Näin Juhannuksen kunniaksi on syytä muistaa myös kotimaisia klassikkoja ja suurin ja kaunein niistä lienee Edvin Laineen Tuntematon sotilas.
Tuntematon sotilas tuntuu syntyneen onnellisten tähtien alla. Se oli poikkeuksellisen suuri produktio kotimaiseksi elokuvaksi, vaikka valmistuikin aikana jota voisi hyvällä syyllä sanoa Suomi-elokuvan kulta-ajaksi. Tuntemattomaan sotilaaseen panostettiin kautta linjan ja Laineen taiteelliset vedot ovat onnistuneita, suorastaan nerokkaita, mistä mainittakoon Finlandian käyttö musiikkina, näin musiikki, kuvat ja dialogi kaikki tukevat toisiaan ja lopputuloksena on mitä komeinta elokuvaa.
Väinö Linnan Tuntematon sotilas on laajalti kulunut kansakunnan käsissä, yksi luetuimmista ja rakastetuimmista kirjoista Suomessa. Kirja oli myös näyttelijöille tuttu ja kenties tämä tekijä sai näyttelijät sisäistämään hahmonsa poikkeuksellisen hyvin. Monen kotimaisen elokuvan taakkana on näyttelijöiden teatteritausta ja heidän tapansa ylinäytellä tai ylidramatisoida kohtaukset. Tuntematon sotilas on tästä vapaa, näyttelijät tekevät kautta linjan nappirooleja ja melkein jokainen tekee elämänsä roolin nimenomaan Tuntemattomassa sotilaassa.
Miksi sitten TS on niin hyvä. Ehkäpä se tarjoaa kaiken mitä suomalainen mies kaipaa? Siinä on sotimista, käydään naisissa ja juodaan viinaa ja painotus tuntuu olevan näiden asioiden kesken varsin oikeassa suhteessa, arvelisin niin. Kuitenkin TS:sta pitävät naisetkin, tämä onkin selvästi mystisempi juttu, koska elokuva sinällään ei tunnu tarjoavan paljoakaan naiselliselle arvomaailmalle, jos nyt salskeita miehiä oteta lukuun.
Joka tapauksessa tämä on todella harvoja kotimaisia elokuvia jolle voi arvosanaksi antaa pyöristämättä 10.
Tuntematon sotilas
23
4300
Vastaukset
- pikku mui
laineen tuntematon on klassikko!
siinä katsoja elää jokaisen miehen tunnoissa
mukana, vaikka nainen olisikin :)
sodan mielettömyys, siitä silti löydetyt mukavatkin hetkensä, jää katsojalle varmasti mieleen.
kuka voisi unohtaa honkajoen (tarmo manni) rukousta, rokan (reino tolvanen) uhoa yli-innokkaita johtajiaan vastaan, koskelan (kosti klemelä) rauhallista johtamistapaa, lahtisen (veikko sinisalo)paatoksellisuutta tai lehdon (åke lindman) järkyttävää kohtaloa.
unohtamatta tietenkään muita näyttelijöitä.
elokuva on käsittääkseni hyvinkin todenmukainen
kuvaus miesten urheudesta. (naisethan siinä on unohdettu lähes tyystin).
se pelko, mikä vei miehiä eteenpäin ja piti
me-henkeä yllä, tuntuu koko pitkässä elokuvassa muutamia helpottavia poikkeuksia lukuunottamatta.
(se hävitys, mikä vielä nykyäänkin on täyttä totta monessa sotivassa maassa, tuhlaa nuoria ja vanhoja miehiä, naisia, lapsia ja rakennettuja yhteiskuntia. käsittämätöntä)!
elokuvan loppukohtaus on veret seisauttava!
kamera pyyhkii yli runnellun maan finlandian
soidessa taustalla.
kivisydän on hän, joka ei myönnä liikutustaan.
ps.
olen kuullut monien sanovan,
että näyttelijät olivat yli-ikäisiä, mutta jos
nyt totta puhutaan, niin siinä ne olivat kolmenkympin alle ja yli..
"ennenvanhaan" ihmiset vaan näyttivät ikäisiään vanhemmilta. - kirja
nostatti ilmestyessään 50-luvun puolivälissä melkoisen kohun. Se oli ensimmäinen sotaa käsittelevä teos, jonka näkökulma oli rintamamiehelle ominainen.
Sitä ennen kaikkia sotaa koskevia puheenvuoroja, olivatpa ne sitten "asiapitoisia" tai "taiteellisia", oli leimannut sävy joka on ominainen sotilasjohdolle ja sotahistorioijille. Puhuttiin lavein yleiskäsittein ja strategisten kuvioiden tasolla. Linna eräällä tavalla räjäytti pankin, puhui ääneen tavalla joka puhkaisi jonkin vaietun pinnan.
Siksi teoksesta tuli välittömästi tavattoman suosittu ja sitä myytiin räjähdysmäisesti. Sen levikki myös pelästytti joitakin ihmisiä. Esimerkiksi sen herättämä kiivas kansalaiskeskustelu sai kustantajan muistaakseni 9. painoksesta lähtien karsimaan liikoja kirosanoja sotilaiden repliikeistä. Julkaistu teoshan ei alunperinkään ollut tarkalleen Linnan käsikirjoituksen mukainen, vaan siitä oli karsittu muutamia pasifistisimpia ja upseeristoa kohtaan kriittisimpiä kohtia. Linna itse menestystä saatuaan ei nähnyt näitä poistoja oleellisina. Mutta nyt jälkikäteen arvioiden on selvää, että niiden mukanaolo olisi tehnyt kirjasta vieläkin tulenaremman.
Linnan kirjan julkaiseminen oli siis melkoinen merkkipaalu suomalaisen sananvapauden tiellä. Hävitty sota oli mahdollistanut sen että niin työväestölle kuin rintamamiehille ominainen kriittinen asenne pääsi tulemaan julki. Kesti kuitenkin liki kymmenen vuotta sodan päättymisen jälkeen ennen kuin henkinen ilmapiiri oli muuttunut siinä määrin että "Tuntematon" oli mahdollista kirjoittaa ja julkaista.
