkemykseni, en puolusta "TOSImiestä" mutta ymmärsin aivan toisin kuin sinä!
Olisiko kalikka kolahtanut!olen sinkku ollut koko ikäni ja nainen kaikenlisäksi. ymmärrän edelleen toisin kuin sinä.
- lisää
sinä et osaa kirjoitti:
lukea, tai ymmärrät asiat "aina" väärin? Olisiko siinä syy, haluat vittuilla. Kaveri varmaan kirjoitti ja tarkoitti että MIES saisi itsestään kiinni helpommin jos saa tuke (jos on ongelmia). Siksihän se jeppe juo. Minä en saa tuota käsitystä ymmärretyksi, mitä kirjoitat "jos vaimo muuttaa käytöstään", selvästihän "kirjoittaja" tarkoittaa että YHDESSÄ, ystävinä - kavereina. Lähinnä kannustaen!
"Miehelläkö ei ole vastuuta ottaa asioita puheeksi vaan oikeus ja velvollisuus paeta viinaan ja lyömiseen?"
Varmastikin tässä oli juuri "tästä" kyse, lue ja ajattele sitä, älä vedä heti herneitä jos et ymmärrä! Siinä juuri se syy, miksi tapahtuu ylilyöntejä, YMMÄRRYSTÄ - ei kuvitelmia.
Tässä minun näkemykseni, en puolusta "TOSImiestä" mutta ymmärsin aivan toisin kuin sinä!
Olisiko kalikka kolahtanut!osasitko itse tulkita oikein kirjoitukseni? et osannut? jos luet tarkkaan, niin esitän kysymyksiä ja kerron, vastauksestasi sai sen käsityksen... eli yritin tarkentaa, olenko ymmärtänyt oikein.... jne.
- taa.
sinä et osaa kirjoitti:
lukea, tai ymmärrät asiat "aina" väärin? Olisiko siinä syy, haluat vittuilla. Kaveri varmaan kirjoitti ja tarkoitti että MIES saisi itsestään kiinni helpommin jos saa tuke (jos on ongelmia). Siksihän se jeppe juo. Minä en saa tuota käsitystä ymmärretyksi, mitä kirjoitat "jos vaimo muuttaa käytöstään", selvästihän "kirjoittaja" tarkoittaa että YHDESSÄ, ystävinä - kavereina. Lähinnä kannustaen!
"Miehelläkö ei ole vastuuta ottaa asioita puheeksi vaan oikeus ja velvollisuus paeta viinaan ja lyömiseen?"
Varmastikin tässä oli juuri "tästä" kyse, lue ja ajattele sitä, älä vedä heti herneitä jos et ymmärrä! Siinä juuri se syy, miksi tapahtuu ylilyöntejä, YMMÄRRYSTÄ - ei kuvitelmia.
Tässä minun näkemykseni, en puolusta "TOSImiestä" mutta ymmärsin aivan toisin kuin sinä!
Olisiko kalikka kolahtanut!kerrot,... "Ennen eroa häpesin sitä, että
mieheni joi, löi, ryyppäsi, tuhlasi rahat, ei kyennyt enää työntekoon, petti ja lopulta löysi itselleen parikymppisen tytön",... kertoo "karua kieltä", mutta myös sen, ettet ollut puhunut - selvittänyt puolisosi kanssa välejänne.
tulkinta: kirjoittaja tekee tulkinnan, ettei nainen ole puhunut miehen kanssa selvittänyt välejä miehen kanssa, joka juo ja lyö.
kirjoittaja jatkaa:
"Ahdistamalla" (vittuilemalla,... eikä siihen tarvita sanojakaan) miehen saa tekemään mitä vaan, juuri tuota... ja kun mies on umpikujassa, puolisonsa "sanomisista - uhkailuista - vit... - motkotuksista" jne. jne., niin noinhan siinä käy.
tulkinta: kirjoittaja kertoo edelleen, miten vi...lla jne mies on umpikujassa ja noin siinä käy (juo, lyö, ottaa parikymppisen)
tulkinnan tulkinta: kirjoittaja ei kyseenalaista eikä kysele syitä, miksi jeppe joi vaan kirjoituksesta saa sen kuvan, että syy on naisen käytös, joka ei selvittänyt välejä miehen kanssa vaan vi..., motkotti, uhkaili.
--
menikö sulla herneet nenään, kun puutuit kahden muun keskusteluun kolmantena vai oletko tuo "tosimies"
YMMÄRRYSTÄ - ei kuvitelmia
olisiko kalikka kolahtanut! - hehhee_tulkintaa
taa. kirjoitti:
kerrot,... "Ennen eroa häpesin sitä, että
mieheni joi, löi, ryyppäsi, tuhlasi rahat, ei kyennyt enää työntekoon, petti ja lopulta löysi itselleen parikymppisen tytön",... kertoo "karua kieltä", mutta myös sen, ettet ollut puhunut - selvittänyt puolisosi kanssa välejänne.
tulkinta: kirjoittaja tekee tulkinnan, ettei nainen ole puhunut miehen kanssa selvittänyt välejä miehen kanssa, joka juo ja lyö.
kirjoittaja jatkaa:
"Ahdistamalla" (vittuilemalla,... eikä siihen tarvita sanojakaan) miehen saa tekemään mitä vaan, juuri tuota... ja kun mies on umpikujassa, puolisonsa "sanomisista - uhkailuista - vit... - motkotuksista" jne. jne., niin noinhan siinä käy.
tulkinta: kirjoittaja kertoo edelleen, miten vi...lla jne mies on umpikujassa ja noin siinä käy (juo, lyö, ottaa parikymppisen)
tulkinnan tulkinta: kirjoittaja ei kyseenalaista eikä kysele syitä, miksi jeppe joi vaan kirjoituksesta saa sen kuvan, että syy on naisen käytös, joka ei selvittänyt välejä miehen kanssa vaan vi..., motkotti, uhkaili.
--
menikö sulla herneet nenään, kun puutuit kahden muun keskusteluun kolmantena vai oletko tuo "tosimies"
YMMÄRRYSTÄ - ei kuvitelmia
olisiko kalikka kolahtanut!oo sä vaan sinkku ja pysy sellasena,... vääntämään en rupee sun kanssa. tlkitse nyt miten ite haluut. kait se meenee niin kuin sä sanot! Minkä sille voi jos on jutipää akka.
- ymmärrät ja mitä välii
lisää kirjoitti:
osasitko itse tulkita oikein kirjoitukseni? et osannut? jos luet tarkkaan, niin esitän kysymyksiä ja kerron, vastauksestasi sai sen käsityksen... eli yritin tarkentaa, olenko ymmärtänyt oikein.... jne.
se on sama miten sinä ymmärrät, mulla ei ole sulle mitään sanottavaa. Jos et lue rivien välistä, niin se on iso voi voi! Varmaan sulla on syysi äkäillä,... oisko kumminkin paree ottaa jonu hamppi kulkemaan rinnallesi, niin rupee ymmärtämäänkin!!! Hehheee_tulkintaa,....
- jutipää
hehhee_tulkintaa kirjoitti:
oo sä vaan sinkku ja pysy sellasena,... vääntämään en rupee sun kanssa. tlkitse nyt miten ite haluut. kait se meenee niin kuin sä sanot! Minkä sille voi jos on jutipää akka.
Toivon tarkennusta sanalle jutipää, mitä se tarkoittaa. Akka, sen ymmärrän.
Mielipiteet ovat mielipiteitä ja tulkinnat tulkintoja. Tokko näihin asioihin on yhtä ja oikeaa vastausta tai tulkintaa. Sinun tulkinta voi olla yhtä oikea tai väärä kuin omani. Dialogia, sitä opetelkaamme eikä riidellä, vai mitä?
Tuskin asenteet, ennakkoluulot ja uskomukset sillä muuttuu, että nimittelee toista jutipää akaksi ja vielä luopuu omasta mielipiteestä.
Rakkautta tarvitsemme eniten silloin, kun sitä vähiten ansaitsemme. Etenkin sinä, kun nimitit minua jutipää akaksi. Jos olet mies, niin suukon ja halauksen saat! Jos nainen, vain halauksen. - äkäilee
ymmärrät ja mitä välii kirjoitti:
se on sama miten sinä ymmärrät, mulla ei ole sulle mitään sanottavaa. Jos et lue rivien välistä, niin se on iso voi voi! Varmaan sulla on syysi äkäillä,... oisko kumminkin paree ottaa jonu hamppi kulkemaan rinnallesi, niin rupee ymmärtämäänkin!!! Hehheee_tulkintaa,....
niin mitä äkäilen ja mitkä syyt äkäillä?
äkäily on sun tulkintaa...
onko hamppi sama kuin hamppari? sä voisit tulla, niin ei tarttis tällain keskustella ja etsiä sanoille yhteisiä merkityksiä ja määritelmiä. eikä mun tarttis opetella rivien välistä lukemista. osaatko muuten kirjoittaa rivien väliin, mä en sitäkään.
jään odottamaan tuloasi... - pää_....
jutipää kirjoitti:
Toivon tarkennusta sanalle jutipää, mitä se tarkoittaa. Akka, sen ymmärrän.
Mielipiteet ovat mielipiteitä ja tulkinnat tulkintoja. Tokko näihin asioihin on yhtä ja oikeaa vastausta tai tulkintaa. Sinun tulkinta voi olla yhtä oikea tai väärä kuin omani. Dialogia, sitä opetelkaamme eikä riidellä, vai mitä?
Tuskin asenteet, ennakkoluulot ja uskomukset sillä muuttuu, että nimittelee toista jutipää akaksi ja vielä luopuu omasta mielipiteestä.
