Heips! Onkohan kellään ollut synnytyksen jälkeen yhtä tuskallista kuin minulla? Synnytin reilu viikko sitten, vauva avitettiin ulos imukupilla ja sen vuoksi minulle jouduttiin tekemään eppari, johon tuli n. 10 tikkiä. Epparihaava on edelleen aivan jumalattoman kipeä ja joka kerta pissalla käydessä pääsee itku, vaikka samaan aikaan koitan haavaa suihkutella. Onko tää ihan normaalia ja miltä epparihaavan pitäis näyttää viikon jälkeen? Mulla ainakin ihan sellasta vereslihaa näkyy tikkien lomassa, iho aivan siis auki, ei kuitenkaan tulehtuneen punainen tms.
Lisäksi sain ponnistusvaiheessa peräpukamia, jotka aiheuttavat jatkuvaa paineen tunnetta. Laitan pukamiin scheriproct-voidetta useita kertoja päivässä, mutta ei tunnu auttavan. Onko jollain jouduttu hoitamaan synnytyksestä johtuvia peräpukamia rankemmilla hoitokeinoilla, kuten leikkauksella tms?
On tää aika ristiriitaista, kun toisaalta pitäis nauttia tuosta ihanasta kääröstä, mutta nauti nyt tässä kun kroppa on rikki revitty ja kamalan kipeä koko ajan...:(
kipeä eppari ja ...
8
7741
Vastaukset
- MariaO
Heippa!
Minulla synnytystä avitettiin myös imukupilla ja leikattiin eppari, kipeä se oli kauan, viikko ei ole vielä mitään siinä paranemisprosessissa. Mutta kahessa viikossa saattaa jo tapahtua iso muutos. Voimia!
Sitten niihin apukeinoihin. Itselläni oli myös yhessä kohtaa haavassa aivan vereslihaa, joka totisesti kirveli. Laitoin siihen Bepanthen-voidetta, joka teki haavaan suojaavan kalvon, joten ei side eikä alkkarit hangannut kipeästi koko aikaa, eikä pissasuihku päässyt haavaa kirvelemään. Ja ihan ehdoton apu on ilmakylpy ja joka kerta - monta kertaa päivässä suihkuttelu ja sen jälkeen haavan kuivaaminen nukkaamattomalla pyyhkeellä ja mielellään tämän jälkeen se ilmakylpy. Ilmakylpy auttaa myös pukamiin.
Oletkohan ostanut pukamavoidetta, jota saa laitettua sellasen truutan avulla myös peräaukon sisäpuolelle? Ihan ehdoton myös se, jotta sisälläkin olevat pukamat pienentyisivät ja lopulta parantuisivat. Uskoisin, että ainakin pukamat ihan kohta sulla (kunnollisten rasvauksien ja ilmakylvyn avulla) paranevat :) - Marrasvauva 07
Heissan :=)
Voi, kirjoituksesi oli kuin suoraan minun elämästä, ja tiedän totisesti mitä on, kun on alapää ihan "riekaleina":( Itsellä synnytyksestä huomenna 4 vkoa ja yhä on kipeät paikat, vaikkakin jo parempaan suuntaan menossa.
Mulla oli myös imukuppisynnytys ja eeppari todella kipeä ja pissa teki kipeää ja suihkuttelut samaten, mäkin laitoin pahimpaan kohtaan bepantehenia, mutta en tiedä tekeekö kamalan hyvää, kun haavan pitäisi saada kuitenkin ilmaa ja rasvahan taas tavallaan tukkii sitä? Ilmakylvyt tosiaan auttavat, mutta jos jälkivuotoa on kamalan paljon, ei sekään ole kamalan miellytävä ajatus. Haava kyllä lähtee paranemaan yllättävänkibn nopeasti kun tästä alusta pääsee.
Peräpukamat ovatkin sitten ne paskempi juttu, mulla oli NIIN NIIN saamarin kipeet, että hain juuri samaa salvaa kun sulla nyt käytössä onkin ja lisäksi hae niitä peräpuikkoja, auttavat ihan oikeesti, vaikka ajatus siitä, että kipeeseen takapuoleen pitää työntää puikko kirpaseekin, mutta pehmitä sitä puikkoa lämpimnässä vedessä ensin hieman ja sitten tuppaa se, auttaa todella.
Mulla on vielkin käytössä sekä toi salva että puikot, nyt puikkoja enään silloinb tällöin, mutta salvaa käytän joka kerta kun olen ulostanut. Ja ulostus kannattaa yritää pitää pehmeänä / löysänä, koska kova kakka repii ne pukamat pahemmaksi, itse olen käyttänyt Duphalacia. Ja muista että joka kakkaamisen jälkeen kunnon suihkuttelut, että ne pukamat pysyy puhtaana, muuten oireet jälleen pahenevat.