Nykyään useimmat eivät tajua, minkälaisesta kulttuurisesta pimennosta suomalaisten on täytynyt nousta. Linnakin kuvasi sotilaitaan aika ihannoidusti - tyypit ovat värikkäitä ja heidän edesottamuksensa mielikuvituksellisia. Se ei ihan vastaa aikalaistodellisuutta. Suomalaiset olivat keskimäärin sulkeutuneita, sivistymättömiä ja lapsellisia - juuri sellaisia kuin miksi ajan maalaiselämää kuvanneet suomalaiset elokuvat heidät esittävät. Meillä katsottiin vihjailevia heinälatokohtauksia siinä missä Ranskassa oli jo vuosisata tanssittu kabaree-estraadeilla.
Laineen ohjaamaa elokuvaa sävyttää vielä jokseenkin paatoksellinen isänmaallisuus, vaikka Linnan harjoittama lammio-upseeriston kritiikki onkin sisällytetty elokuvaan. Kirjaan verrattuna elokuva tietenkin tuntuu kovin katkelmalliselta, mikä ei valmistumisaikana ollut ehkä niinkään suuri puute, koska elokuvan katsojat miltei poikkeuksetta olivat lukeneet kirjan. Tilanne nykyisten nuorten keskuudessa on olennaiseti toinen: nekin jotka kirjan ovat lukeneet, eivät ole aikalaishistoriaan niin perehtyneitä että ymmärtäisivät millaiseen maaperään kirja aikanaan lankesi. Nykyään "Tuntematonta" luetaan ikään kuin mitä tahansa sotaromaania, kuin seikkailukertomusta, joka kuitenkin sisältää joitain epämääräiseksi tosin jääviä "pyhiä arvoja".
Mitä "isänmaallisiin" asenteisiin tulee, nykynuoriso onkin jossain määrin henkisesti taantuneempaa kuin välittömästi edeltävät sukupolvet. Ne sukupolvet jotka sodan omakohtaisesti kokivat, ovat aivan eri sarjassa. Heille sota ei vielä glorifioitunut sellaisella infantiililla isänmaallisuudella, jota nykyisin jonkinlaisessa naiivissa extreme-hengessä nuorison keskuudessa lietsotaan. Heille sota oli vain sitä miten Linnakin sen määritteli kirjansa kaikentyhjentävissä loppusanoissa:
"Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä."- rosewater
Tuntematon Sotilas on julkaistu Linnan kirjoittamassa muodossaan nimellä Sotaromaani. Olen kirjan lukenut ja siinä poistetut kohtaukset on kursivoitu. Minusta olisi hyvä muistaa, että kirjaa ei varsinaisesti sensuroitu, vaan siihen tehtiin kustantajan ehdottamia muutoksia, jotka Linna hyväksyi. Kirja on poistojen jälkeen parempi. Tämän tunnusti Linnakin.
Mitä ne poistot on? Itse asiassa ne ovat pitkälti kirosanoja ja herravihaa eli kirjasta tuli kieltämättä salonkikelpoisempi. Tarinan kannalta tai kirjallisesti katsottuna poistot ovat paikallaan. Linna oli varsin selkeästi työväestön kirjailija, mikä poistojenkin jälkeen näkyy kirjasta. Tuntemattoman näkökulma on edelleenkin tavallisen rivimiehen.
Eipä silti, hieno kommentti joka tapauksessa.
- Rokka
Tuntematon sotilas on hieno elokuva kaikinpuolin. Ei sen tarvitse hävetä yhtään vaikkapa "rautaristin" rinnalla.
Väino Linna joutui tosin antamaan kirjassaan periksi muutamissa kohdissa sensuurille, joissa sen mielestä oli liikaa kritiikkiä yhteiskunnasta tai ko. sodasta ja sen vaikutuksesta ihmisiin (sivvileihin tai sotilaisiin). No elettiinhän silloin 50-lukua ja "isoveli" valvoi tarkasti meitä eli veli venäläinen. Televisiosta tuli aikoinaan hyvä dokkari juuri siitä, mitä jouduttiin jättämään pois kirjasta. Dokkarissa kysyttiin, että tuleeko kenties tulevaisuudessa uusi painos kirjasta, jossa olisi nämä kohdat??? Siihen ei muistaakseni osattu sanoa mitään.- Robert DeMojo
Sensuroimaton versio on julkaistu
Tuntematon Sotilas kirjasta.
Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitus oli julkaistua versiota sodanvastaisempi ja kriittisempi sodanjohtoa kohtaan.
Lue juttu täältä
http://www.kouvolansanomat.fi/arkisto/vanhat/2000/09/22/kulttuuri/juttu3/sivu.html
mojo - Jenkkilänkkäri
Robert DeMojo kirjoitti:
Sensuroimaton versio on julkaistu
Tuntematon Sotilas kirjasta.
Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitus oli julkaistua versiota sodanvastaisempi ja kriittisempi sodanjohtoa kohtaan.
Lue juttu täältä
http://www.kouvolansanomat.fi/arkisto/vanhat/2000/09/22/kulttuuri/juttu3/sivu.html
mojoKo.teoksen "Sotaromaanin" omistaminen tai vähintään lukeminen kuuluu mielestäni yleissivistykseen...
Tuo otsikko Lehdon tokaisuna kuolleelle venäläissotilaalle, joka tuupertunut maahan kenttäpakki kädessään, ja etenkin Lahtisen synkkää yksinpuhelua löytyy runsaasti tuosta "sensuroimattomasta" versiosta.
Myöskin Suomen sodanjohdon arvostelua ja paljon kitkerämmin löytyy runsain mitoin.
Kirjaa on miellyttävä lukea, koska nuo poistetut kohdat painettu ns.vinotekstillä.
Onneksi oli Väinö ja kustantaja kaukaa viisaita ja säilyttivät Tampereen kirjaston arkistoissa tuon alkuperäistekstin, aikaa varten "jolloin maailma olisi kypsempi niiden julkaisemiselle". - Isoveli
Se että Linnan kirja kaikin tavoin tuli mahdolliseksi vasta kymmenen vuotta sodan päättymisen jälkeen ei suinkaan johtunut itänaapurista, oikeastaan ihan päinvastoin. Se johtui siitä kansallisesta pimennosta, 30-luvun oikeistolaisuuden ja saksalais- ja natsimielisyyden pitkästä varjosta, johon oma "isänmaallisuutemme" oli vahvasti kytketty. Sen loukkaamisena myös sotien ja varsinkin upseeriston kritiikkiä pidettiin.
