Olin viime kesänä käymässä vanhempieni luona, ja koska oli kuuma päivä, päätin mennä kylpyyn. Vanhempieni kodissa on pitkä kylpyamme, jossa loikoilen mielelläni aina kun käyn vanhempieni luona. Niin siis täytin kylpyammeen vedellä, riisuuduin ja asetuin veteen.
Lieneekö lämmin vesi aiheuttanut sen, että nukahdin kylpyammeeseen. Koska amme on pitkä, olin liukunut niin, että pääni painui veden alle ja vedin vettä henkeeni. Onneksi heräsin tuossa vaiheessa ja aloin voimakkaasti yskiä ja pärskiä. Äitinikin tuli katsomaan mikä minulla oli hätänä. Selvisin tilanteesta pelkällä säikähdyksellä, vaikka siinä olisi voinut pahimmassa tapauksessa käydä tosi huonosti.
Kokemieni työ- ja ihmissuhdehuolten takia olen joskus ajatellut, että olisi parempi maata turvallisesti haudassa kuin taistella tässä pahassa maailmassa. Toisaalta minulla pitäisi olla elämässäni kaikki hyvin. Olenhan kolmekymppinen akateemisesti koulutettu nainen, ja olen kasvanut hyvässä keskiluokkaisessa perheessä. En ole kuitenkaan onnistunut vielä tähän ikään mennessä saamaan vakituista työtä vaan olen joutunut tyytymään erilaisiin pätkätöihin, ja alituinen huoli työpaikoista on hyvin stressaavaa.
Ihmissuhderintamalla minulla on mennyt vielä huonommin, ja kaikki seurusteluyritykseni ovat loppuneet lyhyeen. Minusta tuntuu, etteivät miehet välitä minusta, koska en ole mitään missityyppiä vaan 180-senttinen ja satakiloinen amatsoni, jonka naamakin sattuu olemaan hieman kirveellä veistetty. En siis vastaa alkuunkaan nykyistä naisille asetettua kauneusihannetta.
Olen viime kuukausien aikana ajatellut mitä olisi tapahtunut ruumiilleni ja sielulleni, jos olisin kuollut hukkumalla kylpyammeeseen. Voin melko suurella varmuudella tietää ainakin sen mitä ruumiilleni olisi tapahtunut. Ensiksi minut olisi löydetty alastomana kylpyammeeseen hukkuneena, ja sitten ruumiini olisi peitetty jollain suojapaperilla, viety ruumishuoneelle ja laitettu johonkin kylmiöön. Jossain välissä olisi sitten oikeuslääkäri tehnyt minulle ruumiinavauksen, jossa tukkani olisi skalpeerattu, kalloni sahattu auki, aivoni punnittu, viipaloitu ja tutkittu, rintalastani levitetty auki, selkärankani hakattu halki ja kaikki sisäelimeni tutkittu yksi kerrallaan. Lopulta elimet olisi palautettu sekalaisessa järjestyksessä ruumiiseeni, ja ruumiinavausviillot ommeltu kiinni. Sen jälkeen olisivat hautaustoimiston ihmiset pukeneet tomumajani johonkin kamalaan kaapuun ja asettaneet ruumiini ahtaaseen ruumisarkkuun. Lopulta olisivat olleet pateettiset hautajaiset, joiden jälkeen kookas ruhoni olisi laskettu maahan matojen syötäväksi. Madot olisivatkin saaneet syödä minua pitkän aikaa ennen kuin olisin tullut luurangoksi.
Jos siis olisin kuollut kesällä, voin sanoa kuolemanjälkeisestä kohtalostani varmuudella vain sen, että olisin nyt maannut jo muutaman kuukauden haudassa matojen ruokana. Muusta kuolemanjälkeisestä elämästä en osaa sanoa mitään, koska ei kukaan muukaan varmuudella tiedä mitä " tuonpuoleisessa " oikeastaan on. En ole uskovainen sanan varsinaisessa merkityksessä enkä kuulu kirkkoon, mutta olen taipuvainen ajattelemaan, että kaikella on tarkoituksensa. Minullakin lienee siis jotain tekemistä täällä maan päällä, koska en vielä kuollut viime kesänä.
Olin hukkua kylpyammeeseen
17
2676
Vastaukset
- vähän siltä että,
suojelusenkelisi oli valppaana, eikä antanut sinulle tapahtua mitään sellaista pahaa, mikä ei kuulunut kiintiöösi täällä maan päällä.
- ei...
suojele minua tälläisilta jutuilta.
Vaan joltain muulta. - jotka koskevat meitä
ei... kirjoitti:
suojele minua tälläisilta jutuilta.
Vaan joltain muulta.kaikkia ihmisiä,löytyy hirmuisesti tietoa Raamatusta, mutta alottaisin uudesta testamentista.Siellä käsitellään asioita, toisin useimmin vertauskuvallisesti,niitä ei ihmisjärjellä niinkään ymmärrä.Mutta jos ensin lähettää pienen rukouksen Isälle kaikkivaltiaalle, että anna Herra pyhän Henkesi kautta minulle valoa pyhästä sanastasi,niin kyllä sieltä sanasta tulee niitä ahaa elämyksiä.
sieltä saat vastauksen miten ihmisen tulisi elää ja mihin pyrkiä ja mitä vältää tiukasti.
etsi jumalaa! - etsiä Jumalaa
jotka koskevat meitä kirjoitti:
kaikkia ihmisiä,löytyy hirmuisesti tietoa Raamatusta, mutta alottaisin uudesta testamentista.Siellä käsitellään asioita, toisin useimmin vertauskuvallisesti,niitä ei ihmisjärjellä niinkään ymmärrä.Mutta jos ensin lähettää pienen rukouksen Isälle kaikkivaltiaalle, että anna Herra pyhän Henkesi kautta minulle valoa pyhästä sanastasi,niin kyllä sieltä sanasta tulee niitä ahaa elämyksiä.
sieltä saat vastauksen miten ihmisen tulisi elää ja mihin pyrkiä ja mitä vältää tiukasti.
etsi jumalaa!kun minulla on jo Hän. Tai Hänellä Minut. Kuin vaan.
