Emetofobia

Mulla on vaivannut lapsesta asti. Ikää nyt 24vee. pelkään kaikkia vatsatauteja oksentamisen pelon lisäksi! Tänäänkin poikani oksensi neljä kertaa ja olen aivan paniikissa odottaen milloin minä sairastun. Onneksi poikani ei ole enää oksentanut moneen tuntiin. En kestä omaa sairastumista pelkästään vaan myös muidenkin:-(. En tänään uskaltanut muuta kuin aluksi juoda kun en halunnut koskea ruokiin, saatika laittaa ruokaa. voin jo pahoin pelkästä ajatuksesta. Lääkäri on onneksi määrännyt minulle pahoinvointiin lääkettä, primperania. Onko sinulle tuttu lääke? Käyn terapiassa ja muiden asioiden ohella olemme käsitelleet tätäkin asiaa! Terapiassa puhuminen asiasta ääneen on välillä aika rankkaa. Olen oksentanut viimeksi lapsena. En käytä alkoakaan kun en voisi kestää mahdollista krapulaa! Tuntuu vaan, että tästä ei pääse oikein suuntaan eikä toiseen. En usko, että oksentaminen parantaisi pelkoa. Silloin kun joutuu kokemaan sen niin odottaa seuraavaa kertaa sitä suuremmalla kammolla. Kerrohan lisää omista kokemuksistasi. Minulla on myös messengeri jos haluat jutella asiasta enemmän ja kokemuksistasi. Kärsitkö mistään muista peloista tai ongelmista. Minua on hoidettu kaksisuuntaisena vielä tämän kaiken lisäksi. Toivottavasti en ollut liian tungetteleva, olen vain hyvin helpottunut kun tiedän, että en ole yksin näiden asioiden keskellä!

pelottaa... kirjoitti:

Mulla on vaivannut lapsesta asti. Ikää nyt 24vee. pelkään kaikkia vatsatauteja oksentamisen pelon lisäksi! Tänäänkin poikani oksensi neljä kertaa ja olen aivan paniikissa odottaen milloin minä sairastun. Onneksi poikani ei ole enää oksentanut moneen tuntiin. En kestä omaa sairastumista pelkästään vaan myös muidenkin:-(. En tänään uskaltanut muuta kuin aluksi juoda kun en halunnut koskea ruokiin, saatika laittaa ruokaa. voin jo pahoin pelkästä ajatuksesta. Lääkäri on onneksi määrännyt minulle pahoinvointiin lääkettä, primperania. Onko sinulle tuttu lääke? Käyn terapiassa ja muiden asioiden ohella olemme käsitelleet tätäkin asiaa! Terapiassa puhuminen asiasta ääneen on välillä aika rankkaa. Olen oksentanut viimeksi lapsena. En käytä alkoakaan kun en voisi kestää mahdollista krapulaa! Tuntuu vaan, että tästä ei pääse oikein suuntaan eikä toiseen. En usko, että oksentaminen parantaisi pelkoa. Silloin kun joutuu kokemaan sen niin odottaa seuraavaa kertaa sitä suuremmalla kammolla. Kerrohan lisää omista kokemuksistasi. Minulla on myös messengeri jos haluat jutella asiasta enemmän ja kokemuksistasi. Kärsitkö mistään muista peloista tai ongelmista. Minua on hoidettu kaksisuuntaisena vielä tämän kaiken lisäksi. Toivottavasti en ollut liian tungetteleva, olen vain hyvin helpottunut kun tiedän, että en ole yksin näiden asioiden keskellä!