Nämä näkemykset "isoveljestä" yms. ovat ihan hullunkurisia. Kun näihin tavan takaa törmää alkaa miettiä miten hämärä käsitys nykyisillä nuorilla ilmeisesti maamme historian pimeistä ajoista, kuten 30-luvusta, todellakin on. Nykynuorille jonkinlaisiksi hokematotuuksiksi ovat muodostuneet tuollaiset "isonveljen" tapaiset teesit, ja samaan sarjaan kai kuuluu sekin että "Kekkonen" kelpaa nykyisin kaikkea vapaudenrajoittamista ja pahaa ilmaisevaksi kirosanaksi. Kekkonen kuitenkin oli meillä yksi kulttuurimme ja ilmaisuvapauden avautumisen vahvimpia esitaistelijoita.
Kekkonen oli myös yleiradiouudistuksen, ns. reporadion takana. Siinäkin ideana oli luoda vapaa kansallinen moniarvoinen aktiivinen keskustelufoorumi. "Vasemmistolaisen" sävynsä reporadio sai siitä että sen vastavoimat olivat tunnustuksellisesti oikeistolaisia. Mainittakoon, että pääjohtajaksi nimetty Eino S Repo oli itse yksi niistä, jotka sodan aikana oli tuomittu teloitettavaksi muistaakseni "sotilaskarkureiden suojelemisesta". Eli hän oli itse kokenut senkin, mistä Linnan kirjassa, eritoten sensuroimattomassa versiossa, puhutaan.
Myös Paavo Rintalan "Sissiluutnantti" herätti aikanaan kohua, siinä kun suvaittiin myös arvostella upseeriston sodanjohtotaitoja. Varsinaisen pankin sananvapauden rintamalla räjäytti kuitenkin vasta Hannu Salaman "Juhannustanssit", jota vastaan maan vanhoilliset oikeisto- ja kirkolliset piirit nostivat jumalanpilkkasyytteen v. 1964. Asiasta nousi valtava kohu ja kansalaiskeskustelu, ja sen jälkeen ilmapiiri oli siinä määrin puhdistunut ja uudistunut, että 60-luvun ns. nuorisovallankumous pääsi käyntiin.
Asiasta kinnostuneille esim. Marja Tuomisen väistöskirjatyö: "Kaikki me ollaan sotilaitten lapsia". - Rokka
Isoveli kirjoitti:
Se että Linnan kirja kaikin tavoin tuli mahdolliseksi vasta kymmenen vuotta sodan päättymisen jälkeen ei suinkaan johtunut itänaapurista, oikeastaan ihan päinvastoin. Se johtui siitä kansallisesta pimennosta, 30-luvun oikeistolaisuuden ja saksalais- ja natsimielisyyden pitkästä varjosta, johon oma "isänmaallisuutemme" oli vahvasti kytketty. Sen loukkaamisena myös sotien ja varsinkin upseeriston kritiikkiä pidettiin.
Nämä näkemykset "isoveljestä" yms. ovat ihan hullunkurisia. Kun näihin tavan takaa törmää alkaa miettiä miten hämärä käsitys nykyisillä nuorilla ilmeisesti maamme historian pimeistä ajoista, kuten 30-luvusta, todellakin on. Nykynuorille jonkinlaisiksi hokematotuuksiksi ovat muodostuneet tuollaiset "isonveljen" tapaiset teesit, ja samaan sarjaan kai kuuluu sekin että "Kekkonen" kelpaa nykyisin kaikkea vapaudenrajoittamista ja pahaa ilmaisevaksi kirosanaksi. Kekkonen kuitenkin oli meillä yksi kulttuurimme ja ilmaisuvapauden avautumisen vahvimpia esitaistelijoita.
Kekkonen oli myös yleiradiouudistuksen, ns. reporadion takana. Siinäkin ideana oli luoda vapaa kansallinen moniarvoinen aktiivinen keskustelufoorumi. "Vasemmistolaisen" sävynsä reporadio sai siitä että sen vastavoimat olivat tunnustuksellisesti oikeistolaisia. Mainittakoon, että pääjohtajaksi nimetty Eino S Repo oli itse yksi niistä, jotka sodan aikana oli tuomittu teloitettavaksi muistaakseni "sotilaskarkureiden suojelemisesta". Eli hän oli itse kokenut senkin, mistä Linnan kirjassa, eritoten sensuroimattomassa versiossa, puhutaan.
Myös Paavo Rintalan "Sissiluutnantti" herätti aikanaan kohua, siinä kun suvaittiin myös arvostella upseeriston sodanjohtotaitoja. Varsinaisen pankin sananvapauden rintamalla räjäytti kuitenkin vasta Hannu Salaman "Juhannustanssit", jota vastaan maan vanhoilliset oikeisto- ja kirkolliset piirit nostivat jumalanpilkkasyytteen v. 1964. Asiasta nousi valtava kohu ja kansalaiskeskustelu, ja sen jälkeen ilmapiiri oli siinä määrin puhdistunut ja uudistunut, että 60-luvun ns. nuorisovallankumous pääsi käyntiin.
Asiasta kinnostuneille esim. Marja Tuomisen väistöskirjatyö: "Kaikki me ollaan sotilaitten lapsia".Rokka myöntää, että ei tiennyt kirjasta olleen sensuroimaton painos nykyään.
Samoin kiitos "isoveljelle" tyhjentävästä historiikista (ei ole piruilua vaan hatunnosto). Pittääpä lukea mainitsemasi teos joskus.
Juuh historia on aina kiinnostavaa ja kiva kuulla että joku on perehtynyt asiaan vielä hieman tarkemmin kuin "Rokka" - Klapilla ohtaan!