Ja meillä, siis Hänellä ja minulla, on aivan terve suhde kaikkeen olemiseemme.
Noista 'ahaa' elämyksistä Hän on tietyllä tavalla antanut 'valtuudet'. Siis valtuuden ymmärtää tai olla ymmärtämättä. Siis minulle.
Minun ei tarvitse etsiä Jumalaa. Koska Hän on minut löytänyt. Jo aikaa päivää sitten!
Ja noi rukoukset ovat joka päiväistä elämääni. Ja niitten kautta keskustelen Jumalani kanssa.
Ja Hän viitoittaa tietäni. Ja antaa aina vain lisää ymmärrystä! - Niin...
etsiä Jumalaa kirjoitti:
kun minulla on jo Hän. Tai Hänellä Minut. Kuin vaan.
Ja meillä, siis Hänellä ja minulla, on aivan terve suhde kaikkeen olemiseemme.
Noista 'ahaa' elämyksistä Hän on tietyllä tavalla antanut 'valtuudet'. Siis valtuuden ymmärtää tai olla ymmärtämättä. Siis minulle.
Minun ei tarvitse etsiä Jumalaa. Koska Hän on minut löytänyt. Jo aikaa päivää sitten!
Ja noi rukoukset ovat joka päiväistä elämääni. Ja niitten kautta keskustelen Jumalani kanssa.
Ja Hän viitoittaa tietäni. Ja antaa aina vain lisää ymmärrystä!http://www.latribunedelart.com/Expositions_2004/Khnopff_-_Des_caresses.JPG
- muistanut
tarkistaa lääkkeidesi päivämäärän? Toi on meinaan aika huolestuttavan kuuloista stooria. Hullu...
- Sitten
Liikaviisas.
- Viestiketjun aloittaja
Et näköjään ymmärrä sarkastista suhtautumistapaani omaan kuolevaisuuteeni. Myönnän, että esitin asiani kärjistetysti, mutta mielestäni kirjoituksessani ei ollut mitään sopimatonta.
En yllyttänyt ketään rikokseen tai väkivaltaan eikä kirjoitukseni sisältänyt rasismia tai pornografiaa. Myönnän, että kuolema ja kuolemanjälkeinen elämä ovat vakavia asioita, mutta haluan asioista syntyvän keskustelua, ja siksi kirjoitin niin kuin kirjoitin. Pidän valitettavana, jos se on liikaa vaadittu.
Kirjoitin omasta subjektiivisesta kokemuksestani ja omista näkemyksistäni. Jos olen sen vuoksi mielestäsi hullu niin hyvä on. Haluaisin kyllä tietää mitä huolestuttavaa tekstissäni mielestäsi on. Jos kuvittelit minun olevan itsetuhoinen niin pieleen meni. En ole koskaan harkinnut itsemurhaa, koska ITSEMURHA ON RAUKKAMAINEN TEKO JOTA EN SUOSITTELE KENELLEKÄÄN. Toivottavasti asia tuli nyt selväksi. - paikkakunnaltasi
Viestiketjun aloittaja kirjoitti:
Et näköjään ymmärrä sarkastista suhtautumistapaani omaan kuolevaisuuteeni. Myönnän, että esitin asiani kärjistetysti, mutta mielestäni kirjoituksessani ei ollut mitään sopimatonta.
En yllyttänyt ketään rikokseen tai väkivaltaan eikä kirjoitukseni sisältänyt rasismia tai pornografiaa. Myönnän, että kuolema ja kuolemanjälkeinen elämä ovat vakavia asioita, mutta haluan asioista syntyvän keskustelua, ja siksi kirjoitin niin kuin kirjoitin. Pidän valitettavana, jos se on liikaa vaadittu.
