Vauva on reilu 3 kk ikäinen, tuntuu että nyt pitäisi elää elämänsä parasta ja onnellisinta aikaa. Toki vauva on aivan ihana pikku olento, mutta tuntuu että olen itse ihan hukassa itseni kanssa.
Öisin en saa nukuttua, valvon pitkiäkin aikoja pohtimassa omaa tilannettani. Olen henkisesti sekä fyysisesti väsynyt. Vauva nukkuu ihan hyvin, mutta itse en saa yösyöttöjen jälkeen kovinkaan nopeasti unta. Valvon ja mietin että kohta pitää taas herätä syöttämään vauvaa. Unen puute masentaa, yöllä tulee usein itkukin.
Ruoka ei enää maistu samaan malliin, olenkin laihtunut paljon. Aamuisin ahdistaa herätä, lasken tunteja siihen että mies pääsee töistä ja pääsen hetkeksi lepäämään. Vauva on aika vaativaa sorttia, hoidan toki vauvan hyvin mutta usein tuntuu että en saa vauvaa tarpeeksi tyytyväiseksi ja vauvan itku johtuu siitä.
Saan kauheita kiukunpuuskia, olen aina ollut aika temperamenttinen mutta nykyään kiukunpuuskien aikana tunnen oloni tosi surkeaksi. Mietin usein että elämäni on nykyään kamalaa. Lapsi on ihana, mutta jostain syystä en itse osaa ottaa rennosti ja nauttia tästä. Kokoajan olen vaan ärtynyt, väsynyt ja huolissani joko lapsesta tai itsestäni. Miehelle en oikein osaa puhua, kyllähän mies yrittää kuunnella mutta ei taida ottaa minua tosissaan. Pelkään että mies ajattelee että ruikutan turhaan. Neuvolassakaan en osaa mitään sanoa, typerä pelko kai sekin että ajattelen terveydenhoitajan "leimaavan" minut huonoksi äidiksi kun en jaksa tätä normaalia vauva-arkea.
Huh, olipa tosiaan sekava kirjoitus, kiitos jos jaksoit lukea ja kommentoidakin saa. Auttaa tämä kirjoittaminenkin jo jotain, vaikka tuntuu että kaikkia tunteitaan ei saa puettua sanoiksi.
Toivon että tämä vaihe menisi ohi ja saisin elää taas omana itsenäni ja nauttia elämästä, ja varsinkin tuosta pienestä vauvastani... :(
Masentunutko olen?
4
654
Vastaukset
- täällä sama
Hei mulla oli ihan samanlainen fiilis ja lopulta rohkaistuin puhumaan neuvolassa.
Meillä oli koliikki ja alkoi allergiat heti perään. Eikä ketään sukulaisia lähimaillakaan. Olin niin kovilla ja masentunut...
Itse en ole nukkunut 8kk kokonaisia öitä. Vasta viime viikolla nukuin 8h putkeen! Ihanuus! Sain neuvolasta numeron, joka oli mielenterveys puolelle. Käyn juttelemassa mielenterveysnevolassa asioista nykyään ja tuntuu, että elämä alkaa voittaa. Ei tarvitsisi tuntea huonoa omaa tuntoa ja pahaa oloa...
Puhu vaan ihmeessä neuvolassa, ei ne sua siellä huonoksi äidiksi leimaa. Usko vaan. Tsemppiä! Laita maili osoite, jos haluat juttukaveria. :) - masentunut kait vähän
Lyhyesti: 3 kk koliikki, jonka syyksi paljastunut maitoallergia. Vaativa vauva, joten omaa-aikaa itselle tai kotitöille ei juurikaan ole ollut. Nukkua olen sentään saanut yöt koliikin lakattua, mutta päivällä päiväunet tytölläkin kadoksissa, joten ei nuku kukaan. Miestä odottelen minäkin töistä tulevaksi, että saisi hetken hengähtää. Ja kun hengähtää saisi, ei jaksa lähteä tai huvita lähte mihinkään, vaikka haluaisikin. Mies hoitaa kyllä tyttö paljon, mutta äidin menothan ne yleensä jäävät vähemmälle kuin isien. On tullut sitten miehen kanssa kiistaa myös raha-asioista yms., kun niitä täällä kotona pohdiskelen myös.
Tilanne nyt 7 kk kohdalla hieman parempi, mutta silti sama tunne kuin sinulla, että miten sitä voisi vaan olla onnellinen murehtimatta turhia. Minullakin ollut huono äiti-fiilis ja pelännyt, että olen tiedostamattani tehnyt jotain tai välillä vauvalle hieman napakasti sanoessani vahingoittanut henkisesti tai fyysisesti(en tarkoita lyömistä, vaan esim. koliikin aikana D-tippojen jääneet välillä antamatta, hiuksia ei ole harjattu joka päivä mistä syyllisyys).