Rakkautta tarvitsemme eniten silloin, kun sitä vähiten ansaitsemme. Etenkin sinä, kun nimitit minua jutipää akaksi. Jos olet mies, niin suukon ja halauksen saat! Jos nainen, vain halauksen.sorry! se vaan on sellainen sanonta... jossa "tinkaajaa" sanotaan "siksi"! Mielipide; tarkoitushan ei ollut "arvostella" ketään,... fiksusti ajatellen, en ajatellut että kirjoitustani tulisi "selventää" perusteellisemmin. Oletin vain, että rivien välistä "voisi" mahd. lukea sen mitä tarkoitan,... pitäisi ajatella enemmän, kun kertoo asioita jollekin, muulle kuin hlö`lle joka tuntee minut,... oletan että kaikilla on "samat fermeet"! En missään nimessä hyväksy lyömistä, juomista,... mutta en ole eroamassakaan ko. asioiden vuoksi. Enkä ihan helpolla,... muutenkaan. Rakastan puolisoani,... lapsiani. Enkä nyt mene sanomaan itseäni (ainenkaan) tosimieheksi,... sillä siihen katekoriaan kuuluvat "äijät" pitävät itseään etuoikeutettuna joihinkin tekoihin, mitä minä en alleviivaa,... hyväksy. Olen ottanut elämässäni sellaisen kannan,... mihinkään ei ole kiire,... kaikki tulee ajallaan,... ja jos voin vaikuttaa "itseeni" kohdistuvaan (oli sitten hyvää tai pahaa) asiaan, niin että sen selvitän ja elän asian kanssa,... hoidan sen ja hoidan muutenkin kaveri-ystävä suhdetta vastaavin elein. Elämme vain kerran, nauttikaamme siitä,... Olen vain niin monesti jutellut ihmisten kanssa jotka ovat eroamassa, ovat eronneet. Kaikki ovat erilaisia tapauksia, mutta hyvin yleinen piirre on tuo,... mies lyö, juo ja rellestää, yksin. Toiset onnistuvat "yrittämään" yhdessä vielä, toiset eroavat kun huomaavat ettei ole mitään miksi jatkaa, monesti viisain ratkaisu. Itse pyrin siihen, ettei moisia kiistoja tule,... juttelen puolisoni kanssa "avaudun", kuuntelen hänen toiveita ja hän minun. Olemme kavereita, joilla on yhteisiä vastuita. Ystäviä, jotka pyrkivät yhteiseen hyvään,... kaikkiahan ei niellä. Niistä sitten puhutaan.
Että oisko tässä selventävää. - eronnut myös
viisaita juttuja ja minunkin on laitettava "korteni kekoon". olen vuoden pohtinut oliko meidän eromme minun syytäni. sairastuin, en jaksanut enää tehdä mitään, en yksinkertaisesti pysynyt pystyssä, aneeminen ja reuma, pitkäaikaisen sairaslomani syyt,en jaksanut nousta sängystä kun joka paikkaa särki ja kolotti...
olin 20 v. naimisissa ja minun vastuullani oli kaikki käytännön asiat perheessä, ukko vain kävi töissä ja harrasti.
kun en jaksanut tehdä kaikkea mitä teki puolisoni?
olin vain laiska, makasin vain päivät..
siivoamiset huonolla kantilla, auttoiko ukko?
ei, ei tehnyt yhtään mitään..
anteeksi, paitsi joka ilta meni naapuriin viettämään aikaansa... ja sille tielle jäi, ei enää tullut kotiin..ei selitystä... pojalle vastasi tekstiviestillä että on jonkin aikaa kaverilla..minä katosin maailmankartalta.. en saanut vastauksia eikä keskustellut kanssani..
ai,tuli yksi viesti.. tiedoksi, minulla on suhde.. siinä kaikki 20 v. jälkeen...
siis oliko ero minun syytä? kun en ollut hyvä piika?
olisiko elämä jatkunut tuttua rataa jos en olisi sairastunut?
olenko huono ihminen? vai toinen osapuoli?
kuinka ihmiset eroavat fiksusti?
tämä ero ei mennyt fiksusti, kävi varastamassa varastot ja autotallin kun ei paikalla. murtautui ikkunasta kun ei halunnut tulla silloin kun oltiin kotona..
ero tapahtui viime jouluna..muut ilkeydet muutamaa kk myöhemmin... ainoaankaan tekstiviestiin en saanut vastausta. enkä kyllä minkäänlaista selitystäkään...
pitäisikö minun hävetä? minäkö tein väärin?
ero tapahtui helposti muutamalla kirjeellä..
entistä en ole nähnyt, ei ole halunnut selvittää asioita, asianajan apukaan ei tuottanut tulosta.. nyt pitäisi palkata selvittäjä joka suorittaa tehtävänsä vain jos maksan n. 2 tuhatta ennakkoa, silloin minulla voisi olla mahdollisuus saada maksamiani tavaroita takaisin, vei kaiken jolla oli vähänkin rahallista arvoa..poliisikaan ei ole tehnyt mitään koska vetoaa vain keskeneräiseen eropesään...
minä en edelleenkään ymmärrä toista osapuolta...
miksi ei asioita voi selvittää?
mitä "kakkaa" on minusta puhunut kylillä?
minua oikeasti katsotaan "vinoon" jos naamaani näytän kylillä..
mielestäni minulle on tehty väärin, eikä toiselle osapuolelle...
miten voi erota fiksusti jos toinen osapuoli on ääliö? - myös toisinpäin
on tekosyy kirjoitti:
Uskooko joku nainen oikeasti kun mies sanoo olevansa huonossa suhteessa. Noh, kyllähän siinä parisuhde kärsii jos ukko tuhlaa ruudin vieraisiin. Ei kannata uskoa ihan kaikkea mitä miehet vieraan pesän toivossa sanoo, ja poikamiehiäkin löytyy. Minusta on tosi moraalitonta naiselta ryhtyä suhteeseen varatun miehen kanssa jolla on pieniä lapsia.
Eli kyllä ne naisetkin osaavat tänä päivänä. Narsisteja löytyy niin miehistä kuin naisistakin. Kyllä miehen joka ottaa itselleen naisystävän suoraan perheestä jossa on pikkulapsia pitäisi ajatella onko suhde silloin vakaalla pohjalla. Ihminen on aika samanlainen, ei monikaan osaa ottaa virheistään opiksi. Jotkut ihmiset vain kiinnostuvat parinvuoden yhteiselon jälkeen taas uusista kumppaneista. Sama jatkuu aina uudenkin kumppanin kanssa, aina vaan uusi rupeaa kiinnostamaan. Sitten syyksi laitetaan että entinen rupeaa ahdistavaksi.. Kyllä se kumppani huomaa kun toisella alkaa olla säpinää kodin ulkopuolella ja perhe alkaa siinä jäämään paitsioon. Sitten onkin hyvä tekosyy vedota oman kumppanin epäilevään ja ahdistavaan käytökseen kun se yrittää selvittää syytä toisen muuttuneeseen käytökseen ja niin henkiseen kuin fyysiseen poissaoloon.
Itseäni hävettää se että en tajunnut millaisen ihmisen kumppanikseni otin. Kaikkea selitystä jatkuvalle poissaololle lopussa oli vaikka meillä oli pieni lapsi(3v), lopussa se meni aivan mahdottomiin. Perheneuvolaa yritin, ei suostunut lähtemään.. halusi lähteä miettimään mitä elämältään haluaa.. no syykin selvisi, oli jo uusi mies valmiiksi katsottuna. Uudelle miehelle selitelty kuinka huono suhde oli...onko oikea perustelu jos ei edes haluta lähteä ensin ratkomaan omia ongelmia vaan häivytään toiseen kainaloon etukäteen ilmoittamatta? Joillakin se ihastuminen on vaan niin voikas tunne että muu elämänhallinta unohtuu täysin sen tunteen rinnalla. Voidaan muuttaa toiselle paikkakunnalle ja jättää omat lapsensakin samalla kun entinen kumppanikin. Tällaisen taustan omaavien henkilöiden selityksiin kannattaa suhtautua varoen, kyllä ne teot ovat jotka elämässä ratkaisevat eivätkä kauniit sanat, niin miehissä kuin naisissakin.
- Jarkke
Minusta sellaiset "musta tuntuu vaan siltä" eroilijat saisivatkin hävetä, avioliitto on pyhä asia ja sellaisen arvomaailman omaavat polkevat koko hyvä asian suohon ja aiheuttavat monelle sanomatonta tuskaa kukasta kukkaan hyppimällä.
No kyllä se Siperia vielä opettaa...
Hepposoin syin jätetyiksi tulleet, he tarvcivat voimia, myötätuntoa, rinnallakulkijoita että jaksaisivat ja saisivat koottua elämänsä uudelleen..
Meneepä se elo yssinki, kohta alkaa 7.v yksin ja tähän asti on Luoja auttanut :)
Vaikea vaan enään luottaa ihmiseen ja aviorakkauden kestävyyteen kun ihmisen lupauksilla ei nykyisin tunnu olevan mitään painoarvoa vaan elämää säätelevät "Musta tuntuu"-trendit ja silloin kaikki on huteralla pohjalla.
Aviolupauskin tulisi varmaan muuttaa muotoon "Tahdotko rakastaa jne, jne...niin kauan kuin TUNTUU siltä" niin ei niin paljoa valehdeltaisi siinä kohdassa.- mutu vaan
Yksikään ihminen ei ole sama nyt ja tulevaisuudessa. Niin kauan kuin ihmiset haluavat "kasvaa", he muuttuvat, ja muuttuvat vaikka eivät haluaisi. Elämä ympärillä aiheuttaa yhtä sun toista. Mutu, jotkut avioliitot on tuhoon tuomittu jo alussa ja ulkopuoliset näkevät, ei onnistu tuo, mutta mitäs teet...?