Kirjoitin omasta subjektiivisesta kokemuksestani ja omista näkemyksistäni. Jos olen sen vuoksi mielestäsi hullu niin hyvä on. Haluaisin kyllä tietää mitä huolestuttavaa tekstissäni mielestäsi on. Jos kuvittelit minun olevan itsetuhoinen niin pieleen meni. En ole koskaan harkinnut itsemurhaa, koska ITSEMURHA ON RAUKKAMAINEN TEKO JOTA EN SUOSITTELE KENELLEKÄÄN. Toivottavasti asia tuli nyt selväksi.jonkun mukavan kirkon, jossa voit tutustua ikäisiisi ihmisiin (mikä vain kirkko, joka tunnustaa Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen, sillä kaikki uskovaiset ovat "matkalla" yhteen ja samaan taivaaseen eikä siellä onneksi eri kirkkokuntia tunneta;)).Minusta sinun viime kesäinen kokemus oli "terveellinen". Miksi emme miettisi mitä tämän kaiken -herätys,töihin,kotiin,nukkumaan-rumban jälkeen tapahtuu? Ihminen on aika mielenkiintoinen tapaus. Mietitäämpä tässä huvikseen mitä kaikkea hän on valmis elämänsä aikana tekemään turvatakseen taustansa. Käydään hiki hatussa duunissa, jotta voidaan saada purtavaa, mutta myös kaikkea hyödyllistä ympärille. Hemmotellaan erilaisilla hoidoilla, huhkitaan salilla kiinteyttämässä bodya, otetaan vakuutusta sekä itselle että tavaroille ym. tarpeellista . Mutta väksinkin herää kysymys, miksi ei monetkaan ole kiinnostuneita "vakuuttamaan" sieluaan? Eikö sitä tule kaiken kiireen keskellä miettineeksi, minne sitä on oikeasti matkalla vai eikö sitä vain uskalleta pysähtyä miettimään omaa kuolevaisuuttaan? Seurakuntamme papin elämä pysähtyi pari viikkoa sitten kuin seinään onnettomuudessa. Olen onnellinen hänen puolestaan, että hän oppi tuntemaan nuorena miehenä jo Jeesuksen ja opetti näitä taivasasiota meille nuoremmille. Uskossa oleminen ei onneksi ole mitään synkistelyä. Useimmat kaavoista vapaat ovat mukavaa, joukkoon mahtuu monella persoonalla varustettuja, ihmisiähän me ollaan. Kokemuksesta voin sanoa, kun on kerran Jeeesuksen Raamatun, opetuksen ja rukouksen välityksellä oppinut tuntemaan, sitä ei halua vaihtaa pois, ajatelkoon kuka tahansa mitä tahaansa. Joskus mietin sitä, että jos porukat oikeasti tietäisivät mitä uskossa Jeesukseen olemisessa on kyse, niin ne kiljuen tulisivat "hurahtaneiden" joukkoon mukaan. On vain niin paljon esteitä ja yksi suurin tekijä on itse Jeesuksen päävihollinen, joka on Raamatun mukaan valehtelija, tappaja ja tuhoaja. Hänestä on ilmeisen kivaa syöttää pajunköyttä ihmisten ajatuksiin. Monet ajattelevatkin esim, että ehtiihän näitä miettimään sitten kiikkustuolissakin (nyk. geriatrisessa tuolissa) mutta tosi asia on, että meillä on vain tää hetki.Meille kaikille on annettu mahdollisuus ottaa lahjana vastaan Jeesuksen sovitustyön mahdollistama pelatus. Toivoisin, että sinun tuleva joulusi olisi erilainen kuin aiemmin siinä mielessä, että voisit tosissasi juhlia Vapahtajasi syntymää!
- Viestiketjun aloittaja
paikkakunnaltasi kirjoitti:
jonkun mukavan kirkon, jossa voit tutustua ikäisiisi ihmisiin (mikä vain kirkko, joka tunnustaa Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen, sillä kaikki uskovaiset ovat "matkalla" yhteen ja samaan taivaaseen eikä siellä onneksi eri kirkkokuntia tunneta;)).Minusta sinun viime kesäinen kokemus oli "terveellinen". Miksi emme miettisi mitä tämän kaiken -herätys,töihin,kotiin,nukkumaan-rumban jälkeen tapahtuu? Ihminen on aika mielenkiintoinen tapaus. Mietitäämpä tässä huvikseen mitä kaikkea hän on valmis elämänsä aikana tekemään turvatakseen taustansa. Käydään hiki hatussa duunissa, jotta voidaan saada purtavaa, mutta myös kaikkea hyödyllistä ympärille. Hemmotellaan erilaisilla hoidoilla, huhkitaan salilla kiinteyttämässä bodya, otetaan vakuutusta sekä itselle että tavaroille ym. tarpeellista . Mutta väksinkin herää kysymys, miksi ei monetkaan ole kiinnostuneita "vakuuttamaan" sieluaan? Eikö sitä tule kaiken kiireen keskellä miettineeksi, minne sitä on oikeasti matkalla vai eikö sitä vain uskalleta pysähtyä miettimään omaa kuolevaisuuttaan? Seurakuntamme papin elämä pysähtyi pari viikkoa sitten kuin seinään onnettomuudessa. Olen onnellinen hänen puolestaan, että hän oppi tuntemaan nuorena miehenä jo Jeesuksen ja opetti näitä taivasasiota meille nuoremmille. Uskossa oleminen ei onneksi ole mitään synkistelyä. Useimmat kaavoista vapaat ovat mukavaa, joukkoon mahtuu monella persoonalla varustettuja, ihmisiähän me ollaan. Kokemuksesta voin sanoa, kun on kerran Jeeesuksen Raamatun, opetuksen ja rukouksen välityksellä oppinut tuntemaan, sitä ei halua vaihtaa pois, ajatelkoon kuka tahansa mitä tahaansa. Joskus mietin sitä, että jos porukat oikeasti tietäisivät mitä uskossa Jeesukseen olemisessa on kyse, niin ne kiljuen tulisivat "hurahtaneiden" joukkoon mukaan. On vain niin paljon esteitä ja yksi suurin tekijä on itse Jeesuksen päävihollinen, joka on Raamatun mukaan valehtelija, tappaja ja tuhoaja. Hänestä on ilmeisen kivaa syöttää pajunköyttä ihmisten ajatuksiin. Monet ajattelevatkin esim, että ehtiihän näitä miettimään sitten kiikkustuolissakin (nyk. geriatrisessa tuolissa) mutta tosi asia on, että meillä on vain tää hetki.Meille kaikille on annettu mahdollisuus ottaa lahjana vastaan Jeesuksen sovitustyön mahdollistama pelatus. Toivoisin, että sinun tuleva joulusi olisi erilainen kuin aiemmin siinä mielessä, että voisit tosissasi juhlia Vapahtajasi syntymää!