Lue lisää

Juu eli hyvin tutulta kuulostaa. Miten ihmeessä olet uskaltanut tulla raskaaksi???? Ei käivisi mielessäkään mahdollista aamupahoinvointia pelätessä, itse olen 22v nainen. Siis pienestä pitäen olen oksentamista kammonnut mutta neljä vuotta sitten se muuttui fobiaksi mahavaivojen seurauksena.En oksentanut ole kertaakaan mutta jatkuva huono-olo jätti oksentamisen jatkuvan pelon päälle ja laihduin yli10kg kun ei uskaltanut syödä mitään..Terapialla pääsin aika ok hallintaan asian kanssa mutta se pamautti uudestaan päälle viime talvena, ja kunnolla. 24/7 laskin minutteja koska sairastun mahatautiin..ihan sairasta.Mahaan olen saanut nyt diagnoosin, ei ollut vain keksittyä, mutta ei saa itseään kuntoon kun aina vaan alkaa jossittelemaan että jos nyt onkin jotain muuta kun "oma"mahaongelma.. Nyt odottelen että pääsisin uudestaan terapiaan.. lääke oli minulle vieras, miten olet sitä saanut? Juu ikinä en ole myöskään kännejä vetänyt, max pari siideriä ja niistäkin sitten kauhea paniikki jos kuitenkin tulee huono-olo. En myöskään siedä toisten oksentelua, tosin jos tiedän ettei ole tarttuvaa pystyn hillitsemään itseni hysterialta. En kuitenkaan jää pelipaikalle! on kyllä kiva no kiva kiva mutta kyllä se jo helpottaa kun tietää ettei ole yksin, ihan oikeasti, ei tunnu niin tyhmältä..Luin jostain että emetofobia on todellisuudessa viidenneksi yleisin fobia. En ymmärrä miten pystyt vielä järkevästi kirjoittamaan jos poikasi on oksennellut tänään. Itse olisin ihan paniikissa..

minä taas kirjoitti:

Juu eli hyvin tutulta kuulostaa. Miten ihmeessä olet uskaltanut tulla raskaaksi???? Ei käivisi mielessäkään mahdollista aamupahoinvointia pelätessä, itse olen 22v nainen. Siis pienestä pitäen olen oksentamista kammonnut mutta neljä vuotta sitten se muuttui fobiaksi mahavaivojen seurauksena.En oksentanut ole kertaakaan mutta jatkuva huono-olo jätti oksentamisen jatkuvan pelon päälle ja laihduin yli10kg kun ei uskaltanut syödä mitään..Terapialla pääsin aika ok hallintaan asian kanssa mutta se pamautti uudestaan päälle viime talvena, ja kunnolla. 24/7 laskin minutteja koska sairastun mahatautiin..ihan sairasta.Mahaan olen saanut nyt diagnoosin, ei ollut vain keksittyä, mutta ei saa itseään kuntoon kun aina vaan alkaa jossittelemaan että jos nyt onkin jotain muuta kun "oma"mahaongelma.. Nyt odottelen että pääsisin uudestaan terapiaan.. lääke oli minulle vieras, miten olet sitä saanut? Juu ikinä en ole myöskään kännejä vetänyt, max pari siideriä ja niistäkin sitten kauhea paniikki jos kuitenkin tulee huono-olo. En myöskään siedä toisten oksentelua, tosin jos tiedän ettei ole tarttuvaa pystyn hillitsemään itseni hysterialta. En kuitenkaan jää pelipaikalle! on kyllä kiva no kiva kiva mutta kyllä se jo helpottaa kun tietää ettei ole yksin, ihan oikeasti, ei tunnu niin tyhmältä..Luin jostain että emetofobia on todellisuudessa viidenneksi yleisin fobia. En ymmärrä miten pystyt vielä järkevästi kirjoittamaan jos poikasi on oksennellut tänään. Itse olisin ihan paniikissa..

Lue lisää

siis olen oksentanut mutta en mahaongelmieni takia..kirjotin niin että jäi kuva etten koskaan olisi oksentanut.Oletko muuten tietoinen että emetofobikoille on ihan oma keskustelupalstakin olemassa? Itse en ole vain uskatanut kauheasti lukea siellä etten löydä jotain uutta asiaa jota vältellä, jotain mitä itse en vielä ole keksinyt mutta joku toinen on. Välttelen nyt jo tarpeeksi kaikkea, etten kaipaa listaan jatkoa.

minä taas kirjoitti:

siis olen oksentanut mutta en mahaongelmieni takia..kirjotin niin että jäi kuva etten koskaan olisi oksentanut.Oletko muuten tietoinen että emetofobikoille on ihan oma keskustelupalstakin olemassa? Itse en ole vain uskatanut kauheasti lukea siellä etten löydä jotain uutta asiaa jota vältellä, jotain mitä itse en vielä ole keksinyt mutta joku toinen on. Välttelen nyt jo tarpeeksi kaikkea, etten kaipaa listaan jatkoa.