Mulla murtui vielä häntäluu tähän samaan syssyyn, sekä emättimen ph-arvot heilahtivat ( paha haju, ja jokseenkin kumnmallinen vuoto) joten käytän nyt tuohon vaivaan Lactalia..:(
Minä ymmärrän täysin tuskaasi ja sama on koettu täälläkin, yritä siinä nyt hoitaa uutta vauvaa, kun ei pysty istumaan ( tämän takia en voinut imettää lainkaan kun en pystynyt istumaan) ja mieli on tooooooodella maassa.
Voimia sulle oikein MEGA paljon ja usko pois, kyllä me parannutaan - pikkuhiljaa :=)- MariaO
On ihan totta, että voide ikäänkuin tukkii haavan, johon juuri perustuu sen auttava vaikutus. Mutta ilman kanssa tekemisissä ollessa haava paranee paremmin. Siksipä juuri suihkuttelun jälkeen ilmakylpyä (vaikkapa sängyssä, pyyhe alla) tarpeeksi kauan, esim. 30min jonka jälkeen bepanthenia. Mitä useammin ilmakylpyjä ottaa, sitä nopeammin haava saa päälleen tervettä ihoa ja alkaa paranemaan. Voidetta ei kannata käyttää muutamaa päivää kauemmin. Vain vaikka sen aikaa, että pahimman yli pääsee. Voiteen alla se haava kun kuitenkin muhii.
- Marrasvauva 07
Unohtui mainita, että itsekin mietin että oisko noihin pukamiin leikkaus tms..hyvä vaihtoehto, mutta isältäni leikattiin pukamat ja SE OLI kuulemma vihoviimeinen kivunpaikka, niitä kun ei neulota mitenkään kiinni, vaan ne jää auki ja toipuminen on tooooooodella hidasta.
Siitä "kuristamis" hoidosta en tiedä, miten siitä sitten toipuu, itse olen jo niin kipuherkkä, etten enään tähän saumaan kestä yhtään ylimääräistä kivuntuottajaa..
:=) - alkup.
Kiitokset kaikille kohtalotovereille vastauksista ja myötätunnosta:) Mulle nyt sitten kävi niin, että sain tänään antibiootit tuohon haavaan, lääkäri katsoi sen sen verran tulehtuneen oloiseksi. Ois kai se voinut ilman lääkekuuriakin parantua, mutta tämä kuulema nopeuttaa toipumista. Vähän kyllä harmittaa kun joutuu vauva heti saamaan äidiltä antibioottimaitoa, mutta eipä kai tässä muukaan auta..Onko kohtalotovereita tälle asialle, eli että ois saanu antibioottikuurin tulehtuneeseen eppariin?
- Miiiiiii
Minä sain kans antibiootit tulehtuneeseen eppariin heti synnytyslaitokselta kotiuduttuani. Ja auttoi kovasti, kivut loppuivat nopeesti kun tulehdus laski. Eikä vauveli valittanut antibiooteista ;)
Mulla nyt synnytyksestä kohta 12 viikkoa, ja tilanne alkaa olla kutakuinkin hallinnassa. Minulla oli lähtötilanne about sama kuin sinulla, imukuppi ja pitkä ponnistusvaihe. Pukamien aiheuttama paineen tunne oli minusta kamalinta, kun kokoajan tuntui, että pitäisi mennä kakalle, mut mitään ei kuitenkaan tullut. Pukamat on nyt melkein parantunut, vaikka aluksi olikin kamalaa. Kestävät siis jo ponnistelua, eivätkä ole kipeät.
Niitä pukamavoiteita ei muuten tosiaan saisi käyttää kovin pitkään (max. 4viikkoa) koska sisältävät kortisonia, joka ohentaa ihoa ja limakalvoja -ja se vaan pahentaa pukamia!
Täysin parantunut en kyllä koe olevani vieläkään. Ongelmia etenkin tuolla ulostuspuolella on edelleen. Suoli ei tyhjene kokonaan, vaikka kakka olisikin pehmeää -sen takia jo parin tunnin päästä wc-reissusta tulee uudestaan tunne että pitäisi mennä. En vaan tiedä mistä tuo johtuu? Luulen, että venyttyneillä lantionpohjan lihaksilla on jotain tekemistä asian kanssa. Olen valittanut asiaa lääkärille viimeksi viikko sitten, ja he vaan pyörittelevät päätään. Pitää kuulemma vielä odottaa kuukauden verran, ja jos ei vieläkään ole asiat kunnossa, niin sitten tutkivat lisää *huokaus* Minulla myös peräsuolen limakalvo on ärtynyt, eikä meinaa parantua millään!