Kiitos sinulle asiallisesta viestistäsi. Minusta tuntuu, että olet ymmärtänyt sen mitä tarkoitin. Ymmärrän nyt, että elämä on lahja, ja että on vastoinkäymisistä huolimatta parempi olla elossa kuin kuollut. Minäkin olen kokenut onnettomuuteni jälkeen monia hyviä asioita, joita en olisi kokenut, jos makaisin mullan alla.
Uskonasioista voisin sanoa vielä sen verran, että arvostan ja kunnioitan syvästi ihmisiä, joilla on vahva uskonnollinen vakaumus. Itse olen kuitenkin eräänlainen epäilijä. Minun on vaikea uskoa vahvasti, että olisi olemassa Jumala tai korkeampi voima. Toisaalta kyllä jotenkin sisimmässäni uskon, ettemme ole täällä sattumalta. Uskontojen suuri lukumäärä maailmassa minua silti arveluttaa. Mikä niistä voisi olla se oikea, kun kaikki väittävät omaa uskontoaan juuri siksi oikeaksi? Myös kristinuskon sisällä on asioista erilaisia tulkintoja. Luterilaiset, katolilaiset, ortodoksit ja helluntailaiset opettavat eri lailla ja väittävät kaikki olevansa oikeassa. Mistä voisin tietää kuka on oikeassa? Juuri tämän vuoksi olen päättänyt toistaiseksi elää kaikkien kirkkojen ja uskontokuntien ulkopuolella.
On tosiasia, että uskonto on pitkälti kulttuurisidonnainen juttu. Me olemme täällä Suomessa tottuneet elämään evankelisluterilaisessa kulttuurissa, ja se on vaikuttanut paljon minunkin käsityksiini. Koska olen luonteeltani kriittinen älykkö, olen silti usein asettanut kyseenalaiseksi luterilaisen kansankirkon tavat ja käytännöt. Minua surettaa erityisesti se, että kirkosta on tullut markkinapaikka, joka yrittää kosiskella ihmisiä erilaisilla tempauksilla. Se ei ole millään tavoin hyvä asia. Mielestäni kirkon loputkin suhteet valtioon pitäisi katkaista, ja kirkolta pitäisi viedä verotusoikeus.
Monet uskovaiset saattavat olla sitä mieltä, että olisin ilman muuta joutunut helvettiin paistumaan, jos olisin muutama kuukausi sitten kuollut. Voi olla, että olisin joutunut helvettiin, mutta toisaalta voi kysyä sitäkin miksi Jumala on sitten antanut minulle niin epäilevän mielen, että uskominen on minulle vaikeaa. Ei kai Jumala voisi rangaista minua siitä millainen olen vai voisiko? Siinä mietittävää itse kullekin. Hyvää joulunodotusta. - Nyy eitserin retale
paikkakunnaltasi kirjoitti:
jonkun mukavan kirkon, jossa voit tutustua ikäisiisi ihmisiin (mikä vain kirkko, joka tunnustaa Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen, sillä kaikki uskovaiset ovat "matkalla" yhteen ja samaan taivaaseen eikä siellä onneksi eri kirkkokuntia tunneta;)).Minusta sinun viime kesäinen kokemus oli "terveellinen". Miksi emme miettisi mitä tämän kaiken -herätys,töihin,kotiin,nukkumaan-rumban jälkeen tapahtuu? Ihminen on aika mielenkiintoinen tapaus. Mietitäämpä tässä huvikseen mitä kaikkea hän on valmis elämänsä aikana tekemään turvatakseen taustansa. Käydään hiki hatussa duunissa, jotta voidaan saada purtavaa, mutta myös kaikkea hyödyllistä ympärille. Hemmotellaan erilaisilla hoidoilla, huhkitaan salilla kiinteyttämässä bodya, otetaan vakuutusta sekä itselle että tavaroille ym. tarpeellista . Mutta väksinkin herää kysymys, miksi ei monetkaan ole kiinnostuneita "vakuuttamaan" sieluaan? Eikö sitä tule kaiken kiireen keskellä miettineeksi, minne sitä on oikeasti matkalla vai eikö sitä vain uskalleta pysähtyä miettimään omaa kuolevaisuuttaan? Seurakuntamme papin elämä pysähtyi pari viikkoa sitten kuin seinään onnettomuudessa. Olen onnellinen hänen puolestaan, että hän oppi tuntemaan nuorena miehenä jo Jeesuksen ja opetti näitä taivasasiota meille nuoremmille. Uskossa oleminen ei onneksi ole mitään synkistelyä. Useimmat kaavoista vapaat ovat mukavaa, joukkoon mahtuu monella persoonalla varustettuja, ihmisiähän me ollaan. Kokemuksesta voin sanoa, kun on kerran Jeeesuksen Raamatun, opetuksen ja rukouksen välityksellä oppinut tuntemaan, sitä ei halua vaihtaa pois, ajatelkoon kuka tahansa mitä tahaansa. Joskus mietin sitä, että jos porukat oikeasti tietäisivät mitä uskossa Jeesukseen olemisessa on kyse, niin ne kiljuen tulisivat "hurahtaneiden" joukkoon mukaan. On vain niin paljon esteitä ja yksi suurin tekijä on itse Jeesuksen päävihollinen, joka on Raamatun mukaan valehtelija, tappaja ja tuhoaja. Hänestä on ilmeisen kivaa syöttää pajunköyttä ihmisten ajatuksiin. Monet ajattelevatkin esim, että ehtiihän näitä miettimään sitten kiikkustuolissakin (nyk. geriatrisessa tuolissa) mutta tosi asia on, että meillä on vain tää hetki.Meille kaikille on annettu mahdollisuus ottaa lahjana vastaan Jeesuksen sovitustyön mahdollistama pelatus. Toivoisin, että sinun tuleva joulusi olisi erilainen kuin aiemmin siinä mielessä, että voisit tosissasi juhlia Vapahtajasi syntymää!