Avioliittokoulu olisi hyvä, kun on kotitalouskoulujakin. Harva meistä osaa ajatella tai ajattelee, millaista on elämä 5, 10 tai 25 vuoden päästä. Onko tuo toinen samanlainen kuin nyt? Ei taatusti ole!
Kamalaa sekin kun pitää luvata, ja pitää siitä kiinni, vaikka kuinka huonosti menee... Mikä olisi hyvä? - Vaihdettu rukkanen
... voisivat olla realistisemmat:Lupaan rakastaa myötämäessä ja myös sen, etten hylkää vastamäessä ! T. eräs jätetty
- siihen
muutakin tarvitaan kuin lupaus rakastaa.
lupaan rakastaa, vaikka rakkaus olisi kuihtunut. noinko se menee?
kun ei onnistu vaikka kuinka yrittäisi ja kävisi aivopesulla ja taas yrittäisi
- Asumuserossa
Itse ainakin häpeän enimmäkseen tuota epäonnistumista mutta se ei ole ainoa asia...
Mm. ex-vaimon tekemiset ex-kaverini kanssa aiheuttaa häpeää. Suurta häpeää.
Olin tapahtumien jälkeen kerran ex-vaimoni auton kyydissä ja kun tultiin ihmisten ilmoille niin piti vetää päätä alas ettei kukaan näe, häpesin siis ex-vaimoni seurassa näyttäytymistä, en niinkään itseäni.
Häpeän tunnustaa olleeni naimisissa kyseisen ihmisen kanssa.- Myös asumuserossa
Minäkin häpeän miestäni ja hänen tekemisiään. Liian pitkän helvetin jälkeen olen tullut ehkä liiankin avoimeksi, annan kulissien romahtaa kokonaan ja kunnolla. Kaikki saavat tietää kaiken -periaatteella. Minulla ei ole itsellä enää menetettävää.
Myös sitä häpeän, että olin liian pitkään sidottuna tuollaiseen ihmiseen, joka saa minussa aikaan enää oksennusreaktion. Miten tyhmä olinkaan.
Se, että häpen mieheni tekemisiä, on sinänsä turhaa. Siitä tunteesta on pakko päästä eroon. Hävetkööt itse, paitsi että hän ei sitä sanaa edes tunne... - eksmän
Myös asumuserossa kirjoitti:
Minäkin häpeän miestäni ja hänen tekemisiään. Liian pitkän helvetin jälkeen olen tullut ehkä liiankin avoimeksi, annan kulissien romahtaa kokonaan ja kunnolla. Kaikki saavat tietää kaiken -periaatteella. Minulla ei ole itsellä enää menetettävää.
Myös sitä häpeän, että olin liian pitkään sidottuna tuollaiseen ihmiseen, joka saa minussa aikaan enää oksennusreaktion. Miten tyhmä olinkaan.
Se, että häpen mieheni tekemisiä, on sinänsä turhaa. Siitä tunteesta on pakko päästä eroon. Hävetkööt itse, paitsi että hän ei sitä sanaa edes tunne...sun nyt täytyy miettiä omia tekosia ja käyttäytymistä....ei erossa vika ole koskaan pelkästään toisen.
- +++
eksmän kirjoitti:
sun nyt täytyy miettiä omia tekosia ja käyttäytymistä....ei erossa vika ole koskaan pelkästään toisen.
Jos elää narsistin kanssa, joita maailma on kohta pullollaan nykyisten kasvatuskäytäntöjen myötä, niin vika ei tosiaankaan ole narsistin uhrissa. Narsistihan syyttää aina ja ikuisesti muita. Manipuloi, saa tehdä ihan, mitä itse haluaa, mutta toisen puoliskon eli tässä tapauksessa kumppanin tulee toimia juuri niin kuin narsisti haluaa ja jos ei toimi, hän lähtee kaljalle, lyö nyrkillä päin näköä, menee pelaamaan golfia, uppoutuu työhön, etsii uuden naisen, joka alistuu. Ja yleensähän narsisti ei jätä ketään eli pitää niin montaa naista kuin naiset vain hyväksyy. Perhe -vaimo ja lapset ovat kulissi, joista saa arvonantoa työpaikalla, sukulaislta, kavereilta jne.
Ja vaikka ei ole narsisti, niin kyllä pettäjä, lyöjä ja alkoholisti voi katsoa ihan itseään peiliin. Vaimoa/miestä on turha syyttää siinä kohtaa.
Jos toinen ei ns. anna seksiä, ei se oikeuta pettämään. Ja jos jonkun mielestä oikeuttaa, niin kannattaa varautua mahdolliseen eroon, eikä sanoa, että toisen vika, kun ei antanut.
- poikettu
mutta onko sillä merkitystä. Mitä häpeät (avio)erossa tai mitä häpesit? Miten pääsit häpeästä? Voi jatkaa taas...
- pitkään harkinnut
Olen harkinnut avioeroa jo vuosia, olen pähkäillyt kaikkea mahdollista mitä se tuo tullessaan. Nyt, yli 50-vuotiaana, uskon olevani niin vahva,ettei minua hetkauta mitä muut ajattelevat 30 vuotta kestäneen avioliiton purkautumisesta. Parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä. Nyt on toiminnan aika, joulun jälkeen mieheni saa kirjeen, jossa on avioerohakemus. Asutaan samassa talossa, mutta eri huoneissa.
- joulun jälkeen
pitkään harkinnut kirjoitti:
Olen harkinnut avioeroa jo vuosia, olen pähkäillyt kaikkea mahdollista mitä se tuo tullessaan. Nyt, yli 50-vuotiaana, uskon olevani niin vahva,ettei minua hetkauta mitä muut ajattelevat 30 vuotta kestäneen avioliiton purkautumisesta. Parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä. Nyt on toiminnan aika, joulun jälkeen mieheni saa kirjeen, jossa on avioerohakemus. Asutaan samassa talossa, mutta eri huoneissa.
Asia ei kuulu muille, ei minullekaan, mutta miksi vasta joulun jälkeen? Liittyykö siihen joku juttu?
- pitkään harkinnut
joulun jälkeen kirjoitti:
Asia ei kuulu muille, ei minullekaan, mutta miksi vasta joulun jälkeen? Liittyykö siihen joku juttu?
Jos ilmoittaisin eroaikeestani jo ennen joulua, joka on tänä vuonna harvinaisen pitkä rutistus edeltävän viikonlopun takia,pilaisin myös aikuisten lastemme joulutunnelman. Kukaan heistä ei tule kotiin jouluksi ja olen ukkoni kanssa kahdestaan. Minua yksinkertaisesti pelottaa, mitä se mies voi tehdä jos kerron häipyväni ja että omaisuus menee jakoon. Parempi hoitaa asia arkena, vielä tämän joulun päätin jaksaa pitää kulissia yllä. Tiedän tekeväni väärin kaikkia osapuolia kohtaan, mutta useasta pahasta on nyt vaan yritettävä valita se pienin.
- monella
pitkään harkinnut kirjoitti:
Jos ilmoittaisin eroaikeestani jo ennen joulua, joka on tänä vuonna harvinaisen pitkä rutistus edeltävän viikonlopun takia,pilaisin myös aikuisten lastemme joulutunnelman. Kukaan heistä ei tule kotiin jouluksi ja olen ukkoni kanssa kahdestaan. Minua yksinkertaisesti pelottaa, mitä se mies voi tehdä jos kerron häipyväni ja että omaisuus menee jakoon. Parempi hoitaa asia arkena, vielä tämän joulun päätin jaksaa pitää kulissia yllä. Tiedän tekeväni väärin kaikkia osapuolia kohtaan, mutta useasta pahasta on nyt vaan yritettävä valita se pienin.
taitaa olla vastaava tilanne, odotetaan joulun yli. Entä kun joulu on mennyt, niin muuttuuko tilanne, sillä usein sitä siirretään uudella syyllä. En tarkoita sinua, mutta näin se vaan usein menee.
Luterilainen kirkko ja kulttuuri syyllistää ihmistä, joka ei pysy lupauksissaan: Tämän seurakunnan läsnäollessa ja jumalan silmien alla, minä lupaan ja vannon... Hävetkää..!
- opetuksia
jos avioliitto on muuttunut epäinhimilliseksi niin tietenkin saa ja voi erota.
- Elämän sopankeittäjä
Itse erosin pari vuotta sitten. Yhteishuoltajuus kuitenkin säilyi. Jotkut luiskaotsat poistuivat elämästäni, he kun eivät osanneet pitäytyä eron ulkopuolella, ikään kuin heistä olisi eronnut! Itse puolueetonta ajattelua harjoittavana on aivan sama, mikäli jotkut eroavat. Itse huomasin rakkauden kuolleen, en päätöstä suinkaan yhdessä yössä tehnyt, päätös on kuitenkin osoittautunut oikeaksi.
Mielummin yksin yksinään kuin yksin kahden.
Häpeä käsite onneksi poistunut eron ympäriltä, toista se oli vielä 1960-luvulla.
Olkaa oman elämänne herroja, älkää eläkö sitä toisen kautta, ei, vaikka kuinka sattuisi. Se helpottaa, lupaan sen. - no joku nimimerkki
11 vuotta yhdessä 9 aviossa 2 lasta. Ero 1997. Sen jälkeen välillämme loistava ihmissuhde. Itse aviossa , ex-vaimoni avossa. Ei sitä pidä hävetä jos suhde ei onnistu, ihmiset ja olosuhteet muuttuvat. Se on pakko hyväksyä .