Lue lisää

kyllä sitä raskaaksi uskaltautui vaikka olin tietoinen pahoinvoinnista. Ei ollut niin vaikeata toi pelko silloin. Nyttemmin kun lapsi on kasvanut isommaksi niin pelot ovat tosi paljon kasvaneet. En ole uskaltanut laittaa poikaani päivähoitoon kun pelkäsin muiden lasten tartuttavan vatsataudin häneen! Tässä on täytynyt pysyä järjissään kun ei ole voinut antaa oksennusten lojua lattialla. Se ei silti poista pelkoa! Lapsen takiakin on pakko yrittää. En voisi koskaan katua lapseni hankintaa, se on yksi elämäni parhaista asioista. Toisaalta ihmettelen miten olen selvinnyt tästä näinkin hyvin?! Olen puhunut psykologini kanssa myös töissä olemisesta. Pelkään niin paljon sitä, että työympäristössä olisi joku vatsatautikierre. En ikinä voisi työskennellä missään hoitoammatissa tai missä joutuu siivoamaan muiden jälkiä... Muutenkin en haluaisi poistua kotoa jos joku perheenjäsenistä on/olisi kipeänä, koska pelkään sairastuvani kesken kaiken poissa ollessani. Tai miten sen nyt sanoisi. Kontrollin menettämisen pelko on suuri, en halua olla sairas muiden nähden. Yksin ollessa on turvallisempaa. En halua antaa hellyyttä toisen ollessa sairas, mutta en halua sitä itsellenikään! Primperania olen saanut ihan lääkärin reseptillä, ei ole edes kallis lääke ja vie pahoinvoinnin pois. Olen kärsinyt välillä tosi pahasta pahoinvoinnista, mutta se on auttanut. Se on jotain psyykkistä ja välillä on epäilty lääkkeitäkin aiheuttajaksi.

pelottaa... kirjoitti:

kyllä sitä raskaaksi uskaltautui vaikka olin tietoinen pahoinvoinnista. Ei ollut niin vaikeata toi pelko silloin. Nyttemmin kun lapsi on kasvanut isommaksi niin pelot ovat tosi paljon kasvaneet. En ole uskaltanut laittaa poikaani päivähoitoon kun pelkäsin muiden lasten tartuttavan vatsataudin häneen! Tässä on täytynyt pysyä järjissään kun ei ole voinut antaa oksennusten lojua lattialla. Se ei silti poista pelkoa! Lapsen takiakin on pakko yrittää. En voisi koskaan katua lapseni hankintaa, se on yksi elämäni parhaista asioista. Toisaalta ihmettelen miten olen selvinnyt tästä näinkin hyvin?! Olen puhunut psykologini kanssa myös töissä olemisesta. Pelkään niin paljon sitä, että työympäristössä olisi joku vatsatautikierre. En ikinä voisi työskennellä missään hoitoammatissa tai missä joutuu siivoamaan muiden jälkiä... Muutenkin en haluaisi poistua kotoa jos joku perheenjäsenistä on/olisi kipeänä, koska pelkään sairastuvani kesken kaiken poissa ollessani. Tai miten sen nyt sanoisi. Kontrollin menettämisen pelko on suuri, en halua olla sairas muiden nähden. Yksin ollessa on turvallisempaa. En halua antaa hellyyttä toisen ollessa sairas, mutta en halua sitä itsellenikään! Primperania olen saanut ihan lääkärin reseptillä, ei ole edes kallis lääke ja vie pahoinvoinnin pois. Olen kärsinyt välillä tosi pahasta pahoinvoinnista, mutta se on auttanut. Se on jotain psyykkistä ja välillä on epäilty lääkkeitäkin aiheuttajaksi.