Kerrankin asiallinen ja mukava 'uskis'! :)
Jatka samaa rataa ja mäkin 'paatunut nyy eitseri' olen kohta Jessen leirissä! :) - Gracepower
Viestiketjun aloittaja kirjoitti:
Kiitos sinulle asiallisesta viestistäsi. Minusta tuntuu, että olet ymmärtänyt sen mitä tarkoitin. Ymmärrän nyt, että elämä on lahja, ja että on vastoinkäymisistä huolimatta parempi olla elossa kuin kuollut. Minäkin olen kokenut onnettomuuteni jälkeen monia hyviä asioita, joita en olisi kokenut, jos makaisin mullan alla.
Uskonasioista voisin sanoa vielä sen verran, että arvostan ja kunnioitan syvästi ihmisiä, joilla on vahva uskonnollinen vakaumus. Itse olen kuitenkin eräänlainen epäilijä. Minun on vaikea uskoa vahvasti, että olisi olemassa Jumala tai korkeampi voima. Toisaalta kyllä jotenkin sisimmässäni uskon, ettemme ole täällä sattumalta. Uskontojen suuri lukumäärä maailmassa minua silti arveluttaa. Mikä niistä voisi olla se oikea, kun kaikki väittävät omaa uskontoaan juuri siksi oikeaksi? Myös kristinuskon sisällä on asioista erilaisia tulkintoja. Luterilaiset, katolilaiset, ortodoksit ja helluntailaiset opettavat eri lailla ja väittävät kaikki olevansa oikeassa. Mistä voisin tietää kuka on oikeassa? Juuri tämän vuoksi olen päättänyt toistaiseksi elää kaikkien kirkkojen ja uskontokuntien ulkopuolella.
On tosiasia, että uskonto on pitkälti kulttuurisidonnainen juttu. Me olemme täällä Suomessa tottuneet elämään evankelisluterilaisessa kulttuurissa, ja se on vaikuttanut paljon minunkin käsityksiini. Koska olen luonteeltani kriittinen älykkö, olen silti usein asettanut kyseenalaiseksi luterilaisen kansankirkon tavat ja käytännöt. Minua surettaa erityisesti se, että kirkosta on tullut markkinapaikka, joka yrittää kosiskella ihmisiä erilaisilla tempauksilla. Se ei ole millään tavoin hyvä asia. Mielestäni kirkon loputkin suhteet valtioon pitäisi katkaista, ja kirkolta pitäisi viedä verotusoikeus.
Monet uskovaiset saattavat olla sitä mieltä, että olisin ilman muuta joutunut helvettiin paistumaan, jos olisin muutama kuukausi sitten kuollut. Voi olla, että olisin joutunut helvettiin, mutta toisaalta voi kysyä sitäkin miksi Jumala on sitten antanut minulle niin epäilevän mielen, että uskominen on minulle vaikeaa. Ei kai Jumala voisi rangaista minua siitä millainen olen vai voisiko? Siinä mietittävää itse kullekin. Hyvää joulunodotusta.Kristinusko on tosiaan hajaantunut jo hyvin varhain erilaisiin lohkoihin. Raamatussahan on siitä varoituksia miten erilaisia oppeja nousee. Se kertoo vain meistä ihmisistä: olemme niin kykenemättömiä elämään siten kuin Raamattu opettaa. Ja tietysti se meidän vastustajamme on tehnyt kiusaa alusta asti sekoittaen ihmisten mieliä ja tuoden sitä kautta sekavuutta ja harhaoppia.
Minulla oli ihan samanlaisia ajatuksia ennen uskoontuloa erilaisista seurakunnista; mikä niistä on oikea. Ja itse asiassa oli pitkään uskoontulon jälkeenkin jonkinasteinen vastenmielisyys eri srk:a kohtaan. Mutta ne ajatukset ovat häipyneet, ymmärrän että eri srk:t on ihmisten tekemiä. Pitää muistaa että usko Jumalaan ei ole samaa kuin uskovien toiminta ja teot. Mutta me niin helposti näemme vain ne vajavaisten ihmisten teot ja päättelemme ettei voi olla hyvää Jumalaa. Näin ei ole vaan Jumala on löydettävissä niin kuin Raamattu sanoo:
"Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne." Jer. 29:13
"Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan." Mat. 7:7
Eli sen oikean Jumalan voi löytää vaikka ihan yksin ilman minkään tahon oppikäsityksiä. Tietysti minä nyt tuossa edellä toin kristinuskon näkemyksiä, mutta yksinkertaisimmillaan voi kurottautua sitä tuntematonta kohti puhumalla, kysymällä: jos joku jumala on olemassa, osoita se minulle, minkä uskonnon jumala on se oikea. Minä uskon että kristinuskon Jumala on enemmän kuin halukas itsensä osoittamaan. Tosin vastausta ei välttämättä heti saa, etsintään voi mennä aikaakin. Muistan, kun en ollut vielä uskossa, rukoilleeni erästä asiaa ja vastaus siihen tuli vasta n. kymmenen vuoden kuluttua.