Isoveli kirjoitti:
Se että Linnan kirja kaikin tavoin tuli mahdolliseksi vasta kymmenen vuotta sodan päättymisen jälkeen ei suinkaan johtunut itänaapurista, oikeastaan ihan päinvastoin. Se johtui siitä kansallisesta pimennosta, 30-luvun oikeistolaisuuden ja saksalais- ja natsimielisyyden pitkästä varjosta, johon oma "isänmaallisuutemme" oli vahvasti kytketty. Sen loukkaamisena myös sotien ja varsinkin upseeriston kritiikkiä pidettiin.
Nämä näkemykset "isoveljestä" yms. ovat ihan hullunkurisia. Kun näihin tavan takaa törmää alkaa miettiä miten hämärä käsitys nykyisillä nuorilla ilmeisesti maamme historian pimeistä ajoista, kuten 30-luvusta, todellakin on. Nykynuorille jonkinlaisiksi hokematotuuksiksi ovat muodostuneet tuollaiset "isonveljen" tapaiset teesit, ja samaan sarjaan kai kuuluu sekin että "Kekkonen" kelpaa nykyisin kaikkea vapaudenrajoittamista ja pahaa ilmaisevaksi kirosanaksi. Kekkonen kuitenkin oli meillä yksi kulttuurimme ja ilmaisuvapauden avautumisen vahvimpia esitaistelijoita.
Kekkonen oli myös yleiradiouudistuksen, ns. reporadion takana. Siinäkin ideana oli luoda vapaa kansallinen moniarvoinen aktiivinen keskustelufoorumi. "Vasemmistolaisen" sävynsä reporadio sai siitä että sen vastavoimat olivat tunnustuksellisesti oikeistolaisia. Mainittakoon, että pääjohtajaksi nimetty Eino S Repo oli itse yksi niistä, jotka sodan aikana oli tuomittu teloitettavaksi muistaakseni "sotilaskarkureiden suojelemisesta". Eli hän oli itse kokenut senkin, mistä Linnan kirjassa, eritoten sensuroimattomassa versiossa, puhutaan.
Myös Paavo Rintalan "Sissiluutnantti" herätti aikanaan kohua, siinä kun suvaittiin myös arvostella upseeriston sodanjohtotaitoja. Varsinaisen pankin sananvapauden rintamalla räjäytti kuitenkin vasta Hannu Salaman "Juhannustanssit", jota vastaan maan vanhoilliset oikeisto- ja kirkolliset piirit nostivat jumalanpilkkasyytteen v. 1964. Asiasta nousi valtava kohu ja kansalaiskeskustelu, ja sen jälkeen ilmapiiri oli siinä määrin puhdistunut ja uudistunut, että 60-luvun ns. nuorisovallankumous pääsi käyntiin.
Asiasta kinnostuneille esim. Marja Tuomisen väistöskirjatyö: "Kaikki me ollaan sotilaitten lapsia".Siis=ET VOI OLLA TOSISSASI!
Vastaavaa historianvääristelyä ei varmasti löydy kuin Kansan Uutisten viikkoliitteestä tai Tiedonantajasta..
Herrajumala....herää hyvä ihminen.. - tosiasioita
Klapilla ohtaan! kirjoitti:
Siis=ET VOI OLLA TOSISSASI!
Vastaavaa historianvääristelyä ei varmasti löydy kuin Kansan Uutisten viikkoliitteestä tai Tiedonantajasta..
Herrajumala....herää hyvä ihminen..1) Väinö Linna oli työläiskirjailija.
2) Linna kirjoitti ensimmäisenä sodasta rintamamiesnäkökulmasta.
3) Koska se oli ollut vaiettu näkökulma, Linna kirjasta tuli valtava myyntimenestys. Joku sanoi vihdoinkin suoraan sen mitä ennen ei tohdittu sanoa.
4) Siihenastinen näkökulma sotaan oli ollut joko upseeriston sotastrateginen tai historioitsijoiden yleiskäsitteitä pyörittelevä näkökulma.
5) Poliittisesti näkökulma oli 30-luvun saksalais- ja natsi-ihannoinnin määräämä. Vasta hävitty sota mahdollisti sen että Suomessa sai ääneen esittää muitakin poliittisia mielipiteitä.
6) Ilmapiiri maassa oli kuitenkin niin patamusta, että meni kymmenen vuotta sodan jälkeen ennen kuin Linnan kirja ilmestyi.
7) Linnan kirja oli jo ilmestyessään sensuroitu, eli siitä oli jäötetty pois pasifistisia ja upseeristoa arvostelevia kohtia. Samoin kirjasta noussut keskustelu pani kustantajan vielä varomaan, ja niinpä kirjasta poistettiin kirosanoja sotilaiden repliikeistä.
8) Linnan kirja on yksi merkkipaalu suomalaisen sodanjälkeisen sananvapauden kehitystiellä. Jos kirjallista areenaa katsotaan, muita merkkipaaluja olivat esim. Rintalan Sissiluutnantti ja Salaman Juhannustanssit.
9) Kekkonen toimi vahvasti ja aktiivisesti jotta historiallisesti kahtiajakautunut kansamme olisi jollei yhdistynyt niin ainakin päässyt normaaliin keskusteluyhteyteen keskenään. Niin Kekkonen itse kuin hänen vaimonsa Sylvi olivat hyvin ajan hermolla mitä kirjallisuuteen ja kulttuurielämään tuli.
10) Yleisradiosta tehtiin mahdollisimman vapaan keskustelun foorumi Eino S Revon johdolla. Repo oli itse kokenut kuolemantuomion julistamisen naurettavasta syystä.
11) Yleisradion uudistus oli osa 60-luvun nuorisovallankumousta, jossa suomalainenkin yhteiskunta koki varsin rajun mullistuksen, niin rajun että sen merkittävyyttä noiden aikojen jälkeen syntyneet tuskin voivat tajuta.