Otin viime vk:lla itseäni niskasta kiinni ja soitin meidän kunnan perhekeskukseen. Sanoivat minua kuunneltuaan, että kyseessä vakava synnytyksen jälkeinen masennus ja antoivat ajan tälle viikolle. Lähetteen saan sivuteitse niin, että neuvolan ei tarvitse tietää. Eivät ole siellä ottaneet koskaan huoliani tai murheita ja varsinkaan väsymystä mitenkään vakavasti, joten niille ei tämä nyt kuulu. Käydään siellä vaan juttelemassa "mukavia", että sellainen neuvolasysteemi.
Neuvoisin sinua ottamaan yhteyttä oman kuntasi mielenterv. puolelle ja kertomaan tilanteesi. Ymmärtävät ja kertovat, että et ole ainoa, joka kärsit vastaavasta. Parempi että haetaan apua nyt kuin että parisuhde ja perhe-elämä on kohta taaksejäänyttä elämää.- täällä sama
Oli kuin meidän elämästä, siis sama 3kk koliikki ja maitoproteeiniallergia perään!!! Voimia sulle!!!
Meillä on nyt kuukauden ikäinen esikoistytär ja huomasin ennen joulua saman asian itsestäni kuin alkuperäinen ketjun aloittaja.
Hoidan vauvan kyllä hyvin mutta koko ajan ahdistaa ja pelottaa. Aamulla ahdistaa tuleva päivä ja iltapäivällä alkaa ahdistaa tuleva yö.. Imetän lastani ja annan korviketta lisäksi jos näyttää tytölle jäävän nälkä. Tunnen epäonnistuneeni jos vauva ei olekaan tyytyväinen rinnan jälkeen, toisaalta tahtoisin lopettaa yöimetykset että voisin siirtää miehellekin syöttövastuuta enemmän. Toisaalta taas tuskin nukkuisin silloinkaan jos mies olisi yöllä syöttömässä vauvaa... Nukahtaminen on todella vaikeaa, ensin tarkkailen että vauva tosiaan nukahti syötön jälkeen sitten alan laskea milloin hän herää seuraavan kerran enkä saa unta. Jos nukahdan se on todella kevyttä, tuskin edes itse tiedän aina olenko nukkunut vai en. Koko ajan tuntuu elämä pyörivän nukkumisen ympärillä...
Ruokakaan ei maistu enää, vaikka olisi nälkä ruoka silti etoo. Makeaa söisin kyllä. Itkettää vähän kaikki...
En tiedä mitä tämä on mutta tahtosin todella olla oma itseni. Oireet viittaa baby bluesiin mutta pelkään josko sittenkin masennusta... Koko ajan yritän miettiä kenelle voisin puhua tästä. Mies ymmärtää kyllä mutta silti tarvitsisin jonkun naisen tukihenkilöksi. Yritän ottaa asian puheeksi terveydenhoitajan kanssa jos hän tietäisi onko tämä masennusta vai normaalia herkistymistä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kanki kovana; ei tiedä pornovideoista mitään
Kaikkosen erityisavustajan asunnossa kuvattiin pornoa. Väittää ettei tiedä asiasta yhtään mitään. https://www.is.fi/po1216030- 292120
- 1771952
Mitä tämä on
Ajatella, olen viimeksi nähnyt sinua melkein vuosi sitten ohimennen. Ja silloinkin sinä välttelit minua. En ole kuullut101123Ei monet elä kuin alle 60 v, mikä vaikuttaa?
gulp, gulp.. Juice Leskinen eli 56 vuotta. Matti Nykänen eli 55 vuotta. Topi Sorsakoski eli 58 vuotta.661114Hyvää yötä kaivatulleni
En pysty tekemään kokemaan mitään sielussa tuntuvaa, syvää, vaikuttavaa, ilman että rinnastan sen sinuun. Niin kävi tänä24997- 73987
Nyt on konstit vähänä.
Nimittäin tuulivoiman vastustajilla, kun pitää perättömiä ilmiantoja tehdä. Alkaa olla koko vastustajien sakki leimattu,24902Tilinpäätösvaltuusto 27.5
Samalla viimeinen kokous ennen uudenvaltuustokauden alkamista. Vanhat antavat itselleen erinomaiset arvosanat, ja siirty42897Hevoset ajoteillä Karhulanvaaralla
Minkä ihmeen takia osaamattomat ihmiset tuovat hevosia ajoteille ja pyöräteille? Eilen oli kolari lähellä tämän takia. I12765