Kun on uskon sisäpuolelle päässyt, ymmärtää mitkä ovat kristillisiä kirkkoja ja mitkä eivät, ja pienet opilliset eroavuudet menettävät merkityksensä. Tuo kulttuurisidonnaisuus uskonnoissa ei ole kiveen kirjoitettu, koska esim. kristinusko on laajentunut kaikkiin kulttuureihin. Älä katso esim. luterilaista kirkkoa, se on vain yksi lahko muiden joukossa; se on vuosisatojen aikana tullut hieman mauttomaksi kun rituaalit ovat saaneet jähmettää elävän hengellisyyden.
Ei Jumala sinua rankaise älystäsi, jonka olet häneltä saanut. Olet itse asiassa hyvällä tiellä, kun et mikään ehdoton kieltäjäkään ole. Usko saadaan lahjaksi, se ei tule itse pusertaen. Jokaiselle annetaan kaksi tai kolme kertaa elämässä mahdollisuus löytää Jumala. Jos tunnet vetoa uskon asioihin, kannattaa jatkaa etsimistä ja kyselyä. Toivotan jaksamista etsintääsi. - "suosittelija"
Viestiketjun aloittaja kirjoitti:
Kiitos sinulle asiallisesta viestistäsi. Minusta tuntuu, että olet ymmärtänyt sen mitä tarkoitin. Ymmärrän nyt, että elämä on lahja, ja että on vastoinkäymisistä huolimatta parempi olla elossa kuin kuollut. Minäkin olen kokenut onnettomuuteni jälkeen monia hyviä asioita, joita en olisi kokenut, jos makaisin mullan alla.
Uskonasioista voisin sanoa vielä sen verran, että arvostan ja kunnioitan syvästi ihmisiä, joilla on vahva uskonnollinen vakaumus. Itse olen kuitenkin eräänlainen epäilijä. Minun on vaikea uskoa vahvasti, että olisi olemassa Jumala tai korkeampi voima. Toisaalta kyllä jotenkin sisimmässäni uskon, ettemme ole täällä sattumalta. Uskontojen suuri lukumäärä maailmassa minua silti arveluttaa. Mikä niistä voisi olla se oikea, kun kaikki väittävät omaa uskontoaan juuri siksi oikeaksi? Myös kristinuskon sisällä on asioista erilaisia tulkintoja. Luterilaiset, katolilaiset, ortodoksit ja helluntailaiset opettavat eri lailla ja väittävät kaikki olevansa oikeassa. Mistä voisin tietää kuka on oikeassa? Juuri tämän vuoksi olen päättänyt toistaiseksi elää kaikkien kirkkojen ja uskontokuntien ulkopuolella.
On tosiasia, että uskonto on pitkälti kulttuurisidonnainen juttu. Me olemme täällä Suomessa tottuneet elämään evankelisluterilaisessa kulttuurissa, ja se on vaikuttanut paljon minunkin käsityksiini. Koska olen luonteeltani kriittinen älykkö, olen silti usein asettanut kyseenalaiseksi luterilaisen kansankirkon tavat ja käytännöt. Minua surettaa erityisesti se, että kirkosta on tullut markkinapaikka, joka yrittää kosiskella ihmisiä erilaisilla tempauksilla. Se ei ole millään tavoin hyvä asia. Mielestäni kirkon loputkin suhteet valtioon pitäisi katkaista, ja kirkolta pitäisi viedä verotusoikeus.
Monet uskovaiset saattavat olla sitä mieltä, että olisin ilman muuta joutunut helvettiin paistumaan, jos olisin muutama kuukausi sitten kuollut. Voi olla, että olisin joutunut helvettiin, mutta toisaalta voi kysyä sitäkin miksi Jumala on sitten antanut minulle niin epäilevän mielen, että uskominen on minulle vaikeaa. Ei kai Jumala voisi rangaista minua siitä millainen olen vai voisiko? Siinä mietittävää itse kullekin. Hyvää joulunodotusta.toivotta onnea etsinnöillesi! Gracepower on kirjoittanut niin hyvän kommentin sun pohdiskelujen pohjalta, ettei mulla oo paljoo lisäämistä. Jos saisit kirjastosta käsiisi Hyvä Sanoma- lehden uusimman numeron, niin suosittelisin siitä luettavaksi erään tosi mielenkiintoisen artikkelin:puolen tunnin bussimatkan aikana nuoren miehen elämässä loksahtaa palaset paikoilleen suhteessa Jeesuksen sovitustyöhön.
- MeCosmicBlue
Nyy eitserin retale kirjoitti:
Kerrankin asiallinen ja mukava 'uskis'! :)
Jatka samaa rataa ja mäkin 'paatunut nyy eitseri' olen kohta Jessen leirissä! :)"Toisaalta kyllä jotenkin sisimmässäni uskon, ettemme ole täällä sattumalta."
