Hyvää yötä

Hieno runo jälleen kerran, Green.
Tyylilleni ominaisesti voisin vastata vaikkapa


jos perhonen
olisi minä
ja miettisi millainen olisin
jos olisin perhonen

se ajattelisi millaiselta tuntuisi lentää
miettien
että jos olisikin ihminen
joka kuvittelisi olevansa perhonen

ja pohtisi millaiselta tuntuisi
lentää
ja miettiä että jos olisikin
jospa vain

kunnes menisin solmuun
enkä enää
muistaisi kumpi
nyt kuvittelen olevani

ja jos olisin ihminen menisin
peilin eteen
ja katsoisin ja helpotuksesta huokaisten
sanoisin sitähän minäkin

mutta jos olisin perhonen
en välittäisi
edes katsella itseäni
lentäisin vain loppukesäisessä illassa


Tietysti olisin voinut vastata myös


Tuuli puskee kasvoilleni
ja hampaat irvessä ripein askelin
kävelen mutta en itke


Se olisi jo sinällään vallan hyväksyttävä runoksi, mutta saattaisin - ehkä - myös jatkaa:


Tuuli puskee kasvoilleni
ja hampaat irvessä ripein askelin
kävelen mutta en itke

Miksi helvetissä
pysähdyin katselemaan silmiäsi
torikahvilassa
kesäisenä lauantaina
kolme ja puoli vuotta sitten

Jospa vain heti olisin kääntänyt katseeni pois
ja naurahtaen turhille unelmille
lähtenyt kädet taskussa
matkoihini

Voisin kulkea haikeasti uneksien
herttoniemenrantaa
viheltäisin katupoikienlaulua kaukaisille laivoille
ja nikkaisin vanhalle parille silmää

Ehkä he kiirehtisivät askeliaan
hartiat kyyryssä taakseen vilkaisematta
kotona miettisivät pitääkö soittaa poliisille
rantakadulla väijyvästä hyypiöstä

Ei hampaat irvessä

Ei itkua pidätellen
niin kuin nyt

Ehkä minua vähän harmittaisi pelkuruuteni
ja voi olla että
kaukaisia laivoja katsellen
kyynelkin vierähtäisi poskelle

Voi kuinka kauniit silmät sinulla on!

Prrkele

Nostan kaulukset pystyyn
marraskuiselta mereltä puhaltaa kylmä
ja jos nyt se vanha pariskunta
kulkisi ohi

Saattaisinpa karjaista:
Soittakaa vain poliisille, kusipäät!

En itke, en

Mutta tällä kertaa tyylilleni ominaisesti, luulen etten vastaa sillä tapaa, kerron vain kuinka olisin voinut vastata, jos en olisi jo vastannut.

HYVÄÄ YÖTÄ, C. GREEN

Peukut pystyyn.
Siipesi taittavat valoa kauniisti.


- - -

B U T T E R F L Y F E E L I N G S
( 29 11 07 )

Jos perhonen
olisi minä
se miettisi varmaankin
millaista olisi olla perhonen.

Hah, kaikenlaisia ajatuksia sitä tuleekin mieleen.

Kun öinen viima puhaltaa kasvoille,
ja hampaat irvessä pusken vastatuuleen
ripein askelin,
ajattelen mutta en itke.

Niin, se ajattelisi
millaiselta tuntuisi lentää miettien
että jos olisikin ihminen.

Sattuu.

Askeleet narskuvat marraskuisen aamuyön hiljaisuudessa
talojen ikkunat ovat sammuneet
vain siellä täällä tuikkii valo
ja ihmiset - kuin varjot heilahtavat
keittiössään.

Helvetti soikoon.

Ja anteeksi, mihin minä jäinkään?

Niin, että se ihminen
ajattelisi olevansa perhonen, joka lentäessään
kuvittelee olevansa ihminen.

Ja se ihminen pohtisi millaiselta tuntuisi
lentää
ja miettiä että jos olisikin,
jospa vain - !

Kunnes menisin solmuun
enkä enää
muistaisi kumpi
nyt kuvittelen olevani.

Miksi.

Miksi ihmeessä pysähdyin
katselemaan silmiäsi kesäisenä lauantaina
torikahvilassa kolme ja puoli vuotta sitten, mikä helvetin
oikosulku se oikein oli.

Niin, se ajattelisi millaiselta tuntuisi lentää
miettien että jos olisikin ihminen
joka vain kuvittee olevansa perhonen!

Voi miten älytön runo, miten älytön.

Etten paremmin sano.

Kaikkea sitä ihminen riimitteleekin
kulkiessaan kädet taskussa
rantatietä.

Jos olisin ihminen
menisin peilin eteen ja
katsoisin,
helpotuksesta huokaisten sanoisin
sitähän minäkin.

Mutta jos olisin perhonen
en välittäisi
edes katsella itseäni
lentäisin vain loppukesäisessä illassa.

Jospa vain heti olisin kääntänyt katseeni pois
ja naurahtaen turhille unelmille
lähtenyt kädet taskussa
matkoihini.

Voisin kulkea haikeasti uneksien
herttoniemenrantaa
viheltäisin katupoikienlaulua kaukaisille laivoille
ja nikkaisin vanhalle parille silmää.

Ehkä he kiirehtisivät askeliaan
ja kotona miettisivät pitääkö soittaa poliisille
rantakadulla väijyvästä hyypiöstä.

En ainakaan hampaat irvessä.

En itkua pidätellen
niin kuin nyt.

Ehkä minua vähän harmittaisi pelkuruuteni
ja voi olla että
kaukaisia laivoja katsellen
yksinäinen kyynel vierähtäisi poskelle.

Voi kuinka kauniit silmät sinulla on.

Tänä iltana seisoin asuntosi ulkopuolella
ja katselin teitä
ennen kuin sammutit valot.

Älytöntä!

Nostan kaulukset pystyyn
marraskuiselta mereltä puhaltaa kylmä
ja jos nyt se vanha pariskunta
kulkisi ohi
saattaisinpa karjaista:

Soittakaa vain poliisille.

Kusipäät!

Mutta itkemään minä en ala, en.

Miten voit tänään, Täti Vihreä?

Toivottavasti hyvin, sillä en tule enää toimeen ilman näitä runojasi !

Jos olisin perhonen,
en takertuisi lasiin ja tuijottaisi
lämpöä ikkunan takana
en sulkisi silmiäni
vaan putoaisin tuuleen tuntemattomien
lempeiden tuulien vietäväksi.

ja katsoisin taakseni
rakastaisin jokaista jälkeä

rakastaisin siksi lentäsin


Ystäväni, runosi oli mahtava, mutta halusin kokeilla, miltä se maistuu, jos asiat käännettäisin toisin ja tiedän, että saan anteeksi, enkö vaan?

Terveiset runoystäville, missä lienettekään nykyään <3

Tosi upee veto:
Osu ja uppos.