- yks vaan
Jos on useamman kerran eronnut, varmaankin se saa ajattelemaan jo häpeää.......................
ettei onnistu kun taaskin oli valinnut väärin!- hassua mutta
siitä oppii. Sanoisin, että kun on seurustellut ja huomannut "asioita" oppinut tunnistamaan asioita niin sitä joko panostaa niihin tai EI. Häpeäähän siitä ei pidä tuntea (jos on retkahtanut taas väärään tyyppiin). En tarkoita että pitää ruveta kritisoimaan puolisoehdokasta heti tavattua. Kaikkeen voi itse vaikuttaa. Tarkoitan sitä, MITÄ SINÄ ITSE OIKEIN HALUAT - oikeasti. Siinä on työtä, etsi ensin ITSESI, etsi sen jälkeen kumppanisi.
Eron jälkeen välittömästi uuteen parisuhteeseen, se ei ole varmaankaan se paras vaihtoehto tulevaisuutta ajatellen. Tämän varmaankin kaikki tiesikin. Mutta näin sitä on "useimmiten" kumminkin käynyt, myös minulle. Kyllä siitä oppii tosi nopeasti.
Itse pyörin viisi vuotta "yksikseen", juttelin ja katselin kivan kaverin itselleni. Kaksi vuotta ennen "virallista" parisuhdetta opin tuntemaan nykyisen puolisoni,... sen voin sanoa, että "katseleminen" kannatti. Erossa ei ole mitään häpeämistä, jos itse tietää tehneensä kaikki oikein, vaan sen on hävettävä joka "teki väärin" (lähinnä nyt näitä "pettämis" juttuja) tarkoitan.
- Teecu
Entäs kun suhde hajoaa ja ei ole mitään hävettävää, väkivaltaa tai muuta sellaista . Joskus vain ajan kanssa huomaa ettei toinen ihminen ole se jonka kanssa toivoisi vanhenevansa. Kai se häpeä tulee siinäkin esille kun tajuaa ettei se liittotoimi vaikka kuinkayrittäisi,Oma pää on outo paikka muuttamaan normaalitkin asiat hävettäviksi teoksi.
- fiksu ero
Mielestäni on hävettävämpää olla yhdessä, jos ollaan yhteydessä ilman rakkautta. Se saattaa olla henkisesti hyvinkin raskasta ja masentavaa.
Jos ei ole syytä; väkivalta, alkoholismi, pettäminen, niin syyksi saattaa riittää se, että toinen "kasvaa" toista nopeammin. Esim. työelämä saattaa muuttaa arvomaailman niin erilaiseksi, että on vaikea tulla toimeen, kun toisen ajattelutapa poikkeaa niin paljon omista. Kerran täällä vaan eletään.
Tärkeintä on se, että jokainen on onnellinen. Tuskin kukaan on kovin onnellinen eläessään sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole tunteita tai joka on vain "säälistä", lasten tai häpeän takia.
Eikä lapset kärsi, jos aikuiset on fiksuja. Kannattaa ottaa erokipu ja/tai häpeä kasvun paikkana. Aina löytyy niitä, jotka moralisoi ja arvostelee muita ja yleensä ne ovat juuri niitä, jotka itse haluaisivat erota, mutta eivät uskalla/kehtaa. - mieltä
fiksu ero kirjoitti:
Mielestäni on hävettävämpää olla yhdessä, jos ollaan yhteydessä ilman rakkautta. Se saattaa olla henkisesti hyvinkin raskasta ja masentavaa.
Jos ei ole syytä; väkivalta, alkoholismi, pettäminen, niin syyksi saattaa riittää se, että toinen "kasvaa" toista nopeammin. Esim. työelämä saattaa muuttaa arvomaailman niin erilaiseksi, että on vaikea tulla toimeen, kun toisen ajattelutapa poikkeaa niin paljon omista. Kerran täällä vaan eletään.
Tärkeintä on se, että jokainen on onnellinen. Tuskin kukaan on kovin onnellinen eläessään sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole tunteita tai joka on vain "säälistä", lasten tai häpeän takia.
Eikä lapset kärsi, jos aikuiset on fiksuja. Kannattaa ottaa erokipu ja/tai häpeä kasvun paikkana. Aina löytyy niitä, jotka moralisoi ja arvostelee muita ja yleensä ne ovat juuri niitä, jotka itse haluaisivat erota, mutta eivät uskalla/kehtaa.kanssasi. Ihminen on vain niin erikoinen ja monenlaisilla taustoilla ja kokemuksilla varustettu, että vaikeeta on joskus. Moralisoijia riittää, puolesta ja vastaan. Tuskin yksikään liitto on kaikkien ulkopuolisten mielestä hyvä ja täydellinen. Puolesta ja vastaan ihmettelijöitä riittää, oli naimisissa tai eroaa.
- suvun parjattu
fiksu ero kirjoitti:
Mielestäni on hävettävämpää olla yhdessä, jos ollaan yhteydessä ilman rakkautta. Se saattaa olla henkisesti hyvinkin raskasta ja masentavaa.
Jos ei ole syytä; väkivalta, alkoholismi, pettäminen, niin syyksi saattaa riittää se, että toinen "kasvaa" toista nopeammin. Esim. työelämä saattaa muuttaa arvomaailman niin erilaiseksi, että on vaikea tulla toimeen, kun toisen ajattelutapa poikkeaa niin paljon omista. Kerran täällä vaan eletään.
Tärkeintä on se, että jokainen on onnellinen. Tuskin kukaan on kovin onnellinen eläessään sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole tunteita tai joka on vain "säälistä", lasten tai häpeän takia.
Eikä lapset kärsi, jos aikuiset on fiksuja. Kannattaa ottaa erokipu ja/tai häpeä kasvun paikkana. Aina löytyy niitä, jotka moralisoi ja arvostelee muita ja yleensä ne ovat juuri niitä, jotka itse haluaisivat erota, mutta eivät uskalla/kehtaa.olet aivan oikeassa.parempi erota.sitä ei tarte hävetä.mutta voimia se kysyy,ku yksin punnertaa ja lapset kysymyksiä täynnä.ole rehellinen itselles sekä lapsille,siinä on tyyntä ja myrskyä.
- kaikki hyvin
suvun parjattu kirjoitti:
olet aivan oikeassa.parempi erota.sitä ei tarte hävetä.mutta voimia se kysyy,ku yksin punnertaa ja lapset kysymyksiä täynnä.ole rehellinen itselles sekä lapsille,siinä on tyyntä ja myrskyä.
Nykyään moni odottaa että kumppanin tehtävä on tehdä toisesta onnellinen. Kukaan ei voi tehdä toista onnelliseksi pitkäksi aikaa jos toisella on ongelmia itsensä kanssa tai kumppani hankitaan omaa tyhjyyttä paikkaamaan. Kummankin pitää itse etsiä elämäänsä sisältöä kuten työ, harrastukset ja kaverit. Sen lisäksi kun on yhteistä elämää myös perheen kanssa niin elämä on mukavaa jos ei ole mitään pettämis, väkivalta tai alko-ongelmia.Joskus odotetaan että myös arki on jotain jatkuvaa onnen ilotulitusta eikä osata nauttia arjen asioista kuten lapsien kehityksen seuraamisesta ym. Monesti myös naiset hakevat uusia suhteita jo suhteessa ollessaan kun tuntevat tyhjyyttä esim kotona lapsien kanssa ollessaan ja pettyvät kun mies töiden jälkeen ei väsyneenä jaksa tehdä toista onnelliseksi. Työelämä on nykyään niin vaativaa että työn ja perheen yhteensovittaminen on vaativa asia.Toisille elämän ainoa tärkeä sisältö on ihastumisen tunteet ja oikean rakastamisen tunne sekoitetaan siihen. Sitten ollaan valmiina hyppimään suhteista toisiin vaikka pikkulapsia on monesta suhteista takana. Näin myös naiset tekevät tänäpäivänä vaikka miehet ehkä tekevät sitä vielä enemmän. Ihmetellä pitää uutta kumppania eikö hälytyskellot soi jos naisella(tai miehellä) on esim 5 lasta parille eri kumppanille ja lapset ovat jääneet exän luo ja äiti sinkkuna juoksentelee uusien suhteiden perässä? Eron yhteydessä jättäjällä uusi suhde valmiina tällaisella ihmisellä. Kyllä sitä voi eron syitä miettiä mitkä ovat todelliset syyt jos samassa on jo uusi suhde valmiiksi katsottuna. Tällaiset sitoutumis kyvyttömät rikkovat monen perheen ja lapsen elämää. Älkää ottako elämäänne ihmistä joka on hyppinyt suhteista toisiin. Tutustukaa ensin ja selvittäkää taustoja hieman, sitoutumiskyvytön ei tule koskaan pysymään missään pysyvässä suhteessa. Antakaa näiden elää sitä sinkkuelämäänsä.
T mies - kiinni
kaikki hyvin kirjoitti:
Nykyään moni odottaa että kumppanin tehtävä on tehdä toisesta onnellinen. Kukaan ei voi tehdä toista onnelliseksi pitkäksi aikaa jos toisella on ongelmia itsensä kanssa tai kumppani hankitaan omaa tyhjyyttä paikkaamaan. Kummankin pitää itse etsiä elämäänsä sisältöä kuten työ, harrastukset ja kaverit. Sen lisäksi kun on yhteistä elämää myös perheen kanssa niin elämä on mukavaa jos ei ole mitään pettämis, väkivalta tai alko-ongelmia.Joskus odotetaan että myös arki on jotain jatkuvaa onnen ilotulitusta eikä osata nauttia arjen asioista kuten lapsien kehityksen seuraamisesta ym. Monesti myös naiset hakevat uusia suhteita jo suhteessa ollessaan kun tuntevat tyhjyyttä esim kotona lapsien kanssa ollessaan ja pettyvät kun mies töiden jälkeen ei väsyneenä jaksa tehdä toista onnelliseksi. Työelämä on nykyään niin vaativaa että työn ja perheen yhteensovittaminen on vaativa asia.Toisille elämän ainoa tärkeä sisältö on ihastumisen tunteet ja oikean rakastamisen tunne sekoitetaan siihen. Sitten ollaan valmiina hyppimään suhteista toisiin vaikka pikkulapsia on monesta suhteista takana. Näin myös naiset tekevät tänäpäivänä vaikka miehet ehkä tekevät sitä vielä enemmän. Ihmetellä pitää uutta kumppania eikö hälytyskellot soi jos naisella(tai miehellä) on esim 5 lasta parille eri kumppanille ja lapset ovat jääneet exän luo ja äiti sinkkuna juoksentelee uusien suhteiden perässä? Eron yhteydessä jättäjällä uusi suhde valmiina tällaisella ihmisellä. Kyllä sitä voi eron syitä miettiä mitkä ovat todelliset syyt jos samassa on jo uusi suhde valmiiksi katsottuna. Tällaiset sitoutumis kyvyttömät rikkovat monen perheen ja lapsen elämää. Älkää ottako elämäänne ihmistä joka on hyppinyt suhteista toisiin. Tutustukaa ensin ja selvittäkää taustoja hieman, sitoutumiskyvytön ei tule koskaan pysymään missään pysyvässä suhteessa. Antakaa näiden elää sitä sinkkuelämäänsä.