Ei tämä arki uuden pienokaisen kanssa kyllä ole ihan sitä mitä ajattelin... koko ajan saa vaan miettiä alapäätään. Ja pelätä, että toipuuko tästä koskaan täysin. Ja täytyy myöntää, että olen välillä TODELLA vihainen kaikille niille, joiden synnytys oli niin helppo, että ovat parin viikon päästä täysin kunnossa... Pyh.
Mutta kun nyt muistelen millainen olo minulla oli esim. pari viikkoa synnytyksen jälkeen, niin tämänhetkinen vointi on TUHAT KERTAA PAREMPI! ELi älä heitä vielä pyyhettä kehään, kyllä se olo siitä paranee ainakin siedettävälle tasolle.
...mulla oli pahimmat päivä pari kolme viikkoa synnytyksen jälkeen sellaisia, että makasin vaan koko päivän sängyssä ja toivoin kuolemaa. En olisi halunnut nähdä miestä, en vauvaa. Toivoin vain että voisin perua koko jutun ja olla taas kunnossa... että tälläistä ihanaa äitiyttä ;) - alkup.
Miiiiiii kirjoitti:
Minä sain kans antibiootit tulehtuneeseen eppariin heti synnytyslaitokselta kotiuduttuani. Ja auttoi kovasti, kivut loppuivat nopeesti kun tulehdus laski. Eikä vauveli valittanut antibiooteista ;)
Mulla nyt synnytyksestä kohta 12 viikkoa, ja tilanne alkaa olla kutakuinkin hallinnassa. Minulla oli lähtötilanne about sama kuin sinulla, imukuppi ja pitkä ponnistusvaihe. Pukamien aiheuttama paineen tunne oli minusta kamalinta, kun kokoajan tuntui, että pitäisi mennä kakalle, mut mitään ei kuitenkaan tullut. Pukamat on nyt melkein parantunut, vaikka aluksi olikin kamalaa. Kestävät siis jo ponnistelua, eivätkä ole kipeät.
Niitä pukamavoiteita ei muuten tosiaan saisi käyttää kovin pitkään (max. 4viikkoa) koska sisältävät kortisonia, joka ohentaa ihoa ja limakalvoja -ja se vaan pahentaa pukamia!
Täysin parantunut en kyllä koe olevani vieläkään. Ongelmia etenkin tuolla ulostuspuolella on edelleen. Suoli ei tyhjene kokonaan, vaikka kakka olisikin pehmeää -sen takia jo parin tunnin päästä wc-reissusta tulee uudestaan tunne että pitäisi mennä. En vaan tiedä mistä tuo johtuu? Luulen, että venyttyneillä lantionpohjan lihaksilla on jotain tekemistä asian kanssa. Olen valittanut asiaa lääkärille viimeksi viikko sitten, ja he vaan pyörittelevät päätään. Pitää kuulemma vielä odottaa kuukauden verran, ja jos ei vieläkään ole asiat kunnossa, niin sitten tutkivat lisää *huokaus* Minulla myös peräsuolen limakalvo on ärtynyt, eikä meinaa parantua millään!
Ei tämä arki uuden pienokaisen kanssa kyllä ole ihan sitä mitä ajattelin... koko ajan saa vaan miettiä alapäätään. Ja pelätä, että toipuuko tästä koskaan täysin. Ja täytyy myöntää, että olen välillä TODELLA vihainen kaikille niille, joiden synnytys oli niin helppo, että ovat parin viikon päästä täysin kunnossa... Pyh.
Mutta kun nyt muistelen millainen olo minulla oli esim. pari viikkoa synnytyksen jälkeen, niin tämänhetkinen vointi on TUHAT KERTAA PAREMPI! ELi älä heitä vielä pyyhettä kehään, kyllä se olo siitä paranee ainakin siedettävälle tasolle.