12) Se keskusteluilmapiiri ja avoimuus, joka nyt jo joiltakin osin (ei läheskään kaikilta) vallitsee, on seurausta pitkästä historiallisesta tiestä, jossa kahtiajakautunut ja sisällissodankin kokenut kansakunta on vähitellen, myös onnettomien sotakokemustensa kautta, saavuttanut jonkinlaisen keskinäisen keskusteluyhteyden. Nyt olisi olemassa pohjaa keskustelun syvenemiselle, mutta valitettavasti nykynuorten pinnallisuus ei lupaa kovin hyvää. - tuomittiin
Isoveli kirjoitti:
Se että Linnan kirja kaikin tavoin tuli mahdolliseksi vasta kymmenen vuotta sodan päättymisen jälkeen ei suinkaan johtunut itänaapurista, oikeastaan ihan päinvastoin. Se johtui siitä kansallisesta pimennosta, 30-luvun oikeistolaisuuden ja saksalais- ja natsimielisyyden pitkästä varjosta, johon oma "isänmaallisuutemme" oli vahvasti kytketty. Sen loukkaamisena myös sotien ja varsinkin upseeriston kritiikkiä pidettiin.
Nämä näkemykset "isoveljestä" yms. ovat ihan hullunkurisia. Kun näihin tavan takaa törmää alkaa miettiä miten hämärä käsitys nykyisillä nuorilla ilmeisesti maamme historian pimeistä ajoista, kuten 30-luvusta, todellakin on. Nykynuorille jonkinlaisiksi hokematotuuksiksi ovat muodostuneet tuollaiset "isonveljen" tapaiset teesit, ja samaan sarjaan kai kuuluu sekin että "Kekkonen" kelpaa nykyisin kaikkea vapaudenrajoittamista ja pahaa ilmaisevaksi kirosanaksi. Kekkonen kuitenkin oli meillä yksi kulttuurimme ja ilmaisuvapauden avautumisen vahvimpia esitaistelijoita.
Kekkonen oli myös yleiradiouudistuksen, ns. reporadion takana. Siinäkin ideana oli luoda vapaa kansallinen moniarvoinen aktiivinen keskustelufoorumi. "Vasemmistolaisen" sävynsä reporadio sai siitä että sen vastavoimat olivat tunnustuksellisesti oikeistolaisia. Mainittakoon, että pääjohtajaksi nimetty Eino S Repo oli itse yksi niistä, jotka sodan aikana oli tuomittu teloitettavaksi muistaakseni "sotilaskarkureiden suojelemisesta". Eli hän oli itse kokenut senkin, mistä Linnan kirjassa, eritoten sensuroimattomassa versiossa, puhutaan.
Myös Paavo Rintalan "Sissiluutnantti" herätti aikanaan kohua, siinä kun suvaittiin myös arvostella upseeriston sodanjohtotaitoja. Varsinaisen pankin sananvapauden rintamalla räjäytti kuitenkin vasta Hannu Salaman "Juhannustanssit", jota vastaan maan vanhoilliset oikeisto- ja kirkolliset piirit nostivat jumalanpilkkasyytteen v. 1964. Asiasta nousi valtava kohu ja kansalaiskeskustelu, ja sen jälkeen ilmapiiri oli siinä määrin puhdistunut ja uudistunut, että 60-luvun ns. nuorisovallankumous pääsi käyntiin.
Asiasta kinnostuneille esim. Marja Tuomisen väistöskirjatyö: "Kaikki me ollaan sotilaitten lapsia".teloitettavaksi koska kieltäytyi ampumasta "niskuroivia" alaisiaan. Tuomiota ei kuitenkaan pantu käytäntöön.
Kaiken kaikkiaan jatkosodan aikana tuomittiin yli viisisataa sotilasta kuolemaan. Kommunistiksi leimattuja näistä oli noin sata. Mielenkiintoinen, aiheeseen liittyvä kuriositeetti on, että Laineen ohjaamassa "Tuntemattomassa" Honkajokea näyttelevä Tarmo Manni oli aseistakieltäytyjä, joka myös tuomittiin kuolemaan. Onneksi hänenkin tuomionsa jäi täytäntöönpanematta.
Tietoja "ohranan" eli valtiollisen poliisin sodanaikaisesta mielipideurkinnasta ja sen kuulustelujen raakuuksista löytyy mm. Jukka Rislakin kirjasta "Erittäin salainen - vakoilu Suomessa". Siinä on myös hyvät lähdeviitteet. - Rokka
tuomittiin kirjoitti:
teloitettavaksi koska kieltäytyi ampumasta "niskuroivia" alaisiaan. Tuomiota ei kuitenkaan pantu käytäntöön.
Kaiken kaikkiaan jatkosodan aikana tuomittiin yli viisisataa sotilasta kuolemaan. Kommunistiksi leimattuja näistä oli noin sata. Mielenkiintoinen, aiheeseen liittyvä kuriositeetti on, että Laineen ohjaamassa "Tuntemattomassa" Honkajokea näyttelevä Tarmo Manni oli aseistakieltäytyjä, joka myös tuomittiin kuolemaan. Onneksi hänenkin tuomionsa jäi täytäntöönpanematta.
Tietoja "ohranan" eli valtiollisen poliisin sodanaikaisesta mielipideurkinnasta ja sen kuulustelujen raakuuksista löytyy mm. Jukka Rislakin kirjasta "Erittäin salainen - vakoilu Suomessa". Siinä on myös hyvät lähdeviitteet.Elokuvaa katsellessa olen monasti miettinyt yhtä asiaa. Nimittäin sitä, kun sotilaat ylitti vanhan rajan niin millasia mietteitä ja ristiriitaisia tunteita heillä onkaan mahtanut olla. Yksi sotilashan esitti asian näin, että "ryöstöretkellä ollaan" kun vanha rajan ylitettiin. Monethan kieltäytyivät sotimasta enää, kun ei pitänyt sitä oikeutettuna vaan ryöstöretkenä, kun mentiin eteenpäin vain tukkaputkella kohti Uralia.....
Toihan tuntematon sotilas esiin ne ristiriidat, mutta ehkäpä siitä olisi saanut enemmänikin irti vielä..? (tiedä sitten häntä). Siinähän teloitettiin kaksi miestä, kun kieltäytyivät sotimasta.