T miesse onnellisuus pitkälle on. sisäinen rauha. moni varmaan just noin kuvittelee, toisen tehtävä. mutta monesti on niin, että kaksi ihmistä ei kertakaikkiaan sovi yhteen,,, kummallekin sopivammat puoliskot ovat toisaalla ja silloin ei mielestäni ole syytä jatkaa liittoa vain "sitoutumisen takia". yhtä ja oikeaa vastausta näihin asioihin tuskin koskaan löytyy.
- Uusi uljas elämä
On trendikästä erota,nykyään ihminen voi elää toimintakykyisenä helposti ysikymppiseksi,on kohtuutonta vaatia koko elämää saman partnerin kaa
- vinkuville
Kaikkia syitä käytetään, laidasta laitaan. Pakoon vaan pitää päästä -sen sijaan että tilannetta yrittäisi korjata.
Lueppas pari kappaletta tuolta saitilta niin yllätyt
http://www.onnellisemmaksi.com/avio/
Häpeä on typerää paitsi jos sen tekee siksi ettei uskalla tunnustaa omia virheitään!- jutipää akka
kai se on sitten niin, että avioero voidaan estää, jos se on noin yksinkertaista.
Yhden eksän perään itkin. Vuosia myöhemmin tuli kapakassa itkien pyytämään anteeksi ja kertoi onnellisesta liitosta. Kymmenen vuotta myöhemmin tapasimme muissa kuvioissa, ja taas hän itki. Olin ainoa tukensa. Oli hakannut vaimonsa jne... En ottanut takaisin enkä ottaisi. Rakkaus, se suuri tunne vain oli poissa. Ristiriidoista viis, niiden takia ei erottu.
Toinen suuttui ihan mitättömästä syystä ja lähdin kävelemään. En ottaisi takaisin. Rakkaus, se suuri tunne on kadonnut.
Yhden kanssa on ollut sanallisia ristiriitoja enemmän kuin kenenkään kanssa yhteensä, mutta se Rakkaus, ah ja voi. Olen varmaan aika tyhmä, mutta minusta on rakkaus eriasia kuin ristiriitojen sieto, väsymys, lasten syntymät, anoppi, naapurit, työkiireet, ei yhteistä aikaa...
Jos ei kerta kaikkiaan toista kohtaan tunne mitään, ei halua edes koskea, vaikka ei mitään riitoja tai ristiriitoja ole, niin en ymmärrä, miksi pitäisi yrittää korjata ja mitä...
Periaatteessa ihminen voisi mennä naimisiin kenen kanssa vain, kun se on vain tahdosta kiinni, että pystyy elämään onnellisena toisen kanssa. Vihjeeksi vain kaikille, mitä tässä enää märehditään. Järjestetään joukkovihkiminen uutena vuotena. Miehet toiseen jonoon ja naiset toiseen jonoon ja siitä puoliso, ken nyt sattuu omalla vuorolla olemaan toisessa jonossa.
- Repis
Olen nainen. Naimisissa. Neljä lasta. Muutan pois. Yksin. Ei toista miestä.
Ihan hillitöntä syyllistämistä!!!
Mä hylkään lapset jättämällä ne isälleen...
Mun työ/opiskelutilanne on tällä hetkellä sellainen, että olemme miehen kanssa ajatelleet tämän ratkaisun olevan paras lapsille. Ainakin tällä hetkellä. Sitten kun tilanne muuttuu/vakiintuu, taas uusiks ajatellaan järjestelyt. Joiksi yhteishuoltajuutta mietitty. Ja lapsetkin saavat aikaa sopeutua tilanteeseen, ilman että heidät revitään tutuista kuvioista.
Mutta se EI OLE HELPPOA!!! Itku tulee sitä ajatellessa. Sitten vielä kaikki paremmin tietävät kertovat miksi teen väärin....- kait
se noin mene. Kuka syyllistää ja ketä? Hylkäätkö lapset oikeasti vai onko se vain sinun kokemus tapahtumasta? Jos lapset jäisivät sinulle, olisko isä hylkääjä?
Paremmin tietäviä löytyy ja joskus ovat oikeassa ja joskus väärässä. Niin sitä itse kukin on helposti toisten elämää miettimässä ja pohtimassa... Jokainen tekee itse ratkaisut niin kuin ne sillä hetkellä näkee itselle parhaaksi ja siihen saavat paremmin tietävät sopeutua. Voimia sinulle. - yh mies..
Teet oikein,, ajatelet lasten parasta nyt tällä hetkellä.Aikuiset kyllä haavat nuolee,,mutta syyttömät lapset?? Tehkää se yhteis huoltajuus sopimus,,ja kun lapset kasvaa niin sit asia uudelleén esille.Pidä yhteys lapsiin säänöllisesti,, kyllä mies hoitaa lapset yhtä hyvin kuin nainenkin.. jaksamista sinulle terv Yh iskä,,
- oikeesti...
työ/opiskeluolosuhteetko pakottavat sut luopumaan lapsistasi yms.perhe-elämästä vaiko ihan oikeat ongelmat(!)elämässäsi...mitenkään syyllistämättä,kyse siis taloudellisista ongelmista?
- asiassa
elämänsä aikana. Yritys ajautuu konkurssiin, siinä missä avioliittokin. Kyllähän konkurssinkin tehnyt häpeää epäonnistumistaan ja keksi selvityksiä itselleen miksi näin kävi. Harva vain myöntää itselleen, että konkurssin olisi voinut välttää, toimimalla toisin.
- eronnut myös
viisaita juttuja ja minunkin on laitettava "korteni kekoon". olen vuoden pohtinut oliko meidän eromme minun syytäni. sairastuin, en jaksanut enää tehdä mitään, en yksinkertaisesti pysynyt pystyssä, aneeminen ja reuma, pitkäaikaisen sairaslomani syyt,en jaksanut nousta sängystä kun joka paikkaa särki ja kolotti...
olin 20 v. naimisissa ja minun vastuullani oli kaikki käytännön asiat perheessä, ukko vain kävi töissä ja harrasti.
kun en jaksanut tehdä kaikkea mitä teki puolisoni?
olin vain laiska, makasin vain päivät..
siivoamiset huonolla kantilla, auttoiko ukko?
ei, ei tehnyt yhtään mitään..
anteeksi, paitsi joka ilta meni naapuriin viettämään aikaansa... ja sille tielle jäi, ei enää tullut kotiin..ei selitystä... pojalle vastasi tekstiviestillä että on jonkin aikaa kaverilla..minä katosin maailmankartalta.. en saanut vastauksia eikä keskustellut kanssani..
ai,tuli yksi viesti.. tiedoksi, minulla on suhde.. siinä kaikki 20 v. jälkeen...
siis oliko ero minun syytä? kun en ollut hyvä piika?
olisiko elämä jatkunut tuttua rataa jos en olisi sairastunut?
olenko huono ihminen? vai toinen osapuoli?
kuinka ihmiset eroavat fiksusti?
tämä ero ei mennyt fiksusti, kävi varastamassa varastot ja autotallin kun ei paikalla. murtautui ikkunasta kun ei halunnut tulla silloin kun oltiin kotona..
ero tapahtui viime jouluna..muut ilkeydet muutamaa kk myöhemmin... ainoaankaan tekstiviestiin en saanut vastausta. enkä kyllä minkäänlaista selitystäkään...
pitäisikö minun hävetä? minäkö tein väärin?
ero tapahtui helposti muutamalla kirjeellä..
entistä en ole nähnyt, ei ole halunnut selvittää asioita, asianajan apukaan ei tuottanut tulosta.. nyt pitäisi palkata selvittäjä joka suorittaa tehtävänsä vain jos maksan n. 2 tuhatta ennakkoa, silloin minulla voisi olla mahdollisuus saada maksamiani tavaroita takaisin, vei kaiken jolla oli vähänkin rahallista arvoa..poliisikaan ei ole tehnyt mitään koska vetoaa vain keskeneräiseen eropesään...
minä en edelleenkään ymmärrä toista osapuolta...
miksi ei asioita voi selvittää?
mitä "kakkaa" on minusta puhunut kylillä?
minua oikeasti katsotaan "vinoon" jos naamaani näytän kylillä..
mielestäni minulle on tehty väärin, eikä toiselle osapuolelle...
miten voi erota fiksusti jos toinen osapuoli on ääliö?- eronnut myös MIES
Kuulee sanottavan "aina on kaksipuolta"! Ja tässä toinen.