...mulla oli pahimmat päivä pari kolme viikkoa synnytyksen jälkeen sellaisia, että makasin vaan koko päivän sängyssä ja toivoin kuolemaa. En olisi halunnut nähdä miestä, en vauvaa. Toivoin vain että voisin perua koko jutun ja olla taas kunnossa... että tälläistä ihanaa äitiyttä ;)....että itelle tosiaan piti sattua kaikkea pientä pieleen menoa siinä synnytyksessä. En nyt koe olevani kamalan epäonnistunut, mutta toki harmittaa, että sitä imukuppia piti käyttää, eppari tehdä jne. Ja sekin ärsyttää, kun hoitohenkilökunnan asenne todellakin on sitä mitä on, eli tyyliin, että tämä nyt vaan on tätä synnytyksen jälkeen, ei voi mitään, kestä ja kärsi! Eipä paljoa lohduta! Kyllä minä ainakin olisin halunnut säilyttää kroppani kunnossa jo ihan parisuhdettanikin varten. Kauhulla odotan ensimmäistä yhdyntää, mitenköhän tällä silpoutuneella alapäällä siitä ikinä suoriudun, pystynkö enää ikinä nauttimaan seksistä jne.
Onhan tuo nyytti nyt tietysti vaivan arvoinen, en sitä halua missään nimessä vähätellä. Mutta ihan samoin kuin sinä, olen kyllä hiukan katkera niille, joilla synnytys sujuu helpoimman kautta. Olisin niin kovasti toivonut helppoa tietä myös omalle kohdalleni, mutta tasan ei aina käy onnen lahjat...onneksi sentään vauva on terve. Koitetaan kestää, kaipa tämä äitiys vielä joskus iloksi muuttuu :) Mielestäni näistä asioista vaan puhutaan liian vähän, eikä kukaan halua myöntää, että kyllä se alatiesynnytyskin voi olla todella hankala, kipeä ja jättää pysyvät jäljet naisen kroppaan. Välillä toivon, että olisin vaatinut sekstion. Tosin ei voi tietää miten sen haavan kanssa sitten olisi paraneminen lähtenyt käyntiin, mutta alapää tuskin ainakaan olisi näin kipeä!! - Miiiiii
alkup. kirjoitti:
....että itelle tosiaan piti sattua kaikkea pientä pieleen menoa siinä synnytyksessä. En nyt koe olevani kamalan epäonnistunut, mutta toki harmittaa, että sitä imukuppia piti käyttää, eppari tehdä jne. Ja sekin ärsyttää, kun hoitohenkilökunnan asenne todellakin on sitä mitä on, eli tyyliin, että tämä nyt vaan on tätä synnytyksen jälkeen, ei voi mitään, kestä ja kärsi! Eipä paljoa lohduta! Kyllä minä ainakin olisin halunnut säilyttää kroppani kunnossa jo ihan parisuhdettanikin varten. Kauhulla odotan ensimmäistä yhdyntää, mitenköhän tällä silpoutuneella alapäällä siitä ikinä suoriudun, pystynkö enää ikinä nauttimaan seksistä jne.
Onhan tuo nyytti nyt tietysti vaivan arvoinen, en sitä halua missään nimessä vähätellä. Mutta ihan samoin kuin sinä, olen kyllä hiukan katkera niille, joilla synnytys sujuu helpoimman kautta. Olisin niin kovasti toivonut helppoa tietä myös omalle kohdalleni, mutta tasan ei aina käy onnen lahjat...onneksi sentään vauva on terve. Koitetaan kestää, kaipa tämä äitiys vielä joskus iloksi muuttuu :) Mielestäni näistä asioista vaan puhutaan liian vähän, eikä kukaan halua myöntää, että kyllä se alatiesynnytyskin voi olla todella hankala, kipeä ja jättää pysyvät jäljet naisen kroppaan. Välillä toivon, että olisin vaatinut sekstion. Tosin ei voi tietää miten sen haavan kanssa sitten olisi paraneminen lähtenyt käyntiin, mutta alapää tuskin ainakaan olisi näin kipeä!!Me kokeilimme miehen kanssa yhdyntää ekan kerran viikko sitten. Hitaasti mies sai kyllä "sen" sisälle, mutta kipua oli sen verran paljon, että ei pystytty jatkamaan. Homma hoidettiin sitten loppuun "käsipelillä", ja kivaa sekin oli ;) Eli varmaan menee vielä tovi ennen kuin pystyy seksiä harrastamaan normaalisti...
Minäkin oon miettinyt tuhat ja yksi kertaa, että olisinko voinut tehdä jotain toisin, että synnytys olisi mennyt paremmin? Entäs jo olisin kieltäytynyt epiduraalista, olisiko synnytys ollut nopeampi? Olisinko säästynyt epparilta ja istukan käsinirrotukselta? Kysyin näitä asioita onneksi kätilöltä herättyäni nukutuksesta, ja hän sanoi, että en olisi voinut tehdä mitään toisin -ettei omalla toiminnalla juurikaan voi vaikuttaa synnytyksen kulkuun. Kehui vielä, että synnytin hienosti, olin rauhallinen ja ponnistin sitkeästi. Siitä tuli hyvä mieli. Mutta heti kotiutumisen jälkeen sitä putosi totaalisesti tyhjän päälle. Lapsen vointia kyllä seurataan neuvolassa, mutta ketään ei enää kiinnosta miten minä paranen -vaikka eikö minun vointi olisi tärkeää vauvallekin!? Olen kyllä aina neuvolassa sanonut, etten ole toipunut synnytyksestä -siellä valitukseni kuitataan aina kommentilla "mutta hyvä kun maito riittää ja vauva kasvaa"...
