Nainen katsoo minua huvittuneena ja tarkkaan, näkee hämmentyneen ja haparoivan ilmeen. Ja tietää mun olevan aivan sekaisin hänestä.
Jos olisit tuo nainen, näkisit ihastuneen täyden epävarmuuden, menettäisitkö mielenkiintosi?
Onko huvittuminen piittaamattomuutta? voiko se olla iloa?
Hurmaantuisitko vain varmoista katseista?
Häpeän epävarmuuttani.
Jos olisit tuo nainen, näkisit ihastuneen täyden epävarmuuden, menettäisitkö mielenkiintosi?
Onko huvittuminen piittaamattomuutta? voiko se olla iloa?
Hurmaantuisitko vain varmoista katseista?
Häpeän epävarmuuttani.
Vastaukset 14
Vanhimmat
siis epävarmuushan on sitä pientä suloista ujoutta.
siis sehän on aivan todella SULOISTA..kaunista, sanoisin ;)
mielestäni ennemminkin epävarmuus ja ujous osoittaa aidon kiinnostuksen ja ihastumisen kuin että on täysin sinut ittesä kanssa ja hyvinkin itsevarmaihminen. sitä menee välillä niin hämilleen että ujous paistaa söpösti vaan läpi...
ja se jos jokin tekee yleensä (mulla on tehnyt) vaikutuksen naisiin ;) kuin kyllä miehiinkin..hetsku kolleihin siis ;D
Eiks se, että uskaltaa olla epävarma, osoita melkoista toisen arvostamista ja kunnioittamista?
Tuosta pitäisi olla oikeestaan ylpee! ;>)
Onko inhimillisyys katoava luonnonvara, näyttelijä Jyrki Kovaleff sanoi, kun sairastui syöpään, eikä kestänyt yksinäisyyttään ja suruaan, oli vaan mennyt kadulle sanomaan jollekkin tuntemattomalle, että häntä itkettää ja antanut itkun tulla ja saanut kun saanutkin lohdutusta, mikä on hyvä kuulla (tosin kuulemma suurin osa vanhoista ystävistä häippässyt, harva pysyy rinnalla toisen epäonnen kohdatessa). Monenlaista on kulkijaa, tarinansa kullakin, onnea ja epäonnea joutuu kestämään moni, annatko tukea vai heitätkö pilkkaa? inhimillisiä tunteita/tuntemuksia, mitä niistä suurta numeroa tekemään, arvonsa kullakin.
ja justiina paskat housuis.
vain tilanteesta, kukapa nyt toiselle menee ivailemaan tälläisessä tilanteessa. Epävarmoja on suomi pullollaan, ei siitä mielenkiinto voi mennä
menettäisin,kertoisin vielä kaikille kavereille kuinka toinen punastelee tai osoittaa muuten epävarmuuttaan, vilkuilisin salaa, miten hän nyt reagoi, raportoisin siitä kaikille muille sasi-ystäville, jotta heillä riittäisi jutun juurta noin vuoden parin verran? piittaamattomuuttako, no sitähän se.
moinen viha?
mikä saa toisen noin vihaamaan ehkä jossain tilanteessa epävarmuutensa osoittavaa henkilöä? miksi nolaisi ja nauraisi tai huvittaisi muita hänen kustannuksellaan? mistä tälläinen ylimielisyys kertoo, eikö toinen ansaitse arvostusta pelkästään olemalla oma itsensä ei siihen pitäisi suurilla sanoilla pyrkiä tai kovaa ja koppavaa esittämällä. Hölmöä jos rupeaisi levittelemään sitä vielä kavereillensa omaa osuuttaan pienentämällä ja toisen suurentelemalla.
jotta voi näyttää muille, että MINÄ EN OLE BI/LESBO! Oma epävarmuus omasta identiteetistä siellä alitajunnassa pelkää. Hyökkäys on paras puolustus!
joka kysymykseen, syynhän täytyy tietysti löytyä epävarmasta itsetunnosta, mutta ehkä ei kuitenkaan pelkästään epävarmasta seksuaalisen suuntautumisen identiteetistä? jota hoetaan täällä toistuvasti, vähän kuin terapeutit, jotka hakee syytä joka tautiin lapsuudesta? tämä hetki ja vain tämä hetki ratkaisee. Pyh, rakkautta pelätään, vihaa lietsotaan, syystä tai toisesta.
???
kirotusvirhe,phana. Muiden-elämä elokuva pyörii vielä teattereissa, käy kattomassa ja ihmettele, mikä saa ihmiset/yhteiskunnan tuohon tilaan, että kuvittelevat olevansa oikeutettuja puuttumaan muiden ihmisten yksityisiin asioihin räikeästi.
Moni entinen itäsaksalainen on saanutkin vasta nyt tietää, mihin ja kenen antamiin tietoihin hänen kohtaamansa kohtuuttomat vaikeudet Itä-Saksassa perustuivat. Stasin arkistoon on tehty jo 4,3 miljoonaa selvityspyyntöä.
Moni on kyllästynyt pakkoyhteiskunnissa eläneiden ihmisten selityksiin, ettei heillä ollut muita vaihtoehtoja kuin lähteä mukaan esimerkiksi vakoilemalla naapureita tai jopa oman perheen jäseniä.
Arkistoista ei ole tullut tietoon yhtään tapausta, jossa yhteistoiminnasta Stasin kanssa kieltäytynyttä olisi rangaistu. Suurin osa entisistä itäsaksalaisista ei työskennellyt ilmiantajina, vaan sanoi yksinkertaisesti ei, jotkut siis pystyivät näinkin kovassa paineessa pitämään oman päänsä ja moraalinsa, eivätkä mene joukon mukana hölmöyksiin, monet taas tuntuvat sortuvan ja alistuvat ja surutta kyttäävät ja levittelevät tietonsa sekä leikkivät tietämätöntä, se on huolestuttavaa. DDR:n ilmapiiri haluttu tila?
jos sattuu vaikka perheenjäsen vähän pimahtamaan, tultuaan vedettyä mukaan tähän itsepetokseen? valehtelemista omalle perheenjäsenelle ei monen moraali kestä ja jos ei uskalla tunnustaa totuutta, saattaa sisäinen paine ajaa ahdinkoon, kuten monille on käynyt.
Tämä nyt ei varsinaisesti ketjun aiheeseen liity, liippaa vain vähän läheltä, jos tuo ap. vain keskittyy seurailemaan toisen käyttäytymistä eikä muuta saa aikaiseksi, mietittisi sitä edes vain omassa pääkopassaan ja VAIN luotettavien kavereiden kesken, ei kaikenmaailman suupalttien kanssa. Keskittyis puhumaan tuosta kavereidensa kanssa että mikäs siinä nyt on syytä hävetä epävarmuuttaan? Kyllä kavereilta aina pitää tukea saada.