Minulla kävi niin, että emäntä teki lähes saman "tempun". Luojalle kiitos ei ollut lapsia. En kyllä osannut häpeä tätä (johtuuko sitten miehuudesta) mutta se SATTUI! Kumminkin yli 10 v. yhdessä rakennettu yhteistä elämää. Minä vaan yhtenä elokuun aamuna ihmeissäni katselin ex`ni touhuja kun teki lähtöä, matkalaukku ja olkafeska eteisessä. Juurikaan ei sanoja vaihdettu, sen verran kuitenkin, että hän lähtee käymään Helsingissä, sukulaistensa luona, että ilmoittelee myöhemmin.
Tilanteet jotka olivat johtaneet tähän "pisteeseen" oli pitkälti minun pitkässä sairaslomassani. Olin ollut koko sen kesän pois työstäni, pätkiä jo keväällä ja syksyllä sitten olin jo leikkauksessa. Olin koko kesän maannut kotona sängyssä, syöden vahvoja särkylääkkeitä, yksinkertaisesti en pystynyt osallistumaan mihinkään. Kesän aikana ex.ni kävi Helsingissä sukulaisissaan useita kertoja, viikonloppuisin (pe iltana lähtö ja su päivällä takaisin). Kännykkä aikaa kun elettiin, niin sain hänet kiinni. En osannut epäilläkään mitään, muuta kuin mitä oli puhuttu. Tosin, sen viimeisen vuoden aikana en juurikaan puhunut - sanonut asioista mitään, eikä minusta ollut tuohon aikaan mihinkään muuhunkaan, vain sairastamaan. En kuitenkaan passoottanut itseäni, söin mitä löysin, tein itse mitä pystyin.
Tuona elokuuna sain sen puhelin soiton, lyhykäisyydessään se oli "jään tänne Helsinkiin, minulla on koulu-/opiskelu-paikka ja asunto, toivon että et tule tänne, etkä ota yhteyttä" vaan että asiat hoidetaan puhelimen välityksellä. No, mihin minä, kun en koko kesänä ollut päässyt kuistia pidemmälle, että vielä oisin lähtenyt Helsinkiin perään.
Jo siinä kävi mielessä, että mikähän juttu TÄÄ NYT OLI, niin salamyhkäisesti lähti ja kielsi tulemasta perästä. Tuolloin en jaksanut edes välittää, oli olemista omissa olemisissa. Aikaa vierähti niin, että oli jo lokakuun alku, ex.ni oli kaksi kertaa kysellyt vointiani äkkipäiten, sen kummemmin kertomatta mitään, kyselemättä mitään kummempia. Itse kyllä tiesin sisälläni mitä tuleman piti. Totta kait se suututti ja pisti miettimään menneitä vuosia, yhteisiä "rakennuspalikoita". Lokakuussa sain yksityissairaalasta puhelin soiton että pääsenkö lyhyellä varoitusajalla liikenteeseen. Ilman muuta, vaikka taksilla tai lanssilla!
Seuraavana iltana n. klo 20.00 soi puhelin ja osastonhoitaja (en nyt ole varma hoitaja vai mikä lie) ilmoitti että aamuksi klo 07.00 osastolle ja yö ravinnotta, klo 08.50 oltava leikkaussalissa.
Sairaala oli Helsingissä, itse asuin Pohjanmaalla (tuolloin) joten matka oli suhteellisen pitkä ja nopeasti tehtävä. Lähes "kaikki tarpeellinen" mukaan n. viikon sairaalassa oloa varten (oma hätäinen arviointi). Aamulla yritin ilmoitella EX.lle, mutta saamatta häntä kiinni, ilmoitin hänen äidileen, että olen sairaalassa ja että leikkaavat minut. Mitään tietoa ei ole milloin pääsen pois! Tuon jälkeen en ole sitten sitä naista nähnyt, kuuluut kyllä ja todennut erittäin outoja. Kotiuduin aikanaan. Leikkauksista kipeänä en ollut edes hyvilläni. Kotiovella tiesin, että huoneistossa ei ole ketään - mitään. Niin siinä kävi, huoneisto todellakin oli tyhjä. Ei ollut jätetty edes henkilökohtaisia tavaroitani, vaatteitani ym. ym. mitkä varmasti oli minun, mitä se nainen ei varmaakaan koskaan käyttänyt, tai olisi käyttänyt. Siinä sitten miettimään, mitä nyt? Ainut paikka mikä tuli mieleeni oli vanhempani E-Suomessa. Soitto ja sinne. Alkoi sitten marraskuu ja sain puh. soiton ex.ni veljeltä "missä olet, että tule nyt tänne "H" on myymässä asuntoa, että tarvitaan sinunkin nimi papereihin"! no, mihin siitä paikasta satoja kilometrejä matkaa, joten sovittiin että "H" veli kirjoittaa nimen alle ja siirtää rahat minun tililleni, tai aineskin katsoo, että "H" tekee tilisiirron! Sain sitten puh. soiton, että kauppa tehty ja "veli" oli katsonut kun sisko oli "siirtänyt rahoja toiselle tilille" myöhemmin vaan kävi ilmi, ettei se tili aineskaan minun ollut, koska niitä rahojakaan en koskaan nähnyt. Kävin tietysti poliisiasemalla, kyselemässä mitä tällaisessa tilanteessa tulisi tehdä. Sain neuvoja ja "silloin häpesin" mutta vain sen kerran, koska minua oli pidetty ihan "ukkona" huijattu todellakin! Koska se oli asiaomistaja rikos, niin syyttäjäkään ei sitten koskaan lähtenyt ajamaan asiaa eteenpäin. Minua ei yksinkertaisesti enää kiinnostanut koko asia. Annoin olla! Riitti kun maksoin tuon!
Voin kyllä ymmärtää tuon tyhjyyden mikä jää tällaisissa eroissa. Rahakaan ei sitä lievitä.
Onko sitten tämäkään fiksua, jättää tekemättä vaatimatta oikeuksiaan, omaa osuuttaan yhteisistä.
Ehkäpä asia olisi ollut toinen, jos olisi ollut lapsia ja ne olisivat jääneet isälle!? Lapset ovat aina se suurin huoli (missä iässä he ovat kun ero tulee). Tarkoitan nyt, jos murkkuikäinen jo omista "oloistaan" on vaikea, niin helposti käy niin että kohta on vieläkin vaikeampaa.
Minä kumminkin toivuin kivuistani ja jatkoin elämääni, töitäni ja säästin uuden asunnon. Nyt olen naimisissa ja lapsiakin on kolme tyttöä. Opin tuon "eron" jälkeen tuntemaan itseni (olin 5 vuotta reissussa, opetellen tuntemaan sisintäni). Nykyisessä avioliitossa pyrin huomioimaan asioita, keskustelemaan niistä, antaa tilaa vaimolle - tehdä ja päättää asioista.
Vaikka en kyllä aiemminkaan ollut "minäitse"-tyyppiä!
Niin, tuli minullekin mieleeni tuo sinun "loppu tekstisi". Miksiköhän minua katsottiin kieroon, kaikki tuttuni ja ystävänikin. Pitiköhän "tyhmänä" vai syyllisenä, koska en perännyt omaisuuttani. Moni sen ajan kavereista jäi, muutama ystävä kyllä pitää jonkinlaista yhteyttä. Kait ne laskivat, että olin se syyllinen (ex.ni lähti "toisen" matkaan) ja minä en tehnyt mitään!
Meni vuosia, (en koskaan yrittänyt etsiä tai kuulutellut perään) ja sain kirjeen. Ex.ni äiti kirjoitti ja kertoi "syitä" tai selvitti tilannetta. Olin päässyt kaiken yli ja olin hyvilläni, että sain edes tietää syynkin ko. käyttäytymiselle. Vaikka arvasinkin sen jo tuon tapahtuman alkuaikoina.
Toivon kumminkin "jaksamisia" kyllä se elämä voittaa, toisilla vie vähän kauemmin kuin toisilla. Hävetä ei kumminkaan sinun tuossa tilanteessa tule. Mies on hölmö, toisinkin päin. - eronnut myös
eronnut myös MIES kirjoitti:
Kuulee sanottavan "aina on kaksipuolta"! Ja tässä toinen.
Minulla kävi niin, että emäntä teki lähes saman "tempun". Luojalle kiitos ei ollut lapsia. En kyllä osannut häpeä tätä (johtuuko sitten miehuudesta) mutta se SATTUI! Kumminkin yli 10 v. yhdessä rakennettu yhteistä elämää. Minä vaan yhtenä elokuun aamuna ihmeissäni katselin ex`ni touhuja kun teki lähtöä, matkalaukku ja olkafeska eteisessä. Juurikaan ei sanoja vaihdettu, sen verran kuitenkin, että hän lähtee käymään Helsingissä, sukulaistensa luona, että ilmoittelee myöhemmin.
Tilanteet jotka olivat johtaneet tähän "pisteeseen" oli pitkälti minun pitkässä sairaslomassani. Olin ollut koko sen kesän pois työstäni, pätkiä jo keväällä ja syksyllä sitten olin jo leikkauksessa. Olin koko kesän maannut kotona sängyssä, syöden vahvoja särkylääkkeitä, yksinkertaisesti en pystynyt osallistumaan mihinkään. Kesän aikana ex.ni kävi Helsingissä sukulaisissaan useita kertoja, viikonloppuisin (pe iltana lähtö ja su päivällä takaisin). Kännykkä aikaa kun elettiin, niin sain hänet kiinni. En osannut epäilläkään mitään, muuta kuin mitä oli puhuttu. Tosin, sen viimeisen vuoden aikana en juurikaan puhunut - sanonut asioista mitään, eikä minusta ollut tuohon aikaan mihinkään muuhunkaan, vain sairastamaan. En kuitenkaan passoottanut itseäni, söin mitä löysin, tein itse mitä pystyin.