Niin, noista pienistä tuntemuksista ne oivallukset lähtee, kun tutkii näitä asioita. Elämäsi tapahtumista sen ehkä itsekin ymmärrät, että ei ne asiat tapahdu turhaan. Opit tärkeitä läksyjä kovienkin koettelemusten kautta ja taaksepäin miettiessäsi saatat huomata, miten nerokkaasti oletkaan oppinut elämän asioita.
Uskontojen suuri lukumäärä maailmassa minua silti arveluttaa. Mikä niistä voisi olla se oikea, kun kaikki väittävät omaa uskontoaan juuri siksi oikeaksi?" "Juuri tämän vuoksi olen päättänyt toistaiseksi elää kaikkien kirkkojen ja uskontokuntien ulkopuolella."
Niinpä. Sitä minäkin aloin miettiä jo joitain vuosia sitten. Siksi olen niiden ulkopuolella. Tutkistelen.. kaikilta mahdollisilta kanteilta, kaikenlaisia asioita.
"On tosiasia, että uskonto on pitkälti kulttuurisidonnainen juttu. Me olemme täällä Suomessa tottuneet elämään evankelisluterilaisessa kulttuurissa, ja se on vaikuttanut paljon minunkin käsityksiini. Koska olen luonteeltani kriittinen älykkö, olen silti usein asettanut kyseenalaiseksi luterilaisen kansankirkon tavat ja käytännöt."
Samoin olen minäkin tehnyt. Ei ole mielestäni oikein niellä purematta kaikkea, mitä syötetään. Kirkko (kirkot) on kyllä opettanut juurikin niin, että pitää vain uskoa, ei saa kyseenalaistaa. Mutta siksi juuri ihmiset saadaan liittymään vaikka mihin pikkulahkoihin, kun he eivät uskalla ajatella itse. Tuskin asioiden tutkimisessa on mitään väärää. Täällähän me olemme, vapaita kulkemaan minne vain ja vapaita tutkimaan maailman kaikkia ihmeitä!
Luterilaisen kasvatuksen olen minäkin saanut. Kuitenkin jo melko nuorena ihmettelin eräitä uskonnon epäkohtia(?) ja utelias mieleni vaati vastauksia. Pienestä pitäen ihmettelin, miksi on vain neitsyt Maria? Eikö Joosefin neitsyydellä ole merkitystä? Siis naiset alakynnessä.
Myös se ihmetytti, että ihmiset rukoilivat välillä Jeesusta, välillä Jumalaa, eikä kukaan oikein tuntunut pysyvän kärryillä, että kumpaa pitäisi rukoilla. Siksi siis varuulta molempia sekaisin. Nyt olen asioita tutkinut: hyvin hyvin erilaisista lähteistä, jo noin 16 vuotta. Nyt nuokaan mainitsemani asiat eivät enää ole epäloogisia.
Mielestäni kaikissa uskonnoissa on osa totuutta. (Ainakin ne, joita olen tutkinut, sisältävät kaikki paljon samoja asioita toistensa kanssa). Olen kuitenkin olen sitä mieltä, että uskontojen edustajat monesti takertuvat pikkuasioihin ja kinaavat niistä loputtomiin. Aina tuntuu unohtuvan ne tärkeät, mielestäni yksinkertaiset asiat:
-Mitä haluat itsellesi tehtävän, tee se myös muille.-
-Elä ja anna toisten elää!-
-Kaikki elämä on yhtä arvokasta.- (Kuten kasvien elämä, seuraukset näemme nyt kun emme ole sitä kunnioittaneet)
"miksi Jumala on sitten antanut minulle niin epäilevän mielen, että uskominen on minulle vaikeaa."
Nii-in. Miksi Jumala loi minusta tällaisen ja sitten heittää kadotukseen, kun en ole oikeanlainen? Ja kuitenkin jo luterilaisuus minulle opetti, että ihan kaikki maailmankaikkeudessa tapahtuu Jumalan alaisuudessa, myös "pirun" toiminta. Tänne syntyessämme meidän piti unohtaa mistä tulemme, muutenhan emme voisi oppia mitään tässä elämän koulussa, jos tietäisimme täysin siellä takana olevat suunnitelmat.
Esittämäni asiat ovat omia havaintojani maailmasta, eivät mitään absolut totuuksia, jotka kaikkien pitäisi uskoa. Jokaisen pitää itse tutkia sydämestään, mitä se kertoo. Monia tieto(?)lähteitä olen käyttänyt jo n. 15 vuoden ajan, kriittisin mielin, mitään en purematta niele. Näillä rajatietopalstoilla on paljon viisasta tekstiä asioita pohtineilta ihmisiltä, kannattaa lukea, jos et vielä ole lukenut.
Voin laittaa linkin, jos satun nyt jonkun hyvän löytämään.
T. Blue - MeCosmicBlue
MeCosmicBlue kirjoitti:
"Toisaalta kyllä jotenkin sisimmässäni uskon, ettemme ole täällä sattumalta."
Niin, noista pienistä tuntemuksista ne oivallukset lähtee, kun tutkii näitä asioita. Elämäsi tapahtumista sen ehkä itsekin ymmärrät, että ei ne asiat tapahdu turhaan. Opit tärkeitä läksyjä kovienkin koettelemusten kautta ja taaksepäin miettiessäsi saatat huomata, miten nerokkaasti oletkaan oppinut elämän asioita.