Suututtaa toisinaan, että miksi tämän "lapsen tekemisen" piti olla meille niin vaikeaa? Ensin lapsettomuushoidot, ja vielä vaikea synnytys. Mutta yritän kuitenkin muistuttaa itseäni, että saimme sentään terveen tytön, vaikka ehdin jo luulla etten saa koskaan kokea raskautta/synnytystä/äitiyttä. Ja se on tärkeintä. Olisiko muka ollut parempi, että synnytys olisi ollut kivuton ja helppo, mutta lapsi olisi menehtynyt tai sairas? EI!
En kuitenkaan voi olla ajattelematta tulevaisuutta... haluaisimme vielä toisen lapsen -mitenkäs seuraava synnytys? Uskallanko ottaa sen riskin, että seuraavakin on vaikea? Aiheuttaako vanha epparihaava repeämän, ja vaurioituuko ennestään runnottu alapää vielä pahemmin? Vai pyydänkö sinnikkäästi sektion. Luulen, että mikään sektion jälkeinen kipu ja komplikaatio ei voi olla pahempi kuin tämä mitä olen käynyt läpi...
Yritän toki ajatella, että kärsimäni vauriot ovat minun taisteluarpeni vaikealla tiellä äidiksi -mutta kun kuulen jonkun tuoreen mamman ylistävän entistä ihanampaa seksielämää ja täysin palautunutta kroppaansa siitä on vaikea olla "ylpeä". Miksi minä en voinut saada tätä helpolla kuten monet muut? Mutta toisaalta, miksi juuri minun olisi pitänyt saada tämä helppolla?
Ehkä tämäkin ongelma asettuu ajan kanssa oikeisiin mittasuhteisiin. Totuus on kuitenkin, että paljon pahempiakin kohtaloita voisi olla -vaikka se ei juuri nyt paljoa lohduta.
Ja sitä en todellakaan ymmärrä, että MIKSI vaikeista synnytyksistä ei puhuta?! Toki intiimiasiat ovat joillekin noloja, mutta minä olin ihan oikeasti ennen synnytystä siinä uskossa, että se on vain hetkellinen kipu ja siitä toipuu nopeasti. Nyt olen huomannut, että kohtalotovereita on runsaasti!!! Tosin oma yltiöromanttinen kuvani synnytyksestä johtuu osin lapsettomuustaustasta, luulin, etten saisi itse kokea sitä "naisen elämän tärkeintä hetkeä"... Ja pyh ;)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Työsuhdepyörän veroetu poistuu
Hallituksen veropoliittisen Riihen uutisia: Mitä ilmeisimmin 1.1.2026 alkaen työsuhdepyörän kuukausiveloitus maksetaan463030Ruumis kanavassa
Mikä juttu eilen ollut poliisit palokunta ambulanssi ja ruumis auto sillalla. Tekikö itsemurhan272854- 1212306
Onko tässä paljon lääkettä..
Keski-ikäselle 43v Ketipinor 100mg Brintellix 10mg Venlafaxin 75mg Xanor 1mg Propral 40mg Xatral CR 10mg Esomepratsol 42281432Ei mitään menetettävää
Arvostin ja kunnioitin sun tunteita. Menit nyt liian pitkälle. Mulla ei ole enää mitään menetettävää ja sä tulet sen huo1631326- 111276
Oi! Jorma Uotinen ja Helena Lindgren paljastivat yllätysuutisen: "Rakkaudella"
Professori, tanssija, koreografi, Tanssii Tähtien Kanssa -tuomari Jorma Uotinen ja Suomen meikkitaiteen pioneeri, laulaj121073- 74979
Pakko tulla tänne
jälleen kertomaan kuinka mahtava ja ihmeellinen sekä parhaalla tavalla hämmentävä nainen olet. En ikinä tule kyllästymää39912Riittäisi juoruakkoille puhumista tässä kylässä
On mennyt mahottomaksi touhut. Taksi renki kuskaa akkaansa töihin lienekkö mitään lupaa yrittäjältä tähän touhuun. Kylän13792