Tuona elokuuna sain sen puhelin soiton, lyhykäisyydessään se oli "jään tänne Helsinkiin, minulla on koulu-/opiskelu-paikka ja asunto, toivon että et tule tänne, etkä ota yhteyttä" vaan että asiat hoidetaan puhelimen välityksellä. No, mihin minä, kun en koko kesänä ollut päässyt kuistia pidemmälle, että vielä oisin lähtenyt Helsinkiin perään.
Jo siinä kävi mielessä, että mikähän juttu TÄÄ NYT OLI, niin salamyhkäisesti lähti ja kielsi tulemasta perästä. Tuolloin en jaksanut edes välittää, oli olemista omissa olemisissa. Aikaa vierähti niin, että oli jo lokakuun alku, ex.ni oli kaksi kertaa kysellyt vointiani äkkipäiten, sen kummemmin kertomatta mitään, kyselemättä mitään kummempia. Itse kyllä tiesin sisälläni mitä tuleman piti. Totta kait se suututti ja pisti miettimään menneitä vuosia, yhteisiä "rakennuspalikoita". Lokakuussa sain yksityissairaalasta puhelin soiton että pääsenkö lyhyellä varoitusajalla liikenteeseen. Ilman muuta, vaikka taksilla tai lanssilla!
Seuraavana iltana n. klo 20.00 soi puhelin ja osastonhoitaja (en nyt ole varma hoitaja vai mikä lie) ilmoitti että aamuksi klo 07.00 osastolle ja yö ravinnotta, klo 08.50 oltava leikkaussalissa.
Sairaala oli Helsingissä, itse asuin Pohjanmaalla (tuolloin) joten matka oli suhteellisen pitkä ja nopeasti tehtävä. Lähes "kaikki tarpeellinen" mukaan n. viikon sairaalassa oloa varten (oma hätäinen arviointi). Aamulla yritin ilmoitella EX.lle, mutta saamatta häntä kiinni, ilmoitin hänen äidileen, että olen sairaalassa ja että leikkaavat minut. Mitään tietoa ei ole milloin pääsen pois! Tuon jälkeen en ole sitten sitä naista nähnyt, kuuluut kyllä ja todennut erittäin outoja. Kotiuduin aikanaan. Leikkauksista kipeänä en ollut edes hyvilläni. Kotiovella tiesin, että huoneistossa ei ole ketään - mitään. Niin siinä kävi, huoneisto todellakin oli tyhjä. Ei ollut jätetty edes henkilökohtaisia tavaroitani, vaatteitani ym. ym. mitkä varmasti oli minun, mitä se nainen ei varmaakaan koskaan käyttänyt, tai olisi käyttänyt. Siinä sitten miettimään, mitä nyt? Ainut paikka mikä tuli mieleeni oli vanhempani E-Suomessa. Soitto ja sinne. Alkoi sitten marraskuu ja sain puh. soiton ex.ni veljeltä "missä olet, että tule nyt tänne "H" on myymässä asuntoa, että tarvitaan sinunkin nimi papereihin"! no, mihin siitä paikasta satoja kilometrejä matkaa, joten sovittiin että "H" veli kirjoittaa nimen alle ja siirtää rahat minun tililleni, tai aineskin katsoo, että "H" tekee tilisiirron! Sain sitten puh. soiton, että kauppa tehty ja "veli" oli katsonut kun sisko oli "siirtänyt rahoja toiselle tilille" myöhemmin vaan kävi ilmi, ettei se tili aineskaan minun ollut, koska niitä rahojakaan en koskaan nähnyt. Kävin tietysti poliisiasemalla, kyselemässä mitä tällaisessa tilanteessa tulisi tehdä. Sain neuvoja ja "silloin häpesin" mutta vain sen kerran, koska minua oli pidetty ihan "ukkona" huijattu todellakin! Koska se oli asiaomistaja rikos, niin syyttäjäkään ei sitten koskaan lähtenyt ajamaan asiaa eteenpäin. Minua ei yksinkertaisesti enää kiinnostanut koko asia. Annoin olla! Riitti kun maksoin tuon!
Voin kyllä ymmärtää tuon tyhjyyden mikä jää tällaisissa eroissa. Rahakaan ei sitä lievitä.
Onko sitten tämäkään fiksua, jättää tekemättä vaatimatta oikeuksiaan, omaa osuuttaan yhteisistä.
Ehkäpä asia olisi ollut toinen, jos olisi ollut lapsia ja ne olisivat jääneet isälle!? Lapset ovat aina se suurin huoli (missä iässä he ovat kun ero tulee). Tarkoitan nyt, jos murkkuikäinen jo omista "oloistaan" on vaikea, niin helposti käy niin että kohta on vieläkin vaikeampaa.
Minä kumminkin toivuin kivuistani ja jatkoin elämääni, töitäni ja säästin uuden asunnon. Nyt olen naimisissa ja lapsiakin on kolme tyttöä. Opin tuon "eron" jälkeen tuntemaan itseni (olin 5 vuotta reissussa, opetellen tuntemaan sisintäni). Nykyisessä avioliitossa pyrin huomioimaan asioita, keskustelemaan niistä, antaa tilaa vaimolle - tehdä ja päättää asioista.
Vaikka en kyllä aiemminkaan ollut "minäitse"-tyyppiä!
Niin, tuli minullekin mieleeni tuo sinun "loppu tekstisi". Miksiköhän minua katsottiin kieroon, kaikki tuttuni ja ystävänikin. Pitiköhän "tyhmänä" vai syyllisenä, koska en perännyt omaisuuttani. Moni sen ajan kavereista jäi, muutama ystävä kyllä pitää jonkinlaista yhteyttä. Kait ne laskivat, että olin se syyllinen (ex.ni lähti "toisen" matkaan) ja minä en tehnyt mitään!
Meni vuosia, (en koskaan yrittänyt etsiä tai kuulutellut perään) ja sain kirjeen. Ex.ni äiti kirjoitti ja kertoi "syitä" tai selvitti tilannetta. Olin päässyt kaiken yli ja olin hyvilläni, että sain edes tietää syynkin ko. käyttäytymiselle. Vaikka arvasinkin sen jo tuon tapahtuman alkuaikoina.
Toivon kumminkin "jaksamisia" kyllä se elämä voittaa, toisilla vie vähän kauemmin kuin toisilla. Hävetä ei kumminkaan sinun tuossa tilanteessa tule. Mies on hölmö, toisinkin päin.kiitos kirjoituksestasi. vähän lohduttaa että tapahtuu sitä muillekin..
päivä kerrallaan tässä on mennytkin..
minulla on kaksi aikuista lasta joihin olen pitänyt tiivistä yhteyttä. sitä vastoin heidän isänsä ei ole pitänyt edes lapsiinsa yhteyttä..
mikähän lie villitys kun lapsensakin hylkää, vaikka täysi-ikäisiä ovatkin..
ja toisella lapsella on lapsi, eikä ole edes käynyt lastenlastaan katsomassa.kun lapseni ilmoitti että tule yksin , ei uuden kanssa,koska tuntee uuden, eikä voi sietää häntä, ei ole isoisää näkynyt lapseni luona...
no, omapahan on liemensä, jos haluaa unohtaa entisen elämän totaalisesti...
tässä asiassa häpeän kyllä toisen osapuolen puolesta, kuinka voi olla niin ääliö että lapsensakin hylkää....
ehkä jossain vaiheessa tulee huomaamaan tyhmyytensä, mutta liian myöhään, ei sitten enää tunne lapsiaan ja heidän lapsia...
voimia kaikille eronneille, kyllä me menemme eteenpäin kaikesta huolimatta..
päin tuulta ja tuiskua... - eronnut myös MIES
eronnut myös kirjoitti:
kiitos kirjoituksestasi. vähän lohduttaa että tapahtuu sitä muillekin..
päivä kerrallaan tässä on mennytkin..
minulla on kaksi aikuista lasta joihin olen pitänyt tiivistä yhteyttä. sitä vastoin heidän isänsä ei ole pitänyt edes lapsiinsa yhteyttä..
mikähän lie villitys kun lapsensakin hylkää, vaikka täysi-ikäisiä ovatkin..
ja toisella lapsella on lapsi, eikä ole edes käynyt lastenlastaan katsomassa.kun lapseni ilmoitti että tule yksin , ei uuden kanssa,koska tuntee uuden, eikä voi sietää häntä, ei ole isoisää näkynyt lapseni luona...
no, omapahan on liemensä, jos haluaa unohtaa entisen elämän totaalisesti...
tässä asiassa häpeän kyllä toisen osapuolen puolesta, kuinka voi olla niin ääliö että lapsensakin hylkää....
ehkä jossain vaiheessa tulee huomaamaan tyhmyytensä, mutta liian myöhään, ei sitten enää tunne lapsiaan ja heidän lapsia...
voimia kaikille eronneille, kyllä me menemme eteenpäin kaikesta huolimatta..
päin tuulta ja tuiskua..."tapahtuu sitä muillekin",... varmasti myös useammalle muullekin, -he eivät vain käy täällä (lukemassa tai kirjoittamassa). Kuulostaa aivan tyypilliseltä suomalaiselta mieheltä. En kyllä voi ymmärtää tuota, että unohtaa (tai tahtoo unohtaa) lapsensa, -myös lapsenlapsensa (en puolustele) mutta tuohon voisi liittyä hänen "häpeänsä",... -"on kait liian isot kengät" ottaa sitä ensi askelta, kun tietää tehneensä väärin-virheen (ainekin nyt lasten suhteen). Luulisi kumminkin edes "jollainlailla" pitäisivät yhteyttä! Varmasti kostautuu,... mutta lapset antavat vuosien myötä anteeksi vanhempiensa "mokat", sillä isä-lapsi, äiti-lapsi suhde ei katoa mihinkään, koskaan. Minä en voisi kuvitella olevani "erossa" omista tytöistäni. Onneksi me olemme kaikki "erilaisia"! Sinun lapsesi ovat aikuisia, se lohtu siinä,... mutta monesti käy niin että erossa jää lapset nuorina, jo sylivauvanakin (no, silloin se on "helppoa") mutta tuo murkkuikä, kahta puolta. Silloin se ottaa muksuissa koville, myös hänelle, joka jää lasten kanssa. Niin monta tapausta on nähty,... sääli! Sinänsä hyvä, että "puolisosi" teki tuon "valintansa" nyt kun muksut olivat jo pois kotoa, -sen puoleen! Muista puolista en sano mitään!