Ehkää kuuluisin antimilitaristi oli tuona aikana autonkuljettaja Arndt Pekkarinen, joka murhattiin vakaumuksensa vuoksi. Siitä voisi tehdä kanssa elokuvan joskus (jos ei ole tehty jo)? - Robert DeMojo
Rokka kirjoitti:
Elokuvaa katsellessa olen monasti miettinyt yhtä asiaa. Nimittäin sitä, kun sotilaat ylitti vanhan rajan niin millasia mietteitä ja ristiriitaisia tunteita heillä onkaan mahtanut olla. Yksi sotilashan esitti asian näin, että "ryöstöretkellä ollaan" kun vanha rajan ylitettiin. Monethan kieltäytyivät sotimasta enää, kun ei pitänyt sitä oikeutettuna vaan ryöstöretkenä, kun mentiin eteenpäin vain tukkaputkella kohti Uralia.....
Toihan tuntematon sotilas esiin ne ristiriidat, mutta ehkäpä siitä olisi saanut enemmänikin irti vielä..? (tiedä sitten häntä). Siinähän teloitettiin kaksi miestä, kun kieltäytyivät sotimasta.
Ehkää kuuluisin antimilitaristi oli tuona aikana autonkuljettaja Arndt Pekkarinen, joka murhattiin vakaumuksensa vuoksi. Siitä voisi tehdä kanssa elokuvan joskus (jos ei ole tehty jo)?Aivan,olen aivan samaa mieltä.
Arndt Pekkarisesta saisi tehdä elokuvan.
Mies jolla oli selkärankaa.
Näytelmä hänestä ainakin on jo tehty.
mojo - Rokka
Rokka kirjoitti:
Elokuvaa katsellessa olen monasti miettinyt yhtä asiaa. Nimittäin sitä, kun sotilaat ylitti vanhan rajan niin millasia mietteitä ja ristiriitaisia tunteita heillä onkaan mahtanut olla. Yksi sotilashan esitti asian näin, että "ryöstöretkellä ollaan" kun vanha rajan ylitettiin. Monethan kieltäytyivät sotimasta enää, kun ei pitänyt sitä oikeutettuna vaan ryöstöretkenä, kun mentiin eteenpäin vain tukkaputkella kohti Uralia.....
Toihan tuntematon sotilas esiin ne ristiriidat, mutta ehkäpä siitä olisi saanut enemmänikin irti vielä..? (tiedä sitten häntä). Siinähän teloitettiin kaksi miestä, kun kieltäytyivät sotimasta.
Ehkää kuuluisin antimilitaristi oli tuona aikana autonkuljettaja Arndt Pekkarinen, joka murhattiin vakaumuksensa vuoksi. Siitä voisi tehdä kanssa elokuvan joskus (jos ei ole tehty jo)?Voi hitsi kirjoitin heti väärin tuon Arndt Peurisen nimen. Pyydän anteeksi hirvittävää mokaani.
Henkilönä hän on mitä kiinnostavin ja pitääpä lukea tuo "rohkeus". Olen netistä ja kirjastosta etsinyt tietoa hänestä kyllä. Kirjaston koneilla tosin ei saa olla kuin tunnin, joten kiirusta on pitänyt ja siksi tuo kirjoitusvirhe (puolustan itseäni sen verran vaikka nolo virhe olikin). - Rokka
Rokka kirjoitti:
Elokuvaa katsellessa olen monasti miettinyt yhtä asiaa. Nimittäin sitä, kun sotilaat ylitti vanhan rajan niin millasia mietteitä ja ristiriitaisia tunteita heillä onkaan mahtanut olla. Yksi sotilashan esitti asian näin, että "ryöstöretkellä ollaan" kun vanha rajan ylitettiin. Monethan kieltäytyivät sotimasta enää, kun ei pitänyt sitä oikeutettuna vaan ryöstöretkenä, kun mentiin eteenpäin vain tukkaputkella kohti Uralia.....
Toihan tuntematon sotilas esiin ne ristiriidat, mutta ehkäpä siitä olisi saanut enemmänikin irti vielä..? (tiedä sitten häntä). Siinähän teloitettiin kaksi miestä, kun kieltäytyivät sotimasta.
Ehkää kuuluisin antimilitaristi oli tuona aikana autonkuljettaja Arndt Pekkarinen, joka murhattiin vakaumuksensa vuoksi. Siitä voisi tehdä kanssa elokuvan joskus (jos ei ole tehty jo)?Voi hitsi kirjoitin heti väärin tuon Arndt Pekurisen nimen. Pyydän anteeksi hirvittävää mokaani.
Henkilönä hän on mitä kiinnostavin ja pitääpä lukea tuo "rohkeus". Olen netistä ja kirjastosta etsinyt tietoa hänestä kyllä. Kirjaston koneilla tosin ei saa olla kuin tunnin, joten kiirusta on pitänyt ja siksi tuo kirjoitusvirhe (puolustan itseäni sen verran vaikka nolo virhe olikin). - Robert DeMojo
Rokka kirjoitti:
Voi hitsi kirjoitin heti väärin tuon Arndt Peurisen nimen. Pyydän anteeksi hirvittävää mokaani.
Henkilönä hän on mitä kiinnostavin ja pitääpä lukea tuo "rohkeus". Olen netistä ja kirjastosta etsinyt tietoa hänestä kyllä. Kirjaston koneilla tosin ei saa olla kuin tunnin, joten kiirusta on pitänyt ja siksi tuo kirjoitusvirhe (puolustan itseäni sen verran vaikka nolo virhe olikin).Ei nolota yhtää,vaikka myös
myöskin kirjoitin Pekurisen nimen väärin : )
Kopsasin nimen joltakin tässä ketjussa
ja virhe pääsi tapahtumaan.
Syytänkin sitä joka alunperin kirjoitti
väärin ja samalla syytän mätää yhteiskuntaa.
mojo
- Elokuvahullu
Laineen Tuntematon sotilas ei jaksa kyllästyttää on se niin loistava elokuva. Poikasena ensimmäinen katsomiskerta oli pettymys kun olin lukenut kirjan ensin. Rokka aivan älytön eikä vastannut alkuunkaan mielikuvaani hänestä. Vasta seuraavilla kerroilla elokuvan erinomaisuus paljastui. Aivan mahtava läpileikkaus sodasta, miehistä, elämästä, kuolemasta, ystävydestä.... koko kirjossaan!