Lue lisää

Saat olla kyllä ylpeä itsestäsi, että selviät pienen lapsen kanssa! Itse pelkään osittain pieniä lapsia juuri sen takia että taudit mylläävät heidän keskuudessa, vaikka pidänkin lapsista tosi paljon. Usko tai älä minä olen sairaalassa töissä, viime talven noro-epidemia(pelkkä asian kirjoittaminen ahdistaa) pahensi oloani ihan hulluna.En ole onneksi hoitotyössä.Aluksi sairaalaympäristö auttoi minua pääsemään asian kanssa herroiksi mutt nyt se kääntyi päinvastaiseksi. Periksi en ole antanut, vaikka kuinka mieli tekikin, töihin olen mennyt.Olen vain kehittänyt uskomattomat kierto ja välttelykeinot ettei tarvitsisi koskea mihinkään vähänkään epäilyttävää, ja vessanpönttö, sitä ei näy sen paperikasan alta jonka siihen päälle olen laittanut.
Viimeksi kanssa eristin itseni kaikesta mahdollisesta.Kärsin vieläkin sen seurauksista joten nyt olen tajunnut välttää itse välttämistä, edes vähän. Eli kun ahdistaa lähden kaupungille teen jotain että saisin asian pois mielestä.. Jos osuu liian lähelle niin silloin iskee hysteria eikä mikään auta. Paitsi se kun olen panikoinut itseni siihen pisteeseen että seuraavaksi oksennan niin pelästyn että oksennan ja sitten panikoin etten halua ja vihdoin alan rauhoittua..ihana noidankehä.. pointti oli se että älä eristäydy kotiin!! Se on julma karhunpalvelus itsellesi.Minua jännitti sen jälkeen 10min automatkakin sen jälkeen JOS tulee huono-olo kesken matkan..Yhtä helvettiä lähteä uudestaan liikkeelle ja poistua sieltä omasta huoneestaan. Itse en ole mitään lääkkeitä syönyt. Keväällä lääkäri olisi niitä minulle määrännyt mutta kieltäydyin, halusin ensin koittaa terapiaa. Myöhemmin luin että yleisiä haittavaikutuksia on juuri pahoinvointi ja oksentelu.Mitä se lääkäri oikein ajatteli!!Tv:ssäkin oksentaminen meinaan ahdistaa minua ja sen noidankehän liikkeelle..nykyään osaan jo vähän ennakoida ja sulkea silmät ajoissa..

minä taas kirjoitti:

siis olen oksentanut mutta en mahaongelmieni takia..kirjotin niin että jäi kuva etten koskaan olisi oksentanut.Oletko muuten tietoinen että emetofobikoille on ihan oma keskustelupalstakin olemassa? Itse en ole vain uskatanut kauheasti lukea siellä etten löydä jotain uutta asiaa jota vältellä, jotain mitä itse en vielä ole keksinyt mutta joku toinen on. Välttelen nyt jo tarpeeksi kaikkea, etten kaipaa listaan jatkoa.

Lue lisää

Kuulostaa niiiin tutulta tuo emetofobia! Miullakin pienestä asti ollut, tosin pari vuotta sitten pääsin
siitä pahimmasta pelosta eroon, enkä pelänny oikeestaan ollenkaan. Nyt tänä syksynä taas tuli hirmunen kammo :/ Ja sehän siinä ärsyttävintä onkin ku se haittaa joka päiväistä elämää. Nytki oon ollu koko päivän huolissani ku pikku veljee on koskenu mahaa ja eilen oli huono olo illalla. Sen vielä jotenki kestän jos toisella on, mut et sit ku se tulee ittellee :S Voi kun koko tautia ei olis olemassakaan!

Minä myös emetofoobikko. Lapsesta asti olen kammonnut oksentamista, mutta vasta 15-vuotiaana siitä tuli oikea pelko. Silti se on pysynyt tosi hyvin hallinnassa ja oli välillä jopa lähes poissa, koska opiskelin sairaanhoitajaksikin. Minulla on kohta 2-vuotias tytär ja parhaillaan odotan toista lasta. Nyt olen 26-vuotias.

Viimeisen vuoden ajan on ollu suuria elämänmuutoksia ja jatkuvaa kovaa stressiä. Ehkä sen vuoksi tilahteeni on pahentunut nyt äärimmilleen. Pelkään oksentamista yli kaiken, myös muiden. Mukaan on tulleet paniikkikohtaukset ja julkisten paikkojen kammo. En luota itseeni, enkä hyvään olooni. En uskalla mennä kauppaan, linja-autoon, junaan tai suuriin ostoskeskuksiin, koska niistä ei pääse HETI pois tai edes vessaan, jos tarve tulee. Tiedän, että kotiin linnottautuminen on viimeinen virhe. Olen koko ajan yrittänyt edes jotenkin käydä kaupassa ja liikkua kaupungilla. Se on vaikeaa ja pahimmillaan työn tekokin meni vaikeaksi. Nyt olen muutaman viikon sairaslomassa ja ensi tiistaina on ensimmäinen terapiaistunto. Lääkkeitähän en voi aloittaa, koska olen raskaana.