Näin sitä ollaan puskettu "eronneet" ja erotetut, oli sitten kylmä tai rahaton. "Rakkaus ei kuole koskaan, se vaihtaa vain kohdetta ja Rakkaus on kahden sydämen välistä joukkoliikettä".
hyvät joulut vaan kaikille lukijoille.
- Mokkula1979
Seurustelua vuosi, naimisiin, lapsen yrittäminen tuloksetta.
Seurustelun alussa on YLEENSÄ alkuhuumaa jota meillä ei ollut, halusin olla onnellinen ja kuvittelin olevani sitä mutta tajusin eläväni kuvitellussa haavemaailmassani. Luulo siitä että on onnellinen, silloin kuvittelee pienimmänkin "kivan" asian ja haluaa ymmärtää asian niin että OIKEASTI olisi onnellinen.
Näin elettiin muutama vuosi ja tavatessani erään tutun tajusin etten ollut alkuunkaan onnellinen. olin voinut huonosti, terveyteni ei ollut ennallaan koko suhteen aikana.
tämän tutun kanssa tunsimme jotain ihmeellistä ja yliluonnollista vetovoimaa joka kasvoi äärimmäisen nopeasti rakkaudeksi ja erittäin syväksikin.
Yhteinen asunto heti, lapsista puhuminen heti. asunto löytyi ja lapsesta puhuttiin entistä vakavammin mutta ei kuitenkaan sen enempää tehty asian eteen.
Eniten minua hävetti myöntää epäonnistuneeni aviliiton satamassa ja suhteessa. terve järkeni sanoo etten epäonnistunut mutta kuitenkin mietin mitä muut sanoo. mitä sanoo isäni, äitini, heidän uudet puolisonsa, mummot, papat ja vaarit, ystävät ja kaverit.
Vaikka hyppäsinkin uuteen suhteeseen ennen avioliiton virallista loppua, en ole katunut. Elän Edelleen vuosienkin jälkeen elämäni onnellisinta aikaa, elän suhteessa jossa arvostetaan tasapainoa, rakkautta, hellyyttä ja koskettelua, suhteessa jossa ei unohdeta seksin merkitystä molemmille. nainen ottaa suihin, mies ei ole aiemmin sietänyt sellaista ja nyt nauttii siitä täysillä. Mies osaa antaa naiselle orgasmin yhdynnässä jossa nainen ei ikinä aiemmin ole saanut.
Olen erittäin onnellinen siitä että vaihdoin puolisoni ja punnitsin asian tarkkaan ja harkiten, mietin molempien hyvät ja huonot puolet ja laskin yhteen. tätä ovat monet ystäväni tehneet erotessaan ja ovat hyväksi havainneet.
Hyvää uutta elämää ja uutta vuotta kaikille meille eronneille ja karanneille.
Ensin on huono sitten hyvä ja sen jälkeen tulee parempi elämä :)
Elän nyt parempaa elämää ja toivon että muutkin eronneet löytävät sen vielä paremman elämän jossa ovat OIKEASTI onnellisia ja voivat hyvin.- niin jos tunnet
itsesi nyt onnelliseksi. Vaikuttaa että entinen miehesi on ollut jotenkin estynyt. Seksi on tärkeä asia parisuhteessa, mutta jos suhde perustuu vain kiihkeään alkuhuumaan niin se ei välttämättä kestä vuosia. Ikävä kyllä monet suhteet jotka perustuvat kiihkeään seksiin hajoavat siinä vaiheessa kun arki koittaa yhteiselämässä, sitten alkaa taas se kiihkeän intohimon etsiminen suhteen ulkopuolelta. On tietynlaista kasvamista ihmisenä että arvostaa kumppaniaan ihmisenä eikä pelkästään omien halujensa tyydyttäjänä. Myöskin lapset ovat ihmisiä jotka kärsivät vanhempiensa eroista.
- jos ja kun
avioeroa ei tarvitse hävetä,tosiasia on että jos perheessä jompi kumpi "läträä" viinan kanssa on yhteiselo tuhoon tuomittu, siinä ei hyssyttelyt eikä peittelyt auta, lapset kärsii , kaikki kärsii, mitä niistä tavaroista ,joku on sanonut että ei siinä viimesessä takissa ole taskuja, että ,mitä niitä suremaan ja mitä sukulaisten ja tuttavien mielipiteistä , ei tarvitse välittää, terve järki käteen pois vaan huonosta suhteesta , elämä on sen jälkeen paljon mukavampaa, ja olet entistä tarkempi jos nyt välttämättä pitää ,uusi suhde aloittaa, jokaisella on vaan yksi elämä ,elä omasi älä toisen ,ainahan voi spekuloida asioita ja yrittää vääntää jos jonkinlaista syytä ,tehdä niin ja näin sitten menee hyvin jne.... ja lopputulos on sama mikään ei muutu.
- eroamista
Ei tarvitse kenenkään hävetä. Vaan jos lapsiperheissä erotaan sen takia kun ihastutaan johonkin toiseen vaikka perusasiat elämässä olisivat kunnossa,niin silloin on itsetutkiskelun paikka. Tunnen ihmisiä joilla on lapsia useammasta suhteesta ja aina vaan uusi rupeaa kiinnostamaan niin paljon että aina vaan uuteen suhteeseen. Tällainen ihminen yrittää ihastumisillaan paikata jotain tyhjää kohtaa itsessään. Tällainen ihminen aiheuttaa paljon surua ja murhetta läheisilleen. Tällainen ihminen miettii vain omia sen hetken fiiliksiään eikä välitä miten paljon surua siitä läheisille koituu. Näitä ihmisiä kutsutaan narsisteiksi, heillä on sellainen tunne-elämän häiriö että he eivät kykene/halua välittää läheistensä tunteista ja samalla he pitkässä juoksussa sotkevat myös kaikki omatkin asiansa vaikka luulevat aina parempaa löytävänsä. On syitä jolloin pitää ja kannattaa erota, mutta jos ihminen pomppii suhteista toisiin niin heistä kannattaa pysyä kaukana. Tosin nämäkin osaavat peitellä taustaansa aika hyvin pitkäänkin, tervettä harkintaa kumppanin etsintään ja myös jonkinlainen lähdekritiikki kun ihminen kertoo taustoistaan, aina se huonosta suhteesta kärsijä ei olekaan aivan syytön, joku syyhän on keksittävä jotta homma ei niin rivolta näytä esim kun toisen kainaloon suoraan hypätään.
- risukko
puolitoista vuotta eron jälkeen kehtaa sanoa ääneen eron syytä. Ex-mies jätti minut toisen naisen takia. Se jätetyksi tuleminen - ja tunne, että on jollain lailla ollut toiselle pelkkä esine, jonka voi kyllästyessään vaihtaa - on liian kipeä paikka.
Outo on mieli. Häpeäisin itseäni vähemmän, jos olisin itse ollut eron alullepanija. Se, että mies halusi minusta eron, herättää minussa häpeää. Tein liitossa kaiken mitä osasin, ja niitä asioita, joita en osannut ratkaista, yritin parhaani mukaan sietää. Joskus ajattelin eroa, mutta ajattelin myös, ettei niitä kaipaamiani asioita välttämättä erolla saavuta. Meillä ei ikinä ollut hellyyttä tai läheisyyttä, emme halailleet tai suukotelleet. Mies ei kaivannut noita asioita multa. Elin siinä toivossa, että mies vielä alkaisi niitä kaivata... No, kenties kaipasikin, mutta ei minulta.
Hävettää se, että jäin odottamaan hellyyttä. Hävettää se, että ylipäätään lähdin liittoon, jossa hellyyttä ei ollut. No, ei ollut fyysistä väkivaltaa eikä juoppoutta, kai asiat olisivat pahemminkin voineet olla... ja minä rakastin ex-miestä.- ette osanneet voi...
Häpeä voi ............voi......
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Marin on ehkä maailman kaunein "Nelikymppinen"
Marinin julkaisu on saanut yli 68 500 tykkäystä. Postauksen kommenttikentässä ylistetään paljon Marinin kauneutta, jota3322858Vernu Vasunta
On mahotonta miten marjanpoimijoita on kohdeltu! Eikö paremmalla kohtelulla olisi saanut paremman tuloksen?1052140En kelpaa sinulle
Varattuna - olen sinulle ongelma. Eroaminen vuoksesi voi olla turhaa, sillä me ei puhuta, kun olen varattu ja kumpikin v1201620Taidat vanhempi nainen
Haluta sen tien itsellesi. juokse vaan karkuun ! Pahentaa vaan asiaa.Pitäs toimia ihan toisin päin731154- 711032
- 61993
Voi nainen...
Kun luovutit meistä liian aikaisin, just kun aloin oppimaan sinua. Jos oisin alussa jo lukenut aiheesta oisin voinut toi41950Venäjä aikoo yksipuolisesti muuttaa rajalinjauksia Suomenlahden itäosassa
Venäjä aikoo muuttaa rajalinjauksia Suomenlahden itäosassa Venäjän saarten eteläpuolella. Ylen jutussa kerrotaan mm.148924Suomi lähettää tarkkailijoita merialueelle
Venäjä on ilmoittanut aikovansa ylittää Suomen merialueen rajat kysymättä lupaa kertomalla että Suomen merialueen raj290842- 40754