Isäni oli veteraani joka ei pahemmin kehua retostanut tekemisillään. Hän astui asepalvelukseen välirauhan aikana. Kotiutusta lykättiin ja sittenhän se sota syttyi. Oli rintamalla koko sodan, kävi kaukopartioreissuilla, Lapin reissut päälle ja lopuksi purki asevarikkoja. Tämä mies ei valittanut eikä ollut suu vaahdossa omia saavutuksiaan julistamassa, mutta oli näitä jotka tarvittaessa tekivät tehtävänsä tunnollisesti ja erinomaisesti. Hän oli kuvainnollisesti yksi näistä "tuntemattomista sotilaista".
Ikävä kyllä nämä tervaskannotkin uupuvat ja syöpä nujersi isäni puolitoistavuotta sitten kahdessa ja puolessa kuukaudessa. Hän ei valittanut kipujaan eikä tehnyt sairaudestaan mitään numeroa. Oli tosi kova jätkä! Poikasena pidin häntä aivan lällärinä juuri tämän vaatimattomuuden takia. Vasta myöhemmällä iällä oivalsin hänen suuruutensa, hän oli niitä jotka antoivat tekojensa puhua puolestaan ei tyhjien sanojen.
Toivotin eräälle isäni varusmies- ja sotakaverille hyvät juhannukset tekstiviestillä. Hän oli hyvin otettu, selvitti kuka lähettäjä oli ja soitti kiittäen viestistä. Veteraani muisteli vielä hetken isääni ja sotaa. Hän totesi aikojen olleen kovia joista selviämisessä auttoi hyvät ystävyyssuhteet kavereiden kanssa ja eritoten isäni seura. Kuitenkin rivit harvenevat kasvavalla nopeudella. Tuntematon sotilas kertoo erinomaisesti näistä ystävyyssuhteista ja yhteen hiileen puhaltamisesta, konflikteista, selviämisestä. - MicMacster
muistuttaa liikaa teatteria. Realistisempi kuvaus sodasta on Raumi Mollbergin Tuntematon sotilas (1986). En ole nähnyt että kameraa käytettäisiin samalla tavalla missään muussa suuressa sotaelokuvassa. Telineet puuttuu, eli kamera välittämä kuva on ikään kuin jonkun sodan aikalaisen näkemä kuva. Taisteluita kuvatessa tämä kameran elo ja heiluminen saa aikaan tunteen täydellisestä kaaoksesta, jota sota oikeasti onkin
- Orson
Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas (1985) alkaa ja päättyy nuorukaisten alastomista vartaloista. Näiden ääripisteiden välissä kerrotaan sotakoneiston liikkeelle pyörähtävistä rattaista, jotka jauhavat rivimiehet vereslihalle. Mollbergin näkemys on joitakin yksityiskohtia myöden pitkälti saman suuntainen kuin Stanley Kubrickilla parhaassa Vietnam-tilityksessä Full Metal Jacket (1987). Kummankaan mestarin ohjaustöistä ei löydy väsymättömiä sankareita tai vitsailevia velikultia vaan taistelukentillä harhailevia, järkyttyneitä miesryhmiä.
Mollberg ei halunnut tehdä isänmaallista hymistelyä tai tyypillistä jermufilmiä, jossa yksilöt loistavat sisällön kustannuksella. Käsikameran runsas käyttö, pateettisen musiikin täydellinen puuttuminen tai maanteillä luikertelevat loppumattomat kolonnat tukevat ohjaajan dokumentoivaa otetta sodan massiivisesta voimasta. Sota vyöryy filmin pääosassa ja ihmisten kohtalona on taittua sen paineiden edessä, menettää ihanteensa, identiteettinsä ja viimein henkensä.
Keskeisissä kohdissa Mollbergin Tuntematon sotilas kasvaa Linnan romaanin arvoiseksi elokuvaksi. Sen sodanvastaisuuden ei pitäisi jättää kenellekään epäilyn häivää ohjaajan ylevistä tarkoitusperistä. Rauni Mollberg ei päästä katsojiaan vähällä pakottaessaan hiljentymään ja arvioimaan sotiemme kauheaa hintaa. - itse
Orson kirjoitti:
Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas (1985) alkaa ja päättyy nuorukaisten alastomista vartaloista. Näiden ääripisteiden välissä kerrotaan sotakoneiston liikkeelle pyörähtävistä rattaista, jotka jauhavat rivimiehet vereslihalle. Mollbergin näkemys on joitakin yksityiskohtia myöden pitkälti saman suuntainen kuin Stanley Kubrickilla parhaassa Vietnam-tilityksessä Full Metal Jacket (1987). Kummankaan mestarin ohjaustöistä ei löydy väsymättömiä sankareita tai vitsailevia velikultia vaan taistelukentillä harhailevia, järkyttyneitä miesryhmiä.
Mollberg ei halunnut tehdä isänmaallista hymistelyä tai tyypillistä jermufilmiä, jossa yksilöt loistavat sisällön kustannuksella. Käsikameran runsas käyttö, pateettisen musiikin täydellinen puuttuminen tai maanteillä luikertelevat loppumattomat kolonnat tukevat ohjaajan dokumentoivaa otetta sodan massiivisesta voimasta. Sota vyöryy filmin pääosassa ja ihmisten kohtalona on taittua sen paineiden edessä, menettää ihanteensa, identiteettinsä ja viimein henkensä.
Keskeisissä kohdissa Mollbergin Tuntematon sotilas kasvaa Linnan romaanin arvoiseksi elokuvaksi. Sen sodanvastaisuuden ei pitäisi jättää kenellekään epäilyn häivää ohjaajan ylevistä tarkoitusperistä. Rauni Mollberg ei päästä katsojiaan vähällä pakottaessaan hiljentymään ja arvioimaan sotiemme kauheaa hintaa.oli sitä mieltä että oli jo aika ottaa "Tuntemattoman" pasifistinen puoli esiin. Ohjaaja Mollberg ja Linna keskustelivat asioista filmauksen aikana, ja muistini mukaan puhuivat myös tv-uutislähetykseen tehdyssä yhteishaastattelussa nimenomaan tuosta pasifistisesta teemasta.