Välillä iskee epätoivo, että onko loppuelämäni tällaista. Mutta yritän kovasti ajatella positiivisesti, että miten pääsen takaisin ihmisten ilmoille normaalisti. Toivon parantuvani vielä.

Kyllä se lohduttaa, kun tietää, että muitakin on, joilla on sama "ongelma".

Tsemppejä teille kaikille ja hyvää joulun odotusta!

'janatuinen' kirjoitti:

Minä myös emetofoobikko. Lapsesta asti olen kammonnut oksentamista, mutta vasta 15-vuotiaana siitä tuli oikea pelko. Silti se on pysynyt tosi hyvin hallinnassa ja oli välillä jopa lähes poissa, koska opiskelin sairaanhoitajaksikin. Minulla on kohta 2-vuotias tytär ja parhaillaan odotan toista lasta. Nyt olen 26-vuotias.

Viimeisen vuoden ajan on ollu suuria elämänmuutoksia ja jatkuvaa kovaa stressiä. Ehkä sen vuoksi tilahteeni on pahentunut nyt äärimmilleen. Pelkään oksentamista yli kaiken, myös muiden. Mukaan on tulleet paniikkikohtaukset ja julkisten paikkojen kammo. En luota itseeni, enkä hyvään olooni. En uskalla mennä kauppaan, linja-autoon, junaan tai suuriin ostoskeskuksiin, koska niistä ei pääse HETI pois tai edes vessaan, jos tarve tulee. Tiedän, että kotiin linnottautuminen on viimeinen virhe. Olen koko ajan yrittänyt edes jotenkin käydä kaupassa ja liikkua kaupungilla. Se on vaikeaa ja pahimmillaan työn tekokin meni vaikeaksi. Nyt olen muutaman viikon sairaslomassa ja ensi tiistaina on ensimmäinen terapiaistunto. Lääkkeitähän en voi aloittaa, koska olen raskaana.

Välillä iskee epätoivo, että onko loppuelämäni tällaista. Mutta yritän kovasti ajatella positiivisesti, että miten pääsen takaisin ihmisten ilmoille normaalisti. Toivon parantuvani vielä.

Kyllä se lohduttaa, kun tietää, että muitakin on, joilla on sama "ongelma".

Tsemppejä teille kaikille ja hyvää joulun odotusta!

Lue lisää

mulla kans oli jonkinasteinen kammo ennen viime kesää, jolloin sairastin pahan noro-viruksen. Vaikka oksentaminen oli inhottavaa, selvisin siitä kuitenkin ja ajattelen nykyään, ettei se nyt niin hirveää ollutkaan. Melkein se oksentamista ennen oleva pahoinvointi on pahempi kuin itse oksentaminen. Mutta se ahdistaa, jos olen esimerkiksi kaupungilla kun paha olo iskee!!

nainen 24 kirjoitti:

mulla kans oli jonkinasteinen kammo ennen viime kesää, jolloin sairastin pahan noro-viruksen. Vaikka oksentaminen oli inhottavaa, selvisin siitä kuitenkin ja ajattelen nykyään, ettei se nyt niin hirveää ollutkaan. Melkein se oksentamista ennen oleva pahoinvointi on pahempi kuin itse oksentaminen. Mutta se ahdistaa, jos olen esimerkiksi kaupungilla kun paha olo iskee!!

Lue lisää

Miulla on sama juttu, siis että ei ehkä se oksentaminen niinkään pelota, vaan se pahoinvointi ja sellanen "nyt se tulee" oivallus ennen ku mitään tulee. Ja mieki teen aina sen virheen että nieleskelen niin kauan ettei oksennus sit pääse tulemaan, ainakaan ekalla kerralla. Äh, ymmärrän kyllä että se on ihan luonnollinen asia, mut ku se vaivaa koko ajan ni ei siitä mihinkään pääse :/ opiskelen parturi-kampaajaks nyt ekaa vuotta ja syksyllä kun tää taas miulle tuli ni pelkäsin joka tehä asiakkaita ku ajattelin et niistä saattaa tulla joku tauti. Mutta nyt on onneks vähän helpottanu, vaikka mielessä se on kyllä joka päivä, tavalla tai toisella..

Jos joku sanoo että on huono olo niin yrittää pysyä kaukana hänestä =( Ei oo mukavaa....