Uskontojen suuri lukumäärä maailmassa minua silti arveluttaa. Mikä niistä voisi olla se oikea, kun kaikki väittävät omaa uskontoaan juuri siksi oikeaksi?" "Juuri tämän vuoksi olen päättänyt toistaiseksi elää kaikkien kirkkojen ja uskontokuntien ulkopuolella."
Niinpä. Sitä minäkin aloin miettiä jo joitain vuosia sitten. Siksi olen niiden ulkopuolella. Tutkistelen.. kaikilta mahdollisilta kanteilta, kaikenlaisia asioita.
"On tosiasia, että uskonto on pitkälti kulttuurisidonnainen juttu. Me olemme täällä Suomessa tottuneet elämään evankelisluterilaisessa kulttuurissa, ja se on vaikuttanut paljon minunkin käsityksiini. Koska olen luonteeltani kriittinen älykkö, olen silti usein asettanut kyseenalaiseksi luterilaisen kansankirkon tavat ja käytännöt."
Samoin olen minäkin tehnyt. Ei ole mielestäni oikein niellä purematta kaikkea, mitä syötetään. Kirkko (kirkot) on kyllä opettanut juurikin niin, että pitää vain uskoa, ei saa kyseenalaistaa. Mutta siksi juuri ihmiset saadaan liittymään vaikka mihin pikkulahkoihin, kun he eivät uskalla ajatella itse. Tuskin asioiden tutkimisessa on mitään väärää. Täällähän me olemme, vapaita kulkemaan minne vain ja vapaita tutkimaan maailman kaikkia ihmeitä!
Luterilaisen kasvatuksen olen minäkin saanut. Kuitenkin jo melko nuorena ihmettelin eräitä uskonnon epäkohtia(?) ja utelias mieleni vaati vastauksia. Pienestä pitäen ihmettelin, miksi on vain neitsyt Maria? Eikö Joosefin neitsyydellä ole merkitystä? Siis naiset alakynnessä.
Myös se ihmetytti, että ihmiset rukoilivat välillä Jeesusta, välillä Jumalaa, eikä kukaan oikein tuntunut pysyvän kärryillä, että kumpaa pitäisi rukoilla. Siksi siis varuulta molempia sekaisin. Nyt olen asioita tutkinut: hyvin hyvin erilaisista lähteistä, jo noin 16 vuotta. Nyt nuokaan mainitsemani asiat eivät enää ole epäloogisia.
Mielestäni kaikissa uskonnoissa on osa totuutta. (Ainakin ne, joita olen tutkinut, sisältävät kaikki paljon samoja asioita toistensa kanssa). Olen kuitenkin olen sitä mieltä, että uskontojen edustajat monesti takertuvat pikkuasioihin ja kinaavat niistä loputtomiin. Aina tuntuu unohtuvan ne tärkeät, mielestäni yksinkertaiset asiat:
-Mitä haluat itsellesi tehtävän, tee se myös muille.-
-Elä ja anna toisten elää!-
-Kaikki elämä on yhtä arvokasta.- (Kuten kasvien elämä, seuraukset näemme nyt kun emme ole sitä kunnioittaneet)
"miksi Jumala on sitten antanut minulle niin epäilevän mielen, että uskominen on minulle vaikeaa."
Nii-in. Miksi Jumala loi minusta tällaisen ja sitten heittää kadotukseen, kun en ole oikeanlainen? Ja kuitenkin jo luterilaisuus minulle opetti, että ihan kaikki maailmankaikkeudessa tapahtuu Jumalan alaisuudessa, myös "pirun" toiminta. Tänne syntyessämme meidän piti unohtaa mistä tulemme, muutenhan emme voisi oppia mitään tässä elämän koulussa, jos tietäisimme täysin siellä takana olevat suunnitelmat.
Esittämäni asiat ovat omia havaintojani maailmasta, eivät mitään absolut totuuksia, jotka kaikkien pitäisi uskoa. Jokaisen pitää itse tutkia sydämestään, mitä se kertoo. Monia tieto(?)lähteitä olen käyttänyt jo n. 15 vuoden ajan, kriittisin mielin, mitään en purematta niele. Näillä rajatietopalstoilla on paljon viisasta tekstiä asioita pohtineilta ihmisiltä, kannattaa lukea, jos et vielä ole lukenut.
Voin laittaa linkin, jos satun nyt jonkun hyvän löytämään.
T. Bluehttp://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000057&posting=22000000026675610#22000000026675610
Tämä ainakin oli aika hyvä viestiketju sanoisin. Nimimerkit Aritta ja Rajaton kertovat näillä palstoilla paljon mielenkiintoista asiaa. Nimimerkin "..." kirjoitukset ovat olleet tosi jänskiä, mutta hän ei taida olla linjoilla enää. Ehkä vanhoista viesteistä löytyy?
- Anonyymi
:DDDDDD "kookas ruhoni" saat ittes kuulostamaan joltaki ryhävalaalta. Älä viitsi. Sinä oot selkeästi mahtavan huumorintajun omaava nainen.
- Anonyymi
Mielenkiinoinen ja kaunis tarina minua jäi vaan vaivaamaan minkä värinen amme oli ja oliko vanhanajan jalallinen niitä kun ei tahdo mistään enään löytää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102620- 891966
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei391501- 2601398
Yli puolella maahanmuuttajalapsista ei ole tietoja ja taitoja, joilla selviää yhteiskunnassa
Miksi Suomeen otetaan väkeä jolla on älyvajetta? https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010730220.html2731038- 67923
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47881Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77860- 55854
- 44765