- Elokuvahullu
Orson kirjoitti:
Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas (1985) alkaa ja päättyy nuorukaisten alastomista vartaloista. Näiden ääripisteiden välissä kerrotaan sotakoneiston liikkeelle pyörähtävistä rattaista, jotka jauhavat rivimiehet vereslihalle. Mollbergin näkemys on joitakin yksityiskohtia myöden pitkälti saman suuntainen kuin Stanley Kubrickilla parhaassa Vietnam-tilityksessä Full Metal Jacket (1987). Kummankaan mestarin ohjaustöistä ei löydy väsymättömiä sankareita tai vitsailevia velikultia vaan taistelukentillä harhailevia, järkyttyneitä miesryhmiä.
Mollberg ei halunnut tehdä isänmaallista hymistelyä tai tyypillistä jermufilmiä, jossa yksilöt loistavat sisällön kustannuksella. Käsikameran runsas käyttö, pateettisen musiikin täydellinen puuttuminen tai maanteillä luikertelevat loppumattomat kolonnat tukevat ohjaajan dokumentoivaa otetta sodan massiivisesta voimasta. Sota vyöryy filmin pääosassa ja ihmisten kohtalona on taittua sen paineiden edessä, menettää ihanteensa, identiteettinsä ja viimein henkensä.
Keskeisissä kohdissa Mollbergin Tuntematon sotilas kasvaa Linnan romaanin arvoiseksi elokuvaksi. Sen sodanvastaisuuden ei pitäisi jättää kenellekään epäilyn häivää ohjaajan ylevistä tarkoitusperistä. Rauni Mollberg ei päästä katsojiaan vähällä pakottaessaan hiljentymään ja arvioimaan sotiemme kauheaa hintaa.innoissani valojen sammumista ja elokuvan alkua. Elokuvasta oli kohuttu todella paljon, juttuja lehdissä ja TV:ssä. Pettymys oli sitäkin suurempi kun Tuntematon sotilas versio kaksi oli päättynyt. Toki elokuva saattoi olla pasifistinen mutta elokuvallisesti se oli floppi. Käsivarakameraa oli käytetty paljon sekä huonosti ja olo sen katsomisen jälkeen todella vastenmielinen etten sanoisi kuvottava. Tuli mieleen omat kokeilut kaitafilmikameralla, kaveri työnsi potkukelkkaa jossa istuin ja kuvasin. Myöhemmin kun näitä otoksia oli muutaman kerran katsonut tuli niin törkeä olo, että ne täytyi leikata pois. Mielestäni se ei ole mitään taidetta tai edes elokuvaa jossa kuvaus on "muka dokumentaarista" heilumista. Luulen hyvien dokumentaristien kääntyvän haudassa tuollaisesta vertauksesta, uskon heidän ammattiylpeyden olleen niin korkea, että he tuottivat eriomaista ja katsottavaa materiaali. Mollbergin Tuntematon on mielestäni muodoton möhkäle eikä mikään elokuva. Tietysti täytyisi tarkistaa mielipide uusinta katselulla mutta en uskon sen siitä mihinkään muuttuvan ja ei se kovin houkuttelevaa ole.
- rosewater
Orson kirjoitti:
Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas (1985) alkaa ja päättyy nuorukaisten alastomista vartaloista. Näiden ääripisteiden välissä kerrotaan sotakoneiston liikkeelle pyörähtävistä rattaista, jotka jauhavat rivimiehet vereslihalle. Mollbergin näkemys on joitakin yksityiskohtia myöden pitkälti saman suuntainen kuin Stanley Kubrickilla parhaassa Vietnam-tilityksessä Full Metal Jacket (1987). Kummankaan mestarin ohjaustöistä ei löydy väsymättömiä sankareita tai vitsailevia velikultia vaan taistelukentillä harhailevia, järkyttyneitä miesryhmiä.
Mollberg ei halunnut tehdä isänmaallista hymistelyä tai tyypillistä jermufilmiä, jossa yksilöt loistavat sisällön kustannuksella. Käsikameran runsas käyttö, pateettisen musiikin täydellinen puuttuminen tai maanteillä luikertelevat loppumattomat kolonnat tukevat ohjaajan dokumentoivaa otetta sodan massiivisesta voimasta. Sota vyöryy filmin pääosassa ja ihmisten kohtalona on taittua sen paineiden edessä, menettää ihanteensa, identiteettinsä ja viimein henkensä.
Keskeisissä kohdissa Mollbergin Tuntematon sotilas kasvaa Linnan romaanin arvoiseksi elokuvaksi. Sen sodanvastaisuuden ei pitäisi jättää kenellekään epäilyn häivää ohjaajan ylevistä tarkoitusperistä. Rauni Mollberg ei päästä katsojiaan vähällä pakottaessaan hiljentymään ja arvioimaan sotiemme kauheaa hintaa.Ja minä en kyllä ymmärrä tätä näkökulmaa, että Mollbergin Tuntematon nähdään pasifistisena, mutta Laineen Tuntematonta ei. Elokuvat etenee melko pitkälle yks yhteen, joten kyllä Laineenkin elokuva sisältää kosolti pasifistisia aineksia. Mollberg ehkä korostaa sodan mielettömyyttä ja ankaruutta loppukuvillaan kuolleilla ruumiilla, mutta katsokaapa Laineen elokuvan loppua. Siinä näkyy tuhottu maa savun ja usvan keskellä, minusta se on jopa tehokkaampi tapa kuvata sodan jälkiä kuin mitä Mollbergin alastomat kehot.
Mollberg teki muutaman ratkaisun, joissa poikkesi Laineen versiosta. Yksi oli lottien isompi esillä olo. Toinen oli käsivara kamera ja kolmas oli musiikin puuttuminen. Ei Mollbergin elokuva minustakaan huono ole, mutta näistä kahdesta pidän selvästi enemmän Laineen versiosta, monestakin syystä.
- Anonyymi
Onko kellään tietoa mikä ryhmentti tai joukko on Edvin Laineen tuntemattomassa elokuvan alkupuolella sodassa filmatussa autenttisessa pätkässä missä marssivat tai matkaavat pyörillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2333615Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha252214- 242101
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.901995Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?891670Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241381- 81281
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361277Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351227Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61208